31.3.2013

Pääsiäispashan resepti


Oli vuoden tauko etten tehnyt pashaa. Nyt tein ja tässä on reseptini jos joku on kiinnostunut:

voita 250 g (jos löytyy niin suolatonta, Eesti kaupoissa on aikaisemmin ollut)
sokeria 2 dl (olen joskus korvannut Canderel jauheella)
rahkaa 750 g
munia 2 kpl (laitoin kokonaan mutta hi-fistit laittavat vain keltuaisen)
kermaa 2 dl
sitruunan mehua 1/2 dl
vaniljasokeria 3 tl
mantelirouhe 3 rkl
rusinoita 3-5 rkl

sitten
1) voi ja sokeri vaahdotettiin yhteen
2) lisättiin rahka, munat, mausteet ja vaahdoksi vatkattu kerma
3) sitten sekoitetaan hyvin ja kaadetaan harsokankaalla vuorattuun muottiin alasuin valumaan jääkaappiin yön yli.

Ja tuli ihan hyvä lopputulos. Jännään joka vuosi kun reseptini elää. Mutta joka vuosi on lopputulos ollut parempi kuin kaupan pikku purkeissa myytävä. Tietenkin makuasioitahan ne ovat. Tuo tämänvuotinen oli pikkuisen pieni annos eli ei ihan täyttänyt minun isoa pashamuottia. Aikaisemmin olenkin käyttänyt 1 kg rahkaa ja muitakin aineksia sitten noin 25-35% enemmän. Silloin annos meni hiukan yli ison pashamuotin. Ja loppuosa riitti pikkupashaan jonka tein aikaisemmin isoon kahvisuodattimeen kunnes ostin 3 v sitten Valamon luostarista pikkumuotin. Helsingissä taitaa noita muotteja saada entisestä ortodoksisen kirkon myymälästä Liisankadulta, jonka liiketoiminta on siirtynyt Valamon luostarille.


Mutta muistutan kuitenkin kaikkia pashan herkuttelijoita, että kyseessä on mahtava kaloripommi.

Tuossa aivan alussa viittaamasi Wikipedia pasha-artikkelissa kerrotaan myös ns keittopashasta. Lopputulos on ihan saman makuinen. Suomessa raa'at kananmunat voi aika turvallisesti käyttää kylmiin tuotteisiin ja siksi suosin tuota helppotekoisempaa kylmää reseptiä.
  

Hyvää pääsiäistä!


Kyllä traditiot istuvat tukevassa. Vaikka olen eronnut ortodoksisesta kirkosta yli 40 vuota sitten pidän ortodoksikirkosta  syystä jota en itsekään tiedä. Olenkin joskus sanonut, että jos kääntyisin vielä johonkin uskontoon palaisin varmasti ortodoksikirkon piiriin.

Kuuntelin taas koko pääsiäisyön jumalanpalveluksen kuten olen tehnyt vuosikausia pääsiäisenä. Erityisesti pidän venäläis-ortodoksisesta kirkkolaulusta joka on myös Suomen ortodoksisen kirkon kirkkolaulu.Muualla maailmassa on ortodoksikirkoilla monenlaisia käytäntöjä olen nyt jälkeenpäin huomannut. Joka tapauksessa pääsiäisyön jumalanpalvelus oli musiikiltaan korvia hivelevää. Siinä se traditio on. Korva on harjaantunut kuuntelemaan määrätyn tyyppistä musiikkia.

Samaan aikaan touhusin kuitenkin keittiössä. Viime vuonna en tehnyt ollenkaan pashaa itse.  Ostin kaupasta vain pienen annoksen. Ei passannut sellaista kaloripommia paljoa syödä kun oli päässyt kertymään kiloja liikaa tietenkin.

Nyt olen onnistunut laihduttamaan vuoden sisällä n 15 kg. Päätin sallia itselleni pashaa pääsiäisenä- Oma tekemä kun on ihan eri juttu kuin kaupasta ostettu. Mutta oli siihen toinenkin syy. Lapseni eivät tee pashaa jostain syystä eivätkä sitä saa lapsenlapsenikaan siten.

Ei siinä mitään muuta kuin pappa vaan töihin pashaa tekemään. Tuli pienempi kuin olin ajatellut eli se ei märkänäkään täyttänyt pashamuottia. Kun tarkoitus oli tehdä yksi iso ja yksi pieni muotti. Iso muotti on minulla ollut vuosikymmenet mutta tuon pienen ostin kun kävin kolmisen vuotta sitten vierailulla Valamon luostarissa Heinävedellä.

Wikipedia osaa pashan kohdalla korjata Suomessa hyvin yleisen virheen: 'Sh ei pasha-sanassa tarkoita š:ää vaan äännetään s-h.'  Olen korjannut sen useassa yhteydessä ja eräässä elintarvikealan keskisuuressa yrityksessä suhtauduttiin oikaisuuni jopa vihamielisesti. kai se harmitti heitä kun olivat teettäneet kalliit paketit, joiden päässä luki hienosti 'Paša'.  Hyvä että eivät sentään kirjoittaneet  'Pašša' osmaniturkkilaisen arvonimen mukaan.

Aamulla näkee tuliko pashasta tänä vuonna minkälainen. Olen jo vuosia tehnyt pashan pääosin ulkomuistista vaikka muuten olenkin reseptien kanssa aika säntillinen.

         

28.3.2013

Työttömien tilastointi

Olen joskus uutisissa kuullut lievää ihmettelyä kun työttömyyslukuja julkistetaan, että mitkä luvut ovat oikeita kun useammanlaisia lukuja esiintyy tilastoijasta riippuen.

Tasa-arvotutkija Pauli Sumanen viittasi tähän omituisuuteen blogissaan Uudessa Suomessa otsikolla työttömyyden tilastoinnista. Eräs blogin kommentoija julkaisi linkin mielenkiintoiseen TEM:in tutkimukseen nimeltä 'Ikääntyneiden työllisyys- ja työttömyyskehitys uuden ikäpolitiikan aikana'. Hiukan jäin ihmettelemään mitähän tuo uusi ikäpolitiikan aika oikein tarkoittaa.

Mutta sitten tutkimuksen sivulla 11 on taulukko joka hätkähdyttää ellei suorastaan järkytä. Se todentaa vanhan kansanviisauden tilastosta ja emävaleesta.

Siinä on pantu rinnakkain työ- ja elinkeinoministeriön  ylläpitämä  työnvälitystilasto ja tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Molemmissa on omat tiedonkeruunsa ja poikkeavat työttömyysmääritelmät.

No niin. Itse asiaan. Vuoden 2011 työttömyysaste 15-24 vuotiaiden osalta on toisessa tutkimuksessa 10,4% ja toisessa 20,1%. Siis mitä hemmettiä - toinen luku on kaksinkertainen!

Samanlaisia ovat muutkin luvut: 55-59 vuotiaiden kohdalla 11,5% ja 7,0%, 60-64 vuotiaiden luvut olivat 14,9% ja 5,6% eli koko ikäryhmässä 55-64 vuotiaat yhteenlaskettuna 12,8% ja 6,5% eli nekin melkein kaksinkertaiset.Vain ikäryhmissä 25-44 ja 45-54 olivat erot 20-40% luokkaa.

Siis mitä tuollaisilla tilastoilla tekee kukaan? Mielenkiintoisia ovat tiedonkeruumenetelmien erot ja niihin johtaneet syyt. Mutta en ryhdy niitä analysoimaan tässä. Niitä selitellään noissa kahdessa jutussa joihin laitoin linkit edellä. Erityisen huolestuttavia ovat nuo erot tuolla ikähaitarin alku- ja loppupäässä. Eli siellä minne poliitikkojenkin pitäisi suunnata huomionsa ja toimenpiteensä antavat tilastot lukuja kuin lottoarpajaisissa. Huhuh. Lukekaa taas niin tiedätte. Kyllä tieto lisää tuskaa alan ihan oikeasti jo ajatella ;).

  

19.3.2013

On tämä mennyt ihan kummaksi!

Sattuipa eteen uutinen. Riihimäellä on musiikkiluokan konsertissa muutettu Laululautta nimisen laulun sanoja. Sana 'luoja' on korvattu sanalla 'luonnon'. En ollut uskoa lukemaani todeksi. Meidän yhteiskuntamme on alkanut entistä enemmän muistuttaa natsi-Saksaa tai Neuvostoliittoa.

Onhan meillä tuollaista pikkusievistelyä ollut jo pidemmän aikaa. Neekeri on musta tai afro-amerikkalainen. Mustalainen on romani. Eduskunnassa valhe on vain muunnettu totuus. Ja mitä kaikkea sitä on keksittykin. Mutta että mennään muuttamaan laulun sanoja tuolla tavoin on minusta jo pöyristyttävää.

En ole uskovainen, mutta tuollainen herkkähipiäisyys on todella jostain totalitaarisista yhteiskunnista kotoisin. Jos noin tarkkana pitää olla sensuurin kanssa niin parasta valita laulettavaksi vain lauluja, joissa ei ole luojaa, jumalaa, enkeleitä eikä tietenkään perkelettä mainittu.

Törkeää tekijänoikeuksien loukkaamista että tuollainen luovan työn lopputulos mennään todennäköisesti luvatta muuttamaan..

13.3.2013

Hauskoja tarinoita IT-uraltani

Facebookissa eräs ex-kollega muisteli vastikään menneitä kertoen:

'Mulla oli yhdellä työpaikalla it-tukihenkilö, joka lakonisesti totesi selittämättömien ohjelmisto-/koneoikkujen syyksi auringonpilkut. (Tuo henkilö saattaa tunnistaa itsensä tästä.) Joku olisi voinut ärsyyntyä moisesta, mutta mun mielestä se oli ihan sympaattinen selitys. Ja kuka todistaa, ettei syy ollut juuri auringonpilkuissa??'

Niinpä siinä kävi, että "eräs" henkilö arveli tunnistavansa itsenä kertomuksesta. Ja minähän se toden totta olin ollut. Avainsanoja tuossa kertomuksessa oli tietenkin selittämättömät ohjelmisto- ja koneoikut. Lukija varmaan ymmärtääkin tuosta kirjoituksen sävystä että kyse oli huumorista. Harvoin minä tuota diagnoosia annoin mutta jotkut viat tai oikut olivat sen luonteisia ettei niihin kannattanut uhrata hirveästi ruutia. Joko sitä esiintyi erittäin harvoin tai sen aiheuttajan selvittäminen olisi vaatinut suhteettomasti vaivaa. Käynnistettiin kone uudestaan ja sillä selvä. Kokemuksesta oli syntynyt tarkoituksenmukainen ja järkevä menettelytapa.

On minulla ollut muitakin hassuja juttuja kun hoidin IT tukihenkilön tehtäviä osana työtehtäviäni.

Joskus 1980-luvulla kun mikrotietokoneet olivat vielä suhteellisen uusia. Jopa niiden valmisohjelmat saattoivat olla puutteellisesti ohjelmoituja ja siten alttiita kaikenlaisille tahattomille näpyttelyvirheille. Minä kehitin kaikenlaisten tarpeellisten ja hienojen vertailujen ja testien rinnalle oman testi, jolle annoin nimityksen 'perstesti'- Luit aivan oikein. Kyse oli takapuolitestiksi nimeämäni ohjelmistotesti. Muistan aina sliipatun ohjelmistomyyjän kauhistuneen ilmeen kun käynnistin ohjelman ja muutaman alkujutun jälkeen nousin tuolilta. käännyin takaperin ja istuin takapuolellani näppäimistön päälle ja ehkä vielä heiluttelin siinä käsiänikin mielivaltaisesti näppäimistöllä. Jos ohjelma kertoi vain aneemisesti kuvaruudulla 'syöttövirhe' tai jotain muuta vastaavaa siinä oli ainakin osa asianmukaisia varmistuksia. Tämä voitiin toistaa muutaman kerran ohjelman käytön aikana eri kohdissa. Kotimaassa tehdyistä valitettavan monet ohjelmat olivat aika alkeelliset eivätkä läpäisseet tällaista alkeellista testiä. No ei tämöä tietenkään ainoa testi ollut.

Sitten lähes noiden auringonpilkkujen veroinen oli testi, jonka jälkeenpäin nimitin 'intiaanien sadetanssiksi'. Eräällä sihteerillämme ollut tekstinkäsittelyyn käytetty tietokone pimensi kuvaruutunsa useita kertoja päivän aikana. Tämä kone oli malliltaan sellainen, että kuvaruutu, tietokone ja näppäimistö olivat saman kotelon sisällä. Tietokoneen hiiriä ei siihen aikaan ollut edes olemassa. Tein vaikka minkälaisia diagnoosiajoja kyseisellä koneella mitään virheitä ei ilmennyt. Mutta heti kun sihteeri istahti koneen edessä olevalle konttorituolille pimeni kuvaruutu. Ja palasin ihmettelemään vikaa. Toistimme tätä muutaman kerran.

Siinä vaiheessa totesin, että joku vika on löydyttävä. Ja aloin kokeilla mitä tapahtuu kun istuudun. Ei mitään. Tapahtuuko jotain kun nousen tuolilta. Ei mitään. Sitten aloin heilua ja viittelöidä eri tavoin mistä sitten myöhemmin annoin tuon nimityksen intiaanien sadetanssi. koska sellaiselta se todella koomisuudessaan näytti. Ja ihme tapahtui. Sain kuvaruudun pimenemään. Ja kun tätä oli muutaman kerran tapahtunut selittämättömästi alkoi selvitä korrelaatio. Jos pidin kädelläni kiinni konekirjoituspöydästä kun takapuoleni irtosi konttorituolista pimeni kuvaruutu. Jos taas nousin konttorituolista ilman että käteni oli konekirjoituspöydällä sain nousta eikä kuvaruudulla tapahtunut mitään. Tuo sadetanssi tavallaan paljasti tuon korrelaation. Ja olihan minulla suorissa housuissa keinokuitua. Samoin konttorituolin päällinen oli keinokuitua. Eli koko ongelman aiheutti staattisen sähkön purkaus.Käsittääkseni sitä vielä helpotti, ettei vanhanaikaisessa konttorissamme ollut edes tietokoneilla maadoitettuja pistorasioita.

Että sellaista. Auringonpilkkuja, perstestejä ja intiaanien sadetansseja on tullut harrastettua.

8.3.2013

Kirsi Piha ja etätyö

Kirsi Piha oli TV1:n aamutelevisiossa kertomassa tekemästään etätyötutkimuksesta. Samassa yhteydessä hän kertoi kuinka suuri osa ihmisistä haluaisi tehdä etätöitä ja kuinka pieni osa heistä sitä tänä päivänä tekee.

Ensimmäisen kerran samassa etätyöasiassa hehkutti Kirsi Pihan aviomies Saku Tuominen kuinka hienoa olisi kun mahdollisimman moni voisi tehdä etätyötä ja olla luova yms.

Olen samaa mieltä. Minulla oli palkkatyössä viimeisimmässä työpaikassani ennen eläköitymistä mahdollisuus tehdä etätyötä. Käytössä oli erilaiset nykyaikaiset viestintävälineet tavanomaisen puhelimen lisäksi. Ryhmäkohtaiseen ja avoimeen pikaviestintään käytimme omaa IRC-palvelinta, hiukan hitaampaan monenkeskiseen viestintään käytimme ns Usenet uutisryhmiä. Ja sitten kahdenvälisessä viestinnässä käytimme sähköpostia ja puhelimia, jotka käytännössä olivat matkapuhelimia. Faksit olivat jo jääneet aika marginaaliin.

Noilla edellä luettelemillani viestintävälineillä pysyi aika hyvin perillä asioista ja jonkinlainen virtuaalinen sosiaalinen kanssakäyminenkin oli mahdollista. Jotkut tekivät etätyötä 100-500 km päässä ja kävivät toimistolla ehkä vain kerran parissa kuukaudessa.

Itse kävin vähän useammin toimistolla koska jotkut työtehtäväni edellyttivät fyysistä läsnäoloa.

Työpaikka oli IT-alalla, missä työmotivaatio on yleensä hyvä, ellei työnantaja ole mennyt sitä ehdoin tahdoin pilaamaan. Niin meinasi meilläkin käydä vai taisiko peräti niin käydäkin,  kun omistaja vaihtui ja pani tilalle jonkin ajan kuluttua omat käskyläisensä.

Siinä vaiheessa kun vielä yrityksen yleinen henki oli hyvä ja työntekijöiden työmotivaatio oli kohdallaan etätyö pelasi hyvin. Työtuloksia kuitenkin seurattiin ja jos siellä joukossa joku yritti oikeasti lusmuilla niin se kyllä havaittiin nopeasti.

Jo silloin kun Saku Tuominen ensimmäisen kerran hehkutti tuota etätyötä kuinka hyvää se olisi työntekijöille yms niin en minä siinä ollut eri mieltä. Mutta sitä ihmettelin ettei Saku Tuominen missään julkisuudessa etätyön propagoijana esiintyessään maininnut mitään siitä, että eihän se kaikkiin työtehtäviin kerta kaikkiaan sovellu. Nyt hänen vaimonsa Kirsi Piha esiintyy aivan samalla tavoin. Aivan kuin koko Suomen kansa olisi sellaisissa töissä joita voi tehdä etätyönä. Jopa opiskelijoilla oli tehty kysely etätöistä ja he pitivät sitä hyvin luontevana. Montakohan ammattikoululaista opiskelijaa oli kyselyssä? Oliko vain korkeakoulusta ja ammattikorkeakoulusta.

Miten tekee tehdastyöläinen, karjanhoitaja, siivooja, tarjoilija, muu ravintolatyöntekijä, kaupan kassa tai myyjä etätöitä. Ei mitenkään. Miten käyttäytyvät ihmiset etätyöhön soveltuvissakin työtehtävissä jo yrityksessä on huono työilmapiiri ja -motivaatio? Silloin ei tarvitse pelätä Kirsi Pihan aamuhaastattelussa mainitsemaa, että ihmiset tekevät liikaa töitä. Jos työ ei ole mielenkiintoista eikä motivoivaa ja henkilöstöllä on paha olla niin hyvä jos tekevät edes jonkun minimin.

Minusta etätyö on hyvä juttu ja sitä sietääkin propagoida mutta toivoisi propagandisteilta laaja-alaisempaa ymmärrystä työelämän ilmiöihin. Ei koko kansa ainakaan vielä työskentele tehtävissä jotka kaikki soveltuvat etätöihin.

Timo Soini, BBC:n Hardtalk ja Carl Haglund

Hardtalkin haastattelija oli ihan terävänä. Varmaan häntä oli Suomesta käsin valmennettu Soinin tai perussuomalaisten vastavoimien toimesta mutta yksi kysymys ainakin oli ihan aiheellinen.

Timo Soini meni minusta tekemään virheen kun lupasi, että jos joku puolueen kansanedustaja saa rikostuomion rasismista niin hänet erotetaan puolueesta. Siinä vaiheessahan ei Jussi Halla-ahon rikostuomio ollut vielä lainvoimainen. ja saattoi olla ettei Timo Soini uskonut tuomion jäävän voimaan. Eli hän ei ottanut huomioon, että joutuisi vielä tuota lupaustaan selvittämään.

Eihän tuota tuomiota kukaan täysjärkinen uskonut että se pysyisi korkeimmassa oikeudessa. Olihan se niin omituista että lauseita irrotetaan asiayhteydestä ja sitten niille annetaan merkityksiä joita niissä ei ole silloin kun ne luetaan siinä alkuperäisessä asiayhteydessä.

Ehkä se oli ainoa tapa saada verenhimoinen lehdistö hetkeksi aikaa hiljaa, että lupasi puolueesta erottamisella.

Mutta kyllä se oli virhe. Ei olisi pitänyt mennä tuollaista lupaamaan. Eikä sellaiset selitykset että Halla-aho on ihan riittävästi jo asian pitkittyessä kärsinyt lievennä tuon lupauksen rikkomista.

Ihan järjetöntä olisi ollut erottaa Jussi Halla-aho Perussuomalaiset puolueesta on minunkin mielipiteeni mutta ei pitäisi tuollaisia löysiä lupauksiakaan mennä ennenaikaisesti sanomaan. Pitkä miinus Timo Soinille katteettomasta lupauksesta. Olisi mieluummin sanonut tehneensä virheen kun meni tuollaista lupaamaan tai jotain kuuta vastaavaa.

Hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää kaikille minua lähellä oleville naisille. Aina välillä joutuu miettimään mitä olisi elämä ilman naisia ;) Aikamoinen kauhuskenaario sellaisesta muodostuu mielessäni. Onneksi maailmassa on naisia.

Ensin oli äiti ja isosisko. Nyt jo molemmat poismenneitä ja näin juhlapäivänä on pakko tunnustaa että on usein ikävä heitä. Vaimoja minulla on ollut kaksi. Ei tietenkään yhtä aikaa vaan peräkkäin. Aikuisia tyttäriä kolme. Kaikista olen ylpeä! Ja sitten miniä ja hurmaava tyttölapsi lapsenlapsena.

Miehiä on perheessäni ollut vähemmän. Isän lisäksi minulla on kaksi poikaa ja yksi pojanpoika.

Mutta tänään juhlin lähipiirini naisia  ja miksei muitakin.

5.3.2013

Satellittiyhteydet maahanmuuttajille?

Muistelen lukeneeni jonkun kaupungin sosiaalisesta asuntokannasta vastaavan henkilön valittaneen kun tulee kovin kalliiksi vuokranantajalle kustantaa mm maahanmuuttajien asuntoihin satellittiyhteydet.

No löytyihän se uutinenkin. Alkuperäinen uutinen oli näköjään ollut Turun Sanomissa.

Kyllä tämä hiukan ihmetyttää. Onhan se ihan kiva tehdä meille asumaan tulleiden elämä mukavaksi, mutta eikö voisi odottaa, että nämä ihmiset työllistyvät ja hankkivat itse ylimääräiset palvelunsa. Ymmärtäisin jos sosiaaliasunnoilla olisi markkinointiongelmia niin ne olisi jotenkin tehtävä houkutteleviksi uusille vuokralaisille.

Eli ei se ihan urbaanilegendaa ole, että maahanmuuttajat saavat kantasuomalaisia paremmat palvelut yhteiskunnan varoista. Ei kai se ihan näin ole ollut tarkoitus?

Nykyfemismin oudot tuulet

Satuin tuossa lukemaan feministisen Tulva-lehden nettisivustoa. Silmiini sattui siellä Tulva-lehden toimittajien vetoomus Naisasialiitto Unionin sääntömuutokseksi. Tarkoitus olisi ilmeisesti jotenkin tehdä Unionista ainakin näennäisesti tasa-arvoinen siten, että jäseniksi voitaisiin hyväksyä myös miehiä. Lihavoin tuon ilmaisun näennäisesti tasa-arvoinen koska ei järjestön ideologia ole sillä tarkoitus muuttaa. Se olisi edelleenkin feministinen järjestö.

Mutta kun luin tuota vetoomusta niin silmiini osui vetoomuksessa aivan omituinen osatavoite:

'Feminismi ei synny sukupuolesta vaan halusta murtaa kahden sukupuolen järjestelmä ja sen hierarkiat.'

Siis mitä? Onko tarkoitus hävittää kokonaan eri sukupuolet? Ei olisi enää erikseen miehiä tai naisia vaan kaikki olisivat vain yhtä ihminen sukupuolta! Varmaan ajatuksena on esittää, että synnyttäminen ja imettäminenkin ovat vain sosiaalisia konstruktioita! Näin ajatellen koko perinteinen lisääntymismenetelmäkin pitää laventaa käsittämään kaikenlaisten parisuhteiden oikeudeksi lisääntyä niille soveltuvin menetelmin.

Minua on jäänyt ihmetyttämään miten suomalaisessa naisliikkeessä on alkanut esiintyä julkilesboina esiintyviä naisia. Ikään kuin seksuaalinen suuntautuminen olisi jotenkin tärkeä tekijä naisten tasa-arvoisia oikeuksia ajettaessa. Lisäksi vielä nämä samaiset ihmiset ovat innostuneet ajamaan LHBTIQ-ihmisten asioita (homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit) ikään kuin naisliike ajaisi kaikkien muiden paitsi heteromiesten etuja. Pitää taas tässä todeta, että minulla ei ole mitään heitä ketään vastaan ja elämäni aikana tuttavapiiriini on kuulunut kymmenittäin homoja ja muutaman lesbonkin olen oppinut tuntemaan mutta minusta jotenkin olisi luontevampaa, että erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen  etujen ajaminen olisi erillään puhtaasta naisliikkeestä.

Toisaalta olihan Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella (aikaisemmalta nimeltään naistutkimuksen laitos) sukupuolentutkimukseen eli aikaisemmin naistutkimukseen laskettu mukaan myös kriittinen miestutkimus. Nyt on ilmeisesti hiukan rationalisoitu yliopistolla eikä naistutkimuksella ole enää omaa erillistä laitosta. Eikä tuo sana 'kriittinen' sekään enää esiinny miestutkimuksen yhteydessä. Ihmettelinkin aikoinaan kun minun mielestäni kaiken yliopistotasoisen tutkimuksen pitäisi jo lähtökohtaisesti olla kriittistä.

Toinen vetoomuksen kohta oli sekin kuvaava:

'Tulva-yhteisö on osoittanut, että feministinen toiminta on elävää, voimakasta ja tehokasta ilman että sukupuolta rajataan keinotekoisesti.' (lihavointi on minun)

Mitä on sukupuolen rajaaminen keinotekoisesti? Minusta on ihan luontevaa että me synnymme  tyttö- tai poikavauvoina. En minä osaa nähdä siinä mitään keinotekoista.

Kohta meidän varmaan pitää kokoaan kieltää erilliset gynekologit ja urologit sukupuolisidonnaisina koska sellainen jaottelu jakaa sukupuolet keinotekoisesti ja osoittelevasti. Kyllä minullakin pitää tasa-arvon nimissä olla oikeus käyttää sukupuolineutraalin gynekologin palveluksia ;)

Jotta tiedätte keiden kanssa olette tällaisissa asioissa tekemisissä suosittelen lukemaan tuolta Tulva-sivustolta kohdan 'toimituskollektiivi'. Ja älkää ihmetelkö sana kollektiivi vaikka siitä tuleekin mieleen entinen Neuvostoliitto työkollektiiveineen. Ehkä se vanha stalinismi elää vielä tuolla. 
.

4.3.2013

Toimittaja Arto Nyberg

Kuuntelen ja katselen mielelläni Arto Nybergin sunnuntai-iltana TV1:ltä tulevaa suoraa haastatteluohjelmaa. Moni muukin tuntuu pitävän kaverista ja hänen tyylistään. Ehkö se viehättävä piirre on, että Arto Nyberg on kuin kuka tahansa meistä tavallisista pulliaisista. Lisäksi hän antaa vierailleen oikeasti mahdollisuuden puhua esittämällä hyviä vauhdittavia kysymyksiä.

Mutta nyt sunnuntaina 03.03.2013 lähetyksessä minua jäi vaivaamaan yksi Arto Nybergin sivulauseessa esittämä heitto kun hän haastatteli Postipankin entistä pankinjohtaja Seppo Lindblomia. Arto Nyberg puhui Suomen vanhasta Neuvostoliiton kaupasta esittäen heiton 'myytiin B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla'.

Näyttää myös Arto Nyberg elättelevän tuota harhaluuloa. Mistä ja miksi tuo harhaluulo on syntynyt?

Neuvostoliitto oli vaativa asiakas. Se vaati heille myytäviltä tuotteilta korkeinta mahdollista laatua ja tinki usein hinnan alas. Mutta mikä oli mielenkiintoista havaita he eivät tinkineet hintoja kannattavuusrajan alapuolelle. Mutta voisi leikillisesti sanoa jopa toisinpäin: 'myimme A-luokan tavaraa B-luokan hinnalla'.

Tuo ajatus B-luokan tavarasta on paljolti syntynyt tekstiiliteollisuuden tuotteista. Neuvostoliittolaisilla oli tarkat vaatimukset tuotteille eivätkä ne vastanneet länsimaisia muotikäsityksiä. Ulkopuolinen tarkastelija saattoi kuvitella, että me myymme sinne jotain vanhentunutta ylijäämätavaraa josta Suomessa päästäisiin eroon korkeintaan alennusmyynneissä. Mutta mallit olivatkin asiakkaan itse vaatimia. Mutta raaka-aineiden tai työn laadusta ei neuvostoliittolainen asiakas tinkinyt. No, mitä nyt joskus pienellä lahjonnalla :)

Rehellisellä kaupalla ei laadusta tingitty. Näin jälkeenpäin suomalaiset tietenkin yrittävät esittää kuin me Suomessa olisimme olleet niin neuvokkaita ja taitavia, että onnistuimme huiputtamaan tyhmiä ostajia. Ikäväähän olisi itsetunnolle tunnustaa, että saimme B-luokan tavaraa myytyä kun lahjoimme ostajan edustajat. Ja siihenhän ei mitään neuvokkuutta tarvinnut. Riitti rikollinen röyhkeys. Ja kuka nyt sellaista jälkeenpäinkään tunnustaisi.

Olin jonkin verran mukana Neuvostoliiton kaupassa. Minua usein hämmästytti neuvostoliittolaisen osapuolen asiantuntemus. He tunsivat meidän suomalaisen teollisuuden kustannusrakenteen ja markkinat paremmin kuin me itse. Kun sitten perehdyin näiden kavereiden taustoihin sain ymmärtää, että heidät oli nimenomaan perusteellisesti koulittu kaupankäyntiin länsimaisilla markkinoilla.

Mutta me ostimme vai pitäisikö sanoa jouduimme ostamaan vastakauppoina usein B-luokan tavaraa A-luokan hinnalla. Emmehän me olisi halunneet, mutta se oli usein ehtona omalle kaupallemme. Meidät nähtiin näin suopeina tavoitteelle lisätä muutakin kuin öljyn ja kaasun tuontia  Neuvostoliitosta.

Ei Arto Nyberg ensimmäinen toimittaja ole joka tuota hokemaa toistelee.

1.3.2013

Silmälääkärit innovoivat

Eräs tuttuni oli laittanut Facebookiin linkin uutiseen, jossa kerrottiin suomalaisen väitöskirjaa tekevän miehen tekemistä tehokkuusselvityksistä intialaisella silmäklinikalla. Klinikasta löytyy mielenkiintoista tietoa Wikipediasta mutta myös suoraan.

Isäni suunnitteli aikoinaan 1980-luvulla menevänsä Moskovaan tohtori Fjodorovin klinikalle silmäleikkaukseen omalla kustannuksellaan. Hän oli yksi alan guruja, joka kävi opettamassa ympäri maailmaa kehittämäänsä leikkaustekniikkaa. Mutta onneksi isän silmälääkäri leikkasi silmän täällä julkisella puolella. En tiedä oliko sillä merkitystä että isälläni oli vain yksi näkevä silmä ja sekin jo sokeutumassa. Yksi hammaslääkäriasemahan meillä on soveltanut samankaltaista liukuhihnamaista tehokäsittelyä käsittääkseni ja kertoo hintojensa olevan kilpailukykyisiä julkisen puolen hammashoidoille. Mutta kun maksajia riittää ei edes silmälääkärien sosiaalinen mielenlaatu ole vielä tuollaista teholeikkausta tuonut Suomeen. Meillä on kai ajattelumallina ahneus ei työn tehostaminen. Tuskin tuolla Ararvindin silmäsairaalassa 1000-1500 euroa per silmä peritään muutaman minuutin hommasta.

Jäi mietityttämään tuo Fjodorovin menetelmä kun en enää muistanut sitä. Siellä tuo liukuhihnaleikkaaminen oli keksitty ja käytössä. Kiinnostuneille tässä lisää tietoja:  Aika jännä tarina. Sai uransa alussa jopa potkut kun tappeli pomonsa kanssa ja hänen tutkimus- ja kehittämistyötään pidettiin "epätieteellisinä". Myöhemmin hän menestyi sekä lääketieteellisesti mutta myös liikkeenjohdollisesti tehokkaiden klinikkojensa kanssa taloudellisestikin ja perusti niitä Neuvostoliiton lisäksi ulkomaille Italiaan, Puolaan, Saksaan, Espanjaan, Jemeniin ja Arabiemiraatteihin. Wikipediassakin on tietoja.

Fjodorovista tuli jo Neuvostoliiton aikana menestyvä miljonääri. Hänen intohimonsa oli lentäminen, jonka opiskelu nuorena päättyi jalkaonnettomuuteen. Sen jälkeen Fjodorov ryhtyi opiskelemaan silmälääkäriksi.

Fjodorov kuoli 72 vuotiaana lentäessään helikopterillaan kotiin sen tippuessa maahan vuonna 2000. Jopa kuuluisa amerikkalainen The New York Times julkaisi uutisen Fjodoroovin kuolemasta.

Fjodorovin instituutti sijaitsee 11 eri paikkakunnalla Venäjällä tälläkin hetkellä ja on valmis kouluttamaan menetelmiinsä länsimaisiakin asiantuntijoita. Fjodorovin eläessä hän oli suosittu luennoitsija länsimaissakin kehittämiensä vallankumouksellisten menetelmien johdosta.

Siitä minulla ei ole tietoa onko Aravindin klinikka hyödyntänyt Fjodorovin kehittämiä menetelmiä ja sitten kehittänyt niitä eteenpäin omiin oloihinsa soveltuviksi. Vai onko Aravindillä kokonaan 'keksitty pyörä uudestaan'? Näin olisi pääteltävissä siitä, että missään heidän sivuillaan ei mainita tällaista uranuurtajaa kuin Fjodorov. Käsittääkseni Fjodorovin joistakin leikkausmenetelmistä tuli hyvin nopeasti silmäkirurgien standardimenetelmiä ympäri maailman. Liukuhihnaleikkaaminen ei sitten samalla tavoin yleistynyt. Aravindin liukuhihnaleikkaamisestahan minullekin muistui Fjodorov mieleeni.