8.5.2015

Suomen velkaantumisesta ja puheenjohtaja Juha Sipilä



Eräs fiksuna pitämäni poliitikkokaveri kirjoitti Facebook päivityksessään miten kalliiksi mm työttömyys tulee kun työttömyyskorvauksia varten joudutaan lainaamaan ulkomailta miljardikaupalla lainarahaa.

Jo kerran aikaisemmin on mielessäni käväissyt sama ajatus kuka ja missä on korvamerkinnyt, että tuota lainarahaa otetaan  työttömyyskorvauksien  ja toimeentulotuen rahoittamiseksi?

Vai onko tuota mantraa ryhdytty Göbbelsmäiseen tyyliin toistamaan oikeiden tosiasioiden peittämiseksi?

Tässä viime päivinä joku arvovaltainen tunnusti, että Nokia klusterin kasvaessa räjähdysmäisesti useita vuosia peräkkäinen tuli rahaa julkiselle vallalla ovista ja ikkunoista määrät  jotka olivat Suomessa koskaan aikaisemmin kokemattomat. Ja kaiken muun mukana virkakoneistoa kasvatettiin ja laajennettiin joka puolella kun sitä rahaa tuli lähes taivaasta satamalla.

Kun Nokia klusterissa alkoi huima kierre alaspäin oli vaikea sopeuttaa  virkakoneistoa uusiin taloudellisiin oloihin.  Eikä tulorahoitus riittänyt olemassa olevan koneiston maksamiseen.

On tietenkin totta, että siinä alamäessa työttömyys lisääntyi joka aiheutti uusia ylimääräisiä kustannuksia.

Mutta minusta on hävytöntä syyllistää  työttömiä maamme velkaantumisesta. Eihän yksityistaloudessakaan laiteta velkaantumisen syyksi pelkkiä ruokaostoksia kun muuten eletään kuin sika pellossa ja tuhlataan rahaa ymmärtämättä ettei sitä ole loputtomiin. Se Visa kortin piikkihän sulkeutuu ja jos sen jälkeen vielä  jatkaa pelehtimistä pikavipeillä yms ovat seuraukset katastrofaaliset.

Samanlaista ajattelemattomuutta vai onko peräti ymmärtämättömyyttä esitti minusta hallitustunnustelija Juha Sipilä yrittäessään rakentaa yhteiskuntasopimusta 5% tuottavuushyppäyksen saavuttamiseksi. Ei tainnut ymmärtää, että hän oli ryhtymässä aika yksipuolisesti ajamaan EK:n jo pidempään aika avoimesti ehdottamaa lomarahojen, pekkaspäivien ja kunnallispuolen pitkien lomien poistamista  ilman mitään korvauksia. Eli kyse olisi ollut raa’asti palkkojen alentamisesta korvauksetta mutta vain niiltä, joilla nuo etuudet olivat.  Ehdotus oli leivottu muotoon, että viikottaista työaika lisättäisiin 2,5 tuntia. Eli monella alalla siirryttäisiin ikään kuin viikottaisesta 37,5 tunnin työajasta täyteen 40 tunnin työaikaan.