29.3.2014

Puheenjohtaja Juha Sipilän lääkkeistä

Kuuntelin tuossa Ylen iltauutisista taas Keskustapuolueen puheenjohtaja Juha Sipilän nyt jo lähes mantraksi muuttunutta neuvoa miten valtion omaisuutta, lähinnä osakeomistuksia pitäisi myydä. Ja lopputulos olisi, että noista saisi myydessä saman verran kuin on arvioitu julkisen vallan vuotuisten kulujen ylittävän julkisen vallan tulot. Eli kyse on kestävyysvajeesta.

Yhtäkkiä sitä kuunnellessani minulle avautui ahaa elämyksenä oivallus, että tuohan on idioottimaista. Pidän kovasti vertailusta miten lapset talvipakkasella hankkivat hetkeksi lämmintä kun paleltaa. He pissaavat housuihin. Olen minäkin ollut pikku poika ja tehnyt sitä. Hetken aikaa on ihanan lämmintä kunnees alkaa paleltaa entistä enemmän kun lämmin pissa ehtii jäähtyä. Ja se tapahtuu nopeasti.

Jos ei tehdä mitään rakanteellisia muutoksia julkisen hallinnon ylipaisuneisiin kuluihin niin että ne jatkossakin pysyisivät nykyisen kestokykymme puitteissa auttaisi tuollainen omaisuuden kertamyynti helpotusta vain yhdelle vuodelle ja sitten seuraavana vuonna ei olisikaan enää mitään myytävää ja pitäisi taas turvautua lainoitukseen.

Moni on arvostellutkin julkisen vallan omaisuuden myynnistä. Erinomaisen kirjan aiheesta on kirjoittanut Yleisradion taloustoimittaja Seppo Konttinen. Kirja nimeltään Kansallisomaisuuden ryöstö. Barrikadi-sarja 13. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36139-9 - tosi mielenkiintoinen.

Elämme masentavia aikoja. Ilahduttavaa oli lukea kuitenkin lukea professori Timo Vihavaisen blogikirjoitus Juho Kusti Paasikiven Silmämitta ajatuksista Venäjän suhteissa. Oli pakko taas todeta että näyttää Paasikiven viisaudet kovasti unohtuneen kun poliitikot kieriskelevät ns Nato-kiimassaan kuin järkensä menettäneinä. Onneksi mielipidekyselyt kuitenkin vielä paljastavat kansa ajattelevan toisin. Tosin ei meillä mitään turvaa ole siltä, että Yle ja Helsingin Sanomat alkaisivat johtavien poliitikkojen avustuksella käynnistää kansalaisten aivopesun. Ei siinä kauaa menisi kun kansa olisi jo saatu Natoon liittymisen puolelle. Nenästä vedettävää porukkaahan suuri osa  Suomen kansasta tuntuu olevan. Sekin taisi olla yksi niitä Paasikiven aikoinaan tokaisemia mietteitä. Mutta tämä asia nyt ei liity enää tuohon otsikkoon.
 

25.3.2014

Sote uudistus

En ole kirjoittanut kovin paljoa sote uudistuksesta. Enkä nytkään ajatellut mitenkään pitkään kirjoittaa. Mutta jotkut asiat ovat mietityttäneet ja mietityttävät edelleen.

Yksi asia on alun alkaen ihmetyttänyt ja ihmetyttää koko ajan. Miksi sosiaalitoimea ja terveydenhoitoa yritetään väkisin ympätä samoihin raameihin? En ymmärrä mitä synergiaetuja noiden kahden lohkon yhdistäminen tuottaa.

Ymmärrän, että terveydenhuollossa lääkärit ovat avainasemassa. Mutta en ymmärrä mitä erityisosaamista lääkärit tuovat sosiaalitoimeen. Molemmat ovat valtavia lohkoja julkishallinnossa. Mutta ne ovat erilläänkin minun mielestäni niin isoja lohkoja, että virtaviivaistettuinakin pystyisivät kantamaan omat hallintokustannuksensa. Onko tässäkin taustalla vain usko kaavamaiseen suuruudeen ekonomiaan? Jos näin on niin olisihan mukaan voinut laittaa koko koulutus- ja tutkimussektorin. Olisi tullut vielä lisäsäästöjä.

Jos koko sote rakennetaan 5 yliopistosairaalan ympärille saadaan helposti aikaan samanlainen soppa kuin Tampereella, jossa terveystieteen tohtori  (ylihoitaja) pantiin lääkärien pomoksi. Näen sieluni silmissä miten jossain yksikössä johtoon nimitetäänkin lääkärin sijasta joku sosiaalipolitiiikan asiantuntija. Siitäpä soppa syntyisi.

Kun nyt on päädytty yliopistosairaalavetoiseen järjestelmään ja näitä sairaaloita on vain viisi on rakennelma todella harvainvaltainen ja todennäköisesti kaikkea muuta kuin läpinäkyvä tai valvottavissa. Miten tuollaista harvainvaltaa voidaan ylipäänsä valvoa? Vaikka en ole mikään poliitikkojen kannattaja ovat he sentään poliittisessa vastuussa äänestäjilleen. Yliopistosairaaloiden korkeat virkamiehet olisivat helposti kokonaan julkisen kontrollin ulkopuolella. Vaikka poliittinen vastuukin on käytännössä olematon se on kuitenkin paremmin olemassa kuin virkavastuu.

Lääkärit ovat tehokkaasti järjestäytyneet. Jos kehitys siirtyy entistä enemmän lääkärijohtoiseksi voi minun mielestäni vaarana olla, että primäärisesti lääkärien taloudellista asemaa kohennetaan entisestään.

Kokonaisuutena vaikutelmaksi on minulle jäänyt, että tämän uuden sote-ratkaisulinjan ovat päättäneet politikoinnin asiantuntijat todellisten manageroinnin osaajien sijasta.

Lohdullista on, että tässä on silti minusta vähemmän haihattelua kuin kaikissa muutaman viime vuoden aikana esiin tulleissa suurkunta yms vaihtoehdoissa.  Uskoisin, että tämä valittu linja sentään toimii eikä sisällä mitään niin uhkarohkeaa että joutuisimme ojasta allikkoon. Kurotaanko tällä umpeen kestävyysvajetta on sitten ihan toinen juttu. Mutta jos nyt tällä ratkaisuvaihtoehdolla ei kuitenkaan ihan täystörmäystä tehdä vaikkei säästöä saataisikaan.

16.3.2014

Nuoruuteni haaveammatteja

Ensimmäiset ammatit, joita aloin miettiä haaveammatiksi olivat kapellimestari ja elokuvaohjaaja. En muista kumpi niistä tuli ensin. Voi olla että se ensimmäinen haave oli kapellimestarin ammatti. Riehuin usein alle 10 vuotiaana sohvan päällä lyömässä tahtia radiosta tulevan klassisen orkesterimusiikin tahdissa.

Elokuvien tekeminen alkoi kiinnostaa vasta 13-14 iässä kun olin melkoinen elokuvafriikki. Ehdottomia suosikkejani olivat italialaiset neorealistiset ja ranskalaiset uuden aallon elokuvat.

Molemmat ammatit pitivät sisällään isojen  ja monimutkaisten kokonaisuuksien johtamisen.

Soitin koulussa koulun barokkiorkesterissa muutamia erilaisia nokkahuiluja. Ykistyisesti olisin halunnut viulun mutta isäni piti sitä liian vaikeana soittimena. Ja olisi hänen mielestään vaatinut kalliit viulutunnit. ja se olisi 1950-alussa ollut kallis menoerä. Olihan isäni valmistunut insinööriksi vain muutamaa vuotta aikaisemmin. Ja koulunkäyntinikin maksoi kun kävin Helsingissä saksalaista koulua enkä maksutonta kansakoulua. Saksalaisen seurakunnan orkesterissa minulle tarjottiin koulun musiikinopettajan puolelta soitettavaksi käyrätorvea, mutta en ehtinyt sitä aloittaa kun vaihdoin suomalaiseen kouluun oppikoulun 5. luokalle ja lukioon. 

Kun pidin uruista sain viulun tilalle pyytämäni haitarin siitä kun sai mielestäni urkumaisia äänia Sitä vanhempani pitivät helpompana soittimena. Tosin aika nopeasti oivalsin, että on hyvin erikoista ryhtyä soittamaan haitarilla klassista musiikkia.. Minä ryhdyin.

Elokuvan tekemistä ryhdyin miettimään kun ostin ensimmäisillä kesäansioillani itselleni 2x8 kaitafilmikameran. Sen käyttö oli opettavaista ja sai siinä jonkinlaisen tuntuman elokuvan tekoon, jossa kaiken A ja O oli, että on aluksi jonkinlainen käsikirjoitus kuvattavasta aiheesta tai tarinasta. Mutta kaitafilmikamera oli sittenkin aika alkeellinen vekotin. Sen lopputuloksena oleva filmi oli alkuperäistäja sen jäsentely leikkaamalla tai lisäämällä välitekstejä oli hankalaa kun filmi piti katkaista ja liimata takaisin. Ja aina kun leikkauskohta kulki esitysprojektorissa kuva valkokankaalla tärähti. Eli elokuva piti yrittää koostaa yksittäisistä perättäisistä kohtauksista.niihin kajoamatta, koska jokainen leikkaus filmiin tavallaan tuhosi filmin eheyden.

Ostin jossain vaiheessa 16 mm kaitafilmikamerna, joka oli jo enemmän ammattimainen mutta havaitsin, että sen filmi maksaa aivan liikaa koululaisen kukkarolle ja myin vekottimet pois.

Sitten tulivat kuvioihin jos hauskasti sanon "viini, laulu ja naiset". Aloin innostua vastakkaisesta sukupuolesta kovasti jo 13-14 vuotiaana. Ja kyllä sellaisen asian ilmestyminen tärkeisiin asioihin aiheutti, että ei siinä enää ehtinyt koulun lisäksi paljon muuhun.

Ja nuo erityiset ammattihaaveet jäivät. Jäin 14-vuotiaana kesätöihin matkatoimistoon  ja jäin alalle lähes 20 vuoden ajaksi, vaikka välillä kokeilin muutakin. Eli matkailualalla tein uran juoksupojasta johtajaksi. Matkailuala oli mielenkiintoinen ja vauhdikas ala ja vieläkin tapailen vanhojen työtovereiden kanssa.

Mutta sitten hurahdin 1970-luvun lopussa uusiin amerikankeksintöihin mikrotietokoneisiin. Sain nuorelta lankomieheltä lainaksi hänen  ylioppilaslahjansa hienon ohjelmoitavan taskulaskimen. Sen loistavan käyttöopaskirjan avulla opettelin ohjelmoimaan ja tein ensimmäisen  toimivan tietokoneohjelman  ensimmäisen viikonlopun lopussa.

Eli vaihdoin 34-vuoden ikäisenä ammattia matkailualan ammattilaisesta  tietokoneiden ohjelmoijaksi. Rakastuin kerta kaikkiaan näihin kiehtoviin koneisiin ja niiden kiehtovaan ohjelmointiin. Opettelin ammatin huipputaidot muutamassa vuodessa  ja tein uuden työuran yli 30 vuoden ajan josta jäin sitten täysin palvelleena myös eläkkeelle.

Myöhemmin olen oppinut ymmärtämään, että minunlaiselleni personallisuustyypille olin löytänyt juuri oikean ihanneammatin. Ei ihme, että rakastuin työhöni ja ammattiini ja viihdyin siinä niinkin hyvin.

Saattaa hyvin olle, että löysin juuri oikean ammatin itselleni. Siksi minua ei ollenkaan harmita vaikka en päässytkään kapellimestarin tai elokuvaohjaajan uralle. Mutta seuraan kyllä suurella antaumuksella elokuvia ja  konserteissa seuraan tarkoin kapellimestaria.

14.3.2014

Onko herrasmies muodin mukainen?

Oma isäni opetti minulle nuorena paljon hyödyllisiä asioita. Eräs mieleeni iskostunut oli, että herrasmiehellä on aina hyvin kiillotetut kengät ja suorissa housuissa on terävät prässit eikä mitään pusseja. Ja paidan piti olla hyvin silitetty. Eikä näm olleet mitään naisten velvollisuuksia vaan miesten tuli itse huolehtia näistä asioista.

Tänään tuli postissa hieno monisivuinen mainos miesten Brothers vaatekaupasta. Esite tuli ulkomailla työskentelevän poikani nimellä. Osoite oli poimittu väestörekisterikeskuksesta, koska pojallani on postiosoite Suomessa minun luonani toistaiseksi. Arvasinkin, että ei noin hienoja esitteitä lähetetä minkään eläkeläisikäisten rekisterin perusteella. Emmem varmaan olisi  riittävän bränditietoinen  ostajaryhmä.

Mutta kun avasin esitteen se oli minulle järkytys. Kyllähän minä olen nähnyt miten muotiin on tullut omituinen piirre, jossa nuorten miesten vaatteet ovat päällä kuin kyseinen henkilö olisi kasvanut äkillisesti liikaa pituutta.

Muistan omasta nuoruudestani miten nopeasti pituutta kasvaneet näyttivät hiukan koomisilta kun pitkät housut olivat melkein kuin kutistuneet ja housun lahkeet roikkuivat jossain pohkeiden korkeudella.

Samanlaiselta näyttivät puvun takitkin kuin pituutta olisi yhtäkkiä venähtänyt ja puvun takki tai blazer olisi käynyt liian ahtaaksi ja lyhyeksi. Jos hihatkaan eivät riittäneet ranteisiin asti vaan kädet olivat ikään kuin kasvaneet ulos koko vartalosta.

Mutta nyt järkytyin kun katsoin Brothhers nimisen yrityksen loisteliasta tuoteluetteloa. Koko luettelo oli tuollaisia kutistuneita nuorten miesten vaatteitta täynnä ja näytti silmissäni koomiselta, Vaikka tiesinhän minä että muoti on taas vaihteeksi muuttunut tuollaiseksi. 

Minullahan on käynyt juuri päinvastoin. Kaikki vaatteet roikkuvat päällä kun olen laihtunut. Ja vaatteet tuli teetettyöä mittojenmukaan silloin kun epäilin etten koskaan enää onnistu laihduttamaan.

Tästä palaan isäni erääseen opetukseen koskien muodikkuutta. Hän oli hyvin tarkka ulkoasustaan ja esiintyi aina huolitellusti pukeutuneena. Mutta muistan kuinka hän sanoi kun minäkin saatoin joskus nuorena sanoa jotain mikä nyt on muodissa. "Herrasmies on joko edellä tai jäljessä muodissa. Ei koskaan muodin mukainen ja sen orjuuttama. Vaan aina oman tyylinsä mukaisena." Siinähän sitä oli nuorelle asennetta ja oppia, joiden arvon vastan kymmeniä vuosia myöhemmin ymmärsin.

Pussy Riot - tyttömielenosoitus

Olen ehkä jotenkin jälkiherännäinen kun vasta nyt kirjoitan jotain tuosta Pussy Riot performanssista. Mutta vasta nyt kun olen lukenut viikkokaupalla Putininin demonisointia on jotkut asiat jo alkaneet suorastaan kuvottaa.

Tänään tuli vain yhtäkkiä taas jossain Putin kritiikissä esiin tuo Pussy Riot ryhmä. Jotenkin yhtäkkiä tuli mieleeni visio mitä tapahtuisi Suomessa vastaavassa tilanteessa.

Ajatelkaa, että joku vähäpukeinen tyttöbändi tunkeutuisi Helsingin tuomiokirkkoon ja ryhtyisi laulamaan tasavallan presidentti Sauli Niinistöä halveksivaa laulua ja tanssimaan riettaasti alttarilla. Tai ajatelkaa, että sama temppu tehtäisiin johonkin islamilaiseen moskeijaan.

Veikkaan, että poliisit tulisivat paikalle, media tuomitsisi ja todennäköisesti myös tuomioistuimessa tulisi rapsut.

Mutta mediassa tuo Pussy Riot ryhmän "vaino" esitetään jotenkin tuomittavana sananvapauden loukkauksena. Tytöthän olivat vain kertomansa kotimaansa epäkohdista ja halusivat maksimaalista julkisuutta. Eihän siinä voi olla mitään pahaa kun oli kyse kuitenkin pahuuden yhteiskunnan arvostelusta.

Vaikka kuinka tuota vertausta päässäni mietiskelin en huomaa, että siinä olisi mitään kohtuutonta. Mitä todella Suomessa olisi tapahtunut vastaavassa tilanteessa?
  

9.3.2014

Päivän mietelause

Takkirauta blogissa on usein joku tuollainen lyhyt päivän mietelause. Arvostan hänen blogiaan ja luen sitä säännöllisesti mielenkiinnolla.

Tänään olen lukenut jos jonkinlaista tekstiä Venäjän presidentti Vladimir Putinista erilaisissa asiayhteyksissä. Putiniin on yhdistetty jos jonkinlaisia demonisia ominaisuuksia ja se on meiltä täällä Suomessa onnistunut nopeasti. Vaikka monessa asiassa saattaa olla perääkin niin kaikenlaiset huhut ja juorutkin uppoavat Suomessa ja muuallakin lännessä ihan täydestä.

Minulle tulikin mieleen, että lasten kasvatukseen voitaisiin ottaa peikkojen ja mustalaisten sijaan avuksi esimerkiksi joku panostava julistus, jos lapset eivät syö puuro- tai murolautastaan: "Syö nyt äkkiä tai Putin tulee ja vie puurosi!"

Tuosta olisi hyötyä kahtaalla. Olisi hyvä uusi poliittisesti korrekti pelote pikkulapsille. Ja lapset saisivat samalla tarpeellista asennekasvatusta, etteivät alkaisi liian myönteisesti kuvitella itänaapuristamme. Onhan näyttelijä Ville Haapasalo saanut jo aivan liikaa sijaa televisioruudusamme Venäjän asiantuntijana matkustellessaan ympäri naapurimaata ja lähialueita lämpimän joviaalisti esiintyen. Eihän sellainen sovi. Mitä lie vääräoppeja saanut Venäjällä opiskellessa ja leffoja tehdessä.

Eli "Varo nyt ettei Putin tule ja vie soppalautastasi".  Soppalautanen sanan voit toki korvata omaan demonisointiisi sopivammalla ilmaisulla.
         

Paperittomien terveydenhoito Suomessa

Lueskelin taas hämmästellen Hesarin juttua täällä vauvaa odottavasta nuoresta naisesta, joka on ilmeisesti joko Bulgarian tai Romanian romani. Tekisi mieli välillä huutaa kovaa: "Kiva, kiva, tulkaa vaan kaikki tänne synnyttämään ja hoitamaan terveyttänne ja hampaitanne. Meillähän noissa lainahanoissa on vielä hiukan väljyyttä. Eikä meidän omista palveluista ole niin väliä." No eihän nyt noin saa olla. Kai minulla jotain myötätuntoa pitäisi olla. Totta kai. Mutta en silti ymmärrä miksi kustannusten pitäisi mennä suomalaisten piikkiin.

Jutussa on muutama ihmetystä herättävä väite ja yksityiskohta. Ymmärrän kyllä, ettei Bulgariassa ja Romaniassa terveydenhuolto koske kansalaisia, jotka eivät käy töissä. Siellä terveydenhuolto on liitetty asumisen sijasta, kuten meillä, työn tekoon.

Mutta nyt tuleekin se ihmeellinen kysymys tuosta Hesarin kirjoituksesta: "Laa­jo­jen ter­veys­pal­ve­lui­den tar­joa­mi­nen kai­kil­le vas­taa par­hai­ten Suo­mea si­to­vien ih­mis­oi­keus­so­pi­mus­ten sa­na­muo­to­ja", sa­noo THL:n tut­ki­ja­pro­fes­so­ri Ilmo Keskimäki."

Mitähän tuo "... vastaa parhaiten ... ihmisoikeussopimuksen sanamuotoja"? EU jäseninä kuuluvat sekä Bulgaria että Romania samoihin ihmisoikeussopimuksiin kuin Suomi. Muistikuvani mukaan juuri noissa kohden vaatimuksia korostettiin ennen jäseneksi hyväksymistä.  Luulisi, että niiden sanamuodot sitovat aivan samalla tavoin Bulgariaa ja Romaniaa.

Eli miksi Suomea noiden ihmisoikeussopimusten  sanamuodot sitovat mutta ei Bulgariaa ja Romaniaa?

Kun me koko ajan väitämme (vai onko vain pelkkää katteetonta uskoa?) olevamme siellä Euroopan ytimessä  niin kai me nyt Olli Rehnin avulla saisimme asian nopeasti painostettua kuntoon.

Vai höynäytetäänkö jossain hyväuskoista ja hyväntahtoista hölmöä?

On ikävä havaita itsessään miten tällaiset ilkeät mielipiteet ja asenteet pullahtavat esille. Haluaisin olla hyvä ihminen. Erityisesti nyt kun olen kuitenkin itse saanut osakseni sekä sydämen ohitusleikkauksen että syöpähoidot tuntuu hyvin pahalta kirjoittaa tällaista. Enhän minä keneltäkään hyviä hoitoja halua evätä. Mietin vain miten heidät omat kotimaansa saataisiin vaikka pakottamalla ja painostamalla kustantamaan näille "paperittomille" heidän tarpeelliset hoitonsa. En minä halua asettaa ulkomaalaisia eri asemaan suomalaisiin verrattuna. Minusta se on väärin. Haluaisin vain löytää jonkun muun maksumiehen kuin suomalaisen veronmaksajan joka nyt jo pakkovelkaantuu hurjaa vauhtia kun menoja on enemmän kuin tuloja.

Vääntäkää nyt tuostakin rasismikortilla jotain vastenmielistä. 

Pitääkö osata suomea että pääsee kansalaiseksi

Minulle oli yllätys kun kuuntelin venäjänkielisistä Ylen uutisista miten venäläiset osallistuvat Yki kielitutkintoon osoittaakseen tarvittavan suomenkielen taidon päästäkseen kansalaisiksi.

Eipä tarvitse. jos olet todistettavasti luku- ja kirjoitustaidoton tai sitten yli 65 vuotias sinua kohdellaan joustavammin. Luku- ja kirjoitustaidottomankin on pitänyt osallistua suomenkielen opetukseen ja hallitset ymmärtämisen ja puhumisen alkeet. Mitä tuolla nyt sitten tarkoitetaankin kun meillä kuitenkin on isot määrät julkisista varoista kustannettavia erilaisten eksoottisten kielien asiointitulkkeja.

Miesvaltaisessa muslimien machokulttuurissa riittää kun mies osaa joten kuten puhua ja kirjoittaa. Naisen tehtävät ovat pitää mies tyytyväisenä ja synnyttää jälkikasvua. Eikä kumpaankaan tarvitse luku- ja kirjoitustaitoa. Eikä hänenkään kai tarvitse suomea osata kuin vain siteeksi.

Kun olen viime aikoina ollut sairaaloissa aika usein on huomioni kiinnittynyt vastaanotolle tuleviin hunnutettuihin naisiin. Käsittämättömän usein heillä on mukana miespuolinen saattaja. Ilmeisesti  vahtina toimii aviomies, veli tai poikalapsi ja joskus asiointitulkki.

Lukemisen ja kirjoittamisen oppiminen aikuisella iällä voi olla todella vaikeaa jos muutenkin koulusivistys on puutteellinen tai sellaista ei ole ole lainkaan.

Ymmärrän venäläisten mielenkiinnon kielitutkintoon kansalaisuuden hakemiseksi. Heillä on kuitenkin jo kommunismin aikana ollut luku- ja kirjoitustaito mikä myös helpottaa kieliopintoja.

Suomalainen yhteiskuntamme perustuu nykyään myös naisten panokseen työelämässä. Ja kyllä sellaisiin valmiuksiin on välttämätöntä omata kohtuullisen suomen tai ruotsin taidon lisäksi myös luku- ja kirjoitustaito. Jos ei sitä omassa kotimaassa aikoinaan tarvinnut ei tarkoita etteikö se Suomessa olisi välttämätön taito.

Muuten nainen jää helposti pelkäksi kotiapulaiseksi, seksipalvelijaksi ja synnytyskoneeksi.

Olen viisi vuotta sitten kirjoittanut aiheesta blogissani. silloin olin ihmeissäni, ettei ihmisoikeusjärjestönä esiintyvä feministijärjestö Ihmisoikeusliitto ole ollenkaan huolissaan meille tulleiden musliminaisten valinnanvapaudesta vaan kantaa huolta lähinnä lestadiolaisäitien valinnanvapaudesta (Kouros oli järjestön toiminnanjohtaja tuolloin):

"Kouroksen mukaan nyt selvittelyn alle otettava asia on äärimmäisen haastava.

- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros pohtii."

Kyllä minä myönnän, että lestadiolaisten kritisointia tuskin leimataan rasismiksi, siksi sitä voi niin helposti harrastaa. Näyttää ikään kuin että jotain tehtäisiinkin ja se vuorostaan oikeuttaa jokavuotisiin valtionapuihin yms.

Mutta jos arvostelisit syytä maahan saapuneiden musliminaisten alistettuun asemaan hyökättäisiin   sinua vastaan rasismileimakirveellä ja vuotuiset valtionavut (ja sitten työpaikkasi!) olisivat vaarassa.

Hyvin Suomeen sopeutuneet  koulutetut ja sivistyneet maahanmuuttajat ovatkin julkisesti ihmetelleet, että miten voi olla mahdollista, että vielä 20 vuoden jälkeen Suomessa asuva maahanmuuttaja saattaa tarvita asioimistulkkia.

Kun tyttäreni haki Yhdysvaltain kansalaisuutta jokunen vuosi sitten ihmettelin kovasti vaatimustasoa. Vaikka hänellä oli peräti kaksi yliopistotason loppututkintoa ja sujuva englannin taito niin töitä piti tehdä, että sai tarvittavat tiedot ja valmiudet kansalaisuuden saamiseksi.

Muistan myös kun isäni haki Suomen kansalaisuutta  vuonna 1956 mitä kaikkea selvitystä piti tehdä anomuksen liitteeksi. Mutta oli se hienoa kun kotona oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen omakätisesti allekirjoittama paperi kansalaisuuden myöntämisestä. Siihen aikaan oli niin juhlallista. Siihen saakka isä oli asunut Suomessa ns muukalaispassilla, jota myös Nansenin passiksi oli aikaisemmin nimitetty luojansa norjalaisen tutkimusmatkailijan mukaan. Näin sen jossain isän asiapapereiden joukossa mutta ne jäivät isän asunnon mukana luontevasti sisarelleni enkä tiedä onko se enää tallella. Joitain tuollaisia historiallisia juttuja olisi ollut kiva säilyttää sukupolvien yli.

Tällaista tänään mietteissä.

Sote-uudistus

Kun olen viime aikoina lukenut juttuja sote-uudistuksesta löytyy sieltä paljon kirjoituksia ja mielipiteitä terveydenhuollon organisoinnista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolella. Olen alun alkaenkin ymmärtänyt tuollaisen organisaatiouudistuksen välttämättömyyden.

Mutta on muutama juttu joita en vieläkään ymmärrä. Enkä ole ihan vakuuttunut, että olisi kyse vain rajoittuneesta ymmärryskyvystäni.

Terveydenhuoltoon liittyen minulla vaivaa perusterveydenhuollon useampikanavaisuus. Terveyskeskukset ovat nykyään vähävaraisille eläkeläisille ja muulle rupusakille. Työssä käyvälle paremmalle väelle on olemassa työterveyshuolto. Joissain tapauksissa työterveyshuollossa onkin hyvin kattavat terveyspalvelut, jos työnantaja on katsonut sellaiset tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi. Ja miksei olisi. Onhan järjetöntä, että kallispalkkaiset työssäkäyvät istuvat tuntikaupalla työaikoina terveyskeskuksien jonoissa jonottamaan ehtivien eläkeläisten ja työttömien kanssa. Jonottaminen ei ole ilmaista. Jos ei muuta niin siinä on mukana ainakin v-käyrää nostattava komponentti.

Ja sitten on vielä sellaiset hyvävaraiset eläkeläiset tai kuponginleikkaajat, joilla on varaa maksaa itsekin lääkäripalveluistaan.

Tuon kokonaisterveydenhuollon nivominen yhteen tehokkaaseen ja toimivaan pakettiin onkin aikamoinen urakka. Saa nähdä miten käy ja jääkö noita kanavia sittenkin useampia rinnakkaisia.

Mutta sitten samaan syssyyn kokonaispakettiin on ajateltu vielä työntää sosiaalitoimi kokonaisuudessaan.

Sosiaalitoimen osuudesta ja sen nivomisesta kokonaisuuteen on puhuttu julkisuudessa yllättävän vähän. Olen muutaman kerran eri yhteyksissä yrittänyt kysyä onko tuolla jossain löydettävissä synergiaetuja terveydenhuollon kanssa. Jossain vaiheessahan puhuttiin jopa sosiaalitoimen liittämisestä samaan megalomaaniseen Apotti-järjestelmään mitä on enemmän tai vähemmän jo ajettu terveydenhoitopuolelle.

En ymmärrä miten terveydenhuollolla ja sosiaalitoimella olisi jotain suurempia synergiaetuja. Minusta molemmilla aloilla on omat koulutuslinjansa ja ammattinsa. Jotain poikkitieteellistä voidaan varmaan löytää mutta en ymmärrä että se olisi peruste panna kaikki samaan isoon pakettiin. No ehkä köyhien ihmisten terveyskeskusmaksujen maksaminen sosiaalitoimen rahoista onnistuisi nykyistä jouheammin mutta en usko siinä suuria säästöjä tapahtuvan.

Tavoitteena saattaa olla vain kuviteltu suuruuden ekonomia vaikka mitään suurta synergiaa ei terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä nähdäkään. Kuvitellaan selvittävän vain yhdellä hallinnollisella ja taloudellisella johdolla. Paitsi eihän sekään toimi jos noita jo toteutuneita 5 vuoden irtisanomisen suoja-aikoja tässäkin ryhdytään toteuttamaan.

Molemmat alueet tarvitsevat omat erikoisasiantuntijansa. Siis sekä terveydenhuolto että sosiaalitoimi.

Minua jännittää minkälaista katastrofia tässä ollaan synnyttämässä meidän yhteiskuntaamme. Minä ymmärrän tietenkin että tavoite on ajateltu hyödylliseksi. Mutta kuka hirtetään jos kaikki menee pieleen?

Turha väittää minulle, että julkinen terveydenhuolto ei voisi toimia kunnolla. Kun järjestelmä luotiin se toimi pitkän aikaa erinomaisesti, hyvin demokraattisesti eikä tehokkuudessakaan tainnut olla suuria puutteita. Kyllä siellä kävivät rikkaat ja köyhät. Jonottamista oli ehkä hiukan liikaa mutta kyllä siitäkin olisi paremmalle organisoinnilla päästy pääsääntöisesti eroon. Tuo järjestelmän rapautuminen alkoi kun rinnalle alettiin luoda tuota työterveyshuollon järjestelmää. Työssä käyvien näkökulmasta hieno parannus, että jonotusaikoja saatiin kavennettua ja kun perusrahoitus saatiin sekin kerättyä verojen kaltaisilla maksuilla. Kaksikanavaisuus oli synnytetty.

8.3.2014

Minulle rakkaat oopperat

Opin jo pikkupoikana kotona rakastamaan oopperamusiikkia. Vanhempani rakastivat molemmat italialaisia oopperoita kuten samanhenkisiä venäläisiä ja ranskalaisia. Niinpä minäkin totuin niihin ja vieläkin hyräilen usein mielessäni jotain lempiaarioitani vaikkapa Verdin oopperoista.

Paraikaa tulee Ylen teema kanavalta Donizettin ooppera Anna Bolena, joka kertoo Henrik VIII:n toisesta ja kolmannesta vaimosta. Anna Bolena on italialaisittain Anne Boley ja roolissa laulaa kuuluisa venäläinen maailmanuraa tekevä sopraano Anna Netrebko. Luin erään ulkomaisen arvostelun, jossa hänen suoritustaan verrattiin Maria Callaksen samaan roolisuoritukseen ja arvostelu ei ollut kovin kehuva. Maria Callas oli kuin olikin aivan käsittämätön perfektionisti. Maria Callaksen ollessa pääroolissa toimi ohjaajana kuuluisa italialainen elokuvaohjaaja Lucchino Visconti. Myös kirjoitusasua etunimessä Luchino näyttäisi esiintyvän.

Mutta varsinaisesti minun piti kirjoittaa eräästä melko tuntemattomaksi jääneestä sopraanolahjakkuudesta, armenialaisesta satakielestä Gohar Gasparyanista (englanniksi translitteroituna). Youtube'ista löytyy hänen esityksiään. Olen vuosikausia yrittänyt etsiä häntä translitteroituna Goar Gasparjan, mutta sillä tavoin ei ole löytynyt mitään. Tässä vaikkapa Bach-Gounod'n Ave Maria Youtube'issa. Venäläisiltä LP-levyiltä minäkin hänet olen löytänyt.

Vasta kun älysin käyttää tässä haussa venäläistä Yandex hakukonetta niin löytyi heti. Yandex osaa aika luovasti translitteroida takaisin kyrillisiksi kirjaimiksi hakuja ajatellen.

Kun löysin hänet jälleen Youtube'ista olen myös kuunnellut paljon Gohar Gasparyanin laulamaa armenialaista ja sikäläistä kirkkomusiikkia. Vanhasta kulttuurikansasta on kuitenkin kysymys. Kokeilkaa tehdä tuttavuutta. Avartaa horisonttia.   

Lapset maksumiehiksi vanhemmilleen

Professori Urpo Kangas teki vähän aikaa sitten kuuluisan esityksensä miten hoitoa tai huolenpitoa tarvitsevien vanhusten pitäisi ensin käyttää omaa varallisuutta hoitojensa maksamiseen. Ja heidän oma varallisuutensa ei riittäisi pitäisi hyvinvoipien lasten osallistua kustannuksiin. Eli lapsista tehtäisiin eläkkeellä oleviin vanhempiinsa nähden elatusvelvollisiksi.

Ehdotuksessa on puolensa, mutta hiukan ihmetyttää kohta mitä varten me oikein maksamme eräitä maailman korkeimpia veroja kun meidät eläkkeellä katsottaisiin vain pelkäksi kuluriskiksi. Siksi tällaiseen nykyaikaiseen menoon sopii myös ajatus lakiin kirjatusta oikeudesta eutanasiaan.

Ylen uutisessa ja television ajankohtaisohjelmassa professori päästi sitten varsinaisen sammakon:

"Vastaavasti niissä tapauksissa, joissa esimerkiksi isä on jo juonut rahat ja perinnöt, on laki monissa maissa suopea.
– Jos vanhempi on elatuksen tarpeessa juoppouden tai rikollisen elämätapansa johdosta niin, että on aiheuttanut sen itselleen, niin silloin ani harvoin lapset joutuvat vastaamaan heidän elatuksestaan, Kangas sanoo."

Miten tuo kuulosti tutulta. Vastaavanlaisia natsiajatuksia esitti aikoinaan pääministeri Esko Aho, että huonoa elämää harjoittanet pitäisi jättää hoitamatta yhteiskunnan rahoilla.

Noihin ajatuksiin on sisäänrakennettu sellainen käsite kuin "kunnon ihminen". Vain olemalla kunnon ihminen ja elämällä normien mukaisesti kuten peruskoulussa raittiustunneilla opetettiin olisi saavuttanut oikeuden sairaanhoitoon.

Minäkin poltin tupakkaa eli en elänyt kuten "kunnon ihminen" ja varmaan menetin oikeudet saada tarvittaessa hoitoa.

Saatana, perkele. Kuka helvetti katsoo oikeudekseen määrätä ne oikeat normit, joiden mukaan olisi pitänyt elää jos nyt mielii hoitoa? Olisiko arkkiatri Risto Pelkonen oikea mies määrittelemään mikä on oikein ja mikä väärin? Vai  pitäisikö ottaa määrittelijöihin peräti piispat? Vai filosofit Esa Saarinen ja Pekka Himanen http://www.globaldignity.org/ kavereineen?

Vai raittiusseuratko pantaisiin asialle?

Voi helvetti näitä "kunnon ihmisiä". Että tuollaisia ajatuksia voi vielä tulla päähänkin.

Sädehoito loppui

Syyskuussa 2013 aloitettiin eturauhassyöpäni hoito hormonipistoksella. Kallista ainetta, mutta sen vaikutusajaksi ilmoitettiinkin vähintään 3 kk. Toista pistosta ei mielellään anneta minulle, koska se nostaisi jonkin verran äkillisen sydäntapahtuman riskiä kuten lääkäri asian professionaalilla tavalla ilmaisi.

Väliin mahtui iso operaatio eli sydämen ohitusleikkaus syyskuussa 2013. Se tuli hiukan yllättäen eteen kun suoritettiin sepelvaltimoiden varjoainekuvausta. Oli sen verran tukossa paikat, että lääkäri suositteli ohitusleikkausta heti saman tien ilman mitään välillä tapahtuvaa kotiutusta. Oli riski jo liian suuri - niin vaarallinen oli tilanne.

Syövän seuraava vaihe eli sädehoito päätettiin aloittaa kunhan olen toipunut sydänleikkauksesta.

Sädehoito aloitettiin heti tammikuussa kun ei ollut enää katkonaisia viikkoja ja hoidot kestivät noin kaksi kuukautta. Eli kävin Meilahden sairaala-alueella sijaitsevassa syöpäsairaalassa joka arkipäivä saamassa noin 10-15 minuutin pituisen sädetyksen.

Homma oli tarkkaa. Minut kuvattiin sekä magneettikuvauksella että TT-kuvauksella heti tammikuun alussa. Minun yksilöllinen hoitosuunnitelma rakennettiin niiden pohjalta ja siinä yritettiin tarkkaan ottaa huomioon myös kaikki muut perussairauteni. Ja myöhempää hiukkaskiihdyttimellä tapahtuvaa sädetystä varten minuun tatuoitiin kolme kohdistusmerkkiä. Molempiin ulkoreisiin ja navan alle. Näin minut saatiin joka hoitokerralla asetettua tarkkaan kohtaan ja sädetys pystyttiin näin kohdistamaan mahdollisimman tarkkaan eturauhaseen ilman että pahemmin vaurioitetaan terveitä kudoksia. Meilahden syöpäsairaala on Suomen johtava sairaala syöpähoidoissa ja tänne on keskitetty valtakunnallisesti kaikkein vaativimmat hoidot.

Pitää kehua syöpäsairaalan henkilöstöä. Joka päivä oli melkein ilo lähteä saamaan päivittäinen sädetys kun hoitohenkilöstö oli niin iloista ja palveluhenkistä.

Kun hyvästä palvelusta on kiva kiittää ostin viimeiselle hoitopäivälle pienen konvehtirasian minua hoitaneelle tiimille. Mukava havaita, että eräs toinenkin mies oli varannut kiitoslahjan viimeiselle sädetyskerralle. Kiva huomata, että osaa suomalainen joskus kiittääkin.

Tuo hyväntuulisuus on tietenkin aivan erityisen tärkeä kun kyse on syöpähoidoista. Montaa potilas-asiakasta varmaan vaivaa kauhu ja pelko sillä onhan syöpä sanalla jo sinänsä pelottava kaiku. Minunkin isäni menehtyi pahasti levinneeseen eturauhassyöpään.

Toisaalta uskon vahvasti, että tuollaisella asenteella myös hoitohenkilöstö saa enemmän irti omasta työstään. 

Itse olen yrittänyt suhtautua stoalaisen rauhallisesti myös tähän syöpään. Olen kertonut avoimesti tutuilleni sairaudesta ja laskenut leikkiä, että selvisiväthän piispa John Wikström ja kirjailija Jörn Donnerkin eturauhassyövästä. Yllättävän moni tuttu onkin kertonut että niin kävin minäkin sädehoidossa viime vuonna tai joskus aikaisemmin ja nyt olen terve. Ja minullakin onneksi koko syöpä löydettiin aika ajoissa eikä mitään etäpesäkkeitä vielä ollut muodostunut. Osittain kiitän itseänikin, että olin jo vuosia vaatinut verikokeiden yhteydessä otettavaksi myös ns PSA-arvo. Se ei suoraan kerro syövästä mutta jos se alkaa kohota indikoi se kuitenkin jotain poikkeavaa eturauhasessa. Jokaisen miehen pitäisi alkaa itse vaatia sen arvon mittaamista enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Kumma ettei se kuulu miesten terveystarkastusten perusjuttuihin. Sitä yrittää ajaa viiksiä kasvattavien aktiivien Movember liike.

Seuraava tarkastus on ilmeisesti noin 6 kk kuluttua. Että ihan terveeksi tässä ei vielä saa itseään katsoa. Mutta hyvä näin.


7.3.2014

Onko junalipuissa kiskurihinnat?

Tuli eteen ihmetystä herättävä juttu. Kela korvaa tarvittaessa oman auton käytöstä 20 senttiä kilometriltä.

Tavallinen junalippu Helsingistä Kuopioon maksaa lähes saman eli päivän esimerkkihinnalla yli 16 senttiä kilometriltä.

Verottaja hyväksymä kilometrikorvaus oman auton käytöstä on 43 senttiä kilometriltä.

Onko VR oikeasti tehoton? Jos henkilöautossa on 2 henkilöä niin matka Kuopioon on yksityisautolla jo julkista kulkuneuvoa halvempi.

Nyt kun junalippujen hinnoittelu on muuttunut lentoyhtiöiden tyyliseksi on mielenkiintoinen kysymys mikä on verottajan hyväksymä verovapaa korvaus jos se lasketaan halvimman julkisen kulkuneuvon mukaan. 

Tuore kohututkimus perheväkivallasta

Minua jäi mietityttämään tuosta tutkimuksesta muutama asia. Olen ryhtynyt viime vuosina seuraamaan sekä nais- että miesliikettä. Lukumääräisesti naisliike jyrää miesliikkeen  kevyesti. Miesliike on kuin vain joku omituinen eksoottinen vähemmistö.

No niin. Yle hehkutti tuota tutkimusta tietenkin kovasti. Olihan tutkimus iso ja arvovaltainen. Toimeenpanijana Suomessa käytännössä naisliikkeen hallitsema ja valtiovallan rahoittama ja pystyssä pitämä Ihmisoikeusliitto. Kun liiton sivuja ollaan uusimassa löytyy enemmän tietoa Wikipediasta. Kun olen ollut vuosikymmeniä kiinnostunut kansainvälisistä ihmisoikeuksista yritin joskus takavuosina liittyä tuohon yhdistykseen mutta havaitsin, ettei minua hyväksytty jäseneksi - olinhan julkisuudessa esittänyt muutamia puheenvuoroja, joissa epäilin oliko Suomi ollenkaan oikeusvaltio sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ja olen täällä blogissa myös muutaman kerran arvostellut yhdistystä. Useita kertoja v 2009 (1,2 ja 3) ja kerran v 2011 . Kirjoituksistani huomaa kyllä mistä kritisoin yhdistystä. Siellä hyväksytään vain poliittisesti korrektit aiheet keskustelujen aiheeksi.

Nyt tämä tuore Euroopan laajuinen tutkimus iskee aivan hulvattomasti suomalaista miestä. Pelkkiä edesvastuuttomia raakalaisia kun saamme näinkin isossa ja arvovaltaisessa tutkimuksessa huonoimmat arvosanat kaikista 28 maasta jotka olivat tutkimuskohteina.

Minua jäi kiinnostamaan minkälaista otantaa tuossa tutkimuksessa oli käytetty. Otanta oli omalla tavallaan hyvin monimutkainen, monin tavoin ohjailtu. Mainostettiinhan sitä monilla LGBT nettisivustoilla kun tarkoitus oli saada myös erilaisten sukupuolisten vähemmistöjen näkökammat esiin.  Ja kustakin maasta oli otettu n 1500 vastaajaa. Suomen arveluttava ykköstila erosi lähimmistä muista kärkimaista niin vähän, että lähes kaikki erot mahtuivat tutkimuksen virhemarginaaliin. Jos olet kiinnostunut löytyy tutkimuksesta aineistoa vaikka miten paljon täältä.

Virhemarginaalit ovat tutkimuksen eri kohdissa ja eri maissa pienimmilläänkin + - 3%,  joten tutkimuksen numeroarvoihin ja niistä tehtäviin johtopäätöksiin kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella. Pitäisi taas tukistaa toimittajia ja Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikköä, mutta hän taitaakin olla vain kovin tohkeissaan kun saa omaa maailmankuvaa vastaavia arvioita suomalaisista miehistä varsinaisista tosi sioista.

Toinen samanlainen aivan jo vastenmieliselle kuulostava tuore uutinen on jokavuotinen paljastus miten naisten palkat ovat miesten palkkoja pienemmät. Tänä vuonna en sentään ole ainakaan mediassa nähnyt toistettavan sitä iänikuista "Naisen euro on vain 82 senttiä" jota Tarja Halonenkin presidenttiaikanaan toisteli säännöllisesti. Ei kai enää kehdata kun tutkija Pauli Sumanen on sen niin monta kertaa ampunut perusteellisilla tutkimuksillaan alas. Tässä on Pauli Sumasen toinen sivusto. Toden totta. Pauli Sumanenkin vahvistaa, että naiset ovat ansainneet miehiä vähemmän. Jokainen voi sitten oman mielensä mukaan vääntää sen ajatukseksi, että naiset saavat samasta työstä ja työmäärästä miehiä vähemmän palkkaa.

Tulee mieheen kun eräs pikaruokaketju mainostaa "syö tuoretta" niin jostain kummasta syystä minäkin väänsin sen ajatuksissani ensimmäiseksi, että "syö terveellisesti".

5.3.2014

Earl Grey - Hienoa teetäkö?

Olen juonut jo pienestä pitäen aamulla teetä. Yhteen aikaan minulla oli niinkin raskas rituaali, että ensin join teetä aamiaisella ja sitten keitin aamun ensimmäiset kahvit. Vaimo taisi kyllästyä moiseen monimutkaiseen rituaaliin ja silloin siirryin suoraan juomaan aamiaisella kahvia. ja teestä tuli enemmänkin jonkinlainen illanvieton  juoma. Tuleva lankomieheni, joka ikävä kyllä kuoli liian nuorena - vain hiukan yli 50-vuotiaana, muisteli usein miten erikoiselta tuntui kun kaljan lipityksen sijaan minun poikamiesboksissa juotiin teetä, keskusteltiin henkeviä ja kuunneltiin kaikenlaista hyvää musiikkia. Hän alkoikin kutsua usein soittamaani balkanilaista folklorea ja maailmanmusiikkia  "haaremimusiikiksi". Hänestä tulikin 1. avioeroni jälkeen poikamiespäivieni paras kaveri. Kun tutustuin hänen kauniiseen pikkusiskoonsa päädyimme hänen kanssaan naimisiin kolmeksikymmeneksi vuodeksi ja olemme hyviä ystäviä vieläkin. Lapsemme ovat jo aikuisia.

Mutta tee. Minua on taas alkanut ihmetyttää kun elintarvikeliikkeet ovat täynnä bergamottaöljyllä maustettua Earl Grey teelajikkeita. Tuskin mitään teelajiketta on niin suurta valikoimaa tarjolla. Tunnen hyvin vähän ihmisiä. jotka pitävät tuosta Earl Grey mausta tai hajusta. Minulle onkin jäänyt mielikuva, että kauppiaat ostavat sitä hyllyihinsä kun uskovat, että se on jotenkin erityisen korkealuokkainen tee kun se haisee niin voimakkaasti.

Suosikkini oli vuosikausia kiinalainen Keemun Black Tea. Mutta jostain syystä sen tuonti loppui. Venäläinen Krasnodarin tee oli myös hyvää.

Viitisen vuotta sitten ihastuin tyttärelläni Yorkshire Gold merkkiseen teesekoitukseen. Nykyään se on pääteeni. Mitä nyt ihastuin nepalilaisessa ravintolassa jälkiruoaksi tilaamaani teehen. Kirjoitin sen metsästämisestä blogiini vähän yli kuukausi sitten. Vanhin tyttäreni kertoi, että voihan sitå maustaa itsekin mutta kun olin liian laiska niin löysin tuon Twiningsin valmiin Indian Chai sekoituksen.

Kesällä olen tehnyt parin litran astian valmista jääteetä. Teelajikkeena olen käyttänyt mintulla maustettua vihreää teetä mutta olen kokeillut muitakin. On muuten hyvä janojuoma kesäkuumalla, silloin kun ei tee mieli kovin kuumia juomia.