28.6.2009

Gay Pride

Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.

Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.

Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.

Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.

Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)

Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.

Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.

Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.

Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.

Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.

Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.

27.6.2009

Keski- vai mediaanitulo?

Puhutaan että suomalaisen keskitulo vuodessa olisi jotain hiukan yli 30000 euroa miehillä ja jonkin verran alle 30000 euroa vuodessa naisilla. Vedän tässä luvut ihan ulkomuistista mutta suuruusluokka on kyllä oikea.

Vaikka eivät luvut mitään häkellyttävän korkeita ole, korkeintaan Euroopan keskiarvoa, on minua silti hiukan ihmetyttänyt noiden lukujen korkeus. Syy ei ole lukujen suuruus sinänsä. Mutta kun tiedän lukemattoman määrän ihmisiä joiden kuukausipalkka on pitkälti alle 2000 euroa kuukaudessa ja akateemisen tutkinnon suorittaneitakin joiden kuukausipalkat jäävät tuollaisen rajan alapuolelle. Ja kun kuulen eri alojen yleisiä työntekijöiden tuntipalkkoja niin alle 10 euroa/tunnissa (vastannee 1600 euron bruttokuukausipalkkaa) on ihan yleinen pääkaupunkiseudullakin. Ja pääkaupunkiseudulla ihmettelen miten joku sellaisella summalla tulee toimeen.

Keskiarvo on monessa tapauksessa hyvä mittapuu mutta monessa tapauksessa sen rinnalla kannattaa tarkastella keskilukua mediaani.

Tässä tapauksessa mediaani samasta aineistosta kertoo että puolet ihmisistä ansaitsee tuota mediaanituloa vähemmän vuodessa. Päähäni on joistain lehtikirjoituksista jäänyt mediaanitulo suuruudeltaan vajaa 18000 euroa vuodessa. Se vastaakin paremmin mielikuvaani mitä pienituloiset ihmiset ansaitsevat Suomessa erityisesti muualla kuin pääkaupunkiseudulla mutta myös täällä.

Muistan kun vähän yli vuosi sitten kirjoitin eläkehuijauksesta sain huomautuksia eräiltä opettajilta että käytin aivan liian suuria esimerkissäni.

Vaikka esimerkkilaskelman tulot eivät olleet minun tulojani niin siitä huomasin taas miten hyvätuloisen etuoikeutetuissa ympyröissä minulla on ollut onni elää. Miten tietämättömiä hyvätuloiset ihmiset ovat todellisuudesta. Moni tuttavapiirissäni kuvittelee että suurin osa muistakin ihmisistä elää tuollaisissa tuloluokissa.

Amerikkalaistunut tyttäreni mietti kerran heillä olisi miehensä kanssa varaa elää jossain Suomessa suomalaisella palkkatasolla. Itse en ole vertailuja tehnyt kun kotimaa on kuitenkin se kotimaa oli täällä palkkataso ihan mitä tahansa. Ja tyttärelleni olenkin todennut että hän nyt on vaan jo niin kotiutunut Yhdysvaltoihin. Mutta yksimielisiä olemme siitä jatkuvasti edelleen toistetusta hokemasta että jotenkin 'on lottovoitto syntyä Suomeen' että kyse on nuorimman tyttäreni lausuman mukaan kuitenkin vain kolme ja lisänumero suuruisesta voitosta.

Vastikään joku toimittaja mediassakin kirjoitti että ehkä verrattuna jossain sotivassa Somaliassa syntymiseen tuo lottovoittovertaus voisi päteä jollain tavalla.

Helsingin metron automatisointikustannukset

Luin mielenkiinnolla uutisen että Helsinki kaupungin liikennelaitoksen kulunvalvontalaitteiston hankinnasta on syntynyt oikeuskiista.

Huomiotani tietenkin kiinnitti että hankkeen oli saanut hoitaakseen Siemens niminen yritys. Voi olla että ruotsalainen kilpailija oli vain havahtunut samaan Siemens nimeen kuin minä. Siemens on varmaan hyvä ja osaava yritys monella tekniikan alueella. Minulla on suuri kunnioitus saksalaista insinööritaitoa kohtaan edelleenkin vaikka keski- ja kaukoidän insinöörit ovatkin kirineet kovasti välimatkaa. Mutta Siemens on vuosikymmenet kunnostautunut maailmanlaajuisesti myös vähemmän kunnioitettavalla sektorilla eli korruptiossa. Suomessahan oli aikoinaan se kuuluisa metroskandaali kun metroa rakennettiin ja siinä avainasemassa muistikuvani mukaan Siemens. Ja samanlainen skandaali paljastui Saksassa Siemensillä muutama vuosi sitten ja sen mittasuhteet olivat kyllä järkyttävän suuret. Suomessa siitä muistikuvani mukaan kirjoitettiin mediassa aika vähän. Voisi noiden perusteella melkein ihmetellä onko Siemensillä jo vuosikymmenien lahjontaperinteet?

Mutta noihin Helsingin metron automatisointikustannuksiin. Uutisessa puhuttiin investoinnista jonka suuruusluokka oli 120 miljoonaa euroa. Ja sillä investoinnilla olisi lopputulema että metrojunista voitaisiin poistaa kuljettajat. Varmaan ihan hyvä hanke.

Kun meille tavallisille kansalaisille tuollaiset sadoissa miljoonissa euroissa olevat rahasummat ovat lähes imaginäärisiä niin yritän niitä usein suhteuttaa johonkin.

Tässä tapauksessa ryhdyin tutkimaan montako kuljettajaa metrossa on tällä hetkellä. Arkena olisin saanut vastauksen varmaan soittamalla HKL:n toimistoon mutta nyt yritin sitä selvittää netin avulla HKL:n sivustolta.

Bussi- ja raitiotielinjoja oli 120 kpl ja metrolinjoja 2 kpl. Kuljettajia HKL:llä oli n 360 kpl. Suoraan ei tuosta metrojunan kuljettajien määrää selviä.

Mutta tehdäänpä laskutoimitus toisin päin. Oletan yhden kuljettajan kustannuksiksi (palkka, sosiaalikulut yms) vuodessa 100'000 euroa, joka vastannee noin 5000 euron kuukausiansioita mukaan luettuna erilaiset ilta- ja pyhälisät. Uskoisin riittävältä, todellinen voi olla pienempikin.

Jakolasku tuottaakin aika uskomattoman tuloksen. Tuolla automattisoinnin hinnalla 120 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa tuollaista kuukausiansiota 40 kuljettajalle 30 vuoden ajan. Tai 30 kuljettajalle 40 vuoden ajan. En tiedä noiden kuljettajien lukumäärää mutta 40 henkeä tuntuu jo melko suurelta lukumäärältä.

En puutu tässä siihen että olisiko meillä tulevaisuudessa pulaa työvoimasta ja metrokuljettajista mutta siitä päätelleen että maahanmuuttajia on paljon bussikuljettajina voisi päätellä että heitä olisi saatavilla myös metrojunan kuljettajiksi.

Mutta tuolla tavoin laskettuna tarvittavat rahasummat tuntuvat aika hurjilta.

26.6.2009

1970-luvun laululiikkeestä ja vähän muustakin

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut miten kaipaan vanhoja työväenlauluja.

Ylen ruotsinkielisellä televisiokanavalla tuli perjantai-illan iloksi ohjelma "Jouko Aaltosen musiikkidokumentti 1970-luvun laululiikkeestä, vallankumouksesta, nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta. Tuotanto Illume Oy, 2005".

Pidin aikoinaan noista laululiikkeen lauluista ja ne purevat minuun edelleen. Tuossa ohjelman kuvauksessa sanotaan niin kauniisti että ohjelma kertoo 'nuoruudesta ja kantaa ottamisen pakosta'. Pidin nimittäin myös useimmiten noiden laulujen sanoistakin. Niissä oli sodan vastaisuutta ja köyhien auttamista, ainakin minun arvomaailmassani hyviä asioita. Ja kun laulut esitettiin suloisella intohimolla ainakin minuun ne upposivat kokonaisvaltaisesti.

Ei kritiikittä. Jos laulussa laulettiin pelkkää Leninin tai Ho Tshi Minhin ylistystä niin sellainen henkilöpalvonta ällötti. Tai jos Neuvostoliiton oloja alettiin palvoa niin sekin ällötti. Olin matkustellut Neuvostoliitossa useasti 1950-luvun lopulta alkaen ja omin silmin havainnut ettei se maa mikään lauluissa esitetty paratiisi ollut. Oli Neuvostoliitossa asioita joita arvostin mutat esiemkiksi vapauden puute tuntui käsittämättömältä.

Lisäksi olen rohjennut jo ihan nuoresta pitäen olla eri mieltä enemmistöjen kanssa jos en jaa heidän mielipiteitään.

Mutta yleisesti ottaen pidin laululiikkeen lauluista eikä se rajoittunut pelkästään suomalaisiin lauluihin. Uskon että Kaj Chydeniuksen lukuisat laulusävellykset ainakin Suomessa jäävät elämään perinteeseen vaikka muitakin säveltäjiä joukkoon oikeutetusti kuuluu. Mutta kyllä Kreikasta, Chilestä ja Kuubastakin tuli hienoa julistavaa laulua.

Nuorin tyttäreni kutsuu minua puunhalaajaksi, kuten muuten itseäänkin. Se on hänen yleisnimityksensä ihmisille jotka ajavat itsensä oikeiksi ja hyviksi kokemia asioita antaumuksella ja intohimolla. Ja tekevät sitä rohkeasti vaikka ympäristö hiukan katsoisi kummastuksella. Nimityksestä huolimatta kyse ei ole pelkästään puista tai luonnosta. Todellinen puunhalaaja välittää myös samalla antaumuksella ja intohimolla ihmisistäkin.

Minulla on elämäni aikani ollut uskomaton onni useimmiten saada tehdä työtä johon olen voinut suhtautua intohimolla. Melkein kaksikymmentä vuotta työurani alussa tein töitä matkailualalla pientä sivukiemuraa lukuun ottamatta jossa kävin opettelemassa amerikkalaista liikkeenjohtoa. Eräiden sattumusten ja mutkien jälkeen vaihdoin ammattia IT-alalle uuden intohimon ajamana ja sitä intohimoa on riittänyt melkein 30 vuotta.

Erään toimitusjohtaja-esimieheni työhönsä kyllästynyt sihteeri kysyikin kerran minulta kahvipöytäkeskustelussa että "Taidat pitää työstäsi?". Kysymys herätti minut nopeasti käymään läpi siihenastisen työhistoriani. Jouduinkin vastaamaan, että olen viihtynyt aikaisemmissakin ammateissani ja uskonkin että kyse on enemmän asenteesta.

Amerikkalainen psykologi Wayne W Dyer ja yritysjohdon konsultti Tom Peters ovat tuoneet ajatteluuni työn teosta pari asiaa. Wayne W Dyerin kirjaa en enää muista mutta siellä oli hieno esimerkki, roska-auton kuljettaja, ilmeisesti sikäläisen sosiaalisen asteikon alimmalta portaalta. Elämäänsä ja työhönsä tyytymätön kaveri päätti tehdä elämänmuutoksen ja pyrkiä maailman parhaaksi roska-autonkuljettajaksi. Hän ryhtyi puhumaan itselleen miten tärkeää työtä hän yhteiskunnassa tekee. Jos ei häntä olisi niin ihmisten pihathan hukkuisivat hyvin nopeasti roskiin. Ja hän ryhtyi iloisena ja ylpeänä työstään tervehtimään nyreitäkin ihmisiä joiden pihoilla hän kävi tyhjentämässä roska-astioita ja saattoi sanoa iloisena jotenkin, että "no nyt on taas sitten hienoa mihin rouva voi taas laittaa roskat". Eikä mennyt kauaa kun hän huomasi että ihmisetkin alkoivat iloisina tervehtiä häntä ja hän huomasi tuntevansa tyydytystä työstään.

Tom Peters taas toi ajatteluuni ylivertaisen osaamisen merkityksen. Peters selvitti että länsimaisessa kilpailutaloudessa on tärkeää olla parempi kuin kilpailijansa. Se antaa mahdollisuuden hinnoitella ja myydä ne ylivertaisen osaamisen palvelut tai tuotteet kallimmalla kuin vain keskinkertaisuuteen yltävä kilpailija pystyy. Kuten erään työpaikkani pääomistaja-johtaja kiteytti: jos tyytyväisyyskyselyissä asiakas kehuu laatua mutta valittelee hintaa on todennäköisesti yhdistelmä oikea. Jos nimittäin asiakas olisi tyytyväinen hintaankin niin silloin voi hyvin olettaa että hyödyke on myyty liian halvalla. Vinha perä muuten.

Tuli tuosta laululiikkeestä mieleen tuo ohjelman kuvauksesta mainittu tekemisen pakko. Minulle se toi heti mieleen tekemisen intohimon. Ja sitä olen yrittänyt valaa lähiympäristööni, lähinnä lapsiini ja työtovereihini.

Yritän vielä puristaa ne viimeisetkin intohimon rippeet ensi viikolla ;) ja sitten pääsen minäkin kesälomalle. Intohimoinen nörtti kun olen saatan jostain kannon nokalta lähettää langattomasti jonkun kirjoituksenkin. Tai sitten en eli parempi että en lupaa mitään.

18.6.2009

Terveyskeskukset ohjaavat asiakkaita harhaan

Kuulin jännästä tapauksesta Vantaalta joka kuvaa hyvin yleisemminkin terveyskeskusten tapaa ajaa oikeuksistaan tietämätön asiakas yksityiselle sektorille.

Yleinen tapahan on ilmoittaa asiakkaalle vain yksinkertaisesti 'ei ole aikoja'. Jos asiakas sellaisen ilmoituksen edessä perääntyy ja hakeutuu yksityiselle lääkäriasemalle niin ehkä piilotavoite on saavutettu. Jos potilas on sitkeä ja tuntee oikeutensa eikä tyydy tuohon vastaukseen niin löytyyhän sieltä aikoja. Kyse on vain eräänlaisesta automaattisesta 'sitkeysseulasta. Saadaan nöyrimmät suoraan pois jonoista yllättävän helposti. Kutsun tätä myös kyynärpäätaktiikkayhteiskunnaksi.

Nyt kuulemani Vantaan tapaus ei hämmästyttänyt mutta oli mielenkiintoinen. Eläkeläinen kääntyi terveyskeskuksen hammashuollon puoleen ja hoito alkoi terveyskeskuksessa. Osittain minä olen tähän 'osasyyllinen' koska olin neuvonut tätä eläkeläistä kääntymään terveyskeskushammaslääkärin´puoleen.

Mutta sitten hammaslääkäri hoitoprosessin aikana törmäsi ongelmaan johon hänen ammattitaitonsa ei riittänyt ja tarvittiin hammaskirurgin pätevyyttä. Potilaalle kerrottiin ongelmasta. Eihän siinä mitään erikoista ole että yleislääkäri törmää ongelmaan johon tarvitaan erikoislääkäriä. Eikä kaikissa terveyskeskuksissa varmaan olekaan kaikkia erikoistaitoja. Mutta ainakin minun ymmärrykseni mukaan julkinen terveydenhuolto ostaa tarvittavan avun muualta. Mistä, niin se on järjestelykysymys.

Mutta sitten tapa miten ongelma ratkaistiin olikin mielenkiintoinen. Terveyskeskus kertoi asiallisesti että nyt tarvitaan hammaskirurgia ja antoi potilaan valittavaksi luettelon lähiseudulla näistä erikoislääkäreistä.

Hammaskirurgi hoiti osuutensa ja potilas kävi hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Ja sitten tarkoitus oli jatkaa hampaiston hoitoa terveyskeskuksen hammaslääkärillä.

Sitten tulikin minun mielestäni se kummallinen juttu: yksityinen hammaslääkäri laskutti suoraan asiakkaalta palveluistaan noin 500 euroa. Kun minä kuulin tämän eläkeläiseltä aloin hiukan ihmetellä eikä hän ollut saanut terveyskeskuksesta lähetettä ja terveyskeskuksen alihankinta/osto/maksusitoumusta tai oliko hänelle edes informoitu että tämä ei sitten sisälly mitenkään terveyskeskuksen palveluihin ja potilas joutuu maksamaan ehkä huomattavatkin hammaslääkäripalkkiot itse.

Potilas oli saanut ainoastaan 'lähetteen' vai mitenkä tässä tapauksessa sellaista ongelman kuvausta pitäisi nimittää jossa terveyskeskuksen hammaslääkäri kuvaa kirurgikollegalleen ongelmaa. Mitään varoitusta tai huomautusta mahdollisesti kalliistakin hoidosta ei käsittääkseni ollut annettu.

Ei tämän näin pitäisi toimia.

Helsingissä hoidettiin terveyskeskuksen hammashoidon potilasjonot muutama vuosi sitten kuntoon ostamalla tarvittavat lisäresurssit yksityisiltä hammaslääkäreiltä eli potilaat saivat terveyskeskukselta maksusitoumukset yksityisille hammaslääkäreille. Eikä näitä rajattu mitenkään vain köyhiin eläkeläisiin vaan kaikki jotka kääntyivät terveyskeskuksen puoleen saivat sieltä tarvittavat hoidot joko suoraan tai alihankintoina yksityisiltä hammaslääkäreiltä.

Näin tässä Vantaan tapauksessakin oli pitänyt toimia.

Kun kerroin tästä tälle eläkeläiselle hän kilttinä ja nöyränä normaalikansalaisena vain totesi että hän on jo maksanut tuon 500 euron laskun.

17.6.2009

Huomenna on nimipäiväni

Nimipäiväni Igor on 18. kesäkuuta. Ruhtinas Igor on tunnettu Borodinin säveltämä ooppera ja se perustuu historialliseen Tshernigovin ruhtinas Igoriin.

Venäjän ortodoksikirkon kalenterissakin löytyy kauniita ikoneja ruhtinas Igorista. Venäjällähän kirkko elää vielä ns vanhaa ajanlaskua jossa 18. kesäkuuta on vasta 5. kesäkuuta. Sen takiahan Venäjällä Jouluakin vietetään vasta tammikuussa juuri tuon ajanlaskueron vuoksi vaikka maallinen Venäjä elääkin meidän muiden gregoriaanista ajanlaskua.

Pikkuinen pojanpoikani innostui tai chi'hin

Nuorimies täytti muutama viikko sitten 1 v.

Kuulin tänään hauskan jutun hänen mummiltaan. Olivat olleet päivällä puistossa mummin kanssa ja kun nuorimies osaa jo kävellä niin oli taaperrellut mummin vierellä.

Eteen oli tullut puiston nurmikolla tai chi'ta harjoitellut mies. Poika oli kuulema heti havaittuaan aloittanut innostuneena matkimaan tai chi liikkeitä.

Minusta hänen pappanaan tämä oli hauska juttu. Vasta vuoden täyttänyt pikkumies harrastamassa puistossa tai chi'tä. Tuli hyvä mieli kun naureskelin tälle.

16.6.2009

Eläkkeistä

Oikeaa tietoa tuntuu olevan todella vaikea saada. Ja sitten voi myös kysyä että onko sellaista. Onko näistä asioista kaikki tieto sittenkin kiinni siitä minkä taustaryhmän edustaja puhuu. Eli silloin kuulija tai lukija joutuu suodattamaan tietoa hyvin monella erilaisella kriteerillä.

Olen usein kirjoittanut meidän ansioeläkejärjestelmästämme joka alkoi hiukan sen jälkeen kun minä olin astunut työelämään. Minulle on ollut aikamoinen yllätys kuulla nyt melkein 50 vuotta myöhemmin ettei koko työeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva, Kas kun silloin 1960-luvun alkupuolella kyllä sellainen kuva annettiin. Perehdyin asiaan silloin kovasti kun se minua kiinnosti vaikka eläkeikä olikin kaukana tulevaisuudessa. Minua kiinnostui tuo rahastointimalli, koska sen tarkoitushan oli muodostaa iso osa mm suomalaisten teollisuusyritysten rahoituksesta.

Minulle on siis vihdoin ja viimein paljastunut ettei ansioeläkejärjestelmän koskaan pitänytkään olla kokonaan rahastoiva. Nyt minua onkin sitten alkanut ihmetyttää miten iso osuus oli tarkoitus rahoittaa työikäiseltä aktiiviväestöltä ja kuinka iso osuus oli ollut alun perin tarkoitus kattaa rahastoidulla osalla varoja. Ja nuo osuudet ovat muuttuneet ja minkä vuoksi kulloinkin.

Tutkin asiaa viime vuonna enemmän ja silloin törmäsin lisää mielenkiintoisiin näkökohtiin joista julkisuudessa puhutaan hyvin vähän. Eräät eläkevakuutusasiantuntijat totesivat että jos tästä meidän osittain rahastoivasta järjestelmästämme luovuttaisiin pienenisivät yrityksiä kuormittavat vakuutusmaksut huomattavasti. Ja samassa yhteydessä (taisi olla joku vakuutusalan ajankohtaisseminaari) oli vertailuja eri maiden eläkejärjestelmistä. Yllättävän harva perustui edes osin rahastointiin. Siellä missä rahastointia oli esitettiin vertailutiedoissa pienempien kustannusten syyksi jotenkin edullisempi väestörakenne.

Olen nähnyt eri maiden väestöpyramideja ja meillä Suomessa on muistikuvani mukaan aika epäedullinen muuttuessaan nyt tästä eteenpäin melko nopeasti suurten ikäluokkien myötä eläkeläisvoittoiseksi.

Täytän kohta 64 ja olen ajatellut jatkaa työuraani muutamilla vuosilla jos henkinen ja fyysinen terveys sen sallii. Olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo kohta 8 vuotta. Kun teen vuoroviikot töitä jää minulle aika tavalla vapaata.

Muistan lukeneeni jostain, että joku vakuutusjohtaja olisi kirjoittanut että jos ihminen olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä yritä sitä hakea hänet pitäisi määrätä välittömästi täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle vajavaisen ymmärryksen vuoksi kun ei ymmärrä miten edullinen tämä eläkemuoto on saajalleen.

Eläkkeiden huonontamisesta yms olen kirjoittanut jo aiemmin.

Tuo työuran pidentäminen on jännä näkökohta. Koko ajan puhutaan siitä loppupäästä. Raa'asti yksikertaistettunahan kysymys on ihan yksinkertaisista asioista. Jos eläkeikärajaa nostetaan 68 vuoteen ehtii nykyiseen verrattuna entistä useampi kuoolla saamatta ollenkaan eläkettä. Ja jos keski-ikä on esim 78 v niin 78 - 68 = 10 v ehtii nauttia eläketta. Jos taas eläkeikäraja on 63 v ehtii samalla keski-iällä nauttia eläkettä 50% pidempään eli 15 vuotta.

Maatalousyrittäjien eläkkeistä en viitsi tässä yhteydessä enempää kirjoittaa. Mutta sen totean että ihan eri maailmasta ne ovat kuin esimerkiksi muiden yrittäjien eläkkeet kun niiden rahat kerätäänkin pääosin veronmaksajilta.

Eräs tuttuni kirjoittaa Kauppalehden blogisivustoon. Hänen tuore kirjoituksensa käsitteli opiskelijoiden vaikeaa pääsyä mm korkeakouluihin opintoja aloittamaan. Siinä on myös eräs näkökohta että tuottavan työn työikä pidentyisi myös työuran alkupäästä. Ihan rahan-arvoinen etu sekin.

Aikomukseni oli kirjoittaa veroistakin tässä samassa jutussa mutta ihan koko maailmaa syleilevää en sittenkään viitsinyt tästä tehdä ja poistin otsikosta veroihin viittaavan sanan. Nytkin tuli jo turhan pitkä. Tiivistäminen kun ei ole kirjoitushyveitäni. No ei kyllä puheissakaan ;)

Minäkin kannatan ikäsyrjintää :)

Olen miettinyt europarlamentaarikkojen työtä. Luin äsken eräistä ikämiesehdokkaista jotka eivät päässeet EU parlamenttiin tuli taas mieleeni. Miten siinä pärjäisi iäkkäämpi ihminen? Kirjoitin tarkoituksella hiukan epämääräisesti 'iäkkäämpi'. Itse tein kolme vuotta matkatyötä vuosituhannen vaihteessa. Matkustin kuukaudessa 40 tuntia viikonlopuiksi kotiini työpaikaltani pääkaupunkiseudulta. Vaikka työpaikallani tehtiin paljon etätyötä oli laajakaistayhteydet vielä silloin aika alkeelliset. Emme halunneet muuttaa koko perhettä silloin kun lapsilla oli juuri silloin lukio kesken. Enkä minä halunnut kököttää vain osaksi työllistettynä laman jälkeisellä kehitysalueella.

Kyllä tuo 40 tuntia kuukaudessa auton ratissa, jonka minä tein, oli raskasta. Kuin yksi ylimääräinen työviikko kuukaudessa. Eikä kahden asunnon pitäminenkään mitään halpaa ollut. Ja verottajan suhtautuminen tuollaiseen kahden asunnon loukkuun on nurjamielinen. On tietenkin ymmärrettävää että yritetään tilkitä sellaiset porsaanreiät ettei se kakkosasunto olisi jossain arvostetussa hiihtokeskuksessa ja olisi silti vähennyskelpoinen verotuksessa. Sama koskee myös päivärahoja yms. Mutta niinhän siellä jossain Turun telakalla olikin sitten 2000-luvulla se suuri kohtua nostattanut jälkiverotusskandaali.

Raskasta tuollainen matkustaminen on. Uskallan omakohtaisesti todistaa sen. Eikä se nuoremmallekaan mitään herkkua välttämättä olisi. Eli matkustaa joka viikko Brysseliin tai Strasbourgiin ja sitten viikonlopuksi koti-Suomeen perheen luokse on raskasta. Todella raskasta.

Jos puoliso ei ole työssä tai ole muuta sidonnaisuuksia miksi perheen pitäisi asua kahdella eri paikkakunnalla tai jos olisi sinkku niin silloin homma on helpompaa. Voisi asua sentään siellä keski-Euroopassa koko ajan. Aikaisempien parlamenttien aikaan oli toki se rahanahneisiin vetoava temppu että saatoit nostaa lentolippujen kustannuskorvaukset bisnesluokan mukaisina ja sitten matkustaa halvimmilla lennoilla kun kulukorvaukset sai ilman 'vaivalloisia' kuitteja.

Samanlaistahan on Suomen eduskunnassa vaikka lento- ja junaliput ovatkin heille ilmaisia mutta onhan muitakin kuluja. Kuittien vaatiminen on kai edelleenkin pitkälle poistettu. Eihän nyt kansaedustajilta voi vaatia mitään kulukuitteja. Sehän on vaivalloista. Yrittäjäthän on asia erikseen - hehän saattavat olla jopa epärehellisiä ;)

Jatkuva viikonloppuisin matkustaminen on käsittämättömän raskasta. Ja ilmeisesti monet muualta kuin pääkaupunkiseudulta valitut kansanedustajatkin ovat sen huomanneet ja heidän perheensäkin asuvat usein pääkaupunkiseudulla. JA sitten keplotellaan kaikenlaisilla 'jalasmökkikikkailuilla' että saadaan ne toispaikkakuntalaisen verottomat erikoislisät täydentämään pientä ja kapeaa leipää.

Jännää on että kansanedustajilla tuota kakkosasuntoa pidetään päivänselvänä ja tuettavana. Samoin kuin EU parlamentaarikoilla asuntoa Brysselissä.

Mutta ihmettelen miten esimerkiksi yli 60-vuotiaat europarlamentaarikkoehdokkaat olivat ajatelleet järjestää matkustamisensa ja työnsä jos olisivat tulleet valituiksi. Vai eivätkö olleet ajatelleet? Vai olisivatko asuneet pidempäänkin paikan päällä? Erityisesti kun vielä noita EU parlamentaarikon palkkoja ja kulukorvauksia oli kavennettu.

Vaikka olen itsekin yli 60 v ja tunnen itseni työkykyiseksi olisin hyvin tarkkaan miettinyt tuota rasittavaa ja jatkuvaa matkustamisnäkökohtaa.

Minusta tuo olisi asia jota noissa vaalikoneissa olisi pitänyt kysyä niiltä ehdokkailta jo etukäteen. Ja saman kyselyn voisi tehdä kansallisen eduskuntammekin tulevissa vaaleissa.

Jotenkin 30-40 vuotiaan jatkuvan matkustamisen saattaisin vielä ymmärtää. mutta että yli 60-vuotiaat vielä kuvittelevat kykenevänsä samaan ihmetyttää. Eli taidan olla sellainen itsekin halveksimani ikärasisti!!

Novo Group ja vaalirahasotkut

Jotenkin alkaa haista. Tai oikeampaa kai olisi sanoa että alkaa haista vain entistä enemmän. En ole viitsinyt hirveästi kirjoitella tästä 'maailman vähiten korruptoituneeksi' maaksi hehkutetusta jossa poliittinen järjestelmä on läpimätä. Mutta silmät ymmyrkäisenä ihmettelen miten meillä istuu edelleen pääministerinä kaveri jonka taustaryhmä poliittinen puolue kiemurtelee jos jonkinlaisissa sotkuissa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mistä on pääministeri Vanhanen saanut tuon 'teflon-pinnan' ettei näytä ryvettyvän ei sitten millään. Vai onko koko media meillä todella 'paperitiikeri' ja pelkkä vallan 'sylikoira'? Vain jotkut bloggaajat kuten minäkin kirjoittavat mutta saattavat saada vain häirikköleiman otsaansa.

Olen ymmärtänyt että verottaja on hakenut konkurssiin maksamattomista veroista Novo Group tai jotain sen osaa joka on on mittavasti (yli 300'000 euroa) lahjoittanut rahaa poliittisille puolueille ja poliitikoille.

Huhuh. Ai sellaisia veijareita nämä kaverit ovatkin. Olen törmännyt vuosien varrella lukuisiin tuollaisiin veijareihin. Näillä veijareilla on yleensä taipumusta yrityksen kassavirtarahoilla maksaa itselleen muhkeita palkkoja ja ostaa komeita autoja yms ja sitten jättää esimerkiksi erilaiset verot maksamatta. Normaali rehti yrittäjä ymmärtää että yrityksen kassavirrassa kulkee myös rahoja jotka eivät ole hänen omiaan eli arvonlisäveroa, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja jne eli kaikkea rahaa joka näkyy pankkitilillä ei pidä tuhlata.

Äärimmäisenä esimerkkinä muistan jonkun Seura lehden haastattelun taisi olla 1960-70 luvulla jossa erästä tällaista veijaria haastateltiin. Hän oikein ylpeili miten hänen yrityksensä myi hyvin ja myynti nousi hurjaa vauhtia. Mutta sitten tuli veroviranomainen joka haki raukan hyvin menestyneen yrittäjän konkurssiin maksamattomista veroista yms. Sen verran lehden toimittajakin oli oivaltanut että kyse oli 'yrittäjästä' joka osti kelloja 100 markalla ja myi sitten eteenpäin niitä 100 markan kelloja edullisesti kilpailukykyiseen hintaan 50 markalla.

Ei tämä tarkoita sitä etteikö verottajakin syyllistyisi vaikka minkälaisiin ylilyönteihin. Olen itsekin taistellut joitain verottajan mielivaltaisia juttuja vastaan 1980-1990 luvuilla. Että on sellaisestakin omakohtaista perusteellista kokemusta.

Tämä koko Novogroup haiskahtaa vähän samanlaiselta kuin tuo 100 markan arvoisia kelloja 50 markalla myyvä yrittäjä - nykyään vain puhutaan euroista mutta kuvio on sama. Erikoiselta tuntuu myös liikemiesten Kakkosen ja Sukarin läheinen yhteistyö Novo Groupin ja sen vetäjien kanssa. Eli he ovat olleet Novo Groupin asiakkaita ilmeisesti 'kiinteistökehitys'-alalla ja myös yhteistyökumppaneita poliitikkojen rahoituksessa. Kyllähän jokainen tervejärkinen kansalainen arkijärjellä ymmärtää miten 'kiinteistökehitys' liittyy esimerkiksi kaavoitukseen ja miten puolueet ja kunnallispoliitikot vuorostaan liittyvät kaavoitukseen. Kas kun kaavoitus on mielenkiintoista. Perehdyin kerran tarkemmin asiaan kun eräs kaverini mietti ostaisiko kiinteistön joka oli kaavoitettu tulevaisuudessa puistoalueeksi vaikka siellä olikin iso vanha käyttökelpoinen omakotitalo. Siinä yhteydessä selvittelin oliko kaverillani riittäviä poliittisia suhteita että olisi halvalla 'puistoalueena' ostettuaan kyennyt sen suhteillaan muuttamaan vaikkapa kerrostalotontiksi. Olisi nimittäin sillä kikalla rikastunut upporikkaaksi yhdellä hallinnollisella kunnallisen kaavoittajan päätöksellä.

Se hienosti 'kiinteistökehitykseksi' nimitetty on hyvin paljon tuollaista vaikuttamista, jossa kaavoittajan kynänvedolla tuotetaan mahtavia rikkauksia yhdessä hetkessä. Ja onhan sitä poliittisella mandaatilla valitun kaavoituksesta päättävän saatava oma osuutensa - ja tottahan toki noita kaavoitukseen osallistuvia virkamiehiäkin 'voidellaan' joillain hienostuneilla tavoilla.

15.6.2009

Hyvä työnantaja testauspalvelu

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus on avannut mielenkiintoisen 'Hyvä työnantaja testauspalvelu' sivuston verkossa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää tutustua tarkemmin jota voin tarkemmin arvioida sivuston toimintaa.

Samantyyppisen aiheen ympärillä on Suomessa toiminut jo pitkään kansainvälisestikin toimiva Great Place to Work Instituutti. He ovat jo useita vuosia julkaisseet parhaiden työpaikkojen ranking listoja. Ne perustuvat hyvin fiksuihin valintakriteereihin joissa myös työntekijöiden mielipiteillä on suuri merkitys. Puutteena on tietenkin että siihen kilpailuun pitää aina osallistua ja siten ulkopuolelle voi jäädä loistaviakin yrityksiä. Toisaalta yritykset joissa johtokin tuntee ettei kaikki ole ihan kohdallaan tuskin osallistuvat tuollaiseen kilpailuun eli on odotettavissa että kilpailuun osallistuvat yritykset ovat muutenkin muita parempia työpaikkoja kun rohkenevat osallistua tuollaiseen kisaan.

Työntekijän viihtyvyys työpaikalla ei ole mikään ihan pikku juttu. Kunhan sen vain entistä useampi työnantajakin ymmärtäisi. Parantamisen varaa olisi.

13.6.2009

Elisan järkyttävä vikailmoituspalvelu

Yritin lauantai-iltana n klo 19 aikaan soittaa Elisan kännykkäliittymästä sisarelleni Elisan lankapuhelinliittymään. Olin soittanut kyseiseen numeroon tuntia aikaisemmin ihan normaalisti.

Useisiin tunnin aikana tekemiini soittoyrityksiin saan koko ajan vastauksen: valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä. Kännykkäliittymään soittaessani olen saanut tuollaisia ilmoituksia ennenkin mutta en koskaan yrittäessäni soittaa lankapuhelinliittymiin.

Niinpä etsin netistä Elisan vikailmoitusnumeron. Monen vaihtoehdon ja 15 minuutin odottelun jälkeen saan kuitenkin puhelimeen ihan oikean ihmisen, kohteliaan ja ystävällisen tuntuisen mieshenkilön.

Selostin ongelman suhteellisen lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kaveri oli edelleen ystävällinen ja ehdotti että olisiko siellä ehkä puhelin rikki tms vika. Siihen en voinut muuta kuin todeta että ainakin tunti sitten vielä toimi ihan moitteetta kun olin siihen numeroon soittanut.

Seuraavat tarjotut vaihtoehdot alkoivat jo sitten 'keittää' pääkopassani. Puhelimen haltijan eli sisareni olisi pitänyt tehdä itse vikailmoitus. Kun kerroin että miten hän voisi tehdä vikailmoituksen jos hän ei tiedä puhelimen olevan rikki? Vastaus eli soittaisi kännykästä. Heheh - oletetaanko Elisassa virallisestikin että kaikilla on kännykkä vai oliko kyse vain josta nuorukaisesta joka uskoo kaikkien ihmisten nykyään omistavan kännykän. Kun kuuli missä ko puhelimen haltija asui pääkaupunkiseudulla niin kertoi että siellä on Elisalla myymälä jossa voidaan testata lankapuhelinkoneen toimivuus kun vie puhelimen sinne mukanaan. Ihmettelinkin, että onko se myymälä auki lauantai-iltaisin tai seuraavan päivänä sunnuntaina.

Kun sitten kysyin että onko mahdotonta tehdä vikailmoitus sain siihenkin vastauksen: jos vikailmoitus on asiakkaan laitteissa veloitetaan 'turhasta' vikailmoituksesta. Siinä vaiheessa vanhana asiakaspalveluihmisenä alkoi minulla jo ns keittää yli. Kysyinkin että ketä he oikein sitten veloittaisivat? Minuako 'tarpeettoman' vikailmoituksen tekijänä vai puhelimen haltijaa joka ei koko viasta tai vikailmoituksesta tiennyt mitään?

Kaveri testasi pääsyä ilmoittamaani puhelinnumeroon ja totesi itsekin että numeroon ei pääse eikä hänenkään testi (minkähänlaiset Elisan viikonlopulla palveluksessa olevilla päivystäjillä on käytettävissään?) osannut sanoa missä vika on.

Siinä vaiheessa totesinkin että onko todella mahdotonta että hän tekee vikailmoituksen? Vakuutin että en ole höyrypää ja minulla on toki syytä huoleen. Asunnossa jossa on toimimaton puhelin asuu kaksi yli 70 vuotiasta ihmistä. Sinänsä ihan täysijärkisiä ja hyväkuntoisia, mutta jos he eivät tiedä puhelimensa edes olevan epäkunnossa niin jossain hätätilanteessahan sellainen voisi olla suorastaan katastrofaalista.

Itse asiassa ei kaveri edes kiistänyt ettenkö olisi ollut ihan oikeassa sekä vikailmoitukseni että huomenaiheeni kanssa. Minä vielä totesin että jos vika onkin heillä jossain niin minähän olen tehnyt heillekin palvelun vaivautuessani jonottamaan heidän vikailmoitusnumeroonsa yli 15 minuuttia vain saadakseni tehdä vikailmoituksen.

Lohdutin vielä kaveria ja sanoin että eihän vika hänen ole ja että en minä hänelle henkilökohtaisesti mitenkään vihainen ole. Hänellä on varmaan kaavamaiset ohjeet joiden mukaan pitäisi toimia mutta onhan hänen esittämänsä näkökohdat jotenkin aivan kohtuuttomia ja kyllä kai hiukan tervettä järkeäkin voisi käyttää. Ilmoitin myös tekeväni valituksen Telehallintokeskukselle jos hän ei tee pyytämääni vikailmoitusta.

Ja ilmoitin myös että vaikka vikailmoitukseni olisi ollut 'turhakin' niin tuskin Elisa nimisen ja kokoisen yrityksen tulos siitä suuremmin olisi kärsinyt.

Vastausta en enää jäänyt odottamaan vaan kiitin ja suljin puhelimen.

Sisarellani on käytettävissään kännykkä. Vaikka hän ei mikään aktiviinen kännykän käyttäjä ole niin useimmiten hänellä on kännykkä kuitenkin päällä kotonakin. Ja kun kännykän akku oli jonkin aikaa sitten aika huono niin minä vaihdoin hänelle akun uuteen jossa lataus säilyy 2-3 päivää.

No onneksi kännykkä oli päällä ja sisareni vastasi puheluun. Kerroin puhelimen viasta ja pyysin että hän yrittäisi siitä soittaa minulle. Hetken kuluttua hän olikin soittanut minulle mutta satuin juuri silloin olemaan muualla enkä kuullut olohuoneen pöydälle jääneen kännykkäni soimista. Kun tulin puhelimen ääreen huomasin puhelun tulleen sisareni lankapuhelimesta ja menneen puhelinvastaajaani.

Soitin sisarelleni lankapuhelimeen ja puhelu yhdistyi ihan normaalisti. Sisareni oli hiukan ihmetellyt kun puhelu oli mennyt puhelinvastaajaani mutta oli siitä ymmärtänyt kuitenkin puhelimen toimivan. Vika paljastuikin, että hänen puhelimensa kuuloke ei ollut kunnolla paikallaan. Eli vika ei ollut Elisan verkossa joten vikailmoitukseni oli Elisan näkökulmasta 'turha' ja heidän vastuualueensa ulkopuolella.

Ihmettelen tosin edelleenkin että minun käsitykseni mukaan puhelimen pitäisi kertoa äänimerkillä 'numero on varattu' jos kuuloke ei edellisen puhelun jäljiltä ole pudonnut paikoilleen.

Kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä että Elisan palvelu on suorastaan ala-arvoista erityisesti kun ajattelen mitä kaikkia lähes mahdottomia vastauksia ehdin saada vaihtoehtoihini.

11.6.2009

Öljytuotteet korvaava polttoaine. etanoliko?

Olen mielenkiinnolla seurannut ST1 nimistä polttoaineyhtiötä jo jonkin aikaa.

Yhtiöstä kuuluu kummia huhuja. Siellä on kuulemani mukaan henkilöstölläkin hyvä olla. Aika erikoista ja yllättävää. Onnittelut yrityksen johdolle ja tietenkin henkilöstölle. Tuollaisia yrityksiä kaivataan lisää.

Mutta on toinenkin asia. Yrityksen panostus omaan etanolituotantoon vaikuttaa suorastaan mullistavalta. Lopetetaanko juopottelu ;) ??

Mielenkiintoisia selvityksiä löytyy suosikkibloggajiini kuuluvan Ruukinmatruunan Takkirauta-sivustolta aika tuoreeltaan tässä ja tässä. Suosittelen lukemaan. Kunhan ymmärtäisi meidän työ- ja elinkeinonministeri Pekkarinenkin.

Tuli mieleeni kun luin netistä Kauppalehdestä tänään ST1:n pääomistajan ja hallituksen puheenjohtajan jutun Bensaparoni turhautui: Päättäjät kemian alkeisoppiin. Kun näitä viittaamiani linkkejä lukee niin alkaa miettiä että onkohan kaikki niin selkeää vain-yksi-oikea-ratkaisuvaihtoehtoa kun mitä meille yritetään ylhäältä ja mediasta käsin syöttää.

Kirjoitin tämän vuoden tammikuussa ilmastomuutoksestakin valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä esittäneistä. Sekin on kai taas ainakin jotenkin ajankohtainen kun rallimestari Ari Vatanen on turhautunut lausumiensa käsittelystä julkisuudessa sen yhden-ainoan-totuuden-suodattimella. Lukekaa tuo Vatasen sivustolla oleva kommentti.

Motto: Lukekaa enemmän niin luulette vähemmän ja opitte mediakriittisiksikin siinä samalla.

Kaikkien alojen asiantuntija

Tuli tänään mieleen Kirsi Pihan hienosta kolumnista Iltalehdessä jonka otsikko oli 'Kaikkien alojen asiantuntija'.

Minulla oli ystävä jonka yrityksen nimessä oli omituinen kirjainyhdistelmä. Kysyin kerran ihmetellen mistä tuollainen omituinen nimi hänen yrityksellään. Vastaus oli huvittava: sehän tulee lyhenteenä sanoista "kaikkien alojen asiantuntija". Hän nimittäin oli kyllä aikamoinen kaikkien alojen asiantuntija. Rumemmin jotkut puhuivat myös 'besserwisseristä' - en tiedä miten tuon suomentaisi - vapaasti 'hän-joka-tietää-kaiken-paremmin'.

Jos kaikki Kokoomuksessa olisivat Kirsi Pihan kaltaisia saattaisin joskus jopa harkita jopa äänestämistä jossain vaaleissa. Eli kirjoitus oli minun mielestä hyvä. Kolumni kritisoi hiukan tuoreen EU parlamentaarikon, Mitro Revon alias isä Mitron esiintymistä poliitikon sijasta asiantuntijana. Kirsi hiukan piikittelee että "jumalanko asiantuntijana?". Kysymys on ihan aiheellinen. Minkä alan asiantuntijana Mitro Repo haluaa esiintyä? Jumalan vai moraalinko? Jumalan asiantuntija hän voi olla mutta moraalin asiantuntijana esiintyminen on minusta jo hiukan arveluttavaa. Ymmärrän kyllä että moni hänen äänestäjänsä on ehkä ajatellut että hänellä olisi jotenkin parempi moraali kuin muilla kun on pappi eli tavallaan se hänen musta design muotoiltu papinkaapu olisi jonkinlainen takuutodistus korkeasta moraalisesta osaamisesta ja sen soveltamisesta myös EU päätöksentekoon. Siinä tavallaan unohtuisi että kyse on sittenkin ihan tavallisesta ihmisestä, ilmeisesti vielä kaikkine heikkouksineenkin, ainoana erona näkyvästi luotettavuuden mielikuvaa lisäävässä papinkaavussa.

Ortodoksien piispainkokous oli tavallaan minunkin mielestä oikeassa kieltäessään papin viran hoidon ja papin kaavun ja ristin näkyvän käytön tällaisissa selvästi maallisissa kirkon ulkopuolisissa tehtävissä.

Muistan itse miten eräs uskova tuttavani, entinen pyhäkoulunopettaja sanoi minulle kerran suoraan kun olin eräissä vaaleissa ehdokkaana ettei hän voi minua äänestää vaikka luottaa minuun suuresti ja haluaisikin. Kun hänen velvollisuutensa kristillisenä oli äänestää vain Kristillisen liiton (nykyisin Kristillisdemokraatit) ehdokasta. Ja jossain Kristillisen liiton sisäisessä tilaisuudessa kun minua poliittisena vastustajana moitittiin niin vielä puolusti minua voimakkaasti omassa puheenvuorossaan.

Kyllä demokratiassakin on ongelmallista kun papit, sotilaat ja julkisen vallan palveluksessa olevat virkamiehet asettuvat ehdolle. Mutta ihan samanlainen ongelma on kun ehdolle asettuu joku rakennusyritysten bulvaani tai kun edustajat saavat jättimäisiä vaaliraha-avustuksia joltain kehittyvien-maakuntien-Suomi järjestöiltä. Aino ero on että nuo rahalliset vaaliavustukset on pyritty piilottamaan kun sen sijaan papinkaavut tai upseerien univormut (vai uniformut?) pidettäisiin mielellään näkyvissäkin hiukan niin kuin takuutodistuksina.

Ja niin muuten Kirsi Pihan kirja äitiyden ja uran yhdistämisestä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. En löydä linkkiä kirjaan mutta tässä on asiaan liittyvä haastattelu. En ole vielä siihen asti ehtinyt kun yöpöydälläni on iso joukko lukemattomia muitakin kirjoja eikä tuo ole ihan ensimmäisenä jonossa. Kas kun se nyt ei kuitenkaan suoraan kosketa minua miehenä vaikka aihe onkin mielenkiintoinen ja vaikka Timo TA Mikkosen Nina vaimo mitä sanoisi julkisuudessa. Eikä kai hänkään ihan täysin tarkoittanut että naisen asema olisi pelkästään "Küche, Kirche, Kinder" kuten Saksassa on tapana sanoa (saksaksi) eli vapaasti suomentaen "keittiö, kirkko, lapset". Ja vaikka ehkä kärjisti ja liioitteli niin en minäkään oikein usko "imettäviin koiraisiin".

Ja bonuksena että onhan tuo Kirsi Piha ihan nättikin ;)

8.6.2009

Mepeistä

EU-vaalit on sitten pidetty. Vaikka olen suhtautunut erittäin sympaattisesti erään tuttuni käynnistämään äänestä kirkkovenettä-hankkeeseen oli minulla tällä kertaa ehdokkaana henkilö jonka tunnen henkilökohtaisesti ja johon luotan riittävästi. Ja ehdokkaani selvisikin mepiksi. Korostan tuota sanaa "riittävästi". Kas kun uskon että hyvältä poliitikolta vaaditaan sellaisia joskus epämiellyttäviäkin ominaisuuksia jota meillä tavallisilla tallaajilla ei ole. Tässä viittaan erään bloggaaja-suosikkini Ruukinmatruunan Takkirauta-sivuston 5-osaiseen kirjoitussarjaan Reaalipolitiikan oppitunti eli tuo on osa 1. Viimeisin osa 5 linkki on tässä.

Kirjoitan tässä parista vaalien erikoisilmiöstä. Perussuomalaisten Timo Soinin huipputulos ei yllättänyt. Hiukan yllätti että median pitkään ennen vaaleja harrastama nimittely ja vähättely oli aika hillittyä. Ehkä se olisi ollutkin aika mautonta kun kyse oli sentään vaalien ääniharavasta.

Mitron Revon huipputulosta ei ehkä osattu ennakoida. Kun muut julkkikset eivät vaaleissa pärjänneet niin miettiessäni ilmiötä tuli mieleeni muutamia asioita. No ensinnä tietenkin isä Mitrona hän on kerännyt jo pitkään sympatiaa julkisuudessa sekä ortodoksikirkolle mutta sitä kautta myös itselleen. Olen kirjoittanut mm hänestä muutamaan kertaan - viimeksi kun hän asettui ehdokkaaksi EU vaaleihin ja sitä ennen lyhyesti viittasin että isä Mitro on ollut ortodoksikirkon paras myyntimies.

Ortodoksikirkon piispainkokouksen kielteinen päätös isä Mitron ryhtymisestä EU-vaalien ehdokkaaksi saattoi olla kirkon lähes 1500-1600 vuotisten kanonisten säädösten mukainen. Minä veikkaan että kun isä Mitro siitä huolimatta ryhtyi vaalikamppailuun Mitro Repona hän sai ylimääräisiä marttyyrius-sympatiapisteitä, kansa kun on usein heikomman puolella vahvempaa valtaa vastaan. Isä Mitro ilmeisesti luotti liikaa että kun metropoliitta, piispa Ambrosius liikkuu sulavasti bisnespiireissä niin se automaattisesti oikeuttaisi häntä samantyylisesti EU-vaaleihin. Arkkipiispa Leo muotoilikin julkisuudessa taitavasti metropoliitta Ambrosiuksen toimet liike-elämässä hyväksyvän kantansa siten ettei se olisi ristiriidassa ortodoksikirkon kanonisen oikeuden kanssa.

Mutta minulle tuli eräänlainen déjà vu-elämys. Minun mielestäni vastaavaa tapahtui silloin kun Martti Ahtisaari ajettiin demarien presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä Kalevi Sorsan vastaehdokkaaksi. Ensin hän voitti ehdokkuuden demarien ensimmäisessä presidenttiehdokas-jäsenäänestyksessä ja sitten vielä voitti vaaleissa kansankin äänet. Kansa halusi jonkun "ryvettymättömän" puoluepolitiikan ulkopuolelta. Mutta ilmeisesti tämä koskee myös ihan demarien puolueväkeäkin ruohonjuuritasolla. Halutaan kannattaa SDP:tä puolueena mutta ollaan kyllästytty puolue-eliittiin. Ei ilmeisesti enää luoteta heidän ajavan työtätekevän kansan etuja. Sen verran pitkään oli Paavo Lipponen hallinnoimassa SDP-pääministerinä että en minäkään luottaisi - enemmän se Sauli Niinistökin tuntuu toimineen työväen asialla (ainakin mielikuvissa) ;) Ja aika avuttomalta Urpilainen SDP:n puheenjohtajana vaikuttaa. Vaikka en SDP sympatiseeraaja olekaan niin eronneella Eero Heinäluomallakin oli enemmän puoluejohtaja-karismaa kuin Urpilaisella. Eikä se johdu "kilkuttimista" siellä jalkojen välissä vaikka kansan kielellä puhutaankin symbolisesti "henkilöistä, joilla ei ole munaa". Minun mielestä Urpilaisella ei ole sitä mutta ei oikein sitä ex-kansanedustaja Roosa Meriläisen kuuluisassa rintapinssissään hehkuttamaa "hyvänhajuista v:täkään" ;) Minulla tulee Urpilaisesta mieleen sellainen luokkansa edessä kokonaan auktoriteetin menettänyt opettaja. Ja eikös hän luokanopettaja ollutkin?

Meppien toimista kiinnostuneille lukijoille mielenkiintoinen linkki tässä Open Europe sivustolle. Mielenkiintoinen aihe siellä "How has your MEP performed over the last five years?" eli miten meppisi on suoriutunut viimeisten viiden vuoden aikana. Sieltä löytyy meppien tehokkuustaulukko. Ikävä kyllä ainoastaan MS Office Excel xls-taulukkomuodossa. Aika jännää että siellä on parhaimmalla suomalaisten sijaluvulla Vasemmistoliiton Esko Seppänen, joka ei enää ollut ehdokkaana vaaleissa. Sijaluku on 10. ja minusta se on aika merkittävää kun koko listalla on 785 meppiä. Minusta merkittävä saavutus kun seuraavat sijat olivat suomalaisilla 79. - 567. Tässä on linkki Open Europe'in lehdistötiedotteeseen meppien suoritusarvioinnista. Ja tässä linkki selvitykseen tuosta ranking-listasta.

4.6.2009

EU-vaaleista

Itse äänestin kätevästi ennakkoon postissa kun siellä käväisin. Ja pitäisikö posti sittenkin tulkita erisnimeksi Posti? Vai pitäisikö nykyään sanoa Itellassa ;)

Luin tänään Iltalehdestä Kirsi Pihan aihetta käsittelevän kolumnin "Emmä millään jaksais". Hyvä kirjoitus.

Mutta minulla tuli kovasti epäilemäni nettiäänestyksen rinnalle mieleen toinen mahdollisuus. Miksi me kansalaiset ylipäänsä äänestämme EU edustajistamme? Emmehän me äänestyksissä saa valita Lissabonin sopimusta, EU:n komissaaria tai hallitustakaan. Eli miksi me emme suorittaisi meppien valintaa suoraan eduskunnassa?

3.6.2009

Tyttärelle ajokortti opetusluvalla?

Näin tässä sitten kävi. Nuorin tytär soitti eilen illalla ja kertoi että pääkaupunkiseudun autokoulut eivät uskalla luvata ajokortin hankkimista kahden kuukauden toimitusajalla. Kas kun hän on saanut lyhyellä hälytysajalla mielenkiintoisen työpaikan Tansaniasta Afrikasta ja joutuu aloittamaan siellä jo elokuun alussa. Ja tarvitsee siellä ajokortin.

Suurimpana pullonkaulana autokouluilla on varmaankin ajo-tuntien järjestäminen. Teorialuennot eivät varmaan tuota ongelmia koska yhdellä luennolla voidaan opettaa isoa ryhmää oppilaita. Mutta kun autokoulujen opettajienkin pitää saada pitää kesälomia ja lisäksi opettajan ja auton kapasiteetti on aika rajallinen. No onhan se ihan kohtuullista että autokoulujenkin opettajat saavat kesälomansa.

Tapiolassa oli ystävällinen autokoulun virkailija ymmärtänyt ongelman ja antoi tyttärelleni kullanarvoiset neuvot. Tyttäreni totesikin tänään puhuessamme puhelimessa että tulee lähettämään kyseiseen autokouluun vielä erityiset kiitokset. Kas kun kiitoksiahan me jaamme suomalaisessa työelämässä aivan liian harvoin.

Aluksi minä olin hiukan vastaan sitä ajatusta että minä ryhtyisin opettamaan. Olinhan aikoinaan perhesovun nimissä kieltäytynyt opettamasta vaimoanikin. Mutta ehkä nyt yli 20 v myöhemmin tämä voi kuitenkin onnistua oman tyttären kanssa. Kas kun hänellä on äärimmäisen tasapainoinen luonteenlaatu niin eiköhän tämä onnistu.

Ja erinomaiset ohjeet löytyivät taas netistä heti ensihaulla ja hyvin kohtuuhintaisena pakettina saatavissa.

Itse asiassa olen jo vähän jopa innostunut. Kun yritän nähdä asioissa aina myönteisiä puolia niin älysin tässäkin taas oivan mahdollisuuden. Minähän joudun menemään kirjalliseen liikennesääntöjen tenttiin opetusluvan saamiseksi. Tuleepa omatkin tiedot liikennesäännöistä varmasti nyt päivitettyä ajan tasalle. Ylimääräinen bonus eikä varmaan pahasta.

Ja jos tämä onnistuu niin voin opettaa tarvittaessa isoveljeäkin ellei ulkomailla asuessaan suorita ajokorttia.

Hiukan mietityttää miten tuo ajokortin ajaminen täällä Suomessa ja sitten heti kortin saamisen (toivomuksena tietenkin että molemmat onnistumme hankkeessa!) jälkeen ajaminen Tansaniassa. Onneksi on kysymys hyvähermoisesta nuoresta naisesta jolla tuskin on samanlaista näyttämisen tarvetta kuin ehkä olisi saman ikäisellä nuorella miehellä. Tansanian liikenne saattaa olla vähän kaaosmaisempaa kuin Suomessa mutta tyttäreni tiesi sen kuitenkin olevan rauhallisempaa kuin hänen paremmin tuntemassaan naapurimaassa Keniassa.

Nyt tuli minullekin vipinää.