31.8.2013

Arkipyhien siirto

Tämä on juoni siirto työnantajajärjestöiltä. Siirretään helatorstai ja loppiainen lauantaiksi.

Nyt alustavasti sovittu palkankorotus 20 €/kk on suomalaisten keskipalkoilla nopeasti laskettuna n 0,6%. Mutta kahden lisätyöpäivän taikominen vuosikalenteriin on kompensoi tuon reilusti. Mutta kun työpäivien lukumäärä muutenkin vaihtelee vuosittain ilman että joka vuosi palkkoja rukattaisiin tuo ei välttämättä aiheuttaisi mitään kompensaatiota. Onhan vain kyse kalenterin rukkaamisesta kirkon ja valtion yhteistoimin.

Tiedän yhden ison yrityksen jonka henkilöstöstä insinöörit laskivat joka vuosi työpäivien ja työtuntien lukumäärän. Kun en ollut siellä töissä en tiedä saatiinko työtuntien lisäyksestä joku kompensaatio kun oli kyse aika reilusta työnantajasta.  

30.8.2013

Havaintoja käynnistä Kelan toimistossa

Kävin eilen Kelan toimistossa Espoon Leppävaarassa.

Jonotusaika oli kohtuullinen ja palvelukin oli asiallista.

Mutta odotusaikana ehdin katsoa ympärilleni. Hiukan jäi samanlainen tunnelma kuin olisin jossain itäafrikkalaisella torilla. En sinänsä hämmästynyt koska jo aikaisemmin käydessäni samaisessa Kelan toimistossa parin viime vuoden aikana olin ihmetellyt asiakkaiden jakautumaa.

Aikani kuluksi laskin odottavien tummaihoisten ja valkoihoisten suhdelukua. Lopputuloskaan ei minua suuremmin hämmästyttänyt. Tiedänhän minä miten paljon meillä on esimerkiksi maahanmuuttajia pääkaupunkiseudulla.

Suhdeluku oli 7 tummaihoista ja 9 valkoihoista. Ja taisi ainakin yksi valkoihoisistakin olla eestiläinen maahanmuuttaja kun puhui eestiä matkapuhelimeen. Ja eräs mieshenkilö vaikutti ulkomaalaisen näköiseltä sen verran tummatukkainen ja tummakulmainen oli vai laskinkin hänet mukaan valkoihoisiin.

Tummaihoisista suurin osa oli seemiläis-haamilaisia ja kun kaikki vielä puhuivat keskenään jotain minulle tuntematonta kieltä arvelin kyseessä olevan somalialaista alkuperää olevista ihmisistä. Ikäjakaumaltaan he näyttivät sen verran iäkkäiltä, että tuskin olivat vielä Suomessa syntyneitä. Laskujeni mukaan Suomessa somalialaisista vanhemmista syntyneet ovat kaikki alle 25 vuotiaita, Saattoivat monet olla Suomen kansalaisia, koska senhän saa nykyään aika vaivattomasti, mutta sitä ei voi päältäpäin tietää.

Johtopäätösten tekemisen näistä havainnoista jätän lukijan tehtäväksi ihan terveen itsesuojeluvaiston vuoksi.

27.8.2013

Juutalaiset kirjailijat

Kuuntelin ja katselin tänään Ylen Teema -kanavalta amerikkalaisen kirjailija Philip Rothin haastattelun. Oli niin mielenkiintoinen että jäi ruoanlaittokin sivuun kun ohjelma vei mukanaan. Ylen Teema kanava on todellinen aarreaitta ja nykyään koko Yle Areena kun siellä löytyy hyvin paljon ohjelmia jälkeenpäinkin. Ja aika mielenkiintoisia ohjelmia tulee Ylen FST5:lta ja siellä näytetyistä Ruotsin television ohjelmista. Tässä huomaa taas miten hyödyllinen on hyvä ruotsinkielen taito. 

Siitä tulikin mieleeni, että muidenkin juutalaisten kirjailijoiden teoksissa on jotain minuun vetoavaa. Ja samasta syystä rakastan Woody Allenin elokuvia kun niissäkin on joku kummallinen juutalainen perusvire. Ja hauskoja ovat olleet jo vuosi a sitten kuulemani amerikanjuutalaiset stand-up koomikot. Tosin heidän huumorinsa ymmärtäminen on edellyttänyt amerikanjuutalaisen kulttuurin ymmärtämistä. Nythän meillä on stand-up koomikkoja jo omasta takaakin täällä Suomessa. Ja osa on jopa tosi hyviä.

Tämän ohjelman muistuttamana aloin palauttaa mieliini erästä juutalaista satiirikkoa, josta pidin suuresti,  mutta kesti useita tunteja ennen kuin sain nimen palautettua mieleeni. Kyse oli Ephraim Kishon nimisestä kirjailijasta. Ensimmäisen kontaktini häneen sain kun katselin kirjakaupassa saksankielisiä taskukirjoja. Kirjan takakannen teksti lisäsi kiinnostustani ja ostin kirjan. Myöhemmin huomasinkin, että hänen kirjansa olivat hyvin suosittuja Saksassa, siihen aikaan länsi-Saksassa. Kirjat oli käännetty hebreasta, unkarista ja saksasta ja Ephraim Kishon oli saksantanut itse viimeisimmät keoksensa.

Kirjastosta löysin muutaman suomennetunkin Ephraim Kishonin satiirikokoelman. Välillä Kishonia lukiessa tuli huumorista mieleen meidän suomalaisten Olli ja hänen satiiriset pakinansa Mustapartaisesta miehestä. Suosittelen lukemaan jos pidätte satiirista ja löydätte vaikkapa kirjastosta Kishonin teoksia..

26.8.2013

Julkinen terveydenhuolto

Katsoin televisiosta Yle 1:ltä dokumenttiohjelmaa 'Keksitehtaan työtaistelu'. Siinä keksitehtaalla monia kymmeniä vuosia palvelleet työntekijät ryhtyivät lakkoon. Syynä oli, että tehtaan perustanut ja omistanut perhe oli myynyt tehtaan jollekin sijoitusyhtiölle. Työehtosopimuksen voimassaolon loputtua uusi omistaja tarjosi työntekijöille kaikenlaisia työsuhteen huononnuksia. Palkkoja olisi alennettu 20% ja aikaisempi luontoisetuna oleva sairausvakuutus muuttui maksulliseksi. Työntekijän olisi pitänyt maksaa 20% sairausvakuutuksensa kuluista palkastaan. Nythän hän maksoi niitä kuluja 100% selkänahastaan hankituilla yrityksen tuotoilla. Ei niitä työnantajan pääomansijoituksista maksettu kun yritys oli kuitenkin ollut kymmeniä vuosia tuottava.

Työntekijät ryhtyivät lakkoon. Dokumenttiohjelmassa kerrottiin pätkiä työntekijöiden elämäntarinoista mutta merkittävää oli havaita, että hyvin monien työsuhteet olivat kymmeniä vuosia pitkiä. Ja kansallisuudeltaan siellä taisi olla työntekijöitä lähes 30 maasta.

No onhan meilläkin tapahtunut tuon suuntaista. Tällaistahan markkinatalous voi huonoimmillaan olla.

Työntekijät olivat noin 9 kuukautta lakossa ja tehdas pyöri sillä aikaa rikkurityövoimalla. En tunne Yhdysvaltain oikeuslaitosta riittävästi mutta ohjelmassa kerrottiin että työntekijät voittivat oikeudenkäynnin yritystä vastaan hallinto-oikeudessa. Sen päätöksen perusteella oli yrityksen pakko ottaa lakkoilevat työntekijät takaisin vanhoina työntekijöinä entisin työsuhde-eduin.

Työntekijät kutsuttiin siis oikeuden päätöksen johdosta takaisin töihin ja he olivat tietenkin hyvin iloisia.

Mutta vähän ajan kuluttua omistava sijoitusyhtiö kertoi myyneensä tehtaan koneet ja laitteet, reseptit, ja tuotemerkit jollekin toisessa osavaltiossa olevalle yritykselle ja New Yorkissa sijaitseva tehdas siis tyhjennetään ja se lopettaa toimintansa. Eli ilo työhön palaamisesta jäi kovin lyhytaikaiseksi.

Monessa suhteessa tuo tarina sopisi jo Suomeenkin. Puhutaanhan meilläkin jo aika avoimesti 'sisäisestä devalvaatiosta' sisältäen palkkojen alentamista ja miten tuotannon hintakilpailukykyä pitää kohentaa jollekin 'globaalille tasolle'.

Mutta se asia joka minua taas järkytti oli amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä ja sen  tylyys. Työntekijöillä oli sairausvakuutus työn puolesta ja se loppui samalla kun palkanmaksu. Eikä kukaan noista työntekijöistä maininnut mitään esimerkiksi työttömyysturvasta joka turvaisi heille edes jonkinlaisen toimeentulon.

Järkyttävin tapaus oli kaveri jolle oli tehty ilmeisesti sydänleikkaus.koska hän näytti kuvaajalle keskellä rintakehää olevaa pystysuoraa n 40-50 cm pitkää leikkausarpea. Asia kosketti erityisesti minua kun olen menossa lähiaikoina sydäntutkimuksiin julkisen terveydenhuollon puitteissa erikoissairaanhoidossa. Tai oikeammin olen jo aloittanut noita erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja ne jatkuvat vielä.

Mutta tässä ohjelmassa sydänleikkauksessa ollut kaveri kertoi leikkauksen maksaneen 150'000 dollaria eikä hän siitä oikein selviä työttömänä millään muulla kuin myymällä omakotitalonsa, suuren haaveensa, jonka  hankinta oli kestänyt 25 vuotta hänen työurastaan. Kun hän maksaa leikkauslaskunsa hän onkin sitten puilla paljailla ja edelleeen ilman saitausvakuutusta ja hänen jälkikasvunsa oli juuri aloittamassa koulun jälkeiset jatko-opinnot. Amerikkalaiseen tapaan nekin tietenkin maksavat paljon.

Kun mietin näitä ja peilasin omaan elämäntilanteeseen päädyin mietiskelemään miten arvokas meidän yhteiskuntamme hyvinvointimalli on. Ymmärrän hyvin, että suurin osa kansalaisista haluaa sellaisen säilyttää. Ei tietenkään jatkuvasti velkaantumalla.

Ne jotka haluavat muuttaa kaikki tuollaiset omista varoista kustannettaviksi suoraan kuvittelevat omaa kaikkivoipaisuuttaan ja kykyään vastata itse tuollaisten riksien hallinnasta. Pidän sellaisia ihmisiöä joko upporikkaina miljonääreinä tai sitten vähän yksinkertaisina ellei peräti tyhminä.  

Mutta en minä uskokaan että meidän velkaantumisemme pelkästään koulutuksesta ja sosiaaliturvasta johtuisi. Mutta se onkin sitten jo toisen blogikirjoituksen aihe.

19.8.2013

Pohjaton kaivo

Lehdistössäkin kirjoitellaan säännöllisin väliajoin "paperittomista maahanmuuttajista" ja miten meidän tulisi järjestää heidän terveydenhuoltonsa. Ongelma on moraalinen mutta myös taloudellinen.

Jos meille tulee jostain EU-maasta sen kansalaisia, jotka ovat paperittomia on kyse todennäköisesti Romanian tai Bulgarian romaneista. Minä en ymmärrä, ettei heille voida hankkia papereita heidän kotimaistaan, jotka sentään ovat EU maita. Romanian osalta meillä oli jopa yhteistyötä sillä tavoin, että Helsingissä oli romanialainen poliisi töissä jonkin aikaa.

Tiedän hyvin Romanian ja Bulgarian romanien huonosta kohtelusta heidän kotimaissaan. Mutta tiedän myös että jos vikaa on sysissä niin on sepissäkin. Molemmissa maissa järjestäytynyt rikollisuus on romanien hoidossa ja valvonnassa ja sen johdossa olevat eivät ole enää mitään kerjäläisiä vaan asuvat luksushuviloissa ja ajelevat mersuilla. Merkkejä on että Suomeen tulleet kerjäläisinä esiintyvät ovat osa tuota järjestäytynyttä toimintaa.

Vuosi sitten kirjoitin miten näiltä EU-kansalaisilta pitäisi voida edellyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Siis oman maan antamaa eräänlaista kansainvälistä sairasvakuutuskorttia, joka oikeuttaa saamaan kussakin EU maassa sen maan julkista sairaanhoitoa (ja jonka kustannukset veloitetaan ko kansalaisen kotimaasta).

En ymmärrä miksi meidän pitäisi luoda jotain erikoissäännöksiä vain siksi etteivät meille tulevat "paperittomat" ole kenties edes halunneet oman kotimaansa suomia dokumentteja vaan mieluummin liikkuvat papereitta.

Sanoisin hiukan, että oma häpeä. Se voi kuulostaa sydämettömältä mutta niin me täällä itsekin joudumme sopeutumaan järjestäytyneeseen yhteiskuntaan.

Minä ajattelen kauhulla, että jos luomme oikein hyvät sairaanhoitomahdollisuudet niin sanan levittyä, se nimittäin leviää nopeasti noissa järjestäytyneissä joukoissa, me saamme tänne sellaisen lauman hoidettavia että meidän julkinen sairaanhoito räjähtää käsiin.

Tuntuu tylyltä sanoa tällaista mutta yritän vain olla realisti. Tietenkin jos haluamme parantaa kerrallaan koko ulkopuolisen maailman niin aloitetaan heti ja avataan rajamme ja kukkaromme kaikille halukkaille.

Neuvostoliittoon aikoinaan matkustettaessa kaikilla matkalaisilla piti olla oma matkavakuutus, jolla katettiin tapaturmien  ja sairauksien hoitokustannukset eikä oltu isäntämaan siivellä.

USA:ssa vaaditaan vieläkin, että osoitat rajalla sinulle olevan riittävästi varoja selvitä oleskelustasi USA:ssa.

18.8.2013

Vantaan lentokenttä perii takseilta kynnysrahoja

Satuin tänään Espoon taksien yhteisille nettisivuille kun etsin voimassaolevia tilauspuhelinnumeroita.

Hämmästykseni oli suuri kun heidän sivuiltaan huomasin erikoisen lentokenttälisän. Jokainen kyyti lentokentältä maksaa ylimääräistä 2,30 euroa (sis 10% ALV), jonka lentokenttä perii ihan kuin taksikyyti ei muuten olisi riittävän kallista.

Tämä oli erikoinen yllätys. Muissa maissa lentokenttätaksit vain huijaavat matkustajia  mutta meillä on erillinen maksu, joka on oikein mainittu valtioneuvoston asetuksessa taksiliikenteen kuluttajilta perittävistä maksuista. Tuon asetuksen 6 § kohdassa 2)
enintään 2,09 euron lentokenttälisä, jos  taksi joutuu maksamaan taksiliikenteen ohjauksesta ja valvonnasta maksun päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta;

Lähitaksin nettisivulla tuo kerrotaankin:

'Lentokenttälisä peritään lentoasemalta lähtevistä kyydeistä ja se on yhtä suuri kuin se maksu, jonka taksi joutuu maksamaan päästäkseen lentokentällä matkustajaterminaalin alueelle noutamaan asiakasta. Helsinki- Vantaalla lentokenttälisä on suuruudeltaan 2,30€.'

Toden totta siellä olisi tuon mukaan jotain ohjausta ja valvontaa, joka oikeuttaisi tuollaisen yli 2 euron maksun perimään - tosiasiassa minun mielestäni lähes tyhjästä. Aika harvoin olen siellä nähnyt mitään ohjausta tai valvontaa.

Taitaa olla melkoinen bisnes lentokenttäyritykselle.

Liikuntarajoitteisena huomasin joskus ehkä puoli vuotta sitten kun en vähään aikaan ollut käynyt lentokentällä, että siellä yhdessä ulkomaan terminaalissa ei ollut enää ollenkaan lentoaseman puolesta istumapaikkoja. Siellä oli vain kaupallisia kahviloita. Muutama ilmainen paikka löytyi jossain kaukana käytävällä.

Vastaavanlainen idioottimaisuus on lentokentän parkkialueen invaparkkeeraus. Minulla on poliisin myöntämä invaparkkitunnus, mutta saadakseni ilmaiseen poistumiseen oikeuttavan lipukkeen minun pitäisi  kävellä - niin siis liikuntarajoitteisena  esimerkiksi ulkomaan terminaali 2:sta yli puolen lentokentän läpi kotimaan terminaaliin johtavan käytävän varrella olevaan "palvelupisteeseen" näyttämään tuo parkkimerkkini. Tosi ystävällisesti ajateltu tämäkin yksityiskohta. Ilmeisesti ennemminkin on ajateltu ettei kukaan invalidi jaksa nähdä tuota vaivaa vaan maksaa pysäköintinsä sovinnolla - tai sitten ei ole ajateltu ollenkaan mikä sekin mahdollisuus on olemassa.. 

 

16.8.2013

Sähkövero

Aloin tarkastella saamaani viimeisintä laskua sähkönsiirrosta. Asuinalueeni sähkösiirto on Fortumilla ja kuten tiedämme sähkösiirtoa ei pysty kilpailuttamaan vaan se on pakko ostaa alueelliselta toimittajalta heidän määräämäänsä hintaan.

Eräs tuttu yrittäjä, jonka yritys käyttää paljon sähköä esitteli minulle kerran, varmaan pitkälti toistakymmentä vuotta sitten, miten hän oli ostanut yritykselleen oman dieselvoimalaitoksen.

Minä tietenkin ajattelin maalaisjärjellä, että hän tuottaa dieselvoimalalla omalle yritykselleen sähköä silloin kun sähkön tuottajilla on huippukuormitus ja sen mukaiset energian huippuhinnat. Vastaus olikin häkellyttävä. Päinvastoin. Hän tuottaa omalla dieselvoimalalla sähkön peruskulutuksen. Ja syy siihen on, että hänellä ei ole mitään siirtokustannuksia kun energia tuotetaan hänen omalla tontillaan. Vaikka kilowattitunnin tuotantokustannukset ovat kalliimmat kuin kilpailutetuilla sähköntoimittajilla on energia silti hänelle halvempaa kun ei tarvitse maksaa mitään monopolihinnoiteltuja siirtohintoja. Energia tuotetaan siinä paikan päällä.

Minun kotitalouteni siirtolasku oli 3 kk ajalta  54,95 euroa. Mutta sitten aloin katsella laskun erittelyä ja havaitsin, että laskussahan on kaikenlaisia veroja 37%.

Herättää ihmetystä miksi jollain perusteella teollisuus maksaa sähköveroa melkein 60% vähemmän!
           .  

Liikenteessä liikkumisesta

Olen ollut tänään herkällä tuulella liikkuessani liikenteessä autolla. Kahdestakin syystä Nuorin tyttäreni tuli kesälomalle Suomeen Ghanasta, missä hän on asunut toista vuotta. Sitä ennen hän asui pari vuotta Tansaniassa.

Tansaniaan hän lähti sellaisella kiireellä, että autokoulut eivät olisi ehtineet opettaa hänelle auton ajokorttia. Siksi me teimmekin sen opetusluvalla ja minä opetin tytärtäni. Kirjoitin siitä joskus 4 vuotta sitten blogissani.

Opetushan meni kaiken kaikkiaan hyvin. Ajotunteja meillä oli enemmän kuin autokoulussa olisi normaalisti ollut mikä on kuulemma hyvin yleistä opetuslupalaisilla. Katsastusinsinööri kehui tyttären rauhallista ja tasapainoista ajamista ja antoi siitä myös pienet kiitokset opettajalle eli isälle.

Ajokortin kakkosvaihe jäi odottamaan suoritusta, mutta kun tytär asui Tansaniassa oli pakko pyytää lykkäystä, minkä tyttäreni saikin.

No nyt hänellä on tarkoitus suorittaa tuo kakkosvaihe. Aika kallista lystiä tuo näyttää olevan. Ja ilmeisen hyödytöntä. Tuskin tuolla liikenneturvallisuutta lisätään, mutta ehkä autokoulut ovat hyvin lobanneet poliisin kanssa ministeriötä kun suunnitellaan taas ajokortin hankinnan vaikeuttamista entisestään.

Tansaniassa tyttäreni ajoi automaattivaihteisella maasturilla, jossa oli oikeanpuoleinen ohjaus, kun Tansaniassa oli entisten brittialusmaiden tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Onneksi auto oli automaattivaihteinen sikäläiseen tyyliin, jottei ihan kaikki ollut "väärinpäin".

Onneksi Ghanassa on liikenne oikeanpuoleinen ja autot ohjaukseltaan vasemmanpuoleisia kuten Suomessa.

Mutta kun tyttäreni on menossa liukkaan kelin radalle minun autollani ensi viikolla otimme tänään pienet ajolenkit taas vaihteiden käytön totuttelemiseksi. Ja ihan hyvin meni. Näyttää nuo motoriset taidot kuitenkin jäävän jonnekin selkäytimeen.

Liikenneympyröitä harjoittelimme myöskin kun tyttäreni sanoi, että Afrikassa niihin ajetaan ihan fiilispohjalla ja töräytellään torvella, että täällä minä tulen menkää pois tieltä. Ja täällä taas pitää uudestaan totutella selkeisiin sääntöihin.

Niin, oli jännää älytä, että Afrikassa pimeän ajon harjoittelukin tuli ikään kuin kaupanpäällisinä. Lähellä päiväntasaajaa kun yö oli lähes aina pitkä, samanpituinen ja sysimusta eikä siellä mitään katuvalojakaan suuremmin ollut. Lisäksi tytär vielä oikein pyysi että voitaisiinko valita jotain huonompia teitä, että tulisi enemmän sellainen Afrikan tunnelma. No nykyisellä tienhoidon tasolla sekään ei ole enää vaikeaa edes pääkaupunkiseudulla.

Niin, minun piti vielä mainita kahdesta asiasta. Aina välillä ihmettelen hermostuneita hätähousuja, joiden on pakko heti ohittaa, jos et aja esimerkiksi liikennemerkin sallimaa ylintä nopeutta. Sitten kuitenkin seuraavissa liikennevaloissa sama kaveri saattaa olla sinun edelläsi. Toinen samanlaista huvittuneisuutta herättävä on torvien töräyttelijät. Ajaessani kotiin suoritin kieltämättä arviointivirheen ja ajoin liikenneympyrään rakoon joka osoittautui liian pieneksi vaikka kuinka kiihdytin alta pois - eli tässä se minun arviointivirheeni. Ympyrässä tulee hurjaa vauhtia (40 km/h aluerajoitusalueella!) iso maasturi, jonka ajaja tuntui vain töräyttelevän minua torvea mutta minusta tuntuu ettei hän ollenkaan osannut annostella jarrupoljinta. Kuvitteliko hän tuolla torven töräyttelyllä jotenkin pedagogisesti minua vanhaa ukkoa opettavan vai nostiko se hänen egoaan siellä ison maasturin takana. Kyllä minä arviointivirheeni älysin vai olisiko minun pitänyt pysäyttää, tulla ohjaamosta ulos ja kävellä hänen luokseen ja pyytää anteeksi virhettäni. Ehkä se olisi ollut hänelle tarpeen osoittaakseen hänen oikeassa olemisensa.
 

Mikä meidän ruokabisnestä vaivaa?

Luin uutisista hämmästyneenä, että Valio vetää pois markkinoilta Viola merkkisiä tuorejuustoja, koska niissä saattaa olla jäämiä kalasta. Eli ' ....tuotteisiin on saattanut joutua pieniä jäämiä kalaa, jota ei ole mainittu ainesosaluettelossa'.

Siis mitä ihmettä. Ilmoitetulla poisvedettävien listalla on 17 erilaista Viola tuorejuustoa. Miten ihmeessä kalaa 'on saattanut joutua' tuotteeseen? Kuuluuko se osasena noihin tuotteisiin vai lojuuko tuotantolinja läheisyydessä kalalaatikoita vai miten tuollainen tapahtuu etukäteen huomaamatta? Miksi sitä ei ole mainittu ainesosaluettelossa? Ei sitä siellä ainesosaluettelossa tietenkään mainita jos se ei tuotteeseen kuulu  vai miten   tuollainen ilmoitus olisi ymmärrettävä? Että se kuuluukin tuotteeseen?

Näistä kaunistelluista ainesosaluetteloistahan meillä on kokemusta viime aikoina sekä hevosenlihan mutta myös joidenkin pakastevihannesten kanssa. 

Ja meidän elintarviketeollisuus  kehuskelee jatkuvasti korkealla ja puhtaalla laadulla ja antaa ymmärtää, että laatutaso on korkealuokkaisempaa kuin jossain keski-Euroopassa.

Olen lueskellut iltalukemisina ruotsalaisen toimittaja Mats-Eric Nilssonin kirjaa 'Aitoa ruokaa, Väärentämättömän ruoan opas' ja kyllä minun silmiltäni on riisuttu kaikki illuusiot "puhtaasta suomalaisesta ruoasta". Suosittelen. Minä' olen kirjan luettuani ainakin alkanut väistää eineksiä ja muita teollisia puolivalmisteita vaikka aikaisemmin saatoin niitä käyttääkin elämäämi helpottamaan.

Minä muistan kuinka kahden Michelin tähden ravintolan Chez Dominique'in perustaja, kokki Hans Välimäki sanoi kerran jossain haastattelussa, että puhdas kotimainen ruoka on pelkkää urbaanilegendaa. Elintarviketeollisuus haluaa sellaista mielikuvaa meille syöttää ja ylläpitää pitääkseen kiinni suomalaisten elintarvikkeiden preemiohinnoista.

14.8.2013

Painoni pitkästä aikaa alle 90 kg!

Olen hyvin onnellinen. Olen nyt kahtena peräkkäisenä aamuna painanut aamupunnituksessa vaa'alla 89,9 kg.

Yli 12 v sitten sairastin aivoinfarktin ja lopetin tupakanpolton siihen. Siinä vaiheessa minulla oli käytännössä kaksi päätavoitetta: selvitä mahdollisimman hyvin takaisin työkuntoon ja lopettaa tupakointi. Molempien tavoitteiden saavuttamiseksi pidin kaikkia keinoja sallittuina.

Tupakkaan en ole tuon infarktin jälkeen koskenut kertaakaan eikä oikeastaan ole kovin pahasti tehnyt edes mieli.

Mutta kun olen kaiken makean hyvän ystävä käytin sitä apuvälineenä pysyäkseni erossa tupakasta. Ja saattaa olla, että myös ruokahalu kasvoi tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Lihoin nopeasti parikymmentä kiloa. Mutta niille hujakoille painoni tuntui pysähtyvän.

Kerran kysyin omalta terveyskeskuslääkäriltäni hyvin surullisena, että järjetöntä että olen vaihtanut toisen epäterveellisen elämäntavan (=tupakointi) mässäilyyn ja epäterveelliseen keskivartalolihavuuteen ja kysyin uusista reseptillä määrättävistä laihdutuslääkkeistä. Lääkärini kertoi, että jotkut niitä määräävät mutta hän ei tee sitä. Ylipainonikin on vähemmän epäterveellistä kuin aiempi tupakointi ja minun ylipainosta oli mahdollisuus päästä eroon ilman lääkkeitäkin.

Kun paino oli jämähtänyt pidemmäksi aikaa tasolle 109 kg ryhdyin miettimään tilanteen hyväksymistä pysyväksi. Minulle lyhyenläntänä 171 cm pitkänä paino oli aika paljon ja vaatteet piti ostaa jo isojen poikien kaupan valikoimista kun ei normaalikoot edes lihaville riittäneet.

Siinä vaiheessa eräs tuttavani houkutteli minut mukaan erään Suomessakin käyvän thaimaalaisen räätälin asiakkaaksi. Häneltä sai mittojen mukaan tehtyjä pukuja, housuja, takkeja, paitoja, liivejä ja toinen toistaan parempia kankaitakin oli valittavissa hänen mukanaan olevista malleista. Hinnat oli kalliimmat kuin Thaimaassa, mutta ne toimitettiin muutaman kuukauden toimitusajalla ja pienet korjaukset voitiin tehdä suomalaisella yhteistyökumppanilla. Ja hinnat olivat joka tapauksessa halvemmat kuin mitä isokokoiset valmisvaatteet maksoivat erikoistuneissa isojen poikien kaupoissa.

Uusin vaatevarastoani parin vuoden aikana useilla puvuilla, housuilla, silkkipaidoilla, liiveillä, päällystakilla ja puserolla. Tunsin itseni pitkästä aikaa tyylikkääksi herrasmieheksi - mitä olin jo ehtinyt kaivatakin kun mikään ei välillä mahtunut kunnolla päälle vaan piti pysyä t-paidoissa ja kuminauhoilla varustetuissa salihousuissa.

Mutta vuosien myötä aloin taas miettiä laihduttamista ja kaikkia lihavuuden seurauksena vaanivia elintasosairauksia ja päätin ryhtyä laihduttamaan. Kouluaikojen parhaalla kaverillani oli pikkuveli, josta oli tullut tunnettu mediassa esiintyvä kohulääkäri, joka propagoi terveellisen ruokavalion puolesta. Soitin hänelle kysyäkseni samalla hänen isoveljestään, joka oli kuollut asuessani yli 20 vuotta Savossa.

Ohje oli selvä:: hanki tri Atkinsin kirja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Ja kertoi hänen kirjoittavan aiheesta kirjaa. Jossain vaiheessa muutaman vuoden mutkienjälkeen hankin tämän lääkäri Antti Heikkilän kotimaisen kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla' . Kun ostin kirjan ei minulla ollut vielä diagnoosia aikuisiän diabeteksesta mutta kirja antoi tuo aikuisiän diabeteksen syntymekanismista hyvin selkeän kuvan. Myöhemmin tuo aikuisiän diabetes todennettiin ja saan siihen pillerihoitoa.

Aloitin laihdutuksen todenteolla joskus n 1,5 vuotta sitten kun eräs työkaverini neuvoi oman variaationsa tuosta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän on antanut ruokavaliolle nimen 'VVV' joka tarkoittaa 'Vältä Viisi Valkoista'. Kirjoitin siitä blogissani pari vuotta sitten. Ohje on helppo oppia, muistaa ja tehokas.

Tunnustan tässä: en ole noudattanut edes tuota VVV-ruokavaliota orjallisesti. Jos joskus on tehnyt mieli pastaa olen hyväksynyt mielihalun kunhan en kokonaan poikkea linjasta. Suhteellisen johdonmukaisesti olen yrittänyt välttää vehnäleivät ja myös kaupan ruisleivät, joissa on usein vehnää melkoinen osa. Ja syön paljon vihanneksia ja hedelmiä vaikka molemmat ovat täynnä hiilihydraatteja. Mutta ovat kuitenkin terveellisiä.


Joka tapauksessa näillä eväillä olen saanut painoani alennettua kohtuullisella vauhdilla ilman mitään näläntunteita tai paastoja. Kyllä tarkoitus on saada painoa pudotettua lisää. Painoindeksini on kuitenkin vielä 30,9 joka tarkoittaa merkittävää ylipainoa. Seuraava välitavoite on saada tuo painoindeksi alle 30 suuruiseksi, jolloin kyse olisi enää lievästä ylipainosta. Lopullinen tavoite on toki ns normaali paino. Jos sen saavuttaisi ennen 70-vuotispäiviä :)

Niin, unohdin kokonaan mainita, että hienot räätälin tekemät vaatteet roikkuvat päälläni ja ovat hirveän näköiset. Eikä niitä oikein pysty näin monta kokoluokkaa pienentämäänkään. Uudet tulevat samanhintaisiksi.

9.8.2013

Päivänpolitiikkaa

Ei minulla ole asiantuntemusta ratkaista niitä suuria ongelmia joita meidän yhteiskunnallamme on edessä. Vaikka monella ystävälläni on selvät ja varmat käsitykset mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä en ole alkuunkaan vakuuttunut heidän ehdottamistaan keinoista.

Minusta meillä on ollut tosi huono onni saada ahneita ja tyhmiä johtajia sekä politiikkaan mutta myös yritysmaailmaan. Mutta meidän on näiden samojen vekkuleiden kanssa myös saatava nämä asiat kuntoon. Mistä me yhtäkkiä taiottaisiin meille osaavia ja taitavia yritysjohtajia ja samalla tavoin yhteistä hyvää ajavia viisaita ja taitavia poliitikkoja. Kai sellaiset olisivat jo putkahtaneet esiin jos sellaisia meillä ylipäänsä olisi.

Muutamaan erityiseen seikkaan olen kiinnittänyt huomiota. Ja se  on "valehtelu". Meille tavallisille kansalaisille annostellaan totuutta hyvin varovaisesti ja pienissä erissä. Muistan aina kun Paavo Lipponen tunnusti joskus 1990-luvulla, miten kansalaisille ikävät muutokset pitää tehdä pienin askelin. Näin ne eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta kuin jos ne toteutettaisiin kerralla. Tuollainen tunnustus huippupoliitikolta painui ainakin minun mieleeni.

Toinen asia, jonka olen havainnut. EK ja sen johto ovat härkäpäisesti esittäneet jo useita vuosia, miten pitäisi siirtyä keskitetyistä sopimuksista ala- tai peräti yrityskohtaiseen sopimiseen. Ja ettei EK enää tulisi hyväksymään missään tapauksessa keskitettyjä tupo-sopimuksia.

Nyt kun maa on ajettu näidenkin herrojen toimesta melkein konkurssin partaalle eikä ammattiyhdistysliikettä ole vieläkään saatu nujerrettua tai polvilleen heräävät samaiset kaverit hädissään, että jos nyt vielä jatkamme näitä "kovien kavereiden" leikkejä menee yritykset alta kokonaan. Ja nyt sitten ollaan jo valmiit isänmaan pelastamisen nimissä harkitsemaan keskitettyjäkin sopimuksia. Katin kontit - omien yritysten, sijoitusten ja asemien pelastamisesta tässä on kiinni.

Kuten näkyy edellä kirjoitetusta olen aika kyyninen tälle nykytilanteelle mutta en toisaalta näe mitään messiaanista ratkaisuakaan näille ongelmille. Samojen rajoittuneiden, osin jopa kyvyttömien ihmisten kanssa on meidän yritettävä ratkoa nämä ongelmat. Ei niitä viisaita tai taitavempia meille mistään taivaasta tipu.

Yhden "jytkyn" voisin vielä toivottaa tervetulleeksi. Se palauttaisi meidän johtajamme realismiin ja maan pinnalle. Mutta herra paratkoon, en minä kaikenmaailman hakkaraisia yms meidän eduskuntaan tai kunnanvaltuustoihin toivoisi. Tässä suhteessa Perussuomalaiset puolue ei minusta ole onnistunut ihan parhaimmalla tavalla vaikka muuten pidänkin Timo Soimia taitavana reaalipoliitikkona.

Että sellaisia ajatuksia tässä pyörii päässä. Pelkkää arvostelua ilman mitään rakentavia tai viisaita parannusehdotuksia.
.     

7.8.2013

Miljoonasäästöjä terveydenhuollossa

Olen koko kesän ollut tyytyväinen kun olen päässyt jouheasti terveyskeskuksen kautta erikoissairaanhoidon palveluihin. Osittain ansio siitä lankeaa varmaan uudelle omalääkärilleni joka on napakasti tehnyt lähetteitä kun on tarvittu tarkempia tutkimuksia.

Minä olen eläkkeellä, joten minun voidaan jonotuttaa. Jos jonotusaika on kohtuullinen kuten nyt näyttää minun tapauksessani olevan tuo on siedettävää.

Mutta muutamia päiviä sitten oli MTV3:n uutislähetyksessä mielenkiintoinen uutinen. Pohjola-ryhmä on perustanut oman ortopediaan erikoistuneen sairaalan ja on onnistunut tehokkailla järjestelyillä puolittamaan potilaiden hoito- ja toipumisajat.

Tämä alkaa tulla ymmärrettäväksi kun miettii Pohjolan asemaa. Hehän vakuutusyhtiönä maksavat esimerkiksi työtapaturman kustannukset ja heidän mielenkiintonsa on tietenkin alentaa kokonaiskustannuksia. Uutislähetyksessä kerrottiin, että nopeutus on saatu tehostamalla prosessia. Diagnoosi on pyritty saamaan aikaan heti, jotta on voitu päättää hoitotoimenpiteet ja kun on oma sairaala voidaan leikkauksienkin aikataulua hallinnoida itse. Niin yksinkertaista että alkoi ihan naurattaa.

Laskukone päässäni alkoi suorittaa kerto- ja yhteenlaskuja. Julkisessa terveydenhuollossa pidetään lääkäriä niukkana tuotantoresurssina ja kaikki potilaat jonottavat, että lääkärin kuormitus ja käyttösuhde saadaan pysymään korkeana. Ja olen ymmärtänyt, että julkisessa terveydenhuollossa jotain magneetti- tai tietokonekuvausta joutuu potilas jonottamaan jopa kuukausikaupalla.

Hei, KUKA maksaa laskun?


Työnantaja maksaa sairasajan palkan, sitten kela maksaa siitä osan ja jos jonotusaika menee pitkäksi menee loppuaika Kelan piikkiin. Aloin laskea minkälaisia rahamääriä tuollaiseen jonottamiseen tuhlataan. Sehän on ihan järjetöntä. Pienipalkkaisenkin 2-3 kk sairaslomapalkalla kustannettaisiin yksi lääkäri muutamaksi viikoksi ja jos/kun noita jonottajia on riittävästi niin kyse on jättimäisistä summista.

Olen miettinyt tätä jo  pidempään erään konkreettisen esimerkin vauhdittamana mutta nyt tuo MTV3:n uutinen  kirvoitti kirjoittamaan.

Ja minusta tuntuu, että meillä koko sote-uudistus käsitykseni mukaan näpräilee ihan muun laisten juttujen kanssa.