29.12.2010

Mieltäni järkyttävä dokumentti

Natsi-Saksan menneisyys on asia joka järkyttää minua melkein joka kerta kun törmään aiheeseen. Lisäksi aihe ihmisen hyvyydestä ja pahuudesta on askarruttanut mieltäni jo vuosikymmenet. Katselin tiistai-iltana TV1:ltä myöhäisohjelmana esitettyä ranskalaista dokumenttia 'Kuolemanprikaatit'.

Mutta en minä osaa nähdä vain saksalaisia syyllisinä. Noihin hirveyksiin osallistui monia muitakin kansallisuuksia. Suurta kunnioitusta on minussa kuitenkin ollut suomalaisia kohtaan että vaikka olivatkin saksalaisten liittolaisia kohtelivat juutalaisia ja romaneja kohtuullisen asiallisesti.

Olen monta kertaa arvellut että Mannerheim ylipäällikkönä oli se jarruttava voima joka viisaudella ja arvovallallaan esti pahimmat järjettömyydet.

Minulla oli tarkoitus kirjoittaa tänään ihan muusta aiheesta. Ajatukseni oli kirjoittaa miten jatkuvasti julkisuudessa syötetään propagandaa miten Suomessa on lyhyt työaika ja pitkät lomat. Usein näyttää aihetta nostavan esille työnantajat jotka näin yrittävät puristaa suomalaisista työntekijöistä enemmän 'mehuja' - työajat pidemmiksi ja lomat lyhyemmiksi.

Hyvä että asiallistakin tietoa on saatavissa propagandan sijasta.

Mielenkiintoista oli lukea toisenlainen peräti kansainvälinen 'uutinen' miten Suomessa muka on maailman pisimmät lomat. Koko vertailu näyttäisi Suomen osalta perustuvan tietämättömyyteen. Kun Suomessa puhutaan 30 päivän palkallisesta vuosilomasta sillä tarkoitetaan 5 viikkoa, jotka kukin sisältävät 6 työpäivää eikä suinkaan 6 viikkoa joissa on kussakin 5 työpäivää. Vaikka lähes kaikilla aloilla on työehtosopimuksilla toteutettu 5 päiväinen työviikko jo 1960-luvulta lähtien lasketaan lomaoikeudet edelleen 6-päiväisinä työviikkoina. Sitä ei ilmeisesti tutkimuksen tehnyt konsulttiyritys Mercer eikä CNN-toimittajat tienneet ja siksi koko uutinen nostaa Suomen listan kärkeen täysin aiheettomasti. Lähetin Mercerin konsulttifirmalle tiedon virheestä.

Tuli vain mieleen että minä aloitin työurani 6-päiväisillä työtehtävillä v 1960. Jotkut lähteet väittävät että 5 päiväiseen työviikkon siirryttiin vasta 1963-1965. Ehkä minun silloinen työnantajani oli aikaansa edellä ja otti käyttöön 5 päiväisen työviikon jo aikaisemmin - muistelisin jo vuotta 1962. Kyseinen yritys oli aika edistyksellinen henkilöstöpolitiikassaan.

23.12.2010

Hyvää verotusjoulua!

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni! Verotuksestahan se kristillinen joulutarinakin alkaa :)

Sain verolipun uudelle vuodelle ja olin kovin yllättynyt kun veroprosentti oli 3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin v 2010 samankokoisista tuloista. Eikä siinä ollut edes otettu huomioon että olisin eläkkeellä. Pitää selvittää alkaako tuo korkeampi verotus jo purra kun täytät 65 v vaikka et olisi eläkkeelläkään. Minä olin luullut että tuo korkeampi verotus koskee vain eläkeläisiä (sinänsä sekin epäoikeudenmukaista!).

Oli ilahduttavaa lukea kokoomukselaisen Nina Suomalainen blogikirjoitus Hetemäen verotyöryhmän mietinnöstä. Kannattaa ehdottomasti lukea.

Olen itse vuosikausia ihmetellyt sitä intoa millä argumentoidaan että tuloverotuksen (käytännössä palkkaverotus!!) sijasta pitäisi verottaa kulutusta. Nina Suomalaisen kirjoitus kiinnittää huomiota juuri tuohon vaikutukseen.

Minulla oli aikoinaan esimiehenä vaatimaton miljonääri (oli muuten esimiehenäkin aivan uskomattoman symppis). Ei mikään nuuka pihistelevä Roope-Ankka mutta ei mitenkään varoillaan pröystäilevä - kunhan eli hyvin.

Kun olimme kerran keskustelussa palkankorotuksestani hän esitti minulle kysymyksen mitä tarpeita minulla on. Sellaisia jotka voitaisiin jotenkin muuten hoitaa kuin maksamalla kalliisti verotettua palkkaa. No minä siihen näppärän näsäviisaana tietenkin esitin että ihmisen tarpeethan ovat ihan loputtomat. Minäpä sainkin taitavan vastauksen jollaista saatoin odottaakin älykkäältä pröystäilemttömältä esimieheltäni: En minä voi syödä kuin kolme ateriaa päivässä, käyttää yhtä pukua ja ajaa yhtä autoa kerrallaan. En viitsinyt sanoa, että voisithan vielä ostaa vaikka helikopterin tms mutta olisin saanut varmasti vastauksen että "en tarvitse" - siinä juuri pröystäilemättömän elämäntavan avain.

Tuolla lausumalla hän kiteytti aika hyvin saman asian josta Nina Suomalainen kirjoitti. Henkilökohtaisella kulutuksella on jotkut vaihtelurajat eikä ne rajat nyt niin hirveän isot ole. Tuloerot on monta kertaluokkaa suuremmat ja jos vielä otetaan huomioon palkkaveroja pienemmät osinkoverot (ja verovapaudet!!!) niin eihän isotuloinen kykene edes kuluttamaan kaikkea ansaitsemaansa sen sijaan pienituloinen joutuu kuluttamaan kaiken ja siten maksaa myös verot kaikesta ansaitsemastaan.

OK. Voihan isotuloinen ostaa ruokansa Stockmannin herkusta kun pienituloinen köyhäilee Lidlissä (jossa on muuten järjestään yllättävän luksumaisia autoja parkkipaikalla). Ostamalla 40 €/kg juustoa 10 €/kg maksavan sijasta voi teoriassa nelinkertaista kulutuksensa ja kulutusveronsa mutta jos bruttotulot ovat esimerkiksi 40 kertaiset ja nettotulot verokikkailun avulla 50 kertaiset jäisi verovapaaksi ylijäämäksi vielä 45 kertainen summa. OK voihan Mersun tai Rolls Royce'in ostoon kuluttaa ehkä 20-30 kertaa pikkuauton hinta. Ja jos oikein alkaisi miljonääri porsastella niin voisihan sitä upporikas tuhlata rahat Pariisista lennätettävään aamutuoreeseen patonkiin kuten aikoinaan kreikkalaisen miljardööri Aristoteles Onassiksen kerrottin tekevän.

Nina Suomalainen on minunkin mielestäni oikeassa. Keskittyminen kulutuksen verottamiseen saattaa olla vielä räikeämpää kuin paljon kiistelty tasaverotus.

20.12.2010

Mielenkiintoinen yritys ja yritysjohtaja

Olen muutaman kerran katsonut televisiosta tositv-sarjaohjelmaa Tuurissa sijaitsevasta Veljekset Keskinen Oy:n kyläkaupasta. Sehän on melkoinen ilmiö Suomessa ollessaan Helsingin Stockmannin jälkeen Suomen toiseksi suurin tavaratalo liikevaihdoltaan. Ja se sijaitsee pienessä Töysän kunnan Tuurin kylässä. Pitääkö sanoa 'Nomen est omen'?

Yrityksen johdossa on keltaisen lehdistön julkkisjuorupalstoilla usein esiintynyt Vesa Keskinen. Naisasioistahan tuolla tuntuu olleen kyse.

Muutamat kerrat kun olen katsonut tuota tv-ohjelmaa ovat panneet minut huomaamaan että tuo Vesa Keskinen tuntuu aika karismaattiselta johtajalta. Vaikka mies saattaa naisjutuista päätellen olla ujo yms niin hän ainakin tv-ohjelman perusteella tuntuu olevan henkilöstölleen helposti lähestyttävä ja nauttivan henkilöstönsä arvostusta. En tiedä onko syynä vain televisio-ohjelma mutta ainakin näyttää että hän seuraa hyvin tarkkaan eturintamasta liiketoimintaansa kävelemällä säännöllisesti ympäri tavaratalon sisällä ja ulkoalueilla. Tuntuu hyvin poikkeavalta. Erittäin usein ylimmät johtajat linnoittautuvat norsunluutorneihinsa. Ja jos tuota tv-ohjelmaa on uskominen yrityksessä on myös hyvin osattu hoitaa delegointi alaisille. En ole nähnyt kaikkia osia tuosta sarjaohjelmasta mutta en ole havainnut muodollisia kokouksiakaan. Ilmeisesti yksilöllista vastuuta osataan sekä kantaa että jakaa eikä tarvita mitään jatkuvaa ja loputonta kokousrumbaa. Useimmiten jatkuvalla kokousrumballa epävarma johtaja vain sysää yksilöllisen vastuun jollekin 'kollektiiville' - entisen neuvostoyhteiskunnan malliin.

Ja viimeisenä huomiona tuntuu että johtajana Vesa Keskisellä on naisasioissaan periaate 'kuormasta ei syödä'. Minä arvostan tuollaista periaatetta.

Vielä laadukkaista suomalaisista elintarvikkeista

Kirjoitin marraskuussa koneellisesti erotetusta lihasta, joka on monien makkaroiden, lihapullien, hampurilaispihvien yms raaka-aineosa. Myös teollisesti valmistetut kananuggetit on käsittääkseni tehty tuosta mössöstä.

Eksyin tänään sattumalta eräälle amerikkalaiselle sivustolle ja löysin lisää tietoa tuosta elintarviketeollisuuden kehittämästä mainiosta raaka-aineesta. Kirjoituksessa on myös mielenkiintoinen valokuva tuosta vaaleanpunaisesta raaka-ainemössöstä.

Jopa McDonalds on luopunut ainakin Yhdysvalloissa vuonna 2003 käyttämästä tuota mössöä Chicken McNuggeteissa. Yhdysvaltain viranomaiset kielsivät tuollaisen naudasta koneelliseti erotetun lihamössön käytön ihmisravintona. Syynä oli pelko ns hullun lehmän taudista. Sianlihasta tai kanasta koneellisesti erotettu lihan on edelleen sallittua määrätyin ehdoin.

Sivulla on kaksi mielenkiintoista videolinkkiä. Tv-kokki Jamie Oliver esittää pienille kouluaisille mitä tuollainen jauhettu kanamössö on, että ymmärtäisivät mistä heidän kananugget-'herkkunsa' on valmistettu. Toinen video esittää tuon mössön valmistuksen.

Itse en enää aikoihin ole ostanut kotimaisia lihajalosteita, joissa tuota koneellisesti erotettua broilerin lihaa on. Jos haluan laadukkaita lihajalosteita ostan Lidlin maahantuomia saksalaisia makkaroita ja erinomaisia ovat myös joidenkin pienten lihajalostamoiden makkarat. Pääkaupunkiseutulaisten kannattaa muistaa myös erinomainen Halal lihaa myyvä lihakauppa. Siellä myydään islamin sääntöjen mukaan rituaaliteurastettua lihaa ja heidän valmistama mer'gez-makkara on todella herkullista.

Tiedän että Hakaniemen hallista Hakaniemen torin laidasta saa myös laadukkaita erikoisherkkuja, mutta kun se on aika kaukana asuinpaikastani Kauniaisista käyn siellä aika harvoin.

Mutta yhden lisäopin olen saanut. Nykyään luen erottäin tarkkaan kaikenlaisten mm kaikenlaisten lihajalosteiden tuoteselosteet. Ja olen kokonaan luopunut uskomasta suomalaisten elintarvikkeiden laadukkuuteen sellaisenaan.

16.12.2010

Finnairin johto taitaa kaivaa verta nenästään?

Luin surullisenhuvittuneena uutisen, että Finnair järjesti kiitosjuhlat rikkureilleen. Voiko työnantaja enää paljon härskimmin suhtautua sopimusyhteisyhteiskunnassa työntekijäpuolen järjestäytymiseen ja lailliseen lakko-oikeuteen?

Ikävä että tällaista vastakkainasettelua tekee valtioenemmistöinen yhtiö. Tuntuu kuin kyse olisi työantajajärjestöjen muurinmurtajaksi ryhtymisestä. Ikään kuin nyt yritettäisiin alistaa ja nujertaa koko ammattiyhdistysliike.

Minusta on myös hurskastelua väittää ettei asialle mitään voi tehdä kun kyse on pörssiyhtiöstä. Toisaalta ei ehkä nykyinen oikeistolaisjohtoinen valtiovalta haluakaan tehdä mitään asialle.

Saattaa olla että tuolla kiitosjuhla-eleellä saadaan muutama rikkuri motivoitua tyytyväisiksi mutta samanaikaisesti taatusti heitetään märkää rättiä työntekijöiden enemmistön silmille.

Laihduttamisen vaikeudesta ja laihdutusvinkkejä

Lopetin tupakoinnin noin 9 vuotta sitten enkä ole päätöstäni katunut. Mutta jotenkin sen seurauksena lihoin. Alussa pidin tärkeimpänä pysyä erossa tupakasta ja imelän ystävänä en pitänyt varaani.

Laihduttaminen on vaikeaa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Käytännössä tuloksetta.

Toukokuussa 2010 makasin melkein kuukauden sairalassa. Elimistöni oli sekaisin ja lihosin alussa melkein 20 kiloa. Mutta se oli pelkkää nestettä. Suurin osa ajasta menikin kun sairaalassa poistettiin nestettä elimistöstäni 1-2 kg vuorokausivauhtia.

Kotiin pääsin kun alkuperäinen painoni oli palautunut ja toiminnot muutenkin olivat balanssissa.

Mutta sitten tapahtuikin hämmästyttävää. Laihduin seuraavan 1-2 kuukauden aikana vielä entisestä 10 kiloa.

Löysin omasta mielestäni selityksen. Vatsalaukkuni oli kuukauden aikana tottunut sairaalan ruoka-annoskokoihin. Enkä siviilin palattuani saanut heti venytettyä vastalaukkuani entisiin mittoihin. Osaselitys voi olla erityisen kuuma kesä ja muutto uuteen asuntoon. Jouduin ponnistelemaan fyysisestikin tavaroita järjestellessä tavanomaista enemmän vaikka ison järjestelyhomman tekivätkin tyttäreni ja miniäni. Heidän apunsa oli upeaa. Olen vieläkin kiitolllinen sillä omat voimani olivat aika huonot ja ovat sairauksieni vuoksi edelleen huonot.

Niin, laihduttamisvinkkejä lupasin. Olen vasta nyt yrittänyt itsekin ottaa niitä käyttöön. Ensimmäinen kikka on karkkipäivä. Olen ruokakaupassa käydessäni jo useamman viikon onnistunut kieltäytymään imelistä herkuista. Ja kassan ohi päästyäni karkkeja ostamatta olen ollut hyvin onnellinen tästä vähäisestäkin tahdonvoimastani.

Toisen kikan opin eräältä deittaamaltani daamilta, jota myös uuman kasvu välillä vaivasi. En ole kikkaa pitkään aikaan käyttänyt mutta ihan eilispäivänä päätin ottaa sen uudestaan käyttöön. Laita lautaselle tavanomainen ruoka-annoksesi. Sitten puolita lautasannos ja laita puolikas jääkaappiin ja syö se huomenna. Upean yksinkertainen menettelytapaohje.

Lisäksi olen vielä yrittänyt joka kerta muistella tunnetun Yrjö Kallisen kohtuullisen syömisen neuvoa: syö vain sen verran että huikova nälkä lähtee. Ei enempää.

Lisäksi yritän taas noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota. Uskon siihenkin.

Eineksiäkin yritän vähentää mutta yhden hengen taloudessa ei ihan helppo homma. Jos nyt eläkkeellä olisi helpompaa kun on paremmin aikaa ruoan laittoon.

Kevyttuotteet olen vihdoinkin julistanut pannaan. En minä niillä ole laihtunut. Vain lihonnut. Kyllä voi on voita vaikka käytän myös oliiviöljyä. Ja maidonkin olen vaihtanut pois rasvattomasta 'kurrista'.

Liikunta olisi ihan OK kunhan saan sitä hankaloittavat perussairaudet jotenkin hoidettua. Polkupyöräilystä olen pitänyt kesäisin mutta tasapainoaistini vahingoituttua noin 9 vuotta sitten sairastamassani aivoinfarktissa lopetin pyöräilyn aika nopeasti kun pysyin pystyssä vain kovassa vauhdissa. Kun minulla on hengitysongelmia rasitustilanteissa en ole vielä hankkinut kolmepyöräistä polkupyörää. Hobby Hallin pyörä on kohtuuhintainen mutta 'invalidipyörinä' myytävistä pyydetään järkyttäviä kiskurihintoja.

Laiskana mietin kolmepyöräistä skootteriakin. Pähkäilin toissa kesänä liian kauan ja eräs käytetty ehti mennä nenän edestä. Mielenkiintoinen kesälelu sekin. Tosin ei mitenkään kuntoa kohottava. Ja jos oikein haluaisi porsastella niin aika mielenkiintoisia moottoripyöriäkin löytyy nimikkeen 'trike' alla.

8.12.2010

Viulutaitelija Liana Isakadzesta

Rakastan viulumusiikkia. Olen rakastanut sitä aivan lapsesta asti. Halusin nuorena viulun mutta isäni ei minulle sitä suonut kun arveli soitinta liian vaikeaksi. Ehkä hän oli oikeassa. Minulla ei ole absoluuttista sävelkorvaa joka lienee aika tärkeä jos haluaa tulla hyväksi viulistiksi.

Muistelen että joskus 1960-luvulla sain tehtäväksi matkatoimistomme ainoana jonkin verran venäjää puhuvana mennä rautatieasemalle Moskovan junaa ja viulutaitelija Liana Isakadzea vastaan. Minun tehtäväni oli pitää hänestä huolta isäntänä Helsingissä muutaman tunnin ajan kun neuvostoliittolaisilla taitelijoilla ei siihen aikaan ollut lähes ollenkaan rahaa kun he tulivat Suomeen. Hän oli sitten jatkamassa matkaa Jyväskylän kesään konsertoimaan.

Yllätys oli suuren suuri kun junasta tuli nuori kaunis tumma nainen, jolla ei ollut mitään matkatavaroita. Ainoastaan viulukotelo. Sovimme että menemme läheiseen Makkarataloksi kutsutun talon ravintolaan. Hän ei halunnut kuljettaa viulukoteloa mukanaan ja veimme sen rautatieaseman tavarasäilytykseen.

Oletin ettei viulu ollut mitenkään arvokas kun hän raatsi jättää sen tavarasäilytykseen ja laskinkin leikkiä että hyvä kun ei ollut sentään Stradivarius. Olinkin hämmästynyt kun hän sanoi sen olevan juuri Stradivariuksen. Ilmeisesti Neuvostoliiton valtion omaisuutta siihen aikaan.

Ostin hänelle vielä junalipun ja paikkalipun ja menimme ravintolaan. Ihmettelin ettei hänellä ollut mitään matkatavaroita mutta mitään selitystäkään ei saanut - aivan kuin olisi ihan luontevaa lähteä ulkomaille pelkän viulukotelon kanssa. Taisi Liana Isakadze siihen aikaan olla ehkä 19 vuotias ja minä vuotta vanhempi ellei sitten tapahtuma ollut vuotta paria aikaisemmin.

Ravintolassa hoikka ja kaunis neito tilasi lämmitettyä maitoa. Ei mitään muuta. Ihmettelin valintaa mutta sain selitykseksi että se tekee hyvää kurkulle ja rauhoittaa.

Sitten puhuimme ravintolassa niitä näitä musiikista sen pari tuntia mitä meillä oli aikaa. En muista siitä enää sen tarkemmin. Sen jälkeen saatoin hänet takaisin rautatieasemalle ja junaan ja toivotin hyvää matkaa ja konserttia Jyväskylän kesässä.

Vaikka hän oli siihen aikaan uransa alkutaipaleella oli hän jo maailmankuulu. Mutta oli ainakin silloin hyvin miellyttävä ja vaatimaton. Teki nuoreen mieheen vaikutuksen.

7.12.2010

Jo viikon verran eläkkeellä

Eipä tämä eläkeläisyys ihmeellisemmältä tunnu ainakaan vielä. Pitkä osa-aikaeläke oli ikään kuin pehmeä laskeutuminen täyseläkkeelle.

Ihmeellisen hyvin olen onnistunut tyhjentämään pääkoppanikin työasioista.

Muutin kesällä uuteen asuntoon, paritaloon. Hurja lumentulo on ollut yllätys johon en oikein ollut varautunut kun pitäisi siistiä etu- ja takapihaa ja parkkipaikkaa. Kun olin jo n 10 vuoden ajan tottunut joko autohalli- tai autotallipaikkaan on ollut aikamoinen järkytys kun auton päällä on aamulla ollu monena aamuna 10-15 cm paksu lumikerros. Onneksi minulla on sentään sisätilalämmitin ja saan lämmittimet kytkettyä kotoa käsin.

Niin ja oma riesansa on siitäkin että postilaatikolle on noin 100 metriä. Aamuisessa syvässä lumihangessa kaikek amuuta kuin mukavaa. Kun ei ole varaa palkata omaa talonmiestä niin taidan olla sopiva 'vain' kerrostaloasukiksi.

3.12.2010

Tuottavuuden kohentamisesta julkishallinnossa

Eräs lempiaiheeni vuosien varrella on ollut yrityselämään pesiytyneet tehokkuusmittarit ja erityisesti sellaiset jotka johtavat vääriin seurauksiin.

Tässä linkit vanhoihin kirjoituksiini 1, 2, 3 ja 4.

Osmo Soininvaara on blogissaan jossain vaiheessa maininnut julkishallinnon tuottavuusohjelmasta jossa tuottavuutta nostetaan paperilla lisäämällä kustannuksia. Minäkin viittasin hänen kirjoitukseensa tässä. Temppu on yksinkertainen: ulkoistetaan jotain oman henkilöstön työtehtäviä. Vaikka se olisi kalliimpaa kuin omalla henkilöstöllä tehtynä niin tuottavuus nousee kun lukuihin lasketaan vain oma henkilökunta. Toimintaa ollaan tehostavinaan mutta kustannukset veronmaksajille nousevat. Eli täysin idioottimaista.

Nyt tuo asianlaita on vihdoinkin huomattu. Ilta-Sanomien pääkirjoitus 3.12.2010 kertoo asiasta.

Pitää tähän loppuun laittaa valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan ( vv 1583 - 1654 ) suuhun laitettu viisaus:

"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."