Miten seurata blogeja?

Kokeneet blogikirjoittajakonkarit ovat selvittäneet että blogiin pitäisi julkaista uutta sisältöä joka päivä jotain. Se lisää heidän mukaansa uskollisten lukijoiden määrää kovasti. Minäkin uskon että näin on.

Minä olen sen verran mukavuudenhaluinen (toiset sanovat rumemmin: laiska) etten joka päivä jaksa enkä viitsi kirjoitella enkä keksiä tikusta asiaa jos ei tule mieleen mitään sellaista kirjoitettavaa, jonka saisi sopimaan kohtuulyhyeen blogikirjoitukseen.

Viime viikolla tuli kuitenkin mieleen jos jonkin laista kirjoitettavaa ja tein aiheista itselleni luettelon, joista muutaman olen tänään kirjoittanutkin. Pitkä lista jäi vielä odottamaan inspiraatiota (kirjoittamisen maallikot) tai perspiraatiota (kirjoittamisen ammattilaiset Jörn Donnerin mukaan).

Itse seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia. Helpoin tapa on ollut käyttää ns RSS syötettä. Itse käytän syötteiden hallintaan erinomaista ja monipuolista Thunderbird sähköpostiohjelmaa, joka löytyy jopa suomenkielisenäkin, mutta nykyään myös erilaiset selaimet kuten mm Internet Explorer ja Firefox osaavat myöskin. Jos haluaa niin ehkä monipuolisin ja tehokkain on kokonaan tuolalsiten syöäötteiden lukemiseen ja hallintaan Eestissä kehitetty Feedreader, joka on saatavissa myös muistaakseni suomenkielisenä.

Minun blogisivustoni RSS syötteen osoite on saatavissa selaimella sivulta
http://granpaigor.blogspot.com/feeds/posts/default.

Jos et tunen RSS syötteitä niin pienen harjoittelun jälkeen tulet ihastumaan. Sinun ei tarvitse erikseen avata jokaista blogia erikseen selaimella vaan näet suoraan minne blogeihin on tullut uusia kirjoituksia joita et ole vielä lukenut. Niiden otsikoista voit sitten päätellä nopeasti kiinnostaako kirjoitus sinua. Hiukan sivustosta ja RSS-lukijasi säädöistä riippuen saatat nähdä pelkän otsikon, otsikon ja muutaman rivin kirjoituksesta tai jopa koko kirjoituksen.

Käyttö- tai asennusohjeita en alkanut kirjoittaa tänne. Ihan tietokone-ummikoille pitäisi kirjoittaa pitkät ja alkeellisen perusteelliset ohjeet j akokeneet konkariot osaavat noita itsekin.

Mutta suosittelen kaikille kätevänä.

Hyviä juttuja netistä - lähinnä blogeista löydettyä

Aina välillä vilkuilen mitä blogissani kommentoivat kirjoittavat ja löysin ihastuttavia juttuja. Seuraan tietenkin paljon muitakin blogeja eikä sivustollani oleva lyhyt Suosikkeja otsikolla oleva linkkilista ole ollenkaan ajantasainen.

Takkirautaa bloginsa nimenä käyttävä ruukinmatruuna aka Ironmistress on kirjoittanut pari hienoa analyysiä joihin on ihan pakko yhtyä. Ensimmäinen kirjoitus tai peräti kirjoitussarja koski aihetta reaalipolitiikan oppitunti osa 1, kakkos-osa tässä ja kaiken huipentuma osa nro III. Pitkiä juttuja mutta "herkullista" luettavaa.

Reaalipolitiikan oppitunnin 3. osa oli ihan erityinen minulle. Siinä oli hyvin kuvattu syy miksi luovuin Vihreästä liikkeestä, ainoasta puolueesta johon olin koskaan kuulunut. Sanoin aikoinaan monelle että liike-elämä on mielestäni rehdimpää kun ei sentään ihan koko ajan tarvitse vahtia selkäpuolta. Olen usein valinnut ravintolapöydässä nurkkapaikan ja käyttänyt villiä länttä metaforana - "ettei ammuta selkään". Nykyään voisi varotointa kuvata "ettei käy kuten politiikassa selkään puukotuksessa".

Mutta älkää ymmärtäkö väärin - vihreissä oli ja on paljon hyviä ihmisiä. Mutta Takkiraudassa kuvattuja poliitikolle tärkeitä ominaisuuksia siellä oli harvoilla.

Eräällä blogipalstalla olikin hyvää opinto-ohjausta ammatinvalinnalle. Siinä kuvattu nelikenttä oli vain hiukan rajoittunut kun siellä oli "älykäs - tyhmä akselilla" vain nuo ääriarvot. Tärkeä väliarvo kun olisi keskinkertaisuus mitä Takkirautakin reaalipolitiikan opeissa korostaa.

Ja sitten akseli ahkera - laiska voisi sekin sisältää jonkun väliarvon.

Ja sitten se moraalinen asteikko mikä taas tuli mieleeni kun näin tutun käsitteen chutzpah. On tullut jonkin verran perehdyttyä juutalaisiin ja heidän kulttuuriinsa ja uskontoonsa. Kas kun vanhimman tyttäreni puoliso on amerikanjuutalainen.

Nykyään seuraan Thunderbird nimisellä sähköpostiohjelmalla sähköpostieni lisäksi myös kymmeniä perinteisiä uutisryhmiä. Ja kätevimmäksi välineeksi blogistanin seuraamiseksi olen havainnut samaisen Thunderbirdin ns verkkosyötteiden seurantaosan. Eestiläinen maksuton Feedreader, joka asentuu suomenkielisenäkin, saattaa olla parempi mutta kun minulla tuo Thunderbird sähköposti on joka tapauksessa lähes jatkuvasti enemmän tai vähemmän auki työpöydällä ei tarvitse pitää useita ohjelmia käynnissä koko ajan.

Tähän analyysiin en sekoita Applen Mac'ia johon olen työni puolesta joutunut (vai pitäisikö sanoa päässyt) jonkin verran perehtymään. Ja jos joku ihmettelee tai sattuisi kyselemään niin on minulla myös Linux ollut käytössä jo vuodesta 1992. Siksi rohkenenkin käyttää itsestäni blogini otsikossa nimitystä "nörtti" - minä käytän sitä myönteisenä kuvaajana enkä välttämättä yhdistä siihen sosiaalisen rajoittuneisuuden sivumerkitystä. Jos sellaisia nörttejä tarkoitetaan nimitän minä heitä IT-ajan peräkammarin pojiksi. Käyttäisin hakkeri kunnianimitystä mutta kun suuri yleisö on sen median virheellisen nimittelyn vuoksi jo vuosia sitten alkanut samaista rikollisiin krakkereihin

Mikro vai nanobloggausta?

Anteeksi jos käytän tässä kirjoituksessani eräitä anglisismeja mutta olen yrittänyt laittaa niiden kohdalle linkin ilmaisua selvittävälle sivulle.

Nuorin tyttäreni opasti taas "fossiili-isäänsä". Mikrobloggaus on nyt in. No kun en vielä itseäni ihan fossiiliksi tunne niin minäpä heti tutustumaan aiheeseen. Olinhan minä havainnut jossain vaiheessa Jaikun ja Twitterin mutta nyt ryhdyin sitten vähän tarkemmin perehtymään.

Olin kyllä hiukan pettynyt perehtyessäni kun havaitsin että ihmiset kirjoittavat 1-2 lauseen pituisia mikroblogikirjoituksia. Sitten vielä trendikkäämpää on kirjoittaa nanoblogia jossa tiivistetään sanottava yhteen sanaan. Kas kun on niin kiire ettei ehdi kirjoittaa pidempään.

Näitä erilaisia trendijuttuja näyttää syntyvän kuin sieniä sateella kun erilaiset yrittäjät yrittävät kilvan keksiä ja löytää uusia killer-applicationeita jolla rikastuisi ja saisi mainosmarkkoja yms.

Näistä uusimmista avasin itselleni tilin Facebookiin ja jo aikaisemmin avasin tilit samanhenkisiin bisnesihmisten "naamakirjoihin" Linkedin ja Plaxo. Linkedininin aikaisemmilta käyttäjiltä kysyin onko kukaan heistä oikeasti hyötynyt mitään niin kukaan ei tunnustanut hyötyneensä mutta oli liittynyt sinne varmuuden vuoksi jos joskus jotain hyötyä ehkä saisi.

Kun vastikään kyselin uudestaan niin jotkut nuoremmat kollegat kertoivat kuulleensa head huntereiden löytävän sieltä kohteitaan. Minä olen varmaan jo liian vanha head huntereiden metsästettäväksi.

Facebookiakin pidän hiukan turhanpäiväisenä. Suurin osa sen kaveruuskontakteista tai tapahtumista on hiukan väkisin tehtyä pintaliitoa. Kun kirjaat itsesi johonkin ryhmään niin ellet toisin määrää siitä menee heti liittymistarjous myös sinun lukuisille Facebookissa merkkaamillesi kavereillesi jne. Itse olen tutuilleni ilmoittanutkin että minulle on ihan turha lähettää milloin mitäkin Facebookin ryhmään liittymistarjousta.

Koko Facebook on monelta osin vain näennäistä yhteydenpitoa ystäviin. Ja monelle melkoinen aikavaras. Mutta nostan hattua konseptin keksijöille - aika jännän systeemin ovat pystyttäneet ja ilmeisesti kun siellä on joku sopiva kriittiinen massa jäseniä niin mainoskauppa käy.

Facebookin ongelmia on vielä sen heikko yksityisyyden suoja ja jatkuvasti kohua aiheuttavat tekijänoikeusehdot. Facebookhan yrittää jatkuvasti kaapata itselleen oikeudet jäsentensä siellä julkaisemaan aineistoon. Ja sitten kohtun noustua lieventävät ehtoja.

Naureskelin jokin aika sitten että eihän enää mitään suojelupoliiseja tms tarvita kun voi hakea ihmisistä profiilitiedot Googlella ja Facebookista. Ja ehkä Lex Nokialla täydennettynä olemme jo hyvän matkaa Orwellin tai Bradburyn isoveli valvoo yhteiskuntavisioissa.

Lajittelin kirjoituksiani

Olen jo pitkään katsonut kadehtien muiden blogaajien hienoja omien kirjoituksiensa luokituksia. Näyttää hirveän harkitulta ja hienolta. Tosi Cool :)

Nyt olen sitten yrittänyt luokitella kirjoituksiani. Viimeinen lisäämäni luokka oli sekalaista. Sinne laitoin kirjoitukset joille on oikein löytänyt mitään selkeää luokkaa ja olivat jääneet ilman tunnusta.

Suurin osa kirjoituksista meni vain yhteen luokkaan. Joidenkin harvojen kohdalla lisäsin kahteen eri luokkaan. Joidenkin blogaajien olen huomannut merkkaavan kirjoituksensa lähes poikkeuksetta kolmeen-neljään eri luokkaan.

No saas nähdä muutanko vielä mieltäni.

Blogini ranking blogilista.fi sivustolla

On se jännää että WSOY-Sanoma konserni on hankkinut blogilista.fi sivustonkin. Mihin sekin konserni ei olisi levittäytynyt. Määrätyllä tavalla hiukan huolestuttavaa keskittymistä.

Blogilista.fi rekisteriin on kirjautunut 17007 suomalaista tai suomalaisiin aiheisiin liittyvää blogia (tilasto torstai-perjantai väliseltä yöltä). Ja varmaan blogeja on vielä enemmän. Tuskin kaikki ovat blogejaan tuonne edes ilmoittaneet.

Tuohon kokonaismäärään nähden sijoitukseni luetuimmat-listalla 2328 (laskenut sijalta 2325) on ihan siedettävä, yläkvartiilissa sentään ;)

Kiitoksia lukijoilleni!

Isoveli valvoo yhteiskunta tunkemassa EU:sta käsin

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, viimeksi viikko sitten. Kyllä meillä kansalaisilla olisi syytä jo vakavaan huoleen. Isoveli valvoo tyylinen yhteiskunta on tunkemassa meille väkisin joka suunnasta. Jos sitä eivät aja meidän omat poliitikkomme milloin minkäkin hyvän asian nimissä niin sitten sitä tungetaan meille salakavalasti ylikansallisesti vaikkapa EU:n kautta. Tässä taas esimerkki EU:n suunnasta. Näitä hyviä asioita joiden varjolla näitä meille syötetään ovat milloin lapsiporno, terroristit, ammattirikolliset, huumeet tai tekijänoikeusrikkomukset niihin mukaanluettuna Suomelle tyypillinen monopolisoidut uhkapelit. Tässä taitaa takana olla kuten jutussa mainitaan Hollywoodin ja muut Yhdysvaltain viihdeteollisuuden tekijänoikeudet.

Ja voi voi. Jos erilaiset sensuurit menevät läpi jossain EU:ssa jotenkin vain lipsahtamalla vahingossa niin mikäs sen mieluisampaa omille hallitsijoillemme kuin soveltaa niitä kiltisti Suomessa. Eli noiden muiden varjolla saadaan ikään kuin laillinen lupa harrastaa sitten monen muunkin kaltaista sensuuria.

Analoginen esimerkki on Ruotsin poliisiin halu päästä kiinni tietellisiin tarkoituksiin kerättyyn DNA tietokantaan. Tietokantaa on kansalaisten luvalla saatu kerätä tieteellisiin tarkoituksiin. Eli kyse onkin enää "vain" luvan kattavuuden laajentamisesta. Sehän on vain pikkumuutos.

Sama tekniikka käy sensuuriin. Ensin se toteutetaan enemmistön hyväksymillä hyvillä tarkoitusperillä ja sitten vain käyttötapaa aste asteelta hiukan laajennetaan.

Muistan Paavo Lipposen joskus laman jälkeisenä aikana istuessaan vallan kahvassa julkisuudessa paljastaneen, että kun kansalaisten etujen leikkaus tehdään useassa vaiheessa asteettain siitä ei nouse vallankumousta verrattuna siihen jos sama leikkaus olisi tehty kerralla. Näinhän mm meidän eläkejärjestelmällemme on käynyt - kas kun koskettaa meikäläistä jo iän puolesta. En ole ihan varma olisiko tuon jo Macchiavelli keksinyt mutta samaa sukua tuo kikka on.

Hallitsija on epäluotetttava sopimuskumppani kun se kykenee itse muuttamaan sääntöjä vauhdissa eikä me kansalaiset osata edes demokratiassa panna hanttiin. Kiltisti vain sopeudumme.

Blogitkin kuriin EU-määräyksillä?

No niin. Alkaa taas kuulua ääniä että blogitkin pitäisi saada "kuriin". Tässä hiukan analyysia ehdotuksesta.

Kunpa osaisinkin vastata kysymyksiin: "blogittajien aikomukset tulisi olla ennakolta yleisessä tiedossa." tai "En sanoisi, että blogit ovat uhka, mutta kyberavaruudessa on liikaa roskaa, väärää informaatiota ja pahantahtoisia aikeita. Siksi tarvitsemme laatumerkinnän ja tiedon siitä, mistä syystä kirjoittaja pitää blogiaan”

Mikähän olisi suomalaisessa valvotussa lintukodossa "oikea" vastaus joka antaisi oikeuden kirjoittaa blogia?

Ja minkähän laatumerkinnän saisin blogikirjoituksistani? Huhuh - tulee ihan mieleen kouluajat ja ainekirjoitusten arvosanat.

Ja väite "Parlamentti huomauttaa, että myös vastuukysymykset oikeusjutuissa ovat hankalia" on ihan hölynpölyä sekin. Ainakin Suomessa juuri yksi tunnettu todella halventavia blogikirjoituksia julkaissut tamperelaismies sai tietääkseni peräti vankeustuomion kirjoituksistaan. Hiukan ongelmallisempaa voi toki olla jos loukkaava kirjoitus on anonyymi (vrt netissä julkaistu Sonera kirja).

Onneksi nörttikollegani palauttivat minut taas todellisuuteen. Siirrät vain blogikirjoituksesi jonnekin vaikkapa Cayman-saarilla sijaitsevalle palvelimelle.
Voi todella näitä ihan loputtomia sensoreita joiden pitäisi jostain syystä saada kansalaiset "kuriin".

Lapsipornolle pääsyähän meillä jo valtion toimesta yritetään sensuroida, mutta sensurointi on niin alkeellista että se toimii vain meillä tavallisilla kansalaisilla jotka emme muutenkaan lapsipornoa käytä. Ulkomaisille rahapelisivuillekin pääsyn estoa yritetään kaavailla samalla aivan lapsellisen alkeellisella tekniikalla kuin lapsipornoa. Lainsäätäjät ja viranomaiset tekevät itsensä vain naurettaviksi näillä näennäistoimillaan.

Tuntuu kuin meillä koko ajan lisääntyisivät nämä Hans Christian Andersenin sadun Keisarin uudet vaatteet kuvaamat näkymätöntä kangasta kutovat kankurit. Meitä täysi-ikäisiä ja -valtaisia kansalaisia suojellaan jos jonkinlaisilla näkymättömilla suojatoimilla.

Eräs tuttu bloginpitäjä kertoikin miten poliisin (kännykkä?)puhelinkuuntelu maksoi meille veronmaksaille 2,5 miljoonaa euroa ja YHTÄ kuunneltua kohti 2308 euroa. Aika hyvä lisäbisnes varmaan operaattoreille. Ja niin kuin meille luvattiin kännykkäajan tultua ettei kännyköitä edes teknisesti pysty salakuuntelemaan.

Nyt vain näyttää melkein väistämättömältä että isoveli-valvoo yhteiskunta lisääntyy. Harvat kansanedustajat enää välittävät suojella meidän yksityisyyttämme. Jos haluat vastustaa sitä linjaa liity tai tue muuten EFFIä minä liityin jo muutama vuosi sitten.

Tietokoneäänestäminenkin näyttää kaikista uhkakuvista huolimatta tulevan Suomeen vääjämättä. Siitä kirjoitin viimeksi ja sitä edellisen ja ensimmäisen kerran jo yli kaksi vuotta sitten.

EFFI on yrittänyt jotain järjen ääntä yrittänyt ylläpitää tietokoneäänestämiseen liittyvistä vaaroista mutta ilmeisesti ihan turhaan.

Pitkä kirjoitustauko – sielun itsehoitoa

Hävettää että olen laiminlyönyt ystäviäni ja lukijoitani. Monet jo ovat arvelleet minut peräti ehkä kuolleen tai muuten vain seonneen. No seonnut olen ehkä saattanut olla jo ennenkin mutta hengissä olen. Pyydän näin julkisestikin anteeksi puhumattomuuttani. Yli 2 kk olen pitänyt hiljaisuutta.

Näin jälkikäteen joudun tunnustamaan itselleni ja myös lukijoilleni, että kyllä avioero oli kovempi paikka kuin aluksi itselleni suostuin myöntämään. Vaikka olisihan minun se 30 vuotta aiemmasta erosta oppineena pitänyt ymmärtää. En kai ollut sittenkään oppinut. Erosta alkaa olla kulunut kohta vuosi ja tuntuu tuska helpottavan ainakin hiukan. Ja vaikka aluksi epäilin kykenenkö säilyttämään asialliset puhevälit exääni sekin on kutakuinkin onnistunut.

Onneksi en juopottele enkä käytä minkäänlaisia psyykelääkkeitä niin en ole ainakaan jäänyt niiden koukkuun. Ehkä niiden avulla olisi tuska ollut tilapäisesti helpompi kestää mutta mikä olisi ollut hinta. Yllättävän paljon olen kuullut esimerkiksi bentsodiatsepiinien synnyttämästä riippuvuudesta. Eikä kuulemani jutut ns onnellisuuspillereistä ole olleet mitään hirveän myönteisiä. Äly vähenee, tunneskaala kapeutuu ja saattaa muuttua eräänlaiseksi tasapaksuksi zombieksi. Onnellisuuspillereiden posiitiviseksi puoleksi voinee lukea sen miehillä kuulemma sukupuoliyhteydessä siemensyöksyä hidastavaa vaikutusta ellei sitten kokonaan lopu mikä ei taas kai ole toivottavaa (heheh ;) Alkoholin suhteen olen oikeastaan aina edustanut näkemystä että sitä ei pidä juoda suruihin eikä murheisiin. Joitain ilon hetkiä sillä voi juhlistaa. Kuten eräs tuttuni joskus osuvasti sanoi: murheet oppivat nopeasti uimaan alkoholissa.

Minulle on parasta lääkettä ollut musiikki. Kaikissa muodoissaan. Ja sen lisäksi työnteko on pitänyt ajatukset poissa alakuloa lisäävistä asioista.

Virittelin vanhan levysoittimenkin toimintakuntoon ja olen soitellut sillä vanhoja LP-levyjä. Vaikka niillä on kaikenlaisia rahinoita yms niin jotkut levytykset ovat olleet ihan ikimuistoisia. Onneksi en koskaan suuremmin hankkinut musiikkia C-kaseteilla. Jäi se välivaihe pois. Jotenkin aikoinaan LP-äänilevyjä keränneenä tuntuu idioottimaiselta ja turhalta että se kaikki sama musiikki pitäisi taas uudestaan ostaa CD-levyillä. Tosin aika paljon hyviä vanhoja tulkintoja on onnistuttu remasteroimaan. On minulla itsellänikin ollut suunnitelma muuntaa vanhat vinyylit digimuotoon. Eipä ole tullut tehtyä – olen tainnut pari levyä muokata. Hidasta puuhaa oli.

Toinen sieluani lääkitsevä juttu on aika maallinen: puolen vuoden autottomuuden jälkeen ostin muutama viikko sitten itselleni jälleen auton. Vihreät ystäväni varmaan miettivät halveksivasti noin ympäristövihamielistä tekoa. Eikä auton merkkikään ollut ihan minun automielikuviini istuva ;) Vaikka lieneekin aika järkivalinta kun sain vielä edullisesti. Ruotsalainen, ei kuitenkaan Ruotsissa valmistettu laatuauto Volvo. Onpahan ainakin kaikki turvajutut kohdallaan. Kyllä ”kuolasin” muutaman kuukauden rakastamaani Sitikkaa mutta onneksi väritön järki voitti.

Työinto ja –halukin on hiukan alakulon väistyessä kohentunut. Ja minut valittiin työpaikallani luottamusmieheksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. On siinä haastetta kerrakseen kun olen aika pitkän ajan työelämästäni edustanut pääasiassa työnantajapuolta.

Yleensä muutenkin pääsiäinen on ollut minulle eräänlainen kevään taitekohta. Eräänlainen vuotuisen uudelleensyntymisen aika vaikka ei suurempia vastoinkäymisiä edes olisi ollut kuten minulla viime vuonna. Jotenkin kun lämpö ja valo lisääntyy muuttuu ihmisen mielikin.

Lapsillanikin tuntuu menevän kaikinpuolin hyvin. Ainahan sellainenkin vanhempia lämmittää.

Ja jännintä on nyt huhti-toukokuun vaihteessa, että muutun yksinkertaisesta isoisästä kaksinkertaiseksi. Poikani perheeseen syntyy aivan pikapuoliin pikkuinen poika kohta 3 v isosiskon seuraksi. On tämä nykyaika aika jännää että lapsen sukupuolikin jo etukäteen voidaan selvittää. On tämä jännää.

Tapahtumia kirjoitustauolla

Eipä ole vähään aikaan tullut kirjoitettua mitään. En ollut taukoa mitenkään suunnitellut mutta ei vain runoratsu laukannut ja oli kai huonojen säiden aiheuttamaa alakuloakin matkassa. Erilaisia tapahtumia on silti ollut tavallista enemmän.

Nuorin tyttäreni valmistui valtiotieteen maisteria vastaavaksi Master of Sciences’iksi Amsterdamista. Titteli hollanniksi onkin juhlava: Doctorandus.

Ja muutti omaan asuntoon. Tyhjeni yksi huone ja kaappitilaa. Tuli tyhjyyttä myös henkisesti. Kun tulen illalla kotiin koti on tyhjä. Mutta sellaistahan se vanhemmuus on ja siihen on parasta oppia. Kun lapset tulevat aikuisiksi on heidän aika aloittaa oma elämänsä. Tässä tapauksessa vuosikausia ulkomailla opiskelleena hän oli jo sen vaiheen aloittanut.

Annoin muutossa mukana päältä ladattavan pesukoneen ja ostin uuteen asuntoon hänelle myös pölynimurin.

Olin ostanut muutamien edestä ladattavien pesukonemallien jälkeen päältä ladattavan säästääkseni silloisen vaimoni selkää. Erinomainen pesukone eikä se kovin vanhakaan ollut.

Oikeastaan kävi hyvin. Olin jo pidemmän aikaa katsellut kadehtien pojallani olevaa kätevää pesutornia, jossa pesukoneen päällä oli pyykinkuivaaja. Eli luulin että en olisi selvinnyt pelkällä kuivaajan hankkimisella ja lupasin tyttärelle entisen pesukoneen. Näin sain hyvän syyn sitten ostaa sen pesutornin.

Taisi mennä vain viikko kun miniäni keksikin sijoittaa pesukoneen ja pyykinkuivaajan vierekkäin omassa kylpyhuoneessaan. Siinä vaiheessa minäkin älysin että voihan sen noinkin tehdä eli olisin sittenkin voinut ostaa pelkän kuivaajan pesukoneen viereen. Mutta olin jo luvannut tyttärelleni sen päältä ladattavan pesukoneen. Ja tarvitsihan hänkin pesukoneen.

Ostin pesutornin ja sain sen eilen. Ai että on kivaa. Ajatelkaa. Mieskin voi saada nautintoa pesukoneen hankinnasta ja pesukoneesta. Olen hiukan kirjoittanut shoppailusta

Kun asentelin koneet kylpyhuoneeseen ja luin ohjekirjoja ja tutkin etupanelin näppäimiä ja säätimiä tunsin jotain omituista mielihyvää. Ei se sinänsä uutta ollut. Aina kun saan eteeni jonkun uuden teknisen vimpaimen sen asennus, räplääminen yms kummasti ilahduttaa mielialaa.

Muistan kuinka ex-vaimoni kerran lainasi kirjastosta hormoneista kertovan kirjan. Harmi etten enää muista kirjan nimeä. Siellä oli kerrottu miten jo pikku pojat erottuvat pikku tytöistä kun saavat eteensä teknisiä vimpaimia. Keskustelimmekin tästä kirjasta silloin. Hassuksi asian teki, että seuraavana palkkapäivänä taisin tulla töistä mutkan kautta. Oli käynyt ostamassa jonkun vimpaimen muistikuvani mukaan jostain tietokonekaupasta ja kovasti sitä peittelin selkäni takana. Kas kun näistä vimpainostoksistani oli usein aikaisemmin sukeutunut vähintäänkin kiistely ellei suurempikin perheriita. Nyt oli hämmästykseni suuri. Vaimoni sanoikin vain hyvin ymmärtäväisesti, että ”Minkäs sinä niille hormoneillesi voit”. Voi kun minäkin olisin osannut suhtautua yhtä lungisti kun hän tuli jostain vaate- tai kemikaliokaupasta uusine ostoksineen.

No, joka tapauksessa. Pesukone-kuivaaja yhdistelmäni on kylpyhuoneessa, molemmat koneet vierekkäin ja suorittavat paraikaa perustehtäväänsä. Olinhan noin 2 viikkoa ilman koko pesukonetta.

Ajatuksia blogeista

Seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia.

Muutamat blogit syleilevät maailmanlaajuisia juttuja ja niissä on toimivia malleja maailmanparannukseen (ainakin kirjoittajien mielestä ;)

Jotkut blogit taas ovat tiukan henkilökohtaisia.

Ja sitten on tällaisia välivaihtoehtoja, jollaisena pidän omaani. Välillä "grandiooseja" skenaarioita, joilla luulen että koko maailma pelastetaan ja välillä jotain vain pientä ja hyvin henkilökohtaista. Ja sitten jotain siltä väliltä. Eräänlaista sekahedelmäkeittoa. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut ainakin minä säilytän vielä asioita yksityisyyden piirissäkin. Niin pitkälle ei "ekshibitionismini" mene.

Voisi olla järkevämpää löytää joku selkeä profiili, mutta mitäpä niistä. Tärkeää on, että tämä on kivaa omasta mielestä. Jos joku muukin saa tästä jotain ajatuksen poikasta niin hyvä, jos ei niin ei vaan lue. Ei tämä väkisin silmille tule.

Tästä, että jotkut asiat tulevat netistä väkisin silmille:

Luin jonkun nettisensuuriin perehtyneen IT ammattilaisen blogista miten hän oli oikein testannut voiko joillekin pedofiili-sivustoille joutua vahingossa. Tanja Vienonen/Karpela/Saarela oli ministerinä ollessaan käyttänyt perusteena nettisensuurille juuri sitä, että kun lapsetkin ihan vahingossa eksyvät tuollaisille "pahoille" sivuille niin heitä viattomia pitää "suojella".

Olen jo vuosia suodattanut ja siivonnut roskapostini niitä sen enempää lukematta tai avaamatta niin en ole joutunut yhdellekään esimerkiksi pornosivulle vahingossa. En kertaakaan. Jos olen jollain pornosivulla käynyt niin ihan olen niille tahallani "joutunut".

Tyhmiä ja tympeitä, naisia esineellistäviä ja alentavia sivustoja, mutta en minä tuon vuoksi ryhtyisi sensoriksi. Löytyy netistä muuten alastomia kalunsa paljastavia miesten kuviakin, olipa joku sivusto omistettu yli 50 v miehille (miehistä miehille sivusto, jonka esitteli minulle eräs naisihminen ;), että esineellistetään ja alennetaan sitä miehiäkin. Sanottakoon näin tasa-arvon nimissä. Kas kun kannatan nykyään miesliikettä. Juu, olen edelleen hetero ettei tämä ollut mitään kaapista ulos tuloa ;) Luurankoni ovat edelleen kaapissa.

Tuon IT ammattilaisen blogikirjoitus oli asiantunteva ja hän perusteli vielä asiallisesti, että ihan järjetöntä koko sensuuri, kun sen pienelläkin ammattitaidolla kykenee kiertämään. Samaa kertovat Saudi-Arabian tai Kiinan nettisensuuriin perehtyneet tuttuni. IT ammattilaiset kiertävät Saudissa ja Kiinassa valtion sensuuria ihan työkseen.

Tällaisia tuli mieleeni kun pyhinä surffailin netissä ja lueskelin mielenkiintoisia kotimaisia ja ulkomaisia blogeja.

Avoimuus, rehellisyys, parisuhde ja blogit

Seuraan aika monia blogeja sekä ammatillisesti että yksityisesti. Mozilla Thunderbirdissä ja Internet Explorer 7:ssa on kätevä RSS-omaisuus josta yhdellä silmäyksellä näkyy mihin on ilmestynyt uutta sisältöä.

Luin menneellä viikolla erään eronneen naisen blogia, jossa hän oli jo pidempään kirjoitellut uudesta seurustelusuhteestaan. Blogi oli kirjoitettu salanimellä eikä sieltä selvinnyt oikea kirjoittajan henkilöllisyys.

Blogissa oli jopa hiukan sivuttu uuden suhteen sukupuolielämän puoltakin, tosin hyvin hillitysti ja hienovaraisesti. Kirjoittaja oli pitänyt blogin kirjoittamisen toistaiseksi salassa miesystävältään ja pohdiskeli pitäisikö hänen paljastaa tämä ”salainen” harrastuksensa. Oli miesystävä nimittäin jossain keskustelussa ihmetellyt miksi joku tuollaisia blogeja ylipäänsä kirjoittaa ja oli tietämätön kumppaninsa blogiharrastuksesta.

On minullekin ihmetelty miksi kirjoittelen blogia ja tuhlaan aikaani. Ja samainen ihmettelijä ”tuhlasi” sitten omaa aikaansa kirjoittamalla vuosikausia salaista päiväkirjaa johonkin paperille.

No nyt tämä blogin kirjoittaja (nainen) mietti blogissaan pitäisikö hänen paljastaa uudelle blogikirjoittamista halveksivalle miesystävälle kirjoittaneensa blogia, jossa suhde miesystäväänkin oli moneen kertaan mainittu. Minun mielestäni viittaukset blogissa miesystävään olivat pääosin olleet myönteisiä, jopa sukupuolisuhteeseen viittauksetkin olivat olleet hyvin hillittyjä ja ihan myönteisiä.

Olen itsekin pohtinut useasti blogin kirjoittamista. Minun blogini ei ehkä ole tuon naisen blogiin verrattuna yhtä tiukasti salattu, jopa oikea etunimenikin selviää blogista. Minä olen asettanutkin blogin kirjoittamiseen eräänlaiseen yksityisyyssuodattimen. Ihan kaikesta en kirjoita. Joku aivan salainen päiväkirja olisi eri asia, mutta en minä sitä parisuhteessa kumppaniltani salaa pitäisi.

Minulla oli tuolle blogikirjoittaja-naiselle selkeät periaatteet: ole rehellinen ja avoin parisuhteessa kumppanillesi, silläkin hinnalla, että hän saattaa vihastua, halveksia sinua tai jopa lopettaa suhteen. Mutta tekemätöntä et saa tekemättömäksi. Eli tunnusta vaan reilusti totuus. Ja jos kumppanisi pyytää sinua lopettamaan blogin kirjoittamisen niin haluatko säilyttää sovun. Ja voisitko jatkaa blogin kirjoittamista kunhan siellä ei kovin intiimejä paljastuksia parisuhteesta olisi. Ne vanhat jututhan sieltä voi poistaa. Omalta osaltani en kyllä hyväksyisi että kumppanini minun sukupuolielämääni alkaisi edes salanimellä netissä ruotia vaikka arvioinnit olisivat myönteisiä. Kyllä nuo asiat kuuluvat minun mielestäni ehdottomasti yksityisyyden piiriin. Mutta parisuhteessa on tärkeää että asiat sovitaan toisenkin puoliskon näkemyksiä kunnioittaen.

No seuraavana päivänä blogi olikin suljettu ulkopuolisilta. Ehkä se oli uuden parisuhteen kannalta viisas ratkaisu.

Eräs blogikirjoittaja kirjoitti hauskasti otsikolla
” JOS ET TIEDÄ MITÄ SANOT, SANO TOTUUS!”.

Tai kuten eräs vanha asiakkaani kerran sanoi: ”totuus on siitä jännä, että sen kertomisesta ei voi jäädä kiinni”.

Täydestä avoimuudesta ja rehellisyydestä parisuhteessa olen löytänyt kaikkein parhaimman argumentoinnin.

Nykyaikaanhan on vahvasti juurtunut käsitys, että jos toinen puoliso ei tiedä esimerkiksi toisen puolison pettämisestä niin siitä ei voi pahoittaa mieltään. Jos et tiedä niin miksi pahoittaisit mielesi? Käsitystä viljelevät monet ammattilaisetkin. Unohdetaan heikot signaalit ja ihmisen vaistot. Kyllä peittely tai petos heijastuu parisuhteeseen ajan mittaan tavalla tai toisella. Lukekaa tuo NMKY:n sivusto, En ole uskossa mutta tuolla sivulla on kaikki perusteltu hyvin muillakin kuin Raamatun lauseilla.

Media is the Message!

Kirjoittamisieni aiheet vaihtelevat aika tavalla. En tiedä vieläkään olisiko parempi profiloitua vain määrättyihn asioihin vai kirjoittaa useampia blogeja?

Yhteisöllisyys tunkee yritysmaailmaan. Väkisin. Mutta muuttuvatko ihmiset siinä mukana?

Olen tehnyt töitä yrityksessä, jossa etätyö oli laajasti käytössä jo 1990-luvulla. Moni työtehtävä ei ollut suuremmin paikkaan sidottua ja osittain ei edes aikaankaan. Tosin hankalaahan asiakkaiden olisi ollutkin soittaa myöhään illalla tai aikaisin aamulla kukonlaulun aikaan. Vaikka kännykät olivatkin kaikilla.

Sähköposti oli laajasti käytössä kahdenvälisissä yhteyksissä, Usenet tyylisiä uutisryhmiä käytettiin laajempaan vuoropuheluun ja välittömään vuorovaikutteiseen kommunikaatioon käytettiin irc-ohjelmaa. Kaikki välineet olivat minulle jo ennestään tuttuja kun olin innostunut internetin hyödyntämisestä jo 1990-luvun alkupuolelta.

Minäkin olin kuvitellut esimerkiksi, että irc oli pelkästään teinien ja nuorten nettipulinoita varten, ja tämä siis kaikki paljon ennen kuin Microsoft Messengerit, Skype’it ja muut vastaavat yleistyivät. Oli yllätys havaita, että sitä saatettiin hyvin käyttää liike-elämässäkin vuorovaikutteiseen kommunikaatioon.

RSS-viestien seuraamisella olen saanut jonkin verran erilaisten mielenkiintoisten blogien seuraamiseen jäntevyyttä.

Itsekin aloin pari vuotta sitten tämän blogin kirjoittamisen ja nythän ne ovat jo räjähtäneet käsiin. Mielenkiintoisia blogeja on ”liikaa”.

Nyt on alkanut ilmestyä uusia työvälineitä. Ensin kuulin pari kuukautta sitten tyttäreltäni Facebook nimisestä, taisin jopa kirjauttaa itseni sellaisen käyttäjäksi ja sitten hiukan myöhemmin samantyylinen Jaiku ilmestyi tai ainakin kuulin siitä vasta silloin. Facebook haiskahti profiloituvan nuorten jutusta, vaikka eräs minun ikäinen vanha työtoverinikin oli sellaisen aloittanut. Jaiku vaikutti enemmän ”aikuisten” jutulta.

Joitakin kuukausia sitten oli aloitettu netissä ”tapahtuva” yhteisöllinen kirjahanke joka kuvaisi tulevaisuuden yhteisöllistä yritystoimintaa. Hanke on mielenkiintoinen ja kunnianhimoinen ja seuraan sitä mielenkiinnolla.

Vaikka monesta asiasta olenkin samaa mieltä niin ihan kaikesta en kuitenkaan. Olen järkytyksellä havainnut ulkoistamisten. jäykkien ja kaavamaisten prosessien ja pitkien palveluketjujen muuttaneen monet asiat entistä huonommiksi. Enkä ole välttämättä huomannut, että niillä keinoilla olisi saavutettu palvelutaso- tai kustannushyötyjäkään. Olen usein vain havainnut, että joillain ulkoistusta myyvillä yrityksillä on ollut taitavasti argumentoivat myyjät ja tyhmät ostajat.

Kun kuulenkin puhuttavan keskittymisestä ydinliiketoimintaan laitan välittömästi ”paskanjauhantasuodattimeni” päälle vaikka jatkankin kuuntelemista. En halua antaa ennakkokäsitysteni häiritä – voihan joskus kuulla jotain todella oivallista.

Mutta kun sitten havaitsee ympärillään yritysjohtajia, jotka puhuvat juhlapuheissa tyyliin miten ”henkilöstö on tärkein voimavaramme”, hehkuttavat uutta yhteisöllisyyttä ja siihen liittyviä sähköisiä työvälineitä, mutta sitten kaikissa tempuissaan samaan aikaan osoittavat kaikkea päinvastaista. Henkilöstöllä on vain välienarvoa ja heidät koetaan lyhytnäköisesti koneiden kaltaisiksi kohtuullisen helposti korvattaviksi tuotannontekijöiksi. Muistuu mieleen 1980-luvulla kun japanilaista tuotantofilosofiaa yritettiin tuoda suomalaiseen tuotantoon, olin sitä itsekin opettamassa ja konsultoimassa. No eihän se onnistunut kuin harvoilla yrityksillä, kas kun me Suomessa olemme kulttuurisesti erilaisia kuin japanilaiset eli ei meille sitä kaikkea voinut tuosta vain säkillä ammentaa. Vaikka miten varoittelin monia yrittäjiä meni nekin varoitukset kuin kuuroille korville. Kas kun ”pullasta” olisi tarkoitus vain ottaa työnantaja-omistajalle hyvin maistuvat rusinat ja loput jättää kokonaan toteuttamatta.

.

Sekalaista blogaamista

Osa blogaamisesta tuntuu omituiselta.

Oivalsin jossain vaiheessa, että tamperelainen, minun mielestäni rasisti Seppo Lehto lukee itsensä samaan kategoriaan johon olen itseni merkinnyt eli ryhmään "kansalaisjournalismi". Mietin oikeasti, että pitäisikö minun kokonaan irtisanoutua tuollaisesta ryhmästä. En halua tulla assosioiduksi mitenkään tuon henkisiin ihmisiin.

En halua tulla vahingossakaan yhdistetyksi vastaaviin hankkeisiin.

Maailma täynnä mielenkiintoisia blogeja

Maailma on niin täynnä mielenkiintoisia blogeja, että voisi yötä päivää vain surffailla ja lukea ihmisten kirjoituksia.

Sinänsä tietoähky on ollut todellisuutta jo paljon aikaisemmin, mutta blogit ovat tuoneet tähänomat mausteensa. Muistaakseni luin jossain nimityksenkin: kansalaisjournalismi.

Pitää sanoa, että on tämä monasti paljon mielenkiintoisempaa kuin oikeiden journalistien jutut.

Olen useasti havainnut kuinka journalistit kirjoittavat puuta heinää ilman asioiden kunnollista tarkistamista. Ei vähäisintäkään mediakritiikkiä ja julkishallinnon tiedotukset ovat kuin Jumalan sanaa - kaikki otetaan todesta.

Sanomalehdistä pidän edelleenkin pääkaupunkiseudun ruotsinkielistä Hufvudstadsbladetia ehdottomana ykkösenä ulkomaanuutisten asiallisuudessa. Hesariahan avoimesti ja yleisesti kai pidetään suurimpana demarilehtenä. Ainakin minä pidän sitä sellaisena.

Välillä tuntuu, että YLEkin on SDP/Kepu puoluetoimistojen tiedotuspiste vaikka joskus tasapuolisuuden vuoksi hiukan kokoomustakin tiedotetaan. Eihän sitä tiedä jos vaikka vaaleissa voittaisi.

Mutta aivan hyvin voisi YLEkin nostaa uutiskynnystä ettei joka päivä tarvitsisi hallituksen ministerien naamoja tuijotella ja aika tyhjänpäivissä asioissa.

TV:ssä on enää melkein pelkästään vain nuoria ja kauniita toimittajia, aivan kuin vanhempia ja ryppyisempiä ei enää olisi olemassakaan. Ja suomenkielen taito sen kun vain huononee. Seksikkyys ja pyöriminen keltaisen lehdistön julkkispalstoilla ja -ravintoloissa tuntuvat olevan tärkeimmät avut.

Onneksi aina välillä saa kuulla esimerkiksi veteraanitoimittaja Erkki Toivasta.

Ja onneksi on satelliitit, että TV:stäkin näkee muutakin kuin yksipuolista ja sisäsiittoista ohjelmaa.