24.4.2014

Eläkeläisten kurjistaminen

Eläkkeisiin luotiin takavuosina ns taitettu indeksi. Sen seurauksena eläkkeiden nousua rajattiin suhteessa palkkatulojen nousuun.

Muutamana viime vuotena eläkeläiset ovat hiukan hyötyneet tuosta aikaisemmin epäedullisesta taitetusta indeksistä kun työehtosopimusten palkankorotukset ovat olleet tosi pieniä verrattuna elinkustannusten nousuun.

Ilmeisesti tämä on alkanut jossain harmittaa. Sitä en osaa arvioida olisiko tuo uusin leikkaus ideoitu valtionvarainministeriössä vai onko eläkevakuutusyhtiöt sellaisen lobanneet säästääkseen ulosmaksetuissa eläkkeissä?

Mutta eläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaaminen uudelleen ja sen määrittely vuodelle 2015 vain 0,4%  on siivotonta vaikka se on prosenteissa sama kuin useissa työehtosopimuksissa vuodelle 2015 sovittu korotus .

Katselin tuossa nopeasti netistä tilastotietoja. Mediaanieläke oli v 2010 oli 1164 euroa kuukaudessa. Palkkatulojen mediaani oli samaan aikaan yli 3000 euroa/kk.  Tuosta mediaanieläkkeestä 0,4% korotus on 4.66 euroa kuukaudessa. Paljoa se ei ole mediaanipalkastakaan eli noin 1,2 euroa kuukaudessa mutta kuitenkin melkein kolminkertainen.

Vaikka tuo mediaanipalkkakaan ei ole tuon suurempi on siinä kuitenkin hiukan pelivaraa kestää pieniä hinnankorotuksiakin. Mutta tuolla 4,66 euron korotuksella ei ole varaa mihinkään hinnankorotuksiin ilman että eläkeläinen alkaa kurjistua.

Pahimmassa asemassa on pääkaupunkiseudulla vapaiden markkinoiden vuokra-asunnossa asuva yksinäinen eläkeläinen. Varsinkin jos sattuisi tupakoimaan ja autoilemaan. Kallistuneet alkoholijuomien hinnankorotukset pystyy sentään kompensoimaan siirtymällä Tallinnan viinakauppojen asiakkaaksi.

Olen viimeksi käynyt muutaman kerran Tallinnassa joitakin vuosia sitten. Itse juon alkoholipitoisia juomia sen verran vähän, että olen toistaiseksi raatsinut ostaa tarvittavat juomani Alkosta. Alkosta saa yllättävän hyviä rutikuivia kuohuviinejä, jotka ovat lempijuomiani. Tallinnan laivoilta tai Tallinnasta olen harvoin kantanut juotavia. Mutta ymmärrän pieneläkeläisiä, jotka mielellään tissuttelevat Tallinnasta tuomillaan edullisilla juomilla. Niillä voi nähdä kaksikin funktiota. Saa hyvää jumppaa kun raahaa niitä kantamuksia Tallinasta ja laivalta ja samalla säästää vähiä eurojaan. Haittapuolena ovat toki mahdolliset kielteiset terveysvaikutukset mutta mitä ei ihminen kestäisi jos pääsee siihen ihanaksi kuvittelemaansa humalatilaan.

Mutta pieneläkkeiden indeksisidonnaisuuden leikkaamista huonojen työehtosopimusten tasolle en pidä asiallisena.

Kun aikoinaan taitettu indeksi luotiin eläkkeisiin sitä perusteltiin, että luovutaan sidonnaisuudesta palkkojen nousuun. Nyt se kuitenkin tehtiin kun eläkkeet parina vuonna nousivat enemmän kuin työehtosopimuksilla säädetyt palkat. Tässäkin unohtuu sopimusvapaus. Erinomainen työntekijä voi sentään käyttää asemaansa neuvotellaakseen iselleen työehtosopimuksen turvaamaa minimiansiotasoa korkeamamasta palkasta. Todellisuus on sillä tavoin aika raaka. Vain työnantajaliittoihin kuuluvat isot työnantajat väittävät pitäytyvänsä  noissa sopimuksissa kun politrukit eivät sellaisesta tykkää. Mutta erinomaisten työntekijöiden suhteen "sorrutaan" liukumiin. Erityisesti tämä tietenkin koskee erilaisia johtohenkilöitä ja heidän kannusteitaan. Siellä vain taivas on rajana ;)  Mutta eläkeläisellä ei oikein ole millään perusteella mahdollisuutta neuvotella eläkeyhtiönsä kanssa eläkkeen rukkaamisesta ylöspäin vaikka olisi kuinka hyvä eläkeläinen ja olisi päättänyt kuolla hyvin nopeasti säästääkseen eläkeyhtiän varoja.

22.4.2014

Putinin selityksiä

Kiinnitin huomiota Putinin pitkässä 4 tunnin Moskovan television tentissä seuraavaan: Putin esitti todisteena, että itä-Ukrainassa vastarintaa tekevät ja julkisia rakennuksia miehittäneet ovat ukrainalaisia kun he ovat paljastaneet jopa kasvonsa. Eli häne mukaansa siis vain venäläiset erikoisjoukot peittävät kasvonsa kommandopipoilla yms.

Ja mitä näemme uutislähetyksissä? Lähes pelkästään kasvonsa peittäneitä aseistautuneita miehiä! Siis Putinin omankin selityksen mukaan kyse on ei-ukrainalaisista. Siis mitä ilmeisimmin he ovat venäläisiä kun ei kai siellä ole mitään kolmansien maiden kommandopipojen taakse verhoutuvia joukkoja 

16.4.2014

Turhake

Siivosin keittiön kaappeja. Yhden kaapin äärimmäisestä nurkasta löysin useita vuosia käyttämättömänä olleen sähkökäyttöisen munankeittimen. Ostin sen jossain vaiheessa Clas Ohlssonilta. Taisin kokeilla sitä kerran ja totesin sen verran hankalaksi käyttää ja jäi nurkkaan. Pienessä kattilassa munien keittäminen on nopeampaa ja helpompaa.

Pakkauksessa oli vielä hintalappu päällä. Se maksoi siihen aikaan 11€. Tällä hetkellä vastaavan hinta on 19,99€ eli 20€. Aikamoinen inflaatio ehkä noin 6 vuodelle. Tosin kuoret ovat eri malliset mutta toimintaperiaate on ihan sama.

Ainoa ero perinteisen kattilan ja tuon munankeittimen välillä on, että kattilassa keittämistä pitää valvoa, jos haluaa muuta kuin kovia munia. Mutta kun keitän munat vain koviksi se on aika helppoa. Munakello päälle ja menet sitten joskus hälytyksen kuultuasi ottamaan pois levyltä. Ei se ole minuutin päälle.

Ja kuorten helpoksi irroittamiseksi sinun on joka tapauksessa suoritettava tuollainen kylmällä vedellä tapahtuvä äkkijäähdytys molemmissa keittotavoissa. Löysissä munissa tuota taas ei tarvitse tehdä kun sahaat vain kuoresta hatun irti ja alas syödä lusikalla. Äiti opetti, että älä käytä siihen hopealusikkaa. Se kai mustuu jos sillä syö löysiä kananmunia.

Minä ainakin pidän em syistä johtuen tuota munankeitintä aikamoisena turhakkeena.

14.4.2014

Lanttukukko

Olen aina hiukan varovainen tunnustamaan, että en pidä kalakukosta mutta rakastan lanttukukkoa. Olen jotenkin ymmärtänyt, että savolaisten mielestä heidän kalakukkonsa on numero 1 ja karjalainen lanttukukko on joku arvoton jäljitelmä.

On otettava huomioon, että olen asunut Savossa viitisentoista vuotta. Ja molemat vaimoni ovat olleet savolaisia. En ole moniavioinen joten vaimot ovat olleet eri aikaan. Aitoina savolaisina molemmat ovat tykänneet erityisestä kalakukosta. Kyllä me joskus lanttukukkoakin söimme ja koko perhe piti siitäkin. Mutta minä olin ainoa, jolle se oli ehdoton ykköänen.

Ihmettelen mikä tekee valmiin lanttukukon niin kalliiksi. Parasta lanttukukkoa sain Joensuussa Tsupukka nimiseltä leipomolta, mutta surukseni se on iät ajat sitten lopettanut toiminnan. Olen muutaman kerran saanut Joensuussa vieraillessani heidän lanttukukkoaan heti kun se on valmistunut. Iiihanaaaaa!

Kerran matkustin junassa ja vastapäätä sattui istumaan puhelias savolainen. Hän teki jonkinlaista maallikkogalluppia ja kysyi minultakin kumpi ompi parempi kalakukko vai lanttukukko. Jostain syystä rohkenin kertoa oman totuuteni. Hämmöästys olikin mukava. Hänkin aitona savolaisena tykkäsi enemmän lanttukukosta.

Olen syntyperäinen helsinkiläinen. Helsinkiläiset tuttuni olivat järkyttyneitä siihen aikaan kun Savossa asuin. Minä viihdyin Savossa erinomaisesti. Kiteytinkin joskus näille hämmästelijöille: savolaisia joko vihaa tai rakastaa mutta kylmiksi he eivät jätä ketään.

10.4.2014

Älä ammu viestintuojaa

Tallink SIljan henkilöstöjohtaja kertoo Ruotsin television ohjelmassa päivänselvän tosiasian ja sai kimppuunsa raivoisat ilmeisesti yltiöfeministit tai tyhmät ja ajattelemattomat naistoimittajat. Ja miksei tyhmimmät feministi-miehetkin.

Yle uutisoi.

"Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees sanoi Ruotsin TV4:n Kalla Fakta -ohjelmalle, että naisten tulisi miettiä, kuinka paljon alkoholia he laivalla juovat, sillä naiset tietävät, mihin se voi johtaa. Ausmees myös sanoi, ettei jokaista humalaista raiskata."

Ja tuo on jo samassa uutisessa väännetty muotoon:

"Ruotsissa on paheksuttu henkilöstöjohtajan lausuntoa, joka sälyttää vastuun rikoksen uhrille."

Siis tämähän on ihan järjetöntä. Eikö tuollaista tosiasiaa saa edes sanoa ääneen?

Tässähän on ihan sama kuin jos ei saisi sanoa, että varo yömyöhällä kulkemadta humalassa Helsingissä Kaisaniemen puiston läpi sillä on vaara että tulet ryöstetyksi ja/tai pahoinpidellyksi. Jopa mieskin!

Suurin osa pääkaupunkiseudulla asuvista tietää ja ymmärtää tuon tosiasian. ja sen sijaan, että kävelisivät yöllä pimeässä Kaisaniemen puiston halki humalassa ottavat taksin kotiinsa.

Eikä kukaan sano, että tuollaisen tosiasian kertoja väittäisi uhriä itseään syylliseksi tuohon pahoinpitelyyn tai ryöstöön. Mutta minä rohkenen sanoa ääneen, että käyttäytyy tyhmästi ja ajattelemattomasti.

Jokaiselle terveelle ja tasapainoiselle ihmiselle, miehelle tai naiselle, nuorelle tai vanhalle pitäisi olla selvä ettei raiskaus ole missään tapauksessa sallittua. Ei vaikka kuinka provosoivasti ja viettelevästi nainen olisi pukeutunut. Tuota asiaa pyritään erityisesti korostamaaa Suomeenkin rantautuneilla ns lutkamarsseilla ja aivan oikeutetusti  Mutta kyllä naisiltakin voisi odottaa jonkinlaista itsesuojeluvaistoa. Maailmassa löytyy hulluja riittämiin ja kovassa humalatilassa altistuu helpommin noille hulluille. Jos joutuu uhriksi on turha vedota lakikirjaan.

Oletteko muuten törmänneet ravintolassa kovasti humalassa olevin naisiin, jotka ovat pukeutuneet seksikkäästi ja humalassa vielä käyttäytyvät erityisen "huorahtavasti"? Ja yllättävän aggressiivisesti! Minä olen törmännyt ja pidän sellaista kohtaamista äärimmäisen epämielyttävänä. Onneksi en ole hullu raiskaaja ja ymmärräm asetelman humalatilan  aiheuttamaksi. Ja lähden pakoon. Voimakkaasti humalainen nainen on mielestäni yksinkertaisesti vastenmielinen.

Minusta tuo Tallink Siljan henkilöstöjohtaja teki rohkean ja sellaisena kunnioitettavan teon lausuessaan ääneen tuollaisen tosiasian ja varoituksen. Eivät kaikki nuoret naiset eikä vanhemmatkaan välttämättä ymmärrä tuollaista tosiasiaa. Eikä sen kertominen tarkoita, että syyllistää uhria raiskauksesta. Se on valistusta tyhmille.

Normaaleille miehillekin pitää sanoa varoituksen sanoja. Oikeuskäytäntömme raiskausasioissa lähenee koko ajan Ruotsia. Suunnitelluilla lakimuutoksilla ollaan liian helposti mahdollistamassa suhteellisen normaalienkin pariutumisriittien tulkinta raiskaukseksi. Suosittelen lukemaan Miesten tasa-arvo ry:n antaman lausunnon  lakimuutosehdotuksista, joita minäkin olen kommentoinut puolisentoista vuotta sitten täällä.

4.4.2014

Muutamia näkökulmia hintakilpailusta

Ehdin hiukan yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana tehdä työtä monenlaisissa yrityksissä.

Joissakin yrityksissä jouduin enemmän tai vähemmän läheisesti osallistumaan päätöksiin, joissa määrättiin mm hinta- ja palvelutasoa.

Mielenkiintoinen oli hinnoittelu, jossa hinnat pidettiin lähimpiä kilpailijoita kalliimpina. Näitä yrityksiä on uraani mahtunut useampia. Eräässä yrityksessä suoritettiin vuosittain selvitys kilpailijoiden myyntihinnoista ja omat  hinnat muodostettiin niiden pohjalta nostamalla hintoja 10 prosenttia kilpailijoiden hintoja korkeammiksi. Siihen rohjettiin lähteä, koska myytyjen hyödykkeiden laatu oli kiistattomasti kilpailijoita laadukkaampaa ja siten, että sen saattoi ostaja itsekin havaita. Lisäksi kokonaisuuteen liittyvä palvelu pidettiin korkealuokkaisena ja kaikin tavoin kilpailijoita parempana.

Eräässä toisessa yrityksessä hintatasoa pidettiin korkeana ja samaan aikaan siihen liittyvä palvelu pidettiin erittäin korkealuokkaisena. Asiakastyytyväisyyttä mitattiin säännöllisesti. Kun asiakkaat olivat hyödykkeisiin ja palveluun erittäin tyytyväisiä ja heidän suurin tyytymättömyyden aihe oli vain korkeat myyntihinnat katsottiin hinnoittelun onnistuneen. Tärkeää oli, ettå asiakas laskuja maksaessaan kiroili hintoja mutta joka kerta joutui kuitenkin toteamaan, että on ne (=myyjä) vaan niin helkkarin hyviä. Ja niin kauan kuin hinnat pysyivät korkeina mutta eivät ylittäneet asiakkaan kipukynnystä, mikä olisi saattanut aiheuttaa toimittajan vaihtamisen. Eli hinnassa sai olla kohtuullinen preemio ylivoimaisesta laadusta ja luotettavuudesta. Harva asiakas oli valmis ottamaan riskejä ja vaihtamaan toimittajansa halvempaan mutta vähemmän laadukkaaseen.

Siten olen havainnut hintakilpailua toisin päin. Jos hyödykkeet ovat vakiolaatuisia tai muuten bulkkia kilpaillaan hinnalla esimerkiksi ottamalla kilpailijoidem hintataso ja määrittämällä oma hinta vaikkapa miinus 10%.. Tämän kaltaisella strategialla näyttäisi saksalainen Lidl tulleen Suomen K- ja S-ryhmien kilpailijaksi elintarvikkeiiden vähittäismyynnissä. Ja näyttäisi hyvin menestyneen. Markkinaosuuden lisännyttyä tuntuu nykyään, että hintatasoa olisi kuitenkin nostettu.

Samanlaiselta tuntuu matkapuhelinoperaattorien hintakilpailu. Mutta kuvioon on tullut mielenkiintoinen sivupolku, että johtavilla matkapuhelinoperaattoreilla kuten Elisalla ja Soneralla on omat halpistyttärensä, Saunalahti ja Tele-Finland. Matkapuhelinmarkkinoilla oli pitkään hinnoittelukuvio sellainen, että kaikilla oli erilaiset velotusperusteet, joten hintojen vertailu oli hyvin vaikeaa. Moni asiakas joutuikin siten enemmän uskomaan mainonnan kehuja ja ylisanoja, jotka joskus hipoivat totuudellisuuden rajoja.

Puhelinoperaattorien laadukkuuden vertailu on vaikeaa tai vähemmän tärkeää kuin edulliset tariffit. Minulta on moni tuttu kysynyt ja olen mielipiteeni kiteyttänyt toteamukseen, että kaikki ovat ihan yhtä hyviä silloin kun kaikki toimii. Ja silloin kun on ongelmia niin ne ovat mitä ilmeisimmin yhtä huonoja. Tavallinen yksityisasiakas ei ole kiinnosta ongelmineen kun ongelmien selvitys on usein ihmistyötä ja se on nykyään kallista.

Eli tuota hintakilpailua on monenlaista, enkä minä tuossa edellä kuvannut kuin muutamia mieleeni jääneitä tapauksia. Halusin vain korostaa, että monella allalla on yrityksiä, jotka eivät suinkaan kilpaile hinnoilla vaan panostavat palveluun ja kuluttaja on siitä jopa valmis maksamaan. Ja usein niissä yrityksissä, jotka minä tunnen, henkilöstön palvelutaso ja -alttius saavutetaan hyvällä johtamisella ja yritysilmapiirillä. Tuottavuus pysyy korkeana kun työmotivaatiot ovat paikallaan. Näin korkeampi hintataso usein näkyy suoraan kilpailijoita parempana kannatavuutena.

Minä uskon vakaasti, että moni yritys pystyisi kohentamaan tulostaan jos panostaisi henkilöstöön ja nostaisi sillä tavoin palvelunsa laatua ja voisi silloin periä korkeampia hintoja ja saavuttaa parempia tuloksia. Mutta tuntuu että tällainen yritysmix on Suomessa kuitenkin aika harvinainen ja rahaa yritetään vain repiä työntekijöiden selkänahasta.

3.4.2014

Määrääkö osakeyhtiölaki voiton maksimointiin?

Taas jossain uutislähetyksessä syötti toimittaja meille samaa jo vuosikaudet toistettua mantraa, että osakeyhtiön on jo lain perusteella tuotettava mahdollisimman paljon voittoa osakkeenomistajille eikä siksi jotain juttua voida toteuttaa rikkomatta osakkeyhtiölakia.

Osakeyhtiläissä sanotaan sen I osan 1 luvun 5 § seuraavasti.

'Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.'

Voiko tuota enää selvemmin ja ytimekkäämmin sanoa? Toisaalta tuo toteamus on itsestään selvää. Ei mikään osakeyhtiö pärjää pitkän päälle ellei se tuota voittoa. Mutta ei tuossa sanota että voittoa on maksimoitava eli tuotettava mahdollisimman paljon.

Kyllä osakeyhtiö voi asettaa sen rinnalle muitakin tavoitteita. Tietenkin siinä yhteydessä on otettava huomioon osakkaiden tasa-arvoinen kohtelu ja päätöksenteon pitää olla lain, yhtiöjärjestyksen ja mahdollisen osakassopimuksen mukaista. Mutta vaikkapa jonkinlaisen yhteiskuntavastuun huomioon ottamiselle ei pitäisi ainakaan osakeyhtiölain perusteella olla mitään esteitä.

Eri asia on sitten saadaanko yhtiön sisällä konsensusta tuollaisesta yhteiskuntavastuusta ja miten sitä toteutetaan vähemmistöjen oikeuksia kunnioittaen.

Mutta ahneuden ja voittojen maksimoinnin väittäminen osakeyhtiölain vaatimukseksi on ihan potaskaa. Kun sen joku on joskus saanut toimittajille syötettyä mantraksi niin sitä meille vaan koko ajan tuputetaan yhä uudelleen.

Piti minunkin ihan tarkistaa, että olisiko tuollainen säädös jossain vaiheessa ujutettu osakeyhtiölakiin. Epäilin kyllä kun vuosia sitten kuulin mutta siitä kuin itse opiskelin aihetta ja jouduin soveltamaan on kulunut jo paljon aikaa. Tulipahan tarkistettua.