27.2.2014

Mannnerheim elokuvaprojektin konkurssi

Hankkeen puuhamiehinä olivat ohjaaja Renny Harlin ja elokuvan tuottajana Markus Selin. Tuoreessa MOT ohjelmassa Ylellä Markus Selin oli hyvin vaitonainen Renny Harlinin osuudesta ja roolista mutta myönsi Renny Harlinin saaneen palkkiona 0,7 miljoonaa euroa, vaikkei elokuva koskaan valmistunut ja tuotantoyhtiö ehti tehdä konkurssin.

Mielenkiintoista on, että herrojen Harlin ja Selin kaveruus alkoi jo vuonna 1986 yhteisellä elokuvahankkeella "Jäätävä polte". Ja on kaveruus jatkunut ilmeisesti siitä lähtien ihan nykypäiviin.

Erikoista on mielestäni, että Harlinin ohjaajasopimus uusittiin tai muutettiin kun rahoituksessa oli jo ongelmia. Ja siitä oli hienosti tehty amerikkalaiseen tyyliin takuusopimus, että ohjaaja saa rahansa vaikka elokuva ei koskaan valmistuisikaan. Eli ikään kuin ohjaajan kalenteristaan varaama aika olisi näin työn tuloksesta riippumatta korvattavaa.

Kukahan noita tuotantoyhtiön rahajuttuja silloin hallinnoi ja miksi juuri Renny Harlin sai rahansa kun moni muu jäi nuolemaan näppejään.

Asetelma muistuttaa suuresti "Jäätävä polte" elokuvan jälkipyykkejä. Lehdissä kirjoitettiin aikoinaan pitkään miten laskut esimerkiksi filmauspaikoilla Lapissa järjestelmällisesti jätettiin maksamatta.

Muutenkin Markus Selin näyttää vetäneen kurveja suoriksi (ote Wikipediasta):

Huhtikuussa 2007 Markus Selin sai syytteet törkeästä velallisen petoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.[3] Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä 5 640 euron oheissakkoihin ja maksamaan korvauksia 99 000 euroa 11. tammikuuta 2008. Oikeus katsoi, että Selin pimitti 1990-luvun lopulla omaisuuttaan velkojilta ja salaili sitä ulosotossa.[4][5]

En väitä että tässä Mannerheim tapauksessa olisi mitään epärehellistä. Mutta silti ihmetyttää miten vanha kaveri ehti rahansa saada hyvissä ajoin ennen konkurssia. 
        

Eivätkö vanhat ihmiset osaa käyttää hissejä?

Kirjoitin vajaa kaksi kuukautta sitten blogiini "Hissiasiantuntijan vieressä hissiä odottamassa".

Olin silloin juuri aloittanut päivittäiset käynnit syöpäsairaalassa saamassa sädehoitoa, Nyt sädehoito on loppusuoralla kun käyntejä alkaa olla yli 30 kpl.

Paljon tuolla sairaalassa kulkee ikäihmisiä, mutta en olisi koskaan uskonut, että ihmiset eivät osaa käyttää nykyaikaisia hissejä.

Olen melkein päivittäin tavannut hissin edessä hissin tilaavia ihmisiä, jotka ensin katsovat hissin näytöstä missä kerroksessa hissi on. Kun tässä sairaalassa sisäänkäynti on 1. kerroksessa ja sädehoito alaspäin 0. kerroksessa. Jos hissi on tilattaessa 6. kerroksessa he painavat nappia "YLÖS" kun kuvittelevat, että tilaus tehdään sinne missä hissi kulloinkin sijaitsee. Kun he astuvat hissiin ja painavat nappia "0." (eli alaspäin) alkaa hissi mennäkin ylöspäin. Ja sitten ihmettelevät kummasti.

Muutaman kerran on käynyt, että minä olen ehtinyt tilata hissin alaspäin niin he ihmettelevät, että vaikka painoivat 6. kerroksen nappia hissi menikin ensiksi alaspäin. Matka 1. kerroksesta 0. kerrokseen on niin nopea, ettei siinä kannata alkaa selittää äimistelijöille missä meni vikaan. Mutta hyvin vihaisina ovat muutaman kerran katsoneet minua ikään kuin olisi syyllinen kun olin kaapannut heidän hissinsä.

Yritin hymyillen lohduttaa, että saivat ylimääräisen huvimatkan, mutta huumorini ei tuntunut purevan.

Eihän tämä koko asia ole iso, mutta ihmettelen onko tällaisia ihmisiä paljonkin vai onko kyse vain iän mukana tuomasta taantumasta?  

23.2.2014

Ukrainan presidentti Viktor Janukovitshin luksushuvila

Luin huvittuneena lehdistä miten nyt hekumoidaan Ukrainan presidentti Janukovitshin luksushuvilalla.

Minua alkoi huvittaa kun katsoin kuvia tästä kauheaksi luksukseksi nimetystä kartanosta.

Aloin miettiä minkälaisen jymyjutun saisi Suomesta tasavallan presidentin luksumaisesta talviasunnosta Mäntyniemestä. Melkein 3 hehtaarin tontti parhaalla paraatipaikalla Helsingissä.
Lisäksi presidentti käyttää Kauppatorin kupeessa olevaa linnaa työhuoneenaan. Vaikka se on korjauksen alla on se kuitenkin varattu presidentin esikunnan käyttöön.

Lisäksi presidentillä on käytössään loistava kesäpalatsi Kultaranta Naantalissa, josta tuodaan presidentille sekä kukkasia että vihanneksia ruokapöytään minun tietääkseni. Sielläkin on lääniä 54 hehtaaria.

Lisäksi tasavallan presidentillä on käsittääkseni useampikin auto, joista ainakin osa on panssaroituja.

Sen lisäksi presidentille on teetetty uusi vene Kultaranta VIII. Vene ei ole mikään pikku purtilo vaan se on vajaa 20 metriä pitkä, melkein 6 metriä leveä ja siinä on moottoritehoja melkein 1800 hevosvoimaa.

Presidentti Janukovitshin kartanossa on maata n 150 hehtaaria. Uskoisin Nalle Wahlroosin ja Jorma Ollilan kartanoita vähintään yhtä isoiksi. Isovanhemmillanikin Karjalassa oli enemmän lääniä vanhalla kesähuvilallaan minne he muuttivat vallankumousta pakoon v 1917.

Lisäksi tuollainen puusta tehty Honkarakenteen komistus on hyvin kaukana esimerkiksi Romanian aiemman diktaattorin Ceausescun palatseista.

Miksei muuten toimittajat kirjoita yhtä suurella antaumuksella Romanian, Bulgarian ja Moldovan romaniparonien luksuslinnoista? Täällä meillä kaduilla kerjäävien ja ryöstelevien rahoista menee iso osa näille mafiosoille. Tuota "jäsenmaksujen" keruuta päämiehille on nähty Helsingin kaduillakin kun hienoissa puvuissa ökyautoilla kiertelevät miehet käyvät keräämässä kymmenyksensä (taitaa muuten olla enemmän kuin kymmenykset ;).

Mutta saahan näistä henkeä salpaavia lööppejä mediaan Suomessa huippukalliissa yksiöissä ja kaksioissa elävien kadehtijoiden ja kummastelijoiden luettavaksi.  

Kiireinen vuosi täynnä kaikenlaista tapahtumaa

Vuoden 2013 keväällä kävin terveyskeskuksessa lääkärin tarkastuksessa. Olin jo useita vuosia hengittänyt huonosti ja edellinen terveyskeskuslääkäri oli niputtanut nekin oireet keuhkoahtaumataudin (COPD) piikkiin, vaikka olin lopettanut tupakoinninkin jo yli 10 v aikaisemmin.

Uusi nuori ja tomera vaikkei mikään aloittelija terveyskeskuslääkäri löysi ensimmäisenä sydämen EKG:ssa jotain muutoksia, joiden perusteella antoi lähetteen erikoislääkärille erikoissairaanhoitoon. Minulla oli jo kolme vuotta aikaisemmin löydetty sydämen vajaatoiminta erikoissairaanhoidossa ja pallo jäi siinä vaiheessa Jorvin sairaalalle mutta ilmeisesti hukuin johonkin tutkimusjonoon. Nyt tutkimukset otettiin vakavasti ja minut sijoitettiin alkukesästä sydämen varjoainekuvauksen jonoon ja jonotusajaksi arveltiin muutamaa kuukautta.

Tuo sydämen varjoainekuvaus on näitä uudehkoja tutkimusmenetelmiä, jossa sydämeen työnnetään joko nivusista tai ranteesta työkalu sydämeen. Sillä voidaan syöttää varjoainetta  ja nähdä välittömästi kuvaruudulla mahdolliset ahtaumat sydämen verenkierrossa. Ja samalla työkalulla voidaan saman istunnon aikana suorittaa  niin sanotut pallolaajennukset. Jos vain niillä voidaan auttaa pääsee potilas yleensä jo seuraavana päivänä kotiin.

Sydänlääkäri totesi sepelvaltimon tukkeuman hengenvaaralliseksi ja totesi ettei tätä voitu hoitaa pallolaajennuksella vaan se tulisi vaatimaan ohitusleikkauksen. Ja ettei hän mielellään päästä minua kotiin ollenkaan, koska saattaisin menehtyä milloin tahansa,  vaan sijoittaisi välittömästi ohitusleikkausjonoon ja saman tien sairaalaan odottamaan.

En ollut vielä päässyt tuohon varjoainetutkimukseen kesällä 2013 kun eturauhasen ns PSA oli alkanut kohota. Terveyskeskuslääkärin alustavan sisätutkimuksenperusteella minut laitettiin pikaiseen koepalan näytteenottoon. Näytteestä löydettiin jonkin verran keskiärhäköitä syöpäsoluja ja välittömästi käynnistyi tietokonetomografia ja magneettikuvaus, joiden avulla haluttiin selvittää oliko syöpä ehtinyt muodostaa etäispesäkkeitä. Onneksi ei ollut. Hoitosuunnitelma laadittiin yksilöllisesti ottaen huomioon muut sairauteni ja vaivani.

Ensimmäisenä sain hormonipistoksen, jonka vaikutusajaksi kerrottiin 3-6 kk yhdelle ainoalle pistokselle. Ilmeisesti tehokas aine kun selvittiin yhdellä pistoksella, mutta oli se kallistakin kun maksoi yli 400 euroa/kerta - erikoislääkkeen omavastuu oli onneksi vain 5 euroa.

Syyskuussa pääsin ohitusleikkaukseen ja syövän hoitoon sain tuon pistoksen viikkoa ennen ohitusleikkausta.

Muut syöpähoidot eli lähinnä ns sädehoito piti aloittaa jo joulukuussa, mutta sydänjuttujen vuoksi olin joulukuussa sairaalassa  ja sädehoidot aloitettiin tammikuun alkupuolella. Sädehoitokertoja tuli 38 kpl. Joka viikon arkipäivinä ja nyt on maaliskuun alkupuolella viimeiset hoidot menossa ja sitten lääkärin lopputarkastus.

Jää nähtäväksi miten hoidot ovat auttaneet. Jos ovat auttaneet siirrytään käsittääkseni seurantavaiheeseen, jonka aika vahditaan ettei syöpä ole päässyt uusimaan tai vahvistumaan.

Kun olen avoimesti kertonut sairaudestani on aika moni minun ikäluokassa tai nuorempikin kertonut saaneensa vastaavan tyylistä hoitoa eturauhassyöpään ja parantuneensa.

Isälläni havaittiin eturauhassyöpä 82 v iässä. Siinä vaiheessa se oli jo levinnyt eri puolille elimistöä etäpesäkkein ettei siihen ollut mitään yksiselitteisen tehokasta hoitoa. Kirjoitin siitäkin kun kirjoitin isän dementiasta laajemminkin.

Itse aloin vaatia säännöllisissä terveystarkastuksissa vuosittain eturauhasen ns PSA arvon mittausta. Se saadaan vaivattomasti pienellä verikokeella. Aivan kummallista, ettei sitä sisällytetä normaaliin miehen terveystarkastukseen.

Mm sen vuoksi tiedostavat miehet järjestävät nykyään joka vuosi Movember liikkeen kampanjan, jossa kampanjan aikana kasvatetaan viikset. Pitää minunkin vastaisuudessa osallistua vaikka karvankasvuni on niin hentoa ettei ne viikset hyvältä näytä. Mutta parempi hennot ja rumat viikset kuin eturauhassyöpä. 


15.2.2014

Kivoja tapaamisia

Menneellä viikolla oli pari normaalista poikkeavaa tapaamista kivaa tapaamista. Keskiviikkona tapailin päiväsaikaan muutamia koulukavereita saksalaisesta koulusta (Deutsche Schule Helsingissä)ja muistelimme paljon yli 50 v aikaisia tapahtumia ja käytiin läpi vanhoja koulukavereita. Tässä iässä joutuu jo miettimään tätä maallisen vaelluksen rajallisuutta kun muistelun kohteena oli myös edesmenneitä. Mutta kyllä kaikenlaisia nuoruuden kolttosiakin muisteltiin ja niille naureskeltiin.

Toinen tapaaminen oli torstai-iltana kun Finnmatkat nimisessä matkatoimistossa 40 vuotta ja myöhemmin eri aikoina eri pituisia jaksoja työskennellyt porukka tapasi toisiaan vuotuisessa muistelukokouksessa.

Matkailualalla oli työviihtyvyys ja motivaatio korkeaa luokkaa jo itse työn mielenkiinnosta ja kiehtovuudesta johtuen jos ei johto sitä ehdoin tahdoin sotkenut. Sellaisiakin matkatoimistoja oli, mutta meillä oli aivan loistava työilmapiiri. Olin minä monissa muissakin matkatoimistoissa töitä tehnyt mutta ei niissä 40 v takaiset työtoverit yhä uudelleen vuosittain kokoonnu.

Mutta on minulla ollut ilo ja onni työskennellä  IT alallakin yrityksessä, jonka  työtoverit kokoontuvat myöskin säännöllisesti muistelemaan mennyttä aikaa. Kun yritys myytiin isolle omistajalle  hyvin kasvavana ja loistavasti tuottavana jatkui loistava työilmapiiri niin kauan kuin yrityksen pääosin omistanut johto pysyi talossa. Mutta kun johto kyllästyi tappelemaan uuden omistajan kanssa vaihtui yhtiön johto uuden omistajan kiltteihin käskyläisiin. Eikä sen jälkeen enää kenelläkään ollut kivaa. Vuotuiset henkilöstön tyytyväisyysmittaukset alkoivat osoittaa tyytyväisyydessä melkoista laskua koko ajan vain alemmas.

Oli minulla onni olla 1980-luvulla metalliteollisuuden PK-konepajan palveluksessa Savossa. Sielläkin oli hyvin originelli omistaja-johtaja, jolle oli tärkeää, että hänen yrityksessään työntekijät viihtyivät ja pärjäsivät.  Kaiken kaikkiaan sekin oli hyvin erikoinen työpaikka ja teki jatkuvasti hienoja tuloksia.

Ja vielä yhden loistavan yrityksen muistan. Vaikka noissa edellä kertomissani yrityksissä olin johtotehtävissä ja omalta osaltani yritin vaikuttaa yrityksen hengen pitämisessä korkealla tämä kertomukseni viimeinen oli sellainen, jossa olin yrityksen toimitusjohtajana. Kun tulin yritykseen en aivan tarkkaan tiennyt mihin tulin. Yritys tuotti huonosti, henkilöstö viihtyi huonosti ja vaihtuvuus oli korkea eikä kukaan työntekijä oikein tiennyt mihin suuntaan haluaisimme tai olisimme menossa. Jonkin aikaa ympärille katsottuani käynnistin kehitysprojektin, jonka tarkoitus oli parantaa aidosti työntekijöiden asemaa, työilmapiiriä ja siten työmotivaatiota. Samalla ryhdyttiin voimaperäisesti painamaan päälle, jotta jokainen työntekijä sisäistäisi yrityksen tavoitteet ja ymmärtäisi ne myös itselleen hyödyllisiksi. Näiden muutosten tarkoitus oli vähentää henkilöstön vaihtuvuutta ja myös sitä kautta kohentaa yrityksen tuloksentekokykyä.

Jännää oli havaita aluksi työntekijöiden ennakkoluulot. Heille oli työelämässä iskostunut mietelause, jota minäkin olin kuullut joskus erään luottamusmiehen kertovan: "työnantaja kusettaa aina". Meni aika tarkkaan vuosi rakentaa uusi luottamuksen ilmapiiri työntekijöiden ja johdon välille. Siihen saakka työntekijät kyräilivät epäluuloisina. Mutta sitten kun muutos tapahtui niin alkoi näkyä: työntekijöiden vaihtuvuus aleni kymmenenteen osaan aiemmasta, hyvistä  suorituksista  palkittiin oikeudenmukaisesti ja kaikki työntekijät sisäistivät yrityksen toiminnan suunnan. Ja tuotto alkoi kasvaa kovaa vauhtia. Oikeastaan suurimmat ongelmat minulla oli ulkomaisten omistajan edustajien kanssa. Saksalaiset ja itävaltalaiset eivät ymmärtäneet Suomessa siihen aikaan vallitsevaa kovaa inflaatiota vaan kuvittelivat palkkakustannusten nousun olevan jotenkin holtitonta. Myös kulttuurinen ymmärrys oli poikkeava. Minua kiellettiin sallimasta itseni sinuttelua enkä olisi saanut sinutella edes omaa sihteeriäni. No enhän minä sellaisia neuvoja voinut ryhtyä noudattamaan ilman että työntekijät olisivat ihan pelleksi luokitelleet.

Noista em syistä johtuen uskon vahvasti "hyvään johtamiseen", kuinka sillä saadaan aikaan juuri sitä mitä meidän aikamme tarvitsee. Vaikka en ole tohtori Pekka Himasen ihailija niin jaan hänen mielipiteensä tuollaisesta henkisestä murroksesta parantamaan työelämäämme. Minulla on ollut ilo kokea sellainen ihme niin monta kertaa yli 50 vuoden työurani aikana ja toisaalta olen sen uran aikana nähnyt aivan päinvastaisiakin johtamisesimerkkejä, jossa kaikki typistetään  Excel-taulukoiksi ja Powerpoint-esityksiksi eikä ihmisten johtamisesta ole hajuakaan.

Mutta summa summarum. Vanhojen koulu- ja työtovereiden tapaaminen on kivaa vaikka tuossa rönsyilin jonkin verran aiheen ulkopuolelle.

10.2.2014

Tarvitseeko suomenkielen taitoa ollenkaan?

Luin aivan järkyttyneenä Helsingin Sanomien juttua 58-vuotiaan italialaisen ravintola-alan työntekijän valitusta, ettei hän ole saanut työtä vaikka on jo toista vuotta hakenut.

Ihmettelen, että laatulehtenä itseään pitävä Helsingin Sanomat viitsii kirjoittaa tuollaista roskaa. Samassa artikkelissa jaaritellaan miten kielitaitovaatimuksista pitäisi voida tinkiä jotta tuollaisissa tapauksissa voitaisiin työllistää kielitaidottomiakin.

Siis mitä hä. Tämähän on ihan idioottimaista. Maassa, jossa tunnetusti harjoitetaan työmarkkinoilla ikäsyrjintää ei suomenkielentaitoinenkaan  58-vuotias löydä heti yhdessä vuodessa töitä jos löytää ollenkaan eikä Hesari hänen valituskirjoitustaan mihinkään noteeraisi.

Kirjoitin tammikuussa tänä vuonna hiukan samanlaisen tuohtumuksen vallassa kirjoituksen 'Työnantajat kehtaavat vaatia suomen taitoa'.

Tämä on mennyt ihan hullunmyllyksi  koko maahanmuuttajien paapominen. Medialla on todella kuin  yhdestä tuutista johdettu kansalaisten aivopesu meneillään. Nyt aletaan panna kohta Sveitsin kansakin kuriin EU tasolla kun se tekee vääriä päätöksiä. Eli jos Sveitsi haluaa mukaan EU:n vapaakauppaan yms niin sen on hyväksyttävä kaikkea kielteistäkin, jota väkisin syötetään tämän integraation mukana. Ennen kaikkea tulee mieleen Romaniasta ja Bulgariasta tulevat romanikerjäläiset. Eli kun muutkaan eivät saa ongelmaa kuriin niin ei sitä saa kukaan muukaan yrittää.

Ihan järjetöntä.

9.2.2014

Vieläkin kielitaidosta

Olen kirjoittanut koulutuksesta ja kielitaidosta muutaman kerran täällä blogissa. Ensimmäisen  kerran jo melkein 7 vuotta  sitten.

Toisen kerran kirjoitin kun oli tullut 100 vuotta täyteen isäni syntymästä.

Molemmissa kirjoituksissa mietiskelin kielitaitoa, sen merkitystä ja kielitaidon ruostumista sellaisena kun olin sen omakohtaisesti joutunut kokemaan.

Käydessäni nuorena saksalaista koulua ajattelin monia asioita saksaksi ja saatoin nähdä uniakin saksankielellä. Konkreettinen juttu oli kun vaihdoin saksalaisesta koulusta suomalaiseen lukioon  oli havaita, että laskin päässäni saksankielellä. ja numeroiden muuntaminen suomenkielisiksi vastauksiksi oli joskus hidasta. Syynä oli osittain numeroiden esitystapa, joka poikkesi suomenkielestä ja jossa kymmenet tulivat vasta ykkösien jälkeen. Nykyään ajattelen ja lasken pääsääntöisesti suomeksi.

Ainoa vieras kieli, jolla pystyn nauttimaan myös kaunokirjallisuudesta on saksa. Ja huomaan sellaisenkin, että kun televisiosta tulee saksankielisiä poliisisarjoja tms  niin niissä puhuttu saksa  menee suoraan aivoihin ilman käännösvaihetta. Jossain määrin samaa tapahtuu myös englannin ja ruotsin kanssa, mutta selvästi erona on kyvyttömyys  erottaa hienoja nyansseja kyseisessä kielessä. Faktatekstit menevät sujuvasti mutta varsinainen kielellisillä ilmaisuilla "maiskuttelu" ei näytä toimivan saksan tai äidinkieleni suomen tavoin.

Kuten noissa aiemmissa kirjoituksissa olen todennut moni muukin saksalaista koulua käynyt on havainnut saman. Työelämässä on melko yksipuolisesti joutunut käyttämään englantia ja saksa on muuttunut enemmän tai vähemmän passiiviseksi.

Minulla on haave lähteä aktiivilomalle Berliiniin, jossa pääsisin käyttämään saksaa oikein kunnolla. Kokemuksesta tiedän, että 1-2 viikkoa menee pelkästään kielen aktivoimisessa ja vasta sen jälkeen voi alkaa ajatella kielen käyttämistä. Eli minimiaika tuollaiseen tarkoitukseen olisi 1-2 kuukautta. Katsotaan nyt miten näistä eri (sairauksien) hoidoista selviän ja toivun. Ja tietenkin rahoitustakin pitäisi näin eläkeläisenä vähän mietiskellä vaikka Berliinissä pystyykin aika edullisesti majoittumaan paikallisiin pikkuhotelleihin. Mutta ainahan sitä voi ainakin suunnitella :)


8.2.2014

Eri vähemmistöjen pukeutumiskoodit

Eri vähemmistöillä on omat pukukoodinsa. Suomen romaneilla on ollut omat pukeutumissääntönsä ja niiden rajoituksista olen kirjoittanut 5,5 v sitten.

Nyt meille on jo yli 20 vuoden ajan tullut iso joukko islaminuskoisia, joilla on naisilleen alkuperämaasta riippuen mitä ihmeellisimpiä rajoittavia häveliäisyys- ja pukeutumissääntöjä. Kun romanit ovat jo vuosikymmenet vaatineet noita oman pukukoodinsa erivapauksia perustellen sitä omalla kulttuurillaan niin tämä uudet määräykset perustellaan islamin uskonnolla. ja sen erilaisilla säännöillä. ja silti moni uskonoppinut sanoo, ettei sellaisia rajoittavia sääntöjä ole islamin uskon perusteissa.

Törmäsin jonkin aika sitten kahteen mielenkiintoiseen Aftenposten lehdessä esitettyyn norjalaiseen kirjoitukseen. Tuore kirjoitus oli otsikoitu He hylkäävät työelämän ja jäävät notkumaan tukien varaan” ja vanhempi kirjoitus samaisessa lehdessä otsikolla "Puolet etiopialaisnaisista töissä, neljä viidestä somalista ei". Molemmissa kirjoituksissa käsitellään monipuolisesti noiden pukeutumisrajoitusten merkitystä työllistymisen estäjänä. Eiväthän ne ainoita esteitä tietenkään ole. Ammattitaidottomuus, työkokemuksen puute tai huono kielitaito vaikuttavat varmasti voimakkaasti vaikka miten yritetään väittää meilläkin, että kyse olisi vain rotuennakkoluuloista ja vastaavasta.

Jännää on havaita, että hyvin suomea puhuvat maahanmuuttajat, joilla on lisäksi vielä jotain ammattitaitoa eivät monet ole kokeneet itseensä kohdistuvaa rasismia.

Noissa Aftenpostenin kirjoituksissa on otettu esiin myös  miten noista pukeutumissäännöistä saatetaan tehdä uskonnon varjolla sopivia tekosyitä estää vastenmielinen työllistyminen. Mielenkiintoinen näkökohta sinänsä. Mutta hyvin ymmärrettävissä jos siihen turvautuu luku- ja kirjoitustaidoton ja ammattikoulusta vailla oleva ihminen joka ei ole koskaan aikaisemmin ollut palkkatyössä. Hyvin inhimillistä mutta ei oikein sopivaa meidän länsimaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan.

Mutta vilkaiskaa nuo Aftenpostenin kirjoituksista suomennetut kirjoitukset.

5.2.2014

Auton renkaiden oikeat paineet

Katselin tässä eräänä päivänä televisiosta Start nimistä autoiluohjelmaa. Saksalaisen Continental rengasliikkeen edustaja kertoi renkaiden oikeista ilmanpaineista.

Minua hämmästytti. Rengasliikkeen edustaja puhuu jopa yli 3 barin rengaspaineista normaaleina kun autoni valmistaja suosittelee auton ohjekirjassa  2,1 - 2,3 barin paineita kuormasta riippuen. Samanlaiset suositukset antaa Nokian renkaat samaiselle automallille.

Kumpaa neuvoa minun pitäisi noudattaa? Kesärenkaille, talvirenkaille ja kitkarenkaille? 

3.2.2014

Olli Rehn - Alden kärkiehdokas EU;ssa

Olen lukenut ihmeissäni, että asettaako EU:n puolueryhmittymät omia ehdokkaita?  Nyt jo 14 maan aldelaiset kannattavat uutisten mukaan Olli Rehniä Alden kärkiehdokkaaksi.

Siis mitä hä? Voiko muissakin maissa asettaa jotenkin suomalaisia ehdokkaita EU parlamenttiin? Ralliautoilija Ari Vatanen oli asetettu ehdokkaaksi Ranskassa ja ranskalaisilla äänillä hänet valittiinkin EU parlamenttiin. Mutta Olli Rehn ilmeisesti aikoo asettua Suomessa Keskustapuolueen ehdokkaaksi ja tuo "kärkiehdokkuus" on lähinnä jonkinlainen statuksen nosto. Vai asetetaanko hänet ehdokkaaksi jossain muussa EU maassa Vatasen tavoin? Jos kyllä niin missä?

Toinen näkökulma on uskollisuus omalle kotimaalle vs uskollisuus EU:lle. Suomesta valittu parlamentaarikko edustaa minun käsittääkseni Suomea ja hänen tehtävänsä olisi ainakin minusta ajaa suomalaisten etua EU:ssa.

Mutta jos Olli Rehn tavoittelee jotain komissaarin paikkaa niin pitää muistaa että komissaarit vannovat uskollisuuden valan EU:lle - ei omalle kotimaalleen, mistä heidät on valittu.

Eli kaiken kaikkiaan ihan omituinen konstruktio asettautua tuollaiseksi "kärkiehdokkaaksi" yhteiseurooppalaisella tasolla vaikka valitsijat tulisivat kotimaasta Suomesta.