Yhtäkkiä minulle tuli voimakkaasti mieleen rinnastaa antisemitismi ja islamofobia toisiinsa. Pitäisikö meidän alkaa jo osoitella fundamentalisti-islamistien ympäri maailmaa yhä julkeammin esiintyvää antisemitismiä. Se kun ei kohdistu enää vain juutalaisvaltio Israeliin (jonka vihan voisi vielä ainakin lähialueilla jotenkin ymmärtää) vaan aivan avoimesti juutalaista uskoa tunnustavia kohtaan ympäri maapallon.
Joskus aikoinaan levitetyt jutut juutalaisten salaisista maailmanvalloitspyrkimyksistä on kyetty laittamaan antisemitismin piikkiin ja kumoamaan.
Olsisiko juutalaista uskoa tunnustavilla myös Suomessa tuntea ihan oikeutettua islamofobiaa jopa tännekin levinnyttä fundamentalismi-islamia kohtaan.
Olen ymmärtänytkin että monet vuosikymmenet pääosin Suomen tataareista koostuva islam-yhdyskunta ei olisi suostunutkaan ottamaan uusia jäseniä pakolsisista ja maahanmuuttajista. Liekö syynä juuri pelko muualta tulleista fundamentalisti-islamisteista.
Mielenkiintoista oli että Suomen islamilaisen neuvoston nettisivuilta löytyi käsite islamofobia mutta ei antisemitismi.
Suosittelen (heteronakin ;) lukemaan homoliikkeen ranneliike.net sivustolta keskustelua islamofobiasta. Poikkeaa hiukan Suomen islamilaisen neuvoston kirjoituksen argumentoinnilta.
Mielenkiintoinen tulkinta on myös Wikipediassa siteerattu:
"Islamilaisen vallankumouksen jälkeen maapaossa elävä Iranin kommunistisen työväenpuolueen johtaja ja ihmisoikeusaktivisti Maryam Namazie on sanonut puheessaan sananvapauden puolesta, että ”islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen, aatteiden ja uskomusten sekä uskomuksista seuraavien käytäntöjen arvostelu ei ole rasismia. Myöskään uskomuksia kohtaan tunnetulla pelolla ja vihalla ei ole mitään tekemistä oikeisiin eläviin ihmisiin kohdistuvan rasismin kanssa.”"
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Usko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Usko. Näytä kaikki tekstit
27.9.2009
26.9.2009
Kirkon iäisyys
Luterilaisella kirkolla on pitkään ollut hautojen hoitoa varten perustettuja hautaisnhoitorahastoja.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
28.3.2009
Evoluutio vai kreationismi?
Yöpöydälläni on mielenkiintoisen tuntuinen kirja. Vaikka pinossa on muitakin niin tämä on se joka iltaisin vaatii osansa ja muut kirjat odottavat. Kirjan nimi on "Evoluution arvet" ja alaotsakkeena "Mitä ihmiskeho kertoo alkuperästämme" Kirjoittaja Elaine Morgan ja Suomessa kustantanut Kirjayhtymä.
Olen kahlannut kirjaa melkein puoleenväliin. Se on hyvin mielenkiintoinen mutta minua on jäänyt vaivaamaan että vielä tässä vaiheessa en ole oivaltanut onko kirjoittaja evoluution vai kreationismin kannattaja. Voi tietenkin olla niinkin että olen vähän yksinkertainen kun en ole vieläkään ymmärtänyt kirjoittajan valitsemaa puolta. Kun kustannusyhtiökään ei ole mikään uskonnollisen kirjallisuuden kustantajaksi profiloitunut että siitä voisi jotain päätellä.
Voi toisaalta olla hyvä koska näin maltan lukea kirjan loppuun kun tarkoitusperä ei selviä liian helpolla. Enkä ole antanut itselleni lupaa etsiä vinkkejä netistä Googlella tai että lukisin kirjan 5 viimeistä sivua noiden minua vaivanneiden seikkojen selvittämiseksi.
Kun en ole uskossa tuntuu evoluutio jotenkin enemmän järkeen käyvältä mutta ihan aukoton ei siinäkään todisteluketju ole. Mutta kuten monessa muussakin asiassa tyydyn siihen mielestäni tosiasiaan että se nyt on vain asia jota tiedemiehet eivät ole kyenneet selvittämään. Eikä se minua enempää vaivaa.
Mutta mielenkiintoista aina välillä pyörittää kysymystä omassa päässäkin. Ja sitten taas siirtää hetkeksi vain syrjään menettämättä mielenrauhaansa.
Olen kahlannut kirjaa melkein puoleenväliin. Se on hyvin mielenkiintoinen mutta minua on jäänyt vaivaamaan että vielä tässä vaiheessa en ole oivaltanut onko kirjoittaja evoluution vai kreationismin kannattaja. Voi tietenkin olla niinkin että olen vähän yksinkertainen kun en ole vieläkään ymmärtänyt kirjoittajan valitsemaa puolta. Kun kustannusyhtiökään ei ole mikään uskonnollisen kirjallisuuden kustantajaksi profiloitunut että siitä voisi jotain päätellä.
Voi toisaalta olla hyvä koska näin maltan lukea kirjan loppuun kun tarkoitusperä ei selviä liian helpolla. Enkä ole antanut itselleni lupaa etsiä vinkkejä netistä Googlella tai että lukisin kirjan 5 viimeistä sivua noiden minua vaivanneiden seikkojen selvittämiseksi.
Kun en ole uskossa tuntuu evoluutio jotenkin enemmän järkeen käyvältä mutta ihan aukoton ei siinäkään todisteluketju ole. Mutta kuten monessa muussakin asiassa tyydyn siihen mielestäni tosiasiaan että se nyt on vain asia jota tiedemiehet eivät ole kyenneet selvittämään. Eikä se minua enempää vaivaa.
Mutta mielenkiintoista aina välillä pyörittää kysymystä omassa päässäkin. Ja sitten taas siirtää hetkeksi vain syrjään menettämättä mielenrauhaansa.
Humanitaarinen maahanmuutto ja turvapaikan hakijat
Tätä on jotenkin surullista kirjoittaa, Vaikka mitenkä ymmärrän maailman hätää, aitoja pakolaisia jne niin yhtä asiaa en kyllä ymmärrä.
Me olemme EU:ssa solmineet ns Dublinin sopimuksen. Sopimus on ihan selvä:
"Mutta turvaa saa hakea vain yhdestä maasta: siitä, johon ensimmäisenä Euroopassa tulee. Jos turvapaikanhakija jatkaa matkaa muualle, hänet voidaan heti palauttaa tähän tulomaahan. Tulomaa voidaan jäljittää, vaikkei ihminen sitä itse kertoisikaan, koska jokaisesta tulijasta otetaan sormenjälki, joka tallennetaan Eurodac-tiedostoon, ja ne tiedot ovat kaikkien EU-maiden viranomaisten käytössä."
Ainakin minä olen lukenut lehdistä lukuisien turvapaikanhakijoiden itse kertoneen tulleensa vaikkapa ruotsinlaivalla Suomeen.
Miksi meidän viranomaiset eivät palauta heitä Suomesta Ruotsiin hakemaan sieltä sitä turvapaikkaa? Tai jos kyse on noista useammassa EU-maassa käyneestä "turvapaikka-shoppaajasta" miksei palauteta heitä sinne alkuperäiseen tulomaahan noiden Eurodac-sormenjälkien perusteella.
Vai onko meidän viranomaisilla liikaa rahaa? Vai onko meidän viranomaiset kerta kaikkiaan vain hyväuskoisia hölmöjä?
Alkaa hiukan tuntua että kohta minuakin em arvostelun perusteella aletaan väittää rasistiksi ja että potisin jotain xenofobiaa. En ole rasisti enkä pode xenofobiaa. Fundamentalistiseen islamiin myönnän suhtautuvani faktoihin perustuvalla epäilyllä - eikä sitä edustava islamin maailma ole mikään pieni. Saman kaltaista epäilyä tunnen myös eräisiin kristittyjen suuntauksiin. Vältin käyttämästä sanaa epäluulo, koska siihen sisältyy tuollainen luulemisen sivumerkitys. Minä en luule.
Me olemme EU:ssa solmineet ns Dublinin sopimuksen. Sopimus on ihan selvä:
"Mutta turvaa saa hakea vain yhdestä maasta: siitä, johon ensimmäisenä Euroopassa tulee. Jos turvapaikanhakija jatkaa matkaa muualle, hänet voidaan heti palauttaa tähän tulomaahan. Tulomaa voidaan jäljittää, vaikkei ihminen sitä itse kertoisikaan, koska jokaisesta tulijasta otetaan sormenjälki, joka tallennetaan Eurodac-tiedostoon, ja ne tiedot ovat kaikkien EU-maiden viranomaisten käytössä."
Ainakin minä olen lukenut lehdistä lukuisien turvapaikanhakijoiden itse kertoneen tulleensa vaikkapa ruotsinlaivalla Suomeen.
Miksi meidän viranomaiset eivät palauta heitä Suomesta Ruotsiin hakemaan sieltä sitä turvapaikkaa? Tai jos kyse on noista useammassa EU-maassa käyneestä "turvapaikka-shoppaajasta" miksei palauteta heitä sinne alkuperäiseen tulomaahan noiden Eurodac-sormenjälkien perusteella.
Vai onko meidän viranomaisilla liikaa rahaa? Vai onko meidän viranomaiset kerta kaikkiaan vain hyväuskoisia hölmöjä?
Alkaa hiukan tuntua että kohta minuakin em arvostelun perusteella aletaan väittää rasistiksi ja että potisin jotain xenofobiaa. En ole rasisti enkä pode xenofobiaa. Fundamentalistiseen islamiin myönnän suhtautuvani faktoihin perustuvalla epäilyllä - eikä sitä edustava islamin maailma ole mikään pieni. Saman kaltaista epäilyä tunnen myös eräisiin kristittyjen suuntauksiin. Vältin käyttämästä sanaa epäluulo, koska siihen sisältyy tuollainen luulemisen sivumerkitys. Minä en luule.
27.3.2009
Valtuutettu Jussi Halla-ahon tuoreesta syytteestä
Halla-aho kirjoittaa itse tuoreesta syytteestä tässä. Parasta se lukea suoraan hänen omasta kommentistaan.
Kyllä pitää todeta että aivan käsittämättömästä asiasta voi näköjään saada syytteen nyky-Suomessa. Kyllä tulee todella mieleen Franz Kafkan kirjoittama Oikeusjuttu. Toisaalta kyllä tässä tyhmemmällekin rivien välistä paljastuu että koko syyte on täysin poliittinen.
Olen kirjoittanut islamilaisesta fundamentalismista muutama kuukausi sitten. Viittaan siinä kirjoituksessa mm pedofiliaan.
Yksi syytekohta Halla-ahoa vastaan on hänen kirjoituksestaan poimittu ja asiayhteydestä irrotettu lause:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
Jotta minunkin fundamentalismi kirjoituksessa esiintynyt pedofilia-viittaukseni ei jäisi vain sen viittauksen varaan skannasin tuosta ajatollah Khomeinin kirjasta muutaman sivun.
ja sitten sivu jossa kerrotaan alle 9 vuotiaan tyttölapsen "omistamisesta" aviomiehensä toimesta. Lue ajatuksella numeroitu kohta 26.
Huomaa: edellä oleva teksti ei ole mistään keskiajalta. Ajatollah Khomeini oli vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollinen ja poliittinen johtaja. Ja hänen uskonnolliset oppinsa ovat edelleen islamilaisessa maailmassa suuresti arvostettuja.
En ryhdy tässä tulkitsemaan islamin oppeja. Eikä kirjoitukseni väitä mitenkään että kaikki islamilaiset olisivat pedofiileja tai hyväksyisivät pedofiliaa. Mutta kovasti tuntuu uskonnon kupeessa esiintyvän nykyisin pedofiliaksi tulkittavaa eikä niitä ole pystytty islamissa pois-tulkitsemaan. Vai olisiko nyt että niitä vain luetaan asiayhteydestä irrotettuina?
Muutenkin islamin uskonnon tulkinta eroaa käsittääkseni kristillisen uskonnon tulkinnasta. Itse asiassa käsitykseni mukaan kunnon muslimilla ei ole ollenkaan oikeutta tulkita uskontoaan. Se on otettava lähes kirjaimellisesti sellaisenaan.
Kyllä pitää todeta että aivan käsittämättömästä asiasta voi näköjään saada syytteen nyky-Suomessa. Kyllä tulee todella mieleen Franz Kafkan kirjoittama Oikeusjuttu. Toisaalta kyllä tässä tyhmemmällekin rivien välistä paljastuu että koko syyte on täysin poliittinen.
Olen kirjoittanut islamilaisesta fundamentalismista muutama kuukausi sitten. Viittaan siinä kirjoituksessa mm pedofiliaan.
Yksi syytekohta Halla-ahoa vastaan on hänen kirjoituksestaan poimittu ja asiayhteydestä irrotettu lause:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
Jotta minunkin fundamentalismi kirjoituksessa esiintynyt pedofilia-viittaukseni ei jäisi vain sen viittauksen varaan skannasin tuosta ajatollah Khomeinin kirjasta muutaman sivun.
ja sitten sivu jossa kerrotaan alle 9 vuotiaan tyttölapsen "omistamisesta" aviomiehensä toimesta. Lue ajatuksella numeroitu kohta 26.
Huomaa: edellä oleva teksti ei ole mistään keskiajalta. Ajatollah Khomeini oli vuoden 1979 Iranin vallankumouksen uskonnollinen ja poliittinen johtaja. Ja hänen uskonnolliset oppinsa ovat edelleen islamilaisessa maailmassa suuresti arvostettuja.
En ryhdy tässä tulkitsemaan islamin oppeja. Eikä kirjoitukseni väitä mitenkään että kaikki islamilaiset olisivat pedofiileja tai hyväksyisivät pedofiliaa. Mutta kovasti tuntuu uskonnon kupeessa esiintyvän nykyisin pedofiliaksi tulkittavaa eikä niitä ole pystytty islamissa pois-tulkitsemaan. Vai olisiko nyt että niitä vain luetaan asiayhteydestä irrotettuina?
Muutenkin islamin uskonnon tulkinta eroaa käsittääkseni kristillisen uskonnon tulkinnasta. Itse asiassa käsitykseni mukaan kunnon muslimilla ei ole ollenkaan oikeutta tulkita uskontoaan. Se on otettava lähes kirjaimellisesti sellaisenaan.
3.3.2009
Taistolaisuus
Muistan aikoinaan ihmetelleeni ns taistolaisuutta. Ostin muutaman kerran Tiedonantaja nimisen lehden jota joskus jopa kadulla kaupustelemallakin myytiin. Yritin ymmärtää mitä kyseisen aatteen kannattajat oikein ajoivat takaa. Jotenkin jotkut kuulemani lauseet ns taistolaisten sanomina eivät oikein mahtuneet minun ajatusmaailmaani. Ja vielä enemmän ihmettelin kun joukossa oli muutamia vanhoja koulukavereita, joita olin tottunut pitämään älykkäinä.
Tiedonantajan juttujen lukeminen oli ihan käsittämätöntä. Raamattukin oli enemmän järkeen käypää kuin Tiedonantajan jutut. Minun mielestäni jokaisen täysijärkisen ihmisen olisi pitänyt tuollainen tajuta. En voinut ymmärtää tuollaista sokeaa uskoa.
Työväenlauluista olen kyllä aina pitänyt kovasti vaikka ei ne mitään taistolaisten yksinoikeutta olleet. Kuutelen minä pääsiäisenä ortodoksisen liturgiankin vaikka en ole ns uskossa. Ja nykyään suren vappuna ettei työväenlaulut enää soi radiossa. Onneksi minulla on muutama levytys joilla voin ilahduttaa itseäni vappuna.
Matkustin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1958 ja sen jälkeen lähes vuosittain, matkailualalla kun olin siihen aikaan töissä. Ihan mukavia matkat olivat ja hyvinhän siellä lännestä tulleet rahoillaan pärjäsivät. Arvostin suuresti sikäläistä korkeakulttuuria ja nautin siitä täysin siemauksin.
Ymmärsinhän minä että siellä oli meitä alhaisempi elintaso ja vapautta rajoitettiin jostain minulle ihan käsittämättömistä syistä. Kaikki oli omilla silmillä nähtävissä. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden tuhlailu ja tehottomuus oli silmiinpistävää. Ja se aivopesu jota siellä yritettiin harjoittaa oli käsittämätöntä sekin. Mutta osasin minä nähdä siellä ihan hyviäkin asioita.
Kun Neuvostoliitto hajosi niin muutaman kerran oikein mietin että nytkö sitten on asiat paremmin? Ja ymmärsin kun siellä eläkeläiset ja vanhat kommunistit pitivät mielenosoituksia vanhan menon puolesta. Vanhat kommunistit vain yksinkertaisesti aivopestyinä. Mutta eläkeläiset olivat todella hädissään mistä saivat leipänsä kun inflaatio laukkasi ja eläkkeiden maksut viivästyivät. Joskus kiteytin käsitykseni täällä Suomessa keskustelukumppaneilleni vertauksella "vapautta ei voi sivellä leivän päälle" eli mitä sillä tekee vapaudella jos ei ole varaa edes ruokaan.
Lueskelin Jukka Kemppisen blogista
"Vastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”"
Hyvä jos nyt jälkeen päin on edes tuota mieltä. Mutta ne taistolaiset joiden kanssa 1970-luvulla asioista keskustelin olivat kuin fundamentalisti-uskovaiset. Täynnä sokeaa yksipuolista uskoa ja kiihkoa oman asiansa oikeutukseen. Eikä minkäänlaista epäilyäkään että siinä olisi ollut mitään väärää. Suoraan sanoen pidinkin heitä hiukan yksinkertaisina ja/tai aivopestyinä. Kyllä minäkin menetin muutaman kaverin kun uskalsin olla eri mieltä.
Eri mieltä olen ollut sitten koko elämäni ajan milloin mistäkin. Nuorempana se vaati enemmän rohkeutta ja itseluottamusta. Tässä 60+ iässä on jotenkin päivänselvää että voi rohkeasti olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta. Harvoin minun täytyy miellyttää ketään mielipiteilläni. Totta kai yritän olla kohtelias ja hienotunteinen myös eri mieltä oleville mutta se ei tarkoita että minun pitäisi olla samaa mieltä.
Mutta olen kyllä myöntänyt (joskus jopa helpostikin) erehtyneenikin jos joku on onnistunut keskustelussa kääntämään käsitykseni vahvoilla argumenteilla. Ja aina silloin tällöin tuollaisia tilanteitakin on tullut eteeni.
Eli aikamoinen vastarannan kiiski olen ollut melkein koko ikäni.
Tiedonantajan juttujen lukeminen oli ihan käsittämätöntä. Raamattukin oli enemmän järkeen käypää kuin Tiedonantajan jutut. Minun mielestäni jokaisen täysijärkisen ihmisen olisi pitänyt tuollainen tajuta. En voinut ymmärtää tuollaista sokeaa uskoa.
Työväenlauluista olen kyllä aina pitänyt kovasti vaikka ei ne mitään taistolaisten yksinoikeutta olleet. Kuutelen minä pääsiäisenä ortodoksisen liturgiankin vaikka en ole ns uskossa. Ja nykyään suren vappuna ettei työväenlaulut enää soi radiossa. Onneksi minulla on muutama levytys joilla voin ilahduttaa itseäni vappuna.
Matkustin ensimmäisen kerran Neuvostoliitossa 1958 ja sen jälkeen lähes vuosittain, matkailualalla kun olin siihen aikaan töissä. Ihan mukavia matkat olivat ja hyvinhän siellä lännestä tulleet rahoillaan pärjäsivät. Arvostin suuresti sikäläistä korkeakulttuuria ja nautin siitä täysin siemauksin.
Ymmärsinhän minä että siellä oli meitä alhaisempi elintaso ja vapautta rajoitettiin jostain minulle ihan käsittämättömistä syistä. Kaikki oli omilla silmillä nähtävissä. Keskusjohtoisen suunnitelmatalouden tuhlailu ja tehottomuus oli silmiinpistävää. Ja se aivopesu jota siellä yritettiin harjoittaa oli käsittämätöntä sekin. Mutta osasin minä nähdä siellä ihan hyviäkin asioita.
Kun Neuvostoliitto hajosi niin muutaman kerran oikein mietin että nytkö sitten on asiat paremmin? Ja ymmärsin kun siellä eläkeläiset ja vanhat kommunistit pitivät mielenosoituksia vanhan menon puolesta. Vanhat kommunistit vain yksinkertaisesti aivopestyinä. Mutta eläkeläiset olivat todella hädissään mistä saivat leipänsä kun inflaatio laukkasi ja eläkkeiden maksut viivästyivät. Joskus kiteytin käsitykseni täällä Suomessa keskustelukumppaneilleni vertauksella "vapautta ei voi sivellä leivän päälle" eli mitä sillä tekee vapaudella jos ei ole varaa edes ruokaan.
Lueskelin Jukka Kemppisen blogista
"Vastaavasti on kiinnostavaa ja liikuttavaa lukea verkosta Anssi Sinnemäen luonnehdinta, jonka mukaan taistolaisuus oli hänestä, näkyvästi mukana olleena, kollektiivinen mielisairaus. ”Valmistauduimme siihen, että olisimme tottelevaisia, kun tulee tiukka paikka. Vallankumous. Annoimme itsemme käytettäväksi sellaiselle politiikalle, jonka tiesimme tekevän silloin paljon väärää. Tiesimme myös mitä se olisi voinut tehdä.”"
Hyvä jos nyt jälkeen päin on edes tuota mieltä. Mutta ne taistolaiset joiden kanssa 1970-luvulla asioista keskustelin olivat kuin fundamentalisti-uskovaiset. Täynnä sokeaa yksipuolista uskoa ja kiihkoa oman asiansa oikeutukseen. Eikä minkäänlaista epäilyäkään että siinä olisi ollut mitään väärää. Suoraan sanoen pidinkin heitä hiukan yksinkertaisina ja/tai aivopestyinä. Kyllä minäkin menetin muutaman kaverin kun uskalsin olla eri mieltä.
Eri mieltä olen ollut sitten koko elämäni ajan milloin mistäkin. Nuorempana se vaati enemmän rohkeutta ja itseluottamusta. Tässä 60+ iässä on jotenkin päivänselvää että voi rohkeasti olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa asiasta. Harvoin minun täytyy miellyttää ketään mielipiteilläni. Totta kai yritän olla kohtelias ja hienotunteinen myös eri mieltä oleville mutta se ei tarkoita että minun pitäisi olla samaa mieltä.
Mutta olen kyllä myöntänyt (joskus jopa helpostikin) erehtyneenikin jos joku on onnistunut keskustelussa kääntämään käsitykseni vahvoilla argumenteilla. Ja aina silloin tällöin tuollaisia tilanteitakin on tullut eteeni.
Eli aikamoinen vastarannan kiiski olen ollut melkein koko ikäni.
26.11.2008
Martin Lutherin kirja juutalaisista
Kun edellisessä kirjoituksessani saatoin ehkä kritisoida islamin maailman auktoriteettia, edesmennyttä ajatolla Khomeinia niin laitan tähän vähän vastapainoa.
Yllättävän moni suomalainen aikuinenkin on tietämätön uskonpuhdistaja Martin Lutherin kirjasta "Juutalaisista ja heidän valheistaan".
En muista ihan tarkkaan kaikkia tapahtumia mutta joskus 1960-luvun alussa lukiossa keksimme muutaman kaverin kanssa että etsimme tuon kirjan ja luemme sen ja laitamme sitten luterilaisen uskonnonopettajan tenttiin tässä Lutherin juutalaisvihasta.
Yksi näistä kavereistani sattui olemaan roomalaiskatolinen ja minä ortodoksi mutta ei sillä sinänsä ollut itse asialle suurempaa merkitystä. Minä tosin en käynyt luterilaisten uskonnontunneilla mutta tämän keskustelun ajaksi menin.
No kirja löytyi Helsingissä Kallion kirjaston "suljetuista" tiloista. Sitä ei siis ollut avoimena hyllyssä. Tarkkaa syytä en saanut selville mutta kun luin kirjasensuurista Suomessa ihan vastikään niin löytyihän tuolle tiedemiehen antama nimitys. Kirjastoissa oli suljetut nk myrkkykaapit ja niissä säilytettiin jossain suhteessa eri aikoina arveluttavaa kirjallisuutta. Pitää seuraavalla kirjastokäynnillä kysellä mikä olisi tänä päivänä myrkkykaapin sisältö jos sellaista vieläkin pidettäisiin.
Kirja oli surullista luettavaa. Kyllä Luther oli antisemitisti tämän päivän mittapuulla mitattuna. Sitä voi jälkikäteen selitellä aikakauden ilmapiirillä (oli 1500 luku) ja muulla.
Ettei kukaan lukija pahoita mieltään turhanpäiten niin paljastui minulle joitakin vuosia sitten aika huolestuttava ja minulle uusi piirre aikaisemmin suurestikin arvostamastani ortodoksikirkosta. Ja täsmennän että en ole ollut ortodoksikirkon jäsen lähes 40 vuoteen enää. Vanhin tyttäreni suunnitteli Yhdysvalloissa joitakin vuosia sitten kääntymistä ortodoksiksi kunnes paljastuikin hätkähdyttävä pikkujuttu. Hänellä oli juutalainen avopuoliso ja menemällä naimisiin juutalaisen kanssa ortodoksi joutuisi kirkon kiroukseen ja erotettaisiin sen johdosta mm ehtoollisyhteydestä. Tämä oli selvästi luettavissa on edelleen luettavissa Yhdysvaltain kreikkalais-ortodoksisen kirkon nettisivuilta. Huhuh. Suomen ortodoksista kirkkoa sama ei koskenut. Vaikka kuinka ortodoksikirkko esitti minunkin kouluaikana edustavansa alkukirkon muuttumatonta oppia niin kovin on suuria kansalliset eroavaisuudet.
Että sellaista tuli mieleeni.
Yllättävän moni suomalainen aikuinenkin on tietämätön uskonpuhdistaja Martin Lutherin kirjasta "Juutalaisista ja heidän valheistaan".
En muista ihan tarkkaan kaikkia tapahtumia mutta joskus 1960-luvun alussa lukiossa keksimme muutaman kaverin kanssa että etsimme tuon kirjan ja luemme sen ja laitamme sitten luterilaisen uskonnonopettajan tenttiin tässä Lutherin juutalaisvihasta.
Yksi näistä kavereistani sattui olemaan roomalaiskatolinen ja minä ortodoksi mutta ei sillä sinänsä ollut itse asialle suurempaa merkitystä. Minä tosin en käynyt luterilaisten uskonnontunneilla mutta tämän keskustelun ajaksi menin.
No kirja löytyi Helsingissä Kallion kirjaston "suljetuista" tiloista. Sitä ei siis ollut avoimena hyllyssä. Tarkkaa syytä en saanut selville mutta kun luin kirjasensuurista Suomessa ihan vastikään niin löytyihän tuolle tiedemiehen antama nimitys. Kirjastoissa oli suljetut nk myrkkykaapit ja niissä säilytettiin jossain suhteessa eri aikoina arveluttavaa kirjallisuutta. Pitää seuraavalla kirjastokäynnillä kysellä mikä olisi tänä päivänä myrkkykaapin sisältö jos sellaista vieläkin pidettäisiin.
Kirja oli surullista luettavaa. Kyllä Luther oli antisemitisti tämän päivän mittapuulla mitattuna. Sitä voi jälkikäteen selitellä aikakauden ilmapiirillä (oli 1500 luku) ja muulla.
Ettei kukaan lukija pahoita mieltään turhanpäiten niin paljastui minulle joitakin vuosia sitten aika huolestuttava ja minulle uusi piirre aikaisemmin suurestikin arvostamastani ortodoksikirkosta. Ja täsmennän että en ole ollut ortodoksikirkon jäsen lähes 40 vuoteen enää. Vanhin tyttäreni suunnitteli Yhdysvalloissa joitakin vuosia sitten kääntymistä ortodoksiksi kunnes paljastuikin hätkähdyttävä pikkujuttu. Hänellä oli juutalainen avopuoliso ja menemällä naimisiin juutalaisen kanssa ortodoksi joutuisi kirkon kiroukseen ja erotettaisiin sen johdosta mm ehtoollisyhteydestä. Tämä oli selvästi luettavissa on edelleen luettavissa Yhdysvaltain kreikkalais-ortodoksisen kirkon nettisivuilta. Huhuh. Suomen ortodoksista kirkkoa sama ei koskenut. Vaikka kuinka ortodoksikirkko esitti minunkin kouluaikana edustavansa alkukirkon muuttumatonta oppia niin kovin on suuria kansalliset eroavaisuudet.
Että sellaista tuli mieleeni.
12.8.2008
Romaninaisten kansallispuku ja muut etniset vähemmistöt
Minulla oli nuorena erittäin hyvä kaveri joka oli mustalainen, kuten siihen aikaan oli aivan sivistynyttä sanoa. Nythän se osoittaa jo sivistymättömyyttä tai rasismia jos tuollaista kauheaa nimitystä käyttää.
Katson että en pode mitään xenofobiaa enkä rasismia. Minulla on tuttuja kaikenlaisista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä.
Mutta siitä olen ihmeissäni miksi tämä romaninaisten kansallispukumuoti on lähes tabu. Muistan jo nuorena kaverini kanssa kiistelleeni, että ei me muutkaan kansalaiset töissä kansallispuvuissamme käydä tai vaadi että meille rakennetaan sellaiset suojatyöpaikat jossa voimme työskennellä tuollaisissa vaatteissa.
Nyt kun Suomeen on tullut paljon ulkomaalaisia romaneja niin ei heillä ole mitään samanlaisia kansallispukuja. Enkä monessa muussakaan maassa ole ymmärtänyt että romaniväestön naiset edelleen 2000-luvulla kävelisivät jossain krinoliinihameiden näköisissä kansallispuvuissa. Enemmän nuo hameet näyttävät minusta tänä päivänä teatterirekvisiitalta. Neuvostoliitossa näin aikoinaan Moskovan mustalaisteatteri Romenissa esiintymisasuna. Tietenkin voidaan sanoa, että meidän romanit on niin vauraita muiden maiden romaneihin verrattuna, mutta meillähän maksetaan tuon krinoliinihameen hankintaan jopa toimeentulotukena ylimääräistä rahaa kun koko asu on niin kallis.
Sen sijaan valitettavasti kuulin ihan vastikään kaveriltani, jonka kanssa olimem yhdessä samassa kaupassa, miten nuorehko, hoikka, suomalainen romaninainen taitavasti piilotti valintamyymälässä oluttölkkejä valtavan krinoliinihame-kansallispukunsa poimuihin. Ja niitä upposi sinne paljon. Ja poistui ilmeenkään värähtämättä kassan ohi maksamatta niistä yhtään. Pienessä kaupassa oli vain yksi ihminen ja minäkin kuulin asiasta kaveriltani vasta kun romaninaiset olivat jo poistuneet. Tuskin olisin perään edes lähtenyt sillä myymälän edessä oli aika muhkeassa isossa Volvossa muutama romanimies rouvia odottamassa.
Ei tässä olennaista ole että naiset olivat romaneja. Kyllä varmaan myymälävarkaita on valtaväestössä paljon enemmän.
Lähinnä tämä tuli mieleeni kun kuuntelin televisiosta maahanmuuttajanaisten menestystarinoita. Kyllä siinä korostui periaate maassa maan tavalla.
Sama asia tulee eteen kun erilaiset uskonnolliset yhteisöt alkavat vaatia erivapauksia: juutalaiset ja muslimit vaativat pikkupoikien ympärileikkausoikeutta. Tyttöjen ympärileikkaushan on Suomessa onneksi jo kielletty. Enkä halua väittää poikien ympärileikkausta edes aivan samanlaiseksi silpomiseksi vaikka ei se minun arvomaailmassani siitä suuresti eroa.
Ja minusta vaatimukset musliminaisten erilaisista pukeutumissäännöistä edustavat kyllä jotain mennyttä aika ainakin länsimaissa. Tässä Abayja, Burka ja Niqab ja ovat aika kiistanalaisia että ne oikeasti kuuluisivat islamin uskoon.
Tiedän maailmassa ison määrän hartaitakin islaminuskoisia naisia eri maissa joilla ei ole edes päähuivia. Ja heitä on jopa islamilaisissa maissa paitsi noissa kaikkein konservatiivisimmissa, en halua ihan väittää että ahdasmielisimmissä.
Onneksi Suomessa ei ole suuremmin vaadittu muuta kuin oikeutta tuon päähuivin käyttöön. Joten kuten voin sen juuri ja juuri hyväksyä.
Mutta sitä ihmettelen ettei voimakas naisasialiike Suomessa ole tuohon suuremmin puuttunut. Olisi syytä. Maassa maan tavalla.
Katson että en pode mitään xenofobiaa enkä rasismia. Minulla on tuttuja kaikenlaisista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä.
Mutta siitä olen ihmeissäni miksi tämä romaninaisten kansallispukumuoti on lähes tabu. Muistan jo nuorena kaverini kanssa kiistelleeni, että ei me muutkaan kansalaiset töissä kansallispuvuissamme käydä tai vaadi että meille rakennetaan sellaiset suojatyöpaikat jossa voimme työskennellä tuollaisissa vaatteissa.
Nyt kun Suomeen on tullut paljon ulkomaalaisia romaneja niin ei heillä ole mitään samanlaisia kansallispukuja. Enkä monessa muussakaan maassa ole ymmärtänyt että romaniväestön naiset edelleen 2000-luvulla kävelisivät jossain krinoliinihameiden näköisissä kansallispuvuissa. Enemmän nuo hameet näyttävät minusta tänä päivänä teatterirekvisiitalta. Neuvostoliitossa näin aikoinaan Moskovan mustalaisteatteri Romenissa esiintymisasuna. Tietenkin voidaan sanoa, että meidän romanit on niin vauraita muiden maiden romaneihin verrattuna, mutta meillähän maksetaan tuon krinoliinihameen hankintaan jopa toimeentulotukena ylimääräistä rahaa kun koko asu on niin kallis.
Sen sijaan valitettavasti kuulin ihan vastikään kaveriltani, jonka kanssa olimem yhdessä samassa kaupassa, miten nuorehko, hoikka, suomalainen romaninainen taitavasti piilotti valintamyymälässä oluttölkkejä valtavan krinoliinihame-kansallispukunsa poimuihin. Ja niitä upposi sinne paljon. Ja poistui ilmeenkään värähtämättä kassan ohi maksamatta niistä yhtään. Pienessä kaupassa oli vain yksi ihminen ja minäkin kuulin asiasta kaveriltani vasta kun romaninaiset olivat jo poistuneet. Tuskin olisin perään edes lähtenyt sillä myymälän edessä oli aika muhkeassa isossa Volvossa muutama romanimies rouvia odottamassa.
Ei tässä olennaista ole että naiset olivat romaneja. Kyllä varmaan myymälävarkaita on valtaväestössä paljon enemmän.
Lähinnä tämä tuli mieleeni kun kuuntelin televisiosta maahanmuuttajanaisten menestystarinoita. Kyllä siinä korostui periaate maassa maan tavalla.
Sama asia tulee eteen kun erilaiset uskonnolliset yhteisöt alkavat vaatia erivapauksia: juutalaiset ja muslimit vaativat pikkupoikien ympärileikkausoikeutta. Tyttöjen ympärileikkaushan on Suomessa onneksi jo kielletty. Enkä halua väittää poikien ympärileikkausta edes aivan samanlaiseksi silpomiseksi vaikka ei se minun arvomaailmassani siitä suuresti eroa.
Ja minusta vaatimukset musliminaisten erilaisista pukeutumissäännöistä edustavat kyllä jotain mennyttä aika ainakin länsimaissa. Tässä Abayja, Burka ja Niqab ja ovat aika kiistanalaisia että ne oikeasti kuuluisivat islamin uskoon.
Tiedän maailmassa ison määrän hartaitakin islaminuskoisia naisia eri maissa joilla ei ole edes päähuivia. Ja heitä on jopa islamilaisissa maissa paitsi noissa kaikkein konservatiivisimmissa, en halua ihan väittää että ahdasmielisimmissä.
Onneksi Suomessa ei ole suuremmin vaadittu muuta kuin oikeutta tuon päähuivin käyttöön. Joten kuten voin sen juuri ja juuri hyväksyä.
Mutta sitä ihmettelen ettei voimakas naisasialiike Suomessa ole tuohon suuremmin puuttunut. Olisi syytä. Maassa maan tavalla.
Uskovat ja muut
Arvostan monia tuttavapiiriini kuuluvia uskovia. Kaikilla uskovilla on jotain juttuja jotka ovat heille pyhiä.
Olen ihmetellyt millä innolla kirkkoihin halutaan kaikkia profiilin korjauksia. Homojen ja lesbojen parisuhteita vaaditaan laajalla rintamalla siunattavaksi kirkoissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden nimissä vaikka iso osa uskovista pitää sitä Jumalallisen ilmoituksen vastaisen.
Älkää ymmärtäkö väärin, minulle on yhdentekevää siunaako kirkko nuo parisuhteet vai ei. Minun puolestani saa ihan hyvin siunata. Ymmärrän senkin, että uskovat homot ja lesbot kokevat ahdistusta jos kirkko heitä syrjii. Mutta ymmärrän myös vastustajia että muutos tuossa kohden on Jumalan sanaa tms uskon perusjuttujen vastaista.
Minut on kastettu aikanaan ortodoksiksi mutta erosin kirkosta joskus yli 20 v ikäisenä uskon puutteen vuoksi. Sivarina en voinut ymmärtää sotia siunaavaa Jumalaa. Minulla oli silti sen jälkeenkin hyvin myönteinen kuva ortodoksisesta kirkosta avarasydämisenä ja inhimillisiä heikkouksiakin hyvin ymmärtävänä, lämpimänä yhteisönä. Myönteinen kuva oli tietenkin syntynyt täällä Suomessa. Kas kun minun mielestäni enemmistö papeista vaikutti samanlaisilta kun minun mielestäni Suomen ortodoksikirkon paras julkisuustyöntekijä isä Mitro. Tosin homo- ja lesboliittojen siunaamiseen samoin kuin naispappeuteen Suomen ortodoksinen kirkko suhtautuu siihen juuri oppinsa mukaisesti. Se ei siis ole mitään pahantahtoista ahdasmielisyyttä vaan he katsovat sen sotivan kirkkonsa oppeja vastaan. Tosin huhujen mukaan jossain seurakunnassa pappi olisi jopa valmis siunaamaan homoliiton.
Muistan myös kouluaikana miten hyvin sympaattiset ortodoksiset uskonnonopettajat (molemmat pappeja) opettivat miten ortodoksinen kirkko oli ainoana kirkkokuntana säilyttänyt alkukirkon opit puhtaana.
Yllätys olikin suuri kun kuulin Amerikassa asuvalta tyttäreltäni joka eli avoliitossa juutalaisen miehen kanssa että ortodoksi menemällä naimisiin juutalaisen tai miksei musliminkin kanssa joutuisikin kirkon kiroukseen
ja ekskommunikoitaisiin (taipuukohan verbinä näin?).
En ollut usko silmiäni tai korviani kun löysin netistä yhdysvaltalaisten ortodoksikirkkojen (niitä on siellä useampia) nettisivuilta nämä asiat. Olin toki tiennyt jo aikaisemmin että Venäjän ortodoksikirkko on aina ollut hiukan (ei saivarrella tästä hiukan sanasta, yritän olla kohtelias) antisemiittinen. Mutta että myös kreikkalainen ortodoksikirkko Amerikassa, missä on paljon juutalaisia, pani ihmettelemään.
Omalla tavallaan oli sitten kuitenkin huvittavaa että hartaat ortodoksit Amerikassa kuitenkin suhtautuivat tyttäreni silloin avomieheen erittäin sydämellisesti.
No minäpä selvittelin ihan mielenkiinnosta asiaa täällä Suomessa ja sainkin yllätyksekseni kuulla että täällä asiat oli toisin. Saatoit saada maalliselle avioliitollesi samanlaisen kirkollisen siunauksen mitä protestanttinenkin kirkko käytti.
Ja tällä jutulla oli nimikin: "ekonomia"-periaate! Siis taloudellisuusperiaate! Piispoilla on mahdollisuus tehdä tällaisissa asioissa poikkeamia tilanteen sitä vaatiessa ja sitä kutsuttiin tuolla nimityksellä. Huhuh mitä opportunismia. Ymmärrän tietenkin pienen vähemmistökirkon asemaa kun erilaiset seka-avioliitot ovat reaalista arkipäivää. Mutta ei ne Amerikassa tuollaista joustavuutta soveltaneet.
No joka tapauksessa tuo avasi kyllä käsitystäni miten kaikki alkukirkon opit olisi ortodoksikirkossa säilytetty koskemattomina. Silti olen avoimesti sanonut, että jos joskus palaisin kirkon piiriin niin palaisin takaisin ortodoksikirkkoon. On joku minulle joskus esittänyt että kunhan en vain ryhtyisi tuohon Pascalin vedonlyöntiin. On siitä peliteoriaa opiskellut tyttärenikin maininnut. Tässä toinenkin linkki.
Eräs uskova tuttuni, jota pidän erittäin fiksuna ja älykkäänä, oli kerran tekemässä pehmeää käännytystyötään kun purin jotain murheitani hänelle. Siinä yhteydessä vastasin jotenkin seuraavasti:
K "Uskotko että Jumala ihan oikeasti on kaikkivoipainen eli hänelle on kaikki mahdollista?"
V "Kyllä minä siihen uskon"
K "Miksi siihen sitten tarvittaisiin sinua välittäjäksi? Eikö voi ajatella että jos minun aikani tulee niin Jumala on niin voimakas että kutsuu minua uskoon?"
V "Kyllä, olet ihan oikeassa."
Ei hän koskaan minua käännytystyöllään ollut häirinnyt mutta tämän jälkeen emme puhuneet asiasta.
Mutta itse pääasiaan en ole vieläkään ratkaissut kantaani: pitäisikö kirkon siunata homo- ja lesboliitot. Mutta onneksi sen asian päättäminen ei edes kuulu minulle.
Olen ihmetellyt millä innolla kirkkoihin halutaan kaikkia profiilin korjauksia. Homojen ja lesbojen parisuhteita vaaditaan laajalla rintamalla siunattavaksi kirkoissa tasa-arvon ja syrjimättömyyden nimissä vaikka iso osa uskovista pitää sitä Jumalallisen ilmoituksen vastaisen.
Älkää ymmärtäkö väärin, minulle on yhdentekevää siunaako kirkko nuo parisuhteet vai ei. Minun puolestani saa ihan hyvin siunata. Ymmärrän senkin, että uskovat homot ja lesbot kokevat ahdistusta jos kirkko heitä syrjii. Mutta ymmärrän myös vastustajia että muutos tuossa kohden on Jumalan sanaa tms uskon perusjuttujen vastaista.
Minut on kastettu aikanaan ortodoksiksi mutta erosin kirkosta joskus yli 20 v ikäisenä uskon puutteen vuoksi. Sivarina en voinut ymmärtää sotia siunaavaa Jumalaa. Minulla oli silti sen jälkeenkin hyvin myönteinen kuva ortodoksisesta kirkosta avarasydämisenä ja inhimillisiä heikkouksiakin hyvin ymmärtävänä, lämpimänä yhteisönä. Myönteinen kuva oli tietenkin syntynyt täällä Suomessa. Kas kun minun mielestäni enemmistö papeista vaikutti samanlaisilta kun minun mielestäni Suomen ortodoksikirkon paras julkisuustyöntekijä isä Mitro. Tosin homo- ja lesboliittojen siunaamiseen samoin kuin naispappeuteen Suomen ortodoksinen kirkko suhtautuu siihen juuri oppinsa mukaisesti. Se ei siis ole mitään pahantahtoista ahdasmielisyyttä vaan he katsovat sen sotivan kirkkonsa oppeja vastaan. Tosin huhujen mukaan jossain seurakunnassa pappi olisi jopa valmis siunaamaan homoliiton.
Muistan myös kouluaikana miten hyvin sympaattiset ortodoksiset uskonnonopettajat (molemmat pappeja) opettivat miten ortodoksinen kirkko oli ainoana kirkkokuntana säilyttänyt alkukirkon opit puhtaana.
Yllätys olikin suuri kun kuulin Amerikassa asuvalta tyttäreltäni joka eli avoliitossa juutalaisen miehen kanssa että ortodoksi menemällä naimisiin juutalaisen tai miksei musliminkin kanssa joutuisikin kirkon kiroukseen
ja ekskommunikoitaisiin (taipuukohan verbinä näin?).
En ollut usko silmiäni tai korviani kun löysin netistä yhdysvaltalaisten ortodoksikirkkojen (niitä on siellä useampia) nettisivuilta nämä asiat. Olin toki tiennyt jo aikaisemmin että Venäjän ortodoksikirkko on aina ollut hiukan (ei saivarrella tästä hiukan sanasta, yritän olla kohtelias) antisemiittinen. Mutta että myös kreikkalainen ortodoksikirkko Amerikassa, missä on paljon juutalaisia, pani ihmettelemään.
Omalla tavallaan oli sitten kuitenkin huvittavaa että hartaat ortodoksit Amerikassa kuitenkin suhtautuivat tyttäreni silloin avomieheen erittäin sydämellisesti.
No minäpä selvittelin ihan mielenkiinnosta asiaa täällä Suomessa ja sainkin yllätyksekseni kuulla että täällä asiat oli toisin. Saatoit saada maalliselle avioliitollesi samanlaisen kirkollisen siunauksen mitä protestanttinenkin kirkko käytti.
Ja tällä jutulla oli nimikin: "ekonomia"-periaate! Siis taloudellisuusperiaate! Piispoilla on mahdollisuus tehdä tällaisissa asioissa poikkeamia tilanteen sitä vaatiessa ja sitä kutsuttiin tuolla nimityksellä. Huhuh mitä opportunismia. Ymmärrän tietenkin pienen vähemmistökirkon asemaa kun erilaiset seka-avioliitot ovat reaalista arkipäivää. Mutta ei ne Amerikassa tuollaista joustavuutta soveltaneet.
No joka tapauksessa tuo avasi kyllä käsitystäni miten kaikki alkukirkon opit olisi ortodoksikirkossa säilytetty koskemattomina. Silti olen avoimesti sanonut, että jos joskus palaisin kirkon piiriin niin palaisin takaisin ortodoksikirkkoon. On joku minulle joskus esittänyt että kunhan en vain ryhtyisi tuohon Pascalin vedonlyöntiin. On siitä peliteoriaa opiskellut tyttärenikin maininnut. Tässä toinenkin linkki.
Eräs uskova tuttuni, jota pidän erittäin fiksuna ja älykkäänä, oli kerran tekemässä pehmeää käännytystyötään kun purin jotain murheitani hänelle. Siinä yhteydessä vastasin jotenkin seuraavasti:
K "Uskotko että Jumala ihan oikeasti on kaikkivoipainen eli hänelle on kaikki mahdollista?"
V "Kyllä minä siihen uskon"
K "Miksi siihen sitten tarvittaisiin sinua välittäjäksi? Eikö voi ajatella että jos minun aikani tulee niin Jumala on niin voimakas että kutsuu minua uskoon?"
V "Kyllä, olet ihan oikeassa."
Ei hän koskaan minua käännytystyöllään ollut häirinnyt mutta tämän jälkeen emme puhuneet asiasta.
Mutta itse pääasiaan en ole vieläkään ratkaissut kantaani: pitäisikö kirkon siunata homo- ja lesboliitot. Mutta onneksi sen asian päättäminen ei edes kuulu minulle.
5.12.2007
Viktor Klimenkon joulukonsertti
Kävin illalla Viktor Klimenkon joulukonsertissa Temppeliaukion kirkossa 4.12.2007. Tunnen Vikiä ja vaikka en ole uskossa niin Vikin konserteissa on kiva käydä. Temppeliaukion kirkon iso sali oli ehkä puolillaan. Mukana oli myös Vikin taitava ”hovisäestäjä” Benja Roth, nuorimies Terno Robertino (taitaa tuo jälkimmäinen nimi olla italialaiselta kaunisääniseltä lapsitähti Robertinolta lainattu taiteilijanimi) ja nuori naislaulaja Mirjami Pakarinen. Ihan kiva kokoonpano ja sai siten maestro itsekin muutamien numeroiden aikana hengähtää.
Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.
Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.
Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.
Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.
Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..
Huomaan usein kirjoittavani tuon ”en ole uskossa, mutta ..” ja välillä jälkeenpäin se tuntuu minustakin kuin anteeksipyynnöltä. Ei se sitä ole.
Selitys on taas tässä paikallaan. Pidän Vikin laulamista joululauluista ja erityisesti Vikin tulkinnoista. Laulut ovat uskonnollisia ja niissä on kauniit ja ajatuksia herättävät sanat, vaikka uskonnollinen puoli ei minua puhuttelisikaan. Mutta onhan Joulun sanoma myös rauhan ja rakkauden sanomaa.
Lauluissa on kauniit melodiat, usein kiva rytmi ja niitä esittää taitava ja kaunisääninen laulaja. Ja laulut on hyvällä maulla kerätty lauluaarteistostamme Suomesta ja muualta. Oli svengiä – ja se on kiva että kirkossa on sitäkin.
Näiden lisäksi puolivenäläisenä toivoisin Vikin laulamille venäläisille lauluille uutta tulemista, renessanssia. Kas kun laulajalla on vielä ääntä ja osaamista vaikka kuinka meille nautittavaksi jakaa.
Kiva konsertti. Piristi joulukuun alun alakuloani..
30.9.2007
"Hotelli Ruanda" ja minun uskoni
Lauantai-iltana tuli televisiosta järkyttävä eräästä kansanmurhasta kertova elokuva, Hotelli Ruanda.
En puutu elokuvan teemaan sen tarkemmin. Aiheeni on nykyajan sodat.
Syy miksi en ole uskossa on yksinkertainen. Sodat. Minun mielestäni kristinuskon maailmanselitys ja sodat eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen.
Saa minulle aikamoisen arsenaalin antaa erilaisia selityksiä enkä silti usko, on sitä käännytystä moni vuosikymmenien aikana yrittänyt. Eräs sitkein käännyttäjä myönsi kerran kun vetosin hänen turhiin yrityksiinsä, että eikö hän luota Herraan, että sitten kun Igorin aika tulee niin kyllä Herra kutsuu. Hyväksyi argumenttini ja lopetti käännytystyönsä. Jäimme ystäviksi. Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele etten ole asiaa miettinyt itsekin sekä järjellä että tunteella ja vuosikymmenien ajat.
Ei vaan ole kolahtanut kohdalleen. Antakoon nuo korkeammat voimat minulle anteeksi epäuskoni jos olen ollut väärässä. Pahaa en ole kuitenkaan tarkoittanut vaan aina olen vilpittömästi yrittänyt etsiä totuutta.
Tämä ei poista syvää kunnioitustani useita uskovia ihmisiä kohtaan.
Tuntui tuo elokuva Hotelli Ruanda vain niin luissa ja ytimissä taas vaihteeksi, että oli ihan pakko tämä purkaus kirjoittaa.
En puutu elokuvan teemaan sen tarkemmin. Aiheeni on nykyajan sodat.
Syy miksi en ole uskossa on yksinkertainen. Sodat. Minun mielestäni kristinuskon maailmanselitys ja sodat eivät kerta kaikkiaan sovi yhteen.
Saa minulle aikamoisen arsenaalin antaa erilaisia selityksiä enkä silti usko, on sitä käännytystä moni vuosikymmenien aikana yrittänyt. Eräs sitkein käännyttäjä myönsi kerran kun vetosin hänen turhiin yrityksiinsä, että eikö hän luota Herraan, että sitten kun Igorin aika tulee niin kyllä Herra kutsuu. Hyväksyi argumenttini ja lopetti käännytystyönsä. Jäimme ystäviksi. Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele etten ole asiaa miettinyt itsekin sekä järjellä että tunteella ja vuosikymmenien ajat.
Ei vaan ole kolahtanut kohdalleen. Antakoon nuo korkeammat voimat minulle anteeksi epäuskoni jos olen ollut väärässä. Pahaa en ole kuitenkaan tarkoittanut vaan aina olen vilpittömästi yrittänyt etsiä totuutta.
Tämä ei poista syvää kunnioitustani useita uskovia ihmisiä kohtaan.
Tuntui tuo elokuva Hotelli Ruanda vain niin luissa ja ytimissä taas vaihteeksi, että oli ihan pakko tämä purkaus kirjoittaa.
23.2.2006
Ilmestyskirjan ennusteita
Uskovaiset tuttavani ovat maalailleet minulle Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksia. Yksi ennusteista on monen toimesta tulkittu jopa pankkikortin mikrosiruksi. Tiedähäntä . En ainakaan minä ole sitä Raamatun tekstistä löytänyt.
Mutta kummia tapahtuu. Löysin vihjeen perustella mielenkiintoisen ruotsalaisen sivuston "vaken"
Muun mielenkiintoisen lisäksi siellä oli uutinen miten joku amerikkalainen turvallisuusyritys vaatii jo tuollaisen tunnistesirun laitettavaksi työntekijöittensä ihon alle. Huhuh hurjalta tuntuu.
Mutta kummia tapahtuu. Löysin vihjeen perustella mielenkiintoisen ruotsalaisen sivuston "vaken"
Muun mielenkiintoisen lisäksi siellä oli uutinen miten joku amerikkalainen turvallisuusyritys vaatii jo tuollaisen tunnistesirun laitettavaksi työntekijöittensä ihon alle. Huhuh hurjalta tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
