Yritän antaa arvoa sellaisillekin
asioille, joita en itse suoraan hyväksyisikään. Tallinnassa minulta varasti taskuvaras
monta, monta vuotta sitten olkalaukustani lompakon rahoineen ja
luottokortteineen keskellä kirkasta päivää ja olin vielä aivan vesiselväkin
(mitä yleensä olen ;) Vaikka kuinka jälkeenpäin harmitti oli minun pakko
ihailla sitä taitoa millä huippuammattilainen hommansa hoiti.
Tämänpäiväisen
sukupuolineutraalista avioliittolaista käydyn eduskuntataistelun loppusuoralla
on minun pakko antaa tunnustus tuon kansalaisaloitteen puuhaihmisille erittäin
taitavasti hoidetusta kampanjasta. Avioliittolain nykyisellään säilyttäjät
hoitivat hommansa taitamattomasti ja siksi hävisivät kisan.
Kansalaisaloitteen ajajat
osasivat ensinnäkin antaa hankkeelle sekä järkeen että tunteisiin vetoavan
nimen "Tasa-arvoinen avioliittolaki". Ei kai kukaan demokratiaan
uskova suomalainen rohkenen vastustaa tasa-arvoa. Jos nimittäin vähääkin epäilit hanketta
päällesi vyörytettiin leima, että olet vanhakantainen tasa-arvon vastainen.
Toinen samanlainen avainsana oli "ihmisoikeuskysymys". Taas sama
juttu. Ei kaikki kukaan nykyajan ihminen halua tulla leimatuksi ihmisoikeuksien
vastustajaksi. Vertailu haettiin nopeasti jostain naisten äänioikeudesta,
apartheidista tai vastaavista. No ei kai kukaan sellaiseenkaan ryhmään halua
tulla leimatuksi. Sitten oli avainsana
"rakkaus". Jos vastustit oli kyynikko. joka ei vaan halua sallia
joillekin rakastamisen oikeutta. Ja tuolla rakasatamisen oikeudella
tarkoitettiin hiukan epämääräisesti tietenkin sekä näiden samaa sukupuolta
olevien oikeuttakeskinöiseen rakkauteen mutta myös mukana oli vihjaus ettei
ilman tätä aviolitto nimistä parisuhdetta lapset saisi heille kuuluvaa
rakkautta. Kuitenkin muissa perusteluissa kerrottiin miten hyvin ja
tasapainoisesti lapset ovat kehittyneet onnellisiksi nykyisissä
sateenkaariperheissä vaikkei tuota avioliittoa ollut vielä olemassa. Ja
tietenkin argumentti "eihän tämä olisi keneltäkään poissa".
En luettele tässä eteenpäin.
Kampanjan argumentit oli laadittu ihailtavan taitavasti.
Sukupuolineutraalin avioliiton
vastustajat vetosivat aivan liikaa Raamattuun vaikka kysymys oli sekulaarin yhteiskunnan
lainmuutoksesta. Samalla kuin esittäen, ettö Raamtussa olisi joku apriorinen
totuus. Eihän kyse ollut minkään uskontokunnan asioista. Näin vastustajat
antoivat itsestään aivan liikaa kuvaa, kuin kyse olisi joistain
patavanhoillisista, fundamentalistikonservatiiveista hörhöilijöistä. Ei
sellainen vetoa maallistuneihin tapakristittyihin tai jopa kirkkoon
kuulumattomiin. Päinvastoin, vastenmielisyyttähän se heissä herättää.
Kuten edellä arvioin oli
lakimuutoksen puolustajien argumentit todella taitavasti valittu ja muotoiltu.
Eihän niistä kukaan lähiympäristönsä mielipiteisiin vaivattomasti yhtyvä
rohjennut olla eri mieltä ja joutua tuttavapiirissään leimatuksi. Eli sitä asetelmaa
käytettiin hyvin apuna.
Edellä kuvatut olivat
pääsääntöisesti ihan OK tällaisissa ideologisissa taisteluissa. Mutta,
lakimuutoksen ajajien kaikki kikat eivät minusta olleet välttämättä asiallisia.
Törmäsin aivan käsittämättömään määrään disinformaatiota. Sitä on vaikea
arvioida kuin apaljon oli pelkkää tietämättömyyttä kuinka paljon tahallista johdattelua.
Tuli mieleen se vanha juttu Göbbelsin tyylistä, että kun jotain juttua
riittävästi toistetaan se muuttuu totuudeksi. Eli ihan puhtain asein ei minusta
kamppailua kuitenkaan lakimuutosta kannattavien puolelta ajettu.
Fanaattista kiihkoa olin
aistivinani molemmin puolin. Jossain määrin se oli vastenmielistä molemmin
puolin.
Lakimuutoksen puolustajat olivat
paljon nuoria ja muistan kyllä millaista oli nuorena ajaa hyviksi uskomiaan asioita
nuoruuden innolla, olin itsekin radikaali aikoinaan.
Luterilaisten piispojen asenteet
ihmetyttivät. Vanha koulutoverini (muutaman luokan minua vanhempi) emerituspiispa
Eero Huovinen oli sentään vielä vastaan. Ortodoksisen ja katolisen kirkon kanta on ymmärettävä. He pitävät avioliittoa
Jumalan asettamana pyhänä sakramenttina eikä siihen silloin ole ihmisillä mitään
oikeutta mennä noin vain muuttelemaan.
Mutta onnittelen voittajia. Jos
tämä nyt jotenkin mullistaa homojen ja lesbojen aseman entistä paremmaksi ja vähemmän
ahdistavaksi niin olen heidän puolestaan
iloinen.