Kun isä kaitafilmikameran osti

Ostin ensimmäisen kaitafilmikameran 51 v sitten muistaakseni heti toisesta tai kolmannesta palkastani. Taisin silloin olla juuri 15 v täyttänyt eli en minä silloin vielä mikään isä ollut, otsikosta huolimatta. Kamera käytti 8 mm kaitafilmiä ja taisi maksaa minun juoksupojan koko kuukauden palkan verran. Eikä se ollut mitenkään yleistä siihen aikaan. Taisin olla eräänlainen sen ajan 'early adopter' - vaikka ei sellaista nimitystä siihen aikaan käytetty.

Oli siinä ihmettelemistä. Meni useita vuosia ja markkinoille tuli paremman kuvanlaadun Super 8 kaitafilmi ja se vaati kaluston vaihtamista. Tavallinen 8 millinen filmi pysyi rinnalla vielä pitkään. Ostin huippuhienon kaitafilmikameran, mutta se oli hienosta suunnittelustaan huolimatta susi ja jäi harvinaiseksi Suomen markkinoilla. Onneksi sen sain takuuaikana palautettua maahantuojalle enkä enää kolmen vaihdokkaan jälkeen halunnut edes kokeilla koko merkkiä. Mutta Super 8 valloitti aika nopeasti markkinat ja tavallisen 8 mm filmin ostaminen alkoi vaikeutua.

Siirryin ammattimaisempaan 16 mm kameraan mutta sen käyttö tyrehtyi aika nopeasti kalliisin filmikustannuksiin enkä ollut vielä ehtinyt ostaa 16 mm esittämiseen projektoriakaan. Äänielokuvia en ehtinyt kokeilla. Oli sen verran hankalampaa ja rahaa vaativaa puuhaa. Ja taisi kuvioissa olla jo viini, laulu ja naiset johon aika opiskelun ja työnteon ohessa meni.

Aiheen tähän sain Petteri Järvisen blogikirjoituksesta, jossa hän kommentoi kameramainosta vuodelta 1973. Itäsaksalainen Praktica siinä mainostaa itseään viimeisenä kamerana, joka sinun pitää ostaa.

On minulla noita viimeisiä kameroita, kasettisoittimia ja nauhureita ollut. Ja nyt digiaikaan tuntuu että uusiintumisen vauhti vain kiihtyy. Digikamerasi vanhenee muutamassa vuodessa samoin videokamerasi jne.

Vanhojen kaitafilmien katselemista varten minulla on n 50 v vanha 8 mm kaitafilmiprojektori. Olen säilyttänyt sitä kuin silmäterää mutta jos siitä lamppu palaa niin tuskin enää löytyy varaosana. Jostain löytyy vielä vanhoja käytettyjä mutta suurin osa niistä on vain Super 8 filmille. Ainoa vaihtoehto on vanhojen kaitafilmien siirto DVD:lle jos ne haluaa säilyttää katseltavina jälkipolville. Siirtolaitteet ovat kalliit ja muunnospalvelua myyvät yritykset osaavat rahastaa.

Valokuvien ja diojen suhteen hankin laadukkaan skannerin jo muutama vuosi sitten mutta digitointi on hidasta puuhaa jos sen haluaa tehdä hyvin. Vanhat filminegatiivit ja diat säilyvät onneksi suhteellisen hyvin. Ja kuten moni sanoo niin kun siirryt eläkkeelle niin kiireet vain lisääntyvät. Näin on käynyt minullekin.

Niin ja kohta videot ovat HD laatua tai peräti kolmeulotteisia ja kaikki vaatii taas uutta kalustoa. Eläkeläisten tulotasolla tuskin kilpajuoksussa mukana pysyminen on enää koko ajan mahdollistakaan vaikka kuinka olisi halua.

Tässä mietin vakavasti että alanko minäkin eläkeläisenä kirjoitella joulupukille joululahjatoivomuslistoja?