Opetus: Autoton elämä

Olen joutunut elämään melkein kuukauden autottomana, pakosta. Ai että on tehnyt hyvää. Hyötyliikunta on lisääntynyt. Kunto on selvästi kohentunut. Osaa taas arvostaa autoa kulkuvälineenä eikä pidä sitä minään itsestään selvyytenä. Toisaalta huomaa, että ilman autoa voi elää ihan onnellisena. Ei se mikään välttämättömyys ole.