Intohimo työhön

Amerikkalainen kuuluisa yritysjohdon guru Tom Peters puhui ja kirjoitti usein ylivertaisesta osaamisesta ja varmaan vieläkin.

Olen pitänyt Petersin ylivertaista osaamista aivan uskomattoman hienona bisnesfilosofiana. Sinun pitää pyrkiä tuohon ylivertaiseen osaamiseen. Harva haluaa ostaa jotain keskinkertaista. Huipulle pyrkivät haluavat ostaa parasta, siis tavalla tai toisella ylivertaista osaamista.

Ylivertaiseen osaamisen pyrittäessä ei riitä tavanomainen. Huipulle pyrittäessä tarvitaan intohimoa.

Tässä tulee mieleeni edellisessä Intohimo-blogikirjoituksessani viittaamassani Wayne Dwyerin kirjassa lukemani kertomus.

Kertomus oli elämäänsä kyllästyneestä roska-auton kuljettajasta, joka ei saanut minkäänlaista tyydytystä työstään ja teki sitä vain henkensä pitimiksi, elääkseen. Eikä hän kokenut saavansa työstään minkäänlaista arvostustakaan, aivan alimman tason roskatyötä. Yhdysvalloissa.

Eräänä päivänä hän päätti tehdä elämän muutoksen. En muista enää miten kertomuksessa tuo oli kerrottu mutta joka tapauksessa hän päätti tehdä muutoksen. Hän jotenkin oivalsi että hänhän tekee tärkeää työtä yhteiskunnassa. Jos ei häntä olisi niin ihmisethän hukkuisivat jätteisiinsä. Se oli ensimmäinen oivallus korvien välissä.

Hän päätti tulla maailman parhaaksi roska-auton kuljettajaksi. Kunnianhimoinen tavoite.

Hän huomasi että ihmiset olivat happamia ja ynseitä, Hän ryhtyi kaikesta huolimatta tervehtimään ihmisiä hymyilevänä ja iloisena tullessaan heidän pihaansa tai talonsa eteen. Hän kertoi ihmisille palautettuaan tyhjennetyt ja puhdistetut roska-astiat, että kuinka kiva kun on taas puhtaat roska-astiat mihin laittaa roskat.

Parin viikon kuluessa hän alkoi huomata ihmisten myrtyneiden asenteiden muuttuneen. Ihmiset alkoivat tervehtiä häntä. Ihmiset alkoivat hymyillä hänelle. Ja hän alkoi tuntea tyydytystä työstään. Hänen koko elämänsä tuntui muuttuneen. Hän sai tyydytystä työstään, tunsi tekevänsä arvokasta työtä ja tunsi olevan tärkeä lenkki yhteiskunnassa.

Tuon kirjan luettuani olin kerran korjaamassa erään toimitusjohtajan sihteerin tietokonetta. Olin siinä yrityksessä töissä ja tunsin ihmisen aika happamasti työhönsä suhtautuvana,. Minulle hän oli kuitenkin aina ollut hirveän asiallinen ja jopa mukavakin, ettei minulla ollut mitään moitittavaa.

Kun olin siinä hänen konettaan eri tavoin räpläillyt, se mitä tein ei tässä ole olennaista, hän totesi minulle hiukan tuollaiseen toteavaan sävyyn, mutta aistin siinä sittenkin hiukan sellaisen ihailevan sivuvivahteen: ”Taidat tykätä työstäsi, ainakin siltä näyttää ?” Eli minusta siis näytti huokuvan työn ilo.

Menin hiukan hämilleni ja taisin vasta jotenkin lyhyesti, että ”Kyllä pidän”. Mutta sitten kelasin nopeasti työuraani siihen asti. Jouduin täydentämään. Niin oikeastaan kun tarkemmin mietin niin vaikka olen aikaisemmin tehnyt aivan erilaisia töitä niin pidin niistäkin. Kun oikein tarkkaan niin mietin, että minulla on kai ollut yksi ainoa työpaikka josta en pitänyt eikä siinäkään vikana ollut itse työ vaan lähes äänetön työilmapiiri. Ihmiskontaktit rajoittuivat siihen, että huoneessa jossa istui kolme kaveria sanottiin aamulla ”hei”, syömään lähdettäessä ”hei”, syömästä tultaessa ”hei” ja sitten kotiin lähdettäessä ”hei”. No minulle eläväisenä se oli ihan hirveää vaikka työ oli mielenkiintoista tietosanakirjan toimittamista. En muista pysyinkö siellä kaksi vai kolme kuukautta.

Eli ehkä ei kyse ollutkaan vain siitä työstä vaan minun asenteestani ylipäänsä työntekoon. Tai ylipäänsä elämänasenteesta.

Omille lapsilleni olenkin yrittänyt opettaa, että me elämme Suomessa korkean elintason maassa. Jos sinulla on mikä tahansa ammatti niin jos sinulla vain on työtä suomessa elää ihan mukiinmenevästi. Tehdä vain paljon rahaa jossain työssä josta ei pidä on paljon huonompi vaihtoehto. Saada tehdä jotain johon tuntee suorastaan intohimoa ja jos siitä saa vielä palkkaa niin yhdistelmä on uskomattoman hieno ja palkitseva.

Kun olen työurani aikana seurannut ihmisiä niin ne jotka suhtautuvat intohimoisesti työhönsä saavat ehdottomasti aikaan parhaat tulokset.

Sama koskee kuormittavuutta. Työ johon tuntee intohimoa ei alkuunkaan kuormita samalla tavoin kuin vastenmielinen työ.