"Homokukkaro"

Ostin ensimmäisen (miesten) käsilaukkuni joskus 1960-luvun alussa ja sen jälkeen niitä on minulla ollut aika monta. Osa on ollut pieniä rannekukkaroita ja sitten isoja olkalaukkuja.

En muista enää kuka minulle ensimmäisenä irvaili nimittämällä käsilaukkujani homokukkaroiksi. Mutta ei se nimitys ole minua häirinnyt, vaikka ns hetero olenkin. En pode homofobiaa. Pidän itse asiassa nimitystä hauskana ja toivon ettei kukaan oikea homo loukkaantuisi. Ainakin minun homotuttavani ovat sen verran huumoria ymmärtäviä etteivät varmasti loukkaannu.

Paras iso olkalaukkuni oli kotimaisen Three Bags nimisen yrityksen. Se maksoi kyllä aika hurjasti. Muistaakseni joskus hiukan yli 20 vuotta sitten se taisi maksaa lähes 1000 markkaa ja se on ollut kallein koskaan hankkimani laukku. Se oli laadukas ja hieno, mutta pieni suunnitteluvirhe siinäkin oli tapahtunut. Olkahihnan kiinnitys itse laukkuun olisi saanut olla vahvempi. Tosin olen syytellyt itseänikin, että ahdoin laukun liian täyteen kun korvasin sillä usein salkunkin.

Pieniä rannehihnalla varustettuja laukkuja minulla on ollut melkoinen määrä ja ne ovat usein eräänlaisia heräteostoja. Näen jossain liikkeessä hyvännäköisen laukun ja lankean ostamaan sellaisen heräteostona. Kirjoitinkin täällä blogissa joku aika sitten tästä naisilta oppimastani itsensä hellimiskikasta eli shoppailusta. Se on ihan kivaa aina joskus jos osaa pysyä kohtuudessa. Itse asiassa minulle ei ongelmana ole vaatekaupat tai laukkukaupat.

Ilmeisesti aika yleiseen miehiseen tapaan minun heikkoutenani on erilaiset vimpaimet. Kutsunkin Claes Ohlssonia tai Verkkokauppaa miesten "Tiimariksi". Niissä saatan vaellella pidempäänkin ja usein sieltä pääsen vain vaivoin ulos ostamatta mitään. Joudun suorastaan kovettamaan itseni ja aina kun tekee mieleni ostaa jotain yritän suorittaa vielä kerran jonkinlaisen realitetticheckauksen: tarvitsenko tällaista vimpainta ihan oikeasti? Yllättävän usein oikea vastaus on että enhän minä tuota tarvitse ;)

Onneksi minua ei ole vaivannut joitakin ihmisiä ulosmenokassoilla vaivaava tunne, ettei voi mennä kaupasta ulos ostamatta jotain. Siksi he usein kassan läheltä kopaisevat mukaansa jotain halpaa ja hyödytöntä ja ihan turhaa.