Törmäsin mielenkiintoiseen käsitteeseen: "perverse incentives". Olen kyllä yritysmaailmassa pitkään havainnut vastaavia ilmiöitä, kun olen törmännyt matemaattisen näköisiin, "absoluuttisiin" mittareihin innostuneihin yritysjohtajiin. Ainakin olen Suomessa kuullut usein sanonnan "sitä saat mitä mittaat". Jenkkiläinenkin yritysjohdon fraasi on ollut ehkä hiukan toisessa muodossa "people don't do what you expect they do what you inspect".
Takaa-ajatus molemmmissa on, että ihmiset oppivat hyvin nopeasti toimimaan "odotetulla" tavalla. Näin tapahtuukin, mutta usein odotetulla tavalla toimimisesta tuleekin eräänlaista silmänpalvontaa. Mittareilla tulokset näyttävät hyviltä mutta silti kehitys menee "väärin". Silloin on monasti kyse että houkuttimena toiminnalle on ollut "perverse incentives" - eli "perverssi houkutin".
Tyypilline perverse invcentive on johtajan suoritusten mittaaminen liikevaihdon suuruudella tai sen kasvulla. Selkeä absoluuttinen mittari, mutta johtaa helposti ei-haluttuihin lopputuloksiin.
Olen kuullutkin kauhuesimerkkejä firmoista, joissa trendinä on hamuta liikevaihtoa ja sen tuomaa markkinaosuutta voittojenkin kustannuksella.
2.10.2006
Mieleen jäävät yritysjohtajat
Aika vähän mieleenjääviä yritysjohtajia olen tavannut itse. Joitakin on kuitenkin uralleni sattunut.
Mediahaastatteluissa olen kiinnittänyt huomiota erääseen yksityiskohtaan. Kuka yritysjohtaja muistaa mainita sattuman tai hyvän onnen menestyksekkääseen uraansa vaikuttaneena.
Yritysjohtajaa, joka kuvittelee itse kaiken saavuttaneensa vain ahkeroimallaalla 7 päivää viikossa 365 pv vuodessa, en suuremmin osaa arvostaa. Mutta aina kun haastateltava yritysjohtaja mainitsee vaatimattomasti onnen tai sattuman yhtenä tärkeänä osatekijänä herää mielenkiintoni. Siinä on johtajalla oikeanlaista nöyryyttä.
Mediahaastatteluissa olen kiinnittänyt huomiota erääseen yksityiskohtaan. Kuka yritysjohtaja muistaa mainita sattuman tai hyvän onnen menestyksekkääseen uraansa vaikuttaneena.
Yritysjohtajaa, joka kuvittelee itse kaiken saavuttaneensa vain ahkeroimallaalla 7 päivää viikossa 365 pv vuodessa, en suuremmin osaa arvostaa. Mutta aina kun haastateltava yritysjohtaja mainitsee vaatimattomasti onnen tai sattuman yhtenä tärkeänä osatekijänä herää mielenkiintoni. Siinä on johtajalla oikeanlaista nöyryyttä.
Tunnisteet:
Johtaminen
1.10.2006
Suomessa ei osata vieläkään tehdä liikenneopasteita
Käväisin lauantai-iltana Riihimäen lähellä Ryttylässä. Sain erinomaisen ajo-ohjeen valmiina netistä ja perille löytäminen oli lasten leikkiä. Tampereen mottoritieltä neuvotusta liittymästä vain neuvotulla tavalla.
Pimeän tullen lähdin takaisin päin ajatellen, että kun näin helppoa oli löytää niin helppohan täältä on poispäinkin. Ja olihan se ihan helppoa kun seurasin erinomaisia ohjeita vain käänteisessä järjestykseessä.
Mutta paluumatkalla ehdin ihmetella jo monta kertaa aikaisemminkin ihmettelemääni. Kun lähdin Ryttylästä ajamaan niin vasta päästyäni melkein jo näköetäisyydelle Helsinki - Tampere moottoritietä näen ensimmäisen kerran kyltin jossa mainittiin ajosuunta Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Sitä ennen olin nähnyt matkan varrella vain lukuisia kylttejä Forssa, Lahti, Janakkala, Riihimäki yms mutta en yhtään joka olisi opastanut miten pääsen Helsinkiin johtavalle moottoritielle.
Olen nyt ajanut autoa hiukan yli 20 vuotta ja törmään yhä edelleen, että meillä liikenteen ohjaus tuntee kaikenlaisia pikkupaikkoja mutta isot suunnat saat yritää arvata. Ellei tilanne aikaisemminkin olisi ollut ihan yhtä huono epäilisin, että liikennemerkkien suunnittelijat olisivat lyöttäytneet yhteen navigaattoreiden valmistajien ja kauppaajien kanssa.
GPS-laitteseen yhdistetty autonavigaattori, jota virkaa myös kännykätkin osaavat hoitaa, on tuollaisissa tilanteissa hieno apu. Kallis mutta ihan lyömätön.
Mutta silti laittaisin suomalaiset liikennemerkkien suunnittelijat uudelleen koulutukseen. Ulkomailla matkustaessani olen usein ihmetellut, miten hyvin siellä liikenteen ohjausmerkit kertovat oikeat ajosuunnat ja vielä ihan oikea-aikaisesti.
Pimeän tullen lähdin takaisin päin ajatellen, että kun näin helppoa oli löytää niin helppohan täältä on poispäinkin. Ja olihan se ihan helppoa kun seurasin erinomaisia ohjeita vain käänteisessä järjestykseessä.
Mutta paluumatkalla ehdin ihmetella jo monta kertaa aikaisemminkin ihmettelemääni. Kun lähdin Ryttylästä ajamaan niin vasta päästyäni melkein jo näköetäisyydelle Helsinki - Tampere moottoritietä näen ensimmäisen kerran kyltin jossa mainittiin ajosuunta Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Sitä ennen olin nähnyt matkan varrella vain lukuisia kylttejä Forssa, Lahti, Janakkala, Riihimäki yms mutta en yhtään joka olisi opastanut miten pääsen Helsinkiin johtavalle moottoritielle.
Olen nyt ajanut autoa hiukan yli 20 vuotta ja törmään yhä edelleen, että meillä liikenteen ohjaus tuntee kaikenlaisia pikkupaikkoja mutta isot suunnat saat yritää arvata. Ellei tilanne aikaisemminkin olisi ollut ihan yhtä huono epäilisin, että liikennemerkkien suunnittelijat olisivat lyöttäytneet yhteen navigaattoreiden valmistajien ja kauppaajien kanssa.
GPS-laitteseen yhdistetty autonavigaattori, jota virkaa myös kännykätkin osaavat hoitaa, on tuollaisissa tilanteissa hieno apu. Kallis mutta ihan lyömätön.
Mutta silti laittaisin suomalaiset liikennemerkkien suunnittelijat uudelleen koulutukseen. Ulkomailla matkustaessani olen usein ihmetellut, miten hyvin siellä liikenteen ohjausmerkit kertovat oikeat ajosuunnat ja vielä ihan oikea-aikaisesti.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
Tietokoneäänestysten väärentämisestä
Sattuipa silmiinii mielenkiintoinen juttu, jossa oli viittaus suomalaiseenkin osaamiseen.
Asiantuntijat, joista toinen oli suomalainen, olivat muuttanut koneellisen äänestyskoneen tuloksia jälkiä jättämättä eli koneellisen äänestyksen tuloksia voi siis ainakin nykyisin osaavat ihmiset väärentää. Kyse ili samanlaisista äänestyskoneista kuin mitä Floridassa on ollut käytössä ja kuten varmaan kaikki muistavat siellähän koko Bush - Al Gore jupakka kulminoitui.
Huhuh. Olen jo aikaissemmin kirjoittanut asiasta, mutta meidän hyväuskoiset (hölmöt?) johtajamme silti tuntuvat uskovan koneellisen äänestyksen ilmeisesti aika olemattomiin siunauksiin. Kohta meilläkin voi olla ent Neuvostoliiton tai Itä-Saksan 105% vaalitulokset.
Saavat lipposet ja vanhaset helposti 99% kannatuksia. Ja alkaa huippunörteillekin avautua puolueen jäsenkirja-uraputkia ;)
Asiantuntijat, joista toinen oli suomalainen, olivat muuttanut koneellisen äänestyskoneen tuloksia jälkiä jättämättä eli koneellisen äänestyksen tuloksia voi siis ainakin nykyisin osaavat ihmiset väärentää. Kyse ili samanlaisista äänestyskoneista kuin mitä Floridassa on ollut käytössä ja kuten varmaan kaikki muistavat siellähän koko Bush - Al Gore jupakka kulminoitui.
Huhuh. Olen jo aikaissemmin kirjoittanut asiasta, mutta meidän hyväuskoiset (hölmöt?) johtajamme silti tuntuvat uskovan koneellisen äänestyksen ilmeisesti aika olemattomiin siunauksiin. Kohta meilläkin voi olla ent Neuvostoliiton tai Itä-Saksan 105% vaalitulokset.
Saavat lipposet ja vanhaset helposti 99% kannatuksia. Ja alkaa huippunörteillekin avautua puolueen jäsenkirja-uraputkia ;)
Tunnisteet:
Tietoyhteiskunta,
Yhteiskunta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)