Olin hyvin hämmästynyt kun kuulin uutisista, että Esperi Care Oy niminen yritys aikoo perustaa 20 paikkakunnalla uusia hoivakoteja ja samalla aikoo palkata 1000 henkeä lisää.
Minä olin kuvitellut että Esperi sanaa on muodostettu Suomen Punaisen Ristin lyhenteestä SPR kirjoittamalla se vain foneettisesti puheenomaisesti.
Hiukan ihmettelin, että onpas SPR:llä rahaa tehdä bisnestä. Aloin tutkia tarkemmin ja niinhän se oli ollutkin SPR:n perustama kun se yhtiöitti omia liiketoimintojaan v 2001. Mutta nyt se on liikeyritys, jossa osakkaina Wikipedian mukaan pääomasijoitusyhtiö Capman, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Etera sekä yrityksen toimiva johto.
Mielenkiintoista on tämä ajankohta juuri SOTE uudistuksen kynnyksellä. Onkohan todella tarkoitus, että vanhusten ja vammaisten asumisesta ja hoidosta ryhdytään entistä enemmän tekemään yksityistä bisnestä?
Muistelen nähneeni tai lukeneeni jotain vähemmän mairittelevia juttuja mm Esperin hoivapalveluista. No löytyihän joku viittaus kuitenkin tässä Ajankohtaisen kakkosen alkuvuonna rekemään ohjelmaan. Oli muuten aika haastava otsikko "Näkökulma: Kenen kannattaa elää vanhaksi Suomessa?" Aika pelottava otsikko tällaiselle 70 ikävuotta lähestyvälle kuten minä.
26.6.2014
24.6.2014
Stubbin hallituksen tiedonanto eduskunnassa
Kuuntelin tuossa äsken eduskunnan keskustelua uuden Stubbin hallituksen tiedonannosta. Voi kuinka siellä hallituspuolueiden puolelta vannottiin ostovoiman lisäämisen puolesta.
Perkele, saatana. En pidä kiroilusta mutta nyt tekee taas mieli. Kun palkkatuloihin sovittiin viime työehtosopimuskierroksella erittäin kohtuullisista korotuksista on nyt päätetty alentaa ansiotulojen verotusta eli jollain tavoin kompensoida maltillisia sopimuksia..
Kehysriihessä oli päätetty keväällä eläkkeiden korotuksen huonontamisesta vuonna 2015 määräämällä ("sopimalla"?) niihin lainmukaisen taitetun indeksin mukaisen korotuksen sijasta kiinteä 0,4% indeksikorotus oli inflaatio miten korkea tahansa.
Hassu oli valtioneuvoston keväisen tiedotteen sanamuoto aiheesta:
KEL- ja TyEL-sidonnaiset indeksikorotukset tehdään vuonna 2015 pääsääntöisesti 0,4 % suuruisena. Tämä korotus vastaa työmarkkinaratkaisussa sovitun mukaista sopimuskorotustasoa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksikorotus toteutetaan puolitettuna.
Eli vaikka työehtosopimuksilla päätettiin palkkojen korotuksista niin piti lain pykälistä huolimatta leikata eläkeläisiltäkin.
Nyt alhaiset tes-korotukset kompensoidaan ansiotuloissa verojen alennuksella ostovoiman kompensoinnin vuoksi.
Mutta mitenkäs eläkeläiset? Heitä on 1,4 miljoonaa ja he maksavat muutenkin korkeampia veroja kuin saman verran ansiotuloina ansaitsevat. Heidän ostovoimansa laskee roimasti nykyisellä inflaatiovauhdilla. Eli melkoinen kaikkein pienituloisin ja kaiken kulutukseen käyttävä kansanosa menettää roimasti ostovoimastaan.
Kyllä me nyt näemme mihin kokoomus ja demarit ovat meitä eläkeläisiä viemässä. Toivottavasti kaikki eläkeläiset aikaisemmasta äänestyskäyttäytymisestä riippumatta antaisivat seuraavissa vaaleissa nykyisille hallituspuolueille kunnon näpäyksen. Samankaltaisen opetuksen kuin aikoinaan oli Perussuomalaisten jytky ;)
Perkele, saatana. En pidä kiroilusta mutta nyt tekee taas mieli. Kun palkkatuloihin sovittiin viime työehtosopimuskierroksella erittäin kohtuullisista korotuksista on nyt päätetty alentaa ansiotulojen verotusta eli jollain tavoin kompensoida maltillisia sopimuksia..
Kehysriihessä oli päätetty keväällä eläkkeiden korotuksen huonontamisesta vuonna 2015 määräämällä ("sopimalla"?) niihin lainmukaisen taitetun indeksin mukaisen korotuksen sijasta kiinteä 0,4% indeksikorotus oli inflaatio miten korkea tahansa.
Hassu oli valtioneuvoston keväisen tiedotteen sanamuoto aiheesta:
KEL- ja TyEL-sidonnaiset indeksikorotukset tehdään vuonna 2015 pääsääntöisesti 0,4 % suuruisena. Tämä korotus vastaa työmarkkinaratkaisussa sovitun mukaista sopimuskorotustasoa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksikorotus toteutetaan puolitettuna.
Eli vaikka työehtosopimuksilla päätettiin palkkojen korotuksista niin piti lain pykälistä huolimatta leikata eläkeläisiltäkin.
Nyt alhaiset tes-korotukset kompensoidaan ansiotuloissa verojen alennuksella ostovoiman kompensoinnin vuoksi.
Mutta mitenkäs eläkeläiset? Heitä on 1,4 miljoonaa ja he maksavat muutenkin korkeampia veroja kuin saman verran ansiotuloina ansaitsevat. Heidän ostovoimansa laskee roimasti nykyisellä inflaatiovauhdilla. Eli melkoinen kaikkein pienituloisin ja kaiken kulutukseen käyttävä kansanosa menettää roimasti ostovoimastaan.
Kyllä me nyt näemme mihin kokoomus ja demarit ovat meitä eläkeläisiä viemässä. Toivottavasti kaikki eläkeläiset aikaisemmasta äänestyskäyttäytymisestä riippumatta antaisivat seuraavissa vaaleissa nykyisille hallituspuolueille kunnon näpäyksen. Samankaltaisen opetuksen kuin aikoinaan oli Perussuomalaisten jytky ;)
21.6.2014
Vanha mies muistelee nuoruutta :)
En siis kirjoitttanut otsikkoon vanhus vaan ainoastaan vanha mies. Olen ajatellut seurata vähintään isäni jalanjälkiä, kun hän 80-vuotispäivillään piti juhlapuheen ja sanoi, että ehkä hänen on nyt myönnettävä olevansa jo vanhus.
Tämä muistelo tuli mieleeni kun eilen illalla katsoin televisiosta 2000-luvulla filmattua Zorro elokuvaa.
Kun olin alaikäinen, ehkä 12-13 vuotias kävin katsomassa alle 16v lapsilta kiellettyjä Zorro elokuvia. Niitä näytettiin usein Helsingissä Iso Roobertin- ja Fredrikinkadun kulmassa sijaitsevassa elokuvateatteri Alicessa. Alicessa ymmärrettiin tuon 16-v ikärajoituksen turhuus ja minun ikäisiä siellä oli suurin osa katsojista. Jossain vaiheessa tuosta elokuvateatterista taidettiin tehdä jonkun lahkon rukoushuone, mutta sen viimeisin käyttö on tainnut olla biljardisalina.
Piti oikein tarkista IMDB tietokannasta kuka näytteli Zorroa. Jotenkin muistelin, että Zorroa olisi näytellyt Errol Flynn, joka siihen aikaan oli varmaan parhaiden seikkailuelokuvien suuri ja ihailtu sankari. Mutta näyttelijåä olikin Tyrone Power, kun Errol Flynn oli kiinnitetty jo toiseen elokuvayhtiöön. Tyrone Power oli myös monessa sankariroolissa, vaikka ei ehkä aivan yhtä kuuluisa ollut kuin Errol Flynn.
Samoihin aikoihin ilmestyi Zorron seikkailuja lehden muodossa ei siis sarjakuvana. Mutta vaikka kovasti pidinkin Zorron tarinoista pidin vielä enemmän hiukan vähemmän tunnetuksi jääneestä samankaltaisesta sankarista El Coyotesta, mikä myös ilmestyi lyhytromaaneina lehtenä. En enää muista tarkkaan miksi pidin El Coyotesta enemmän kuin Zorrosta.
Sitten kun aloin eilen yöllä muistella alkoi palautua kaikkia mutakin sankareita mieleeni. Moni minun ikäisistä piti Tarzan kirjoista ja elokuvista. Minä yritin lukea Tarzan kirjoja mutta en koskaa päässyt niiden makuun vaikka muuten ahmin nuorten seikkailu- ja villin lännen kirjoja. Tarzan elokuvia kävin katsomassa tuossa samaisessa elokuvateatteri Alicessa.
Sarjakuvista pidin erityisesti Apu lehden Taika Jim hahmosta. Hän osasi hypnotisoida ja oli muutenkin habitukseltaan huoliteltu keikari. Minuun teki jo siihen aikaan vaikutuksen eräänlainen tyylikkyys. Ehkä siksi lannevaatteeseen verhoutunut Tarzan ei vedonnut minuun. Mustanaamio taas jotenkin viehätti minua.
Villin lännen sarjakuvat olivat suosittuja. isoäitini taisi tilata minulle Aku Ankan lisäksi Pecos Billin ja Tex Willerin. Muita Villin lännen sankareita olivat cowboyt Hopalong Cassidy ja Tom Mix, joka oli oikea näyttelijä. mutta minun muistikuvani mukaan hänestöäkin oli Suomessa yritetty tehdä joku lyhytikäinen sarjakuvasankari.
Hieno lahja oli kun yhtenä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi oikean cowboy asun - leveälahkeiset housut ja hienot liivit. Isän vanhasta huopahatusta tehtiin kostuttamalla ja venyttämällä cowboy hattu. Asu oli hieno, sillä se oli jostain oopperan puvustosta poistettu ja äitini oli sen saanut käsittääkseni tätini mieheltä, joka oli siihen aikaan Suomalaisen oopperan balettimestari. Sitä piti hiukan pienentääminua varten.
Kirjastosta lainaamieni Viisikko ja Biggles kirjojen lisäksi luin myös Korkeajännitys sarjan sarjakuvalehtiä. Aluksi niissä oli hyvin monipuolisia ja jännittåäviä seikkailuja mutta sitten ne alkoivat olla lähes joka numerossa hävittäjälentäjä Battler Brittonin seikkailuja ja taisteluja toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan en oikein jaksanut enää niitä seurata. Oli kai siellä jotain muutakin mutta pelkkiä sotajuttuja kuitenkin. Ehkä pieni sivari minussa oli jo silloin herännyt :)
Nyt en kirjoittanut Pekka Töpöhännästä tai Peppi Pitkätossusta, sillä ne olivat jo nuorempien aikojen lukemisia.ja ihan pakko mainita tässä kirjasarja, joka oli ensimmäinen itse omin voimin lukemani eli Hipsuvarpaan seikkailut, jossa sarjassa oli useita Hipsuvarvas kirjoja.
Sellaista tänään 69-vuotissyntymäpäivänä..
Tämä muistelo tuli mieleeni kun eilen illalla katsoin televisiosta 2000-luvulla filmattua Zorro elokuvaa.
Kun olin alaikäinen, ehkä 12-13 vuotias kävin katsomassa alle 16v lapsilta kiellettyjä Zorro elokuvia. Niitä näytettiin usein Helsingissä Iso Roobertin- ja Fredrikinkadun kulmassa sijaitsevassa elokuvateatteri Alicessa. Alicessa ymmärrettiin tuon 16-v ikärajoituksen turhuus ja minun ikäisiä siellä oli suurin osa katsojista. Jossain vaiheessa tuosta elokuvateatterista taidettiin tehdä jonkun lahkon rukoushuone, mutta sen viimeisin käyttö on tainnut olla biljardisalina.
Piti oikein tarkista IMDB tietokannasta kuka näytteli Zorroa. Jotenkin muistelin, että Zorroa olisi näytellyt Errol Flynn, joka siihen aikaan oli varmaan parhaiden seikkailuelokuvien suuri ja ihailtu sankari. Mutta näyttelijåä olikin Tyrone Power, kun Errol Flynn oli kiinnitetty jo toiseen elokuvayhtiöön. Tyrone Power oli myös monessa sankariroolissa, vaikka ei ehkä aivan yhtä kuuluisa ollut kuin Errol Flynn.
Samoihin aikoihin ilmestyi Zorron seikkailuja lehden muodossa ei siis sarjakuvana. Mutta vaikka kovasti pidinkin Zorron tarinoista pidin vielä enemmän hiukan vähemmän tunnetuksi jääneestä samankaltaisesta sankarista El Coyotesta, mikä myös ilmestyi lyhytromaaneina lehtenä. En enää muista tarkkaan miksi pidin El Coyotesta enemmän kuin Zorrosta.
Sitten kun aloin eilen yöllä muistella alkoi palautua kaikkia mutakin sankareita mieleeni. Moni minun ikäisistä piti Tarzan kirjoista ja elokuvista. Minä yritin lukea Tarzan kirjoja mutta en koskaa päässyt niiden makuun vaikka muuten ahmin nuorten seikkailu- ja villin lännen kirjoja. Tarzan elokuvia kävin katsomassa tuossa samaisessa elokuvateatteri Alicessa.
Sarjakuvista pidin erityisesti Apu lehden Taika Jim hahmosta. Hän osasi hypnotisoida ja oli muutenkin habitukseltaan huoliteltu keikari. Minuun teki jo siihen aikaan vaikutuksen eräänlainen tyylikkyys. Ehkä siksi lannevaatteeseen verhoutunut Tarzan ei vedonnut minuun. Mustanaamio taas jotenkin viehätti minua.
Villin lännen sarjakuvat olivat suosittuja. isoäitini taisi tilata minulle Aku Ankan lisäksi Pecos Billin ja Tex Willerin. Muita Villin lännen sankareita olivat cowboyt Hopalong Cassidy ja Tom Mix, joka oli oikea näyttelijä. mutta minun muistikuvani mukaan hänestöäkin oli Suomessa yritetty tehdä joku lyhytikäinen sarjakuvasankari.
Hieno lahja oli kun yhtenä vuonna sain syntymäpäivälahjaksi oikean cowboy asun - leveälahkeiset housut ja hienot liivit. Isän vanhasta huopahatusta tehtiin kostuttamalla ja venyttämällä cowboy hattu. Asu oli hieno, sillä se oli jostain oopperan puvustosta poistettu ja äitini oli sen saanut käsittääkseni tätini mieheltä, joka oli siihen aikaan Suomalaisen oopperan balettimestari. Sitä piti hiukan pienentääminua varten.
Kirjastosta lainaamieni Viisikko ja Biggles kirjojen lisäksi luin myös Korkeajännitys sarjan sarjakuvalehtiä. Aluksi niissä oli hyvin monipuolisia ja jännittåäviä seikkailuja mutta sitten ne alkoivat olla lähes joka numerossa hävittäjälentäjä Battler Brittonin seikkailuja ja taisteluja toisessa maailmansodassa saksalaisia vastaan en oikein jaksanut enää niitä seurata. Oli kai siellä jotain muutakin mutta pelkkiä sotajuttuja kuitenkin. Ehkä pieni sivari minussa oli jo silloin herännyt :)
Nyt en kirjoittanut Pekka Töpöhännästä tai Peppi Pitkätossusta, sillä ne olivat jo nuorempien aikojen lukemisia.ja ihan pakko mainita tässä kirjasarja, joka oli ensimmäinen itse omin voimin lukemani eli Hipsuvarpaan seikkailut, jossa sarjassa oli useita Hipsuvarvas kirjoja.
Sellaista tänään 69-vuotissyntymäpäivänä..
11.6.2014
Laillisuuden lumevalvonnan uusi Suomen ennätys
Eduskunnan oikeusasiamies luovutti eduskunnalle vuosikertomuksensa eilen tiistaina 10.06.2014. Se on aika huvittavaa luettavaa. Sen sisältö on tarkkaan harkittu, jotta näyttäisi jotenkin siltä, että eduskunnan oikeusasiamies oikeasti valvoisi, että laillisuutta noudatettaisiin virkatoimissa.
Käsittelyn alla olevien kantelujen määrä kohosi uuteen ennätykseen eli yli 5500 kanteluun. Nousua edelliseen ennätykseen.lähes 800 kantelua.
Vuoden aikana ratkaistiin 5762 kantelua. Tiedotteessa kerrotaan häveliäästi, että vuoden aikana noin 16% kanteluista ja oikeusasiamiehen omista aloitteista (alotteiden määrää ei ole kerrottu tiedotteessa) johti toimenpiteeseen.
Eli melkein 5000 kantelua antaa kansalaiselle vastauksen 'ei anna aihetta toimenpiteeseen'. Joku aikaisemmista eduskunnan oikeusasiamiehistä muistaakseni lausuikin jossain, että pääasiassa häiriintyneet kansalaiset tehtailevat niitä kanteluja.
Niille, jotka eivät tiedä niin kantelun "tutkinta" on usein sellainen, että kantelun kohteelta, joka siis on aina virkamies, pyydetään selvitystä onko hän syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn. vastaus on tietenkin sellainen, että kantelun kohde kertoo, ettei hän ole toiminut lainvastaisesti. Johtopäätöksenä eduskunnan oikeusasiamies toteaakin noissa 5000 tapauksessa vuodessa useimmiten jotenkin siihen tyyliin, ettei saatujen selvitysten perusteella hänellä ole aihetta toimenpiteisiin. Joskus korostetaan, että virkamiehen antama selvitys tehdään virkavastuulla ja se on siksi jotenkin uskottavampi kuin (häiriintyneen?) kansalaisen.
Noissa 16% tapauksia 'toimenpide' on eduskunnan oikeusasiamiehen mielipide tai käsitys, huomautus vastaisen varalle tai jotain käytännössä yhtä merkityksetöntä. Sama virkamies saattaa aivan vapaasti tehdä samaa joka vuosi, meidän maallikkojen mielestä laittomuutta. Eikä niistä tehdä mitään merkintää virkamiehen tietoihin. Virkasyytteitä nostetaan äärimmäisen harvoin, saattaa mennä useampi vuosi ilman eduskunnan oikeusasiamiehen määräämää virkasyytteitä. Eduskunnan oikeusasiamiehet väittävät säännöllisesti kuina heidän käsityksensäkin muka otettaisiin virkakunnassa vakavasti ja se koettaisiin häpeällisenä. Höpö höpö. Niille jopa nauretaan ja juuri tuon vuoksi jotkut virkamiehet suorastaan yltyvät laittomuuksien viljelyssä kun ei niistä käytännössä joudu vastuuseen. Harva kansanedustaja tekee mitään vaikka tuntee asioiden todellisen laidan koska sillä vaarantaisi oman asemansa omassa puolueessaan tai eduskuntaryhmässä. Voinkin melkein yhden käden sormilla luetella niitä kansanedustajia, jotka yrittävät tai ovat yrittäneet joskus edes näön vuoksi tehdä jotain.
Itse muistan palkanneeni joskus 1980-luvulla asianajajan tekemään eräästä minua virkamiesten toimesta kohdanneesta vääryydestä. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tuli asianajajalleni niin siinä oli sanottu, että ne ja ne virkamiehet eivät olleet menetelleet lainvastaisesti. Asianajajani ihmetteli asiaa, mutta valitti ettei asialle ole enää tehtävissä mitään.
Surin ja jopa itkin päätöstä vääryytenä muutaman viikon ajan.
Mutta sitten yhtäkkiä älysin. Eihän siinä sanottu edes, että ne ja ne virkamiehet olivat menetelleet lainmukaisesti!
Heureka! Minäkin olin useita viikkoja tulkinnut, että "ei lainvastaisesti" tarkoittaisi samaa kuin "lainmukaisesti" . Soitin eräälle tutulle kirjailijalle, joka hallitsi äidinkielen ja hän hämmästeli samaa asiaa. Sitten soitin asianajajalleni ja kerroin havainnostani. Silloin hän yhtäkkiä muistikin, miten eduskunnan oikeusasiamies oli joskus ollut pitämässä koulutuspäiviä Demlan (vasemmistohenkinen Demokraattiset lakimiehet). Siellä hän oli maininnut, että on paljon sellaisia kantelutapauksia jotka ovat tavallaan eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä..Siksi silloin kirjoitetaan, että "ei ole menetelty lainvastaisesti" kun ei voida sanoa, että 'olisi toimittu lainmukaisesti'. Ja sillä siis tarkoitetaan ettei ole menetelty niin lainvastaisesti että eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi puuttua asiaan.
Minä olen jo vuosia puhunut tuollaisesta verbaaliakrobatiana. Sen sijaan, että kirjoitettaisiin kunnollista suomenkieltä konstaillaan sanoilla ja käsitteillä. Myöhemmin selostin tuota verbaaliakrobatiaksi nimittämääni havaintoa monille toimittajille ja he hämmästyivät miten tuollaisenkin lauseen 'ei lainvastaisesti' hyväkin äidinkielen taitaja tulkitsee tarkoittavan lainmukaisesti sen tarkemmin sitä ilmaisua miettimättä. Minultakin meni kymmeniä lukukertoja ennen kuin älysin eron. Myöhemmin olen havainnut lakimiesten lisäksi myös poliisien ansiokkaasti käyttävän samanlaisia kikkoja kirjallisissa töissään.
Ehkä tämä kirjoitus hiukan selittää piruilevaksi muotoiltua otsikkoa.
Käsittelyn alla olevien kantelujen määrä kohosi uuteen ennätykseen eli yli 5500 kanteluun. Nousua edelliseen ennätykseen.lähes 800 kantelua.
Vuoden aikana ratkaistiin 5762 kantelua. Tiedotteessa kerrotaan häveliäästi, että vuoden aikana noin 16% kanteluista ja oikeusasiamiehen omista aloitteista (alotteiden määrää ei ole kerrottu tiedotteessa) johti toimenpiteeseen.
Eli melkein 5000 kantelua antaa kansalaiselle vastauksen 'ei anna aihetta toimenpiteeseen'. Joku aikaisemmista eduskunnan oikeusasiamiehistä muistaakseni lausuikin jossain, että pääasiassa häiriintyneet kansalaiset tehtailevat niitä kanteluja.
Niille, jotka eivät tiedä niin kantelun "tutkinta" on usein sellainen, että kantelun kohteelta, joka siis on aina virkamies, pyydetään selvitystä onko hän syyllistynyt lainvastaiseen menettelyyn. vastaus on tietenkin sellainen, että kantelun kohde kertoo, ettei hän ole toiminut lainvastaisesti. Johtopäätöksenä eduskunnan oikeusasiamies toteaakin noissa 5000 tapauksessa vuodessa useimmiten jotenkin siihen tyyliin, ettei saatujen selvitysten perusteella hänellä ole aihetta toimenpiteisiin. Joskus korostetaan, että virkamiehen antama selvitys tehdään virkavastuulla ja se on siksi jotenkin uskottavampi kuin (häiriintyneen?) kansalaisen.
Noissa 16% tapauksia 'toimenpide' on eduskunnan oikeusasiamiehen mielipide tai käsitys, huomautus vastaisen varalle tai jotain käytännössä yhtä merkityksetöntä. Sama virkamies saattaa aivan vapaasti tehdä samaa joka vuosi, meidän maallikkojen mielestä laittomuutta. Eikä niistä tehdä mitään merkintää virkamiehen tietoihin. Virkasyytteitä nostetaan äärimmäisen harvoin, saattaa mennä useampi vuosi ilman eduskunnan oikeusasiamiehen määräämää virkasyytteitä. Eduskunnan oikeusasiamiehet väittävät säännöllisesti kuina heidän käsityksensäkin muka otettaisiin virkakunnassa vakavasti ja se koettaisiin häpeällisenä. Höpö höpö. Niille jopa nauretaan ja juuri tuon vuoksi jotkut virkamiehet suorastaan yltyvät laittomuuksien viljelyssä kun ei niistä käytännössä joudu vastuuseen. Harva kansanedustaja tekee mitään vaikka tuntee asioiden todellisen laidan koska sillä vaarantaisi oman asemansa omassa puolueessaan tai eduskuntaryhmässä. Voinkin melkein yhden käden sormilla luetella niitä kansanedustajia, jotka yrittävät tai ovat yrittäneet joskus edes näön vuoksi tehdä jotain.
Itse muistan palkanneeni joskus 1980-luvulla asianajajan tekemään eräästä minua virkamiesten toimesta kohdanneesta vääryydestä. Kun eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu tuli asianajajalleni niin siinä oli sanottu, että ne ja ne virkamiehet eivät olleet menetelleet lainvastaisesti. Asianajajani ihmetteli asiaa, mutta valitti ettei asialle ole enää tehtävissä mitään.
Surin ja jopa itkin päätöstä vääryytenä muutaman viikon ajan.
Mutta sitten yhtäkkiä älysin. Eihän siinä sanottu edes, että ne ja ne virkamiehet olivat menetelleet lainmukaisesti!
Heureka! Minäkin olin useita viikkoja tulkinnut, että "ei lainvastaisesti" tarkoittaisi samaa kuin "lainmukaisesti" . Soitin eräälle tutulle kirjailijalle, joka hallitsi äidinkielen ja hän hämmästeli samaa asiaa. Sitten soitin asianajajalleni ja kerroin havainnostani. Silloin hän yhtäkkiä muistikin, miten eduskunnan oikeusasiamies oli joskus ollut pitämässä koulutuspäiviä Demlan (vasemmistohenkinen Demokraattiset lakimiehet). Siellä hän oli maininnut, että on paljon sellaisia kantelutapauksia jotka ovat tavallaan eräänlaisella harmaalla vyöhykkeellä..Siksi silloin kirjoitetaan, että "ei ole menetelty lainvastaisesti" kun ei voida sanoa, että 'olisi toimittu lainmukaisesti'. Ja sillä siis tarkoitetaan ettei ole menetelty niin lainvastaisesti että eduskunnan oikeusasiamiehen pitäisi puuttua asiaan.
Minä olen jo vuosia puhunut tuollaisesta verbaaliakrobatiana. Sen sijaan, että kirjoitettaisiin kunnollista suomenkieltä konstaillaan sanoilla ja käsitteillä. Myöhemmin selostin tuota verbaaliakrobatiaksi nimittämääni havaintoa monille toimittajille ja he hämmästyivät miten tuollaisenkin lauseen 'ei lainvastaisesti' hyväkin äidinkielen taitaja tulkitsee tarkoittavan lainmukaisesti sen tarkemmin sitä ilmaisua miettimättä. Minultakin meni kymmeniä lukukertoja ennen kuin älysin eron. Myöhemmin olen havainnut lakimiesten lisäksi myös poliisien ansiokkaasti käyttävän samanlaisia kikkoja kirjallisissa töissään.
Ehkä tämä kirjoitus hiukan selittää piruilevaksi muotoiltua otsikkoa.
10.6.2014
Venäjän asiantuntijoita
Viime vuosina olen suurella ilolla seurannut kahden Venäjä-asiantuntijan esiintymistä julkisuudessa. Toinen on venäläisten suuresti rakastama suomalainen Venäjällä opiskellut näyttelijä Ville Haapasalo.
Toinen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen. Ehkä vähemmin julkisuudessa mutta hänen blogikirjoituksensa ovat asiasisällöltään todellisen Venäjä-tietäjän.
Miehillä on hyvin erilaiset profiilit. Mutta molempien asenteesta huokuu venäläisten ymmärtäminen ja hyväksyminen.Professori on silti hillitympi kuin näyttelijä.
Miksi venäläiset rakastavat Ville Haapasaloa? Ville tykkää venäläisistä. Kyllä sen venäläisetkin aistivat. Hänen kritiikkinsäkin hyväksytään, kun sen sanoo ystävä. Jos tavallinen keskivertosuomalainen menisi sanomaan venäläisille samoja arvosteluja mitä Villen sanomana pidetään osuvana mutta jonkun muun sanomana sanojaa pidettäisiin vihamielisenä. Kauppaakin venäläiset haluavat tehdä ystävien kanssa mutta silti aina muistaen asiallisen hinta-laatu-suhteen..
Timo Vihavaisen blogia luen mielenkiinnolla, koska siellä on paljon ainakin minulle täysin uutta tietoa. Historiasta ja kulttuurista ja miksei joskus politiikastakin.
Luen paraikaa Ville Haapasalon elämänkertaa, jonka on kirjaksi kirjannut Kauko Röyhkä. Kirja on melkoinen seikkailutarina ja Venäjän olot tuntien hyvin uskottava.
Villen Venäjältä Yleisradiolle tekemät tv-elokuvat ovat olleet loistavia. Puhuessaan sujuvasti venäjää ilman minkäänlaista ulkomaalaisen korostusta Ville tuntuu pääsevän venäläisten kanssa samalle aaltopituudelle hyvin vaivattomasti. Hän osaa kaiken tarvittavan venäläisten tapakulttuurista ja on paras suomalaisuutta edustava henkilö mitä mitä voin ajatella esiintyvän Venäjällä.
Toisaalta minusta tuntuu myös, että hän on aika hyvä Venäjän myyntimies Suomessa. Hänen puheistaan ja asenteistaan paljastuu selvästi ettei hän ole Venäjä-rakkaudessaan sokea, jos näin voi ilmaista. Ei suomalaiset kuitenkaan uskoisi pelkkä hurmoshenkistä kehumista.
Minä olen suuri Ville Haapasalon ja Timo Vihavaisen ihailija. Molemmat loistavia Venäjän tuntijoita.
Toinen on Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavainen. Ehkä vähemmin julkisuudessa mutta hänen blogikirjoituksensa ovat asiasisällöltään todellisen Venäjä-tietäjän.
Miehillä on hyvin erilaiset profiilit. Mutta molempien asenteesta huokuu venäläisten ymmärtäminen ja hyväksyminen.Professori on silti hillitympi kuin näyttelijä.
Miksi venäläiset rakastavat Ville Haapasaloa? Ville tykkää venäläisistä. Kyllä sen venäläisetkin aistivat. Hänen kritiikkinsäkin hyväksytään, kun sen sanoo ystävä. Jos tavallinen keskivertosuomalainen menisi sanomaan venäläisille samoja arvosteluja mitä Villen sanomana pidetään osuvana mutta jonkun muun sanomana sanojaa pidettäisiin vihamielisenä. Kauppaakin venäläiset haluavat tehdä ystävien kanssa mutta silti aina muistaen asiallisen hinta-laatu-suhteen..
Timo Vihavaisen blogia luen mielenkiinnolla, koska siellä on paljon ainakin minulle täysin uutta tietoa. Historiasta ja kulttuurista ja miksei joskus politiikastakin.
Luen paraikaa Ville Haapasalon elämänkertaa, jonka on kirjaksi kirjannut Kauko Röyhkä. Kirja on melkoinen seikkailutarina ja Venäjän olot tuntien hyvin uskottava.
Villen Venäjältä Yleisradiolle tekemät tv-elokuvat ovat olleet loistavia. Puhuessaan sujuvasti venäjää ilman minkäänlaista ulkomaalaisen korostusta Ville tuntuu pääsevän venäläisten kanssa samalle aaltopituudelle hyvin vaivattomasti. Hän osaa kaiken tarvittavan venäläisten tapakulttuurista ja on paras suomalaisuutta edustava henkilö mitä mitä voin ajatella esiintyvän Venäjällä.
Toisaalta minusta tuntuu myös, että hän on aika hyvä Venäjän myyntimies Suomessa. Hänen puheistaan ja asenteistaan paljastuu selvästi ettei hän ole Venäjä-rakkaudessaan sokea, jos näin voi ilmaista. Ei suomalaiset kuitenkaan uskoisi pelkkä hurmoshenkistä kehumista.
Minä olen suuri Ville Haapasalon ja Timo Vihavaisen ihailija. Molemmat loistavia Venäjän tuntijoita.
Työstressiunia eläkkeellä
Olen ollut eläkkeellä nyt yli 3½ vuotta. Olen alkanut nähdä painajaisunia työstä. Työssä ollessani en yleensä nähnyt mitään työhön liittyviä painajaisunia. Pahimmat painajaisunet työssä ollessani olivat erilaiset myöhästymiset. Myöhästyin lentokoneesta,. junasta, bussista ja milloin mistäkin. Vaikka kuinka juoksin niin jalat olivat kuin tervassa enkä koskaan päässyt riittävän nopeasti.
Nyt kun olen ollut jo pidempään eläkkeellä olen alkanut nähdä työhön liittyviä painajaisunia. Joku työ oli tekemättä, tai en ollut tehnyt sitä riittävän hyvin enkä ollut tuloksiini tyytyväinen. Ja työ oli jotain muuta kuin oma ammattini IT asiantuntijana oikeasti oli.
Olen yrittänt miettiä mistä tuollaiset työhön liittyvät painajaiset voivat johtua vaikka olen ollut todella jo 3½ vuotta eläkkeellä.
Onneksi minulla on edelleen kohtuullisen hyvä unen lahjat. Jos herään tuollaiseen painajaiseen nousen ylös, saatan juoda vesilasin, käydä vessassa ja sitten menen takaisin nukkumaan. Eikä se painajaisuni enää jatku tai muutenkaan minua vaivaa. Ja nukahdan hetken kuluttua uudestaan. Mutta silti tuo työhön kytkeytyminen jäi ihmetyttämään.
Nyt kun olen ollut jo pidempään eläkkeellä olen alkanut nähdä työhön liittyviä painajaisunia. Joku työ oli tekemättä, tai en ollut tehnyt sitä riittävän hyvin enkä ollut tuloksiini tyytyväinen. Ja työ oli jotain muuta kuin oma ammattini IT asiantuntijana oikeasti oli.
Olen yrittänt miettiä mistä tuollaiset työhön liittyvät painajaiset voivat johtua vaikka olen ollut todella jo 3½ vuotta eläkkeellä.
Onneksi minulla on edelleen kohtuullisen hyvä unen lahjat. Jos herään tuollaiseen painajaiseen nousen ylös, saatan juoda vesilasin, käydä vessassa ja sitten menen takaisin nukkumaan. Eikä se painajaisuni enää jatku tai muutenkaan minua vaivaa. Ja nukahdan hetken kuluttua uudestaan. Mutta silti tuo työhön kytkeytyminen jäi ihmetyttämään.
9.6.2014
Feminismiä kaikille
Olen itse ollut aikoinaan Vihreissä useita vuosia. Kirjavaa porukka oli Vihreissä silloinkin, mutta Heidi Hautalan puheenjohdolla puolue onnistui useimmiten saavuttamaan jollain tavoin kaikkia tyydyttävän yhteisymmärryksen. Puheenjohtajana Heidi oli taitava kaitsemaan niin epähomogeenista laumaa kuin Vihreät olivat ja ovat ilmeisesti edelleen.
Minä havaitsin silloin ettei minusta ole politiikkaan. Liike-elämä on rehdimpää eikä joku ole koko ajan vaanimassa selkäsi takana milloin, kuvainnolliset sanoen, pääsee puukottamaan sinua takaapäin lapaluiden väliin.
Luin nyt jälkeenpäin Vihreiden puoluekokouksessa pidettyjä linjapuheita. Erityisesti kiinnitin huomiota erilaisiin feminismijulistuksiin. Niissä julistuksissa yritettiin esittää, että feminismi on vain toinen nimitys tasa-arvolle. Hiukan minua on feminismipuheissa ihmetyttänyt, että jyrkimpiä feministipuheita esittävät usein julkilesbot.
Minä olen vapaamielinen ja ymmärtäväinen eikä minua ole koskaan vaivannut ei homo- eikä lesbofobia. Minusta on muutenkin ihmisten yksityisasia mitä he makuuhuoneissaan tekevät. Minulla on ollut paljon hyviä homo- ja lesbotuttuja ja työtovereita.
Mutta ymmärsin, että tuon tasa-arvovaatimuksen nimissä oltiin vaatimassa yhteiskunnan tukemia hedelmöityshoitoja kaikille naisille sukupuolisesta suuntautumisesta ja perhesuhteista riippumatta ja perusteluna nimenomaan vaadittu tasa-arvo verrattaessa heterosuhteisiin. Eli näin saisivat naisparit 'omia lapsia' ilman iljettäviä miehiä - no se pakastesperma kai olisi pakko hyväksyä miehiltä. Kaikki tämä tietenkin sen lisäksi, että näille pareille suodaan myös täysi adoptio-oikeus eikä pelkkä perheen sisäinen adoptio.
Jäin vakavasti miettimään noita tasa-arvojulistuksia. Eikös nyt tuolla samalla tasa-arvoargumentilla pitäisi kahden homomiehenkin saada hedelmöityshoitoja, että he saisivat yhdessä lapsia aivan kuten lesboparitkin. En tunne tekniikkaa mutta varmaan munasolupankkejakin voisi perustaa. Ja muistan jossain tv-ohjelmassa olleen vatsapeitteissä vauvaa odottavan miehen. Spermahan saataisiin tässä tapauksessa taas omasta takaa.
Ai mitä? Eikö käykään? Mitenkäs sen absoluuttisen tarkkaan mitattavan tasa-arvon kanssa käy? Vai pitäisikö tässä naisten saada käyttää luonnon heille suomaa etuoikeutta omistaa kohtu. Naispari peräti kaksi kappaletta. Nyt yhtäkkiä varmaan protestoidaan, ettei se nyt näin käy. Ei kai luonto ole näin tarkoittanut.
Niin, ei kai luonto ole tarkoittanut kahta naistakaan lisääntymään. Miksei sitä samaa oikeutta tasa-arvon nimissä suotaisi myös miehille?
Piruiluahan tämä koko kirjoitus on. Ainakin minua tuntevat ymmärtävät sen.
Minä havaitsin silloin ettei minusta ole politiikkaan. Liike-elämä on rehdimpää eikä joku ole koko ajan vaanimassa selkäsi takana milloin, kuvainnolliset sanoen, pääsee puukottamaan sinua takaapäin lapaluiden väliin.
Luin nyt jälkeenpäin Vihreiden puoluekokouksessa pidettyjä linjapuheita. Erityisesti kiinnitin huomiota erilaisiin feminismijulistuksiin. Niissä julistuksissa yritettiin esittää, että feminismi on vain toinen nimitys tasa-arvolle. Hiukan minua on feminismipuheissa ihmetyttänyt, että jyrkimpiä feministipuheita esittävät usein julkilesbot.
Minä olen vapaamielinen ja ymmärtäväinen eikä minua ole koskaan vaivannut ei homo- eikä lesbofobia. Minusta on muutenkin ihmisten yksityisasia mitä he makuuhuoneissaan tekevät. Minulla on ollut paljon hyviä homo- ja lesbotuttuja ja työtovereita.
Mutta ymmärsin, että tuon tasa-arvovaatimuksen nimissä oltiin vaatimassa yhteiskunnan tukemia hedelmöityshoitoja kaikille naisille sukupuolisesta suuntautumisesta ja perhesuhteista riippumatta ja perusteluna nimenomaan vaadittu tasa-arvo verrattaessa heterosuhteisiin. Eli näin saisivat naisparit 'omia lapsia' ilman iljettäviä miehiä - no se pakastesperma kai olisi pakko hyväksyä miehiltä. Kaikki tämä tietenkin sen lisäksi, että näille pareille suodaan myös täysi adoptio-oikeus eikä pelkkä perheen sisäinen adoptio.
Jäin vakavasti miettimään noita tasa-arvojulistuksia. Eikös nyt tuolla samalla tasa-arvoargumentilla pitäisi kahden homomiehenkin saada hedelmöityshoitoja, että he saisivat yhdessä lapsia aivan kuten lesboparitkin. En tunne tekniikkaa mutta varmaan munasolupankkejakin voisi perustaa. Ja muistan jossain tv-ohjelmassa olleen vatsapeitteissä vauvaa odottavan miehen. Spermahan saataisiin tässä tapauksessa taas omasta takaa.
Ai mitä? Eikö käykään? Mitenkäs sen absoluuttisen tarkkaan mitattavan tasa-arvon kanssa käy? Vai pitäisikö tässä naisten saada käyttää luonnon heille suomaa etuoikeutta omistaa kohtu. Naispari peräti kaksi kappaletta. Nyt yhtäkkiä varmaan protestoidaan, ettei se nyt näin käy. Ei kai luonto ole näin tarkoittanut.
Niin, ei kai luonto ole tarkoittanut kahta naistakaan lisääntymään. Miksei sitä samaa oikeutta tasa-arvon nimissä suotaisi myös miehille?
Piruiluahan tämä koko kirjoitus on. Ainakin minua tuntevat ymmärtävät sen.
Vantaa lentokenttä
Käyn useita kertoja vuodessa Vantaan lentokentällä. Useimmiten joko viemässä tai hakemassa paljon matkustavia ja ulkomailla asuvia lapsiani.
Luin muutama viikko jostain iltapäivälehdestä suomalaisen paljon maailman lentokenttiä nähneen stuertin arvostelun Vantaan lentokentästä. Hänen arvionsa olikin, että se on yksi maailman huonoimmista kentistä. Yksi asia minkä hän mainitsi oli, että kentällä on erittäin runsaasti ruoka- ja juontimahdollisuuksia. Sitä hän ei suoraan sanonut näkikö hän sen myönteisenä vai kielteisenä puolena.
Viime perjantaina istuin hetken aikaa juomassa virvokkeita kun oli hyvin lämmintä. Tyttäreni ihmetteli Nouvelle kivennäisveden hurjaa hintaa paikallisessa kahvilassa. Lisäksi kun kierto oli nopeaa oli pienissä pöydissä jatkuvasti edellisten asiakkaiden ruokailuvälineet ja puoliksi syömättä jätettyjä ruoan tähteitä.
Vaikka en olutta juokaan kiinnitin huomiota tavallisen Lapin Kulta hanaoluen hintaan. Oluen hinta oli 9,5 €. En ole moiseen hintaan törmännyt edes helsinkiläisissä luksusravintoloissa. Ja kyse lentokentällä oli sentään vain anniskeluoikeuksin varustetusta itsepalvelukahvilasta.
Jäin kotimatkalla ajaessani miettimään johtuuko kiskurihinnat lentokentän omistavan Finavian kiskurimaisista vuokrista vai tekevätkö paikalliset yritykset huipputuloksia.
Joskus aikaisemmin valitin, että lentokentällä on kaikki aikaisemmat maksuttomat yleisölle tarkoitetut istuinpaikat poistettu ja korvattu erilaisten ravintoloiden ja kahviloiden tuoleilla ja penkeillä. Nyt oli sentään muutama maksuton penkki palautettu syrjemmälle.
Kun tulimme parkkipaikalta terminaalin puolelle 1. kerroksessa niin 2. kerrokseen on liukuportaiden kaltainen kävelyhihna. Ylöspäin menevä hihna on ollut nyt melkein joka kerta kun käyn lentokentällä epäkunnossa. Alaspäiin menevä hihna toimii, mutta se onkin matkalaukkujenkin kanssa kevyttä kun se liikkuu alaspäin.
Vielä yksi purnauksen aihe. Kansainvälisillä lentokentillä on eri terminaalien välissä olevilla käytävillä sähköllä liikkuvat kävelyluiskat helpottamassa ja nopeuttamassa liikkumista. Eihän meillä sellaisia ole vaikka kuinka hieno kenttä on olevinaan. Ja terninaalien väli on sentään jotain melkein kilometrin luokkaa.
Pisteenä ii:n päälle ihan järjetön fiasko. Lentokentällä ei näyttäisi missään olevan invapaikkoja autolla tuleville liikuntarajoitteisille. Vaan invalidien on käytettävä muiden kanssa samoja paikkoja. Jostain parkkipaikkatoimistosta, joka on 1. ja 2. terminaalien välissä mahdollisimman kaukana pitäisi voida käydä invamerkin kanssa hakemassa maksuttomaan pysäköintiin ja parkkipaikalta poistumiseen oikeuttavan lipukkeen. Edellisellä kerralla kun lähetin poikani hakemaan hän sai sen mutta nyt ei sellaista suostuttu antamaan hänelle vaan kehotettiin ulosmenoportilta soittamaan niin tulevat jotenkin tarkistamaan ulospääsyn (?????). Jotenkin ymmärsin, että minun olisi itse huonosti liikkuvana pitänyt jaksaa juosta n 1,5 km sinne parkkitoimistoon ja takaisin. Aikaisemmin löysin ohjeet sentään Finavian Vantaan lentoaseman nettisivustolta mutta eipä niitäkään ole enää. Ehkä tarkoitus on, että invaparkkimerkin omistavatkin maksavat lentoaseman parkkialueen premium hinnat.
Tällainen on lentokenttä joka jotenkin yrittää profiloida itseään korkealuokkaiseksi kansainväliseksi lentokentäksi.
Luin muutama viikko jostain iltapäivälehdestä suomalaisen paljon maailman lentokenttiä nähneen stuertin arvostelun Vantaan lentokentästä. Hänen arvionsa olikin, että se on yksi maailman huonoimmista kentistä. Yksi asia minkä hän mainitsi oli, että kentällä on erittäin runsaasti ruoka- ja juontimahdollisuuksia. Sitä hän ei suoraan sanonut näkikö hän sen myönteisenä vai kielteisenä puolena.
Viime perjantaina istuin hetken aikaa juomassa virvokkeita kun oli hyvin lämmintä. Tyttäreni ihmetteli Nouvelle kivennäisveden hurjaa hintaa paikallisessa kahvilassa. Lisäksi kun kierto oli nopeaa oli pienissä pöydissä jatkuvasti edellisten asiakkaiden ruokailuvälineet ja puoliksi syömättä jätettyjä ruoan tähteitä.
Vaikka en olutta juokaan kiinnitin huomiota tavallisen Lapin Kulta hanaoluen hintaan. Oluen hinta oli 9,5 €. En ole moiseen hintaan törmännyt edes helsinkiläisissä luksusravintoloissa. Ja kyse lentokentällä oli sentään vain anniskeluoikeuksin varustetusta itsepalvelukahvilasta.
Jäin kotimatkalla ajaessani miettimään johtuuko kiskurihinnat lentokentän omistavan Finavian kiskurimaisista vuokrista vai tekevätkö paikalliset yritykset huipputuloksia.
Joskus aikaisemmin valitin, että lentokentällä on kaikki aikaisemmat maksuttomat yleisölle tarkoitetut istuinpaikat poistettu ja korvattu erilaisten ravintoloiden ja kahviloiden tuoleilla ja penkeillä. Nyt oli sentään muutama maksuton penkki palautettu syrjemmälle.
Kun tulimme parkkipaikalta terminaalin puolelle 1. kerroksessa niin 2. kerrokseen on liukuportaiden kaltainen kävelyhihna. Ylöspäin menevä hihna on ollut nyt melkein joka kerta kun käyn lentokentällä epäkunnossa. Alaspäiin menevä hihna toimii, mutta se onkin matkalaukkujenkin kanssa kevyttä kun se liikkuu alaspäin.
Vielä yksi purnauksen aihe. Kansainvälisillä lentokentillä on eri terminaalien välissä olevilla käytävillä sähköllä liikkuvat kävelyluiskat helpottamassa ja nopeuttamassa liikkumista. Eihän meillä sellaisia ole vaikka kuinka hieno kenttä on olevinaan. Ja terninaalien väli on sentään jotain melkein kilometrin luokkaa.
Pisteenä ii:n päälle ihan järjetön fiasko. Lentokentällä ei näyttäisi missään olevan invapaikkoja autolla tuleville liikuntarajoitteisille. Vaan invalidien on käytettävä muiden kanssa samoja paikkoja. Jostain parkkipaikkatoimistosta, joka on 1. ja 2. terminaalien välissä mahdollisimman kaukana pitäisi voida käydä invamerkin kanssa hakemassa maksuttomaan pysäköintiin ja parkkipaikalta poistumiseen oikeuttavan lipukkeen. Edellisellä kerralla kun lähetin poikani hakemaan hän sai sen mutta nyt ei sellaista suostuttu antamaan hänelle vaan kehotettiin ulosmenoportilta soittamaan niin tulevat jotenkin tarkistamaan ulospääsyn (?????). Jotenkin ymmärsin, että minun olisi itse huonosti liikkuvana pitänyt jaksaa juosta n 1,5 km sinne parkkitoimistoon ja takaisin. Aikaisemmin löysin ohjeet sentään Finavian Vantaan lentoaseman nettisivustolta mutta eipä niitäkään ole enää. Ehkä tarkoitus on, että invaparkkimerkin omistavatkin maksavat lentoaseman parkkialueen premium hinnat.
Tällainen on lentokenttä joka jotenkin yrittää profiloida itseään korkealuokkaiseksi kansainväliseksi lentokentäksi.
2.6.2014
Miksi ulkomaalaisille ilmainen opiskelu?
Olen suuresti ihmetellyt miksi meillä Suomessa kustannetaan verovaroilla esimerkiksi kiinalaisten ja nigerialaisten opiskelu. Nigerialaisten kouluttamista saattaisin ymmärtää, jos se tapahtuisi kehitysapuna. Mutta en enää kiinalaisten. Sillä maa on rikas ja pystyy kyllä kustantamaan omiensa opiskelun ulkomaillakin jos on tarpeen. Joten kuten saattaisin ymmärtää jos he olisivat EU-maan kansalaisia. Mutta esimerkiksi minun lapseni ovat maksaneet kalliita lukukausimaksuja Englannissa ja Hollannissa vaikka kyse on EU-maista. Englannissa lukukausimaksut ovat nousseet pilviin, mutta tyttäreni ehti valmistua juuri ennen suurinta nousua.
Sitä en ymmärrä miksi ulkomaalaisten lukukausimaksua vastustavat suomalaiset opiskelijat. Opiskelijoiden etujärjestö, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL) on jyrkästi tuominnut lukukausimaksuhankkeet. Ymmärrän, jos he pelkäisivät jonkun vastavuoroisuuden menetystä. Mutta sehän on jo menetetty kun jopa toisen EU maan kansalaisilta peritään hävyttömän korkeat lukukausimaksut muualla Euroopassa.
Toinen idioottimaisuus on ettei pääse opiskelemaan haluamaansa. On tietenkin ihan totta, ettei koko kansa voi olla maistereita valkokaulusammateissa vaikka kuinka ulkomailta otettaisiin maahanmuuttajia tekemään vähemmän vaativia hommia.
Nyt voidaan ajatella darwinistisesti, että sitkeimmät ja lahjakkaimmat, jotka eivät pääse kotimaassa opiskelemaan hankkiutuvat ulkomaille muutenkin suomalaisia korkeakouluja korkeammalle rankattuihin yliopistoihin ja saavat siellä samalla bonukseksi sekä kielitaitoa että muiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä. Itse asiassa loistavaa pääomaa työuraa ajatellen.
Minun viidestä lapsestani kolme on suorittanut ulkomaisissa korkeakouluissa yhteensä 5 eri tutkintoa jos bachelor ja master lasketaan erikseen, silloin kun ne on suoritettu eri oppilaitoksissa ja eri aineissa. Ja yksi lapsista opiskelee vaativan työn ohessa vielä toisen alan master tutkintoa ja ja yksi jatkaa päätoimisesti tohtoriohjelmassa. Mutta on kaksi lastani sentään opiskellut Suomessa.
Aihe tuli mieleen kun tänään selasin Iltalehteä - ensimmäinen juttu oli tämä ja toinen oli tämä. Joiltain osin ulkomailla opiskelleet lapseni varmaan jakavat noissa lehtikirjoituksissa esitetyt kritiikit.
Kun itse arvostan koulutusta, kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä olen toisaalta oikeastaan tyytyväinen lasteni valintoihin vaikka kuinka pakkovalintoja ovat olleetkin. Jo nuorena maailmalla liikkuminen on tuonut heille sellaista itsenäisyyttä ja aloitekykyä mitä ei välttämättä olisi saanut jos olisi roikkunut opiskeluajat kotinurkissaan vanhempiensa silmälläpidon alaisena.
Eli itse asiassa saattaa olla sittenkin jopa hyvä, että yhteiskuntamme on tyly omille nuorilleen kun ei anna niitä opiskelupaikkoja noin vain. Mutta voisi ajatella veronmaksajien rahoja kun kustannamme maksuttoman koulutuksen kaikenlaisille ulkomaalaisille vaikka itse elämme jo lainavaroin.
Sitä en ymmärrä miksi ulkomaalaisten lukukausimaksua vastustavat suomalaiset opiskelijat. Opiskelijoiden etujärjestö, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto (SYL) on jyrkästi tuominnut lukukausimaksuhankkeet. Ymmärrän, jos he pelkäisivät jonkun vastavuoroisuuden menetystä. Mutta sehän on jo menetetty kun jopa toisen EU maan kansalaisilta peritään hävyttömän korkeat lukukausimaksut muualla Euroopassa.
Toinen idioottimaisuus on ettei pääse opiskelemaan haluamaansa. On tietenkin ihan totta, ettei koko kansa voi olla maistereita valkokaulusammateissa vaikka kuinka ulkomailta otettaisiin maahanmuuttajia tekemään vähemmän vaativia hommia.
Nyt voidaan ajatella darwinistisesti, että sitkeimmät ja lahjakkaimmat, jotka eivät pääse kotimaassa opiskelemaan hankkiutuvat ulkomaille muutenkin suomalaisia korkeakouluja korkeammalle rankattuihin yliopistoihin ja saavat siellä samalla bonukseksi sekä kielitaitoa että muiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä. Itse asiassa loistavaa pääomaa työuraa ajatellen.
Minun viidestä lapsestani kolme on suorittanut ulkomaisissa korkeakouluissa yhteensä 5 eri tutkintoa jos bachelor ja master lasketaan erikseen, silloin kun ne on suoritettu eri oppilaitoksissa ja eri aineissa. Ja yksi lapsista opiskelee vaativan työn ohessa vielä toisen alan master tutkintoa ja ja yksi jatkaa päätoimisesti tohtoriohjelmassa. Mutta on kaksi lastani sentään opiskellut Suomessa.
Aihe tuli mieleen kun tänään selasin Iltalehteä - ensimmäinen juttu oli tämä ja toinen oli tämä. Joiltain osin ulkomailla opiskelleet lapseni varmaan jakavat noissa lehtikirjoituksissa esitetyt kritiikit.
Kun itse arvostan koulutusta, kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta ja ymmärrystä olen toisaalta oikeastaan tyytyväinen lasteni valintoihin vaikka kuinka pakkovalintoja ovat olleetkin. Jo nuorena maailmalla liikkuminen on tuonut heille sellaista itsenäisyyttä ja aloitekykyä mitä ei välttämättä olisi saanut jos olisi roikkunut opiskeluajat kotinurkissaan vanhempiensa silmälläpidon alaisena.
Eli itse asiassa saattaa olla sittenkin jopa hyvä, että yhteiskuntamme on tyly omille nuorilleen kun ei anna niitä opiskelupaikkoja noin vain. Mutta voisi ajatella veronmaksajien rahoja kun kustannamme maksuttoman koulutuksen kaikenlaisille ulkomaalaisille vaikka itse elämme jo lainavaroin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)