24.11.2006

Biotekniikan tutkimusrahoituksesta

Eräs ystäväni keskusteli tänään kanssani ylenmääräisestä biotekniikan rahoituksesta Turun suunnalla, jota eräs tutkija perusteli vertaamalla tietokoneisiin, että siinäkin meni parikymmentä vuotta ennen kuin todellinen murros tapahtui, vaikka alkuaine pii on biotekniikkaa useita kertaluokkia yksinkertaisempi.

En osannut ottaa kantaa ystäväni tuohtumuksen aiheeseen kun en tuntenut asiaa.

Kyllähän tietotekniikassakin yhä uudelleen ja uudelleen on yritetty löytää uusia englanniksi killer-application'eiksi kutsuttuja. Taulukkolaskentaohjelma oli aikoinaan yksi sellainen. Kännykät ja SMS tekstiviestit samantyylisiä. Taisivat vielä maksulliset soittoäänetkin olla melkoisia kultamunia myyjilleen. Mutta kaikki kehitelmät eivät onnnistu murtamaan läpi vaikka kuinka kehittelijät elättelevät toivoa, että "nyt se tapahtuu". Jos on hyvä myyjä niin onnistuu ehkä hankkimaan jopa hyväuskoisia rahoittajiakin ja saa muutaman vuoden kehitellä toisten rahoilla.

Sitten tulee jotain nörttejä tietokonepelien rakentajia jotka tulevat ja rakentavat maailman mitan liiketoimintaa tuosta vaan jälkikäteen arvostellen vaivattomasti ja/tai sattumalta. Tulee mieleen Habbo-hotel verkkopeli ja Max Payne. Molemmat suomalaiset jo maailman mittoihin kasvaneina.

Mutta joskus yritysjohtaja-aikoinani jouduin soveltamaan tunnettua mainontaan liittyvää anekdoottia, joka varmaan soveltuu mainiosti myös erilaisiin tutkimus- ja kehittämisarviointeihin:

Kokenut mainospäällikkö kertoi kun häneltä kysyttiin kannattaako tuo ylen kallis mainostaminen ja eikö jättimäistä mainosbudjettia voisi puolittaa. Siihen mainospäällikkö tokaisi, että kyllä hän tietää että puolet mainosbudjetista menee hukkaan, mutta kun hän ei voi etukäteen tietää kumpi puoli.

Ystäväni ymmärsi anekdootin ja oli samaa mieltä kanssani.

Yksilöllistä on sitten mikä on osumatarkkuus. Menikö rahoituksesta vain puolet hukkaan vai 80% on tositilanteessa tietenkin erittäin tärkeää. Vaikka itse vahvasti uskon 80/20 säännön laajaan käyttökelpoisuuteen, sehän on noita maalaisjärjen mittareita, niin anekdootin osuvuuden kannalta se ei ole tärkeää. Mutta vaikka miten hyvä olisi osumatarkkuus niin pitää aina muistaa sama mitä nykyään erilaiset pääomarahastot korostavat kun kehuvat toteutuneita tuottoprosenttejaa aivan kuin takuuna, että tulevaisuuden tuottoprosentit olisivat heillä samaa luokkaa tai ainakin parempia kuin muilla sijoitusrahastoilla. Menneisyyden menestykset eivät ole välttämättä toistettavissa.

Onko kuka tahansa ostettavissa?

Tulipa erään tuttavani kanssa ihmisten luotettavuudesta puhuessamme mieleen vanha, mutta osuva kertomus lahjottavuudesta. Törmäsin siihen joskus 60-luvulla ja osuvana sanonta on iskostunut mieleeni.

Näkyvä pilke silmäkulmassa rikas mies kysyi hienolta naiselta cocktail-juhlisssa : Lähtisittekö kanssani sänkyyn miljoonasta? Kaunis hieno nainen alkoi kikertää: hihih oi oi hihih kyllähän minä.

Mies vaihtoi ilmeen totiseksi ja kysyi ronskisti samalta hienolta naiselta: Lähdetkö satasella naimaan kanssani?

Nainen näyttii äärettömän loukkaantuneelta ja vastasi tuohtuneena: Miksikä huoraksi te minua kuvittelette?

Siihen mies vastasi lakonisesti: No sen minä olen jo selvittänyt. Nyt yritän vain selvittää käypää hintaasi.

Näin raadollisia me ihmiset taidamme olla. Hinnat vain vaihtelevat.

Hiukan asiaan liittyen.: Tässä muutamia vuosia sitten moitin erästä yli 80 vuotiasta uskovaista tuttavaani, että miksi hän ei pyytänyt apuani etukäteen kun jälkikäteen paljastui että hän tuli kiinteistökaupassa nenästä vedetyksi. Itse kun arvelin jälkiviisaana, että olisin vastaavassa tilanteessa ollut epäilevämpi ostajan aikeista ja olisin ymmärtänyt kirjauttaa kiinteistön kauppakirjaan kaikki kauniit, mutta myöhemmin katteettomiksi osoittautuneet suulliset, jopa kirjalliset aiepöytäkirjaan kirjatut lupaukset. Kas kun kiinteistökaupassa jälkikäteen sitovia ovat vain kauppakirjaan kirjatut kaupanvahvistajankin vahvistamat kaupan ehdot.

Tämän entisen pyhäkoulun opettajan asenne oli mieleenpainuva: Enhän minä voi elää jatkuvasti epäilemässä kanssaihmisiäni. Jossain minun on vain pyrittävä olemaan luottavainen vaikka silloin tällöin ihmisten keskuudessa käykin että tulee kavalletuksi tai petetyksi. Oli siinä myönteistä asennetta opiksi minullekin.

Virtuaalilapsia

Kun edellinen juttu koski lapsipornoa niin siitä tuli mieleen samantyylinen ajatusleikki.

Joskus 90-luvun loppupuolella joku japanilainen skannerivalmistaja oli tuotteistanut paketin jossa skannerin lisäksi oli erityinen morphing ohjelma. Tarkoitus oli, että järjestelmän laitteella tulevat isä ja äiti voisivat syöttämällä skannerilla sisään molempien valokuvat saada niiden yhdistelmästä näkyviin tulevan lapsena ulkonäön virtuaalisena.

Samoinia aikoihin taisi markkinoille tulla myös ensimmäiset tamagotchi virtuaalilemmikit. Myös julkinen keskustelu homo- ja lesboparien tulevista avioliitoista velloi vilkkaana, homo- ja lesboparien adoptio-oikeuksistakin puhuttiin, mutta silloin 90-luvulla tuo vihkimisen läpiajaminen oli kai tärkeintä saada läpi. Hedelmöityshoidoista ei vielä puhuttu ollenkaan.

Minäpä aloin ajatusleikkiä kahden homon virtuaalilapsesta, eihän skanneri olisi tietänyt että sinne onkin syötetty kahden miehen valokuvat. Kun tuo lapsiporno oli samoihin aikoihin esillä kirjoitin molemmista aiheista kolumnitkin Netmagazine verkkolehteen, joka ilmestyi Kuopiosta käsin ammattitoimittaja Reijo Holopaisen ollessa toimituspäällikkönä ja oli kai ensimmäinen nettilehti laatuaan Suomessa. Ja kun ihan äärimmilleen vein ajatusleikkini muistelin joskus kuulleeni jostain hardcore pornosta jossa nainen ja susikoira olivat yhdessä. Siitä vaan tuonne skanneriin virtuaalilasta generoimaan ;)

Olen joskus nähnyt jotain televisiojuttuja tietokoneohjelmien avulla tehdyistä ihmisten vanhennussimulaatioista. Siinä olisi ollut oiva virtuaalilapsen generoimisohjelman jatkokehityssuunnitelma versioon 2 jne.

Jotta kukaan ei saisi väärää käsitystä niin tuttavapiiriini on elämäni aikan kuulunut useita miehiä, joiden olen tiennyt olevan homoja, ja muutaman lesbonkin tunnen. Ja he ovat tienneet ja ymmärtäneet että minä tiesin jne. Aika oli 60-70 lukua ja siihen aikaan moni piti vielä ympäristön vuoksi homous-luurangot kaapissa. Mutta kun kaverit oivalsivat, että en potenut mitään homofobiaa tai muutenkaan mitenkään halveksinut kenenkän sukupuolista suuntautuneisuutta sain monesta pitkäaikaisia ystäviä. Mutta pohjaa jännille ajatusleikeille tuosta virtuaali-lisääntymisestä saa ja kyllä monet homot osaavat näille jutuille itsekin aivan hyvin nauraa,

No. Tulipahan taas tuollaistakin tänään mieleen.

Onko tämä sensuroitavaa lapsipornoa?

Lapsiporno on kuvottavaa, mutta sen varjolla käynnistettävä internet-sensuuri tuntuu myös aika kammottavalta isoveli valvoo suuntaukselta. Eihän kirjekuoriakaan avata vain sen vuoksi että siellä kuoren sisällä voi olla lapsipornoa.

Jo useita vuosia siten kun pedofilia netissä oli esillä ensimmäisiä kertoja törmäsin minäkin kysymykseen. Kävin useammankin tutun kanssa keskustelua ja nostin keskustelussa esiin eräitä rajanvetokysymyksiä.

Samoihin aikoihin taisi kauppoihin tulla tietokonepeli Tomb Raider, jonka pääosassa oli vähäpukeinen, isorintainen ja muutenkin kurvikas naispuolinen sankari, piirroshahmo Lara Croft. Piirroshahmo oli melkein kuin valokuvattu.

Silloin tuli mieleeni: mitäpä jos lapsipornokuvakin olisi elävän mallin valokuvaamisen sijasta nykyaikaisilla tietokoneohjelmilla piirretty lähes valokuvan näköinen ja tasoinen? Pornokuvia palvova pedofiili saa siitä silti kicksejä. Pitäisikö se lastensuojelun nimissä sensuroida tai kieltää? Ketä lasta siinä silloin suojeltaisiin? Ja jos kysymys olisi tällaisestä virtuaalilapsesta niin miten määriteltäisiin onko kuva alaikäisestä vai mahdollisesti aikuisesta?

Niin iljettävänä kuin viiden nyt jo aikuisen lapsen isänä pedofiliaa kaikissa muodoissa pidänkin pidän silti kansalaisvapauksia niin suuressa arvossa, että en hyväksy minkäänlaisten epämääräisten ja tulkinnavaraisten sensuurimenetelmien käyttöönottoa.

17.11.2006

Byrokratia-idiotiaa

Tänään Iltasanomissa oli ihan järkyttävä juttu vanhustenhuollon nykytilasta Helsingissä, mutta tuskin se erilaista on muuallakaan maassa.

Näyttelijäpariskunta Helge Herala ja Marja Korhonen ovat eläneet yhdessä vanhainkodissa, mutta Helge Heralan hoito on käynyt yksityisessa vanhainkodissa liian kalliiksi, ja siksi Helge Herala on päätetty siirtää kaupungin omaan laitokseen. Mutta kun Marja Korhosen kunto on alkaneesta alzheimer-taudista huolimatta parempi ei häntä kannata tai ei voida siirtää samaan vanhainkotiin. Eli yli 80 vuotias aviopari tylysti erotetaan kuntataloudellisista syistä.

Hyi hävetkää .

Näin tämän järkyttävänä esimerkkinä ulkoistuksen vaaroista ja kun siihen yhdistyy pelkkä rahaa laskeva kyynisyys ei tässä ole mitään inhimillistä. Minusta tuo on hädänalaisten ihmisten heitteillejättöä ellei peräti tahallista kidutusta.

10.11.2006

Ajatuksia Venäjän tullista

Isoäitini isällä oli tsaarin Venäjällä huolintaliike ja liikkeellä oli asiakkaina mm suuret suomalaiset paperinviejät. Joskus 1900-luvun alussa Venäjän tulli alkoi hankalaksi ja määräsi tulkinnoillaan ylimääräisiä tulleja omaa teollisuuttaan suomalaisilta suojellakseen. Isoäitini isä ryhtyi asiakkaittensa puolesta ajamaan asiaa ja usean vuoden taistelujen jälkeen sai asiakkaitensa puolesta voiton tullin vääristä tulkinnoista ja jos olen oikein ymmärtänyt voitto ei tullut lahjomalla vaan oikeudellisesti. Sen seurauksena suomalaiset viejät saivat suuret palautukset jälkikäteen.

Nyt kyllä suomalaisten viejien olisi aika saada joku vastaavanlainen järjestely. Onhan ihan käsittämätöntä, että vilkkaalla EU-Venäjä SUomen puoleisella rajalla rekkajonot ovat kymmenien kilometrien pituisia ja esimerkiksi elintarvikkeet ehtivät pilaantua ruuhkajonoissa. Käsittämätöntä. Tietääkö kukaan onko samanlaisia jonoja myös Venäjän etelämmillä raja-asemilla vai onko tämä vain Suomi-spesifinen ongelma? Olemmekohan uhonneet liikaa Nato-kortilla tms ;)

Mainittakoon, että suomalaiset paperiteollisuuspatruunat myönsivät tälle lokakuun vallankumouksessa köyhtyneelle ja länteen siirtyneelle isoäitini isälle vapaaehtoisen eläkkeen palkkiona omalle teollisuudenhaaralleen tekemistä palveluksista. Hän elikin sitten peräti 96 vuotiaaksi ja kuoli Tukholmassa v 1954. Siihen aikaan patruunahengessäkään kaveria ei jätetty.

Tämä isoäitini isä oli myös erään toisen erikoisen tempun takana. Venäjällähän on junilla ollut muusta Euroopasta poiketen sama junakiskojen raideleveys kuin Suomessa. Mutta Suomesta poiketen Pietarissa myös raitiovaunuilla on sama raideleveys kuin junilla. Hänpä keksi, että Suomesta tulevat kuljetukset voidaan kalliiden uudelleenlastauksien ja miljoonakaupungin kiertämisen sijasta ohjatakin yöllä kaupungin läpi raitiovaunukiskoja pitkin ja onnistui saamaan siihen luvankin. Ja ratkaisu toimi. Paljon Pietarissa matkustaneet tietävät, että Pietarissa Neva-joen yli johtavat nostosillat nostetaan yöllä ylös kellontarkasti. Talvikeleillä tuo junien ajo raitiovaunukiskoilla Pietarin lukuisien siltojen ylitse muodosti useita jännityksen hetkiä kun aikataulut olivat tiukat ja tarkat ja junat juuttuivat lumeen yms. Mutta olennaista oli että ratkaisu toimi ja oli kustannustehokas.

Että sellaista tuli tänään uutiasannista mieleeni.

2.11.2006

Myrskyjen aiheuttamat sähkökatkot, muustakin energiapolitiikasta ja ahneudesta

En muista 60-70 luvulta, että uutisissa olisi jatkuvasti ollut tietoja Suomessa tuhansien kotien olevan vuorokausikaupalla ilman sähköä milloin minkäkin myrskyn johdosta.

En ole syvällisesti analysoinut näitä eri vuosikymmeniä, mutta yhden erityisen havainnon olen tehnyt. Sen jälkeen kun sähköä toimittavat yritykset Suomessa myytiin julkisyhteisöiltä osakesijoittajille osasta sähköverkon ennakoivasta huollosta on luovuttu. Otan esimerkin: aikaisemmin sain kesämökilläni sähkölaitokselta maksuttoman metsuriavun jos piti kaataa sähkölinjoja vaarantaviksi kasvaneita puita tontiltani. Nyt saan tehdä sen omalla kustannuksellani. En tiedä joutuisinko korvausvastuuseen, jos puut myrkyssä kaatuvat ja rikkovat sähkölinjan.

Nykysysteemi ilmeisesti on, että viat korjataan vasta sitten kun ne ilmenevät ja ennaltaehkäisevä huolto on minimoitu. Ehkä näin saadaan parempi osakekohtainen tuotto pidemmällä tähtäimellä. Pahin kärsijä on sähköttä tuhansien arvoiset pakasteensa menettänyt kuluttaja, en ole rohjennut kuvitellakaan mitä tapahtuu suoralla sähkölämmityksellä taloansa lämmittävälle talvipakkasilla kun sähköt on poikki.

Kuulin juuri uutisissa miten Venäjä nostaa Gruusialta perimäänsä maakaasun hintaa yli kaksinkertaiseksi, ilmeisesti vastaamaan aiempaa paremmin maailmanmarkkinahintaa. Tässä tietenkin kaikki Venäjää vihaavat "hurskaat" sanovat "hyi hyi Vladimir Putin", koska asiassa on nähtävä poliittisen painostuksen makua. Mutta jos Yhdysvallat taloussaarrolla boikotoi Irania tai Kuubaa poliittisin tarkoitusperin niin asia on ihan OK, sellaista on suurvaltapolitiikka.

Fortumin jättioptioista en jaksa kirjoittaa. Ahneus ja kansalle yhteisien varojen jakaminen harvojen kavereiden kesken on jo ihan normaaliksi muodostunutta laillista "kähmintää".

En ole ollut mikään suuri Sauli Niiinistön ihailija, ehkä pieni sellainen kuitenkin. Mutta viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä nro 43/2006 Sauli iski Paavo Lipposta takaisin hänen Saulia halveksivasta kolumnistaan oikein kunnolla. Mielestäni jutun ahneus vertaus oli aivan herkullinen: Niinistö totesi olleensa ahneudessaan ilmeisesti "huonompi" kuin Paavo Lipponen tai Tarja Halonen kun on julkisessa toimessa rikastunut heitä vähemmän..

Sauli Niinistön haastattelun ingressissä oli lause joka pani vakavasti miettimään: "Lipposen ja demarien vallantäyteys on valtavaa." Mitäpä jos Sauli on oikeassa?