27.1.2010

Eläkesäätiöt kupataan

On tämä ihan uskomatonta mitä meidän rivikansalaisten selän takana tapahtuu. Isot yritykset joista moni on valtion omistama purkavat eläkesäätiöitään, siis ne joilla noita eläkesäätiöitä on. Huhuh. Eli varat jotka on saatu verotuksessa aikanaan vähentää ja rahastoida meidän eläkkeitämme varten puretaan ja osa siirretään eläkevakuutusyhtiöille ja osa eläkesäätiöm "omistavalle" yrityksille itselleen käytettäväksi johonkin ihan muuhun kuin eläkkeisiin.

Perkele. Miten säätiön voi omistaa siten että sen purkamalla yritys saakin itselleen eläkkeisiin alunperin tarkoiteuit varat?

Ja noissa eläkevakuutusyhtiöissä istuu hallinoimassa myös meidän ammattijärjestöjen edusmiehiä. Ymmärtävätkö mitä ovat teklemässä vai onko rahapalkkiot niin suuria että työntekijöiden edun ajaminen jää toiselle tai kolmannelle sijalle?

Vai enkö minä vain ymmärrä?

Miljardin verran kuulemma siirtyy eläkevaroja muuhun tarkoitukseen.

Huhuh.

16.1.2010

Ulkoistamisista

Arvostamani blogisti Ruukinmatruuna kirjoittaa tuoreessa kirjoituksessaan ulkoistuksista ja tuoreena esimerkkinään Finnairin Vantaan lentokentällä Barona nimiselle yhtiölle ulkoistamat palvelut. Kirjoitus on hyvä analyysi ulkoistuksen ongelmista ja epäonnistumisista. Yhdyn esitettyihin näkemyksiin.

Mutta kun lyhyehköihin blogikirjoituksiin ei voi mahduttaa ihan kaikkea niin sieltä puuttuu tärkeitäkin asioita.

Olen itse viime vuosina seurannut läheltä useaa ulkoistusta. Hämmästykseni on ollut suuri kun niistä vain yksi on vaikuttanut henkilöstön näkökulmasta hyvin hoidetulta.

Lausuinkin siitä joskus seuraavasti:
'En luettele tässä yksityiskohtia sovelletuista mielestäni onnistuneista käytänteistä. Ne olivat kuitenkin aika yksinkertaisia. Ei mitään salatiedettä. Terveellä maalaisjärjellä ja pienellä vaivannäöllä ja riittävillä valtuuksilla kenen tahansa henkilöstöasioiden ammattilaisen hallittavissa ja omaksuttavissa. Kaiken takana oli yksinkertainen asia: oikea asenne.'


On ehkä ruma ilmaista asiaa näin mutta noissa epäonnistuneiksi arvioimissani on ollut yhteisenä piirteenä suhtautuminen työntekijöihin kuin koneen osiin - ei inhimillisiin ihmisiin. Asenne on ollut kuin valkoista orjakauppaa bisneksenä harjoittavien kauppiaiden. Ihmisiä on käsitelty samanlaisina vailla mitään oikeuksia olevina resursseina kuin koneita ja laitteita.

Olen kirjoittanut ulkoistuksista aikaisemmin muutaman kerran. Tuoreimman kirjoitin kun luin Osmo Soininvaaran tuoreen pamfletin, joka paljasti että julkisyhteisöissä ulkoistetaan joskus jopa lisäkustannuksin ja silti väitetään toiminnan tuottavuuden nousseen. Siis jotain ihan järjetöntä.

Terveyspalvelujenn ulkoistuksesta kirjoitin kriittisesti kolmisen vuotta sitten ja hiukan toisesta näkökulmasta puolitoista vuotta sitten. Yleisiä ajatuksia ulkoistamisen järkevyydestä kirjoitin pari vuotta sitten.

Oman alani eli tietotekniikan ulkoistuksen idiotiasta kirjoitin melkein neljä vuotta sitten.

Ja vaikka tämä ei suoraan liity ulkoistuksiin kirjoitin ihailevasti amerikkalaisen Barry Schwartzin videoidusta esitelmästä pariinkiin otteeseen, ensin täällä ja vielä uudestaan täällä. Jos ette jaksa uudestaan lukea minun kirjoituksiani niin katsokaa ja kuunnelkaa edes Barry Schwartzia yhä uudestaan ja uudestaan. Kannattaa.

14.1.2010

Uudet iskelmätaivaan naislaulajat

Kun kuulin ensimmäisiä kertaa Jippu nimistä iskelmätaivaalle singonnutta tähteä tykästyin hänen omanlaiseensa tyyliin. Jotenkin sieltä nuoresta laulajattaresta hehkui jonkinlainen voimakkaasti eletyn elämän maku, jota sitten jotkut lehtihaastattelut yms vahvistivatkin.

Mutta nyt samanlaista tulkintaa ja ääntä kuulee jo monelta. On Chisua ja joku muistaakseni Uusi Puu niminen laulajatar. Ja nyt kun olen myöhemmin nähnyt ja kuullut muutaman Chisun haastattelun niin alan jo miettiä että kuka oikein matkii ketä ja kuka on tuollaisen tyylin luonut. Onko se sittenkin Chisun luomaa joka onpidempään säveltänyt, sovittanut ja sanoittanut kappaleita muiden laulettavaksi - ymmärtäisin myös Jipulle.

Minulle sinänsä ihan se ja sama. Tuli vain äsken mieleeni kun jostain kuulin tasuatamusiikkina jotain "Puu" nimieä käyttävää naislaulajaa. No ei kyllä tulkinta ollut ainakaan minun mielestä Jipun veroista kun tarkemmin terästin kuuloani.

7.1.2010

Eläke, elinaikakerroin ja tasa-arvo?

Kävin kyläilemässä ja keskustelemassa kaikenlaista mielenkiintoista. Siitä hiukan jäljempänä.

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut miesten ja naisten tasa-arvosta.

Samoin olen kirjoittanut mielestäni kovin asenteellisesta ilmaisusta naistutkimus.

Helsingin yliopisto muutti v 2009 ilmaisun naistutkimus nimitykseksi sukupuolentutkimus. Mutta uutisen mukaan mitään muutosta ei oppiaineen sisältöön tullut:

"Uuden nimen ei ole tarkoitus muuttaa oppiaineen sisältöä. Sukupuolentutkimus on naisliikkeestä kasvanut tieteenala, ja feministisen ajattelun perinne on edelleen keskeinen osa sitä, toteaa naistutkimuksen professori Tuija Pulkkinen."

Kyläpaikan isäntä ja keskustelukumppanini on syvällisesti perehtynyt tiedemiehenä matematiikkaan, tilastotieteeseen, vakuutusmatematiikkaan yms. Lisäksi hän on mies. Hän kiinnitti huomiotani eläkejärjestelmäämme ilmestyneeseen uuteen tekijään - elinaikakertoimeen. Sinänsä tuollainen elinaikakerroin lienee aika tarkoituksenmukainen vaikka en olekaan siihen suuremmin perehtynyt, sehän koskee vasta v 1948 ja sen jälkeen syntyneitä.

Mutta kun olen jo eläkeiässsä itse minua on kovasti alkanut kiinnostaa mitä kaikkea eläkejärjestelmämme on sisältynyt ja miten sitä on lähes 50 v aikana muutettu. Eläkkeidensaajien kannalta kaikki muutokset näyttäisivät olleen vain huonompaan suuntaan! Osa huononnuksista koskee jo minunkin eläkkeitäni mutta se varsinainen eläkkeiden alasajo tulee vasta minua nuoremmille.

Omat etunsa ja vaikutusvaltansa ovat eläkkeiden hallinnan omineet työmarkkinaosapuolet sementoineet taitavasti. Eräs hyväpalkkainen kollega kertoikin eläkkeellä olevan vakuutusjohtaja-äitinsa eläkkeen olevan huomattavsti isomman kuin hänen suhteellisen korkeat ansionsa (ansiot suomalaisten ansiotason ylädesiilissä!). Lisäksi eläke oli ansaittu työskentelemällä yrityksessä jossa sen eläkevarallisuus onnistuttiin tuhoamaan.

Eliniän odote oli Suomessa arvioitu v 2008 keskimäärin 78,8 vuodeksi mutta sepä jakautuu kovin epätasaisesti. Tällä hetkellä syntyvän poikalapsen elinajan odote on 76,3 vuotta kun se tyttölapsella on 83 vuotta - eroa melkein 7 vuotta.

Ensi näkemältä tuo ei kuulosta ehkä kovin suurelta erolta. Mutta jos ajatellaan hiukan toiselta näkökulmalta. Ihmisten työuria yritetään pidentää 68 ikävuoteen asti.

Syntyvä poikalapsi ehtisi nauttia eläkettä 76,3 - 68 eli 8,3 vuotta mutta tyttölapsi vastaavasti 83 - 68 eli 15 vuotta.

Siis nainen ehtisi elinaikanaan nauttia eläkettä melkein kaksinkertaisen ajan eikä tällaista eroa oteta mitenkään huomioon elinaikakertoimessa!!!!!

Todellista sukupuolten tasa-arvoa. Nyt olisi miesliikkeellä tehtävää!

Uteliaille on todettava että taidan toteuttaa pääministeri Vanhasen päiväunissa haaveilemaa työuran pidennystä jos vain ruumiillista ja henkistä terveyttä riittää.

Olen jo nyt saanut nauttia jo 8 vuotta erinomaisesta osa-aikaeläkejärjestelmästämme. Kirjoitinkin viime vuoden syyskuussa

"Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläkettä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle."

Eli minulla on n 3,5 v jäljellä ennen kuin täytän 68 v. Mutta aika näyttää. Paljon ratkaisee sellainenkin asia kuin että säilyykö työilmapiiri työpaikallani jotensakin järjellisenä. Jos ihan hulluksi menee niin eihän silloin ole mitään järkeä itseään kiduttaa jos ei ole tarvetta siihen. Saas nähdä miten asiat etenevät.

6.1.2010

Hyvä ja tasalaatuinen kahvi

Pidän hyvästä kahvista. Yritän myös aina saada kahvini samanvahvuisena. En ole kuitenkaan mikään himonautiskelija. Ostan kahvinikin valmiiksi suodatinjauhettuna enkä omista omaa kahvimyllyä. Muistan lapsuuteni käsikäyttöiset kahvimyllyt ja taittaa maalla mökillä sellainen olla vieläkin kaapissa. Eli olen aika tavanomainen kahvinjuoja. Käytän suodatinkeitintä mutta olen vakavasti harkinnut perkolaattoria koska sillä tulee kahvista parempaa.

Jouluna Afrikassa asuva tyttäreni toi paikallista (tansanialaista) kahvia käydessään kotona. Ai että oli hyvää. Hyvin eri makuista kuin suomalaiset kahvit.

Hän oli jostain kaapin kätköistä löytänyt uuden mittalusikankin kun ei ollut avannut minun kahvipakettiani jossa mittalusikka oli sisällä.

Tästä mittalusikasta tulikin mieleeni vuosien takainen löytö. Mittalusikka oli Pauligin valmistama ja sitä jaettiin joskus elintarvikemyymälöissä kun oli vielä suodatinkahvin alkuajat (eli ajat sitten).

Ostin kerran jonkun ulkomaisen halpiskahvinkeittimen ja sen mukana tuli myös mittalusikka. Jostain syystä tarkistin silloin mittalusikan tilavuuden ja havaitsin että aivan täyteen täytettynä siinä oli vain noin 80% kahvimäärästä joka mahtui Pauligin valmistamaan mittalusikkaan.

Kokeilin uudella annostuksella ja uudella mittalusikalla enkä huomannut kahvin maussa suurempaa eroa. Sen jälkeen laitoin Pauligin mittalusikan kaappiin varalle jos tuo kiinalainen lusikka joskus sattuisi rikkoutumaan.

Ja kahvipussini riittää näin neljänneksen pidempään. Joo, en minä mikään pihiys-niuho ole, vaikka kerronkin tuollaista, mutta tulipa vain joskus havaittua. Ja nyt kun aamulla keitin kahvia palautui mieleeni.

5.1.2010

Troijalainen myyrä tietokoneella

Eräs tuttavani soitti muutama päivä sitten ja pyysi neuvoani. Hänen kotitietokoneensa oli alkanut oireilla omituisesti. Hänen luona kylässä käynyt kokeneempi tietokoneen käyttäjä epäili että tietokone oli yritetty kaapata mutat ei kuitenkaan ollut itse asiantuntija.

Koneessa oli operaattorilta ostettu palomuuri- ja virustorjuntapalvelu. Mutta sieltäkään ei osattu suuremmin neuvoa asiakasta.

En osannut oikein antaa minäkään neuvoa minne koneen voisi viedä ongelman selvittämiseksi. Mutta totesin että voinhan minö tehdöä yhdistetyn kyläilyn ja sitten samalla vilkaista konettakin. Useinhan on niin että maallikot epäilevät viruksia paljon useammin kuin niitä koneilla on.

No menin sitten käymään. Mukaan otin omat työkaluohjelmat mitä töissäkin olen käyttänyt. No, piru soikoon. Olihan siellä useampiakin haittaohjelmia päässyt. Ja kylässä käyneen maallikon analyysi olikin ollut ihan oikea. Sanoinkin isännälle että soita nyt kaverillesi ja kerro että oli tehnyt ihan oikeat johtopäätökset. Varmaan ilahtuu siitä että oli tehnyt oikean analyysin.

Sinne oli päässyt tavalla tai toisella usemapikin troijalainen jotka yrittivät kaapata mm pankkitunnuksia. Sinänsä ihan tunnettuja haittaohjelmia mutta ihmeitä eivät virustorjuntaohjelmatkaan kykene tekemään kaikille nykyaikaisille tartuntatavoille. Tässä tapauksessa saatettiin uumoilla että hiukan ennen joulua kylässä käynyt perheen tytär oli "hengaillut" linjoilla päivittäin tuntikaupalla mm Facebookissa ja avstaavissa.

Työlästä oli saada paikattua. Jouduin käymään kotonani surffaamassa ja googlaamassa (kauheita nämä uuskieltä olevat verbit) korjausohjeita kun nuo virukset veivät koneesta kaikki tehot enkä rohjennut sitä edes kytkeä verkkoon ennen kuin saasteet oli poistettu. No, toisella käynnillä sain siivottua ongelmat ja palautettua koneen turvalliseen käyttökuntoon.

Mutta jäin miettimään minkälaiseen pulaan joutuu ihminen jolla ei ole tietokoneita ymmärtävää ystävää. Tiedän toki mitä maksullisia palveluja on markkinoilla olemassa yksityisillekin ihmisille mutta tiedän myös heidän korjausmenetelmänsä. Ne ovat liikeyritykselle kustannustehokkaita mutta eivät välttämättä käyttäjäystävällisiä.

Tässä yhteydessä pitää jatkuvasti muistuttaa kaikkia lukijoita: teetkö säännöllisesti turvakopioita esimerkiksi kaikista digikuvistasi? Niistähän ei ole entiseen malliin mitään negatiiveja sillä hetkellä kun tietokoneen kiintolevy sanoo toimintansa irti.

En puutu tässä suuremmin millä kaikilla tavoilla turvakopioita voidaan ottaa tehokkaasti. Mutta kovasti viime vuosina yleistyneet USB-väylään laitettavat muistitikut eivät ole riittävän luotettavia turvakopiovälineeksi. Minulla noita tikkuja tuhoutuu (sisältö vain häviää!) ainakin yksi kappale vuodessa - eli sen verran epäluotettavia ne ovat.

2.1.2010

Pikaluku

Olen kateellinen pikalukijoille. Ex-vaimoni (nr 1 ;) on pikalukija. Ainakin vanhin tyttäreni on myös pikalukija. Siinä saattaa yhden illan aikana mennä kaksikin kaunokirjallista teosta. Yksi ainakin.

Eräs tuttuni oli käynyt pikalukukurssin ja vuosia sitten kertoi sen nopeuttaneen hänen lukemistaan. Eli sitä voi siis opetella. Vaikka pidän kaikin puolin sekä faktan että fiktion lukemisesta niin en ole tullut opetelleeksi pikalukua.

Ammattini IT alalla on jatkuvan uusien asioiden opiskelun takia vähentänyt kaunokirjallisuuden harrastamista. Aina on joku uusi käsikirja omaksuttavana jos aikoo pysyä ajan tasalla. Voi ihan perustellusti kysyä onko tällainen järkevää. Olen joskus kysyjille sanonutkin IT alasta että jos aikoo pysyä ajan tasalla on juostava kovaa ja silti on joskus tunne että jää jälkeen.

Ennen siirtymistäni IT alalla ehdin olla matkailualalla lähes 18 vuotta. Ja matkailualakin oli nopearytmistä. Mutta rytmiltään aika leppoisaa nyt kun on vertailukohta.

Toimiessani konsulttina ihmetteli kerran eräs asiakkaani tuntiveloituksen suuruutta. Siinä vaiheessa oli Commodore 64 mallinen jokaisen nuoren mikrotietokone-pelikone jo historiaa. Itse olin tutustunut Commodore edeltäjiin jo v 1979. Selitin asiakkalle miten paljon aikaa vaati oman ammattitaidon ajan tasalla pitäminen koska asiakkaat tietenkin haluavat aina näin nopeasti muuttuvalla alalla aina viimeisimmät tiedot. Kun sitten selitin asiakkalle että voin kyllä myydä Commodore osaamistani puolet halvemmalla kuin tuoreinta tietotaitoa jos hän nyt sitä sattuisi vielä tarvitsemaan. Siinä vaiheessa tuntui asiakaskin ymmärtävän.

Olen ymmärtänyt että pikaluku nopeuttaisi myös asiapitoisen tekstin ymmärtämistä.

Pitäisiköhän vielä miettiä tuollaisen pikalukukurssin läpikäymistä?

Äsken soitti eräs täyseläkkeellä oleva tuttavani. Valittelin hänelle että ei minulla näin kiirettä ollut kun olin täyspäivätyössä. Jotenkin tuntui että vapaata aikaa oli silloin enemmän. Nyt kun olen ollut osa-aikaeläkkeellä jo 8 vuotta on ollut koko ajan olevinaan kiire. Mitenkähän kiire on kun siirryn täyseläkkeelle?

Stressiä olen oppinut purkamaan mikä hiukan helpottaa kiireen kokemista ja siihen joskus liittyvää syyllisyyden tuntua. Syyllisyyden tunto tulee tietenkin siitä ettei ole ehtinyt riittävästi antaa aikaansa läheisilleen. Yritän olla armollinen itselleni ja usein huomaan psyykkaavani itseäni että parhaani yritän enkä enempään kykene. Ehkä kykenisin enempäänkin jos oikein pinnistäisin mutta siitä saisin vuorostaan stressiä ;)