Luin tänään Jukka Hankamäen blogista mielenkiintoisen kirjoituksen. Kirjoitus oli tietenkin hyvä siksi että se vastasi minunkin näkemyksiäni. Niinhän se aina on. Se vanha viisaushan on että "lika barn leka bäst" eli samanhenkisesti ajattelevien kirjoitukset miellyttävät. Mutta luen kyllä myös vastakkain ajattelevien kirjoituksia mottonani "tunne vastustajasi".
Kyllä minuakin on vähän naurattanut kun Suomen hallitus tilaa filosofi Pekka Himaselta jonkinlaisen kansallisen tulevaisuusvision. Ilmeisesti siinä yritetään jotain samanlaista minkä Esko Ahon johtama hallitus aikoinaan tilasi filosofi Ilkka Niiniluodolta. Aika tyhjänpäiväiseltä se Niiniluodonkin visio minusta aikoinaan vaikutti.
Olen yritysmaailmassa joutunut joskus havaitsemaan että jos yrityksen omalta johdolta on pallo hukassa sitä vajausta yritetään paikata palkkaamalla erilaisia konsultteja neuvomaan mitkä asiat ja miten ne asiat pitäisi hoitaa.
Olen kuunnellut Pekka Himasen juttuja enemmän tai vähemmän. Lisäksi hänellä on nyt menossa jossain oikein fiinissä kanainvälisessä seurassa joku hieno Global Dignify Day projekti. Mistä projekti saa rahansa ei ole tiedossani mutta on sinne saatu jo tasavallan presidentti Tarja Halonenkin jo mukaan. Ja televisiossa (YLE) on alkanut tulla jotain tietoiskuja parhaimpaan prime time aikaan. Filosofi Himanen puhuu niissä jotain hienoja lauseita jotka tuntuu melkein generoidun erilaisten buzzword tai bullshit generaattoreiden avulla ja varmasti jäävät suurimmalle osalle kuulijoista aivan hämäriksi.
Kun kuuntelee näitä viimeisiä hankkeita niin alkaa miettiä Hans Christian Andersenin sadun opetuksia keisarin uusista vaatteista. Ja muistuu ihan mieleen miten lapsinerona mediassa esitetty Sam Inkinen esiintyi 1980-luvun lopulla joka mediassa hienoilla ja vaikeaselkoisilla esityksillään. Olen ymmärtänyt että Inkinen on myöhemmin tunnustanutkin että kyse oli paljolti bluffista. Silloin vain lamaa edeltäneinä 1980-luvun lopun hulluina vuosina raha oli aika löysässä ja tietotekniikan kaikenlainen kauppa ja kaupustelu lisääntyi räjähdysmäisesti. Itse kukin voi kuunnella juttuja Ylen Areenasta missä nuokin haastattelut on säilötty. Supliikkimies kuitenkin.
Jos et jaksa muuta niin ainakin tuo filosofi Hankamäen blogikirjoitus kannattaa lukea.
31.10.2009
Ostin postista laukkukoukun
Olen käyttänyt pitkälti yli 40 v erilaisia ja erikokoisia käsi- ja olkalaukkuja ja joskus pikku reppujakin. Nykyään olen korvannut salkunkin isohkolla olkalaukulla johon mahtuu A4 saaste ja pienikokoinen tietokonekin. Olen usein kokenut ongelmalliseksi esimerkiksi kahvilassa tai ravintolassa mihin ripustan laukkuni turvallisesti. Kun laukun ripustaa tuolin reunalle on se houkuttelevasti erilaisten tasku- ja lompakkovarkaiden saatavilla.
Kävin lähipostissa postimerkkejä ostamassa. Havaitsin tiskillä mielenkiintoisen käsilaukkukoukun jonka paketista oheinen kuva.
Koukun toimintatapa näkyy toisessa kuvassa.
Ja kolmannen kuvan otin omasta olkalaukustani kun olin sen koukulla ripustanut ruokapöytääni.
Suosittelen keksintöä. Kun hehkutin postin virkailijalle koukkua kertoi hän että koukkuja oli lyhyessä ajassa mennyt toistasataa paikkaunnan rouville. No minua tietenkin nauratti että olenpa päässyt hyvään rouvasseuraan ;)
Kävin lähipostissa postimerkkejä ostamassa. Havaitsin tiskillä mielenkiintoisen käsilaukkukoukun jonka paketista oheinen kuva.
Koukun toimintatapa näkyy toisessa kuvassa.
Ja kolmannen kuvan otin omasta olkalaukustani kun olin sen koukulla ripustanut ruokapöytääni.
Suosittelen keksintöä. Kun hehkutin postin virkailijalle koukkua kertoi hän että koukkuja oli lyhyessä ajassa mennyt toistasataa paikkaunnan rouville. No minua tietenkin nauratti että olenpa päässyt hyvään rouvasseuraan ;)
30.10.2009
Kiinteistökehitystä Helsingissä
Kuuntelin pari päivää sitten keskustelua jossa olivat vastakkain Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja museoviraston johtaja. Ja aihe oli Katajanokalle jonkun norjalaisen grynderin suunnitteluttama uusi hotelli.
Tarkoitus olisi purkaa Alvar Aallon suunnitelema marmoripalatsi joka oli pitkään Enso Gutzeitin nykyisen Stora Enson pääkonttori.
Eräs tuttu bloggaaja kirjoitti hotellihankkeeesta yli vuosi sitten. Hänen kirjoituksessaan viitattiin Uuden Suomen uutiseen muutama kuukausi aikaisemmin.
Kun lueskelin muitakin hankkeeseen liittyviä kirjoituksia niin jäi mietityttämään miksei todella sitä vanhaa konttorirakennusta vain muuteta hotellikäyttöön. Lukemani perusteella koko rakennus olisikin suunniteltu alunperin hotelliksi jonnekin muualle ja sen vuoksi siellä oli monissa toimistohuoneissa omat loisteliaat kylpyhuoneet. Historian perpektiivistä talokaan ei ole kovin vanha. Rakennettiinhan se vasta 1962. Ja silmäkin on ehtinyt siihen tottua. Voisi kai jo sanoa että se kuuluu vakiintuneeseen kaupunkikuvaan. Olen vain maallikko arkkitehtuurin suhteen mutta minusta se marmoripalatsi on ihan käunis. Tosin olisi siellä ennen marmoripalatsia sijainnut talo voinut olla edelleen paikallankin. Se ehti sentään olla paikallaan jopa pidempään, 65 vuotta.
Muistan kun kävin sukuloimassa 1960 luvun alkupuolella Venäjän vallankumouksen jälkeen Ranskaan siirtyneen sukuhaaran luona niin ihailin taloa, jossa heidän omistama kirjakauppa sijaitsi. Arvelin keskustan kaunista monikerroksista kivitaloa noin 100 vuotta vanhaksi. Minulle kerrottiin sen kuitenkin olevan 1700-luvulta. Nykyajan mukavuudet yms oli sinne lisätty vain vaiheittain.
Katajanokalle suunnitellun uuden hotellin suunnitelmat on tilattu kansainvälisesti arvostetulta arkkitehtitoimistolta. Ehkä oli ajateltu että vain siten rohjetaan repiä alas Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Mutta kun ymmärsin että Alvar Aallon suunnitelema rakennus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettukin alunperin hotelliksi jäin ihmettelemään että eikö sen muuttaminen hotellikäyttöön olisi ollut erityisen yksinkertaista ja edullista?
Olen seurannut useita vuosia pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omenahotellit ketjua. Olen vieraillut muutamassa. Ne on muunnettu vanhoista toimistorakennuksista eli ilmeisesti tuollainen muuntaminen on edullista eikä voi olla kovin vaikeaa. Puhumattakaan rakennuksesta joka olisi alunperin suunniteltu hotelliksi.
Mutta tämä ei ollut syy kirjoitukseeni. Syy oli tuossa tuoreessa televisiokeskustelussa kuulemani hotellitontin hinta. Tontti sijaitsee yhdellä Helsingin hienoimmista merenrantapaikoista ja aivan keskustassa.
Televisio-ohjelmassa tontin arvoksi tai hinnaksi mainittiin 1 miljoona. En oikein uskonut korviani.
Tavallisen ihmisen rahavaroissa 1 miljoona on toki iso rahasumma. Mutta kotikaupungissani Kauniaisissa maksaa 1 perheen omakotitalon tonttikin yli 0,3 miljoonaa. Tässä yksi esimerkki. Eikä ole presidentinlinnan vieressä eikä meren rannassa.
Tuollaista omakotitontin hintaa Kauniaisissa pidetään vielä edullisena. Kauniaisissa arvellaan 1000 m2 omakotitontin käyväksi hinnaksi 0,4 - 1 miljoonaa.
Hauskasti juttuani täydentävää aineistoa löytyy täältä ja samasta paikasta toinenkin tuore juttu.
Onko tässä kiinteistökehitystä suorittamassa joku Nova-Groupin tyylinen kiinteistä- ja keskustakehittäjä kun näyttää niin kovin olevan koko Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenistö apulaiskaupunginjohtajan kanssa norjalaisen hotellihankkeen takana. Onkohan tuossa hotellitontin hinnassa sisäänrakennettuna joku sopivan muotoinen vaaliavustus oikeille tahoille?
Kirjoitin pari vuotta sitten erikoisesta ilmiöstä ja otsikoin sen ensimmäisessä jutussa Sensuuria ja toisessa jutussa Korruptiota vai veronkiertoa. Mutta kun en ole tutkiva journalisti en jaksanut alkaa kaivella asiaa enempää eikä se siihen aikaan tuntunut kiinnostavan iltapäivälehtiäkään vaikka siitä heille vihjattiin.
Lisäys 03.11.
Minulle olikin yllätys joka selvisi Osmo Soininvaaran blogista ettei Katajanokalle suunniteltu uusi hotellirakennus korvaisikaan Stora Enson entistä pääkonttorirakennusta. Tässä oikeampi kuva.
Tarkoitus olisi purkaa Alvar Aallon suunnitelema marmoripalatsi joka oli pitkään Enso Gutzeitin nykyisen Stora Enson pääkonttori.
Eräs tuttu bloggaaja kirjoitti hotellihankkeeesta yli vuosi sitten. Hänen kirjoituksessaan viitattiin Uuden Suomen uutiseen muutama kuukausi aikaisemmin.
Kun lueskelin muitakin hankkeeseen liittyviä kirjoituksia niin jäi mietityttämään miksei todella sitä vanhaa konttorirakennusta vain muuteta hotellikäyttöön. Lukemani perusteella koko rakennus olisikin suunniteltu alunperin hotelliksi jonnekin muualle ja sen vuoksi siellä oli monissa toimistohuoneissa omat loisteliaat kylpyhuoneet. Historian perpektiivistä talokaan ei ole kovin vanha. Rakennettiinhan se vasta 1962. Ja silmäkin on ehtinyt siihen tottua. Voisi kai jo sanoa että se kuuluu vakiintuneeseen kaupunkikuvaan. Olen vain maallikko arkkitehtuurin suhteen mutta minusta se marmoripalatsi on ihan käunis. Tosin olisi siellä ennen marmoripalatsia sijainnut talo voinut olla edelleen paikallankin. Se ehti sentään olla paikallaan jopa pidempään, 65 vuotta.
Muistan kun kävin sukuloimassa 1960 luvun alkupuolella Venäjän vallankumouksen jälkeen Ranskaan siirtyneen sukuhaaran luona niin ihailin taloa, jossa heidän omistama kirjakauppa sijaitsi. Arvelin keskustan kaunista monikerroksista kivitaloa noin 100 vuotta vanhaksi. Minulle kerrottiin sen kuitenkin olevan 1700-luvulta. Nykyajan mukavuudet yms oli sinne lisätty vain vaiheittain.
Katajanokalle suunnitellun uuden hotellin suunnitelmat on tilattu kansainvälisesti arvostetulta arkkitehtitoimistolta. Ehkä oli ajateltu että vain siten rohjetaan repiä alas Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Mutta kun ymmärsin että Alvar Aallon suunnitelema rakennus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettukin alunperin hotelliksi jäin ihmettelemään että eikö sen muuttaminen hotellikäyttöön olisi ollut erityisen yksinkertaista ja edullista?
Olen seurannut useita vuosia pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omenahotellit ketjua. Olen vieraillut muutamassa. Ne on muunnettu vanhoista toimistorakennuksista eli ilmeisesti tuollainen muuntaminen on edullista eikä voi olla kovin vaikeaa. Puhumattakaan rakennuksesta joka olisi alunperin suunniteltu hotelliksi.
Mutta tämä ei ollut syy kirjoitukseeni. Syy oli tuossa tuoreessa televisiokeskustelussa kuulemani hotellitontin hinta. Tontti sijaitsee yhdellä Helsingin hienoimmista merenrantapaikoista ja aivan keskustassa.
Televisio-ohjelmassa tontin arvoksi tai hinnaksi mainittiin 1 miljoona. En oikein uskonut korviani.
Tavallisen ihmisen rahavaroissa 1 miljoona on toki iso rahasumma. Mutta kotikaupungissani Kauniaisissa maksaa 1 perheen omakotitalon tonttikin yli 0,3 miljoonaa. Tässä yksi esimerkki. Eikä ole presidentinlinnan vieressä eikä meren rannassa.
Tuollaista omakotitontin hintaa Kauniaisissa pidetään vielä edullisena. Kauniaisissa arvellaan 1000 m2 omakotitontin käyväksi hinnaksi 0,4 - 1 miljoonaa.
Hauskasti juttuani täydentävää aineistoa löytyy täältä ja samasta paikasta toinenkin tuore juttu.
Onko tässä kiinteistökehitystä suorittamassa joku Nova-Groupin tyylinen kiinteistä- ja keskustakehittäjä kun näyttää niin kovin olevan koko Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenistö apulaiskaupunginjohtajan kanssa norjalaisen hotellihankkeen takana. Onkohan tuossa hotellitontin hinnassa sisäänrakennettuna joku sopivan muotoinen vaaliavustus oikeille tahoille?
Kirjoitin pari vuotta sitten erikoisesta ilmiöstä ja otsikoin sen ensimmäisessä jutussa Sensuuria ja toisessa jutussa Korruptiota vai veronkiertoa. Mutta kun en ole tutkiva journalisti en jaksanut alkaa kaivella asiaa enempää eikä se siihen aikaan tuntunut kiinnostavan iltapäivälehtiäkään vaikka siitä heille vihjattiin.
Lisäys 03.11.
Minulle olikin yllätys joka selvisi Osmo Soininvaaran blogista ettei Katajanokalle suunniteltu uusi hotellirakennus korvaisikaan Stora Enson entistä pääkonttorirakennusta. Tässä oikeampi kuva.
28.10.2009
Työssä jaksamisesta
Kuuntelin aamutelevision keskustelua työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä.
Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.
Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.
Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.
Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.
Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.
Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.
Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)
Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.
Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.
Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.
Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.
Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.
Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.
Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.
Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.
Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)
Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.
Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.
Paraneeko Espoon terveyskeskus?
Asuinpaikkani Kauniaisen terveyskeskusta ollaan fuusioimassa Espoon terveyskeskukseen. Hallitus Matti Vanhasen johdolla on suuressa viisaudessaan päätynyt siihen että terveyskeskuksen väestöpohjan on oltava 20000 - 30000 henkeä. Eli Kauniaisten terveyskeskuksella on aivan liian pieni väestöpohja.
Kumma kun me asiakkaat emme tuollaista "viisautta" ymmärrä.
Seurasin vastikään miten eräs Espoossa asuva, akuutisti sairastunut henkilö yritti puhelimitse varata Viherlaakson terveysasemalta päivystyksen lääkäriaikaa. Puhelin soitti jonotusmusiikkia toista tuntia. Näin kännykkä aikana aivan siivotonta jonotuttaa ihmistä linjoilla tuollaisia aikoja. Ihan kuin terveyskeskuksetkin alkaisivat olla puhelinoperaattorien liiketoiminnan lisääjiä. Ei ihme että useimmilla menee edelleen hyvin.
Netissä kyseisen terveysaseman sivulla luki:
"Kiireellinen hoidon tarve, puh. (09) 8163 5100, klo 8-16
Kiireellistä hoitoa vaativia sairauksia ovat esimerkiksi äkilliset, kovat säryt ja kivut (mm. rintakipu), haavat, hengitysvaikeudet sekä päivystysluonteista hoitoa vaativat mielenterveyshäiriöt. Jos tarvitset hoitoa saman päivän aikana, ota yhteys terveysasemalle mieluiten heti aamulla klo 8-10. Hätätilanteessa on mahdollista tulla ilman ajanvarausta ja soittoa suoraan terveysaseman päivystykseen ma-pe klo 8-16.
Kiireettömät asiat, puh. (09) 8163 5500, ma-to klo 10-15.30 ja pe 10-13.30
Ei-kiireelliseen numeroon voit soittaa, kun kyseessä on esim. seurantaa vaativan sairauden hoitoon liittyvät asiat, terveyden- ja sairaanhoidon neuvonta, todistukset tai ajanvaraus lääkärin tai hoitajan vastaanotolle."
Terveysasemalla ilmoitettiinkin ettei tänne voi näin tulla ilman ajanvarausta. Eikä ajanvarausta voinut siis tehdä paikan päällä vaan ainoa mahdollisuus oli vain jonottaa kalliilla kännykkälinjalla tuntikaupalla.
Voi v....!
Olen kirjoittanut aiheesta aikasemminkin. Muutama päivä aikaisemmin olin itsekin käynyt terveyskeskuksessa, siis kotipaikallani Kauniaisissa, ja saanut ripeää ja hyvää palvelua kautta linjan.
Aloin uudestaan vakavasti miettiä että jos Kauniaisten terveyskeskus fuusioidaan Espooseen alkavatko espoolaisetkin saada yhtä hyviä terveyskeskuspalveluja kuin meillä täällä Kauniaisissa on totuttu saamaan? Vai tasataanko Kauniaistenkin palvelu samalle tasolle mitä se on nyt mahdollisesti muualla Espoossa?
Kauniaisten terveyskeskuksen laadun näkee mielestäni hyvin myös siitä että siellä näyttää henkilöstöllä olevan hyvin pitkäaikaisia työsuhteita.
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin joten en toista tässä siellä esittämääni. Kunhan vain ihmettelen ääneen.
Pitääpä lähettää kirjoitus muutamalle espoolaiselle kunnallispoliitikolle taas tiedoksi.
Kumma kun me asiakkaat emme tuollaista "viisautta" ymmärrä.
Seurasin vastikään miten eräs Espoossa asuva, akuutisti sairastunut henkilö yritti puhelimitse varata Viherlaakson terveysasemalta päivystyksen lääkäriaikaa. Puhelin soitti jonotusmusiikkia toista tuntia. Näin kännykkä aikana aivan siivotonta jonotuttaa ihmistä linjoilla tuollaisia aikoja. Ihan kuin terveyskeskuksetkin alkaisivat olla puhelinoperaattorien liiketoiminnan lisääjiä. Ei ihme että useimmilla menee edelleen hyvin.
Netissä kyseisen terveysaseman sivulla luki:
"Kiireellinen hoidon tarve, puh. (09) 8163 5100, klo 8-16
Kiireellistä hoitoa vaativia sairauksia ovat esimerkiksi äkilliset, kovat säryt ja kivut (mm. rintakipu), haavat, hengitysvaikeudet sekä päivystysluonteista hoitoa vaativat mielenterveyshäiriöt. Jos tarvitset hoitoa saman päivän aikana, ota yhteys terveysasemalle mieluiten heti aamulla klo 8-10. Hätätilanteessa on mahdollista tulla ilman ajanvarausta ja soittoa suoraan terveysaseman päivystykseen ma-pe klo 8-16.
Kiireettömät asiat, puh. (09) 8163 5500, ma-to klo 10-15.30 ja pe 10-13.30
Ei-kiireelliseen numeroon voit soittaa, kun kyseessä on esim. seurantaa vaativan sairauden hoitoon liittyvät asiat, terveyden- ja sairaanhoidon neuvonta, todistukset tai ajanvaraus lääkärin tai hoitajan vastaanotolle."
Terveysasemalla ilmoitettiinkin ettei tänne voi näin tulla ilman ajanvarausta. Eikä ajanvarausta voinut siis tehdä paikan päällä vaan ainoa mahdollisuus oli vain jonottaa kalliilla kännykkälinjalla tuntikaupalla.
Voi v....!
Olen kirjoittanut aiheesta aikasemminkin. Muutama päivä aikaisemmin olin itsekin käynyt terveyskeskuksessa, siis kotipaikallani Kauniaisissa, ja saanut ripeää ja hyvää palvelua kautta linjan.
Aloin uudestaan vakavasti miettiä että jos Kauniaisten terveyskeskus fuusioidaan Espooseen alkavatko espoolaisetkin saada yhtä hyviä terveyskeskuspalveluja kuin meillä täällä Kauniaisissa on totuttu saamaan? Vai tasataanko Kauniaistenkin palvelu samalle tasolle mitä se on nyt mahdollisesti muualla Espoossa?
Kauniaisten terveyskeskuksen laadun näkee mielestäni hyvin myös siitä että siellä näyttää henkilöstöllä olevan hyvin pitkäaikaisia työsuhteita.
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin joten en toista tässä siellä esittämääni. Kunhan vain ihmettelen ääneen.
Pitääpä lähettää kirjoitus muutamalle espoolaiselle kunnallispoliitikolle taas tiedoksi.
21.10.2009
Eduskunnan urheilukerhon kavallus
Kuuntelin tuossa suu ammollaan eduskunnan urheilukerhon entistä puheenjohtaja kansanedustaja Matti Saarista Ylen A-studiossa. Ja selittää ihan vakavalla naamalla että eihän se voi olla rikos jos luottaa toiseen ihmiseen eli tässä tapauksessa noin 100000 euron kavalluksen tehneeseen taloudenhoitajaan. Ja yksi tilintarkastaja kansanedustaja Jukka Gustafsson kertoo tarkistaneensa tilejä ja kuitteja. Toisaalta kerrotaan että urheilukerhon kirjanpitoa ei ole pidetty ollenkaan. Mitenkähän Gustafsson on noita kuitteja tutkinut jos ei mitään kirjanpitoa ole ollut - selaillut vain jotain mappia jossa on kuitteja vai ihan peräti jotain kuitteja sisältävää kenkälaatikkoa? Eräs haastateltu naispuolinen varatilintarkastaja sentään rehellisesti sanoi ettei hän voinut tutkia mitään kuitteja kun hänelle kerrottiin etä nyt on kovin kiire ettei ehdi enempää, nimi vain papereihin. Ja hän taas luotti kun siellä oli varsinaisten tilintarkastajien nimiä.
Kyllä minä tiedän että noinhan usein asuntoyhtiöissäkin tapahtuu. Jotenkin luullaan että on epäkohteliasta olla luottamatta eikä kehdata tutkia sen tarkemmin. Minä olen muutaman kerran ollut sen verran röyhkeä että olen ilmoittanut jo valintatilanteessa tarjokkaille heidän vastuustaan että ymmärtävät.
Huhuh. Tilintarkastajien vastuusäädöksiä ja ammattitaitovaatimuksiahan on aikoinaan oikein eduskunnan itsensä toimesta tiukennettu kun alkoi olla liikaa tapauksia ihan julkisuudessakin ja isoissa yrityksissä jossa tilintarkastajat väistivät vastuunsa selittelemällä että eihän he edes ymmärrä kirjanpitoa yms että kysehän oli tavallaan vain eräänlaisesta kunnia- tai luottamustehtävästä.
Säädöksiä muutettaessa nimenomaan katsottiin että kun ottaa vastaan tilintarkastajan tehtävän niin silloin tietää mihin ryhtyy ja ymmärtää myös ammattitaitovaatimukset ja tehtävään liittyvän taloudellisen vastuun.
Onko nämä kansanedustajat vähän yksinkertaisia hölmöjä vai ainoastaan täysin kieroja ja häikäilemättömiä vastuutaan pakoilevia korkkiruuveja? Veikkaan tuota jälkimmäistä.
Nyt sitten aletaan jo kokonaan hämärtää asiaa että jospa tämä ei ollenkaan ollutkana mikään erillinen rekisteröimätön yhdistys vaan eduskunnan pieni osanen ja kun tämä kaikki on niin epäselvää niin siitä ei sitten vastaisi kukaan - ei siis edes tilintarkastajat.
No niin, Eihän toisiin ihmisiin luottaminen ole rikos. Siinä kansanedustaja Saaruinenon toki ihan oikeassa.
Mutta meillä on säädetty aika tuore Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 ja siellä on § 51:ssä otsikkona Vahingonkorvausvelvollisuus. Taisi laki olla ihan viimeisiä vanhan eduskunnan säätämiä. Mutta ei se sinänsä poista kansanedustajien lainkuuliaisuusvelvollisuutta ja tilintarkastajan vastuuta.
Kyllä minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että yhteisvastuullisesti korvausvastuuseen urheiluseuran hallitus (siitä ettei kirjanpitoa ollut järjestetty yms) ja tilintarkastajat (että tilintarkastus suoritettu huonosti ja asiallisesti ottaen kokonaan laiminlyöty). Käsittääkseni hallitus ja tilintarkastajat on n 25 hengen kopla niin eihän siinä 100'000 euron korvaaminen ole kuin 4000 euroa nuppia kohti ettei siinä tarvitse mitään uffesundqvist-armojakaan antaa. Eihän se ole kuin rivikansanedustajan vajaa kuukauden palkka.
Kyllä me tavalliset kansalaisetkin tuollaisista vastuuseen jouduttaisiin.
Pitää vielä muistaa että kansanedustaja Matti Saarinen on toiminut eduskunnan tilintarkastajana ja tilintarkastajien puheenjohtajanakin.
Ja Saarinen puhuu naama pokkana televisiossakin että eihän toiseen ihmiseen luottaminen ole rikos. Jos ei ymmärrä - no ei ole, ei.
Kyllä minä tiedän että noinhan usein asuntoyhtiöissäkin tapahtuu. Jotenkin luullaan että on epäkohteliasta olla luottamatta eikä kehdata tutkia sen tarkemmin. Minä olen muutaman kerran ollut sen verran röyhkeä että olen ilmoittanut jo valintatilanteessa tarjokkaille heidän vastuustaan että ymmärtävät.
Huhuh. Tilintarkastajien vastuusäädöksiä ja ammattitaitovaatimuksiahan on aikoinaan oikein eduskunnan itsensä toimesta tiukennettu kun alkoi olla liikaa tapauksia ihan julkisuudessakin ja isoissa yrityksissä jossa tilintarkastajat väistivät vastuunsa selittelemällä että eihän he edes ymmärrä kirjanpitoa yms että kysehän oli tavallaan vain eräänlaisesta kunnia- tai luottamustehtävästä.
Säädöksiä muutettaessa nimenomaan katsottiin että kun ottaa vastaan tilintarkastajan tehtävän niin silloin tietää mihin ryhtyy ja ymmärtää myös ammattitaitovaatimukset ja tehtävään liittyvän taloudellisen vastuun.
Onko nämä kansanedustajat vähän yksinkertaisia hölmöjä vai ainoastaan täysin kieroja ja häikäilemättömiä vastuutaan pakoilevia korkkiruuveja? Veikkaan tuota jälkimmäistä.
Nyt sitten aletaan jo kokonaan hämärtää asiaa että jospa tämä ei ollenkaan ollutkana mikään erillinen rekisteröimätön yhdistys vaan eduskunnan pieni osanen ja kun tämä kaikki on niin epäselvää niin siitä ei sitten vastaisi kukaan - ei siis edes tilintarkastajat.
No niin, Eihän toisiin ihmisiin luottaminen ole rikos. Siinä kansanedustaja Saaruinenon toki ihan oikeassa.
Mutta meillä on säädetty aika tuore Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 ja siellä on § 51:ssä otsikkona Vahingonkorvausvelvollisuus. Taisi laki olla ihan viimeisiä vanhan eduskunnan säätämiä. Mutta ei se sinänsä poista kansanedustajien lainkuuliaisuusvelvollisuutta ja tilintarkastajan vastuuta.
Kyllä minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että yhteisvastuullisesti korvausvastuuseen urheiluseuran hallitus (siitä ettei kirjanpitoa ollut järjestetty yms) ja tilintarkastajat (että tilintarkastus suoritettu huonosti ja asiallisesti ottaen kokonaan laiminlyöty). Käsittääkseni hallitus ja tilintarkastajat on n 25 hengen kopla niin eihän siinä 100'000 euron korvaaminen ole kuin 4000 euroa nuppia kohti ettei siinä tarvitse mitään uffesundqvist-armojakaan antaa. Eihän se ole kuin rivikansanedustajan vajaa kuukauden palkka.
Kyllä me tavalliset kansalaisetkin tuollaisista vastuuseen jouduttaisiin.
Pitää vielä muistaa että kansanedustaja Matti Saarinen on toiminut eduskunnan tilintarkastajana ja tilintarkastajien puheenjohtajanakin.
Ja Saarinen puhuu naama pokkana televisiossakin että eihän toiseen ihmiseen luottaminen ole rikos. Jos ei ymmärrä - no ei ole, ei.
Muistutus
Tapasin tänään kollegan joka ei noudattanut vaihteeksi työpaikkansa prosessikuria vaan käytti sen sijaan tervettä maalaisjärkeä ja rikkoi työnantajansa "määräyksiä". Ai ettö minulla oli hauskaa.
Se palautti mieleeni Barry Schwartzin luennon "Barry Schwartz on our loss of wisdom", Kirjoitin tuosta luennosta blogissani maaliskuussa 2009. Kuuntelin Barryn luennon tänään uudestaan ja ihan yhtä herkullinen oli kuin ensimmäisellä kerralla. Barry osaa luennoida tavalla jota ainakin minä kadehdin. Jotain samanlaista olen minäkin yrittänyt omilla luennoillani silloin kun sellaisia olen pitänyt.
Samaiselta Barrylta löytyy toinen aivan yhtä herkullinen luento "Barry Schwartz on the paradox of choice" joka käsittelee yltäkylläisyyden tuottamaa runsauden pulaa. Itsekin joskus mietin uutta autoa valitessa miten helppoa oli entisessä Neuvostoliitossa kun ei ollut valittavissa kuin Mosse ja Volga ja sitten myöhemmin italialaisten myytyä neukuille iso uusi Fiat klooneja valmistava autotehdas avaimet-käteen niin tuo tuli vielä vaihtoehdoksi Lada.
Ai niin. Innostuneet TED kannattajat Alex Nieminen etunenässä ovat mobilisoineet Helsinkiin TED tapahtuman torstaiksi 22.10.2009 klo 13 - 16/17. Siitä on tietoa netissä ja Facebookissa, no netissähän sekin. Hiukan on ollut luvassa että tilaisuus striimattaisiin nettiin mutta mitään tarkempaa tietoa ei ole annettu. Aika huvittavaa on että luentojen aiheista ei ole kerrottu mitään etukäteen mista Timo Harakka Facebookissa purnaakin ja minunkin mielestä ihan aiheesta.
Se palautti mieleeni Barry Schwartzin luennon "Barry Schwartz on our loss of wisdom", Kirjoitin tuosta luennosta blogissani maaliskuussa 2009. Kuuntelin Barryn luennon tänään uudestaan ja ihan yhtä herkullinen oli kuin ensimmäisellä kerralla. Barry osaa luennoida tavalla jota ainakin minä kadehdin. Jotain samanlaista olen minäkin yrittänyt omilla luennoillani silloin kun sellaisia olen pitänyt.
Samaiselta Barrylta löytyy toinen aivan yhtä herkullinen luento "Barry Schwartz on the paradox of choice" joka käsittelee yltäkylläisyyden tuottamaa runsauden pulaa. Itsekin joskus mietin uutta autoa valitessa miten helppoa oli entisessä Neuvostoliitossa kun ei ollut valittavissa kuin Mosse ja Volga ja sitten myöhemmin italialaisten myytyä neukuille iso uusi Fiat klooneja valmistava autotehdas avaimet-käteen niin tuo tuli vielä vaihtoehdoksi Lada.
Ai niin. Innostuneet TED kannattajat Alex Nieminen etunenässä ovat mobilisoineet Helsinkiin TED tapahtuman torstaiksi 22.10.2009 klo 13 - 16/17. Siitä on tietoa netissä ja Facebookissa, no netissähän sekin. Hiukan on ollut luvassa että tilaisuus striimattaisiin nettiin mutta mitään tarkempaa tietoa ei ole annettu. Aika huvittavaa on että luentojen aiheista ei ole kerrottu mitään etukäteen mista Timo Harakka Facebookissa purnaakin ja minunkin mielestä ihan aiheesta.
19.10.2009
Hidaste vai töyssy?
Tämä on jo pidempään käynyt mielessäni. Ajoimme kesällä poikani kanssa Hämeenlinnan reuna-alueella sijaitsevalle kesämökille ison veneenkuljetusperäkärryn kanssa. Emme viitsineet ajaa moottoritietä vaan ajoimme ns vanhaa Hämeenlinnan tietä.
Matkalla kohtasimme noita nykyään kovasti yleistyneitä hidasteita monessa eri paikassa eri kuntien alueilla. Ei siinä mitään, kyllä ne ovat oivallisia hidastamaan nopeuksia ainakin niillä kohdin missä niitä hidasteita on. Eli tämä kirjoitus ei ole niiden vastustamista. Itse asiassa ei minulla ole niistä edes mielipidettä kunhan niistä on asiallisesti muistutettu hiukan etukäteen eikä jossain usean kilometrin päässä jollain aluevaroitusmerkillä. Henkiläautolla tuolalisenn törmäämisen jotenkin vielä kestää mutta jos peräkoukussa on vedettävänä noin 2 tonnia veneineen painava n 8 metriä pitkä peräkärry ei yllättävä töyssy ole enää ollenkaan kiva.
Mutta se minua jäi ihmetyttämään että noilla esteillä on useita erilaisia nimityksiä. Laskimme kesällä tuolla hiukan yli 100 kilometrin matkalla kolme erilaista nimitystä. Nyt kirjoittaessani ei palautunut mieleeni noista kuin hidaste ja töyssy. Kolmaskin nimitys tuolla lyhyellä matkalla löytyi. Lisään sen tänne kunhan palautuu mieleeni. Jos joku muistaa nähneensä muitakin nimityksiä niin ilmoitelkaa täällä.
Matkalla kohtasimme noita nykyään kovasti yleistyneitä hidasteita monessa eri paikassa eri kuntien alueilla. Ei siinä mitään, kyllä ne ovat oivallisia hidastamaan nopeuksia ainakin niillä kohdin missä niitä hidasteita on. Eli tämä kirjoitus ei ole niiden vastustamista. Itse asiassa ei minulla ole niistä edes mielipidettä kunhan niistä on asiallisesti muistutettu hiukan etukäteen eikä jossain usean kilometrin päässä jollain aluevaroitusmerkillä. Henkiläautolla tuolalisenn törmäämisen jotenkin vielä kestää mutta jos peräkoukussa on vedettävänä noin 2 tonnia veneineen painava n 8 metriä pitkä peräkärry ei yllättävä töyssy ole enää ollenkaan kiva.
Mutta se minua jäi ihmetyttämään että noilla esteillä on useita erilaisia nimityksiä. Laskimme kesällä tuolla hiukan yli 100 kilometrin matkalla kolme erilaista nimitystä. Nyt kirjoittaessani ei palautunut mieleeni noista kuin hidaste ja töyssy. Kolmaskin nimitys tuolla lyhyellä matkalla löytyi. Lisään sen tänne kunhan palautuu mieleeni. Jos joku muistaa nähneensä muitakin nimityksiä niin ilmoitelkaa täällä.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
Mainioita kirjoituksia sananvapaudesta ja maahanmuutosta
Olen jo jonkin aikaa seurannut Jukka Hankamäki nimisen tohtorismiehen erinomaisia blogikirjoituksia.
Hankamäen tuore kirjoitus sananvapaudesta on lukemisen arvoinen. Olin ajatellut kirjoittaa sananvapaudesta mutta turha minun on aiheesta kirjoittaa kun hän on siitä jo niin hyvin kirjoittanut. Lukekaa itse tästä ja tästä.
Ai että on kiva lukea tuollaista analyyttistä tarkastelua. Huomam että kaveri on saanut tiedemiehen koulutuksen.
On myös toinen alue jossa Hankamäen kirjoitukset ovat herkullista luettavaa. Hänen maahamuuttoa kriittisesti arvioivien kirjoitustensa argumentaatio on pistämätöntä. Ei niitä tässä minun kannata lainata kunhan viittaan muutamaan Hankamäen tuoreeseen kirjoitukseen "Radio-ohjelma islamista", "Islam-kriitikko saa matkustaa" ja "Maksetut mielipiteet: sananvapauden synti".
On siellä paljon muutakin mielenkiintoista.
Hankamäen tuore kirjoitus sananvapaudesta on lukemisen arvoinen. Olin ajatellut kirjoittaa sananvapaudesta mutta turha minun on aiheesta kirjoittaa kun hän on siitä jo niin hyvin kirjoittanut. Lukekaa itse tästä ja tästä.
Ai että on kiva lukea tuollaista analyyttistä tarkastelua. Huomam että kaveri on saanut tiedemiehen koulutuksen.
On myös toinen alue jossa Hankamäen kirjoitukset ovat herkullista luettavaa. Hänen maahamuuttoa kriittisesti arvioivien kirjoitustensa argumentaatio on pistämätöntä. Ei niitä tässä minun kannata lainata kunhan viittaan muutamaan Hankamäen tuoreeseen kirjoitukseen "Radio-ohjelma islamista", "Islam-kriitikko saa matkustaa" ja "Maksetut mielipiteet: sananvapauden synti".
On siellä paljon muutakin mielenkiintoista.
Tunnisteet:
Tietoyhteiskunta
18.10.2009
Kotona ehkä homeongelma
Minulla on osa-aikaeläkeläisenä jatkuva kiire. Ei kai sitä tosiasiassa edes ole. Todennäköisesti on vain kyse huonosta suunnittelusta ja itsekurista. Toisaalta päätin jo vuosia sitten että en ota turhaa stressiä moisesta. Kunhan yritän tehdä parhaani.
Tänne blogiinkaan en välillä ehdi kirjoittaa vaikka useitakin minun mielestäni ihan hyviä aiheita on kypsynyt mielessäni. Nykyään kirjoitan sentään aiheen itselleni ylös, jotta sitten kun runoratsu laukkaa hiukan paremmin on mistä ottaa aiheita.
Olen viimeisen viikon aikana selvitellyt minua jo pidempään vaivanneista hengitysvaikeuksista. Lääkäri arveli vaivaa keuhkoahtaumaksi ja syylliseksi pitkää tupakointiani. Lähetti spirometriamittauksiin.
Yritin kyllä hiukan ihmetellä että lopetin tupakoinnin melkein 9 vuotta sitten ja ja nämä hengityvaikeudet alkoivat ilmetä ensimmäisen kerran ehkä vasta n 3 vuotta sitten. Tarkistin vielä ex-vaimoltani oliko hän havainnut mitään hengitys- ja hengästymisvaikeuksia kun olimme viettämässä 60-vuotispäiviäni Barcelonassa. Ei ollut. Olin hirmu vauhdilla liikkunut katuja ylös ja katuja alas. Se onkin lempiharrastukseni ulkomaisissa suurkaupungeissa.
Viime viikonloppuna keskustellessani mökillä hengitysvaikeuksista esitettiin minulle ensimmäisen kerran kysymys olenko miettinut ettei kyse oile jostain homeongelmasta asunnossani.
Yhtäkkiä älysin ensimmäistä kertaa että ainakin ajallisesti korrelaatio olisi mahdollinen. Oireet alkoivat ehkä hiukan sen jälkeen kun muutin nykyiseen asuntooni. Eräitä muitakin asuntoon liittyviä seikkoja alkoi kirkastua. Onneksi muistin erään tuttavan tuttavan joka on koulutukseltaan insinööri ja ammatiltaan terveystarkastaja. Sain häneltä rautaisannoksen hyviä neuvoja miten asiassa on tarkoituksenmukaista ja järkevää edetä.
Hämmästykseni on ollut suuri kun olen netistä etsinyt tietoja homeen aiheuttamista terveysongelmista. Netistä tietoja etsiessä pitää aina muistaa harrastaa myös riittävää lähdekritiikkiä. Kaikki netin tiedon lähteet eivät välttämättä ole luotettavia tai autoritatiivisia. En ole aikaisemmin voinut edes kuvitella miten hurjia vammoja saattaa homealtistuksesta aiheutua.
En kirjoita enempää nyt. Raportoin myöhemmin lisää kun tiedän jotain raportoimisen arvoista.
Tänne blogiinkaan en välillä ehdi kirjoittaa vaikka useitakin minun mielestäni ihan hyviä aiheita on kypsynyt mielessäni. Nykyään kirjoitan sentään aiheen itselleni ylös, jotta sitten kun runoratsu laukkaa hiukan paremmin on mistä ottaa aiheita.
Olen viimeisen viikon aikana selvitellyt minua jo pidempään vaivanneista hengitysvaikeuksista. Lääkäri arveli vaivaa keuhkoahtaumaksi ja syylliseksi pitkää tupakointiani. Lähetti spirometriamittauksiin.
Yritin kyllä hiukan ihmetellä että lopetin tupakoinnin melkein 9 vuotta sitten ja ja nämä hengityvaikeudet alkoivat ilmetä ensimmäisen kerran ehkä vasta n 3 vuotta sitten. Tarkistin vielä ex-vaimoltani oliko hän havainnut mitään hengitys- ja hengästymisvaikeuksia kun olimme viettämässä 60-vuotispäiviäni Barcelonassa. Ei ollut. Olin hirmu vauhdilla liikkunut katuja ylös ja katuja alas. Se onkin lempiharrastukseni ulkomaisissa suurkaupungeissa.
Viime viikonloppuna keskustellessani mökillä hengitysvaikeuksista esitettiin minulle ensimmäisen kerran kysymys olenko miettinut ettei kyse oile jostain homeongelmasta asunnossani.
Yhtäkkiä älysin ensimmäistä kertaa että ainakin ajallisesti korrelaatio olisi mahdollinen. Oireet alkoivat ehkä hiukan sen jälkeen kun muutin nykyiseen asuntooni. Eräitä muitakin asuntoon liittyviä seikkoja alkoi kirkastua. Onneksi muistin erään tuttavan tuttavan joka on koulutukseltaan insinööri ja ammatiltaan terveystarkastaja. Sain häneltä rautaisannoksen hyviä neuvoja miten asiassa on tarkoituksenmukaista ja järkevää edetä.
Hämmästykseni on ollut suuri kun olen netistä etsinyt tietoja homeen aiheuttamista terveysongelmista. Netistä tietoja etsiessä pitää aina muistaa harrastaa myös riittävää lähdekritiikkiä. Kaikki netin tiedon lähteet eivät välttämättä ole luotettavia tai autoritatiivisia. En ole aikaisemmin voinut edes kuvitella miten hurjia vammoja saattaa homealtistuksesta aiheutua.
En kirjoita enempää nyt. Raportoin myöhemmin lisää kun tiedän jotain raportoimisen arvoista.
Tunnisteet:
Terveys
5.10.2009
Rohkea professori
Luin mielenkiinnolla Helsingin Sanomien tuoretta professori Timo Vihavaisen haastattelua hänen uudesta kirjastaan.
Lukekaa tuo haastattelu tuosta edellisen linkin osoittamasta paikasta.
Hauskinta asiassa oli lehtijutun viimeinen lause:
"Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä."
Olen itse käyttänyt aivan samaa argumenttia kun olen toiminut työpaikallani luottamusmiehenä. Siksi tuo lausuma lämmitti mieltäni.
Ei tarvitse enää mielistellä ketään vain että saisi säilytettyä työpaikkansa. Asiallinen ja kohtelias käytös on toki oltava mutta nehän nyt kuuluvat osana normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen muutenkin.
Pitää lukea professori Timo Vihavaisen kirja - lupaa ainakin mielenkiintoista. Kas kun olen havainnut lähiympäristössäni väitelleiden tohtorien järjenjuoksun jotenkin teräväksi ja loogiseksi ja sellaista ajattelua on mielenkiintoista seurata.
Ja tohtorihan on Vihavaisen haastattelussaan mainitsema maahanmuuttoasioista kriittisen loogisesti ja älykkäästi (minun mielestäni) kirjoittanut ja vastikään alioikeudessa käsittämättömästi (=poliittisesti) tuomittu Jussi Halla-ahokin.
Lukekaa tuo haastattelu tuosta edellisen linkin osoittamasta paikasta.
Hauskinta asiassa oli lehtijutun viimeinen lause:
"Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä."
Olen itse käyttänyt aivan samaa argumenttia kun olen toiminut työpaikallani luottamusmiehenä. Siksi tuo lausuma lämmitti mieltäni.
Ei tarvitse enää mielistellä ketään vain että saisi säilytettyä työpaikkansa. Asiallinen ja kohtelias käytös on toki oltava mutta nehän nyt kuuluvat osana normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen muutenkin.
Pitää lukea professori Timo Vihavaisen kirja - lupaa ainakin mielenkiintoista. Kas kun olen havainnut lähiympäristössäni väitelleiden tohtorien järjenjuoksun jotenkin teräväksi ja loogiseksi ja sellaista ajattelua on mielenkiintoista seurata.
Ja tohtorihan on Vihavaisen haastattelussaan mainitsema maahanmuuttoasioista kriittisen loogisesti ja älykkäästi (minun mielestäni) kirjoittanut ja vastikään alioikeudessa käsittämättömästi (=poliittisesti) tuomittu Jussi Halla-ahokin.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
4.10.2009
Miksi sairaalahenkilökunta valehtelee?
Tuli käytyä sairaalassa tuttavaa katsomassa. Omankin ikääntymisen myötä joutuu yhä useammin vierailemaan sairaaloissa vaikka pysyisi itse terveenä. Ympäristö vanhenee ja sairastelee enemmän.
Minua on alkanut ihmetyttää että sairaaloissa tuntuu omaisille valehtelu olevan aika yleistä. En osaa sanoa olisiko se lisääntynyt kun ei ole vertailuotantaa aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta olen törmännyt valehteluun liian usein etten voi enää pitää esimerkkejä vain yksittäistapauksina.
Minun kokemukseni liittyvät sellaisten potilaiden hoitoon joilla ei itse ole ollut jostain sairaudesta johtuvasta syystä juuri silloin kykyä esimerkiksi itse arvioida hoitoa.
Kun omaisten edustaja alkaa kysellä hoitohenkilökunnalta potilaan vointiin tai hoitoon kuuluvia yksityiskohtia niin ensi alkuuun tuntuu kuin omaisille kerrottaisiin sellaisia tietoja kuin oletetaan omaisten haluavan kuulla. Kaikki hyvin, potilas toipuu, saa parasta hoitoa yms. Jopa yksityiskohtaisiin kysymyksiinkin vastataan aivan kuin muistettaisiin ulkomuistista kaikki kyseisen potilaan hoitoon liittyvät yksityiskohdat. Jos kysyt kahdessa eri vuorossa samoja asioita saatat saada erilaiset vastaukset kun eivät tiedä mitä omainen oli kysynyt joltain toiselta ja mitä omaiselle oli vastattu. Käytäntö ei näytä eroavan oli kysymys sairaanhoitajasta tai lääkäristä. Eli kannattaa kysyä useilta eri henkilöiltä samojakin asioita eikä luottaa sokeasti kaikkiin saamiinsa vastauksiin.
Mielenkiintoiseksi alkaa sivusta seuratessa tilanne muodostua kun omaisten edustaja esittää liian asiantuntevia kysymyksia tai ei nielaise lääkärinkään tekaistua selitystä, jolloin lääkärillekin alkaa syntyä epäilys jospa kysyjä olisikin ammattilainen. Kerran olen seisonut jopa vieressä kun lääkäri jo harmistuneena jopa kysyi kysyjän ammattia ilmeisesti jo aavistellen ehkä kysyjää ammattilaiseksi. Kysyjä ilmoitti että mitä sillä oli merkitystä vastaukselle.
Miellän nämä pikaisiksi hätävaleiksi. Joko ei haluta omaisten puuttuvan hoitoprosessiin kun halutaan selvitä heistä eroon nopeasti tai sitten halutaan peittää joku yksityiskohta hoitoprosessissa.
Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavista kokemuksistani.
Kyllä meillä selvästi tuntuu että sairaalalaitokseen olisi jo pitkälle luokittelua joka ei ihan kestä kaikilta osin päivänvaloa, mutta hiljaa hyväksytään. Jatkuvan säästämisen nähdään ehkä oikeuttavan seulontaan joka on kuitenkin ehdollista. Jos potilas tai omaiset eivät reagoi tai osaa olla vaatimassa parasta mahdollista hoitoa siirrytään halvempaan ja kevennettyyn malliin. Se saattaa tavanomaisen perushoidon lisäksi myös tarkoittaa halvempaa ja kevennettyä lääkitystäkin - sellainen mielikuva on minulle tarkkailijana jäänyt.
Valehtelu ei minusta missään muodossa ole hyväksyttävää sairaalalaitokseen sill ollaan sentään tekemisissä vakavien asioiden kanssa. Vaikka en minä sitä hyväksy muuallakaan missä sellaista esiintyy, mutta se on jo toisen jutun arvoinen.
Olen taas hyvin järkyttynyt vaikkakaan en alkuunkaan enää yllättynyt.
Minua on alkanut ihmetyttää että sairaaloissa tuntuu omaisille valehtelu olevan aika yleistä. En osaa sanoa olisiko se lisääntynyt kun ei ole vertailuotantaa aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta olen törmännyt valehteluun liian usein etten voi enää pitää esimerkkejä vain yksittäistapauksina.
Minun kokemukseni liittyvät sellaisten potilaiden hoitoon joilla ei itse ole ollut jostain sairaudesta johtuvasta syystä juuri silloin kykyä esimerkiksi itse arvioida hoitoa.
Kun omaisten edustaja alkaa kysellä hoitohenkilökunnalta potilaan vointiin tai hoitoon kuuluvia yksityiskohtia niin ensi alkuuun tuntuu kuin omaisille kerrottaisiin sellaisia tietoja kuin oletetaan omaisten haluavan kuulla. Kaikki hyvin, potilas toipuu, saa parasta hoitoa yms. Jopa yksityiskohtaisiin kysymyksiinkin vastataan aivan kuin muistettaisiin ulkomuistista kaikki kyseisen potilaan hoitoon liittyvät yksityiskohdat. Jos kysyt kahdessa eri vuorossa samoja asioita saatat saada erilaiset vastaukset kun eivät tiedä mitä omainen oli kysynyt joltain toiselta ja mitä omaiselle oli vastattu. Käytäntö ei näytä eroavan oli kysymys sairaanhoitajasta tai lääkäristä. Eli kannattaa kysyä useilta eri henkilöiltä samojakin asioita eikä luottaa sokeasti kaikkiin saamiinsa vastauksiin.
Mielenkiintoiseksi alkaa sivusta seuratessa tilanne muodostua kun omaisten edustaja esittää liian asiantuntevia kysymyksia tai ei nielaise lääkärinkään tekaistua selitystä, jolloin lääkärillekin alkaa syntyä epäilys jospa kysyjä olisikin ammattilainen. Kerran olen seisonut jopa vieressä kun lääkäri jo harmistuneena jopa kysyi kysyjän ammattia ilmeisesti jo aavistellen ehkä kysyjää ammattilaiseksi. Kysyjä ilmoitti että mitä sillä oli merkitystä vastaukselle.
Miellän nämä pikaisiksi hätävaleiksi. Joko ei haluta omaisten puuttuvan hoitoprosessiin kun halutaan selvitä heistä eroon nopeasti tai sitten halutaan peittää joku yksityiskohta hoitoprosessissa.
Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavista kokemuksistani.
Kyllä meillä selvästi tuntuu että sairaalalaitokseen olisi jo pitkälle luokittelua joka ei ihan kestä kaikilta osin päivänvaloa, mutta hiljaa hyväksytään. Jatkuvan säästämisen nähdään ehkä oikeuttavan seulontaan joka on kuitenkin ehdollista. Jos potilas tai omaiset eivät reagoi tai osaa olla vaatimassa parasta mahdollista hoitoa siirrytään halvempaan ja kevennettyyn malliin. Se saattaa tavanomaisen perushoidon lisäksi myös tarkoittaa halvempaa ja kevennettyä lääkitystäkin - sellainen mielikuva on minulle tarkkailijana jäänyt.
Valehtelu ei minusta missään muodossa ole hyväksyttävää sairaalalaitokseen sill ollaan sentään tekemisissä vakavien asioiden kanssa. Vaikka en minä sitä hyväksy muuallakaan missä sellaista esiintyy, mutta se on jo toisen jutun arvoinen.
Olen taas hyvin järkyttynyt vaikkakaan en alkuunkaan enää yllättynyt.
Tunnisteet:
Terveys
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)