24.12.2012

Satuja lapsenlapsille

Vaikka minulla itselläni on viisi lasta ja iältäänkin jo 30-45 vuotiaita niin lastenlapsia on vasta kaksi. Eikä tämä ole valitus ettei synny väärinkäsitystä.

Miniäni on joskus sanonut, että olisi kiva jos lukisin nauhalle jotain satuja lastenlapsille. Hän muisti kuulleensa että olin joskus lukenut sellaisia C-kasetille pojalleni, joka jäi avioerossa vaimon huoltoon. Eli hänen nykyinen aviomiehensä.

Projekti on venynyt. Minulla on usein ollut huono omatunto, että en ole saanut noita aikaiseksi. Tänään sanoinkin, että tuo oli pitkään vain jonkinlainen oblomovilainen sohvaprojekti.

Miniä muistutti jälleen joulun alla aiheesta hyvin hienovaraisesti kun tiesi, että minulla oli marras-joulukuussa kaikki liikenevät rahat ja vähän ylikin menneet auton korjauksiin ja huoltoon. Oli yhdeltä tyttäreltäni kai jotenkin hienovaraisesti varmistanut, että asiasta voi minulle mainita. Hän esittikin asian, että kun minulla on vähän rahaa niin  voisin kaupasta ostettujen lahjojen tilalle lukea jotain kivaa cd-levylle. Ja sitten vielä muistutti, että jotain sellaista mitä voi soittaa ihan tavallisella radioon liitetyllä cd-soittimella.

Nyt tartuin projektiin ihan oikeasti. Tuhannen ja yhden yön tarinat tekivät minuun suuren vaikutuksen pikkupoikana. Niissä oli monessa tärkeässä pääosassa viisas ja pidetty kalifi Harun al-Rašid. Hän oli varmaan yksi minun poikavuosinuoruuteni ensimmäisistä idoleista hyvyytensä ja viisautensa vuoksi. Hyveitä, joiden merkitystä isäni oli minulle korostanut.

No siitä vain työn tuoksinaan.

Pääasiassa olen tottunut käyttämään Windows käyttöjärjestelmän tietokoneita. Ei mitenkään siksi että ne olisivat jotenkin parhaita, mutta kun tunnen ne työurani johdosta läpikotaisin niin minulla on aika vähän ongelmia niiden kanssa ja voin keskittyä kulloiseenkin työtehtävään.

Joskus vuosi sitten tein jotain nauhoitustöitä tietokoneella ja muistelin silloin tutustuneeni Audacity nimiseen avoimen lähdekoodin ohjelmaan. Latasin sen uusimman version ja asensin koneelleni. Aika selkeä juttu kaikin puolin. Oli sentään kyse aika perusjutuista. Kun en tarvinnut ohjelmasta mitään hirveän monimutkaisia hienouksia ym pääsin suoraan töihin.

Kirjan mistä sadut poimin olin jo valinnut. Ja kun eräänä iltana olin valmis työn touhuun keksin, että Gutenberg kirjaprojektissa varmaan löytyy Tuhannen ja yhden yön tarinoita. No löytyihän niitä osat II ja III.

Minulla oli todella kivaa lukiessani tuota projektia tietokoneelle. Harjaantumattomuuteni tuli esiin, mutta aika hyvin selvisin kun olin koko ajan valmiina pysäyttämään nauhoituksen yskimisen tai vesilasin juomisen ajaksi ja sitten jatkamaan. Ja Audacity hallitsi nuo asiat loistavasti. Projektin lopussa vein Audacitystä export toiminnolla ulos cd-levyn formaatissa  olevan tiedoston.

CD-levyn polttoon olen Windowsissa käyttänyt maksutonta ruotsalaista CDBurnerXP ohjelmaa. Niille nyrpistelijöille ja hienostelijoille, jotka ovat pitäneet Microsoftin Visual Basic ohjelmointikieltä jotenkin alkeellisena tai käsipuolena totean, että tuo ohjelmisto on sillä ohjelmoitu.

Levykotelon kannen rakensin ja tulostin Nodesoftin Cover Printer ohjelmalla. Hiukan harmittaa että vanhan laservärikirjoittimeni hajottua syksyllä hankin hädissäni ja kiireessä mustavalkotulostimen. Sen verran kuitenkin tuhlasin, että laserini osaa automaattisesti tulostaa paperin molemmille puolille.

Lahjat on viety. Mutta lahjoja oli lapsilla niin paljon että vaikea vielä arvioida milloin ehtivät paneutua asiaan. Loppukäyttäjähän sen viime kädessä ratkaisee oliko kyseessä hyvä juttu.

Mutta minulla oli kivaa tätä tehdessäni ja varmaankin jatkan tarinoiden lukemista nauhalle lisää.

23.12.2012

Auton takajouset poikki

Vein auton huoltoon kun käsijarru  piti korjata ennen katsastukseen vientiä. Mutta korjaamossa havaittiin samalla, että autossa on molemmat takajouset poikki (Volvo V40 vm 2004, kierrejouset). Ja soittivat minulle ja kertoivat. No eihän siinä muu auttanut kuin antaa lupa korjaamiseen. Löytyi siten selityskin omituisille joskus kaarteissa takapäästä kuuluneille äänille. Yleensä kiinnitän huomiota autossa ylimääräisiin ääniin jos vain  kykenen selvittämään niiden syytä.

No eihän veronpalautukset ihan riittäneet. Kiroilin itsekseni ja maksoin. Kirpaisihan ylimääräinen tonnin menoerä kun olin ajatellut maksaa seuraavan vuosihuollon (useimmiten 350-500 euron luokkaa) veronpalautuksista.

No turha tätä on itkeä. Auto on kuluva vempain ja jos ei ole itsellä mahdollisuutta korjata niin korjaamoja siinä on käytettävä. Kun asuin Savossa ja ajoin vuodessa noin 50'000 km minulla oli erään tuttuni kautta löytynyt yhden miehen korjaamo, jota nimitinkin hovikorjaajakseni. Kaveri oli vannoutunut VAG konsernin kannattaja mutta suostui yhteisen tuttavamme suosituksesta ottamaan minun diesel-Renaulttini käsittelyynsä. Kun autolla tuli 0,5 miljoonaa kilometriä täyteen luovuin dieselistä tarpeettomana. Moottori toimi loistavasti mutta alkoi kori vähän jo natista. Hovikorjaajani antoi tunnustusta Renaultille ja kertoi omien ennakkoluulojensa hälventyneen Renaulttia kohtaan. Ja minä olen nyt pääkaupunkiseudulla asuessani muutamia kertoja ilahduttanut entistä hovikorjaajaani kertomalla miten kaipauksella häntä muistelen.

Pakko on tähän todeta, että kaverilla oli hyvin samanlainen suhde omaan työhönsä kuin mitä minulla on aina ollut. Hänestä näki miten ylpeä hän oli omasta ammattitaidostaan ja osaamisestaan. Kun diesel hänen huoltonsa ja säätöjensä jälkeen kehräsi kauniisti näki kaverin ilmeestä hänen asenteensa omaan työhönsä. Lisää tuollaista intohimoa omaan työhön.    

Aikoinaan tuo Volvo oli vanhemman poikani työsuhdeauto, jonka ostin itselleni kun poikani vaihtoi uuteen työsuhdeautoon. Oli hyvä ostaa kun tunsi auton huoltohistoriankin.     

Nyt kun olen muutaman viikon ajanut korjatuilla takajousilla ja kiroillut pääkaupunkiseudulla katujemme surkeaa talvikunnossapitoa. Jos ei apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri (vihr) yli 13'000  euron kuukausipalkalla kykene saamaan aikaan parempaa kuin samaa kaaosta vuodesta toiseen niin kannattaisiko koko psykologitohtorismies korvata jollain tavallisella tieinsinöörillä 1/3-1/2 kustannuksilla?

Mutta kun noita mietiskelin niin yhtäkkiä älysin, että jouset ovat ihan takuuvarmasti katkenneet renkaiden osuttua joihin pääkaupunkiseudun pääkatujen yllätyksellisiin ja jättiläismäisiin reikiin.Tilannehan on jo vuosia ollut ihan järkyttävä. Mikään ihme ei ole ollut tavata jossain kehäteiden sisään- ja ulosajoluiskalla yli 0,5 metrin läpimittaista reikää. Jos et sitä huomaa väistää niin kolahdus on ainakin sydäntä särkevä mutta miksei yhtä hyvin ajan mittaan myös jousia särkevä? Milläs sitten jälkikäteen osoitat kenen tienpitäjän toimesta vahinko on aiheutettu? Eli missä pääkaupunkiseudun kunnassa vahinko on aiheutunut tienpitäjän laiminlyönnistä?

Tiedän nyt kokemuksesta, että tienpitäjä vastaa teiden huonon kunnossapidon aiheuttamista vahingoista. Tieto on hankittu kantapään kautta kun yritin vuosia sitten saada Kauniaisten kaupungilta korvausta kaupungin pääkadun tulvavahingon vaurioittaessa silloisen autoni moottorin korjauskelvottomaksi. Sainhan minä kohtuullisen osakorvauksen mutta vahingon 1/3 arvoon olin silloisen Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksista vastaavan vakuutusyhtiö Pohjolan mielestä osasyyllinen. Minun olisi vakuutusyhtiön juristin mielestä pitänyt huolellisena miehenä pysähtyä  ennen tulvaa mittaamaan veden syvyys arvioidakseni etukäteen voiko siitä kaupungin pääkadulla olevasta rautatien alikulkutunnelin notkelmasta ajaa ollenkaan. Ajatus oli tosielämälle täysin vieras.Olen sen jälkeen jo vuosia mainostanut laajalle Pohjolan "asiakasystävällistä" toimintaa.

Olihan minulla toki oikeusturvavakuutus mutta ei käräjöinti Suomen tuomioistuinlaitoksen  arpajaistoimistonomaisuuden hyvin tuntevalle, kuten minulle, ole välttämättä järkevää. Joskus aikoinaan vanhat oikeusturvavakuutukset (ellei ehtoja myöhemmin muutettu!) sisälsivät myös tappiotapauksessa maksettavaksi tulleiden vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvauksen. Mutta nykyään se on suljettu pois lähes kaikista oikeusturvavakuutuksista. Eli käräjöinti kannattaa nykyään usein vasta jos on hyvin varma voitosta ja lisäksi käräjöinnin kohde on riittävän arvokas. Vaikka kuinka olisit oikeassa omasta mielestäsi niin muutamasta tonnista ei kannata käräjöidä kun vaarana on saada häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikululasku, joka voi helposti olla pienessäkin jutussa 3'000-10'000 euroa. Julkisyhteisötkin mielellään delegoivat käräjöinnin yksityisille asianajotoimistoille ettei tarvitse omia lakimiehiä kuormittaa.

Ai niin. Meinasin  unohtaa toivottaa kaikille lukijoille ja miksei muillekin hyvää ja rauhallista Joulua!


10.12.2012

Eläkeiän nosto tai työuran pidentäminen

Olen alkanut ihmetellä miksi ihmeessä tuosta eläkeiän nostosta koko ajan kohutaan jotenkin siihen tyyliin, että meillä ei ole varaa pitää nykyistä eläketurvaa ellei eläköitymisikää nosteta huomattavasti.

Syyt miksi tätä ihmettelen ovat seuraavanlaiset.

Ensinnä meidän eläkkeitä ei makseta valtion eikä kuntien varoista. Ne maksetaan korvamerkitystä tarkoitusvarallisuudesta, josta suuri osa tulee tällä hetkellä eläkkeiden  juoksevasta maksutulosta. Suomalaisen eläkejärjestelmän jättimäiset eläkerahastot kasvavat edelleen. Ymmärrän, että tätä juoksevaa maksutuloa saadaan vain työssä käyviltä ja siksi tuntuu tärkeältä pitää työssäkäyvien määrä korkeana, ettei eläkerahastoja tarvitsisi ryhtyä purkamaan.

Miksei työeläkerahastoja voitaisi ainakin osittain purkaa? Nehän on tarkoitettu eläkkeisiin eikä mihinkään valtion velkojen maksuun? Olen kirjoittanut eläkerahastojen hallinnoijien vallasta. Sehän vähensisi tietenkin jos rahastot pienenisivät.

Työuran pidentämistä on perusteltu eliniän pidentymisellä ja siksi eläkevuosia on saatava vähemmiksi. Tämä peruste onkin mielenkiintoinen. Tuo keskimääräisen eliniän pidentyminen otettiin eläkejärjestelmässämme huomioon  jo vuosia sitten tuomalla järjestelmään mukaan eliniän odotteen korjauskerroin, joka pienentää eläkkeiden suuruutta sitä myöten kuin eliniät odotteet pidentyvät. Tyhmä kysymykseni onkin, onko tarkoitus että keskimääräisen eliniän kasvu otetaan huomioon kahdella tavalla. Ensin alennetaan eläkkeitä jo käytössä olevalla eliniän odotekertoimella ja sen lisäksi eläkkeen alkua viivästetään muutamalla vuodella nyt puheenaiheena olevilla suunnitelmilla. Molemmat keinot suosivat naisia voimakkaasti miesten kustannuksella.

Tutkailin tässä menneellä viikolla erään keski-ikäisen henkilön vakuutusyhtiöltä saamia eläkelaskelmia. Siinä oli esitetty eläkkeen taso kolmena eri vaihtoehtona eli eläköityessä 63, 65 ja 68 vuotiaana. Olin hyvin yllättynyt suuresta vaihtelurajasta. Tuossa jälkimmäisessä 68 vuoden iässä oli eläke melkein 30% korkeampi kuin 63 vuotiaana. Ja tämä kaikki oli nykysäännöillä! Mitenkä paljon vielä pitäisi puristaa irti eläkeikäisistä?         

7.12.2012

Minusta on tullut miesliikkeen kannattaja

Minusta on tullut miesliikkeen kannattaja. Aivan periaatteellisista syistä. Minusta naisliike ei ole aikoihin pysynyt enää tasa-arvotavoitteessa vaan tuntuu hakevan hallitsevaa ja määräävää asemaa suhteessa miehiin. Miehet edustavat naisliikkeelle ikään kuin jo lähtökohtaisesti jotain peruspahaa ja siksi vastustettavaa.

Silmiäni on avannut mm Pauli Sumanen niminen tutkija joka on  tasa-arvosivustollaan tehnyt ansiokasta vertailutyötä ja kumonnut ajat sitten yhä edelleen mantrana toistetun kuinka naisen euro on vain 80 senttiä. No sitä kai lienee hiukan päivitetty ja naisen euro lienee kai viimeisimmän hokeman perusteella 82 senttiä. Sumanen päätyi vuoden 1999 tasolla jo tilanteeseen, jossa miehen euro oli 90 senttiä vuonna 1999.


Miestutkija Henry Laasasen tutkimustuloksia ja kirjoituksia olen seurannut kahdestakin paikasta eli tästä ja tästä. Hänen kirjoituksensa ovat monessa suhteessa jopa hauskoja, mutta kovasti tuntuvat feministit häntä inhoavan.

Miessakit tuntuu kaavamaiselta ajamaan miesten oikeuksia ja tasa-arvoa. Mutta Miesten tasa-arvo niminen yhdistys tuntuu aika pirteältä. Heidän lokakuun lopulla oikeusministeriölle antamansa lausunto vireillä olevaan seksuaalirikoslain uudistukseen lähinnä siltä osin, jossa harkitaan raiskauksen määritelmän muutoksia on omalla tavallaan jopa humoristista luettavaa hyvinkin vakavasta asiasta. Näyttää nimittäin siltä, että naisliike on jo vuosia ollut suunnan näyttäjä seksuaalirikoksia koskevissa lainsäädäntöhankkeissa. Siksi on hyvä, että joskus tulee myös miesnäkökulma ja järjen ääni esiin.

Wikileaksin Julian Assangen Ruotsissa saama kohtelu raiskausväitteineen on havahduttanut minut huomaamaan, että meillä on kehitys seuraamassa Ruotsia.

Sen myötä olenkin alkanut seurata Ruotsissa tapahtuvaa miesliikettä ja minkälaiseen puristukseen se on joutunut voimakkaiden feministijärjestöjen hyökkäyksissä. Yksi parhaimpia ja informatiivisimpia sivustoja Ruotsissa on Aktivarium. Pari johtavaa miesliikkeen edustajaa on syksyn aikana kyllästyneet ja päättäneet  feministien sietämättömien ja kohtuuttomien hyökkäysten vuoksi lopettaa kokonaan julkisen kirjoittelun ja debatin. Keskustelun taso ei ole heidän mielestä enää järkevää. Asiaa on Ruotsissa uutisoitu paljon mutta tuntuu, että militanttien feministien asema on päässyt ruotsalaisessa yhteiskunnassa niin voimakkaaksi että se jo jyrää vähemmän sotaista miehet. Eräs johtavimmista on ollut Pelle Billing.

Lisäksi minua on jäänyt ihmetyttämään miten suomalaisessa naisliikkeessä on alkanut esiintyä julkilesboina esiintyviä naisia. Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen olisi jotenkin tärkeä tekijä naisten tasa-arvoisia oikeuksia ajettaessa. Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja. Pitää taas tässä todeta, että minulla ei ole mitään heitä ketään vastaan ja elämäni aikana tuttavapiiriini on kuulunut kymmenittäin homoja ja muutaman lesbonkin olen oppinut tuntemaan mutta minusta jotenkin olisi luontevampaa, että erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen  etujen ajaminen olisi erillään puhtaasta naisliikkeestä.

Katsotaan nyt miten taistelevaksi miesliikkeen puolestapuhujaksi tässä vielä ryhdyn. Ehkä minua kuitenkin  yhdistää militantteihin feministeihin, että minäkin pidän naisista. Mutta meitä erottaa ehkä, että en pidä vastakkaista sukupuolta alkuunkaan vihollisenani vaan päinvastoin tärkeänä ja tasa-arvoisena  yhteistyökumppanina.