Voiko vasemmistolainen menestyä kapitalistisen liikeyrityksen johtajana?
Aluksi ajatukseni oli että kirjoitan aiheesta. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Minäpä heitän tuon luun haasteena lukijoilleni kaluttavaksi. Saapi nähdä mitä mieltä he ovat.
Mutta kerron kuitenkin etukäteen oman mielipiteeni asiasta: minä uskon että vasemmistolainen voi jopa pärjätä erinomaisesti. Ja ettei asia olisi pelkän uskon varassa minulla on myös laajaa omakohtaista kokemusta asiasta työurani ajalta itseni lisäksi myös joistakin aidoista kapitalisti-omistaja-johtajista.
No, sen verran pitää kuitenkin laittaa rajauksia. Tuskin joku ihan fundamentalisti-vasemmistolainen (joita minä kutsun änkyröiksi!) kuitenkaan pitkään pärjäisi. Enkä halua rajata vasemmistolaisiksi pelkästään perinteisten vasemmistopuolueiden kannattajia. Eli joudun jättämään tuon vasemmistolainen määrittelyn hiukan epämääräiseksi ja puoluepoliittisesti meidän suomalaiseen puoluekarttaan määrittelemättömäksi. Ehkä tarkoitan jotain amerikkalaistyylistä republikaanit (= oikeisto) vs demokraatit (= vasemmisto) jakoa.
Muistan eräässä nuoruuden johtotehtävässäni jossain vaiheessa huvittuneena todenneeni ihan julkisesti henkilökunnalle, että onpas meidän yrityksessä hassu asetelma noin perinteisesti katsoen. Johtaja (eli minä!) oli vasemmistolainen ja kommunistisjohtoista ammattiliitoa edustava luottamusmies yrityksessä oli tiukka oikeistolainen. Kerron myöhemmin hiukan miten tuossa kävi vuosien mittaan.
No, jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia näkemyksiä.
25.6.2011
23.6.2011
Taas yksi EK:n johtaja latelee pehmosia julkisuuteen
Ek:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen moittii valtion omistajaohjauksesta uudessa hallituksessa vastaavaa ministeri Heidi Hautalaa. En oikein ymmärrä mitä se moite koskee.
Pukkisen jutusta jää jotenkin sellainen käsitys että valtionyhtiöiden johtajan palkat pitäisi päättää jonkun muun kuin omistajan toimesta. Ei hän kuitenkaan sen tarkemmin yksilöi pitäisikö palkat esimerkiksi päättää jossain EK:n toverituomioistuinessa vai missä?
Sehän on selvä, että jos on kyse osakeyhtiöstä niin muodollisesti siellä käyttää korkeinta valtaa yhtiökokous. Jos valtio on suurin omistaja mutta ei ainoa niin silloin yhtiökokouksessa saatetaan joutua äänestämään. YHtiökokous valitse sitten hallituksen jolle on sitten delegoitu sille kuuluvat asiat. Ehkä myös toimitusjohtajan palkasta päättäminenkin. Mutta kyllä omistaja voi siihenkin ohjeita antaa kunhan vain noudattaa lakeja ja yhtiöjärjestystä.
Mutta eihän kenenkään ole pakko hakeutua mihinkään valtionyhtiöön pienipalkkaiseksi johtajaksi jos paremmin palkattuja johtajan hommia löytyy yksityisellä puolella. EK:ssako ne valtionyhtiön johtajien palkat pitäisi päättää? Eikö se omistaja päätä palkkaamiensa johtajienkin palkoista? Vai missä ne pitäisi päättää Pukkisen mielestä? Nämä EK:n johtohenkilöt on niin ihania puhumaan läpiä päähänsä.
Pukkisen jutusta jää jotenkin sellainen käsitys että valtionyhtiöiden johtajan palkat pitäisi päättää jonkun muun kuin omistajan toimesta. Ei hän kuitenkaan sen tarkemmin yksilöi pitäisikö palkat esimerkiksi päättää jossain EK:n toverituomioistuinessa vai missä?
Sehän on selvä, että jos on kyse osakeyhtiöstä niin muodollisesti siellä käyttää korkeinta valtaa yhtiökokous. Jos valtio on suurin omistaja mutta ei ainoa niin silloin yhtiökokouksessa saatetaan joutua äänestämään. YHtiökokous valitse sitten hallituksen jolle on sitten delegoitu sille kuuluvat asiat. Ehkä myös toimitusjohtajan palkasta päättäminenkin. Mutta kyllä omistaja voi siihenkin ohjeita antaa kunhan vain noudattaa lakeja ja yhtiöjärjestystä.
Mutta eihän kenenkään ole pakko hakeutua mihinkään valtionyhtiöön pienipalkkaiseksi johtajaksi jos paremmin palkattuja johtajan hommia löytyy yksityisellä puolella. EK:ssako ne valtionyhtiön johtajien palkat pitäisi päättää? Eikö se omistaja päätä palkkaamiensa johtajienkin palkoista? Vai missä ne pitäisi päättää Pukkisen mielestä? Nämä EK:n johtohenkilöt on niin ihania puhumaan läpiä päähänsä.
Loistava uusi julkaisu innostavasta työyhteisöstä
Työterveyslaitos on muutaman muun toimijan kanssa julkaissut kirjan 'Kohti innostunutta työyhteisöä'.
Selailin tänään netistä ladattavaa julkaisua pikaisesti ja vakuutuin että sisältö on täyttä +++ tavaraa. Tunnen yhden kirjoittajista ja tiedän että hän on loistava tuon osa-alueen ymmärtäjä ja osaaja. Minua on tuo henkilöstön innostaminen ja villitseminen aina kiinnostanut ja siksi perehdyin nytkin kirjaan.
En uskoisi kenellekään johtamisen kanssa vähääkään tekemisiin joutuneelle olevan epäselvää miksi työyhteisön pitäisi olla innostava. Olen kirjoittanut aiheesta aina välillä tässä blogissa. Usein silloin kun olen ilmiöön jotenkin törmännyt. Useammin olen törmäänyt työyhteisöihin, jossa ihmiset ovat väsyneitä, kyllästyneitä ja leipääntyneitä ja kertovatkin avoimesti vain olevansa rahan vuoksi siinä työssä. Jotkut työt (omista kokemuksistani matkailuala ja tietotekniikka) ovat sellaisenaan sen verran palkitsevia, että niiden tekijä saattaa olla itse innostunut vaikka työyhteisö olisi vähemmän innostava. Mutta niissäkin ympäristö tekee ajan mittaa kaltaisekseen. Innostus hiipuu ellei henkilö huomaa ajoissa vaihtaa työpaikkaa innostavampaan.
Kun pohditaan työurien pidentämistä niin ei siinä mikään pakko ole mikään tehokas lääke. Mutta innostava ja innostunut työyhteisö takuuvarmasti auttaa jaksamaan ja viihtymään töissä paljon pidempään. Tiedän tämän hyvin itsestäni. Olin suunnitellut jatkavani perinteisen 65 v eläköitymisiän jälkeen työssäni vielä muutamia vuosia mutta työilmapiiri oli johdon vaihduttua muutamia vuosia aikaisemmin muuttunut niin ettei enää voinut puhua kovin innostavasta työyhteisöstä niin huonoon suuntaan oli työilmasto kehittynyt muutamassa vuodessa. Siksi jäinkin eläkkeele joulukuussa 2010 noin 65,5 v iässä. Mutta ei niitä hyödytä tässä käsitellä. Lievää heräämistä kai siinäkin yrityksessä johto on kokenut kun viihtyvyysluvut alkoivat tehdä jo melkein pohjakosketusta. Jotkut johtajat olisivat kyllä sietäneet tulla vaihdetuiksi jo ajat sitten. Helpommalla olisi kuitenkin suunnan saanut vaihdettua vähän aikaisemmin. Signaaleja oli vaikka kuinka paljon jopa selvällä suomenkielellä mutta kun useimmilla johtajilla ei ollut kykyä kuunnella. Johtamisen taitoja sekin.
Olen joskus kuullut vastaväitteitä että kyllähän tuollainen innostava työyhteisö saattaa onnistua toimihenkilöpuolella jotenkin mutta ei se työntekijäpuolella enää toimisikaan. Eräs yritysjohtaja sanoikin minulle osuvasti että 'ei me ihmiset niin kovin erilaisia olla' ja tarkoitti että kyllä työntekijäpuolellakin oikeisiin kannusteisiin reagoidaan. Olen itse kokeillut tuollaista muokkausta työntekijäpuolella ja saanut sen toimimaan vaikka siihen aikaa menikin useampia vuosia. Sellainen oli kyllä suunnitelmakin koska tiesin ettei isoa liikkeessä olevaa laivaa hetkessä käännetä. Mutta mikä loistava työyhteisö siitä sen jälkeen olikin tullut. Eräästä minuun suuren vaikutuksen tehneestä vastaavanlaisesta yksilöllisestä esimerkkitapauksesta olen kirjoittanut tässä blogissa peräti useampaan kertaan, mutta tässä yksi niistä vielä aiheeseen sopivan otsikonkin alla 'Intohimo työhön'.
Minulla oli suuri onni ja etuoikeus saada kokea yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana paljon intohimoa työhön ja innostavia työyhteisöjä jossa ikävätkin työt menettelivät. Yhteistä oli useimmiten kuitenkin hyvät johtajat (ellen sitten itse ollut siinä tehtävässä :) ja toisaalta oma asenne. Kaikilla ei ole ollut hyvää onnea.
Selailin tänään netistä ladattavaa julkaisua pikaisesti ja vakuutuin että sisältö on täyttä +++ tavaraa. Tunnen yhden kirjoittajista ja tiedän että hän on loistava tuon osa-alueen ymmärtäjä ja osaaja. Minua on tuo henkilöstön innostaminen ja villitseminen aina kiinnostanut ja siksi perehdyin nytkin kirjaan.
En uskoisi kenellekään johtamisen kanssa vähääkään tekemisiin joutuneelle olevan epäselvää miksi työyhteisön pitäisi olla innostava. Olen kirjoittanut aiheesta aina välillä tässä blogissa. Usein silloin kun olen ilmiöön jotenkin törmännyt. Useammin olen törmäänyt työyhteisöihin, jossa ihmiset ovat väsyneitä, kyllästyneitä ja leipääntyneitä ja kertovatkin avoimesti vain olevansa rahan vuoksi siinä työssä. Jotkut työt (omista kokemuksistani matkailuala ja tietotekniikka) ovat sellaisenaan sen verran palkitsevia, että niiden tekijä saattaa olla itse innostunut vaikka työyhteisö olisi vähemmän innostava. Mutta niissäkin ympäristö tekee ajan mittaa kaltaisekseen. Innostus hiipuu ellei henkilö huomaa ajoissa vaihtaa työpaikkaa innostavampaan.
Kun pohditaan työurien pidentämistä niin ei siinä mikään pakko ole mikään tehokas lääke. Mutta innostava ja innostunut työyhteisö takuuvarmasti auttaa jaksamaan ja viihtymään töissä paljon pidempään. Tiedän tämän hyvin itsestäni. Olin suunnitellut jatkavani perinteisen 65 v eläköitymisiän jälkeen työssäni vielä muutamia vuosia mutta työilmapiiri oli johdon vaihduttua muutamia vuosia aikaisemmin muuttunut niin ettei enää voinut puhua kovin innostavasta työyhteisöstä niin huonoon suuntaan oli työilmasto kehittynyt muutamassa vuodessa. Siksi jäinkin eläkkeele joulukuussa 2010 noin 65,5 v iässä. Mutta ei niitä hyödytä tässä käsitellä. Lievää heräämistä kai siinäkin yrityksessä johto on kokenut kun viihtyvyysluvut alkoivat tehdä jo melkein pohjakosketusta. Jotkut johtajat olisivat kyllä sietäneet tulla vaihdetuiksi jo ajat sitten. Helpommalla olisi kuitenkin suunnan saanut vaihdettua vähän aikaisemmin. Signaaleja oli vaikka kuinka paljon jopa selvällä suomenkielellä mutta kun useimmilla johtajilla ei ollut kykyä kuunnella. Johtamisen taitoja sekin.
Olen joskus kuullut vastaväitteitä että kyllähän tuollainen innostava työyhteisö saattaa onnistua toimihenkilöpuolella jotenkin mutta ei se työntekijäpuolella enää toimisikaan. Eräs yritysjohtaja sanoikin minulle osuvasti että 'ei me ihmiset niin kovin erilaisia olla' ja tarkoitti että kyllä työntekijäpuolellakin oikeisiin kannusteisiin reagoidaan. Olen itse kokeillut tuollaista muokkausta työntekijäpuolella ja saanut sen toimimaan vaikka siihen aikaa menikin useampia vuosia. Sellainen oli kyllä suunnitelmakin koska tiesin ettei isoa liikkeessä olevaa laivaa hetkessä käännetä. Mutta mikä loistava työyhteisö siitä sen jälkeen olikin tullut. Eräästä minuun suuren vaikutuksen tehneestä vastaavanlaisesta yksilöllisestä esimerkkitapauksesta olen kirjoittanut tässä blogissa peräti useampaan kertaan, mutta tässä yksi niistä vielä aiheeseen sopivan otsikonkin alla 'Intohimo työhön'.
Minulla oli suuri onni ja etuoikeus saada kokea yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana paljon intohimoa työhön ja innostavia työyhteisöjä jossa ikävätkin työt menettelivät. Yhteistä oli useimmiten kuitenkin hyvät johtajat (ellen sitten itse ollut siinä tehtävässä :) ja toisaalta oma asenne. Kaikilla ei ole ollut hyvää onnea.
Tunnisteet:
Johtaminen,
politiikka
21.6.2011
Syntymäpäiväni tänään
Sen lisäksi että on kesäpäivän seisaus, vuoden pisin päivä on tänään myös 66. syntymäpäiväni.
Pitäisi varmaan alkaa suhtautua syntymäpäiviin kuten naiset. Heillähän usein syntymäpäivät vietetään vain jonnekin 25-29 vuoden paikkeille. En minä osaa oikein nähdä että lisävuosilla jotain kovin ihmeellistä tapahtuisi. Ellei sitten lasketa että pahimmat levottomuudet ovat menneet ohi. On tullut rauhallisemmaksi. Suurempaa viisautta en myönnä enää pitkiin aikoihin saaneeni. Kiitos kuitenkin kaikille onnittelijoille.
Ihan en ole vielä samassa tilassa kuin suuresti arvostamani elokuvaohjaaja Luis Bunuel kertoi elämänkertakirjassaan. Hän kun tuli tiettyyn ikään niin ettei enää oikein naisten seura saanut sävähtämään hän piti sitä suurena ja vapauttavana helpotuksena kun sai rauhassa keskittyä kokonaan muihin lempiharrastuksiinsa juomiseen (en muista ihan varmaan mutta taisi olla viskin siemailu) ja sikarien poltteluun. Ei tarvinnut enää koko ajan jahdata naisia kaato mielessä. Yksityiskohta oli niin hauskasti kerrottu kirjassa että se jäi mieleeni ja harvoin kuulee kenenkään miehen puhuvan niin onnellisena tuollaisesta ongelmasta.
Olen jossain aikaisemmin kertonut miten oma silloin hyvin nuorekkaan oloinen ja virkeä isäni vasta 80-vuotispäivillään piti puheen, jossa hän kertoi, että kai hänen nyt on myönnettävä vihdoin että hän on vanhus. Nelisen vuotta myöhemmin isä kuoli. Nyt siitä on jo yli 15 vuotta.
Vanhempi poikani kertoi juuri puhelimessa, miten vastikään pitkälti yli 90-vuotiaana edesmennyt (ex-)appiukkoni oli sanonut, että hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vanhaksi silloin kun ensimmäinen lapsi pääsi vanhuuseläkkeelle. Siihen minulla on varmaan aikaa vajaa 25 vuotta.
Tuossahan sitä on tavoitteita kerrakseen pyrkimyksille kaikkien pikku ja vähän isompienkin kremppojen keskellä. Onneksi sentään mieli on toistaiseksi hyvässä ja nuorekkaassa kunnossa.
Pitäisi varmaan alkaa suhtautua syntymäpäiviin kuten naiset. Heillähän usein syntymäpäivät vietetään vain jonnekin 25-29 vuoden paikkeille. En minä osaa oikein nähdä että lisävuosilla jotain kovin ihmeellistä tapahtuisi. Ellei sitten lasketa että pahimmat levottomuudet ovat menneet ohi. On tullut rauhallisemmaksi. Suurempaa viisautta en myönnä enää pitkiin aikoihin saaneeni. Kiitos kuitenkin kaikille onnittelijoille.
Ihan en ole vielä samassa tilassa kuin suuresti arvostamani elokuvaohjaaja Luis Bunuel kertoi elämänkertakirjassaan. Hän kun tuli tiettyyn ikään niin ettei enää oikein naisten seura saanut sävähtämään hän piti sitä suurena ja vapauttavana helpotuksena kun sai rauhassa keskittyä kokonaan muihin lempiharrastuksiinsa juomiseen (en muista ihan varmaan mutta taisi olla viskin siemailu) ja sikarien poltteluun. Ei tarvinnut enää koko ajan jahdata naisia kaato mielessä. Yksityiskohta oli niin hauskasti kerrottu kirjassa että se jäi mieleeni ja harvoin kuulee kenenkään miehen puhuvan niin onnellisena tuollaisesta ongelmasta.
Olen jossain aikaisemmin kertonut miten oma silloin hyvin nuorekkaan oloinen ja virkeä isäni vasta 80-vuotispäivillään piti puheen, jossa hän kertoi, että kai hänen nyt on myönnettävä vihdoin että hän on vanhus. Nelisen vuotta myöhemmin isä kuoli. Nyt siitä on jo yli 15 vuotta.
Vanhempi poikani kertoi juuri puhelimessa, miten vastikään pitkälti yli 90-vuotiaana edesmennyt (ex-)appiukkoni oli sanonut, että hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vanhaksi silloin kun ensimmäinen lapsi pääsi vanhuuseläkkeelle. Siihen minulla on varmaan aikaa vajaa 25 vuotta.
Tuossahan sitä on tavoitteita kerrakseen pyrkimyksille kaikkien pikku ja vähän isompienkin kremppojen keskellä. Onneksi sentään mieli on toistaiseksi hyvässä ja nuorekkaassa kunnossa.
Miksi yritykset muuttaisivat ulkomaille?
Olen vuosikausia lukenut uhkailuja ja nyyhkytarinoita yritysten ulkomaille muuttamisesta. Ja toinen vastaava uhkailu on, että meidän parhaat johtaja-ainekset muuttavat ulkomaille jos veroja nostetaan, bonuksia ja optioita rajoitetaan tai ei makseta riittävän isoja palkkoja.
Yksi irvokkaimpia väitteitä oli Myllykoski Oy:n omistajajohtajan väite:
'jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi.'
Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.
Samanlainen esimerkki on kun väitetään, että jos meidän huippuvirkamiehille ei makseta riittävän hyvin ne lähtevät ulkomaille, missä heille maksetaan riittävästi. Ikään kuin suomalaisista johtajista kilpailtaisiin maailmalla verisesti toinen toistaan korkeammilla palkkatarjouksilla.
Minun mielestäni hyvä esimerkki oli Yleisradion toimitusjohtajan vaihto jonkin aikaa sitten. Uudelle toimitusjohtajalle maksettiin noin puolet enemmän palkkaa kuin hyvin hommaa hoitaneelle (minun mielestä!) edeltäjälle, Mikael Jungnerille.
Erityisen suurta tuhlaavaisuutta tuntuvat harrastavan yritykset joiden omistus on jotenkin hämärtynyt jonnekin taustalle tai valtion yritykset. Siellä usein koko toimintaa ohjaavat lähes omistajan ottein palkatut johtajat. Parhaina esimerkkeinä eläkevakuutusyhtiöiden johtajilleen maksamat megapalkat. Miksei samaan ryhmään voisi laittaa vaikkapa Fortumin. Sai siellä muutkin johtajat jättiläismäisiä bonuksia kuin Mikael Lilius.
Valtion yritykset on sitten oma lukunsa. Niiden ns omistajaohjaus on ilmeisesti jotain hyväveliverkoston ylläpitoa ja rahoittamista.
Yritysten muutto ulkomaille johtuu useimmiten ihan yksinkertaisesti siitä, että uusi sijaintimaa usein on matalan elintason ja halvan palkkatason kehitysmaa. Eteläinen naapurimaamme Eesti on myös houkutellut halvan palkkatasonsa vuoksi, mutta suuri tekijä on siellä myös meitä suomalaisia muistuttava kansanluonne. Osansa on myös ollut sillä, että Eestissä uskotaan olojen vakauteen. Samaa ei voi sanoa itänaapurista Venäjästä. Ja se on varmaan ollut suuri sinne etabloitumisen este.
Sitten on Intia, Kiina, Pakistan, Bangladesh, Thaimaa, Vietnam yms maat joissa kansa on pienipalkkaista ja työteliästä.
Meillä esitetään usein että meidän pitäisi saada palkkakustannuksiamme alennettua niin, että se oli kilpailukykyinen. Mutta siinä kerta kaikkiaan unohdetaan, että siihen me ei kyetä. Ei me kyetä kilpailemaan esimerkiksi Bangladeshin palkkatason kanssa. Ei tarvitse kuin vertailla elämisen kustannuksia siellä ja meillä niin ymmärtää ettei meillä palkkatason alentaminen 80-90% kerta kaikkiaan onnistu.
Eli meidän kilpailuasetelmaa on verrattava vastaaviin länsimaihin. On sitä tuotantoa muissakin länsimaissa edelleen.
Yritysten tukiaiset on jännä kokonaisuus. Käytäntöhän osoittaa että lähinnä hyvin pärjänneitä yrityksiä on tuettu. Joskus puhutaan tukemisen kohdentamisesta toisin mutta jokainen ymmärtää ettei huonosti meneviä yrityksiä kannata tukea. Sitten voikin kysyä, että olisivatko hyvin menestyneet yritykset menestyneet hyvin ilman tukiakin?
Tuilla houkutteleminen seutukunnalle tai maahan on yleistä. Esimerkiksi Irlanti rakensi valtavan määrän työpaikkoja tarjoamalla tukia, määräaikaisia verovapauksia ja -helpotuksia. Irlannin valttina oli kustannusten kehitysmaatason ohella kuitenkin länsieurooppalaiset ihmiset, joiden äidinkieli oli englanti. Monikansallisille amerikkalaisille yrityksille hyvä houkutin. Mikä lopputulos on ollut. Kun noiden huojennusten määräaika loppuu monet yritykset muuttavat sittenkin pois joko paikkoihin jossa on saatavissa taas uusia huojennuksia tai sitten muuten vain seudulle joka paremmin sopii toiminnalle. Irvokasta oli keväällä 2011 Irlannin tukipaketeista keskusteltaessa että muut Euroopan maat joilta tuota tukemista edellytettiin asettivat vaatimuksen että Irlannin verokilpailun heidän kanssaan pitää loppua eli Irlannin olisi pitänyt nostaa verojaan muiden Euroopan maiden tasolle. Ei muuten nostanut mutta tukiaiset hoidettiin silti.
Yritysten ja yritysjohtajien muutto ulkomaille on osa globalisaation tuomista jutuista. Meidän on vain niihin sopeuduttava. Johtajien muuttamisesta en olisi huolissani. Sellaista kilpailua suomalaisesta johtamistaidosta ei ole. Meillä kun ei kerta kaikkiaan ole mitään Harvardin veroisia kansainvälisiä huippujohtajien valmentavia yliopistoja. Mutta yritysten muuttaminen on huolestuttavampaa. Toisaalta kun yrityksiä muuttaa riittävästi vaikuttavat ne kohdemaissaan palkka- ja kustannustasoa nostavasti ainakin pidemmällä tähtäimellä ja se taas vähentää eroja. Mutta se tasoittava tähtäin on pitkä. Siinä välilläkin on tehtävä jotain ettei maamme näivety.
Ei minullakaan mitään patenttilääkkeitä ole. Eikä sellaisia edes ole. Mutta inhoan asian ympärillä tapahtuvaa kaikenlaista roskanpuhumista ja uhkailua. Usein vielä niin huonosti argumentoitua että panee suorastaan vihaksi.
Nyt kun kestävyysvajetta ollaan kuromassa umpeen olisi oivallinen tilaisuus karsia erilaisia yritystukia. Minä ainakin uskon että suurin osa niistä on hyödyttömiä.
Koijarit (en halua sanoa huijarit, koska osa heistä toimii ihan laillisesti!) on asia erikseen. He etsiytyvät joka tapauksessa kaikenlaisiin hämäräbisneksiä mahdollistaviin veroparatiiseihin. Mutta minusta tuntuu huolestuttavalta, että hallitusohjelmaa laadittaessa sekä kokoomus että RKP tuntuivat jopa vastustavan harmaan talouden vastaista taistelua. Kun ohjelmaluonnoksissa oli julistus että kotimaiset lähes anonyymin omistuksen sallivat hallintarekisterit estettäisiin he pyyhkivät yli nuo kohdat ohjelmasta. Nyt jo arvellaan ison osan suomalaistakin pörssiomistusta kanavoituneen ulkomaalaisille instituutioille tarkoitettuihin hallintarekistereihin.
Yksi irvokkaimpia väitteitä oli Myllykoski Oy:n omistajajohtajan väite:
'jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi.'
Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.
Samanlainen esimerkki on kun väitetään, että jos meidän huippuvirkamiehille ei makseta riittävän hyvin ne lähtevät ulkomaille, missä heille maksetaan riittävästi. Ikään kuin suomalaisista johtajista kilpailtaisiin maailmalla verisesti toinen toistaan korkeammilla palkkatarjouksilla.
Minun mielestäni hyvä esimerkki oli Yleisradion toimitusjohtajan vaihto jonkin aikaa sitten. Uudelle toimitusjohtajalle maksettiin noin puolet enemmän palkkaa kuin hyvin hommaa hoitaneelle (minun mielestä!) edeltäjälle, Mikael Jungnerille.
Erityisen suurta tuhlaavaisuutta tuntuvat harrastavan yritykset joiden omistus on jotenkin hämärtynyt jonnekin taustalle tai valtion yritykset. Siellä usein koko toimintaa ohjaavat lähes omistajan ottein palkatut johtajat. Parhaina esimerkkeinä eläkevakuutusyhtiöiden johtajilleen maksamat megapalkat. Miksei samaan ryhmään voisi laittaa vaikkapa Fortumin. Sai siellä muutkin johtajat jättiläismäisiä bonuksia kuin Mikael Lilius.
Valtion yritykset on sitten oma lukunsa. Niiden ns omistajaohjaus on ilmeisesti jotain hyväveliverkoston ylläpitoa ja rahoittamista.
Yritysten muutto ulkomaille johtuu useimmiten ihan yksinkertaisesti siitä, että uusi sijaintimaa usein on matalan elintason ja halvan palkkatason kehitysmaa. Eteläinen naapurimaamme Eesti on myös houkutellut halvan palkkatasonsa vuoksi, mutta suuri tekijä on siellä myös meitä suomalaisia muistuttava kansanluonne. Osansa on myös ollut sillä, että Eestissä uskotaan olojen vakauteen. Samaa ei voi sanoa itänaapurista Venäjästä. Ja se on varmaan ollut suuri sinne etabloitumisen este.
Sitten on Intia, Kiina, Pakistan, Bangladesh, Thaimaa, Vietnam yms maat joissa kansa on pienipalkkaista ja työteliästä.
Meillä esitetään usein että meidän pitäisi saada palkkakustannuksiamme alennettua niin, että se oli kilpailukykyinen. Mutta siinä kerta kaikkiaan unohdetaan, että siihen me ei kyetä. Ei me kyetä kilpailemaan esimerkiksi Bangladeshin palkkatason kanssa. Ei tarvitse kuin vertailla elämisen kustannuksia siellä ja meillä niin ymmärtää ettei meillä palkkatason alentaminen 80-90% kerta kaikkiaan onnistu.
Eli meidän kilpailuasetelmaa on verrattava vastaaviin länsimaihin. On sitä tuotantoa muissakin länsimaissa edelleen.
Yritysten tukiaiset on jännä kokonaisuus. Käytäntöhän osoittaa että lähinnä hyvin pärjänneitä yrityksiä on tuettu. Joskus puhutaan tukemisen kohdentamisesta toisin mutta jokainen ymmärtää ettei huonosti meneviä yrityksiä kannata tukea. Sitten voikin kysyä, että olisivatko hyvin menestyneet yritykset menestyneet hyvin ilman tukiakin?
Tuilla houkutteleminen seutukunnalle tai maahan on yleistä. Esimerkiksi Irlanti rakensi valtavan määrän työpaikkoja tarjoamalla tukia, määräaikaisia verovapauksia ja -helpotuksia. Irlannin valttina oli kustannusten kehitysmaatason ohella kuitenkin länsieurooppalaiset ihmiset, joiden äidinkieli oli englanti. Monikansallisille amerikkalaisille yrityksille hyvä houkutin. Mikä lopputulos on ollut. Kun noiden huojennusten määräaika loppuu monet yritykset muuttavat sittenkin pois joko paikkoihin jossa on saatavissa taas uusia huojennuksia tai sitten muuten vain seudulle joka paremmin sopii toiminnalle. Irvokasta oli keväällä 2011 Irlannin tukipaketeista keskusteltaessa että muut Euroopan maat joilta tuota tukemista edellytettiin asettivat vaatimuksen että Irlannin verokilpailun heidän kanssaan pitää loppua eli Irlannin olisi pitänyt nostaa verojaan muiden Euroopan maiden tasolle. Ei muuten nostanut mutta tukiaiset hoidettiin silti.
Yritysten ja yritysjohtajien muutto ulkomaille on osa globalisaation tuomista jutuista. Meidän on vain niihin sopeuduttava. Johtajien muuttamisesta en olisi huolissani. Sellaista kilpailua suomalaisesta johtamistaidosta ei ole. Meillä kun ei kerta kaikkiaan ole mitään Harvardin veroisia kansainvälisiä huippujohtajien valmentavia yliopistoja. Mutta yritysten muuttaminen on huolestuttavampaa. Toisaalta kun yrityksiä muuttaa riittävästi vaikuttavat ne kohdemaissaan palkka- ja kustannustasoa nostavasti ainakin pidemmällä tähtäimellä ja se taas vähentää eroja. Mutta se tasoittava tähtäin on pitkä. Siinä välilläkin on tehtävä jotain ettei maamme näivety.
Ei minullakaan mitään patenttilääkkeitä ole. Eikä sellaisia edes ole. Mutta inhoan asian ympärillä tapahtuvaa kaikenlaista roskanpuhumista ja uhkailua. Usein vielä niin huonosti argumentoitua että panee suorastaan vihaksi.
Nyt kun kestävyysvajetta ollaan kuromassa umpeen olisi oivallinen tilaisuus karsia erilaisia yritystukia. Minä ainakin uskon että suurin osa niistä on hyödyttömiä.
Koijarit (en halua sanoa huijarit, koska osa heistä toimii ihan laillisesti!) on asia erikseen. He etsiytyvät joka tapauksessa kaikenlaisiin hämäräbisneksiä mahdollistaviin veroparatiiseihin. Mutta minusta tuntuu huolestuttavalta, että hallitusohjelmaa laadittaessa sekä kokoomus että RKP tuntuivat jopa vastustavan harmaan talouden vastaista taistelua. Kun ohjelmaluonnoksissa oli julistus että kotimaiset lähes anonyymin omistuksen sallivat hallintarekisterit estettäisiin he pyyhkivät yli nuo kohdat ohjelmasta. Nyt jo arvellaan ison osan suomalaistakin pörssiomistusta kanavoituneen ulkomaalaisille instituutioille tarkoitettuihin hallintarekistereihin.
20.6.2011
Yleisradio ja television uusinnat
Mietin tuossa yksi päivä, että mitähän sanovat Yleisradion henkilöstön piirissä tehtävät tyytyväisyysmittaukset uuden toimitusjohtajan Michael Jungnerin jälkeisestä ajasta. Onko arvot muuttuneet? Jungnerin aikaanhan henkilöstön tyytyväisyys oli kovaa tasoa.
Minua on alkanut entistä enemmän häiritä lukuisat samojen ohjelmien uusinnat. Joskus aikoinaan oli erilaisissa ohjelmakartoissa uusinnat merkitty. Taisi vielä usein lukea 1. uusinta tai 2. uusinta. Ilmeisesti nykyisellään ei enää kehdata julkaista tietoa uusinnasta kun ohjelmakartasta paljastuisi ensisilmäyksellä että ohjelmisto koostuu pääosin uusinnoista.
Asiaohjelmien taso on Ylessä pysynyt kohtuullisena. Toimittajien viher-vasemmistolaisuus näkyy ehkä liikaa vaikka vanhana ex-vihreänä siedän sellaistakin. Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen asenteellisuus on ollut jopa häiritsevää. Hiukan äänenpainoissa on näkynyt varovaisia muutoksia kun jo keski-Euroopastakin on jopa asiantuntijoilta kuulunut samanlaisia puheenvuoroja kuin Timo Soinilta. Ehkä toimittajia alkaa jo pelottaa jos ovatkin veikanneet vääriä hevosia "voittajiksi" :)
Minua on alkanut entistä enemmän häiritä lukuisat samojen ohjelmien uusinnat. Joskus aikoinaan oli erilaisissa ohjelmakartoissa uusinnat merkitty. Taisi vielä usein lukea 1. uusinta tai 2. uusinta. Ilmeisesti nykyisellään ei enää kehdata julkaista tietoa uusinnasta kun ohjelmakartasta paljastuisi ensisilmäyksellä että ohjelmisto koostuu pääosin uusinnoista.
Asiaohjelmien taso on Ylessä pysynyt kohtuullisena. Toimittajien viher-vasemmistolaisuus näkyy ehkä liikaa vaikka vanhana ex-vihreänä siedän sellaistakin. Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen asenteellisuus on ollut jopa häiritsevää. Hiukan äänenpainoissa on näkynyt varovaisia muutoksia kun jo keski-Euroopastakin on jopa asiantuntijoilta kuulunut samanlaisia puheenvuoroja kuin Timo Soinilta. Ehkä toimittajia alkaa jo pelottaa jos ovatkin veikanneet vääriä hevosia "voittajiksi" :)
Kreikkalaisten mielenosoitukset
Minä ymmärrän aika hyvin kreikkalaisten mielenosoituksia. Temperamenttisina etelämaalaisina he astuvat kaduille banderoilleineen mieltä osoittamaan. Me suomalaiset olemme hillittyjä ja äänestimme aika eleettömästi Perussuomalaiset puolueelle jytkyt. Eikä se mikään ihme edes ollut jos ymmärsi vähääkään minkälainen raivo velloi kansan syvissä riveissä. Se oli vain isojen puolueiden mahoille ja turtuneille johtajille yllätys.
Kreikan sopeutus on ongelmallinen kun se kuuluu euroalueeseen. Ei siellä ole mitään mekanismia esimerkiksi devalvaatiolle. Omalla valuutalla drakmalla olisi mahdollisuus sopeuttaa paljonkin antamalla vain vaihtokurssin kellua sopivalle tasolle. Paljon "siistimmin". Kuten meillä Suomessa aikoinaan tehtiin. Ja kuten Ruotsi tekee edelleen omalla kruunullaan ja pitää vientinsä kilpailukykyisenä.
Mietin miltä minusta tuntuisi jos minulle sanottaisiin (arvot on keksittyjä mutta vastannevat todellisuutta karmeudessaan), että ensi kuusta lähtien palkkasi tai eläkkeesi pienenee pysyvästi aikaisemmasta 20-40%. Kesälomasi lyhenee puoleen ja eläkkeelle pääset vasta 10 vuotta myöhemmin kun uskoit ja aiemmat lait "takasivat". Ja kaikki tämä virallisesti rauhan aikana. Vain yhteisen hyvän vuoksi tai oikeammin vain maatasi johtaneiden poliitikkohuijarien vuoksi.
Jotain tuollaista shokkisopeutustahan Kreikan hallitus yrittää tehdä. Ei ihme jos kansa tekee vastarintaa vaikkapa mielenosoituksilla.
Meillä Paavo Lipponen oli pääministerikautenaan taitava. Hän lausui jopa jossain mediassa aivan ikimuistettavasti muistiini painuneen viisauden, että kun leikataan askeleittain pieniä viipaleita ei ne kerralla kirpaise ja muutamassa vuodessa on pystytty leikkaamaan aika paljon ilman että kansalaiset hirveästi ovat kerralla hermostuneet. Huomaavat vain tapahtuneet tosiasiat jälkikäteen kun on jo myöhäistä.
Eläkeläisten alunperin tilapäiseksi kaavailtu taitettu indeksi on yksi tuollainen.
Kirjoitan lähipäivinä taas eläkkeistä kun olen tällä välin saanut kaipaamiani lisätietoja työeläkejärjestelmän rahastoinnista ja rahastointiasteen epämääräisestä kehityksestä eri vuosikymmeninä. Sekin näyttää ilmakuplalta. Pahimmat manipuloitsijat ovat olleet eläkejärjestelmää ohjaavat ja säätävät vastuuhenkilöt. Heidän vaikutusvaltansa ja henkilökohtaiset etunsa ovat olleet tärkeimpiä päätöksentekokriteerejä ja näyttävät olevan sitä edelleen.
Kreikan sopeutus on ongelmallinen kun se kuuluu euroalueeseen. Ei siellä ole mitään mekanismia esimerkiksi devalvaatiolle. Omalla valuutalla drakmalla olisi mahdollisuus sopeuttaa paljonkin antamalla vain vaihtokurssin kellua sopivalle tasolle. Paljon "siistimmin". Kuten meillä Suomessa aikoinaan tehtiin. Ja kuten Ruotsi tekee edelleen omalla kruunullaan ja pitää vientinsä kilpailukykyisenä.
Mietin miltä minusta tuntuisi jos minulle sanottaisiin (arvot on keksittyjä mutta vastannevat todellisuutta karmeudessaan), että ensi kuusta lähtien palkkasi tai eläkkeesi pienenee pysyvästi aikaisemmasta 20-40%. Kesälomasi lyhenee puoleen ja eläkkeelle pääset vasta 10 vuotta myöhemmin kun uskoit ja aiemmat lait "takasivat". Ja kaikki tämä virallisesti rauhan aikana. Vain yhteisen hyvän vuoksi tai oikeammin vain maatasi johtaneiden poliitikkohuijarien vuoksi.
Jotain tuollaista shokkisopeutustahan Kreikan hallitus yrittää tehdä. Ei ihme jos kansa tekee vastarintaa vaikkapa mielenosoituksilla.
Meillä Paavo Lipponen oli pääministerikautenaan taitava. Hän lausui jopa jossain mediassa aivan ikimuistettavasti muistiini painuneen viisauden, että kun leikataan askeleittain pieniä viipaleita ei ne kerralla kirpaise ja muutamassa vuodessa on pystytty leikkaamaan aika paljon ilman että kansalaiset hirveästi ovat kerralla hermostuneet. Huomaavat vain tapahtuneet tosiasiat jälkikäteen kun on jo myöhäistä.
Eläkeläisten alunperin tilapäiseksi kaavailtu taitettu indeksi on yksi tuollainen.
Kirjoitan lähipäivinä taas eläkkeistä kun olen tällä välin saanut kaipaamiani lisätietoja työeläkejärjestelmän rahastoinnista ja rahastointiasteen epämääräisestä kehityksestä eri vuosikymmeninä. Sekin näyttää ilmakuplalta. Pahimmat manipuloitsijat ovat olleet eläkejärjestelmää ohjaavat ja säätävät vastuuhenkilöt. Heidän vaikutusvaltansa ja henkilökohtaiset etunsa ovat olleet tärkeimpiä päätöksentekokriteerejä ja näyttävät olevan sitä edelleen.
17.6.2011
Retiiseillä herkuttelu
Tuli viime viikolla mieleeni vanha tapa syödä retiisejä. Tapa jonka isäni opetti minulle lapsena. Vaikka syön edelleen retiisejä mielelläni niin olin tavan jo unohtanut.
Eli retiisit pestääm tavanomaisesti ja minä myös kuivaan ne. Sitten tuleekin se mielenkiintoinen. Voirasiasta veitsellä pieni nokare aitoa voita retiisin päähän ja siihen sitten ripotellaan hiukan vielä suolaa. Ja sitten suuhun.
Elämys oli mahtava. Suorastaan uskomaton. Retiisin kirpeys neutraloitui kummallisesti kokonaan tuosta voi-suola yhdistelmästä. Söin herkutellen koko pienen retiisinipun eikä suuhun jäänyt minkäänlaista kirpeää jälkimakua.
Ostin tällä viikollakin retiisejä ja kokeilin uudestaan. Herkullista. Taidan palata kokonaan tuohon lapsuuden tapaan nauttia retiisejä.
Eli retiisit pestääm tavanomaisesti ja minä myös kuivaan ne. Sitten tuleekin se mielenkiintoinen. Voirasiasta veitsellä pieni nokare aitoa voita retiisin päähän ja siihen sitten ripotellaan hiukan vielä suolaa. Ja sitten suuhun.
Elämys oli mahtava. Suorastaan uskomaton. Retiisin kirpeys neutraloitui kummallisesti kokonaan tuosta voi-suola yhdistelmästä. Söin herkutellen koko pienen retiisinipun eikä suuhun jäänyt minkäänlaista kirpeää jälkimakua.
Ostin tällä viikollakin retiisejä ja kokeilin uudestaan. Herkullista. Taidan palata kokonaan tuohon lapsuuden tapaan nauttia retiisejä.
Euroopan pysyvä vakausmekanismi
Törmäsin netissä kaikenlaista sekalaista tutkiessani mielenkiintoiseen. Euroopan pysyvä vakausmekanismi ja siihen liittyvä pieni yksityiskohta. Uskoisin että lähde sen tiedon on löytänyt.
Siis kysymyksessä on Luxemburgiin perustettava pankin tyylinen rahoituslaitos jonka EU maat perustavat ja yhdessä rahoittavat. So far so good.
En puutu ollenkaan noihin asiajuttuihin. Mutta yksi asia iski heti silmääni: Sopimukssen liittyvät lukuisat erivapaudet (kopioin luettelon tähän):
Erioikeudet
- EVM:llä on kaikkien jäsenvaltioiden alueella tehtäviensä suorittamisen edellyttämät erioikeudet ja vapaudet. EVM pyrkii saamaan samat erioikeudet ja vapaudet myös niissä muissa maissa, joissa se harjoittaa toimintaansa tai sillä on varoja. … Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että EVM:llä on niiden alueella sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet.
- EVM, sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta tai siitä on sovittu EVM:n tekemässä sopimuksessa. EVM on vapautettu kaikesta takavarikosta ja pakkolunastuksesta. EVM:n asiakirjat ja toimitilat ovat loukkaamattomia.
- Virallisen toimintansa osalta EVM, sen varat, tuotot, omaisuus sekä valtiosopimuksen mukainen toiminta ja toimet on vapautettu kaikista välittömistä veroista.
- EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien palkkojen ja korvausten osalta vapautettu kansallisesta tuloverosta.
- Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet ja varajäsenet, toimitusjohtaja, henkilökunta ja komiteoiden jäsenet sekä edellä mainittujen neuvonantajat on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, jotka kohdistuvat heidän toimintaansa mainittua tehtävää suoritettaessa.
- Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa koskevat salassa pidettävät tiedot.
Jumankaude. Taas yksi uusi verovapaa rälssi elämään meidän tavallisten (eri maiden) kansalaisten siivellä. Ei röyhkeydellä ole mitään rajaa. Irvokasta on, että kreikkalaisia kovasti moititaan samanaikaisesti kaikenlaisten kohtuuttomien erivapauksien luomisesta yhteiskuntaansa mutta nyt nämä pelastajat haluavat säädättää tuollaiset etuoikeudet itselleen. Ihan naama pokkana.
En löytänyt tähän minkälaisia eläke-ehtoja henkilöstölle oli kaavailtu mutta todennäköisesti normaaliin EU-tyyliin nekin olisivat superedulliset. En muista enää ulkoa mutta hämmästelin aikoinaan EU-virkamiesten ruhtinaallisia eläke-etujakin. Taisivat olla samaa luokka kuin meidän kansanedustajillamme. Jos en ihan väärin muista niin täyden eläkkeen taisi saada 15-20 vuoden palvelulla ja muutkin ehdot olivat samalla tavoin generöösit. Eli kyllä sieltä kelpaa Olli Rehnin jäädä eläkkeelle. Ja taitaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin kylpeä Roope Ankan tavoin rahassa kun saa EU-eläkkeen päälle vielä Suomen Pankin erityisen hyvän eläkkeen. Muistikuvani mukaan Suomen Pankilla on ihan omat eläke-ehdot eikä ne noudata mitään tavallisten kansalaisten työeläkkeiden niuhoja sääntöjä.
Että sellaisia vekkuleita meidän kukkaroillamme huseeraa.
Siis kysymyksessä on Luxemburgiin perustettava pankin tyylinen rahoituslaitos jonka EU maat perustavat ja yhdessä rahoittavat. So far so good.
En puutu ollenkaan noihin asiajuttuihin. Mutta yksi asia iski heti silmääni: Sopimukssen liittyvät lukuisat erivapaudet (kopioin luettelon tähän):
Erioikeudet
- EVM:llä on kaikkien jäsenvaltioiden alueella tehtäviensä suorittamisen edellyttämät erioikeudet ja vapaudet. EVM pyrkii saamaan samat erioikeudet ja vapaudet myös niissä muissa maissa, joissa se harjoittaa toimintaansa tai sillä on varoja. … Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että EVM:llä on niiden alueella sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet.
- EVM, sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta tai siitä on sovittu EVM:n tekemässä sopimuksessa. EVM on vapautettu kaikesta takavarikosta ja pakkolunastuksesta. EVM:n asiakirjat ja toimitilat ovat loukkaamattomia.
- Virallisen toimintansa osalta EVM, sen varat, tuotot, omaisuus sekä valtiosopimuksen mukainen toiminta ja toimet on vapautettu kaikista välittömistä veroista.
- EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien palkkojen ja korvausten osalta vapautettu kansallisesta tuloverosta.
- Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet ja varajäsenet, toimitusjohtaja, henkilökunta ja komiteoiden jäsenet sekä edellä mainittujen neuvonantajat on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, jotka kohdistuvat heidän toimintaansa mainittua tehtävää suoritettaessa.
- Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa koskevat salassa pidettävät tiedot.
Jumankaude. Taas yksi uusi verovapaa rälssi elämään meidän tavallisten (eri maiden) kansalaisten siivellä. Ei röyhkeydellä ole mitään rajaa. Irvokasta on, että kreikkalaisia kovasti moititaan samanaikaisesti kaikenlaisten kohtuuttomien erivapauksien luomisesta yhteiskuntaansa mutta nyt nämä pelastajat haluavat säädättää tuollaiset etuoikeudet itselleen. Ihan naama pokkana.
En löytänyt tähän minkälaisia eläke-ehtoja henkilöstölle oli kaavailtu mutta todennäköisesti normaaliin EU-tyyliin nekin olisivat superedulliset. En muista enää ulkoa mutta hämmästelin aikoinaan EU-virkamiesten ruhtinaallisia eläke-etujakin. Taisivat olla samaa luokka kuin meidän kansanedustajillamme. Jos en ihan väärin muista niin täyden eläkkeen taisi saada 15-20 vuoden palvelulla ja muutkin ehdot olivat samalla tavoin generöösit. Eli kyllä sieltä kelpaa Olli Rehnin jäädä eläkkeelle. Ja taitaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin kylpeä Roope Ankan tavoin rahassa kun saa EU-eläkkeen päälle vielä Suomen Pankin erityisen hyvän eläkkeen. Muistikuvani mukaan Suomen Pankilla on ihan omat eläke-ehdot eikä ne noudata mitään tavallisten kansalaisten työeläkkeiden niuhoja sääntöjä.
Että sellaisia vekkuleita meidän kukkaroillamme huseeraa.
15.6.2011
Musta pantteri - Black Shot
Olen jäänyt koukkuun tuohon Fazerin ihanaan salmiakkikarkkiin tai oikeammin nyt sen uudehkoon Black Shot versioon.
Enhän minä saisi syödä tuollaisia. Ihan riittävästi on keskivartalolihavuutta ja tupakastakin olen päässyt eroon jo yli 10 vuotta sitten. Eikä tuollaisen pussin herkuttelu kerralla ole terveelliistä sokeriarvoillekaan.
Mutta kun tuo Black Shot tuli markkinoille alkoi tavallinen Pantteri tuntua aika pliisulta.
Välillä kävi niinkin että lankesin milloin missäkin kaupassa ostamaan tuollaisne pussin kunnes tein päätöksen yhdestä karkkipäivästä viikossa ja otin siksi lauantain. Ihan kuten lapsille. Parin lauantain jälkeen älysin ettei tuokaan ole järkevää. Eihän minun sentään joka lauantai ole mussutettava tuota pussia.
Nykyään röyhistän rintaa kun pääsen kaupassa karkkitelineiden ohi ostamatta Pantteria. Kun pääsen kaupan ulkopuolelle olen äärettömän ylpeä että onnistuin taas vastustamaan tuota houkuttelevaa syntiä.
Kun ei osta niin ei tule syötyä. So simple as that!
Noudattamalla Antti Heikkilän vähähiilihydraattista Pellinki-diettiä olen päässyt aika hyvään vauhtiin laihdutuksessa. Mutta laihdutusurakka jatkuu.
On minulla muitakin syntejä kuin tuo Pantteri Black Shot. Tupakkaa en polta. Alkoholia juon aika vähän sitäkin. Terveysmielessä pitäisi ihan lisätä punaviiniä tai konjakkia. Tosin en voi sanoa olevani kummankaan suuri ystävä - ainakaan halpojen laatujen. Valkoviinit ja kuohuviinit on suosikkejani. Kozelin tummasta oluesta pidän myöskin mutta minulle oli järkytys lukea miten hiilihydraattipitoista olut on. Erilaisista siidereistäkin olen pitänyt vaikka kotimaiset siiderit pääasiassa ovat aika mauttomia sokeri- tai keinomakeutuslitkuja. Väkevistä pidän Calvadoksesta ja huippuluokan skottiviskeistä, joihin viimeksimainittuihin ei minun eläkeläisen tulot oikein riitä jos kovasti innostuisin. Ääh. Ei pidä puhua niin ei ala tehdä mielikään.
Maistakaa Pantterin Black Shottia jos pidätte jossain muodossa salmiakista. Mutta älkää jääkö koukkuun.
Enhän minä saisi syödä tuollaisia. Ihan riittävästi on keskivartalolihavuutta ja tupakastakin olen päässyt eroon jo yli 10 vuotta sitten. Eikä tuollaisen pussin herkuttelu kerralla ole terveelliistä sokeriarvoillekaan.
Mutta kun tuo Black Shot tuli markkinoille alkoi tavallinen Pantteri tuntua aika pliisulta.
Välillä kävi niinkin että lankesin milloin missäkin kaupassa ostamaan tuollaisne pussin kunnes tein päätöksen yhdestä karkkipäivästä viikossa ja otin siksi lauantain. Ihan kuten lapsille. Parin lauantain jälkeen älysin ettei tuokaan ole järkevää. Eihän minun sentään joka lauantai ole mussutettava tuota pussia.
Nykyään röyhistän rintaa kun pääsen kaupassa karkkitelineiden ohi ostamatta Pantteria. Kun pääsen kaupan ulkopuolelle olen äärettömän ylpeä että onnistuin taas vastustamaan tuota houkuttelevaa syntiä.
Kun ei osta niin ei tule syötyä. So simple as that!
Noudattamalla Antti Heikkilän vähähiilihydraattista Pellinki-diettiä olen päässyt aika hyvään vauhtiin laihdutuksessa. Mutta laihdutusurakka jatkuu.
On minulla muitakin syntejä kuin tuo Pantteri Black Shot. Tupakkaa en polta. Alkoholia juon aika vähän sitäkin. Terveysmielessä pitäisi ihan lisätä punaviiniä tai konjakkia. Tosin en voi sanoa olevani kummankaan suuri ystävä - ainakaan halpojen laatujen. Valkoviinit ja kuohuviinit on suosikkejani. Kozelin tummasta oluesta pidän myöskin mutta minulle oli järkytys lukea miten hiilihydraattipitoista olut on. Erilaisista siidereistäkin olen pitänyt vaikka kotimaiset siiderit pääasiassa ovat aika mauttomia sokeri- tai keinomakeutuslitkuja. Väkevistä pidän Calvadoksesta ja huippuluokan skottiviskeistä, joihin viimeksimainittuihin ei minun eläkeläisen tulot oikein riitä jos kovasti innostuisin. Ääh. Ei pidä puhua niin ei ala tehdä mielikään.
Maistakaa Pantterin Black Shottia jos pidätte jossain muodossa salmiakista. Mutta älkää jääkö koukkuun.
Merkkituote vuodelta 1463
Perheellemme on muotoutunut vuosikymmenien mittaan perinne. Se alkoi lukuisista isäni ja äitini Neuvostoliiton matkoista. Taisin itsekin olla sillä matkalla vielä mukana. Olimme jossain siihen aikaan suhteellisen laadukkaassa ravintolassa syömässä ja pöydässä oli jostain syystä Latviassa valmistettua kivikovaa, vihreää juustoa, joka oli tarkoitettu raastettavaksi. Söimme sillä kertaa ravintolassa perheemme herkkua pelmenejä ja ensimmäistä kertaa keksimme raastaa pelmenien, voisulan, smetanan ja paistetun sipulin päälle tuota voimakkaasti haisevaa juustoa.
Pelmeneistä olen kirjoittanut aikaisemmin joten ei niistä enempää tässä yhteydessä. Nyky-Venäjällä usein halpaa fast-food ruokaa jota myydään omissa kioskeissakin.
Ostimme tuota latvialaista vihreää juustoa tuliaisiksi aika monta kartiota (se on katkaistun kartion muotoinen) ja ne riittivät vuosikausia. Kas kun kovan ja kuivan juuston säilyvyys oli erinomainen. Mutta kuten niin usein kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämään jäi kaipuu ja legenda latvialaisesta vihreästä juustosta.
Neuvostoliitto hajosi eikä siellä viime vuosina ollut enää missään koko vihreää juustoa eikä kukaan sitä myöskään tuntunut tuntevan.
Mutta sitten amerikkalainen herkuttelija-vävypoikani löysi vaimonsa eli vanhimman tyttäreni puheiden perusteella juuston. Amerikassa juustoa myytiin nimellä Sap Sago mutta ei sitä sielläkään mistään lähikaupasta löytynyt. Vasta siitä päästiin salaisuuden jäljille.
Juusto on sveitsiläinen yrttijuusto joka Sveitsissä tunnetaan nimellä Schabziger. Ja sen ainoa valmistaja on Sveitsissä - kun mitään latvialaista ei enää löytynyt mistään.
Miniäni sisko sattui asumaan Sveitsissä ja kävi usein Suomessa. Häneltä saimme ensimmäiset erät koko suvulle ja siitä lähtien meillä on säänöllisesti ollut vihreää juustoa. Pidempiaikainen säilytys on tapahtunut pakasteena.
Schabziger sopii myös pastan päälle raastettavaksi. Jos olet ennakkoluuloton ja pidät voimakkaasta 'jalkahien' hajuisesta herkusta niin suosittelen.
Mistään juustokaupasta ei kyseistä juustoa tunnu saavan Suomesta. Kauppatorin kauppahallin erikoisjuustojen kauppias tunsi tuotteen. Kertoi ettei ole vuosiiin pitänyt valikoimissa kun ei ole kysyntää. Eikä pienten erien maahantuonti ollut kannattavaa. Muualla ei ole kukaan edes erikoiskaupoissa tiennyt koko juustosta.
Onneksi valmistaja Sveitsissä myy parhaiten lämpimässäkin säilyvää versiota postimyynnissä. Minimiannos on kuusi 100 gr painoista (katkaistua) kartiota á 3 Sveitsin frangia. En ole tilannut kun olemme saaneet tuotetta kuriiripostina joko Sveitsistä tai Hollannista.
Schabziger juuston historia on noin 1000-vuotinen. Siitä tuli kuitenkin merkkituote vasta vuonna 1463 - Sveitsin ensimmäinen brändi. Valmistajat velvoitettiin silloin tekemään tuote laatustandardien mukaisesti ja leimaamaan valmis tuote alkuperämerkinnällä. Nyttemmin valmistajia on enää yksi. Sivut löytyvät saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.
Pelmeneistä olen kirjoittanut aikaisemmin joten ei niistä enempää tässä yhteydessä. Nyky-Venäjällä usein halpaa fast-food ruokaa jota myydään omissa kioskeissakin.
Ostimme tuota latvialaista vihreää juustoa tuliaisiksi aika monta kartiota (se on katkaistun kartion muotoinen) ja ne riittivät vuosikausia. Kas kun kovan ja kuivan juuston säilyvyys oli erinomainen. Mutta kuten niin usein kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämään jäi kaipuu ja legenda latvialaisesta vihreästä juustosta.
Neuvostoliitto hajosi eikä siellä viime vuosina ollut enää missään koko vihreää juustoa eikä kukaan sitä myöskään tuntunut tuntevan.
Mutta sitten amerikkalainen herkuttelija-vävypoikani löysi vaimonsa eli vanhimman tyttäreni puheiden perusteella juuston. Amerikassa juustoa myytiin nimellä Sap Sago mutta ei sitä sielläkään mistään lähikaupasta löytynyt. Vasta siitä päästiin salaisuuden jäljille.
Juusto on sveitsiläinen yrttijuusto joka Sveitsissä tunnetaan nimellä Schabziger. Ja sen ainoa valmistaja on Sveitsissä - kun mitään latvialaista ei enää löytynyt mistään.
Miniäni sisko sattui asumaan Sveitsissä ja kävi usein Suomessa. Häneltä saimme ensimmäiset erät koko suvulle ja siitä lähtien meillä on säänöllisesti ollut vihreää juustoa. Pidempiaikainen säilytys on tapahtunut pakasteena.
Schabziger sopii myös pastan päälle raastettavaksi. Jos olet ennakkoluuloton ja pidät voimakkaasta 'jalkahien' hajuisesta herkusta niin suosittelen.
Mistään juustokaupasta ei kyseistä juustoa tunnu saavan Suomesta. Kauppatorin kauppahallin erikoisjuustojen kauppias tunsi tuotteen. Kertoi ettei ole vuosiiin pitänyt valikoimissa kun ei ole kysyntää. Eikä pienten erien maahantuonti ollut kannattavaa. Muualla ei ole kukaan edes erikoiskaupoissa tiennyt koko juustosta.
Onneksi valmistaja Sveitsissä myy parhaiten lämpimässäkin säilyvää versiota postimyynnissä. Minimiannos on kuusi 100 gr painoista (katkaistua) kartiota á 3 Sveitsin frangia. En ole tilannut kun olemme saaneet tuotetta kuriiripostina joko Sveitsistä tai Hollannista.
Schabziger juuston historia on noin 1000-vuotinen. Siitä tuli kuitenkin merkkituote vasta vuonna 1463 - Sveitsin ensimmäinen brändi. Valmistajat velvoitettiin silloin tekemään tuote laatustandardien mukaisesti ja leimaamaan valmis tuote alkuperämerkinnällä. Nyttemmin valmistajia on enää yksi. Sivut löytyvät saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.
9.6.2011
Liikaa kokkiohjelmia
Minusta alkaa osoittaa jo televisiotoimitusten köyhyyttä, sekä henkistä että ehkä myös aineellista, että kaikilla pitää olla kokkiohjelmia. Joillakin kanavilla useampia variantteja. Alussa jonkun sellaisen seuraaminne oli ihan kivaa. Mutta kun niitä tulee joka kanavalta alkaa olla jo ns runsauden pulaa.
Ainoa jota enää viitsin katsella on englantilainen Jamie Oliver. Kaverin touhu on niin lennokasta että jää mekein miettimään onko kyse ADHD-tyypistä.
Hänen tempauksensa esimerkiksi paremman kouluruoan puolesta Englannissa oli mielenkiintoinen. Samoin ongelmanuorten valmentamien kokeiksi. Nyt viimeisin näkemäni Jamie Oliverin valistusohjelma käsitteli kanojen ja kananmunien tuotantoa. Se oli niin vakuuttava, että heti kun seuraavana päivänä kävin kaupassa oli ihan pakko ostaa kalliimpia vapaiden kanojen munia. Laktovegetaristi-tyttäreni on tehnyt niin jo vuosikaupalla saatuaan hiukan samanlaisen 'herätyksen'.
Jamie Oliver oli niin vakuuttava että koin minäkin herätyksen. Vastaisuudessa pysyn minäkin vapaan tai luomu kanan munissa. Katsokaa Jamie Oliveria ja ihastukaa.
Ainoa jota enää viitsin katsella on englantilainen Jamie Oliver. Kaverin touhu on niin lennokasta että jää mekein miettimään onko kyse ADHD-tyypistä.
Hänen tempauksensa esimerkiksi paremman kouluruoan puolesta Englannissa oli mielenkiintoinen. Samoin ongelmanuorten valmentamien kokeiksi. Nyt viimeisin näkemäni Jamie Oliverin valistusohjelma käsitteli kanojen ja kananmunien tuotantoa. Se oli niin vakuuttava, että heti kun seuraavana päivänä kävin kaupassa oli ihan pakko ostaa kalliimpia vapaiden kanojen munia. Laktovegetaristi-tyttäreni on tehnyt niin jo vuosikaupalla saatuaan hiukan samanlaisen 'herätyksen'.
Jamie Oliver oli niin vakuuttava että koin minäkin herätyksen. Vastaisuudessa pysyn minäkin vapaan tai luomu kanan munissa. Katsokaa Jamie Oliveria ja ihastukaa.
8.6.2011
Vastuunkantajat?
Paraikaa tapahtuvien hallitusneuvottelujen aikana kuulee jatkuvasti miten poliitikot kehuvat toinen toisiaan vastuunkantajiksi. Esimerkki siitä vastuunkantamisesta on esimerkiksi Vihreiden käytös kun edellinen hallitus myönsi luvat uusille ydinvoimaloille. Niin kovasti Vihreät halusivat kantaa vastuuta että päättivät jäsenistön mielipiteistä huolimatta jäädä hallitukseen vastuuta kantamaan ja "vaikuttamaan". Muistaakseni eräs innokkaimmista vastuun kantamista kannattanut oli silloin Vihreiden oma ajattelija-strategi Soininvaara. Ja sitten Vihreät menettivätkin 1/3 eduskuntavaaleissa 1/3 kansanedustajistaan.
Tuo koko ajan hallitusneuvotteluissa mantran tavoin toistettu vastuun kantaminen soi korvissa ihan yhtä tyhjänpäiväisenä kuin se kuuluisa suomalainen tapa kantaa täyttä poliiittista vastuuta. Sehän oli sellainen tyhjän fraasin toistaminen joka sen toiston jälkeen oli antanut täyden synnintunustuksen.♠
Tuo koko ajan hallitusneuvotteluissa mantran tavoin toistettu vastuun kantaminen soi korvissa ihan yhtä tyhjänpäiväisenä kuin se kuuluisa suomalainen tapa kantaa täyttä poliiittista vastuuta. Sehän oli sellainen tyhjän fraasin toistaminen joka sen toiston jälkeen oli antanut täyden synnintunustuksen.♠
Onko joku uusi niuhotustrendi meneillään?
Olen hämmästynyt kun eri puolilta maailmaa kuuluu kummia myös muualta kuin Suomesta. Liukuvasta työajasta tuntuu tulleen yritysjohdolle kirosana ja erilaiset julkiset laitokset ja yksityiset yritykset ovat lopettamassa liukumien käytön. Sielläkin missä ei ole mitään ongelmia liukumien käytöstä niitä ollaan purkamassa.
Onkohan joku suuri kansainvälinen liikkenjohdon guru sanonut niistä jotakin kielteistä ja sitten trendikkäät yritysjohtajat apinoivat. Eikä sillä ole mitään väliä, että työntekijät arvostavat liukumien tuomaa valinnan ja järjestelyjen vapautta.
Muistan itse kun lapset olivat pieniä miten mukavaa oli kuin pystyi joustamaan lasten ehdoilla.
Kaikkiin työtehtäviin liukuma ei välttämättä sovi mutta se on sitten jo toinen juttu. Sellaisissa tehtävissä on muita mahdollisuuksia helpottaa työntekijän asemaa. Sitten on tietenkin yritysjohtajia, joiden mielestä työntekijöiden elämää ei tulekaan helpottaa vaan heistä pitää vain jatkuvasti puristaa lisää tehoa. Sitten kun uupuvat niin korvataan jonossa olevilla työkykyisillä ja -haluisilla. Tämä jälkimmäinenkin asenne on havaintojeni mukaan kovasti lisääntymässä.
Ei yritystasolla ketään tunnu kiinnostavan jaksavatko ihmiset vai uupuvatko he työkyvyttömiksi ja -haluttomiksi. Pois vain silmistä työttömyyskortistoon tai eläkkeelle ja kriteerinä ikä tai monet sairaslomat ja joskus myös pitkän kokemuksen myötä korkeaksi noussut palkka. Koulun penkiltä saa halvemmalla.
Itse olen eräällä tavalla ikionnellinen ettei minun tarvitse enää eläkkeellä tapella tuollaisten niuhottaja-johtajien kanssa. Ikävä kyllä minunkin uralleni sattui muutama sellainen työuran loppuvaiheessa kun "yli-ikäisenä" työn vaihtaminen ikäsyrjinnän vuoksi oli vaikeaa. Nuorempana olisin tuollaisten niuhottajien johtamista yrityksista hankkiutunut nopeasti eroon.
Onkohan joku suuri kansainvälinen liikkenjohdon guru sanonut niistä jotakin kielteistä ja sitten trendikkäät yritysjohtajat apinoivat. Eikä sillä ole mitään väliä, että työntekijät arvostavat liukumien tuomaa valinnan ja järjestelyjen vapautta.
Muistan itse kun lapset olivat pieniä miten mukavaa oli kuin pystyi joustamaan lasten ehdoilla.
Kaikkiin työtehtäviin liukuma ei välttämättä sovi mutta se on sitten jo toinen juttu. Sellaisissa tehtävissä on muita mahdollisuuksia helpottaa työntekijän asemaa. Sitten on tietenkin yritysjohtajia, joiden mielestä työntekijöiden elämää ei tulekaan helpottaa vaan heistä pitää vain jatkuvasti puristaa lisää tehoa. Sitten kun uupuvat niin korvataan jonossa olevilla työkykyisillä ja -haluisilla. Tämä jälkimmäinenkin asenne on havaintojeni mukaan kovasti lisääntymässä.
Ei yritystasolla ketään tunnu kiinnostavan jaksavatko ihmiset vai uupuvatko he työkyvyttömiksi ja -haluttomiksi. Pois vain silmistä työttömyyskortistoon tai eläkkeelle ja kriteerinä ikä tai monet sairaslomat ja joskus myös pitkän kokemuksen myötä korkeaksi noussut palkka. Koulun penkiltä saa halvemmalla.
Itse olen eräällä tavalla ikionnellinen ettei minun tarvitse enää eläkkeellä tapella tuollaisten niuhottaja-johtajien kanssa. Ikävä kyllä minunkin uralleni sattui muutama sellainen työuran loppuvaiheessa kun "yli-ikäisenä" työn vaihtaminen ikäsyrjinnän vuoksi oli vaikeaa. Nuorempana olisin tuollaisten niuhottajien johtamista yrityksista hankkiutunut nopeasti eroon.
7.6.2011
Kielentutkijoille töitä
Aikaisemmin olin kuvitellut että vain vanhat taistolaiset osasivat käyttää vastustajistaan milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Muistelen joskus 1970-luvulla ostaneeni muutaman kerran katumyyjältä taistolaisten Tiedonantaja lehden ymmärtääkseni heidän kielenkäyttöään. Samoin minua kiinnosti mistä oikein oli kysymys kun muutama vanha, minun fiksuna pitämäni koulukaveri oli hurahtanut aatteeseen. Kun olin paljon matkustanut Neuvostoliitossa ja nähnyt sen epäkohtia (olin nähnyt siellä jotain myönteisiäkin asioita!) oli Tiedonantaja lehden lukeminen suorastaan pöyristyttävää samoin kuin siellä käytetyt vastustajia kuvaavat ilmaisut.
Jos pitäisi verrata niin tulee mieleen nykyisin Pohjois-Korea, missä viljellään samanlaisia ilmaisuja ja viholliskuvia.
Mutta nyt samanlainen nimittely on levinnyt minun aikaisemmin sivistyneinä pitämiinikin toimittajiin. Poliitikot tuntuvat hiukan tulleen varovaisiksi kun eivät oikein tiedä jos vaikka joutuvat Timo Soinin kanssa lähemminkin tekemisiin vastaisuudessa. Mutta toimittajilla ei ole mitään estoja. Ja nimittelyjen kohde on kukas muu kuin Perussuomalaiset puolue tai sen puheenjohtaja Timo Soini tms. Puhutaan populisteista, peruutuspeilihallituksesta ja Timo Soinin EU basaarista mainitakseni vain esimerkkejä.
Yleisradion toimittajat osaavat käyttää noita ilmaisuja niin suvereenisti, että jää melkein miettimään annetaanko heille jossain oikein asenne-oikeakielisyysohjeita miten yleinen median halvendeeraus Perussuomalaiset puoluetta kohtaan on toteutettava?
Jos pitäisi verrata niin tulee mieleen nykyisin Pohjois-Korea, missä viljellään samanlaisia ilmaisuja ja viholliskuvia.
Mutta nyt samanlainen nimittely on levinnyt minun aikaisemmin sivistyneinä pitämiinikin toimittajiin. Poliitikot tuntuvat hiukan tulleen varovaisiksi kun eivät oikein tiedä jos vaikka joutuvat Timo Soinin kanssa lähemminkin tekemisiin vastaisuudessa. Mutta toimittajilla ei ole mitään estoja. Ja nimittelyjen kohde on kukas muu kuin Perussuomalaiset puolue tai sen puheenjohtaja Timo Soini tms. Puhutaan populisteista, peruutuspeilihallituksesta ja Timo Soinin EU basaarista mainitakseni vain esimerkkejä.
Yleisradion toimittajat osaavat käyttää noita ilmaisuja niin suvereenisti, että jää melkein miettimään annetaanko heille jossain oikein asenne-oikeakielisyysohjeita miten yleinen median halvendeeraus Perussuomalaiset puoluetta kohtaan on toteutettava?
Romanisiirtolaiset
Luen jatkuvasti huolestuneena mediasta miten Vapaa liikkuvuus verkosto taistelee Suomen viranomaisia vastaan ja romanisiirtolaisten oikeuksien puolesta. Minä laittaisin kyllä tuon sanan siirtolainen lainausmerkkeihin.
Jos kysymyksessä olisi oikeat siirtolaiset jotka tulisivat tänne harjoittamaan ammattiaan yrittäjinä on kai voitava EU säädöstenkin perusteella odottaa että heillä on riittävästi varoja tulla omillaan toimeen siihen saakka kunnes heidän liiketoimintansa alkaisivat kannattaa.
Itsenäistä yrittämistähän romanien laajalti harjoittama kerjääminenkin on. Varmaan kaikki kerjäläiset ovat tehneet lain vaatiman elinkeinoilmoituksenkin? Kun itsensä myyminen ei ole Suomessa kriminalisoitu pitäisi kai romanialaisten prostituoitujenkin tehdä elinkeinoilmoitus ja huolehtia muistakin muodollisuuksista. Saksassa ja Hollannissa joskus kiisteltiin mutta veroviranomainen totesi ettei heidän tehtävänsä ole toimia minään moraalisina arvioijina vaan ainoastaan verojen kerääjinä. Siksi Saksassa ammattiprostituoiduilla on jopa eläkevakuutukset vanhuuden varalle.
En ole ymmärtänyt tuon Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisten motiiveja työlleen. Mutta sattui tänään silmiini Keskusrikospoliisin Rikosilmiöitä tiedote 'Romanialaisrikollisuus Suomessa'. Oletan että Helsingin kaupungin asianomaiset asian kanssa painiskelevat työntekijät ja Vapaa liikkuvuus verkoston toimijat tuntevat tuollaisen KRP:n tiedotteen asiasisällön.
Tavalliselle rivikansalaiselle KRP:m tiedotteessa ei ole mitään erikoista tai uutta. Se mikä ei ole kaikilta osin itse havaittua niin siitä on saatu lukea medioista. Vaikka miten myönteisesti haluaisi periaatteessa suhtautua romanisiirtolaisiksi kutsuttuihin niin ihan nenästä vedettäviksi hyväntahtoisiksi hölmöiksi en haluaisi meitä suomalaisia luokiteltavan.
Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisiä pidän heidän omien toimiensa vuoksi kyllä jo sellaisina.
Jos kysymyksessä olisi oikeat siirtolaiset jotka tulisivat tänne harjoittamaan ammattiaan yrittäjinä on kai voitava EU säädöstenkin perusteella odottaa että heillä on riittävästi varoja tulla omillaan toimeen siihen saakka kunnes heidän liiketoimintansa alkaisivat kannattaa.
Itsenäistä yrittämistähän romanien laajalti harjoittama kerjääminenkin on. Varmaan kaikki kerjäläiset ovat tehneet lain vaatiman elinkeinoilmoituksenkin? Kun itsensä myyminen ei ole Suomessa kriminalisoitu pitäisi kai romanialaisten prostituoitujenkin tehdä elinkeinoilmoitus ja huolehtia muistakin muodollisuuksista. Saksassa ja Hollannissa joskus kiisteltiin mutta veroviranomainen totesi ettei heidän tehtävänsä ole toimia minään moraalisina arvioijina vaan ainoastaan verojen kerääjinä. Siksi Saksassa ammattiprostituoiduilla on jopa eläkevakuutukset vanhuuden varalle.
En ole ymmärtänyt tuon Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisten motiiveja työlleen. Mutta sattui tänään silmiini Keskusrikospoliisin Rikosilmiöitä tiedote 'Romanialaisrikollisuus Suomessa'. Oletan että Helsingin kaupungin asianomaiset asian kanssa painiskelevat työntekijät ja Vapaa liikkuvuus verkoston toimijat tuntevat tuollaisen KRP:n tiedotteen asiasisällön.
Tavalliselle rivikansalaiselle KRP:m tiedotteessa ei ole mitään erikoista tai uutta. Se mikä ei ole kaikilta osin itse havaittua niin siitä on saatu lukea medioista. Vaikka miten myönteisesti haluaisi periaatteessa suhtautua romanisiirtolaisiksi kutsuttuihin niin ihan nenästä vedettäviksi hyväntahtoisiksi hölmöiksi en haluaisi meitä suomalaisia luokiteltavan.
Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisiä pidän heidän omien toimiensa vuoksi kyllä jo sellaisina.
Tunnisteet:
politiikka
4.6.2011
Miksei ministeriöistä lomauteta?
Kun kuuntelin uutisia tänään perjantaina useampaan kertaan toistui siellä monen virkamiehen suulla miten heillä on hiljaista kun meillä on toimitusministeristö. Ei ole mitään hallitukselta tulevaa asiaruuhkaa. Poliittinen hallitus olisi aktiivisempi.
Yhtäkkiä mieleeni välähti: miksei näitä ministeriöiden virkamiehiä ole herran jestas lomautettu jos töitä on vähän. Sehän on loistava peruste lomauttaa. Kun vertaan siihen että kunnista lomautetaan opettajia jopa opetusta vaarantaen niin tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta.
Sama muuten koskee eduskunnan virkakuntaa. Siellähän on myöskin luppoaikaa.
Muutenkin valtion syöttiläistä tuntuu muodostuneen uusi hyvinvoipa yläluokka. Tilastojen mukaan parhaiten palkattu verrattaessa kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkatasoon.
Tällä lomautuksella olisi säästetty kuitenkin meidän yhteisiä veroilla ja lainaamalla hankittuja varoja.
Yhtäkkiä mieleeni välähti: miksei näitä ministeriöiden virkamiehiä ole herran jestas lomautettu jos töitä on vähän. Sehän on loistava peruste lomauttaa. Kun vertaan siihen että kunnista lomautetaan opettajia jopa opetusta vaarantaen niin tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta.
Sama muuten koskee eduskunnan virkakuntaa. Siellähän on myöskin luppoaikaa.
Muutenkin valtion syöttiläistä tuntuu muodostuneen uusi hyvinvoipa yläluokka. Tilastojen mukaan parhaiten palkattu verrattaessa kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkatasoon.
Tällä lomautuksella olisi säästetty kuitenkin meidän yhteisiä veroilla ja lainaamalla hankittuja varoja.
1.6.2011
Esimies - osaatko kuunnella?
Eräässä toisessa säännöllisesti seuraamassani blogissa kirjoitti blogin pitäjä minun mielestäni osuvasti:
Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.
Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.
Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä
- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri
eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.
Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.
Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.
Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.
Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.
Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.
Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.
Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.
Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.
Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä
- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri
eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.
Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.
Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.
Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.
Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.
Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.
Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.
Tunnisteet:
Johtaminen
Positiivinen syrjintä
Lainaus Perussuomalaiset puolueen nettisivullaan julkaisemasta rasismin yms vastaisesta lausumasta:
'Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.'
En minä osaa tuosta lukea että tuon perusteella köyhiä ei saisi verottaa vähemmän kuin rikkaita tai ettei sotainvalideja tai kehitysvammaisia saisi suosia. Tai muuta vastaavaa keksittyä mitä mediasta saa nyt joka päivä lukea.
Mutta esimerkki kielletystä suosimisesta voisi olla vaikkapa Helsingin kaupungin soveltama tai ainakin suunnittelema rekrytointipolitiikka jossa maahanmuuttajan palkkaamista kaupunguin palvelukseen pitää suosia, jotta heidän osuutensa saataisiin nousemaan heidän väestöosuuttaan vastaamaan. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.
Lisäksi myös koko ajan vedotaan ihmisoikeuksiinkin. Eihän työn saaminen Helsingin kaupungilta ole mikään ihmisoikeus? Kannattaa lukea YK:n ihmisoikeuksien julistus ja YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Jota viimeksimainittua muuten Suomen valtio on onnistunut parhaiten kaikista pohjoismaista rikkomaan.
Ymmärrän hyvin jos tuollainen kantasuomalaista raivostuttaa. En kirjoita perusuomalaista ettei sekoiteta tarkoittamaan puolueen jäseniä tai kannattajia. Median ja muidenkin 'suvaitsevaisto'-tahojen nostattama demonisointi ja möykkä vain kasvattaa Perussuomalaiset puolueen kannatusta. Että ei pidä ihmetellä. Sitä saa mitä tilaa.
'Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.'
En minä osaa tuosta lukea että tuon perusteella köyhiä ei saisi verottaa vähemmän kuin rikkaita tai ettei sotainvalideja tai kehitysvammaisia saisi suosia. Tai muuta vastaavaa keksittyä mitä mediasta saa nyt joka päivä lukea.
Mutta esimerkki kielletystä suosimisesta voisi olla vaikkapa Helsingin kaupungin soveltama tai ainakin suunnittelema rekrytointipolitiikka jossa maahanmuuttajan palkkaamista kaupunguin palvelukseen pitää suosia, jotta heidän osuutensa saataisiin nousemaan heidän väestöosuuttaan vastaamaan. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.
Lisäksi myös koko ajan vedotaan ihmisoikeuksiinkin. Eihän työn saaminen Helsingin kaupungilta ole mikään ihmisoikeus? Kannattaa lukea YK:n ihmisoikeuksien julistus ja YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Jota viimeksimainittua muuten Suomen valtio on onnistunut parhaiten kaikista pohjoismaista rikkomaan.
Ymmärrän hyvin jos tuollainen kantasuomalaista raivostuttaa. En kirjoita perusuomalaista ettei sekoiteta tarkoittamaan puolueen jäseniä tai kannattajia. Median ja muidenkin 'suvaitsevaisto'-tahojen nostattama demonisointi ja möykkä vain kasvattaa Perussuomalaiset puolueen kannatusta. Että ei pidä ihmetellä. Sitä saa mitä tilaa.
Tunnisteet:
politiikka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)