30.4.2010

Kiersin Suomea viikon

Kiersin viikon Suomea. Matkustin erään ystäväni kanssa Rovaniemelle 23.04. yhden ainoan päivän aikana. Aikamoinen rupeama melkein 1000 km. Matkatoverini suoriutui ajomatkasta esimerkillisesti. Hiukan hävetti etten minä joutunut tai päässyt ajamaan yhtään. Tietenkin voin aina puolustautua senioriteetin (ja kremppojen ;) tuomilla erivapauksilla. No, isolla amerikanraudalla ehkä matka oli hiukan helpompi kuin jos jollain pikkukotterolla olisi liikuttu.

Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.

Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.

Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.

Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.

Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.

No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.

Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.

Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.

Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.

Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.

Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.

Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.

Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.

Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.

Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.

Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.

Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)

En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".

15.4.2010

Pidän Jaakko Tepon musiikista

Tunnustan mielihyvin että olen ihastunut jo vuosikymmenet sitten Jaakko Tepon eli Ruikonperän multakurkun kupletteihin. Kun muuten olen klassisen musiikin kannattaja niin se voi joistakin ihmisistä tuntua aika erikoiselta.

Jos et ole koskaan kuullut Jaakko Tepon kupletteja niin suosittelen etsimään Youtube'ista ja kuuntelemaan. Esimerkiksi tästä.

Mutta minä sen sijaan olen aina ihan myyty kun kuulen Jaakko Tepon laulavan. Sääli että kaverin trubaduurin ura loppui liian lyhyeen vakavaan sairastumiseen.

Toisaalta ymmärrän jos tuon kaltainen musiikki ei sykähdytä. Makuja on monenlaisia.

1.4.2010

Teiden kunnosta ja ylläpidosta

Iltalehti kirjoitti tänään aiheesta, josta minulla on omakohtaista kokemusta otsikolla 'Tulvalammikko voi rikkoa autosi'. Kerroin omasta kokemuksestani elokuussa 2007.

Iltalehden artikkeli unohtaa kertoa ettei edes kaskovakuutus tuollaista vahinkoa korvaa. Minä onnistuin saamaan Kauniaisten kaupungilta osittaisen korvauksen - sain korvausta 2/3 auton arvosta. Mutta Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksissa käyttämän vakuutusyhtiö Pohjolan ketkut korvauslakimiehet keksivät vähentää tuosta korvauksesta 1/3 sillä perusteella että olisinkin osasyyllinen vahinkoon kun olin "huolimattomuuttani" ajanut Kauniaisten kaupungin pääliikenneväylällä olevaan "lätäkköön" tarkastamatta sen syvyyttä etukäteen (kyse oli Kauniaisten keskustassa olevasta rautatiealikäytävästä).

Viimeisin valitukseni tuollaisesta järjettömyydestä, jollaisen vain vakuutusyhtiön juristi voi keksiä, paikalliseen hallinto-oikeuteen tyssäsi sitten päätökseen että asiaa ei voikaan käsitellä hallinto-oikeudessa kun ei ole kysymys mistään muotovirheestä tms. Asia olisi pitänyt viedä riitajuttuna käräjäoikeuteen ja vaikka oikeusturvavakuutus olisi kattanut omat asianajo-kulut olisi vaarana ollut että jos häviät maksat vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Tunnen meidän tuomioistuinlaitoksen jopa suoranaisen mädännäisyyden ja vähintäänkin sen, että lopputulos voi hyvin selvässäkin asiassa olla sattumanvarainen. Sitä kuluriskiä en viitsinyt ottaa. Sillä vastapuolen asianajokulut saattavat hyvinkin yksinkertaisessa jutussa nousta nopeasti useisiin tuhansiin euroihin eikä nykyiset oikeusturvavakuutukset enää korvaa häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.

Iltalehden jutun lisäksi teiden kunto ja ylläpito tuli esiin muutenkin eilen kun ajelin pääkaupunkiseudulla isoja pääkatuja ja törmäsin useissa paikoissa ajoradassa lähes 40-50 läpimitan kokoisiin reikiin asfaltissa. Ilahden haastattelema asiantuntija kertookin samaisessa jutussa

"Ankaran talven jäljiltä myös kuivat routakuopat ovat tavallista syvempiä ja terävämpiä. Gunell varoittaa, että auton rengas, vanne tai pyöränripustus voi vaurioitua, jos routakuoppaan täräyttää kovalla vauhdilla."

Olisi mielenkiintoista tietää tuollaisessa tapauksessa mitä sanoo vakuutusyhtiöiden käytäntö ja keksisikö siellä joku neropatti lakimies että tuollaiset kuopat pitää vain kiertää. Jos ajat siihen niin olet heti osasyyllinen.

Vanhemmat meistä muistavat kun Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen v 1956. Silloin monet suomalaiset naureskelivat suorastaan pilkallisesti neuvostoliittolaisten tienrakennustaidolle ja päällystysosaamiselle kun tienpinnassa oli jos jonkinlaisia routavaurioita. Olen itsekin matkustellut aikoinaan Neuvostoliitossa maanteillä ja siellä oli hyvinkin tavanomaista että jollain tärkeällä päätiellä saattoi aivan yllättäen olla jopa 50 cm läpimittaisia kuoppia.

Nykyään naureskelen että Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta meidän tiestömme näyttää monessa paikkaa olevan 1950-luvun Neuvostoliiton tasolla ellei vielä huonommalla.

Ja vakuutusyhtiö Pohjolassa en taatusti vakuuta mitään. Vaikka en minä usko että muut vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti sen reilumpia olisivat korvaamaan vahinkoja. Kyllähän kansa tietää ;)