27.2.2009

Lääkärien sivubisnekset

Lääkärien asema on monella tavalla vaikea se on pakko myöntää. Julkisella sektorilla työn tekemisen ehdot ja/tai puitteet eivät ole parhaat mahdolliset. Vika ei välttämättä ole vai siinä julkisessa sektorissa koska on kuntia joissa homma on osattu hoitaa. Eikä silti ole tarvinnut ulkoistaa jollekin yksityiselle toimijalle.

En tiedä mistä lääkärit keksivät oivallisen mallinsa jolla he siirtävät tulojaan pääomaverotuksen piiriin. Järjestelmä on ihan nerokas ja sama voisi toimia monilla muillakin aloilla. Juristeilla on oma mallinsa millä he optimoivat verotustaan. Ihan laillista ja kun asialla molemmissa tapauksissa on taitavat juristit niin jos yksi reikä paikataan vähän ajan kuluttua on keksitty uusi kiertotie.

Jutta Urpilaisen ehdotus että lääkäreiltä pitäisi kieltää työ "väärällä" sektorilla oli huonosti muotoiltu. Ja jos sellainen Lex Urpilainen (keksijänä Kalle Isotalo Ylen jälkiviisaissa) säädettäisiin siirtyisivät kaikki lääkäri yksityiselle puolelle hyvin nopeasti. Mutta eihän ehdotus ollut mitään muuta kuin kielto tehdä kilpailevia sivutöitä. Saattaa olla ongelmallista kun lääkärit ovat hoitaneet hyvin edunvalvontansa. Ja huolehtivat mustasukkaisesti ettei lääkäreitä vain kouluteta liikaa pilaamaan heidän hyvät bisneksensä.

Mutta huolestuttavana pidän sitä kehitystä jossa meidän julkisen terveydenhuoltomme annetaan rapautua. Itse asiassa jopa välillä tuntuu että julkista terveydenhuoltoa jopa aivan tarkoituksella rapautetaan jotta yksityistä sektoria saadaan laajennettua ja samalla lisätä lääkärien palkkatasoa ja alentaa verotusta erilaisilla kikkailuilla. Ja jos siinä samalla myös erilainen joustavuus lisääntyy niin ei kai lääkäreilläkään mitään sitä vastaan ole.

Mutta jos lääkäreillä ei olisi työpaikkoja kuin ainoastaan julkisella sektorilla niin on siinäkin omat ongelmansa vähentyneenä kilpailuna.

Liikaa asioita kerralla

Nyt alkaa olla jo liikaa asioita kerralla kommentoitavaksi. Viimeisin oli tämä hallituksen veto vanhuuseläkkeen alaikärajan nostamisesta (tai nostamisehdotuksesta) taas takaisin 65 ikävuoteen. Tuntuu aika hassulta kun sitä muutama vuosi sitten muutettiin joustavaksi 5 vuoden haarukaksi. Todellisuudessahan ihmiset eläköityvät huomattavasti aikaisemmin joko ihan oikean uupumuksen tms vuoksi. Tai sitten yritykset käyttävät vanhempia henkilöitä eläkeputkeen saneeratessaan hyväksi työttömyysturvan ja eläkejärjestelmän, pitää kai jo puhua melkein porsaanrei'istä.

Itse asiassa aloin jo miettiä jo onko kyse laittomasta alle eläkeikäisten syrjinnästä (aluksi kirjoitin epätarkasti eläkerasismista!) kun eräs iso valtion omistama työnantaja alkoi tarjota 57 vuotta täyttäneille työttömyysturva-eläkeputkipakettia. Ja samaan aikaa puhutaan valtiovallankin suulla että "kohta" tarvitaan kaikki kynnelle kykenevät työelämään. Mitähän tuo "kohta" sitten tarkoittaa? Ja miksi julkisen vallan eri toimenpiteet ovat eri suuntaisia ja ristiriitaisiakin. Onko pallo ihan hukassa hallitukselta?

Jos nyt 57 vuotiaiden pitäisi jaksaa tuonne eläkeikärajan ylärajoille niin heillähän olisi vielä 11 työvuotta edessään (57 v -> 68 v). Miten on ylipäänsä mahdollista että heitä työnnetään eläkeputkeen? Tuollainen aukkohan pitäisi tukkia välittömästi.

Samainen valtion omistama yritys käy läpi jatkuvia YT neuvotteluja ja sitten samanaikaisesti esiintyy "Älä ruoki lamaa"-kampanjassa yhteistyökumppanina.

En halua olla sinisilmäinen mutta kirjoitin jo jonkin aikaa sitten miten keski-Euroopassa lyhennetään työviikkoa irtisanomisten tai lomautusten sijasta. Sitä en usko että siellä yritysjohtajat sen armollisempia olisivat kuin Suomessa mutta siellä yhteiskunnan säädöksillä on suosittu toisenlaisia keinoja.

Pelkkiä palkanalennuksia en hyväksyisi. Siinä yrittäjäjärjestöt ovat kyllä aika härskejä edes ehdottaessaan, muistaakseni niitä jo ehdottelivat. Lyhennetty työviikko on sen sijaan mielestäni täysin mahdollinen. Jos työtä ei riitä kaikille niin jaetaan sitä ja siirrytään vaikka 4 päiväiseen työviikkoon. Kaikilla olisi työtä edelleen. Ns marginaalivero muilla veron luontoisilla (eläkemaksut, työttömyysvakuutus yms) höystettynä on aika pienissäkin tuloluokissa lähellä 50%. Se tarkoittaisi että kun työ vähenee 1/5 vähenisi myös bruttopalkka saman verran eli 1/5 eli 20%. Mutta kun tuolla 50% marginaaliverolla tarkastellaan käytettävissä olevaa tuloa niin se alenisi vain puolet eli 10% ja se kokonaan ilman yhteiskunnan muita tukia ja tulonsiirtoja. Ja enemmän tuo silti olisi erilaisiin työttömän tai eläkeputkessa olevan tukiin verrattuna. Ja silti mitään tukia ei edes olisi maksettu keski-Euroopan tavoin.

Ainoa ero nykyiseen olisi että tuloerot pysyisivät kapeampia. Tässä en nyt ota tarkasteluun yritysjohtajien härskiyttä nostella omia ansioitaan tai palkkojaan omien kalastuskaveri-päättäjien tukemana. Nykyisellä mallilla työhön jäävät porskuttelevat ja työttömät ja eläkeputkilaiset tinkivät huomattavasti elintasostaan ja tuskin edes nauttivat vapaastaan. Työtä jakamalla lepäilisivät nykyisinkin ja ahdistuneet, väsyneet ja ylityöllistetytkin 1 vapaapv/vk enemmän.

Ja muuten, miksei meillä oteta tuettavia pankkeja yhteiskunnan omistukseen kuten tosi kapitalistisissa maissa jo tehdään ja mydään ne voitolla pois sitten kun lama hellittää ;)

Pitää muista päivänpolttavista aiheista kirjoittaa myöhemmin.

25.2.2009

Mikro vai nanobloggausta?

Anteeksi jos käytän tässä kirjoituksessani eräitä anglisismeja mutta olen yrittänyt laittaa niiden kohdalle linkin ilmaisua selvittävälle sivulle.

Nuorin tyttäreni opasti taas "fossiili-isäänsä". Mikrobloggaus on nyt in. No kun en vielä itseäni ihan fossiiliksi tunne niin minäpä heti tutustumaan aiheeseen. Olinhan minä havainnut jossain vaiheessa Jaikun ja Twitterin mutta nyt ryhdyin sitten vähän tarkemmin perehtymään.

Olin kyllä hiukan pettynyt perehtyessäni kun havaitsin että ihmiset kirjoittavat 1-2 lauseen pituisia mikroblogikirjoituksia. Sitten vielä trendikkäämpää on kirjoittaa nanoblogia jossa tiivistetään sanottava yhteen sanaan. Kas kun on niin kiire ettei ehdi kirjoittaa pidempään.

Näitä erilaisia trendijuttuja näyttää syntyvän kuin sieniä sateella kun erilaiset yrittäjät yrittävät kilvan keksiä ja löytää uusia killer-applicationeita jolla rikastuisi ja saisi mainosmarkkoja yms.

Näistä uusimmista avasin itselleni tilin Facebookiin ja jo aikaisemmin avasin tilit samanhenkisiin bisnesihmisten "naamakirjoihin" Linkedin ja Plaxo. Linkedininin aikaisemmilta käyttäjiltä kysyin onko kukaan heistä oikeasti hyötynyt mitään niin kukaan ei tunnustanut hyötyneensä mutta oli liittynyt sinne varmuuden vuoksi jos joskus jotain hyötyä ehkä saisi.

Kun vastikään kyselin uudestaan niin jotkut nuoremmat kollegat kertoivat kuulleensa head huntereiden löytävän sieltä kohteitaan. Minä olen varmaan jo liian vanha head huntereiden metsästettäväksi.

Facebookiakin pidän hiukan turhanpäiväisenä. Suurin osa sen kaveruuskontakteista tai tapahtumista on hiukan väkisin tehtyä pintaliitoa. Kun kirjaat itsesi johonkin ryhmään niin ellet toisin määrää siitä menee heti liittymistarjous myös sinun lukuisille Facebookissa merkkaamillesi kavereillesi jne. Itse olen tutuilleni ilmoittanutkin että minulle on ihan turha lähettää milloin mitäkin Facebookin ryhmään liittymistarjousta.

Koko Facebook on monelta osin vain näennäistä yhteydenpitoa ystäviin. Ja monelle melkoinen aikavaras. Mutta nostan hattua konseptin keksijöille - aika jännän systeemin ovat pystyttäneet ja ilmeisesti kun siellä on joku sopiva kriittiinen massa jäseniä niin mainoskauppa käy.

Facebookin ongelmia on vielä sen heikko yksityisyyden suoja ja jatkuvasti kohua aiheuttavat tekijänoikeusehdot. Facebookhan yrittää jatkuvasti kaapata itselleen oikeudet jäsentensä siellä julkaisemaan aineistoon. Ja sitten kohtun noustua lieventävät ehtoja.

Naureskelin jokin aika sitten että eihän enää mitään suojelupoliiseja tms tarvita kun voi hakea ihmisistä profiilitiedot Googlella ja Facebookista. Ja ehkä Lex Nokialla täydennettynä olemme jo hyvän matkaa Orwellin tai Bradburyn isoveli valvoo yhteiskuntavisioissa.

19.2.2009

Miksi kannattaa kuunnella eri mieltä olevaa?

Sain aiheen tähän kun törmäsin eräässä yrityksessä asenteeseen että eräistä muutoksista eri mieltä olevat potivat muutosvastarintaa ja puolustivat vain omaa erillistä siiloaan. Tuo sana siilo taitaa olla jonkinlainen "ammattisaneeraajaporukan" lempisana. Olen minä törmännyt muunlaisiinkin leimakirveisiin joita käytetään eri mieltä olevien usein jopa ylimieliseen vähättelyyn.

Tuollainen on liian helppo tapa leimata eri mieltä oleva jotta ei tarvitsisi kuunnella mitä hänellä oli perusteluina kannalleen. Kun ei ole joko halua tai kykyä kuunnella toista osapuolta niin noin vuoropuhelusta voi päästä eroon.

Mutta jos kaikki olisivat aina samaa mieltä, täydellinen jees-lauma nyökyttelemässä myöntyvästi mihin tahansa järjettömyyteenkin niin mihin se johtaisi?

Itse olen esimiestehtävissä huomannut kaikkein parhaiksi ns vastarannan kiiskit. Ainakin jos he ovat olleet keskustelukykyisiä ja ovat yrittäneet perustella näkemyksiään. Ai kuinka monta kertaa olenkin joutunut pyörtämään käsitykseni ja myöntämään toista mieltä olevalle että taidat olla sittenkin oikeassa.

Myönnän toki että minulla on voimakkaat mielipiteet enkä hevillä anna periksi. Mutta olen yrittänyt olla valmis keskustelemaan ja perustelemaan näkemyksiäni. Ja jos näkemykseni on perustunut vain sisäiseen hyminään niin olen sen myös ilmaissut että kyse on "musta tuntuu" ratkaisusta.

Nuorempana työuran alussa oli vaikeaa myöntää olevansa väärässä ja debatti saattoi joskus tuntua jankkaamiseltakin. Mutta kyllä siihen tottui että onkin vain ihan erehtyväinen. Ja mitä enemmän tuota olen aikojen kuluessa harjoitellut sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut että kannattaa kuunnella juuri sitä eri mieltä olevaa. Sieltä saa valmiina monta hyvää näkökohtaa joilla voi tarkistaa vielä että ratkaisu oli paras mahdollinen tai vähintäänkin hyvä.

Jos et aidosti kuuntelisi eri meiltä olevia ja heidän argumentointiaan jäisi helposti monta hyvää näkökohtaa huomiotta.

Meillä on taipumusta viihtyä samanhenkisten seurassa ja meillä on taipumusta pitää samaa mieltä olevia viisaina jne. Mutta kun oikein tarkkaan miettii niin tajuaa että aina samaa mieltä olevilta tuskin oppii mitään uutta vaikka muuten olisikin miten kivaa tahansa.

Tein oikaisupyynnön auton vahingonkorvauksesta

Kirjoitin kolme viikkoa sitten miten sain osittaisen vahingonkorvauksen romuttuneesta autosta. Alkuperäinen vahingon kuvaus oli tässä.

Tein asiasta oikaisuvaatimuksen. Pidin koko ajatusta myötävaikutuksesta vahinkoon vain vakuutusyhtiön kikkailuna:

"Myötävaikuttamisperuste vahingonkorvausta vähentävänä edellyttää
tietääkseni että olisi jotenkin toimittu poikkeavasti siitä miten
huolellisen henkilön olisi voinut kohtuudella olettaa toimivan.
Totean että vahinkopaikka on Kauniaisten kaupungin pääkatuja eikä siellä
ole minkäänlaisia liikennemerkkejä tms varoittamassa tuon kaltaisista
vaaratekijöistä kuten jo alkuperäisessä kirjelmässäni esitin. Ei siis
ollut kyse mistään epämääräisistä ja tuntemattomista erämaaolosuhteista
joissa voisi ehkä olettaa huolellisen henkilön toimivan jotenkin toisin.

"Myötävaikutinhan" minä vahinkoon ylipäänsä ajamalla autoa. Jos olisin
pysynyt kotona vahinkoa ei olisi syntynyt. Mutta kun sinne
alikulkutunneliin ajoi esimerkiksi bussi minua aikaisemmin ajaessani
Asematietä alaspäin. Ei minulla myöskään siksi ollut mitään syytä
epäillä ettei kaupungin eräs pääkatu olisi liikennöintikelpoinen."


ja laitoin vielä loppuun pyynnön

"Mikäli myötävaikutusperustelu katsottaisiin oikaisuvaatimuksestani
huolimatta edelleen voimassa olevaksi ja vahingonkorvausta vähentäväksi
minulla lienee oikeus saada perustelut miten minun olisi pitänyt
huolellisena kansalaisena menetellä jotta olisin voinut estää vahingon
syntymiseen."


Sain tänään ilmoituksen että kaupunginhallitus käsittelee oikaisuvaatimukseni maaliskuussa. Saas nähdä.

Onneksi auton arvosta ei ollut kiistaa. Sen vääräksi osoittaminen olisi ollut minun kannaltani huomattavasti hankalampaa. Mutta kun jo valmiiksi auton kohtuulliseksi arvioimani arvo oli hyväksytty ja vahinkorvausta oli alennnettu vain tuolla myötävaikutusperusteella oli valituksen perustelu huomattavasti helpompaa. kuin osoittaa 5 v vanhan ja aika harvinaisen mallisen auton käypä arvo.

Pidetään peukkuja.

18.2.2009

Uusi televisiokanava liv

Uusi suomalainen televisiokanava liv näyttäisi pikavilkaisulla tarkoitetun trendikkäille nuorehkoille nykynaisille.

Tulee mieleen Cosmopolitan lehti muutettuna televisiokanavaksi.

Hivenen alkoi peräti huvittaa kun katselin ohjelmaa jossa pari nuorehkoa kaunista naista oli shoppailemassa Milanon trendikkäissä muotiliikkeissä. Ihan euron tarkkuudella en muista hintoja mutta esittelyssä ollut kaulahuivi maksoi 700 euroa, käsilaukut maksoivat 500-800, sievä pusero toista tuhatta euroa jne. Ja sitten shoppailusta viboja saaneet rouvat hurauttivat pois paikalta hulppealla Maserati merkkisellä autolla.

Seuraava ohjelma kertoi nuoren äidin vatsan muotoilusta kauneusleikkauksella napapaitakuntoon. Kyllähän se kieltämättä hiukan nätimmäksi leikkauksella muuttui.

Mitä tällaisesta ajattelisi vaikka laman johdosta työttömäksi jäänyt nainen? Olisiko itsetunto kohdalla ja kykenisikö viileänä katselemaan tuollaisia ohjelmia pelkkänä viattomana ajanvietteenä eikä kokisi niitä katsoessaan minkäänlaisia katkeruuden tai huonommuuden tunteita?

Vaikka edellä kirjoitan naisista en minä usko että me miehet yhtään parempia olemme. Kyllä meilläkin on varmaan samankaltaisia traumoja vaikka emme naisten tavoin ole tottuneet samassa laajuudessa huolehtimaan ulkonäöstämme.

Ja minkälaisia ovat meidän miesten kauneusihanteet. Kuinka paljon meitä hämätään naisten meikeillä ja push-up rintaliiveillä tms. Ja rakastammeko me vielä vaimojamme kolmen lapsen, riippurintojen, selluliittireisien ja 10-20 kg pömppövatsan jälkeen? Vai ihailemmeko Stockmannin meikkiosaston myyjien näköisiä maalipyttyjä? Käyskentelen joskus siellä sieltä Stockmannin meikkiosaston läpi vain vakuuttuakseni miten hullu meidän yhteiskuntamme naiskauneusihanne voi äärimmilleen vietynä olla.

En tässä puhu ollenkaan mitä memiehet itse olemme kaljamahojemme kanssa - ehkä me emme enää ole ihan sitä mihin vaimomme alunperin rakastuivat. Minäkin lihoin tupakoinnin lopetettuani parikymmentä kiloa enkö vieläkään kohta 8 vuoden jälkeen ole päässyt niistä eroon. Mutta tupakatta olen koko ajan pysynyt!

Pitää tässä ihan julistaa asia jota en ole koskaan ihan täysin ymmärtänyt eli miten laajasti miehet ihailevat isorintaisia naisia. Ja miten aivan kauniilla rinnoilla varustetut naiset nykyään haaveilevat suurennusleikkauksista kun monet suurilla rinnoilla varustetut naiset haaveilevat vuorostaan pienennysleikkauksista. Olen kuullut valituksia miten hankalaa isojen rintojen kanssa on elää.

Kyllä kauniit rinnat ovat toki minunkin mielestäni naisen komistus mutta pienehkötkin rinnat voivat ainakin minun mielestä olla kauniit. Olen monta kertaa ihmetellyt miten jotkut tuttavamiehet suorastaan villiintyvät kun näkevät Fellinin elokuvien rintavia ja reheviä naisia. Pidän minäkin suuresti Fellinin mestarillisista elokuvista mutta olen aina miettinyt mikähän trauma Fellinillä on ollut nuoruudessa kun nuo rehevät naiset toistuvat elokuvista toiseen silmiinpistävästi.

Muistan hauskan tarinan miten ranskalainen suhtautui halveksivasti amerikkalaisiin jotka pikkulapsen tavoin katsoivat naista rintoihin ja joivat Coca-Colaa. Ranskalainen sen sijaan katsoi naista sääriin ja joi viiniä.

Maksuttomista mainoskanavista kolmoskanava alkaa näyttää jo aika laadukkaalta kun sitä vertaan neloseen, subtv ja liv kanaviin. Jim nimisen kanavankin asiaohjelmia huomaan seuraavani usein. Makuasioitahan nämä toki ovat mutta ainoa minun mielestäni laadukas kanava jonka saimme digitalisoinnin myötä on Ylen teema. Tuntuu hiukan samalla tavoin laadukkaalta kuin kuin aikakausilehtien puolelta Suomen Kuvalehti.

Laitan loppuun erään mottoni: makuasioista ei sovi kiistellä.

16.2.2009

"Laantuma"

Kuulin eräältä finanssiasiantuntijalta nimityksen laantuma. Yhdistelmä sanoista lama ja taantuma.

Huolestuttava oli erään valistuneen tuttuni vertailu edellisen lamaan 1990-luvun alkupuolella.

Hän oli havainnut teollisuustuotannon laskeneen pelkästään joulukuussa 2008 16% kun teollisuustuotannon lasku edellisessä lamassa koko aikana oli hänen mukaansa ollut vain puolet tuosta. Tuollainen tieto havahdutti minutkin.

Ja kun vielä tänään lueskelin arvostamani Kalle Isokallion kolumnia Iltalehdessä otsikolla Tanssit Titanicilla vahvistui käsitykseni että meitä kansalaisiahan yritetään vain pitää levollisina. Vähän samaan tapaan kuin aikoinaan valtionvarainministeri Viinanen virkansa puolesta kertoi julkisesti devalvaation aattona ettei markkaa devalvoida.

Pyhittääkö hyvä tarkoitus sitten jesuiittamaisesti keinot on retorinen kysymykseni vai onko meidän johto todella ihan pölhö-kustaita? Siinä miettimistä itse kullekin.

14.2.2009

Ystävänpäivänä

Kirjoitin kaksi vuotta sitten:

Pidän ihmisistä ja ystävistä. Tärkeintä elämässä ovat mielestäni ystävät ja ihmissuhteet yleensä.

Minulle ystävänpäivä on joka päivä eikä pelkästään 14.2. Siksi en onnitele erikseen jokaista ystävääni.

Siis jos et ole saanut minulta ystävänpäiväkorttia ei syytä huoleen. Saatat silti olla ystäväni.

Sarkastisesti voisi tietenkin kysyä kannattaako ylipäänsä onnitella että on minun ystäväni :)

Pahoittelen vain että on aina olevinaan kiire eikä kerta kaikkiaan ehdi tavata kaikkia ystäviään. Siksi tällainen kollektiivinen onnittelu.

Joka joulukin mietin joulukorttien lähettämistä. V 2008 Jouluna en lähettänyt joulukortteja ollenkaan. Kännykkä ja erilaiset verkottumisohjelmat kuten esimerkiksi Facebook alias Naamakirja, Linkedin, Plaxo yms pitävät minua hiukan ajan tasalla syntymäpäivistä. Välillä jopa muistan onnitella ystäviäni.

Mutta hyvää ystävänpäivää kaikille!

11.2.2009

Esimerkki sähköisestä kansanäänestyksestä

Löysin aivan herkullisen kuvan miten sähköinen kansanäänestys parhaimmillaan voi johtaa.

Tuli mieleen ihan entisen Neuvostoliiton äänestystulokset. Siellähän oli samankaltaista.

9.2.2009

Mikä on HCHP yritys?

Sattui eteeni taas uusi mielenkiintoinen nimitys kun lueskelin amerikkalaisia artikkeleita menestyneistä yrityksistä ja heidän johtajistaan. Olen täällä blogissa aina silloin tällöin maininnut yritysjohtajista jotka puhuvat juhlapuheissa henkilöstöstä tärkeimpänä voimavaranaan mutta heidän kaikki tekonsa toimivat juuri päinvastaiseen suuntaan. Suomenkielellä sanotaan usein alatyylisesti että "puhuvat paskaa".

Olen myös kirjoittanut ihmetteleväni milloin headhunterit alkavat metsästää niitä johtajia jotka saavat yrityksensä menestymään eivätkä loputtomiin pyörittele yrityksiään saneerauskierteissä. En puhu YT kierteistä koska ei YT neuvotteluiden tarvitse merkitä pelkkiä kielteisiä asioita vaikka ne usein sellaisiakin ovat.

Tuntuu kuin yritysjohtaja Suomessa on sitä "kovempi karju" mitä enemmän on potkinut pois työntekijöitä. Saa sulkia hattuunsa ja ura etenee huipulle. Peterin periaatteen mukaan nousee uralla eteenpäin kunnes saavuttaa pätemättömyyden asteen. Tässäkin lyhyt kuvaus. Luin Peterin periaatteen joskus 1960-70 luvun vaihteen tienoilla ja se oli silloin aivan hulvattoman hauska kirja kun se tuntui yhtä todelliselta kuin joku Murphyn tai Parkinsonin laki. Peterin periaate ei jäänyt valitettavasti elämään samalla tavoin kuin nuo muut.

Tässä yhteydessä törmäsin HCHP yrityksen käsitteeseen. Itse olen usein käyttänyt muistaakseni kuuluisan amerikkalaisen Tom Petersin keksimää käsitettä ylivertaisesta osaamisesta joka myös kuvaa näitä huippuyrityksiä. Kirjainyhdistelmä HCHP tulee englanninkielen sanoista "High Commitment High Performance" joka tarkoittaa kuta kuinkin korkeaa sitoutumista yhdistettynä korkeaan suoritustasoon.

Fakta lehdessä oli ihan hyvä juttu aiheesta syksyllä 2008.

Harvard Business Review'ssä oli hiukan aikaisemmin juttu jossa todettiin näiden yritysten ylimmillä johtajilla olevan jottain yhteistä: he pitävä henkilöstöään voimavarana ja välittävät heistä ihmisinä. Se seurauksena he toimivat myös yrityksen vaikeuksissa normeista poiketen. Eli he myös toimivat puheittensa mukaisesti.

Minulla on ollut ilo ja kunnia lähes 50 vuoden työurani aika työskennellä muutamassa tuollaisessa yrityksessä. Ja silloin kun olen ollut esimiestehtävissä olen itsekin yrittänyt näiltä karismaattisilta yritysjohtajilta saamiani oppeja soveltaa tai ainakin matkia.

Vaikka nyt laantuman (kuulin lauantaina tuon käsitteen erältä investointipankkiirilta) aloittanut Yhdysvallat kirottaisiinkin niin siellä on jotain kummallista ja ihailtavaa dynaamisuutta yritysjohtajien koulutuksessa ja todellisuudessa. Ei tietenkään kaikkialla mutta kyllä heidän Ivy League yliopistojen management koulutus on aivan omaa luokkaansa. No, kai meillä Suomessakin osataan. Vai olisiko se sittenkin että jäyhään kansaluonteeseemme sopii paremmin "management-by- perkele"-opit?

Epäpyhä allianssi

Ministeri Stefan Wallin (RKP) kirjoittaa blogissaan kauhuissaan vaiko peloissaan että kun kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset solmivat EU vaaleja varten teknisen vaaliliiton niin kyseessä olisikin "epäpyhä allianssi". Ja ihmettelee - vai onko vain ihmettelevinään - että mitä yhteistä noilla puolueilla on. Olisin tönkköruotsillani yrittänyt kommentoida Wallinia mutta en löytänyt hänen blogistaan kommentointimahdollisuutta.

En jaksanut kaivaa esiin missä kaikissa epäpyhissä alliansseissa RKP on vuosien varrella ollut tai oikeammin en löytänyt vastauksia heti Googlella - aah tuolla maan mainiolla vai pitäisikö jo sanoa maailmanmainiolla apuvälineellä. Tai sitten vastauksia ei löydykään netistä valmiina.

Mutta onhan kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisia vaikka minkälaisia yhteisiä arvoja. Uskoisin että perimmäisenä niistä kristillinen arvopohja. Molemmissa on käsittääkseni kristinuskoa tunnustava puheenjohtaja.

RKP:n edustajat etunenässä ministeri Astrid Thors on ajamassa monikulttuurista Suomea jossa kaikilla myös ei-kristillisillä uskoilla on täysin tasa-arvoinen asema. Merkkejähän tuollaisesta jo on kun kristillisiä tai kristillissävyisiä koulujuhliakin ollaan riisumassa arvoneutraaleiksi ettei vain pieni (kasvava?) muslimivähemmistö loukkaannu. Ja kehityshän on samanlaista muuallakin EU:ssa. Kristillinen arvopohja pois tai vähintäänkin piiloon. Ei minulla ollut mitään vastaan vaikka aikoinaan kastamattomat lapseni istuivat luterilaisella uskontotunnilla. Itsekin myönnän arvostavani ja pyrkiväni noudattamaan kristillistä etiikkaa vaikka voin sitä aivan hyvin nimittää yleisinhimilliseksikin.

Kyllä siinä on kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla aivan varmasti jo melkoisen mittava yhteinen näkemys mihin suuntaan ainakin kristillistö arvopohjaa pitäisi kehittää tai vähintäänkin säilyttää. Ekumeniakin vielä jotenkin toimii kristillisten ja jopa juutalaistenkin välillä mutta islamisteille se lienee oppiensa perusteella mahdotonta - kovin syvällinen asiantuntija en kyllä ole. Ainakin minä kirkosta eronneenakin ymmärrän tuollaisen yhteisen kristillisen arvopohjan. Enkä ole huomannut että Wallininkaan logiikassa hirveästi puutteita olisi ollut yleensä. Kollega Thorsista en ole ihan vakuuttunut.

Ja pitäisihän Wallininkin ymmärtää että kysehän on puhtaasta ja pelkästä vaalimatematiikasta puhtaimmillaan. Varmaan ymmärtääkin mutta kun ilmeisesti RKP:ssakin nähdään perussuomalaiset nykyään vahvana kilpailijana ja pelätään asemien menettämistä. Ex-vihreänä "vihreän kauhun" olen jo ollut huomaavinani aikaisemmin. Ymmärtääkö sitten äänestäjät tuota vaalimatematiikka puhtaaksi matematiikaksi on sitten ihan toinen asia mutta jos molempien "epäpyhän allianssin" solmineiden äänestäjät kavahtavat liittoumakumppania niin eikös Wallinin pitäisi olla onnellinen taktisesti että nuo puolueet menettävätkin ääniä. Voisi joku siivu tulla RKP:llekin.

Ja kun ei asiapohjalla kyetä vastustamaan kokeillaan erilaista loanheittoa.

Kun tutkin puhtaasta mielenkiinnosta pääkaupunkiseudulla perusuomalaisten viime kunnallisvaaleissa eri kaupunginosissa saamia ääniä niin ei ne mitään pelkkää Timo Soinia tai Toni Halmeen perintöä olleet. Ääniä tuli jo ihan perinteisilta kokoomuslaisista ja vihreistä kaupunginosista. Perussuomalaisista oin jo tullut ihan salonkikelpoisia. Olisin saattanut itsekin äänestää jos olisi joku hyvä tyyppi ollut täällä Kauniaisissa ehdolla. Vaan eipä ollut.

Kun en löytänyt Wikipediasta "epäpyhää allianssia" niin laitan tähän linkin Pyhään Allianssiin. Jos se nyt kuvaisi sen epäpyhän vastakohtaa ;)

1.2.2009

Mielenkiintoinen kyläilyilta

Kävin kylässä tutussa lapsiperheessä. Isäntä otti puheeksi aika mielenkiintoisen näkökulman tämänhetkiseen vielä toistaiseksi taantumaksi nimitettyyn tilanteeseen. Joskus aikoinaan makrotaloutta opiskelleena havahduin oikein minäkin - en ole pitkään aikaan ajatellut muita kuin ihan "pieniä asioita" kuten blogini aiheista varmaan huomaakin. Nyt näyttää siltä että kun hätä onkin omassa kansantaloudessa Yhdysvallat toimii vastoin aikaisempia omia oppejaan joita se vuosikymmenet yritti levittää Aasiassa ja muuallakin kehittyvissä maissa Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin johdolla. Eli pääopit yksinkertaistettuina: pois kaikenlainen protektionismi ja lisätään vain avointa markkinataloutta - kyllä se markkinamekanismi korjaa tilanteen. Melko puhdasta laissez-faire linjaa. Ja Aasiassa ollaan nyt vihaisia etteivät Yhdysvalloissa noudatakaan omia oppejaan.

Seuraavat ajatukset ovat omiani - ei eilisiltaisen isäntäni. Nyt Yhdysvallat mm kansallisti itse pankkeja republikaanipresidentti Bushin johdolla. Ja kuulin juuri Saksan Angela Merkelin puolustavan oman hallituksensa epämarkkinatalousmaisia otteitaan. Sekin ottaa pankkien osakkeita haltuunsa.

Suomen hallitus näyttää "kunnon" markkinatalousmaana pumppaavan rahaa pankkien tukemiseen vaatimatta niiden osakkeita. Sitä olen hiukan ihmetellyt. En tiedä onko selityksenä meidän rahoitusmarkkinoiden huomattava pankkikeskeisyys. Monissa muissa maissahan pankkien merkitys tuotannon rahoituslaitoksina on pienempi kuin Suomessa. Meillä Suomessa on tietääkseni erityisen voimakas pankkikeskeisyys. No ehkä tulevan laman jälkeen herroille Vanhanen ja Katainen järjestyy (suoja?)työpaikat jossain pelastamassaan rahoituslaitoksessa. Ei sen puoleen kyllä molemmat ihan fiksuilta tuntuvat että laitoinkin tuon sanan "suoja" sulkumerkkien sisään ja vielä perään kysymysmerkin.

Mutta ei tämä mitä ilmeisimmin lamaan johtava taantuma mikään helppo asia ole hallitukselle. Hyvähän tässä on tavallisen rivikansalaisen arvostella.

Mutta pankkien osakkeita voisi kyllä valtio ottaa itselleen sopivasti. Olisipa laman jälkeen sitten ehkä jotain realisoitavaa veronmaksajien iloksi ellei niitä pysyvästi haluttaisi pitää omistuksessa.

No sitten vakavampien keskustelujen päätteeksi sain olla vierailevana pelaajana mukana kun pelattiin Monopoli-peliä perheen isän ja heidän kahden viime syksynä juuri koulun aloittaneiden poikien kanssa. Hyvin pojat pelasivat ja olivat monopolirahoja laskiessaan oppineet laskemaan ja lukemaankin pelin sattuma-kortteja. Ja olivat ilmeisesti pelanneet sen verran paljon että olivat aika hyvin jo selvillä pelin vaatimista loogista ja taktista ajattelua vaativista päätöksistä. Kun omat lapset ovat jo kaikki aikuisia niin olipa kiva tarkastella lasten reaktioita. Olin huono vieras kun minulla oli onni puolellani isompi pojista joutui ensimmäisenä hävinneenä poistumaan pelistä. Oli kyllä jo vähän aikaisemmin huomannut joutuneensa rahapulan (Monopolin leikkiraha) ja muiden menetysten vuoksi alakynteen ja aluksi yritti pidätellä itkua kunnes hävittyään ensimmäisenä poistui pöydästä avoimesti itkien. Kova paikka pienelle pojalle. Pikkuveli sen sijaan hävisikin hymyillen - todellisen pelurin tavoin. Jännää miten erilaisia voivat kaksi veljestä olla.

Pikkuveli oli muutenkin aikamoinen veijari. Aina kun pikkurahoja oli kertynyt vaihtoi ne pelin pankkiirilla isoihin seteleihin kun se näytti ilmeisesti jotenkin paremmalta tai rikkaammalta. Seurasin rahanvaihto huvittuneena. Samainen pikkukaveri on muutenkin aikamoinen nautiskelija mm ruoan suhteen.

No pelin loputtua minun, illan vierailevan tähden voittoon kävin kiittelemässä ja kättelemässä ansiokkaasti jo sänkyyn iltaunille menneet nuoret kilpakumppanini. Siinä jo oli itkut hellittäneet ja hymykin tuli jo suupielistä. Häviö oli sittenkin kestetty miehekkäästi. Perheen isä piti vain hyvänä että oppivat pojat myös häviämään. Ja itse asiassa minä oli kuten ymmärsin perhetuttuna parempi voittaja ehdokas kuin joku vieraampi - minulle oli ehkä sittenkin poikien helpompi hävitä. Tutun vierailijan voitolla oli ollut kasvattava funktio ;)

Talon isäntä kertoi illan mittaan jossain vaiheessa opettavansa pojille shakkia. Oli löytänyt kirjastosta Anatoli Karpovin Disney-yhtymälle kirjoittaman lapsille tarkoitetun aivan alkeista lähtevän shakkioppaan joka oli vielä suomennettukin. Minäkin vilkaisin sitä ja havaitsin että erinomainen kirja. En ole vielä tarjoutunut isäntäväelle mutta kyllä minun on varmaan osallistuttava myöhemmin vierailijana poikien kanssa shakkiturnaukseen. Voi olla että he isänsä preppauksessa hyvin nopeasti saavuttavat minun pelitaitoni ylittävät taidot. Menen sitten pojille harjoitusvastustajaksi niin pääsevät nauttimaan myös aidoista voitoista - ei mistään onnen pelistä kuten Monopoli kuitenkin pitkälti on.

Vaikka minuakin isäni yritti aikoinaan varmaan jo ennen kouluikää prepata shakin peluuseen niin en jaksanut lapsena enkä nuorenakaan uppoutua tuntikausiksi pelilaudan ääreen. Sitä olen joskus miettinyt miten shakin peluu ja sen arvostaminen on erityisesti venäläistä syntyperää olevissa perheissä ollut erityisen korostettu. Niin minunkin lapsuudessani. Isäni harrastikin shakkia aikuisenakin aina silloin tällöin joidenkin tuttavapiirinsä venäläissyntyisten miesten kanssa.

Mutta oli kiva ilta.

Korvaus romuttuneesta autosta ja YT-neuvottelut

Viikko alkoi ensin myönteisesti. Siitä jäljempänä seuraavassa kappaleessa. Sitten ei ihan jatkunut yhtä myönteisesti kun seuraavana päivänä työpaikallani ilmoitettiin alkavasta YT:stä. Olen luottamusmiehenä mukana neuvotteluissa enkä voi tässä vaiheessa raportoida enempää. Aika vähän sillä on vaikutuksia minun työpaikallani jossa arvellaan ettei henkilöstöä vähennetä ollenkaan. Tapahtuu vain muita YT:ssä käsiteltäviä muutoksia. Mutta saman omistajakonsernin muissa yrityksissä tapahtunee henkilöstövähennyksiä "ajan hengessä".

Kerroin elokuussa 2007 täällä blogissa auton romuttumisesta ja miten kaskovakuutus ei korvannut senttiäkään. Tiistaina tuli vastauskirje Kauniaisten kaupungilta vahingonkorvausvaatimukseeni jonka olin osoittanut kaupungille tienpitäjänä ja vaatinut korvausta tienpitäjän vastuuseen vedoten. Tuli korvaus. Pientä kieroilua oli kaupungin vastuuvakuutusyhtiönä käyttämä Pohjola keksinyt korvaukseen. Vakuutusyhtiö hyväksyi täyden korvauksen autosta mutta vähensi 1/3 korvaussummasta eli auton koko arvosta koska olin vakuutusyhtiön mukaan myötävaikuttanut vahingon syntymiseen ajamalla tuohon veteen. Vaikka korvauksen minulle maksaakin Kauniaisten kaupunki vetosivat he päätöksessään suoraan tuohon vakuutusyhtiön keksimään juridokikkailuun. Enhän minä olisi voinut välttää vahinkoa muuta kuin että olisin jäänyt kokonaan kotiin. Vahinkohan sattui kaupungin pääkadulla jonka läpi työmatkani kulkee. Lisäksi tunneliin ajoi ehkä vajaa sata metriä minun edellä linja-auto eikä se sinne tunneliin jämähtänyt. Miten minä olisin kohtuullisella normaali-ihmisen huolellisuudella voinut välttää vahingon sitä ei vakuutusyhtiö kuitenkaan selvittänyt. Ajattelipahan vakuutusyhtiö vain säästää "vähän" rahojaan.