26.1.2012

Laulajatar Chisu

Kuuntelin ja katselin muutama päivä sitten Emma gaalasta nauhoitettuja Chisun esittämiä lauluja.

Kirjotin Chisusta ja mm Jipusta lyhyesti blogissani jo kaksi vuotta sitten.

En ole mitenkään iskelmälaulun asiantuntija. Onhan minulla korvakuulo ja jos musiikki miellyttää korvaani niin se riittää. Konsultoin perheenjäseniäni jos haluan asiantuntevia tietoja.

Nähtyäni ja kuultuani noita tuoreita Chisun esityksiä jäin oikein miettimään mitä minulle oli tarjottu eteeni kuultavaksi ja nähtäväksi. Tuli mieleen Marilyn Monroe - jota en muuten koskaan nuorempanakaan ole ihaillut, joten minulla on varmaan ollut huono naissilmä. Valkaistu tukka, tekoripset, voimakas meikki, ehkä toppaukset rintaliiveissäkin, lyhyt kireä hame, korkeat plateau-pohjat kengissä - seksiä tihkuva pakkaus kaiken kaikkiaan. Vaikka olenkin eläkeläinen niin ymmärrän ja arvostan toki naiskauneutta mutta tuollaista paketoimista en oikein ymmärrä. Nuorimman tyttäreni ikäinen laulajatar, joka näytti ulkonaisesti kuin Hampurin tai Amsterdamin ilolinnulta.

Ääni ei tietenkään tuosta ulkomuodosta ollut miksikään muuttunut. Mutta jäin todella hiukan ihmettelemään minkälaisia houkuttimia meille miehille ansoitetaan. No ehkä tuo pakkaus ei ollut enää tarkoitettukaan 65+ eläkepapoille vaan paljon nuoremmille ikäpolville.

Ymmärrän jos laulajatar haluaa lavaesiintymisellä peittää oikean ulkoisen olemuksensa saadakseen arkena liikkua rauhassa kaupungilla omana itsenään. Ikään kuin esiintymisasu, tukka ja meikit olisivatkin vain valepukuja. Ehkä ovatkin.

No 'Show must go on' lauloi Freddie Mercury ja siitähän tässä kai on vain kysymys. Pidin Freddienkin lauluista ja tyylistä.

Chisu on varmaan iskelmämusiikin luova lahjakkuus. Pidän hänen tyylistään laulaa ja hiukan samalla tyylillä laulavista muistakin laulajattarista kuten Jipusta. Chisu onkin tehnyt lauluja Jipulle. Se selittänee osin samantyylisen laulutyylinkin.

25.1.2012

Samsungin Android puhelin

Ostin hiukan yli kuukausi sitten uuden älypuhelimen. Tuttavapiirissäni moni on vaihtanut Googlen Android käyttöjärjestelmää hyödyntäviin älypuhelimiin ja niin tein minäkin. Hajoamista miettivän nokialaisen Communicator E90 tilalle hankin Samsungin Gio mallisen, jossa tuntui olevan kaikki tarvitsemani älypuhelinominaisuudet ja jopa vähän enemmänkin. Ja hinta oli vain 99 euroa Elisan myymälässä. Kaupassa ostoon meni ensi silmäyksestä muutama minuutti.

Ostin vuosi sitten Android käyttöjärjestelmällä varustetun tablettitietokoneen. Ihan tutustuakseni Android käyttöjärjestelmään, tabletteihin ja sähköisten kirjojen lukijoihin. Senkin hinta oli 99 euroa ja nörtin harjoitusleluksi ihan riittävä kun omilla eläkeläisen tuloilla piti ostaman.

Se oli hyvä pohja koska siinä oli Android tullut jo niin tutuksi että osasin heti käyttää Android puhelintakin.

Samsung Gio vastasi hyvin tarpeitani. Jotain pikku puutteita siinä oli mutta ei 99 euron älypuhelimelta ihan mahdottomia voinut vaatia. Kun sen koneen kosketusnäytölle muodostuva virtuaalinen näppäimistö oli kovin pienikokoinen ostin kosketusnäyttöä varten konstruoidun ohuen 'kynän', jonka pää oli paljon sormenpäätäni pienempi. Maksoi HongKongista tilattuna 1,90 euroa. Ei sekään täydellinen ole mutta helpotta pienen kosketusnäytön näpelöintiä.

Yhden ainoan suoranaisen vian tai puutteen olen havainnut tässä Samsungin Gio mallisessa Android puhelimessa. Liian usein puhuessani puhelimessa ääni puuroutuu. Sitä tapahtuu joka päivä ja ongelman ovat lapsenikin huomanneet. Nokialaisissa sellainen on ollut äärettömän harvinaista vaikka olen käyttänyt niitä lähes johdonmukaisesti alkaen kapulasta mallia 2110i.

Ihmettelen tuollaista ärsyttävää vikaa Samsungissani. Mutta kun tutkin ihmisten purkauksia netissä joudun havaitsemaan että kyse on suorastaan tyyppiviasta.

Naispuolinen tuttuni halusi itselleen uuden puhelimen ja meni samaiseen Elisan myymälään katselemaan itselleen uutta puhelinta. Minun Samsung Gio mallini hinta olikin jo noussut 20 euroa ja maksoi 119 euroa.

Hän päätyi erittäin tyylikkäältä näyttävään Nokian Asha 300 malliseen, eräänlaiseen perus- ja älypuhelimen välimuotoon. Jossa oli hipaisunäppämistön lisäksi myös perinteinen puhelimen näppäimistö. Ja hinta oli 79 euroa. Siinä oli lähes kaikki tarvitsemani paitsi langaton WiFi verkko ja GPS. Tosin minulla olisi ollut 'vanhoilta ajoilta' erillinen Bluetoothilla kytkettävä GPS vastaanotin. Eikä tuo langaton WiFikään mikä pakollinen ole kun käytän liikkuessani (kotimaassa!) kiinteähintaista 4,90 €/kk dataliikenneliittymää. Sen nopeus riittää yleensöä ihan hyvin.

Eli tuolla Nokia Asha 300:lla pääsi nettiin surffailemaan, sähköposteihin ja Facebookin vaikkakin vain tuolla kiinteällä hitaalla dataliikenneliittymällä.

Näen jo nuorempien entisten kollegoiden pudistelevan päätään halveksivasti - aah vain tuollainen pappamalli - kun näpelöivät omia työnantajan kustantamia älypuhelimiaan. Minä kyllä olisin sellaisenkin kritiikin hyvin kestänyt.

Olen seuraanut tuo nokialaisen käyttöönottoa ja hiukan autoinkin talletettujen aineistojen siirrossa vanhasta puhelimesta uuteen. Sekin oli tehty vaivattomaksi ja toimi hyvin.

Ei puuroutunut nokialaisessa ääni. Käyttöergonomia oli selvästi korkeaa nokialaista tasoa. Kyllä joutui tunnustamaan, että Nokia on osannut valmistaa laadukkaita puhelimia ja valmistaa edelleen.

Katsotaan nyt minkälaisia kokemuksia ensimmäiset tuntemani Nokian Windows puhelimien käyttäjät kertovat. Vanhempi poikani ja ex-kollegani on minun luottama esitestaaja. Tosin kyse on eri hintaluokan vehkeistä mutta nyt kyse onkin laadusta eikä siitä kuka halvimman mallin tekee. Vaikkei hintakaan mikän ihan mitätön osatekijä ole. Ainakaan niille jotka itse maksavat omat tai perheenjäsentensä puhelimet.

24.1.2012

Miksi hälytyskeskukset tai ambulanssit pihtaavat kuljetuksia?

Mediasta joutuu nykyään lukemaan miten kansalaisia on kohdeltu yliolkaisesti hälytyskeskuksissa. Jollekin rintakipuja valittaneelle oli ehdotettu taksikyytiä sairaalaan tai muuten vain kieltäydytty ambulanssikyydin tilaamisesta.

Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.

Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.

Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.

Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.

Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.

Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.

Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.

Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.

Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.

Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.

Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.

On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.

Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?

Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.

Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.

1.1.2012

Hyvää uutta vuotta! Saako teleoperaattori viedä laskutaidottoman asiakkaan rahat?

Joku viimeksi vinoili hyvän joulun toivotustani, että kuvittelinko itselläni olevan lukijoita. Siinä samassa kuvitelmassa nytkin toivottelen hyvää uutta vuotta.

No yritän laittaa tähän vähän muutakin asiaa.

Puhelin/kännykkäoperaattorien tarjousviidakko on niin monimutkainen että harva siitä ottaa selvän. Ei hinnastoja ilmeisesti edes haluta selkeiksi, koska näin päästään huolimattomilta tai laskutaidottomilta viemään laillisesti heidän rahansa.

Olen kuullut paljon ihmisten juttuja 70-80 euron suuruisista kännykkälaskuista kuukaudessa mutta hurjimmat makselevat pitkälti toistasataa euroa kuukaudessa kännykkänsä käytöstä. Kun perheessa on usein isä, äiti ja muutama lapsi ja kaikilla omat kännykät maksavat puhelut ns maltaita. Kun mukaan on tullut vielä laajakaistaliittymät eri muodoissaan niin me kansalaiset lihotamme ja rikastutamme teleoperaattoreitamme aivan ylen määrin.

Pääpuhelinoperaattoreita lienee käytännössä vain kolme: Elisa, Telia-Sonera ja DNA. Elisan verkossa toimivat myös Saunalahti ja Kolumbus liittymät. Telia-Soneran verkossa toimii myös Telia-Soneran halpisvaihtoehto Tele2. DNA:ta en tunne onko heillä joku samassa verkossa toimiva halpisvaihtoehto.

Minun lähipiirini käyttää pääasiassa Elisan, Saunalahden tai Kolumbuksen kännykkäpalveluja. Heidän kanssa pidämme yhteyttä kaikkein eniten. Kun sain viimeisen käännynnäisen vaihtamaan operaattoria tähän samaan Elisa-ryhmittymään on melkein meidän kaikkien kännykkälaskut tippuneet parinkymmenen euron kuukausitasolle. Itselläni on Saunalahden mainosvapaa Tikka-liittymä, jonka kuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos suostuisi tekstiviestimainoksiin olisi kuukausimaksu Tikka+ liittymästä vielä euron halvempi.

Minulla oli joskus tekstiviestipaketti liittymässäni, mutta kun sekin maksoi 5 euroa/kk havaitsin että maksamalla tekstiviestit erikseen käytön mukaan selviän käytännössä 2-4 euron kuukausimaksulla tekstiviesteistä.

Mutta jos puhut paljon puheluja toisiin operaattoriryhmittymiin kannattaa harkita jotain Saunalahden Otson tyylistä liittymää. Yksi tuttavani on melkoinen maratonpuhuja kännykkään. Hän kyllästyi jatkuvasti toistasataa euroa kuukaudessa oleviin kännykkälaskuihin ja otti tuon Otso liittymän. Nyt ei ole kertaakaan useamman vuoden aikana puhelujen määrä ylittänyt tuohon Otsoon sisältyvää 3000 minuuttia. Eli jos minä Elisa verkon asiakkaana puhuisin paljon Telia-Soneran ja DNA verkoissa oleville kannattaisi minun ottaa tuollainen Otson tyylinen sopimus ja se maksaisi 38,90 euroa kuukaudessa. Ei siis mitään satojen eurojen puhelinlaskuja.

Kalleinta on soittaa ns valtakunnallisiin yrityspalvelunumeroihin. Ne maksavat maltaita eikä ne sisälly kenelläkään operaattorilla noihin pakettitarjouksiin. Minulla menee käytännössä sadat puhelut tuohon Tikka-liittymän 4,90 euroa kuukausihintaan. Mutta sitten olen joutunut soittamaan ehkä muutamaan valtakunnalliseen yritysnumeroon kuukaudessa niin niistä muutamasta puhelusta tulee laskuun ehkä toinen 5 euroa lisää.

Olen kirjoittanut näiden "valtakunnallisten yritysnumeroiden vaaroista" blogissani vajaa vuosi sitten. Kannattaa lukea se vielä uudestaan. Liike-elämä on yhä enemmän siirtynyt niiden käyttöön kun koko puhelinliikenne ja yritysten sisäiset puhelutkin kulkevat kännyköillä.

Kaikenlaiset älypuhelimet ovat lisääntyneet ja nettiin ja sähköposteihin on helppo päästä ja iso joukko ihmisiä sellaisen hienouden haluaa. Internet yhteydet ml sähköposti ovat kallista puuhaa jos et ole hankkinut erillistä dataliikennesopimusta operaattorisi kanssa. Pelkästään joku Iltasanomien tai Iltalehden maksuttomien sivujen surffaus netissä kännykällä maksaa joka kerta muutamia euroja. Dataliikenne mitataan ja rahastetaan siirtyvien bittien määrällä. Ja useimmissa datapaketeissa jossa liikennöintimäärä on rajoitettu jollain isolta tuntuvalla bitti- tai byte/tavumäärällä se raja on täysin tosielämää vastaamaton. Tee dataliikennesopimus jossa on rajoittamaton liikennemäärä ja rajoita mieluummin nopeutta pitääksesi hinnat kurissa. Esimerkin vuoksi minulla on Saunalahden Mobiililaajakaista Mini sopimus - hinta 4,90 euroa/kk.

Eli minun kännykkälaskuni koostuu käytännössä seuraavasti
- kiinteästä 4,90 euroa/kk joka kattaa puhelut Elisa-Saunalahti-Kolumbus verkkoon
- tekstiviestit käytön mukaan 2-4 euroa/kk
- puhelut Telia-Sonera ja DNA verkkoon käytön mukaan muutamia euroja kuukaudessa
- puhelut valtakunnallisiin yritysnumeroihin käytön mukan n 4-6 euroa kuukaudessa
- kiinteä dataliittymä nettiin 4,90 euroa/kk, nopeus rajattu 0,5 Mbit/s

Olen miettinyt valintojeni riskejä. Tekstiviesteillä, Elisa-verkon puheluilla enkä dataliikenteellä en saa puhelinlaskuani kasvatettua. Lasku saattaa ryöpsähtää jos soitan useita pitkiä puheluja Telia-Soneran ja DNA:n verkkoihin tai valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Kännykällä tapahtuviin kalliisiin arpajaisiin tai äänestyksiin en osallistu.

Innostuin kirjoittamaan aiheesta kun taas menneellä viikolla havaitsin miten taitavasti meitä rahastetaan. Uusi (Android) älypuhelimeni osti puhelinlaskuuni maksullisen säätiedotuksen kun ilmaisiakin olisi ollut tarjolla. Vain se ohjelma oli ilmainen joka tuon säätiedotuksen tilasi mutta säätiedotus oli maksullinen ja liitettiin puhelinlaskuuni. No kai ne oppirahat on joka kohdassa maksettava. Muuten olen Android älypuhelimeeni yllättävän tyytyväinen.