Luin SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsonin kolumnia verokeskustelusta Iltalehdestä.
Yhtäkkiä lukiessani miten hänkin pitää arvonlisäveroa tasaverona välähti mieleeni että eihän arvonlisävero ole mikään tasavero. Se on vielä tasaveroa epäoikeudenmukaisempi veromuoto.
Tasaverollahan minun käsitykseni mukaan tarkoitetaan veroa, jossa jokainen maksaa tuloistaan samanlaisen veroprosentin mukaan veroa. Ymmärtääkseni eteläisessä naapurimaassamme Eestissä on käytössä sellainen tasaveromalli. Ja meidän nykyinen pääomaveromme on myös tasavero ellei noita listaamattoman yhtiön verovapauksia "pienille" osingoille oteta huomioon.
Mutta tarkastellaanpa arvonlisäveroa tarkemmin. Eräs älykäs ja vaatimaton miljonääriesimieheni kerran sanoi hauskasti kun keskusteltiin rahan ansaitsemisesta, ettei hän ainakaan voi syödä kuin 3 ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajella vain yhdellä autolla kerrallaan. En alkanut kiistellä hänen kesämökkikartanostaan ja huvipurrestaan kun tiesin hänet käytännössä kohtuullisen vaatimattomaksi. Ei hänellä ollut ökyautoa statustaan pönkittämässä eikä hän koskaan leveillyt varallisuudellaan eikä hänen omakotitalonsakaan mikään palatsi ollut. Ja hän maksoi hyvinmenestyvissä yrityksissään työläisilleenkin erinomaisia palkkoja. Hän oli ihan oikeassa. Ei normaali ihmisen esimerkiksi tulojen satakertaistuessa tarvitse lisätä kulutustaan 100-kertaiseksi. Ehkä tulojen lisäännyttyä ei samalla tavoin katsele erikoistarjouksia tai hintoja ylipäänsä ja ehkä lankeaa helpommin heräteostoihin kuin pienituloisempana. Mutta ehkä jonkinlaisiksi perusmenoiksi katsottavat menot nousevat korkeintaan kaksin- tai kolminkertaisiksi. Tai vaikka nelin-viisinkertaisiksi. Mutta 100-kertaisista tuloista jäisi kuluttamatta 95-kertaiset tulot!! Eikä noista 95 kertaisista tuloista maksettaisi edes mitään tasaveroa jos olisi käytössä hämäävästi vain tasaveroksi väitetty arvonlisävero kulutusverona.
Eli jos verotuksen painopiste olisi arvonlisäveron kaltaisessa kulutusverossa ei kyse olisi enää tasaverosta vaan suorastaan degressiivisestä verosta! Isoista tuloista maksaisit tasaveron vain siltä osin kuin kulutat mutta sen yli tuloistasi yli jäävät pääomiksi akkumuloituvat varat jäisivät kokonaan verottamatta. Eli oikein isoista tuloista olisi entistä pienempi osa tasaverotuksen piirissä.
Toivottavasti osasin selittää ajatukseni riittävän yksinkertaisesti.
28.2.2011
25.2.2011
Suomen perustuslakeja rukataan
Nyt olisi aika alkaa eduskuntavaaliehdokkaiden tenttaus perustuslakiin suunnitelluista muutoksista. Hätkähdin aika tavalla kun luin seuraavan muutosehdotuksen (tiedot löytyivät Jorma Jaakkolan ansiokkaasta kirjoituksesta täältä):
"Suomen perustuslaki ennen ja nyt
« : 23. Helmikuuta 2011, 14:15 »
Vastaa lainaten
Perustuslain 1§ ja 2§ muutosten historia
Pykälän 1 muutokset:
Suomen laki II 1994:
Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen laki II 1995:
Suomen Hallitusmuoto (17.7.1995/969)
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden
ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen kansanvaltainen valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731):
Valtiojärjestyksen perusteet
1 § Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Muutosehdotus (2011):
1 §
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
"
Eli uudessa muutosehdotuksessa on kokonaan jätetty pois julistus: Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Samoin on jätetty pois julistus: "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." Onkohan niin ettei noitakaan arvoja ole tarkoitus enää suojata?
Mutta mukaan on mahdutettu muutaman kerran mielenkiintoinen sanamuoto. Tässä lainaus samaisesta Jorma Jaakkolan kirjoituksesta:
Nimittäin Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731) pykäliin 94 ja 95 on lisätty teksti "... Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle."
Oletko muuten nähnyt mediassa kirjoitettavan tai keskusteltavan asiasta? Taidetaan edetä sammutetuin lyhdyin tässäkin. Minulla on hyvä ehdotus: eduskunta voisi järjestää niin, että tuo uuden eduskunnan hyväksyntä hankkeelle tehtäisiin päivää ennen vuoden 2011 itsenäisyyspäivää - kuten tehtiin sammutetuin lyhdyin joulukuussa 2006 hyväksyttäessä EU:n perustuslakia.
"Suomen perustuslaki ennen ja nyt
« : 23. Helmikuuta 2011, 14:15 »
Vastaa lainaten
Perustuslain 1§ ja 2§ muutosten historia
Pykälän 1 muutokset:
Suomen laki II 1994:
Suomen Hallitusmuoto 17.7.1919/94
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen laki II 1995:
Suomen Hallitusmuoto (17.7.1995/969)
1 §.
Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden
ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomen kansanvaltainen valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731):
Valtiojärjestyksen perusteet
1 § Valtiosääntö
Suomi on täysivaltainen tasavalta. Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Muutosehdotus (2011):
1 §
Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.
"
Eli uudessa muutosehdotuksessa on kokonaan jätetty pois julistus: Suomi on täysivaltainen tasavalta.
Samoin on jätetty pois julistus: "Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa." Onkohan niin ettei noitakaan arvoja ole tarkoitus enää suojata?
Mutta mukaan on mahdutettu muutaman kerran mielenkiintoinen sanamuoto. Tässä lainaus samaisesta Jorma Jaakkolan kirjoituksesta:
Nimittäin Suomen perustuslaki 2000 (11.6.1999/731) pykäliin 94 ja 95 on lisätty teksti "... Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle."
Oletko muuten nähnyt mediassa kirjoitettavan tai keskusteltavan asiasta? Taidetaan edetä sammutetuin lyhdyin tässäkin. Minulla on hyvä ehdotus: eduskunta voisi järjestää niin, että tuo uuden eduskunnan hyväksyntä hankkeelle tehtäisiin päivää ennen vuoden 2011 itsenäisyyspäivää - kuten tehtiin sammutetuin lyhdyin joulukuussa 2006 hyväksyttäessä EU:n perustuslakia.
Tunnisteet:
politiikka
24.2.2011
Ostin uuden kahvinkeittimen ja vähän vedestäkin
Ostin eilen uuden kahvinkeittimen. Muistan kun aikoinaan vanhemmillani oli kahvipannu, jota kutsuimme yleisesti pulputtimeksi. Sillä keitetty kahvi oli yhtä hyvältä maistuvaa kuin aikoinaan tavallisessa pannussa tai kattilassa isoäidin kiehauttama. Se on eri makuista kuin suodattamalla tehty kahvi.
Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.
Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.
Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.
Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.
Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.
Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.
Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.
Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.
Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.
Nykykielellä on kyse perkolaattorista. Keitin tänään ensimmäisen pannullisen. En kuitenkaan täyttä pannullista kun olin yksin kotona. En tiedä olivatko odotukseni ylimitoitetut vai mistä oli kysymys. Kahvi oli hyvää mutta en nyt ensimmäisellä juomisella osaa sanoa oliko se nyt niin hyvää.
Ongelma voi olla myös vesijohtovesi. Se on niin monella tavoin käsitelty ettei siitä hyvää kahvia voi saadakaan eikä teekään siihen valmistettuna kovin ihmeellistä ole. Teessä veden vaikutus tuntuu mielestäni vielä enemmän. Mutta huomaa sen kahvissakin. Kun menen maalle missä käytämme juomavetenä erittäin syvästä porakaivosta nostettua vettä niin kyllä kahvissa ja teessä maistat eron.
Asuessani Pieksämen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla käytin pitkään Esa Vaherron yrityksen Kuohun kirkasta. Kun tutustuin Esa Vahertoon muistan miten suurin piirtein ensimmäisessä lauseessa sanoin "Hei, sinäkö ole se mies joka myy sitä erinomaista lähdevettä?" ja Esa vastasi jotenkin seuraavasti: "Älä loukkaa minua. Veteni on Suomen parasta porakaivovettä eikä mitään epämääräistä lähdevettä." Ja toden totta. Vesi oli käsittämättömän hyvää. Sitä pystyi säilyttämään omissa ilmatiivissa kanistereissa jopa vuoden ilman että veden maku muuttui mihinkään. Muistan lukeneeni edesmenneen 'terveysprofessori' Toivo Rautavaaran ylistävät lausunnot Kuohun kirkkaasta.
Veden hankinta oli vain pidemmän päälle hankalaa kun nelihenkisessä perhessä kului melkoiset määrät juomavettäkin. Vaikka siirryimme takaisin kunnallisen vesijohtoveden käyttöön olin vakuuttunut ettei sellaisen juominen pitkällä tähtäimellä ollut varmaankaan mitenkään terveyttä edistävää.
Ostin kotiimme kevyen suodatusjärjestelmän juomaveden puhdistamiseksi. Aivan yhtä hyvän maksuiseksi vettä ei saanut mutta huomattavasti paremmaksi kuin suoraan hanasta otettuna.
Keväällä 2010 tapasin aivan henkilökohtaisesti eduskuntatalon edessä puhtaan veden puolesta mieltään osoittaneen Marko Sihvosen. Kirjoitin blogissanikin tapauksesta helmikuussa 2010.
Alkoi taas palautua mieleeni minkälaista hyvä vesi on. Suodattimia minulla ei ole kotona tällä hetkellä mutta taitaa taas olla aika hankkia sellaiset paikoilleen. En tiedä miksi niistä olin tässä välillä luopunut.
Ai niin. Vaikka tässä ei ole kyse tavallisesta juomavedestä ostin taas vaihteeksi helsinkiläisestä Eesti kaupasta gruusialaista luonnon mineraalivettä Borzhomia. Se maksaa noissa Eesti kaupoissa hiukan yli 2 euroa 1 litran pulloissa ja on siten samanhintaista kuin muutkin mineraalivedet, joista suurin osa ei ole edes luonnon mineraalivesiä. Tuo Borzhomi paransi aikoinaan isäni mahavaivat kokonaan eivätkä minullakaan siihen aikaan olleet happovaivat vaivanneet kun join tuota lasin päivässä. Kun Borzhomin maahantuonti Neuvostoliitosta (=Gruusiasta) loppui keskusteli isäni ison mineraalivesivalmistajan kanssa, että ryhtyisivät valmistamaan vastaavaa - kas kun kemiallinen koostumus oli aika hyvin dokumentoitu.
Vastaus olikin mielenkiintoinen. Borzhomissa on natriumia 1305 - 1650 mg/l kun täällä on totuttu että mineraaliveden pitää olla vähänatriumista. Laboratoriopäällikkö oli suorastaan järkyttynyt. Katselin tuossa eräästä niin siinä oli natriumia 13,8 mg/l eli tuossa Borzhomissa on yli 100 kertainen määrä natriumia! Hehe. Ja kyse on luonnon lähteestä tulevasta mineraalivedestä. Ja Gruusiassa elää pitkäikäisiä ihmisiä. Ja entisen Neuvostoliiton aikana esimerkiksi v 1980 tuotettiin Borzhomia 400 miljoonaa pulloa vuodessa.
23.2.2011
Junien myöhästely - oppia haettava Venäjältä?
Nuorempi poikani on asunut joitakin viikkoja luonani Kauniaisissa palattuaan Suomeen ulkomaisten opintojensa jälkeen. Hän aloitti myös työnsä Helsingissä ja käyttää julkisia liikennevälineitä. Ja hän on mieltynyt käyttämään VR:n paikallisjunaa. Minullakin on erittäin hyviä kokemuksia paikallisjunista 1960-luvun loppupuolelta kun asuin Etelä-Haagassa Huopalahden aseman vieressä. Asuin niin lähellä että kun olohuoneen ikkunasta näin paikallisjunan tulevan kaukana ehdin vielä hyvin juosta asemalle. Juna oli nopea ja täsmällinen. Joskus oli kätevämpää käydä junalla Asematunnelissa ruokaostoksilla kuin lähikaupassa.
Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.
Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.
Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.
Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.
Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.
Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.
Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.
Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.
Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.
Mutta nyt on ihan järkyttävää. Paikallisjunat myöhästelevät jatkuvasti. 10-20 min myöhästyminen on tavanomaista. Tänäänkin poikani piti mennä töihin iltavuoroon klo 15:18 lähtevällä junalla niin se olikin kymmenisen minuuttia myöhässä. Juuri strategisesti sen verran että hän olisi myöhästynyt töistä. Normaalisti 20 min junan saapumisesta riittää hyvin kävelymatkaan asemalta mutta 10 minuuttia ei riitä.
Miksi VR:n pitäisi hakea oppia Venäjältä? Siksi että Venäjällä junat kulkevat käsittämättömän hyvin aikataulussa. Ne ovat jo tsaarin aikaan ennen vallankumousta kulkeneet täsmällisesti. Muutama päivä sitten jossain iltapäivälehdistämme kerrottiin että Venäjällä ihmetellään kovasti että eikö meillä VR osaa hoitaa junaliikennettä kun Helsingin ja Pietarin väliä liikennöivä ekspressjuna Allegro myöhästelee jatkuvasti ja pääasiassa Suomen puolella. Ymmärsin että Venäjän puolella kyetään usein myöhästymistä kirimään.
Myös teatteri-, ooppera- ja konserttiesitykset alkavat Venäjällä kellontarkasti. Sekin on pitkä vuosikymmenien perinne.
Olen usein ihmetellyt miten Venäjällä ja ennen Neuvostoliitossa, maassa jossa niin moni asia oli retuperällä soromnoo-meiningillä oli tuollaista täsmällisyyttä huokuvia juttuja. Oliko jollain preussilaisella perinteellä jotain tekemistä asian kanssa ei ole tiedossani. No, myös isovenäläinen insinööri-isäni oli aina täsmällisyyden, tarkkuuden ja huolellisuuden perikuva. En usko että letkeä huolettomuus - sanoisinko rumemmin välinpitämättömyys ja huolimattomuus - olisi pelkkä venäläiseen kansanluonteeseenkaan kuuluva piirre.
Poikani pääsi töihin ajoissa kun olin itse menossa kauppareissulla käymään niin ajoin hänet töihin Helsinkiin.
Myös julkisen liikenteen linja-autot ovat muuttuneet epäluotettaviksi. En osaa sanoa onko kyse jonkin yhden ja saman liikennöitsijän linja-autovuoroista kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta kuulen useilta tutuiltani miten aamullakin on usein poisjääneitä vuoroja, jonka seurauksena ihmiset tietenkin myöhästyvät työpaikoiltaan. Tuotakaan en ihmettele sillä aika vanhaa linja-autokalustoa tuntuu monella liikennöitsijällä Helsingin seudulla olevan. Onkohan kilpailutetut hinnat puristettu niin alas että kate otetaan alentamalla linja-autojen laatua.
Maailmalla matkatessani olen joskus ihmetellyt miten muualla maailmassa (kalliissa korkean elintason maissa!) voivat jopa subventoimattomat bussiliput olla paljon halvempia kuin meillä julkisen liikenteen tariffit. Ja meillä tuottaa tappiota.
Meidän kalliit taksihinnat selittyvät taksiyrittämisen muodoista. Taksin pitää usein elättää kaksi henkeä, sekä renki että isäntä. Monessa muussa Euroopan maassa taksiyrittäjä elättää vain itsensä.
Tulipahan purnattua. Hiukan oli ajatus vielä kritisoida valtavia koloja vilkkaassti liikennöidyillakin kaduilla. Pelkään jatkuvasti autoni renkaiden rikkoutumista niissä. Niitä reikiä minun piti nimittäin verrata niitäkin Venäjän tiestöön. Sille tasolle on meidän tienpitommekin jo alentunut. Mutta ehkä adrenaliinitasoni on jo noussut sen verran että parempi kirjoittaa lisäpurnaukset myöhemmin.
21.2.2011
Muutummeko poliisivaltioksi?
Aika hurjalta näyttää. Eduskunnassa pyörii nyt aivan vaalikauden lopulla mittava lakiuudistus, jossa poliisin valtuuksia tunnutaan lisäävän aivan käsittämättömällä tavalla. Piraattipuolueen puheenjohtaja on tehnyt terävän havainnon: nuo kaksi lakiesitystä ovat niin laajoja (yli 1000 sivua!) että todennäköisesti harva kansanedustajat jaksaa kahlata niitä läpi etenkin kun on kiire ja tulevat eduskuntavaalitkin vaativat valmistautumista. Eikä kansalaisten yksityisyyden puolustaminen ja suojaaminen taida olla Suomessa oikein mediaseksikästäkään. Olen minäkin monissa keskusteluissa kuullut sen kovin yleisen argumentin, että "onko sinulla sitten jotain peiteltävää kun noin haluat varjella yksityisyyttäsi?" ja sitten perään väite ettei kenelläkään kunnon kansalaisella ole mitään peiteltävää.
Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.
Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.
Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.
En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.
Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.
Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.
Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!
Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.
Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.
Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.
Usein argumentteina käytetään helposti suureen yleisöön uppoavia perusteluja miten näitä lisäävaltuuksia käytettäisiin vain pedofiilien, kansainvälisten rikollisliigojen, terroristien, huumeparonien ja sarjamurhaajien jahtaamiseen ja sitten heti perään kysymys että "ethän sinä tuollaista hyvää asiaa kuitenkaan halua vastustaa". No ei tietenkään. Kyllähän ne ovat aikamoinen kauhistus kunnon ihmisille.
Näyttää jotenkin kuin olisimme soljumassa jonnekin Yhdysvaltain terrorismin vastaisen lainsäädännön ja Itä-Saksan Stasin tai Neuvostoliiton salaisen poliisin välimaastoon eikä kukaan sitä oikein edes älyä.
Minulla ei ole mitään rikosten tutkintaa tai torjuntaa vastaan. Mutta poliisin toimintaa ei tässä Suomen maassa tunnuta oikein missään valvottavan. Sen tietävät monet poliisiviranomaiset itsekin. Vaikka suurin osa poliiseista on oikeudentuntoisia ja rehellisiä on joukossa aivan liikaa suoranaisia roistoja jotka häikäilemättä käyttävät hyväksi asemaansa jonka tietävät hyvin suojatuksi tehokkaan valvonnan puuttuessa.
En luettele tässä esimerkkejä vaikka voisin pelkästään minäkin yksilöidä kymmenittäin - pari kokemusta on omakohtaistakin. Niistä voidaan aina sanoa että ne ovat vain yksittäistapauksia, joita ei sovi yleistää, niin kuin ne toki ovatkin. Mätäpaiseita on muissakin ammattiryhmässä.
Ongelma onkin poliiseille jo nyt annettujen laajojen yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen puuttuvien valtuuksien valvomattomuus. Ei vastaavaa valtaa ole esimerkiksi lääkärilläsi tai lastesi opettajalla.
Teoriassa valvontaa on - käytännössä ei. Poliisin toimien valvonta on aikamoista silmälumetta. Oikeustieteen tohtori, Rovaniemen yliopiston professori Jyrki Virolainen on antanut blogissaan eräälle ilmiölle oivallisen nimenkin - Paaterointi. Se on verbi joka on muodostettu poliisiylijohtaja Mikko Paateron sukunimestä. Paaterointi tarkoittaa seuraavanlaista ilmiötä: kun joku poliisi töppäilee ja asia nousee ehkä näyttävästi mediassa esille antaa poliisiylijohtaja Paatero siitä välittömästi lausunnon ettei mitään väärää ole tapahtunutkaan. Usein lausunto tulee julkisuuteen niin nopeasti ettei varmasti mitään aitoa tutkintaa ole ehtinyt tapahtua asian tiimoilla.
Ymmärrän, että hyvän johtajan pitää olla puolustamassa joukkojansa. Mutta vääryyttä (käytän tässä tuollaista yleisnimikettä!) tehneiden lähes perusteeton puolustaminen ei ole oikein sopivaa korkeimmalle poliisiviranomaiselle, jonka pitäisi myös huolehtia että omassa laumassa olevat mätäpaiseet sieltä pannaan vastuuseen ja tarvittaessa poistetaan. Paaterohan tuli myös tunnetuksi kuuluisassa ulkomaalaisten isoäitien karkoitustapauksessa, jossa hän Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallbergin kanssa yhdessä julisti ettei poliisin tarvitse noudattaa ja panna täytäntöön KHO:n lainvoimasta karkoituspäätöstä. KHO presidentti on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen moitteet asiasta, josta professori Virolainen on ansiokkaasti tiedottanut. Ylipäänsä erikoista että eduskunnan oikeusasiamies antaa asiassa moitteet mutta taitaa olla siitä kiinni että oli arvovaltaiset kantelijat (mm professori Virolainen) - eihän siellä tavallisten ihmisten tekemiin kanteluihin ole vakavasti suhtauduttu enää vuosikymmeniin!
Lehdistö usein vaikenee tämän tyyppisistä asioista. Tässä oivallinen esimerkki valtamedioiden vaikenemisesta kuin yhdestä suusta josta asiasta kirjoitin 4 vuotta sitten. Minua on vuosikausia huvittanut kun Helsingin Sanomien edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen usein vakuutteli että Hesari kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Kun median pitäisi olla vallan vahtikoira oli se Janne Virkkusen aikana enemmänkin parin suurimman valtapuolueen sylikoira ja taitaa olla sitä edelleen - vain puolue on ehkä vaihtunut välillä.
Internet tarjoaa mielenkiintoisia foorumeita joita ei ainakaan toistaiseksi ole kyetty kahlitsemaan vaikka näyttääkin että eri maissa, myös lännessä, vallanpitäjillä on suuri halua suitsia vapaana vellova tiedotus. Lukijoilta itseltään vaaditaan tässä uudessa Internet maailmassa uudenlaista mediakriittisyyttä mutta en minä ainakaan enää halua että minulle uutisia tarjoiltaisiin vain tarkkaan esiseulotussa (=sensuroidussa!) formaatissa.
Tällaisista asioista kiinnostuneiden kannattaa seurata professori Virolaisen blogia. Siellä on terävää ja rohkeaa analyysia oikeudenkäytöstä ja rajukin kritiikki on esitetty 'sofistikoidusti'. Toinen mielenkiintoinen paikka on kansalaisjärjestö Effin ( Electronic Frontier Finland ry ) nettisivusto. Ja jos aiheet, puolustaa kansalaisten sähköisiä oikeuksia, tuntuvat läheisiltä suosittelen liittymistä jäseneksi.
Tunnisteet:
politiikka
18.2.2011
Wincapita pyramidihuijaus
Olen jo yli vuoden havainnoinut kaikenlaista Wincapita liittyvää. Ei kukaan tervejärkinen, alkeellista matematiikka ymmärtävä voi päätyä muuhun käsitykseen kuin että kyse on ollut pyramidihuijauksesta. Vaikeampaa onkin sitten selvittää kuinka moni itseään sijoittajaksi kutsuva ollut ns hyvässä uskossa ja kuinka moni ymmärtänyt hankkeen laittomuudet. Syytä olisi ollut epäillä koska 400% tuoton lupaaminen olisi pitänyt herättää. Miksi joku kultasuonen löytänyt olisi ryhtynyt jakamaan tuollaista rikastumisen lähdettä?
Sijoittaja on irvokas nimitys noin epämääräiseen hankkeeseen rahojaan sijoittaneen. Jos puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundkin oli sijoittanut tuollaiseen hankkeeseen niin hiukan ihmetyttää miten ahneus on sumentanut terveen järjen.
Tuossa muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin miten Wincapitan pääjehu Hannu Kailajärvi oli esitellyt Keskusrikospoliisille valuuttakauppaa jopa videoituna esityksenä. Kiinnitin huomiota noissa nauhoituksissa hänen omaan kehuunsa miten hänen älykkyysosamääränsä olisi Mensan testeissä ollut 158 muistaakseni. En ollenkaan epäile tuollaista mutta ihan viisaana (vs älykkyys!) en pidä sellaista ihmistä joka tuhlaa toisten rahoja uhkapeliin miljoonakaupalla häviten.
Muutenkin Kailajärven ansaintahistoria vaikuttaa suuntautuneen nopeasti-helppoa-rahaa-ihmisten heikkouksilla linjoille.
Olen lukenut erilaisten Wincapita-uskovaisten - sillä sokeasta uskostahan tuossa on ollut kysymys - hehkutusta ns vivutetusta valuuttakaupasta missä pienillä omapanoksilla ja moninkertaisilla lainarahoilla tehdään mahtavia voittoja. Wincapita uskovaiset uskoivat että Hannu Kailajärvi oli keksinyt valuuttakurssimuutosten erehtymättömän ennustusjärjestelmän ja että hänen muille sen avulla tarjoamansa voittomahdollisuudet olivat täysin pyyteetöntä.
Koko Wincapita juttu on Suomessa mittaluokaltaan ainutlaatuinen. "Sijoittajia" on ollut yli 10000 henkeä. Suurin osa lienee hävinnyt sijoituksensa kuten pyramidihuijauksissa yleensä käy. Mutta kun sijoittajia oli yli 10000 on siellä myös voittajia ollut melkoinen määrä. Poliisitutkinnan aikana on takavarikoitu melkoinen määrä "sijoittaneiden" saamia voittovaroja. Kun poliisitutkinta on venynyt ja venynyt jutun jättiläismäisen laajuuden vuoksi on vakuustakavarikkoja jatkettu moneen kertaan paljon yli sen mitä ylipäänsä voisi pitää kohtuullisena. Poliisitutkinnan keston arvostelu on kyllä paikallaan. Jos hyvässä uskossa viattomienkin "sijoittaneiden" varoja pidetään pitkitetyssä takavarikossa vuosikausia se ei voi olla oikein.
Pitää muistaa tässä Wincapita juttukokonaisuudessa ettei ahneus ja tyhmyys kumpikaan ole Suomessa rikoksia. Melkoinen osa noista Wincapitassa hävinneistä mutta myös hyötyneistä täyttää nuo molemmat tunnusmerkit. Varsinainen rikollinen sisäpiiri on todennäköisesti ollut aika pieni. Pitäisikö muiden "viattomien" sitten saada pitää tuollaisessa rikollisessa touhussa saamansa voitot onkin mielenkiintoinen kysymys ja olisiko hävinneiden vain kiltisti hyväksyttävä toisten voittaneen heidän rahojaan - siinäpä kysymys tuomioistuimille.
Pitää toivoa että juttuun saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua Kun pääorganisaattori Hannu Kailajärven rikosoikeudenkäynti on vihdoinkin käynnistynyt.
Sijoittaja on irvokas nimitys noin epämääräiseen hankkeeseen rahojaan sijoittaneen. Jos puolustusvoimien entinen komentaja Hägglundkin oli sijoittanut tuollaiseen hankkeeseen niin hiukan ihmetyttää miten ahneus on sumentanut terveen järjen.
Tuossa muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin miten Wincapitan pääjehu Hannu Kailajärvi oli esitellyt Keskusrikospoliisille valuuttakauppaa jopa videoituna esityksenä. Kiinnitin huomiota noissa nauhoituksissa hänen omaan kehuunsa miten hänen älykkyysosamääränsä olisi Mensan testeissä ollut 158 muistaakseni. En ollenkaan epäile tuollaista mutta ihan viisaana (vs älykkyys!) en pidä sellaista ihmistä joka tuhlaa toisten rahoja uhkapeliin miljoonakaupalla häviten.
Muutenkin Kailajärven ansaintahistoria vaikuttaa suuntautuneen nopeasti-helppoa-rahaa-ihmisten heikkouksilla linjoille.
Olen lukenut erilaisten Wincapita-uskovaisten - sillä sokeasta uskostahan tuossa on ollut kysymys - hehkutusta ns vivutetusta valuuttakaupasta missä pienillä omapanoksilla ja moninkertaisilla lainarahoilla tehdään mahtavia voittoja. Wincapita uskovaiset uskoivat että Hannu Kailajärvi oli keksinyt valuuttakurssimuutosten erehtymättömän ennustusjärjestelmän ja että hänen muille sen avulla tarjoamansa voittomahdollisuudet olivat täysin pyyteetöntä.
Koko Wincapita juttu on Suomessa mittaluokaltaan ainutlaatuinen. "Sijoittajia" on ollut yli 10000 henkeä. Suurin osa lienee hävinnyt sijoituksensa kuten pyramidihuijauksissa yleensä käy. Mutta kun sijoittajia oli yli 10000 on siellä myös voittajia ollut melkoinen määrä. Poliisitutkinnan aikana on takavarikoitu melkoinen määrä "sijoittaneiden" saamia voittovaroja. Kun poliisitutkinta on venynyt ja venynyt jutun jättiläismäisen laajuuden vuoksi on vakuustakavarikkoja jatkettu moneen kertaan paljon yli sen mitä ylipäänsä voisi pitää kohtuullisena. Poliisitutkinnan keston arvostelu on kyllä paikallaan. Jos hyvässä uskossa viattomienkin "sijoittaneiden" varoja pidetään pitkitetyssä takavarikossa vuosikausia se ei voi olla oikein.
Pitää muistaa tässä Wincapita juttukokonaisuudessa ettei ahneus ja tyhmyys kumpikaan ole Suomessa rikoksia. Melkoinen osa noista Wincapitassa hävinneistä mutta myös hyötyneistä täyttää nuo molemmat tunnusmerkit. Varsinainen rikollinen sisäpiiri on todennäköisesti ollut aika pieni. Pitäisikö muiden "viattomien" sitten saada pitää tuollaisessa rikollisessa touhussa saamansa voitot onkin mielenkiintoinen kysymys ja olisiko hävinneiden vain kiltisti hyväksyttävä toisten voittaneen heidän rahojaan - siinäpä kysymys tuomioistuimille.
Pitää toivoa että juttuun saataisiin vihdoinkin jotain tolkkua Kun pääorganisaattori Hannu Kailajärven rikosoikeudenkäynti on vihdoinkin käynnistynyt.
14.2.2011
Kerrostalon elinkaari
Havaitsinpa tuossa että on tullut kirjoitettua 500 blogikirjoitusta. Tämä on siis järjestyksessä jo numero 501. Eli paksuhkon kirjan verran on tullut kirjoitettua.
Tämän jutun aihe tuli esiin kun kuuntelin televisiossa rakentamisen kanssa tekemisiin joutuvien asiantuntija-viranomaisten käsityksiä 1950-60 luvulla rakennettujen talojen elinkaaresta. Nämä kerrostalorakentamisen asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suustä että silloin rakennettujen kerrostalojen elinkaareksi oli kaavailtu noin 40 vuotta, jonka jälkeen talot oli tarkoitus purkaa. Ja kuin todisteena pidetään sitä että silloin rakennetuissa taloissa esimerkiksi vesi- ja viemärijohdot upotettiin seinärakenteisiin koska tarkoitus ei ollutkaan missään vaiheessa korjata näitä LVI-asennuksia.
Höpö höpö. Veikkaan ennemminkin ettei kukaan vaivautunut rakennusvaiheessa edes ajattelemaan 40-60 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa peruskorjausta. Mutta kun olen kysellyt minua vanhemmilta en ole kuullut kenenkään kertoneen että he olisivat olleet tietoisia että talojen elinkaareksi olisi suunniteltu vain 40 vuotta. Eli ihmiset jotka siihen aikaan etukäteen säästivat 5-10 vuotta asunnon omarahoitusosuutta pankkitilille ja sitten maksoivat asuntolainojaan seuraavat 5-10 vuotta olisivat saaneet asua velattomaksi maksetuissa asunnoissa vain 20-30 vuotta, jonka hjälkeen talot olisi purettu ja koko elämäsi suurin sijoitus olisi valunut tuhkatuuleen. Eli jos rakentamista valvovat viranomaiset tiesivät tuollaisesta 40 v elinkaaresta kerrostaloille niin he ovat osallistuneet kansalaisten harhauttamiseen. En usko että ostajat ymmärsivät ostaneensa kerrostaloasuntonsa vain seuraaviksi 40 vuodeksi ja sen jälkeen heidän investointinsa olisi hävinnyt.
Ja kun olen katsonut tämä päivän rakentamistekniikkaa niin ei sekään oikein tunnu perustuvan pidempiin elinkaariin vaikka LVI asennukset tehdäänkin nykyään pintavetoina halvempien korjausten mahdollistamiseksi.
Vierailin joskus 1960-luvulla Ranskassa asuvien sukulaisten luona. Perhe piti Pariisissa kirjakauppaa keskellä kaupunkia vanhan kerrostalokiinteistön katutasossa. En muista miten keskustelu kääntyi talon ikään mutta veikkasin talon tuleen rakennetuksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Olinkin hyvin yllättynyt kun isäntäväkeni kertoi talon rakennetun jo 1700-luvulla. Siihen vain oli vuosisatojen kuluessa lisätty sähköt ja LVI-asennukset.
Eli kyllä rakennuksia voidaan rakentaa vuosisadoiksikin.
Suvumme kesähuvilassa, jota nykyään isännöi poikani perheineen, on sen rungon muodostavat hirret ehkä noin 200 vuotta vanhat. Edellinen peruskorjaus tehtiin noin 60 vuotta sitten ja nyt tehdään seuraavaa.
Asuntojen tekniset vaatimukset ovat vuosikymmenien kuluessa nousseet. Ei 60 vuotta sitten kukaan voinut aavistaa miten paljon erilaisia sähköllä toimivia vempaimia on käytössä. Maakuopat on korvattu jääkaapeilla ja kantovesi sähköpumpuilla jne jne.
Se varsinainen asia oli kuitenkin tuo 40 v pituiseksi kaavailtu elinkaari. Minun käsitykseni mukaan ei tuollaisesta 1950-60 luvulla ollut mitään puhetta. Itsekin ostin 1970-luvulla viitisentoista vuotta aikaisemmin rakennetun kerrostaloasunnon eikä minulla tullut mieleenkään että talon elinkaaresta oli enää 25 v jäljellä. No talo seisoo edelleen paikoillaan vaikka en enää siellä asukaan.
Että sellaista tänään.
Tämän jutun aihe tuli esiin kun kuuntelin televisiossa rakentamisen kanssa tekemisiin joutuvien asiantuntija-viranomaisten käsityksiä 1950-60 luvulla rakennettujen talojen elinkaaresta. Nämä kerrostalorakentamisen asiantuntijat sanovat kuin yhdestä suustä että silloin rakennettujen kerrostalojen elinkaareksi oli kaavailtu noin 40 vuotta, jonka jälkeen talot oli tarkoitus purkaa. Ja kuin todisteena pidetään sitä että silloin rakennetuissa taloissa esimerkiksi vesi- ja viemärijohdot upotettiin seinärakenteisiin koska tarkoitus ei ollutkaan missään vaiheessa korjata näitä LVI-asennuksia.
Höpö höpö. Veikkaan ennemminkin ettei kukaan vaivautunut rakennusvaiheessa edes ajattelemaan 40-60 vuoden kuluttua mahdollisesti tapahtuvaa peruskorjausta. Mutta kun olen kysellyt minua vanhemmilta en ole kuullut kenenkään kertoneen että he olisivat olleet tietoisia että talojen elinkaareksi olisi suunniteltu vain 40 vuotta. Eli ihmiset jotka siihen aikaan etukäteen säästivat 5-10 vuotta asunnon omarahoitusosuutta pankkitilille ja sitten maksoivat asuntolainojaan seuraavat 5-10 vuotta olisivat saaneet asua velattomaksi maksetuissa asunnoissa vain 20-30 vuotta, jonka hjälkeen talot olisi purettu ja koko elämäsi suurin sijoitus olisi valunut tuhkatuuleen. Eli jos rakentamista valvovat viranomaiset tiesivät tuollaisesta 40 v elinkaaresta kerrostaloille niin he ovat osallistuneet kansalaisten harhauttamiseen. En usko että ostajat ymmärsivät ostaneensa kerrostaloasuntonsa vain seuraaviksi 40 vuodeksi ja sen jälkeen heidän investointinsa olisi hävinnyt.
Ja kun olen katsonut tämä päivän rakentamistekniikkaa niin ei sekään oikein tunnu perustuvan pidempiin elinkaariin vaikka LVI asennukset tehdäänkin nykyään pintavetoina halvempien korjausten mahdollistamiseksi.
Vierailin joskus 1960-luvulla Ranskassa asuvien sukulaisten luona. Perhe piti Pariisissa kirjakauppaa keskellä kaupunkia vanhan kerrostalokiinteistön katutasossa. En muista miten keskustelu kääntyi talon ikään mutta veikkasin talon tuleen rakennetuksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Olinkin hyvin yllättynyt kun isäntäväkeni kertoi talon rakennetun jo 1700-luvulla. Siihen vain oli vuosisatojen kuluessa lisätty sähköt ja LVI-asennukset.
Eli kyllä rakennuksia voidaan rakentaa vuosisadoiksikin.
Suvumme kesähuvilassa, jota nykyään isännöi poikani perheineen, on sen rungon muodostavat hirret ehkä noin 200 vuotta vanhat. Edellinen peruskorjaus tehtiin noin 60 vuotta sitten ja nyt tehdään seuraavaa.
Asuntojen tekniset vaatimukset ovat vuosikymmenien kuluessa nousseet. Ei 60 vuotta sitten kukaan voinut aavistaa miten paljon erilaisia sähköllä toimivia vempaimia on käytössä. Maakuopat on korvattu jääkaapeilla ja kantovesi sähköpumpuilla jne jne.
Se varsinainen asia oli kuitenkin tuo 40 v pituiseksi kaavailtu elinkaari. Minun käsitykseni mukaan ei tuollaisesta 1950-60 luvulla ollut mitään puhetta. Itsekin ostin 1970-luvulla viitisentoista vuotta aikaisemmin rakennetun kerrostaloasunnon eikä minulla tullut mieleenkään että talon elinkaaresta oli enää 25 v jäljellä. No talo seisoo edelleen paikoillaan vaikka en enää siellä asukaan.
Että sellaista tänään.
Töissä tarvitaan kusipäitä
Taloussanomissa oli kirjoituksella hauska otsikko: 'Töissä tarvitaan kusipäitä'. Jutussa viitattiin professori Alf Rehniin ja Jari Sarasvuohon. Alf Rehniä olen arvostanut suuresti ja Jari Sarasvuota silloin tällöin. Sarasvuon mielipiteisiin voin yhtyä osassa tapauksia (melko usein!). Osa Sarasvuon lausumista on kuitenkin mielestäni ollut ihan ufoja mutta varmasti ovat palvelleet hänen yrityksensä markkinointia.
Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.
Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.
Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.
Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.
Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.
Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.
Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.
Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.
Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.
Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.
Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.
Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.
Tunnisteet:
Johtaminen
12.2.2011
Nokian yhteistyö Microsoftin kanssa
Kirjoitin eräälle blogipalstalle tänään. Mutta ajattelin että julkaisen sen täällä omassa blogissanikin. Eli seuraavaa.
Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.
Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.
Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.
Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?
Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.
Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.
Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.
Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.
Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.
Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.
Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?
Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.
Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.
Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.
Tunnisteet:
Johtaminen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)