27.11.2007

Julkisen ja yksityisen sektorin kuukausiansiot


Usein väitetään keskusteluissa julkisen sektorin ansioita huonommiksi kuin yksityisellä sektorilla. Jossain vaiheessa satuin Tilastokeskuksen tilastoista tutkimaan ilmiötä ja huomasin yllätyksekseni että käsitykseni olikin väärä. Laitan tähän histogrammin keskiansioiden mediaaneista v 2005. Niistä näkee, että valtiolla ansaitsee selvästi parhaiten sekä miehet että naiset. Yksityisen sektorin ja kuntasektorin ansioissa on aika mitättömät erot. Sen sijaan miesten ja naisten kokonaisansioissa on huomattavat erot. Niiden tulkinnassa viittaan myös edellisessä blogikirjotuksessa viittaamaani Pauli Sumasen tutkimuksiin.

Ylimmässä taulukossa tiedot ovat vasemmalta oikealle:
Yksityinen sektori, miehet, naiset
Julkinen sektori, miehet, naiset
Kuntasektori, miehet, naiset

Tasa-arvo miesnäkökulmasta

Löysin useita kuukausia sitten mielenkiintoisen verkkosivuston ”Tasa-arvo miesten näkökulmasta”. Eläkkeellä oleva tutkija Pauli Sumanen oli tehnyt mielenkiintoisen selvityksen miesten ja naisten taloudellisesta tasa-arvosta. Tutkimuksen pohjalta tehtävät johtopäätökset eivät varmaan miellytä naisasialiikettä. Siksi tuntuukin, että kyse ei ole poliittisesti korrektista tiedosta. Jos sitä ei voida kumota vääränä niin sitten siitä on vaiettava.

Suosittelen kaikkia miesasiasta kiinnostuneita tutustumaan Sumasen tutkimustietoihin.

26.11.2007

Nyt minulla on luuranko kaapissa!


Hankin viime viikolla vihdoinkin itselleni luurangon kaappiin – skeleton in my closet. Aah se kuulostaa niin eksentriseltä. Voi näin käydä heterollekin ;)

Kirjoitin aiheesta aikaisemmin.

Laitan tähän ihan valokuvan rakennussarjasta.

Ihmettelin aikoinaan halpaa 25 € hintaa Kiasman kirjakaupassa, mutta nyt se selvisi. Rakennussarja onkin tuollainen paperinukketyylinen kartongista tehty. Vaikka se on 180 senttinen se on ilmeisesti laitettava johonkin muuhun kuin aivan pystyseisonta-asentoon. Katsotaan nyt kunhan ehdin ja jaksan sen kasata.

Avoimuus, rehellisyys, parisuhde ja blogit

Seuraan aika monia blogeja sekä ammatillisesti että yksityisesti. Mozilla Thunderbirdissä ja Internet Explorer 7:ssa on kätevä RSS-omaisuus josta yhdellä silmäyksellä näkyy mihin on ilmestynyt uutta sisältöä.

Luin menneellä viikolla erään eronneen naisen blogia, jossa hän oli jo pidempään kirjoitellut uudesta seurustelusuhteestaan. Blogi oli kirjoitettu salanimellä eikä sieltä selvinnyt oikea kirjoittajan henkilöllisyys.

Blogissa oli jopa hiukan sivuttu uuden suhteen sukupuolielämän puoltakin, tosin hyvin hillitysti ja hienovaraisesti. Kirjoittaja oli pitänyt blogin kirjoittamisen toistaiseksi salassa miesystävältään ja pohdiskeli pitäisikö hänen paljastaa tämä ”salainen” harrastuksensa. Oli miesystävä nimittäin jossain keskustelussa ihmetellyt miksi joku tuollaisia blogeja ylipäänsä kirjoittaa ja oli tietämätön kumppaninsa blogiharrastuksesta.

On minullekin ihmetelty miksi kirjoittelen blogia ja tuhlaan aikaani. Ja samainen ihmettelijä ”tuhlasi” sitten omaa aikaansa kirjoittamalla vuosikausia salaista päiväkirjaa johonkin paperille.

No nyt tämä blogin kirjoittaja (nainen) mietti blogissaan pitäisikö hänen paljastaa uudelle blogikirjoittamista halveksivalle miesystävälle kirjoittaneensa blogia, jossa suhde miesystäväänkin oli moneen kertaan mainittu. Minun mielestäni viittaukset blogissa miesystävään olivat pääosin olleet myönteisiä, jopa sukupuolisuhteeseen viittauksetkin olivat olleet hyvin hillittyjä ja ihan myönteisiä.

Olen itsekin pohtinut useasti blogin kirjoittamista. Minun blogini ei ehkä ole tuon naisen blogiin verrattuna yhtä tiukasti salattu, jopa oikea etunimenikin selviää blogista. Minä olen asettanutkin blogin kirjoittamiseen eräänlaiseen yksityisyyssuodattimen. Ihan kaikesta en kirjoita. Joku aivan salainen päiväkirja olisi eri asia, mutta en minä sitä parisuhteessa kumppaniltani salaa pitäisi.

Minulla oli tuolle blogikirjoittaja-naiselle selkeät periaatteet: ole rehellinen ja avoin parisuhteessa kumppanillesi, silläkin hinnalla, että hän saattaa vihastua, halveksia sinua tai jopa lopettaa suhteen. Mutta tekemätöntä et saa tekemättömäksi. Eli tunnusta vaan reilusti totuus. Ja jos kumppanisi pyytää sinua lopettamaan blogin kirjoittamisen niin haluatko säilyttää sovun. Ja voisitko jatkaa blogin kirjoittamista kunhan siellä ei kovin intiimejä paljastuksia parisuhteesta olisi. Ne vanhat jututhan sieltä voi poistaa. Omalta osaltani en kyllä hyväksyisi että kumppanini minun sukupuolielämääni alkaisi edes salanimellä netissä ruotia vaikka arvioinnit olisivat myönteisiä. Kyllä nuo asiat kuuluvat minun mielestäni ehdottomasti yksityisyyden piiriin. Mutta parisuhteessa on tärkeää että asiat sovitaan toisenkin puoliskon näkemyksiä kunnioittaen.

No seuraavana päivänä blogi olikin suljettu ulkopuolisilta. Ehkä se oli uuden parisuhteen kannalta viisas ratkaisu.

Eräs blogikirjoittaja kirjoitti hauskasti otsikolla
” JOS ET TIEDÄ MITÄ SANOT, SANO TOTUUS!”.

Tai kuten eräs vanha asiakkaani kerran sanoi: ”totuus on siitä jännä, että sen kertomisesta ei voi jäädä kiinni”.

Täydestä avoimuudesta ja rehellisyydestä parisuhteessa olen löytänyt kaikkein parhaimman argumentoinnin.

Nykyaikaanhan on vahvasti juurtunut käsitys, että jos toinen puoliso ei tiedä esimerkiksi toisen puolison pettämisestä niin siitä ei voi pahoittaa mieltään. Jos et tiedä niin miksi pahoittaisit mielesi? Käsitystä viljelevät monet ammattilaisetkin. Unohdetaan heikot signaalit ja ihmisen vaistot. Kyllä peittely tai petos heijastuu parisuhteeseen ajan mittaan tavalla tai toisella. Lukekaa tuo NMKY:n sivusto, En ole uskossa mutta tuolla sivulla on kaikki perusteltu hyvin muillakin kuin Raamatun lauseilla.

12.11.2007

Näytänkö George Clooneylta?

Kun eilen oli kaikki kolme pääkaupunkiseudulla asuvaa lasta isänpäiväkäynnillä muistin erään hauskan tapahtuman muutaman vuoden takaa.

Olin tyttäreni luona kampaamossa ja hän huomasi hiukan jo harmaita hiuksia päässäni. Silloin hän sanoi, että olet hiukan kuin George Clooney. Kysyin tyhmänä kuka on George Clooney? Hän ihmetteli kovasti että enkö tiennyt ja sitten kertoi että George Clooneysta on vähän joka juorulehdessä ja joka numerossa kuvia. Ja hän on tällä hetkellä naisten suuresti ihailema filmitähti-idoli.

No minä heti seuraavana päivänä menin työpaikan kahvioon täydentämään yleissivistystäni ja katsomaan 7 päivää lehden Hollywood juorupalstaa. No sieltähän se George Clooney löytyi. Olihan siinä komea mies.

En muista soitinko ihan peräti samana iltana tyttärelleni. Mutta joka tapauksessa olin hyvin immarreltu. Soitin kiittääkseni tytärtäni kun piti minua yhtä komeana kuin melkein 20 vuotta nuorempaa hurmuria.

No eipä asia niin ollutkaan. Hänen mukaansa minulla oli vain tukka harmaantunut samalla tavoin lievästi kuin George Clooneylla. Palauduin siis takaisin todellisuuteen.

Isänpäiväkuva


Lapsenlapseni Angelina 2 v toi minulle isänpäiväksi piirtämänsä kuvan. Siinä pappa tekee työtä yhdestä kulmasta katsottuna ja toisesta kulmasta katsottuna pappa on kai tietokoneen ääreesä ja on siinä varmaan joku neliulotteinenkin tulkinta ;)

10.11.2007

Sinkkuus ja deittaaminen

Jouduin eroon 28 v kestäneestä parisuhteesta. Tiesin 30 v takaisesta erosta, jossa päättyi silloinen 12 v ikäinen avioliittoni, että oma aikansa menee selviämisessä eikä kannata heti etsiä pelkkää tyhjyyden tai yksinäisyyden poistavaa ns lohdutussuhdetta. Ne harvoin tulevat kestämään.

Ensimmäisen eron aikoihin olin 32 v eikä nyt 62 v mikään ole samanlaista. Eikä erokaan ollut ihan samanlainen. Mutta nyt en kirjoita siitä enkä ehkä koskaan julkisesti muutenkaan.

Enkä kirjoita mitään henkilökohtaista sinkkuna tapaamistani naisihmisistäkään, ei tarvitse pelätä ;) Ja jos kirjoittaisin minulla olisi vain hyvää sanottavaa.

Mutta yksinäiseksi tunsin itseni tämän 28 v suhteen päätyttyä eroon. Hiukan yksinäisyyttä lievitti että nuorin 24 v tyttäremme tuli luokseni asumaan muutamaksi kuukaudeksi kun alkoi kirjoittamaan graduaan, ei kannattanut asua Hollannissa kalliissa asunnossa kun pääsi täällä asumaan ilmaiseksi.

Kerroin eräälle uskovaiselle tuttavamiehelle erostani ja yksinäisyyden tunteestani.. Valittelin että työpaikallanikin vastakkainen sukupuoli on yhtä tai kahta sukupolvea nuorempia enkä minä sentään minään namusetänä halua esiintyä. Ja jos olisin siellä alkanut lähestyä minua kiinnostavia naisihmisiä niin olisin saattanut joutua vastuuseen seksuaalisesta häirinnästä tms. Ravintoloissa en käy en juomassa enkä tanssimassa, enkä muutenkaan tanssi ns salonkitansseja.

Joskus olen käynyt kahdessa aatteellisessa järjestössä, joissa molemmissa oli paljon kiinnostavia naisia. Mutta mies oli siellä niin harvinainen näky että jouduin sieltä aikoinaan lähtemään pakoon ahdistelevia naisia. Eli kyllä mieskin voi tuntea itsensä pelkäksi seksiobjektiksi. En tässä mainitse järjestöjen nimiä ettei tapahdu leimaamista tai synny turhia väärinkäsityksiä ;).

Tämä tuttavamies vihjaisikin minulle, että kuulepas, ei hätää. Sinkuilla on netissä useampiakin deittisivustoja, joiden kautta saa yhteyttä toisiin sinkkuihin. Ja että sitä kautta hänkin oli nykyisen puolisonsa n 7-8 v sitten tavannut. .Ja että minun kaltaisista raittiista ja vapaista miehistä siellä olisi kova ”kysyntä”.

No minuahan ei kauan tarvinnut usuttaa. En minä yllytyshullu ole mutta olinhan minäkin seurannut pääministeri Vanhasen neittideittausta. Eli tiesin sellaisen olemassaolosta mutta en ollut vain tullut ajatelleeksi itseäni sinkkudeittaajana. Olinhan ollut 28 v ilman deittaamista. Pääministerin nettideittausongelmistakin olin tietoinen, mutta kun en ole samanlainen julkkis niin arvelin etten samanlaiseen loukkuun voi langeta. Ja nörtti kun olen niin tiesin ett jossain nuorison chatti- yms sivuilla liikkuu kaikenlaista epämääräistä ainesta. Aikuiset miehet chattailevat leikkien alaikäisiä ja saavat sieltä kokemattomia tyttölapsia houkuteltua ansoihinsa. Hiukan klisheemäinen näkemys mutta ei ihan keksittykään.

No niin. Laitoin rohkeana miehenä ilmoituksen eräälle sinkkupalstalle, yritin kuvata itseni lyhyesti ja mahdollisimman totuudenmukaisesti. Olin yllättynyt kun tuttavani arvio piti paikkansa. Jopa ulkomailta tuli mitä ihmeellisempiä vastauksia, mutta ne olivat vain nigerialaiskirjeiden tyylisiä, jossa haettiin yksinkertaisia, seksinälkäisiä huiputettavia miehiä, totta kai.,

Olen vaihtanut sähköpostiviestejä alustavan tutustumisen tarkoituksessa joidenkin kanssa ja muutamien kanssa olen puhunut puhelimessa tai tavannut ”elävänä”.

Erään deittini kanssa olimme ennen tapaamista todenneet, että sellainen face-2-face tapaaminen jossain vaiheessa oli välttämätön. Olimme myös yksimielisiä, että sellaisen tapaamisen jälkeen on helppo sanoa ”ei,ei” mutta jatkamiseen tarvittava ”kyllä, kyllä” on sitten paljon aikaa vievämpi juttu.

Kaikki sinkkuaikana tapaamani naiset ovet olleet minua kokeneempia sinkkudeittaajia. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Hyvää asiassa on varmasti se, että kun ovat ainakin kokeneempia kuin minä deittaajina niin ovat realistisia. Mutta samalla asialla on kääntöpuolensa.

Saatan olla tapaamisessa puhelias, liekö jännitystä.vai mitä. Ei tämä ikä mitään rutiinia ole tuonut kun lähes 30 vuotta on deittaustaidot olleet käyttämättä. Mutta olen minä jo sähköpostitse jos jonkinlaista juttua läpikäynyt, itse kertonut ja toiselta kuullut. Monelta osin olen kehottanut täältä blogista lukaisemaan minkälaisesta miehestä on kysymys Kyllä täältäkin jotain saattaa löytyä.

Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet viehättäviä. Muutama on ollut vielä tapaamatta. Ja muutamaa olen kiittänyt alustavasta kirjeenvaihdosta. On vain jotenkin tuntunut että ei – onko se intuitiota vai mitä en tiedä.

Yksikään nyt sinkkuaikana tapaamani nainen ei ole saanut ”jalkoja altani”. Voiko enää sellaista tässä iässä eteen tullakaan eteen on sitten jo toinen juttu. Pitääkö enää vain tyytyä riittävän hyvän tuntuiseen?.

Mutta en minäkään usko että kenenkään haaveitten prinssi olisin ollut. Kuten eräs fiksu deittikaverini asian ilmaisikin, ettö tuskin me kumpikaan olemme toistemme haaveitten prinssejä ja prinsessoja. En usko että tämä mikään yllätys on kenellekään ollut puolin eikä toisin. Kyllä kaikki naiset ovat olleet jalat maassa realisteja.

Olen kuullut lukuisia tarinoita nettideittailusta naisnäkökulmasta. Älykkäiltä, järkeviltä, jalat maassa seisovilta naisilta.

Ensinnäkin näyttää siltä, että sinkkumarkkinoilla (kauhea nimitys, ihan kuin karjamarkkinoista olisi kyse ;) on huomattavasti enemmän naisia kuin miehiä. Miehiä ei vaan näytä riittävän kaikille tuollaisessa epäsuhtatilanteessa. Mutta kun sitten kuulen juttuja minkälaisia miehiä näillä fiksuilla naisihmisillä on ollut sinkkudeittituttavuuksina niin järkyttää.

Iso osa miehistä on ollut tosiasiassa naimisissa olevia jotka ovat vain etsineet sänkykumppania. Puoliso ei vaan enää ole ollut ”antava”.

Iso ryhmä on juopot miehet. Ja suuri osa sinkkunaisista on jo eronnut juopoista miehistä. Eivätkä halua enää uutta juoppoa kumppanikseen. Melkoinen osahan avioliitoista kariutuu juopotteluun ja siihen usein liittyvään puolison pettämiseen. Se on usein syynä silloinkin kun eron syyksi ilmoitetaan ”me kasvoimme vain erilleen” tms.

Ja sitten erilaiset ”peräkammarin pojiksi” kutsutut. Jotkut heistäkin etsivät ehkä äidin korviketta.
.
Ja eräs nainen lisäsi vielä henkisesti sairaat yhdeksi isohkoksi sinkkumarkkinoiden ryhmäksi.

Naisten puolella on minun pienen kokemukseni perustella normaalimpaa. Ainoa asia minne tämä markkinoiden epätasapaino heijastuu on naisten tunne että heitä on petetty, tilanne on epätoivoinen ja he olisivat heti valmiit vaikka mihin jos joku kunnollinen mies vain hollille sattuisi.

Asetelma on minusta traaginen. Vaikka en olekaan mikään miesfeministi niin tilanne on vääristynyt pahalla tavalla ja minun käy sääliksi tässä sinkku-netti-deittailussa mukana olevia naisia. Hiukan on mietityttänyt pääministerinkin saama kohtelu mutta en osaa sanoa siitä mitään järkevää kun en tunne yksityiskohtia. Ainoat vaarat joita olen yrittänyt välttää ovat naispuoliset alkoholistit ja luonnehäiriöiset. Onneksi molempia on naisissa paljon vähemän kuin miehissä.

En tunne miten sinkkumarkkinat toimivat nuoremmissa ikäryhmissä. Onko siellä samanlaiset ”miesten markkinat” vai onko tilanne tasapainoisempi?

Yritän olla aika avoin lähiympäristölleni ja olen työpaikallani kertonut sinkkudeittailevani. Yllätys on ollut suuri kun olen minua paljon nuoremmilta saanut monelta kuulla, että siellä minäkin puolisoni löysin 4 - 8 v sitten. Eräskin johtaja kertoi, ettei muutama vuosi sitten kehdannut tätä tunnustaa kuin vasta humalassa, mutta nyt tämä on niin salonkikelpoista että rohkenee kertoa ihan selvinkin päin.

Miten isoisää pitäisi nimittää?

Kun ensimmäisen kerran kuulin miniäni nimittävän minua lapsenlapselle papaksi olin muutaman päivän hiukan allapäin ja mietin elämää ja vanhenemista. Vaari, ukki, isoisä, pappa yms nimitykset tuntuivat jotenkin kuuluvan edellisen sukupolven isoisille ja tunsin itseni tuon nimityksen takaa vanhaksi.

Mutta sitten jonkin ajan kuluttua ryhdistäydyin. Oma isäni piti vasta 80-vuotispäivillään juhlapuheen, jossa myönsi, että ehkä hänen nyt ensimmäistä kertaa pitää myöntää olevansa vanhus. Kyllä hän yllättävän nuorekkaalta vielä siinä iässä näyttikin.

Olihan lapsenlapsella oltava joku sopiva nimitys minullekin. Oli minunkin lapsillani aikoinaan ollut isoisät. Minun isääni lapset kutsuivat vaariksi ja äidin isää kutsuttiin ukiksi. Koskaan ei ollut epäselvää ketä tarkoitettiin, todella kätevää. Voisihan sitä kutsua ihmisiä nimeltäkin, mutta jotenkin nuo isä, äiti, vaari, ukki tuntuivat kotoisilta. Mummoilla ei ollut meillä eri nimityksiä vaan mummoja kutsuttiin aina xxxx-mummoiksi. (xxx siis markkeeraa mummon etunimeä!).

Nyt olen kantanut ”yksinkertaisena” isoisänä jo yli kaksi vuotta ylpeänä pappa-kunnianimitystä, enkä tunne itseäni, ainakaan henkisesti, mitenkään vanhaksi.

Nuorin tyttäreni leipoo keittiössä suklaamuffinseja (voi tuota vyötäröäni!).

On hienoa olla pappa ja huomenna on isänpäivä.

Jokelan koulumurhat

Järkyttävä tapahtuma.

Kyllä kai jokaisen blogia kirjoittavan pitää tuohon jotain sanoa. Niin kai minunkin.

Olisin laittanut tähän linkin erääseen toiseen blogiin, jossa oli luettelo kaikista mahdollisista koulumurhiin johtaneista syistä. Luettelo oli niin tyhjentävä että vain auringonpilkut murhien aiheuttajana puuttui listasta ainakin muistikuvani mukaan. Valitettavasti ”Parempi Maailma” blogin kirjoittaja on viimeisen viikon sisällä tehnyt blogistaan julkisen sijasta suljetun , jonne vain luvan saaneet pääsevät enää lukemaan ja kommentoimaan.. En tiedä syytä tässä tapauksessa mutta ymmärrän tuollaisen monella tavoin hyväksi varotoimenpiteeksi. Saattoihan joku tuon syyluettelon laskea leikinlaskuksi vakavalla asialla.

Minä ymmärsin noin laajan ja monipuolisen potentiaalien syiden luettelon olevan enemmänkin irvailua median ja sen haastattelemien asiantuntijoiden mässäilyllä kuin pilanteoksi vakavalla asialla. Olen tuntenut blogin kirjoittajan ja arvostan häntä erittäin fiksuna ihmisenä. Ikävä etten voinut laittaa linkkiä tähän kirjoitukseeni.

Oli siellä mainittu meidän alas ajettu terveydenhuoltojärjestelmämmekin. Apua et saa vaikka haluaisit ja tarvitsisit. Oliko tässä traagisessa tapauksessa liittymäkohtia noihin säästöihin ei ole tiedossani.

Oli syyt mitä tahansa niin järkyttävä tapaus.

Tuli taas mieleeni Michael Moore’in ”skandaalielokuva” Bowling for Columbine kaikessa järkyttävyydessä. Nyt ei voida enää nyrpistää nenää ylemmyydentunteella ja sanoa että tuollaista tapahtuu vain Amerikassa.

Otan osaa kaikkien suruun.

5.11.2007

Olin Halloween juhlissa!

Olin elämäni ensimmäisissä Halloween juhlissa. Kirjoitetaanko muuten Halloween isolla alkukirjaimella?

Kutsu tuli aika erikoisella tavalla mutta kun olen joskus aika rohkea otteissani niin eipä se minua pelottanut. Erään blogiani säännöllisesti lukevan omassa blogissa oli vihjaus että GranpaIgorkin olisi tervetullut ”geimeihin” niin minähän heti ryntäsin vahvistamaan että tietenkin tulen.

Alun perin kuvittelin blogini lukijaa ja omaa blogiaan kirjoittavaa erääksi entiseksi naispuoliseksi työtoverikseni. Hämmästykseni olikin aika suuri kun kutsuja paljastui minulle ennestään ventovieraaksi miespuoliseksi. Olin kyllä hänen blogiaan seuratessani havainnut, että kyse oli perheellisestä miestä, jonka ajatuksenkulku ja blogin kirjoitusaiheet tuntuivat olevan hyvin lähellä omiani.

Ei kun siitä vaan valitsemaan Halloween asua. Tyttäreni ehdotti Draculaa mutta päädyimme sitten lähes yhtä karmivaan Viiltäjä Jack mukaelmaan. Tosin Viiltäjä Jackille klassisesti oletetun silinterin jouduin korvaaman knallilla. Veren punainen kaulaliina ja kävelykeppi niin oli ainakin siteeksi Halloween tunnelmaa.

Ja sitten vaan lauantaina reippaasti matkaan. Oli minulla ajateltunakin avec mukaan mutta jostain syystä meni aikataulut kai sitten ristiin ja lähdin ”bileisiin” yksin.

Perillä oli pihalla vastassa mukavan vapautuneen oloinen melkein 30 vuotta minua nuorempi isäntä. Ensimmäinen face-to-face kohtaaminen oli ihan luontevaa ja tunsin heti oloni kotoisaksi.

Sisällä oli jo muutama 30+ aviopari lapsineen ja eräs herraseurasta oli keittiössä valmistamassa kotitekoista bratwurst makkaraa. Utelias (kauniimpi nimitys on tiedonhaluinen!) kun olen luonteeltani kotitekoisen makkaran valmistuksen seuraaminen oli jo elämys sinänsä. Ja makkaran valmistukseen vihkiytynyt herra vaikutti kovin antautuneelta tuohon jaloon gourmandimaiseen harrastukseen. Ei muuten ollut mitään tavallista makkaraa. Siinä kaupan kabanossit ja muut vastaavat premium makkarat kyllä häpeävät. Tuollaisen bratwurstin voisi aivan häpeämättä hyvin laittaa Kämpin tai Savoyn ruokalistalle. Vielä sunnuntain aamuyön tunteina röyhtäilin kotiin palanneena tyytyväisenä lievässä laskuhumalassa kyseisen bratwurstin valkusipulihuuruja.

Muutakin ruokaa oli yllin kyllin ja toinen toistaan herkullisempaa mutta ei ihan niin erikoista kuin nuo kotitekoiset makkarat. Siksi en niitä tässä ryhdy enempää luettelemaan.

Halloween tunnelma oli täydellinen. Talon emäntä oli selvästi ollut erityisen tyylitajuinen. Koko talon sisustus oli muokattu erilaisella rekvisiitalla Halloween henkisesti hillitysti ja tyylikkäästi. Ja kun paikalla oli pieniäkin lapsia niin varmasti heitäkin ajatellen mieleenpainuvasti. Kun minäkin jo 60+ ikäisenä pidin sitä kivana ;)

Aikuiset paikalla olivat arvioni mukaan 30-40 ikäisiä mutta tunsin hyvin viihtyväni joukossa. Ehkä monivuotinen työskentely 30 v ikäisten joukossa on pitänyt sieluni nuorekkaana ;)

Ikimuistoiset juhlat. Piristivät syysapeuttani huomattavasti. Kiitokset isäntäväelle ja muille järjestäjille.

Korruptiota vai veronkiertoa?

Kirjoitin joku aika sitten sensuurista.

Talletin nuo asuntojen myyntihintatiedot. Tässä ne ovat:

Neljä huonetta tai enemmän
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 98,50 428000,00 4345 2007 2/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 131,50 598000,00 4548 2007 6/7 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 566200,00 4530 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, s, k 131,50 377609,80 2872 2007 7/7 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 566200,00 4530 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 125,00 343395,60 2747 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k,s 117,00 536500,00 4585 2007 5/5 on hyvä
Pohjois-Tapiola 4h, k, s 138,00 612000,00 4435 2007 5/7 on hyvä

Kaikki hinnat ovat samasta talosta myydyistö asunnoista. Katsokaapa 7/7 eli tuota seitsemännen kerroksen penthouse-huoneiston kauppahintaa. Se on kummallisesti yli 200'000 € halvempi kuin 6/7 eli kerrosta alempana olevan identtisen huoneiston (oletus että ne ovat identtisiä).

Samanlainen eriskummallisuus on myös 125 m2 huoneistossa, joka sekin on myyty 200'000 € halvemmalla kuin muut vastaavat.

Kun asia tiedotettiin Iltalehdelle uutisvinkkinä niin parin päivän kuluttua nuo hintatiedot hävisivät tietokannasta. Kun tänään 5.11.2007 tarkistin niin tuo 7/7 asunto olikin siellä. Ehkä minulle asian kertonut ei huomannut sitä tai sitten se on palautunut listoille jostain syystä.

Kyllä kai verottaja huomaa tuosta erotuksesta ottaa sentään lahjaveron ellei sitä korruptiona käsitellä mutta se taas ei varmaan ole verottajan asia.

Lehdistön hiljaisuus vain asiassa ihmetyttää.