Nuorin tyttäreni, viikon kuluttua 25 v, on viittä vaille maisteri. Viimeistelee paraikaa graduaan tuossa olohuoneessani, kun ei ollut varaa enää enempää velkaantua ulkomailla ja asua omassa asunnossa. Kandidaatin tutkinto hänellä on muutaman vuoden takaa arvostetusta englantilaisesta yliopistosta (kansainvälinen ranking korkeampi kuin suomalaisilla yliopistoilla). Ja kielitaito sen mukainen ja muutakin kuin englantia.
Saako hän pääkaupunkiseudulta palkattua työtä? Saas nähdä. Palkattomassa harjoittelussa hän on nyt. Tuntui sopivan hänen opintoihinsa tuskin muuten olisi ottanut edes vastaan. Onneksi sentään työnantaja tajusi maksaa linja-autolipun ja lounaskupongit kun tyttäreni älysi niitä itse pyytää ettei sentään joutunut itse maksamaan siitä ilosta että sai tehdä ilmaista työtä.
Eli palkatonta harjoittelutyötä tuntuu olevan tarjolla runsaasti. Ihme että sellaista kehdataan tarjota ihmisille. Tai sitten on tarjolla työtä josta saisi pelkkää työmarkkinatukea, jonka määrä on n 500 €/kk. Lisäksi julkinen valta sekin tarjoaa erilaisia harjoittelujuttuja naurettavia korvauksia vastaan.
Eikä tyttäreni ole ensimmäistä kertaa työn haussa. Mutta aikaisemmin teki paremmalla palkalla pelkkiä hanttitöitä. Maksettaisiin nyt edes noiden hanttihommien verran palkkaa.
Ja sitten nuo erilaiset työt joista käytän nimitystä p & p työt (= paska- ja pätkätyöt). Niissäkin julkinen valta tuntuu kunnostautuvan vähintään yhtä hyvin kuin yksityinen sektori.
En kadehdi nuoria heidän uransa alussa. Kyllä tämä maailma näyttää epäoikeudenmukaisuutensa jo heti alkuun.
Kyllä kyse on hyvin koulutettujen nuorten kustannuksella yhteiskunnan suojeluksessa tapahtuvasta keplottelusta. Siivotonta.
29.9.2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Tämä on todella mielenkiintoinen aihe, josta saa loputtomasti hyviä kiistoja ja näkökulmia. Olen perinteisesti ajatellut niin, että kun koulutus maksaa, lapsi (tai siis vanhammat) miettii työnsaantikeinoja ja tulotasoaan tarkemmin kuin suomalaisessa mallissa.
VastaaPoistaNyttemmin painotan enemmän koulutuksen itseisarvoa. Sivistymätön kun olen, en muista ketkä taiteilijaveljekset löivät vetoa kumpi jatkaa (fyysisessä)työss ja kumpi voi keksittyä maalaamiseen. Olisko ollu Rembrandt?
Kautta aikojen opiskeluun on käytetty hurjia summia hurjissa tilanteissa. Nyt liian usein utilistinen näkemys pääsee vallalle, ja koulutuksen pitäisi näkyä tulotasossa tai statuksessa. Kun ajattelee esimerkiksi juutalaisia ennen maailmansotia, he panostivat köyhissäkin olosuhteissa koulutukseen, vaikka mitään takeita menestyksestä ei voinut antaa. Virkamiehetkin olivat hyvin pienituloisia, koska vouti ei yksinkertaisesti voinut kupata kansalta enempää. Ja vaikka juutalaiset ovatkin kaikilla muilla aloilla ehdotonta eliittiiä, musiikissa ja kuvataiteessa ansiot ovat varsin vaatimattomat.
Jos jäi vähän hätäinen vaikutelma kirjoituksestani, niin aihe on niin pitkä, että voisin vaikka luennoida siitä. Tuossa nyt ikäänkuin alkua.