28.7.2010

Ärsyttävät (huonot) lehtimyyjät

Minulle soittaa aika harvoin lehtimyyjät. Johtuisikohan siitä että kännykkäliittymäni on työnantajan nimissä? Mutta tunti pari sitten soitti.

Ensin kysyi asunko vielä xyz-osoitteessa johon vastasin lyhyesti "en asu" sillä olenhan juuri muuttanut. Sitten sönkötti jotain että tarvitsee uuden osoitteen voidakseen kertoa ilmaisesta tarjouksestaan. Kerroin ettei hän tarvitse osoitetietoani voidakseen kertoa tarjouksestaan. Tämä alkoi ilmeisesti poiketa hänen myyntikäsikirjoituksestaan niin että pasmat meni sekaisin ja hän alkoi uudestaan kertoa miten hyvälle vanhalle asiakkaalle hänen lehtiyhtiönsä tekee tällaisen ilmaistarjouksen. Hiukan minua huvitti sillä tuon lehtiyhtiön asiakas olin varmaan ollut korkeintaan joskus 10-20 v sitten.

Tarjous oli seuraavanlainen. Saan heidän lehtensä syyskuun alusta 6 kk eteenpäin ja maksan vain 2 euroa viikossa jolla katetaan lehden painatus- ja postituskulut ja lisäksi saan lisäetuna 40 euron arvoisen nahkalompakon.

Eli se ilmainen tarjous maksaisikin todellisuudessa yli 50 euroa. Kyllähän minä sen alun alkaenkin ymmärsin mutta mielelläni hiukan vedätin puhelinmyyjää kun ei heti ymmärtänyt vaikka selvästi heti alussa sanoin että "en tilaa mitään lehteä enkä osta mitään" mutta hän yritti selittää miten kyse onkin ilmaisesta edusta hyvälle asiakkaalle.

Ennen olivat ovelta ovelle kiertävät pölynimurikauppiaat tuollaisia ärsytyksiä mutta nyt on tilalle tulleet kaikenlaiset puhelinmyyjät. Ja erilaisia call-centre keskuksia avataan kilvan eri puolelle Suomea korkean työttömyden alueille. Säälin kaikkia niitä raukkoja jotka joutuvat tuollaisiin paikkoihin mahdollisesti jopa työvoimaviranomaisten pakottamina. Ja sitten raskaan tyrkyttämistyön vastapainona saattavat joskus saada jotain pieniä bonuksia.

Mutta minua harmittaa. Ensinnä minua harmittaa tuollainen myyntityön alennustila. Myyminenhän on tärkeä asia ja sietäisi saada arvokkaammat ilmenemismuodot. Parempi koulutus ja opastus tuohon myyntityöhän olisi minusta tärkeää. Ja tärkeää olisi myös asiakkaan järjenjuoksun kunnioittaminen sen sijaan että nyt mekaanisesti mantran tavoin hoetaan jotain katteetonta 'ilmainen' apellia.

27.7.2010

Riskipeliä ihmisillä?

Minulla on ollut tänä keväänä kaksi kertaa keuhkokuume. Ensimmäisellä kerralla sain rohdot kotihoitoon ja ne tuntuivat auttavan. Mutta ei mennyt montaa viikkoa kun makasin kuitenkin sairaalan teho-osastolla keuhkokuumeessa ja verenmyrkytyksessä jne - ei ollut ilmeisesti antibiootit riittävän tehokkaita. Sairaalassa sitten antibiooteja annettiinkin sellainen määrä että en meinannut silmiäni uskoa.

Minulla on viime syksyltä (syksy 2009) diagnoosi keuhkoahtaumataudista ja kuulun siten selvästi keuhkokuumeen osalta riskiryhmään. Myös lintuinfluenssan osalta kuulun riskiryhmään ja terveyskeskus kertoikin minun saavan rokotteen riskiryhmien mukana ja aikataulussa.

Mutta sitten seurasi mielenkiintoinen yllätys. Kohtasin paljon minua pahempaa keuhkoahtaumatautia sairastavan miehen, joka kertoi minulle keuhkokuumerokotteesta. Keuhkokuumerokotteen (pneumokokkirokote) pitäisi suhteellisen hyvin suojata keuhkokuumeelta 5 vuoden ajan. Sitä ei vain anneta terveyskeskuksissakaan kuin omalla kustannuksella eli se ei kuulu ollenkaan Kelan korvattavien rokotteiden piiriin.

No nyt se on 1.6.2010 alkaen otettu kuitenkin valtakunnalliseen pienten lasten rokotusohjelmaan ja suoritetaan yhteiskunnan kustannuksilla. Mutta ei riskiryhmäaikuisille.

Selvittelin tänään rokotuksen kustannuksia ottaakseni sen omalla kustannuksellani.

Kun samoihin aikoihin luin mitä maksaa sairaalassa keuhkokuumeen hoito niin entistä enemmämn aloin ihmetellä miksi tuollaista rokotusta ei ainakin riksiryhmille anneta.

Huvittavaa vain minkälaista riskipeliä meillä "kansanterveyden" pelataan. Kyseinen rokote kuuluu saamani tiedon mukaan useassa Euroopan maassa julkisen terveydenhuollon rokotusohjelmaan.

Tosin ei minulla enää mitään ihmeempää kuvaa ole meidän julkisesta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Se alkaa kohta näyttää muutenkin monelta osin kuin Potemkinin kulisseilta.

22.7.2010

Müßiggang ist aller Laster Anfang

Jostain syystä mieleeni palautuu yhä uudelleen nuoruudessa saksaksi mieliini jäänyt "Müßiggang ist aller Laster Anfang". Vapaasti käännettynä on jotain tyyliin "Toimettomuus on kaikkien vaivojen alku".

Onkohan syynä sittenkin, että olen ollut jo vapaalla yhtäjakoisesti yli 2 kuukautta kun lasketaan yhteen sairasloma ja kesäloma. Normaalisti olen sentään joka toisen viikon töissä.

Kuten niin monessa muussakin vanhassa sananparressa tässäkin on takana suuri viisaus.

Vaikka useimmat vastaavat viisaudet tuntuvat olevan koko ihmiskunnan yhteistä perimää ja ne löytyy lähes joka kielessä en saa mieleeni vastaavaa suomenkielistä. Muistaakohan kukaan lukija?

18.7.2010

Muuttolaatikoiden tyhjennystä

Kirjoitin muutosta ja muuttolaatikoista joitakin päiviä sitten.

Yritän tehdä muutossa jonkinlaista loppukiriä. Vuokralaatikoita on vielä nurkissa sekä viemässä turhaa tilaa mutta myös taksamittari raksuttaa joka vuorokaudelta.

Ja tulevalla viikolla tulee tytär Afrikasta kesälomalle ja olen luvannut majoittaa johonkin nurkkaan.

Nyt sunnuntaina ryhdistäydyin laiskoteltuani helteillä ihan riittävästi. Tänään tyhjensin kymmenen laatikkoa. Loppujen 15 laatikon osalta taitaa mennä mekaanisesti vain vuokralaatikosta siirtoon pahvilaatikkoon (katso erityisesti tuplapahvista tehdyt todella jämäkät laatikot ST40D ja ST25D) ja ne sitten varastoon. Vanhassa kerrostalossa minulla oli ns kanahäkkikellarikomero joka oli talvellakin lämmin. Nyt asun paritalossa ja asunnon nurkalla on ulkovarasto. Se sijaitsee talon lämmintä seinää vasten ja siinä näyttäisi olevan aika paksut lämpöeristeet mutta vaikea arvioida vastaako lämpötila- ja kosteusarvot kerrostalon kellarikomeroa. Eli jää nähtäväksi.

Mutta oli pakko hiukan röyhistellä täällä blogissa rintaa kun sain hiukan laiskamatoani järjestykseen.

Kansallissosialismia

Sattuipa silmiini jostain mutkan kautta Kansallissosialismi.org. Käykääpä vilkaisemassa ainakin otsikot.

Vaikka aika kuvottavina monia kirjoituksia pidänkin en minä silti tuollaisia kirjoituksia sensuroimaan lähtisi. Ihme ettei ns suvaitsevaisto ole hyökännyt julkisuudessa tuollaisten sivujen kimppuun ja yrittänyt saada niitä suljettua.

Mutta on siellä artikkelien joukossa todellisia helmiäkin: lukaiskaapa tämä.

17.7.2010

Kiinteistökehitys

Ajellessani eilen eri puolilla Espoota ajattelin lievällä järkytyksellä miten ns kiinteistökehittäjät jalostavat maankäyttöä entistä tehokkaammaksi.

Ilmenemismuotoja on monia. Jos olit joskus 20 vuotta aikaisemmin ostanut asunnon kerrostalosta puistonäköalalla niin mitään takeita ei ole etteikö siihen puistoon eteesi rakenneta kaavamuutoksella muhkea kerrostalo näköalaasi pilaamaan. Siinä vaiheessa kun älyät asian laidan on jo liian myöhäistä valittaa mistään.

Vuosikymmenien takaisille isoille omakotitonteille on kaavoitettu lisää rakennusoikeutta ja moni omakotiasuja on tehnyt hyvän tilin lohkomalla tontistaan osan.

Eräs kaverini oli jossain vaiheessa ostamassa yritykselleen toimitaloa joka sijaitsi tuollaisen tontin nurkassa. Merkittävää oli, että sillä tontin osalle ei ollut minkäänlaista rakennusoikeutta ja se oli kaavoitettu tulevaisuudesa vain puistoalueeksi. Tontin alkuperäinen omistaja oli nimittäin saanut tontille kaavamuutoksen ja toiselle puolelle tonttia oli rakennettu iso kerrostalo. Tämä pienempi talo sai olla tontilla rauhassa niin kauan kuin se pystyssä pysyi. Ellei sitä olisi keksitty alkaa uhkailla purkukehotuksilla.

Minun neuvoni olikin että talo olisi kannattanut ostaa vain kahdella perusteella: joko sen olisi saanut niin halvalla että jos sen 4-5 v kuluttua joutuisi purkamaan ilman tulevaa rakennusoikeutta niin ei harmittaisi eikä häviäisi liikoja. Toinen vaihtoehto olisi että ostaja omaisi riittävät poliittiset suhteet kaavoitukseen. Kun yrittäjäkaverillani ei tuollaisia poliittisia suhteita ollut hän piti varmempana pysyä erossa kiinteistön ostosta.

S-osuuskaupparyhmän hallintoneuvostoistahan on viime aikoina kirjoiteltukin miten siellä esimerkiksi hallintoneuvoston jäsenistä on eräissä osuuskaupoissa 3/4 valittu aktiivipoliitikoista. Muistan lukeneeni jonkun hallintoa tutkivan tiedemiehen todenneenkin tuollaisen suhdeluvun olevan jo aika huolestuttavan.

Tuollaisilla piiloon jäävillä suhteilla sitten junaillaan kauppapaikkoja ja kaavoitusta molemminpuoliseksi hyödyksi. En mainitse tässä sitä toista osapuolta sen tarkemmin, jääkön itse kunkin arvattavaksi!

Katsokaapa ympärillenne kun liikutte. S-ryhmän asema näyttää jo aika ylivoimaiselta kauppapaikkojen hankinnassa.

16.7.2010

Koirien kielitaidosta

Näin televisiossa jutun koirahotellista. Koirahotellin pitäjä kertoi että kun heillä oli ranskaa puhuvassa perheessä ollut koira piti heidän yrittää opetella koiran käskyt ja komennot sellaisina kuin ne isäntäperheessä ranskaksi lausuttiin.

Sitä minulle palautui mieleen omakohtainenkin kokemus. Kälyni oli aikoinaan tuonut Yhdysvalloista hänelle siellä asuessa rakkaaksi käyneen koiran, Suomessa silloin vielä aika harvinaista Weimarin seisoja rotua. Suomeen palattuaankin hän jatkoi johdomukaisesti englannin käyttöä koiran kanssa.

Eräänä kesänä hän joutui kuitenkin jättämään koiransa hoitoon pidemmäksi aikaa. Sitä en enää muista oliko kyse kahdesta vai kolmesta kuukaudesta.

En ole koskaan ollut en ns koiraihminen mutta en myöskään kissaihminen. Olen aina ollut "ihminenihminen" ja olen pitänyt eläinten sijasta lemmikkeinä omia lapsia. Ehkä minulla siksi heitä onkin peräti viisi kappaletta.

Kälyni koira oli kuitenkin hurmaava. En ryhdy sitä tässä ylistämään mutta on myönnettävä että moni koiriin liittyvä ennakkoluulo ehti kyllä tuon vierailun aikana karista.

Koiran kanssa tutustuu ihmeen helposti ihmisiin. Suosittelen yksinäisiksi itsensä tunteville lääkkeeksi koiraa jos ei joku sinkut-deittipalsta kiinnnosta.

Olin ulkoiluttamassa tätä aika näyttävän näköistä ja melkoisen isokokoista koiraa. En muista mitä komentoja huusin koiralle englanniksi mutta samalla polulla vastaantuleva vieras rouva kysyi minulta: "Puhuuko tuo koira englantia?" Pikku piru minussa hoksasi kysymyksen koomisen aspektin ja vastasinkin rouvalle hyvin mairealla äänellä ja ilmeellä, varmaan hirveän teeskentelevältä kalskahtavasti: "Ei hyvä rouva, eivät koirat osaa puhua ihmisten kieliä!" Rouvalla meni ehti sekunti ja sitten purskahdimme molemmmat oikein röhönauruun sen verran hauska tilanne oli molempien mielestä. Sitten kerroin rouvalle miten koira oli tuotu Yhdysvalloista ja se oli jo siellä ollut aika hyvin koulutettu eikä sen komentosanoja katsottu tarpeelliseksi kouluttaa uudestaan.

Sellainen oli englantia puhuvan koiran tarina.

15.7.2010

Taas on taukoa pidetty

Kyllä muutto on ollut raskasta. Ja vielä raskaampaa se on ollut sairaana ja toipilaana. Ja sitten vielä päälle pukkaa melkoiset helteet. Onneksi apua ovat antaneet runsaasti lapseni perheineen sekä ex-vaimoni. Ilman heidän kaikkien apua en olisi selvinnyt.

En halua valittaa helteistä. Sen verran harvoin meille Suomessa niitä suodaan. Ja nykyään on sentään aika yleisesti mahdollisuus käydä ajelulla ilmastoidussa autossa. On se kiva kun auton sisälämpötila on 22 astetta ja ulkolämpötila samaan aikaan 32-34 astetta.

Tansaniassa asuva tyttäreni mietti mitenkä hän pärjää käydessään Suomen kesässä. Hyvin luulisi pärjäävän kun lämpötilamme alkavat mennä jo korkeammalle kuin mitä ne ovat siellä. Seurasin alkuvuonna pitkään Dar es Salaamin lämpotilaa jostain satelliittikanavan säätiedotuksista ja se oli kuukausikaupalla 32 celsiusastetta.

Yhteydenpidosta Tansaniaan: Minulla on erillinen Skype puhelin. Siis sellainen joka toimii kokonaan ilman tietokonetta kun siinä on sellainen itsessään. Olen avannut Skype'iin SkypeOut tilin ja voin soittaa Skype puhelimella tyttäreni tansanialaiseen matkapuhelimeen. SkypeOut puhelun hinta on vain n 10% siitä mitä esimerkiksi Elisa veloittaisi jos soittaisin omalla matkapuhelimellani. Puhuin eilen illalla varmaan kymmenisen minuuttia parilla dollarilla. Suosittelen. Ihan kelpoja tietokoneeseen liitettäviä Skype puhelimia saa 20-30 eurolla ellei halua tyytyä ainakin kannettavissa vakiona oleviin kaiuttimiin ja mikrofoniin.

Sitten takaisin muuttoon. Tavaramäärä oli muutossani hurja. Vaikka aika tavalla vietiin tavaraa kierrätykseen ja kaatopaikalle niin siirrettävääkin oli. Eikä niille kaikille ole löytynyt vielä paikkaakaan. Muuttolaatikoita oli minulla vuokrattuna 100 kpl mutta oikeampi määrä olisi ehkä sittenkin ollut 115 - 125 kpl. Ohjearvona pitävät muuttofirmat yhtä laatikkoa neliömetriä kohti. Uusi asuntoni on pinta-alaltaan 55 m2 joten minulla on kaksinkertainen tavaramäärä johonkin normiin verratessa.

Ja tavaraa on heitetty pois. Iso kirjasto hävitettiin jo yli 10 v sitten kun muutimme Kuopiosta pääkaupunkiseudulle. No jotain pikku lisäystä myönnän tapahtuneen vaikka en enää ole kirjoja mitenkään kerännyt.

Toisaalta kun tässä on muuton jäljiltä yrittänyt siirtää tavaroita pois muuttolaatikoista huomaa että aika tavalla on tavaraa ulkomailla opiskelleiden lapsieni jäljiltäkin. Sinänsä ihan ymmärrettävää että heidän talvikamppeensa ovat täällä. Edellinen asunto oli isompi ja tavarat mahtuivat sinne kuin huomaamatta. No, vanhaa sanontaa lainaten pitää todeta että kyllä sopu sijaa antaa.

Olosuhteisiin nähden terveyteni on palautunut ennalleen. Ja minua sairaalassa vaivannut melkoinen turvotus (n 20 kg ylimääräistä nestettä) saatiin sekin poistettua jo sairaalassa. Jälkitarkastuksessa minut todettiin parantuneeksi keuhkokuumeesta ja verenmyrkytyksestä. Keskivartalopyöreyttä minulla on silti liikaa edelleen.

Sairaalakäynnistä oli hoidon lisäksi muutakin hyötyä. Siellä paljastui, että minulla on sydämen mitraaliläpässä vuotoa ja se selittää hyvin miksi hengitykseni on rasitustilanteissa hyvin raskasta ja ollut sitä jo noin 3 vuotta. Sen hoitosuunnitelmasta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Itse olin noiden kolmen vuoden aikana arvellut vian olevan vain huonossa kunnossa, väärissä lääkkeissä ja pitkäaikaisen tupakoinnin (jonka lopetin yli 10 v sitten) aiheuttamissa vahingoissa.

Mutta henkisesti tilani on ihan OK. Vaikka olen vielä muuttokaaoksen keskellä on toivoa kuitenkin näkyvissä. Olen vielä pari viikkoa kesälomalla ja siinä siivouksessahan tuo meneekin mukavasti.

Toisaalta minulla on paljon vapaata kun joka toinen viikko olen osa-aikaeläkkeellä ja vaihdoin lomarahanikin joustovapaaksi. Ja muitakin vanhoja lomia on vielä pitämättä. Eli vaikka lomani meneekin tähän muuton jälkimaininkeihin niin ehdin pitää vapaata myöhemminkin.

Täytettyäni 65 v on myös eläkkeelle jääminen alkanut kieltämättä kiinnostamaan kun minulle paljastui ettei se kuuluisa eläkkeen superkarttuma koskekaan minua vaan vasta muutamaa vuotta nuorempia. Vaikka ehdittiin minunkin eläkkeitäni leikata useammalla sadalla eurolla per kuukausi kun se suuri "eläkeuudistus" tehtiin eduskunnassa v 2005 alusta muistaakseni. Ja eläkkeeni karttuminen vielä muutenkin hidastuu 65 v täytettyäni eli osa-aikaeläkkeeseen liittyvät hyvät edut loppuivat. Toisaalta työssä pysyy virkeänä kun ympärillä on nuortakin porukkaa.