Hyvä työilmapiiri

Olin eilen puutarhakutsuilla, jossa vanha työtoverit tapasivat taas toisiaan kuten olivat tehneet vuosittain jo parikymmentä vuotta. Mutta siitä ajasta kun teimme yhdessä töitä on minullakin kulunut jo noin 35 vuotta. Vuosi sitten kun kokoonnuimme edellisen kerran oli hyvin harva eläkkeellä. Mutta eilen oli enemmistö jo eläkkeellä. Eli melkoinen joukko oli jäänyt eläkkeelle viimeisten 12 kk aikana.

Yritys on edelleen olemassa. Omistaja oli vaihtunut jo 11 vuotta sitten mutta sitä ennenkin oli johtajia vaihdettu.

Edellisen kerran kirjoitin tämän kollegajoukon kokoontumisista 4 v sitten.

Nokian yhteydessä on puhuttu dream team käsitteestä.

Tämä eilinen kollegajoukko muodosti melkoisen dream teamin. Sen aikaa kuin yrityksessä työskentelin kuuluin minäkin sen aikaa siellä johtoryhmään. Vaikka kemiamme eivät toimitusjohtajan kanssa oikein sopineetkaan yhteen ja olimme monissa asioissa jopa vastakkaista mieltä niin on myönnettävä, että kyllä hänellä oli suuri osuus yrityksen loistavan hengen luomisessa ja ylläpitämisessä.

Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä yrityksissä joissa on ollut uskomattoman hieno henki. Muutamassa olen itsekin kuulunut yrityksen johtoon.

Eräässä toisessa yrityksessä, jonka mainitsin 4 vuoden takaisessa blogijutussani, minulla on ollut tilaisuus havainnoida omistajan ja johdon vaihdoksien merkitys yrityksen ilmapiirille. Yrityksen vaihdettua omistajaa mutta entisen johdon jatkaessa työtään ilmapiiri jopa kohentui kun oletettiin uuden vauraan omistajan käynnistävän entistä voimakkaammat kehityshankkeet. Mutta sitten uusi omistaja vaihtoi johtoon omat luottomiehensä kun entinen johto ei ollutkaan riittävän nöyrä toteuttamaan kaikenlaisia järjettömyyksiä.

Johdon vaihtuminen ison ja byrokraattisen omistajan luottomiehiin käynnistikin lähes heti melkoisen kurinpalautuksen ikään kuin koko yritys olisi ollut täynnä kurittomuutta. Vaikka kaikki olivat painaneet niska limassa töitä ja tahkoneet vuosikaupalla loistavia taloudellisia tuloksia.

Vuosittain tehdyissä henkilöstötutkimuksissa oli yritys ja sen johto saanut henkilöstöltä huippuarvosanat. Samoin kehuivat asiakkaat vuosittaisissa kyselytutkimuksissa saamaansa palvelua. Vain yrityksen veloittamiin hintoihin oltiin tyytymättömiä, mutta palveluja pidettiin korkealuokkaisina - eli sittenkin hintansa väärttejä. Joskus me keskenämme irvailimmekin, että jos asiakas on tyytyväinen hintoihin niin silloin on varmaan tapahtunut hinnoitteluvirhe.

Paras osa henkilöstöstä alkoi hakeutua muualle töihin yrityksiin jossa työilmapiiri oli kannustavampi. Aluksi tilalle saatiin palkattua ammattitaitoistakin väkeä muutama ei vienyt kuin muutaman vuoden niin yrityksen maine työnantajana oli jo niin ryvettynyt ettei alan parhaimmat enää vaivautuneet edes hakeutumaan yritykseen.

Yrityksen tulos pysyi korkeana ja muutaman vuoden asiakkaidenkin tyytyväisyys aleni vuosittain vain hiukan. Hyvä tulos oli helposti nähtävässä pitkän ja hienon kauden hedelminä joita edelleen korjattiin. Mutta kyse olikin jo ilmiöstä. jota minä kutsuisin ryöstöviljelyksi. Ei se hedelmällisyys kestä loputtomiin omalla painollaan.

Mutta kehitys sekä henkilöstössä että asiakkaissa oli ollut jo useita vuosia vertailukelpoisten vuosittaisten tutkimusten perusteella vain laskeva. Pätevin väkikin oli saatu 'savustettua' muualle töihin.

Puolessa vuosikymmenessä oli uusi omistajalle kuuliainen ja siten mieleinen johto saanut yrityksen aika surulliseen tilaan. Innostunut, lähes intohimoinen tekemisen meininki oli onnistuttu tappamaan lähes kokonaan. Huippuihmiset oli onnistuttu karkottamaan muualle kun porkkanaa useammin turvauduttiin raippaan. Jäljelle jääneet tekivät vain intohimottomasti palkkatyötään kuitenkin jatkuvan pelon ilmapiirissä.

Johto uskoi kykenevänsä korvaamaan huippuasiantuntijat vain luomalla hienoja prosesseja paljon halvemmille mutta lukutaitoisille apinoille jotka muutenkin olivat paljon helpommin korvattavissa olevia kuin asiantuntijat.

Onneksi olen itse jo eläkkeellä. Ei tarvitse enää katsoa ainakaan ihan läheltä kaikenlaista hölmöilyä.

Mutta vanhojen kollegoiden kanssa oli kiva tavata ja muistella vanhojakin. Mutta kun paikalla oli niin paljon yli 60+ ja eläkeläisiä niin kyllä siinä aika paljon erilaisista krempoistakin mielipiteitä vaihdettiin. Harvemmin niistä 30 v iässä keskusteltiin. Kai se on luonnonmukainen ikäpolvikysymys.

Voiko vasemmistolainen menestyä johtajana?

Voiko vasemmistolainen menestyä kapitalistisen liikeyrityksen johtajana?

Aluksi ajatukseni oli että kirjoitan aiheesta. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Minäpä heitän tuon luun haasteena lukijoilleni kaluttavaksi. Saapi nähdä mitä mieltä he ovat.

Mutta kerron kuitenkin etukäteen oman mielipiteeni asiasta: minä uskon että vasemmistolainen voi jopa pärjätä erinomaisesti. Ja ettei asia olisi pelkän uskon varassa minulla on myös laajaa omakohtaista kokemusta asiasta työurani ajalta itseni lisäksi myös joistakin aidoista kapitalisti-omistaja-johtajista.

No, sen verran pitää kuitenkin laittaa rajauksia. Tuskin joku ihan fundamentalisti-vasemmistolainen (joita minä kutsun änkyröiksi!) kuitenkaan pitkään pärjäisi. Enkä halua rajata vasemmistolaisiksi pelkästään perinteisten vasemmistopuolueiden kannattajia. Eli joudun jättämään tuon vasemmistolainen määrittelyn hiukan epämääräiseksi ja puoluepoliittisesti meidän suomalaiseen puoluekarttaan määrittelemättömäksi. Ehkä tarkoitan jotain amerikkalaistyylistä republikaanit (= oikeisto) vs demokraatit (= vasemmisto) jakoa.

Muistan eräässä nuoruuden johtotehtävässäni jossain vaiheessa huvittuneena todenneeni ihan julkisesti henkilökunnalle, että onpas meidän yrityksessä hassu asetelma noin perinteisesti katsoen. Johtaja (eli minä!) oli vasemmistolainen ja kommunistisjohtoista ammattiliitoa edustava luottamusmies yrityksessä oli tiukka oikeistolainen. Kerron myöhemmin hiukan miten tuossa kävi vuosien mittaan.

No, jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia näkemyksiä.

Loistava uusi julkaisu innostavasta työyhteisöstä

Työterveyslaitos on muutaman muun toimijan kanssa julkaissut kirjan 'Kohti innostunutta työyhteisöä'.

Selailin tänään netistä ladattavaa julkaisua pikaisesti ja vakuutuin että sisältö on täyttä +++ tavaraa. Tunnen yhden kirjoittajista ja tiedän että hän on loistava tuon osa-alueen ymmärtäjä ja osaaja. Minua on tuo henkilöstön innostaminen ja villitseminen aina kiinnostanut ja siksi perehdyin nytkin kirjaan.

En uskoisi kenellekään johtamisen kanssa vähääkään tekemisiin joutuneelle olevan epäselvää miksi työyhteisön pitäisi olla innostava. Olen kirjoittanut aiheesta aina välillä tässä blogissa. Usein silloin kun olen ilmiöön jotenkin törmännyt. Useammin olen törmäänyt työyhteisöihin, jossa ihmiset ovat väsyneitä, kyllästyneitä ja leipääntyneitä ja kertovatkin avoimesti vain olevansa rahan vuoksi siinä työssä. Jotkut työt (omista kokemuksistani matkailuala ja tietotekniikka) ovat sellaisenaan sen verran palkitsevia, että niiden tekijä saattaa olla itse innostunut vaikka työyhteisö olisi vähemmän innostava. Mutta niissäkin ympäristö tekee ajan mittaa kaltaisekseen. Innostus hiipuu ellei henkilö huomaa ajoissa vaihtaa työpaikkaa innostavampaan.

Kun pohditaan työurien pidentämistä niin ei siinä mikään pakko ole mikään tehokas lääke. Mutta innostava ja innostunut työyhteisö takuuvarmasti auttaa jaksamaan ja viihtymään töissä paljon pidempään. Tiedän tämän hyvin itsestäni. Olin suunnitellut jatkavani perinteisen 65 v eläköitymisiän jälkeen työssäni vielä muutamia vuosia mutta työilmapiiri oli johdon vaihduttua muutamia vuosia aikaisemmin muuttunut niin ettei enää voinut puhua kovin innostavasta työyhteisöstä niin huonoon suuntaan oli työilmasto kehittynyt muutamassa vuodessa. Siksi jäinkin eläkkeele joulukuussa 2010 noin 65,5 v iässä. Mutta ei niitä hyödytä tässä käsitellä. Lievää heräämistä kai siinäkin yrityksessä johto on kokenut kun viihtyvyysluvut alkoivat tehdä jo melkein pohjakosketusta. Jotkut johtajat olisivat kyllä sietäneet tulla vaihdetuiksi jo ajat sitten. Helpommalla olisi kuitenkin suunnan saanut vaihdettua vähän aikaisemmin. Signaaleja oli vaikka kuinka paljon jopa selvällä suomenkielellä mutta kun useimmilla johtajilla ei ollut kykyä kuunnella. Johtamisen taitoja sekin.

Olen joskus kuullut vastaväitteitä että kyllähän tuollainen innostava työyhteisö saattaa onnistua toimihenkilöpuolella jotenkin mutta ei se työntekijäpuolella enää toimisikaan. Eräs yritysjohtaja sanoikin minulle osuvasti että 'ei me ihmiset niin kovin erilaisia olla' ja tarkoitti että kyllä työntekijäpuolellakin oikeisiin kannusteisiin reagoidaan. Olen itse kokeillut tuollaista muokkausta työntekijäpuolella ja saanut sen toimimaan vaikka siihen aikaa menikin useampia vuosia. Sellainen oli kyllä suunnitelmakin koska tiesin ettei isoa liikkeessä olevaa laivaa hetkessä käännetä. Mutta mikä loistava työyhteisö siitä sen jälkeen olikin tullut. Eräästä minuun suuren vaikutuksen tehneestä vastaavanlaisesta yksilöllisestä esimerkkitapauksesta olen kirjoittanut tässä blogissa peräti useampaan kertaan, mutta tässä yksi niistä vielä aiheeseen sopivan otsikonkin alla 'Intohimo työhön'.

Minulla oli suuri onni ja etuoikeus saada kokea yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana paljon intohimoa työhön ja innostavia työyhteisöjä jossa ikävätkin työt menettelivät. Yhteistä oli useimmiten kuitenkin hyvät johtajat (ellen sitten itse ollut siinä tehtävässä :) ja toisaalta oma asenne. Kaikilla ei ole ollut hyvää onnea.

Esimies - osaatko kuunnella?

Eräässä toisessa säännöllisesti seuraamassani blogissa kirjoitti blogin pitäjä minun mielestäni osuvasti:

Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.

Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.

Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä

- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri

eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.

Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.

Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.

Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.

Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.

Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.

Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.

Ben Zyskowiczin puhe valtiopäivien avajaisissa

Moni on kehunut Zyskowiczin puhetta. Eikä syyttä. Puhe oli erinomainen ja varmaan painui syvälle juuri vaaliuurnilla käyneiden ihmisten sydämiin. Miten on mahdollista satojen prosentttien ansioiden nousut kun EK propagoi työehtosopimuksiinsa lähes nolla linjaa vuodesta toiseen 'palkka-ankkuri'nimikeellä'. Niin eihän meillä TUPOa ole vaan eräänlainen palkankorotuskartelli. Ben Zyskowicz ja Sauli Niinistö vievät vastaavilla puheillaan äänestäjiä varmaan perussuomalaisiltakin sen verran räväkästi ovat kaverit esiintyneet.

En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta vaikka arvostinkin puheen sisältöä. Mutta kun luin Myllykoski Oy:n omistaja-johtaja Carl G. Björnbergin piikikkäästä kirjoituksesta uutisen tuoreessa Uudessa Suomessa niin pitää taas ihmetellä tuossakin ison johtajan argumentoinnin tasoa.

"Palkat joudutaan mitoittamaan Suomen törkeän verotuksen mukaan" on väitteenä naurettava ihan kuin nuo isot johtajat kuolisivat nälkään ellei palkkoja ja etuja säädetä aivan siivottomiksi.

"Johtajien palkkaus ei ole asia, josta Ben Zyskowicz tai Tarja Halonen päättäisivät" on myöskin omalla tavalla demagogiaa. Ihan varmasti Ben Zyskowicz ymmärtää ettei yksityisten yritysten johtajien palkoista päätä hän tai Tarja Halonen eikä kokoomuksen tai demarien puoluetoimistokaan. Mutta ei se estä häntä ottamasta tärkeäksi kokemaansa asiaa esiin mielipidevaikuttajana.

Lapsellisinta on uhkailu tyyliin että jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi. Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.

Usein kuulee myös uhkailun, että jos emme maksa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja ja etuja johtajillemme niin parhaat heistä lähtevät vuolemaan kultaa ulkomaille. Ikään kuin siellä kilpailtaisiin verisesti kuka parhaat suomalaisjohtajat saa palkattua. Mitenkäs sitten suu pannan kun ei suuriin yrityksiimme enää muka löydy päteviä johtajia? Siinä on suuruudenhulluus manifestoitunut narsististen grandiooseihin harhoihin. Kuka muka meiltä haluaisi ulkomailla palkata esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden tai Finnairin johtajia. Tai onko joku ison johtajan paikka jäänyt täyttämättä kun kaikki pätevät hakijat ovat paenneet ulkomaille?

Eräs tuttu blogisti kirjoitti tuoreeltaan hyvin aiheesta otsikolla 'Ben suomalaisten kansallisen yhteistunnon asialla'.

Ei taida perheyhtiö Myllykoski Oy:kaan kovin hyvin olla hoidettu ja johdettu kun on pantu myyntiin. Tappioita on tehty. Ei ainakaan minun silmissäni nosta Carl G. Björnbergin lausunnon uskottavuutta. Ei kultamunia munivia yrityksiä yleensä myyntiin laiteta.

Miksei palveluja osata organisoida?

Olen ollut Saunalahti nimisen yrityksen asiakkaana pitkälti yli 10 vuotta. En ole pannut erityisesti merkille kuinka kauan mutta kauan kuitenkin. Enimmäkseen kaikki on toiminut moitteetta. Joskus jopa yllättävän hyvin. Huomaan että palveluja on yritetty tuotteistaa, tehostaa, virtaviivaistaa ja automatisoida. Se onkin ymmärrettävää kun hintakilpailu pitää huolen että hintataso pysyy kohtuullisena.

Mutta sitten kun joku asia menee pieleen niin se menee pieleen. Joskus ihmetyttää miten ammattitaidottomia tai palvelukyvyttömiä ihmisiä tätä nykyä asiakapalvelutehtäviin palkataan.

Hyvä esimerkki tapahtui maaliskuun alussa kun Saunalahti oli tekemässä kännykkäni lisäpalveluna tilaamaani mobiililaajakaistaan "ilmaisen" nopeuden noston. Mobiililaajakaistani oli lopettanut toiminnan jo edellisenä päivänä kun seuraavana päivänä sain kännykkään tekstiviestin maksuttomasta nopeuden nostosta. Ymmärrän mutosten vievän oman aikana ja jäin odottamaan että alunperin lisäpalveluna tilaamani mobiililaajakaista alkaisi taas toimia. Seuraavana päivänä, kun mobiililaajakaista oli jo 2 vrk ollut toimimatta, soitin Saunalahden vikailmoituspuhelimeen ja kerroin ongelman. Vika tunnuttiin tietävän ja kerrottiin kohteliaasti että sitä paraikaa korjataan.

No muutaman päivän kuluttua soitin vikapalveluihin uudestaan ja ihmettelin miten kauan vian korjaus kestää. Virkailija tarkisti jostain puhelimeni perustiedoista ja kertoi että ihan vielä hetki niin minulle ilmoitetaan tekstiviestilla kun vika on saatu korjattua. Voi kuinka hienoa kun nykyään tuolla tavoin on asiakkaalle tiedottaminen onnistuttu rationalisoimaan ja automatisoimaan. Mietin myös vanhana yritysjohtajana miten hyvää tuollainen automatuisointi tekee katteelle ja asiakkaan palvelu senkun vain paranee. Eli aito win-win tilanne jossa molemmat osapuolet hyötyvät.

Meni taas muutama päivä. Kävin välillä matkoilla enkä päässyt sähköpostiin enkä saanut karttoja puhelimen karttapalveluun päivitettyä. Olisin matkalla kovasti tarvinnut. Aloin jo kirota.

Sitten aloin lähettää kirjallisia ihmettelyjä vika- ja asiakaspalveluun aina muutaman päivän välein. Sain jopa hyvin empaattisia vastauksia miten pahoillaan ollaan korjauksen pitkästä kestosta.

Jossain vaiheessa ajattelin neuvoa tuoa vikapalvelua. Kun kiinteähintainen mobiililaajakaista oli puhelimeeni tilattu erillinen lisäpalvelu kerroin maalaisjärkisenä lisävihjeenä että eikö sen voisi ensin peruuttaa kokonaan ja sitten tehdä minun puhelinnumerooni uusi kyseisen palvelu lisätilausmerkintä. En nimittäin oikein enää suostunut uskomaan että isolla Elisa/Saunalahti konsernilla ei mobiililaajakaista ole kahteen viikkoon toiminut kenellään ja jos kyse oli vain viasta minun liittymässäni niin ihemttelin miksei sitä ole korjattu. Taas sain täynnä empatiaa olevan sähköpostin vastaukseksi ja siinä jälleen kerrottiin että tulen saaman heti sähköpostiviestin kun vika on korjattu. Ja että on turha soittaa vikailmoituksiin uudestaan kun vika on jo heidän tiedossaan. Vaatimukseeni että ko lisäpalvelun veloitus hyvitettäisiin minulle suostuttiin mukisematta. Kysehän ei ollut kuin 4,90 euroa/kk summasta!

Taisin taas käydä matkoilla, olla taas pulassa sähköpostien ja navigaattorin kanssa ja meni varmaan yli viikon että en kysellyt enkä soitellut.

Mutta mitään ei kuulunut. Vian ilmestymisestä oli ehtinyt kulua yli kolme viikkoa ja ajattelin että nyt kyllä soitan ja luen madonluvut puhelimessa yms.

Puhelimessa olikin yhtäkkiä fiksu kaveri. Kun kerroin hänelle että eikö tätä lisäpalvelua nyt voi vain peruuttaa liittymästäni ruksi pois ruudusta periaatteella ja sitten hetken kuluttua asentaa aivan uutena lisäpalveluna puhelinliittymääni. Tämä fiksu kaveri kuunteli mitä sanoin ja totesi, että noin he ovat jossain tilanteissa toimineetkin ja saaneet sillä vian korjattua. Pyysi että käynnistän puhelimeni n 5 minuutin kuluttua niin hän on varmaan saanut vian korjattua siihen mennessä tuolla kikalla ja hän soittaa sitten minulle tiedustellakseen ratkesiko ongelma.

Se ratkesi. Puhelinkesustelussa meni vajaa viis minuuttia ja puhelimen uudelleenkäynnistyksessä saman verran ja kolme viikkoa vaivannut vika oli korjattu pelkällä maalaisjärjellä.

Kehuin kaveria maasta taivaaseen ja kerroin että hän oli osoittanut aivan erityislaatuista, Saunalahdelle harvinaista taitoa: hän oli kuunnellut asiakasta, asiakkaan antamaa vihjettä ja sitten terveellä maalaisjärjellä toiminut.

Vastaavanlaisen kielteisen esimerkin olin moneen kertaan kokenut entisen työnantajani alihankkijana käyttämältä palkkahallintopalveluja myyvältä yritykseltä. Eikä siinäkään tapauksessa ollut kyse mistään pikkunarikasta. Minulle 12 kk kuukauden aikana maksetuista palkanmaksukerroista oli vain neljä virheetöntä eli 8 kuukauden palkanmaksuissa oli jatkuvasti virheitä, joista yhtä korjatttiin pisimpään viisi kuukautta. Ja kyse oli aika yksinkertaisesta osa-aikaeläkkeellä olevan kuukausipalkasta luontoisetuineen.

Noissa molemmissa tapauksissa oli ymmärrettävää, että käytettiin melko kokematonta ja siksi edullista työvoimaa. Täysin hyväksyttävää. Kyllä minä se vanhan yritysjohtajana ymmärrän. Mutta sitä en ymmärrä missä on se seuraava työnjohdollinen osaava porras joka tarvittaessa täydentää osaamisellaan noita vähemmän kokeneita. Samallahan siinä tapahtuu myös kokemusperäisen tiedon ja osaamisen siirtoa eli tapahtuisi luontevaa ammattitaidon karttumista ja täydennyskoulusta. Olen nähnyt miten tuollaisen mekanismin rakentamiseen ei ole vaivauduttu vaan on kuviteltu että kun kaikista työtehtävistöä tehdään hienoja ja hyvin dokumentoituja prosesseja niin lähes apinakin kykenee teklemään työtehtävät kun vain noudattaa prosessikuria. Sana "prosessikuri" ei muuten ole minun keksimä pilkkanimi vaan eräässä isossa konsernissa käytetty kun haluttiin antaa ymmärtää että noudattamalla tiukasti prosessikuria ratkeaa monta ongelmaa. Samaisessa tilaisuudessa taisin käyttää puheenvuoron ja todeta tuollaisen ajattelun kovasti vähättelevän ammattitaidon ja kokemuksen merkitystä.

Olen kirjoittanut http://granpaigor.blogspot.com/2009/10/muistutus.html ja usempaankin kertaan viittannut Barry Schwartzin luentoon On Our Loss of Wisdom.

Tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin auttaa nuorempaa poikaani hänen Saunalahdelta ostamansa ns mokkulan kanssa. Aivan uskomatonta taistelua aivan typerästä asiasta. Minä joudun asiakkaana kertomaan Saunalahden vikailmoituksen työntekijälle ihan yksinkertaisia perusasioita, jotka hiukan kokeneempi työntekijä olisi itsekin tiennyt ja ymmärtänyt. Ikävää oli vain että oneglmaa ei saatu ratkaistua ja kun kysyin miten me nyt etenemme ei siellä vikailmoituksissa osattu ottaa mitään kantaa asiaan. Prkl, arghh jne ....

Mikael Jungner

Olen kirjoittanut Mikael Jungnerista viime vuonna kun hänen työsuhteensä Yleisradioon päättyi.

Kun olen katsonut kaikenlaisia vaaleihin liittyvia tilaisuuksia missä Mikael Jungner on esiintynyt on minun käynyt jopa hiukan sääliksi kaveria. Mikael Jungner on kaveri jolla olisi leadership ominaisuuksia vaikka minkälaisen ison yrityksen saneeraamiseen. SDP:n puoluesihteerinä kaverin taidot menevät ihan vesilinnuille.

Mikael Jungnerin aikana Yleisradio nousi työpaikkana aivan kärkiryhmään ja tuli viidenneksi kilpailussa Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa v 2010. Yleisradion työntekijäkunta on omalla tavallaan vaikeaa porukkaa. Osaavaa, kouluja käynyttä ja omat oikeutensa tuntevaa porukka on vaikea saada tyytyväiseksi. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa, että samaan 'ylösrakennuksen aikaan' on porukkaa jouduttu irtisanomaan, kannattavuus on saatu kohotettua ja katsojana tuntuu siltä että ohjelmiston tasoakin on kyetty nostamaan. No uusintoja on lisätty. Mutta aikamoinen tekemisen meininki on tuntunut Yleisradiossa vallinneen.

Nyt kun puhutaan työurien pidentämisestä, työssä jaksamisesta ja työmotivaatiosta yms on minusta johtaja jolla on esittää Jungnerin saavutukset Yleisradiossa arvokas juuri leadership ominaisuuksiensa vuoksi. Kyllä minä yritin vaivihkaa usuttaa häntä riitaisaan Finnairiin johtajaksi hoitamaan siellä asiat kuntoon. Minä todella uskon että jos mies saa Yleisradion hankalan porukan lähes yksimielisesti kannattamaan johtajaansa olisi tuollaisilla avuilla mitä suurimmalla todennäköisyydellä Finnairkin ollut saatettavissa parhaiden työnantajien ryhmään.

Demaripuolueen puoluesihteerinä tuollaisen leadership kyvyn taidot valuvat minusta ihan hukkaan. Sääli ettei kukaan ennakkoluuuloton suuryrityskapitalisti ehtinyt pelastaa Jungneria kunnon johtajahommiin mihin hän minun mielestäni olisi ehdottomasti kuulunut. Ja kuuluu varmaan edelleenkin.

Ettei kukaan ymmärrä väärin kirjoittamaani totean että en ole äänestänyt demareita näissä eduskuntavaaleissa.

Etätyöstä

Minulla oli ilo saada tehdä etätyötä melkein vuosikymmen ennen eläkkeellejääntiäni. Henkilöstöön luotettiin työpaikallani ja sen johdosta etätyöehdot olivat joustavat. Eikä mitään kyttäystä harrastettu. Esimiehet tiesivät työn tuloksista että kaikki tekivät töitä. Lusmuilija paljastui nopeasti vaikka harvoin niitä oli.

Minäkin tein lähes puolet työpäivistäni etänä. Joskus tein osan päivää etänä ja loppuosan toimistolla. Työfiilis ja -motivaatio olivat korkealla.

Ymmärsin minä jo työssä ollessani olevani etuoikeutettu.

Tiukempia käytäntöjä kuulin muista yrityksistä. Jossain piti ilmoittaa edellisenä päivänä jos halusi tehdä etätyöpäivän ja jossain etätyön määrällä oli kiintiöyläraja. Poikkeavia käytäntöjä noudatettiin meillä kokonaan toiselta paikkakunnalta käsin töitä tekeviin. Heillä oli usein etukäteen sovitut kiinteät toimistopäivät viikon tai parin viikon välein hiukan matkasta riippuen.

Etätyö edellyttää toki että työ soveltuu siihen ja käytettävissä on työn edellyttämät työvälineet.

Naureskelimme joskus kun joissakin yrityksissä palkatttin 3000-4000 euroa/kk bruttopalkkaa saava asiantuntija niin yritys pihisti sitten ostamalla hivenen halvemman tietokoneen eli osti 1000 euron hintaisen sijasta 700 euroa maksavan. Eli säästettiin työkalun ostohinnasta 300 euroa. Kun siihen viereen pannaan laskelma työntekijän palkka- yms kustannuksista huomaa asioiden täysi eri kertaluokan kustannukset. Tietokoneen taloudellisen 3 vuoden eliniän aikan tuo 3000 euron palkkaa nostava saa pelkkänä palkkana 36 x 3000 euroja ja siihen päälle vielä sosiaalikustannukset yms ja työkalun hinnassa säästettiin 10% hänen yhden kuukauden palkastaan. Maksamalla vajaa 10 euroa pienempää kuukausipalkkaa - 0,3% alempaa olisi tuo korvattu.

Joku pikkuvirkamies sai tyydystä kun pääsi tuolla tavoin käyttämään valtaansa. Joskus tosin isotkaan johtajat eivät tuonkaltaiosta arviointia ymmärtäneet. Heillä saattoi ollakin sellainen käsitys että 1000 euron tietokoneet ostetaan vain johtajille ja muut työntekijät saavat tyytyä noihin 700 euron koneisiin.

Kun kuuntelin alan ihmisten jutteluja aloin joskus ihmetellä millä avuilla heidän johtajansa olivat päässeet palleilleen kun noinkin yksinkertaiset asiat olivat hakusessa.

Piti hiukan kirjoittaa mielipiteitä mobiilitoimistosta mutta jätän sen toiseen kertaan.

Töissä tarvitaan kusipäitä

Taloussanomissa oli kirjoituksella hauska otsikko: 'Töissä tarvitaan kusipäitä'. Jutussa viitattiin professori Alf Rehniin ja Jari Sarasvuohon. Alf Rehniä olen arvostanut suuresti ja Jari Sarasvuota silloin tällöin. Sarasvuon mielipiteisiin voin yhtyä osassa tapauksia (melko usein!). Osa Sarasvuon lausumista on kuitenkin mielestäni ollut ihan ufoja mutta varmasti ovat palvelleet hänen yrityksensä markkinointia.

Tuo 'kusipää' ilmaisu on ilmeisesti toimittajan. En usko Alf Rehnin tuollaista ainakaan tarkoittaneen ja kun jutun lukee selviääkin mistä on kysymys. Professori Rehn peräänkuuluttaa tuottavia kusipäitä, kyselijöitä, kriittisiä epäilijöitä. Kirjoitin minäkin vastaavasta pari vuotta sitten otsikolla 'Hankalat vs kiltin nöyrät ihmiset'.

Johtaja joka ei kestä alaisenaan tuollaista hankalaa kyselijää ja epäilijää potee usein epävarmuutta joko omasta osaamisestaan tai muuten vain asemastaan kun hänen pitäisi olla iloinen että saa oman harjoitusvastustaja-sparraajan jonka kanssa voi terävöittää visioitaan. Olen nähnyt lukemattomia johtajia jotka ihan oikeastikin kuvittelevat että koko viisaus ja ymmärrys on keskittynyt heihin. Erityisen vaarallista tuollainen (omahyväinen?) asenne on mielestäni asiantuntijayrityksessä jossa on melkoinen määrä tietoa, taitoa ja osaamista noissa asiantuntijoissa. Johtaja joka ei osaa mobilisoida noitakin voimia yrityksen kehittämiseen syyllistyy voimavarojen tuhlaamiseen.

Kun Nokia on viime päivinä ollut monella tavoin tapetilla minusta tuntuu (en siis tiedä!) että siellä on ollut tuollaisiakin ongelmia johtamisilmastossa.

Muistan joskus muutamia vuosia 1992 laman jälkeen eräissä neuvotteluissa työvoimaviranomaisten kanssa Savossa todenneeni heille muutamia näkemyksiä Nokiasta. Osallistuin nimittäin silloin kouluttajana työttömien IT- ammattilaisten uudelleenkouluttamiseen mikrotietokoneisiin. Kun jatkuvasti Nokia valitti työvoimaviranomaisille ettei löydy IT alan asiantuntijoita ja sitten sitä samaa virttä veisasivat työvoimaviranomaiset kritiikittä. Minä totesin aika avoimesti, että niin kauan kuin esimerkiksi minua ei ole kutsuttu työpaikkahaastatteluun minkään Nokialle osoittamani hakemuksen johdosta pulaa ei ole ammattitaitoisista IT osaajista - pulaa oli halvalla uraputken alussa 12-14 tuntisiin työpäiviin valmiista vastavalmistuneista. Myönnän toki että myös mahdollisella ikärasismilla oli osuutensa, mutta samaan aikaa kelpasin hyvin erääseen alan huippuyritykseen, jossa oli ennakkoluulottomat johtajat ja jossa tein töitä seuraavat 11 vuotta. Siellä pelkän iän sijasta arvostettiin osaamista. No pitää hiukan pehmentää näkemystä - kyllä 1990-luvun loppupuolella oli luvattoman paljon yli 50 v ikäisiä IT ammattilaisia, jotka olivat vain pudonneet kelkasta. En muista vuosilukua mutta muistelen jossain vaiheessa tavanneeni erään suomalaisen suuryrityksen korkean IT-päällikön, joka ihmetteli mikä on Apple kun siitä niin kovasti puhuttiin - samaan aikaan Apple oli yksi eniten myytyjä mikrotietokoneita ja esimerkiksi ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Visicalc oli ilmestynyt juuri sille. Jo pelkästään sen Visicalcin vuoksi olisi sen kokoisen yrityksen kannattanut ostaa se Apple.

Kuriositeettina: minä opiskelin Visicalcin yhden viikonlopun aikana kokeeksi saamallani Apple II mikrotietokoneella ja saman viikonlopun aikana tein taulukkolaskentaan taloussuunnitelumallin, joka oli monin verroin monipuolisempi kuin edellisten 4 viikon aikana työpaikalla koodaamani ohjelmisto. Minulle oli aikamoinen yllätys älytä, että tuottavuuteni oli tuon uuden keksinnön avulla muuttunut 15-30 kertaiseksi.


Minulle jäi kuitenkin jo silloin hiukan huono kuva Nokiasta vaikka vuosikaupalla heidän kännyköitään maailman parhaimpina pidinkin.

Nokian yhteistyö Microsoftin kanssa

Kirjoitin eräälle blogipalstalle tänään. Mutta ajattelin että julkaisen sen täällä omassa blogissanikin. Eli seuraavaa.

Microsoftia ei ole syytä aliarvioida. Se on vuosien varrella osoittautunut elinvoimaiseksi ja muuntumiskykyiseksi. Mutta syleileekö yhteistyö Nokian vain Microsoftin syliin yhdeksi liiketoimintadivisioonaksi? Sitä on vaikea tietää tässä vaiheessa onko se uhka vai mahdollisuus.

Nokian älypuhelimien Symbian riippuvuus on tuntunut rasitteelta. Lisäksi minua on jo muutamia vuosia ihmetyttänyt Nokian vimma ulkoistaa minun mielestäni aivan strategistakin ohjelmistokehitystä. Nokian uusi Ovi-järjestelmäkin tuntui alussa aivan fiaskolta. olikohan ulkoistettua kehitystyötä? Ja olen havainnoinut useiden Nokialta muualle siirtyneiden pikkujohtajien uusissa työtehtävissä harjoittamaa suorastaan neuroottiselta vaikuttavaa avaintoimintojenkin ulkoistamista, joskus vaikuttanut suorastaan järjettömältä.

Minulla oli joskus vuosia sitten Windows Mobile käyttöjärjestelmällä varustettu älypuhelin. Siinä oli kaikkia kivoja ominaisuuksia mutta se nyt vaan oli surkea luotettavuudessa. Kun vaihdoin takaisin Nokian (Symbian) totesin sen sentään toimivaksi vaikka siinä paljon kömpelyyksiä olikin.

Uusin Windows Mobile, muistaakseni versio on 7, on tätä nykyä aika harvinainen älypuhelimissa. Ehkä huonot kokemukset karkoittivat älypuhelinvalmistajat?

Android puhelimet ovat voittaneet kovasti suosiota ja markkinaosuuksia. Joten kovaa kilpailua on tiedossa.

Mutta muistelen lukeneeni viime vuoden loppupuolella arvosteluja uusimmasta Windows Mobile versiosta ja se sai ylistävät arvosanat. Microsoft on osoittanut vuosien varrella olevansa yritys joka osaa ajoissa oppia omista virheistään. Se taito on harvinaista (suuryrityksillä?) enkä ole ihan varma onko sitä esimerkiksi Nokialla.

Haluaisin olla toivorikas Nokian suhteen ja toivon, vaikka en vielä uskokaan, että yhteistyö koituu Nokialle hyödyksi, Microsoftille hyöty on ilmeinen.

Mielenkiintoinen yritys ja yritysjohtaja

Olen muutaman kerran katsonut televisiosta tositv-sarjaohjelmaa Tuurissa sijaitsevasta Veljekset Keskinen Oy:n kyläkaupasta. Sehän on melkoinen ilmiö Suomessa ollessaan Helsingin Stockmannin jälkeen Suomen toiseksi suurin tavaratalo liikevaihdoltaan. Ja se sijaitsee pienessä Töysän kunnan Tuurin kylässä. Pitääkö sanoa 'Nomen est omen'?

Yrityksen johdossa on keltaisen lehdistön julkkisjuorupalstoilla usein esiintynyt Vesa Keskinen. Naisasioistahan tuolla tuntuu olleen kyse.

Muutamat kerrat kun olen katsonut tuota tv-ohjelmaa ovat panneet minut huomaamaan että tuo Vesa Keskinen tuntuu aika karismaattiselta johtajalta. Vaikka mies saattaa naisjutuista päätellen olla ujo yms niin hän ainakin tv-ohjelman perusteella tuntuu olevan henkilöstölleen helposti lähestyttävä ja nauttivan henkilöstönsä arvostusta. En tiedä onko syynä vain televisio-ohjelma mutta ainakin näyttää että hän seuraa hyvin tarkkaan eturintamasta liiketoimintaansa kävelemällä säännöllisesti ympäri tavaratalon sisällä ja ulkoalueilla. Tuntuu hyvin poikkeavalta. Erittäin usein ylimmät johtajat linnoittautuvat norsunluutorneihinsa. Ja jos tuota tv-ohjelmaa on uskominen yrityksessä on myös hyvin osattu hoitaa delegointi alaisille. En ole nähnyt kaikkia osia tuosta sarjaohjelmasta mutta en ole havainnut muodollisia kokouksiakaan. Ilmeisesti yksilöllista vastuuta osataan sekä kantaa että jakaa eikä tarvita mitään jatkuvaa ja loputonta kokousrumbaa. Useimmiten jatkuvalla kokousrumballa epävarma johtaja vain sysää yksilöllisen vastuun jollekin 'kollektiiville' - entisen neuvostoyhteiskunnan malliin.

Ja viimeisenä huomiona tuntuu että johtajana Vesa Keskisellä on naisasioissaan periaate 'kuormasta ei syödä'. Minä arvostan tuollaista periaatetta.

Finnairin johto taitaa kaivaa verta nenästään?

Luin surullisenhuvittuneena uutisen, että Finnair järjesti kiitosjuhlat rikkureilleen. Voiko työnantaja enää paljon härskimmin suhtautua sopimusyhteisyhteiskunnassa työntekijäpuolen järjestäytymiseen ja lailliseen lakko-oikeuteen?

Ikävä että tällaista vastakkainasettelua tekee valtioenemmistöinen yhtiö. Tuntuu kuin kyse olisi työantajajärjestöjen muurinmurtajaksi ryhtymisestä. Ikään kuin nyt yritettäisiin alistaa ja nujertaa koko ammattiyhdistysliike.

Minusta on myös hurskastelua väittää ettei asialle mitään voi tehdä kun kyse on pörssiyhtiöstä. Toisaalta ei ehkä nykyinen oikeistolaisjohtoinen valtiovalta haluakaan tehdä mitään asialle.

Saattaa olla että tuolla kiitosjuhla-eleellä saadaan muutama rikkuri motivoitua tyytyväisiksi mutta samanaikaisesti taatusti heitetään märkää rättiä työntekijöiden enemmistön silmille.

Kohu Pekka Herlinistä ja isyydestä

Meillä kaikilla on isä. Tiedämmekö kuka on isämme on toinen juttu, kaikki eivät edes tiedä. Toinen juttu on myös mikä on suhteemme omaan isäämme. Vihaammeko, kunnioitammeko, ihailemmeko vai rakastammeko omaa isäämme?

Melko moni meistä on minun iässä (kirjoitushetkellä 64 v) myös itse vuorostaan isä omille lapsilleen. Mikä on isän suhde lapsiin ja mikä lasten suhde isään on varmaan myös eräänlainen ikuisuuskysymys. Ja missä ikävaihessaa on mikäkin suhtautuminen ollut päällimmäinen - puolin ja toisin.

Ja miksei samaa tarkastelua voisi ja pitäisi soveltaa myös äiteihin.

Kirjoitin pari vuotta sitten vanhemmiltani saamistani opeista. Kirjoituksen kommenttivastauksessa kirjoitin:

"Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia."


Kun Pekka Herlinin kaltaisesta edesmenneestä, menestyneen teollisuusjohtajan ikonista kirjoitetaan elämänkertakirja lienee aika rehellistä että kirja on totuudenmukainen.

Olen vuosien saatossa ihaillut sekä aikoinaan Pekka Herliniä mutta myös hänen poikaansa Niklas Herliniä.

Pekka Herliniä ihailin menestyksellisenä yritysjohtajana ja erityisen vaikutuksen minuun teki mm kun kuulin juttuja että hän teki työtään kirjoituspöydän ja konttorituolin sijasta sohvapöydän ja sohvan äärellä - oli nimittäin käväissyt minullakin mielessä vaikka en silloin vielä tiennyt Pekka Herlinin toimistokäyttäytymisestä. Muistakin minun mielestäni positiivisista mutta eksentrisistä omituisuuksista liikkui juttuja.

Niklas Herliniä olen tottunut myös ihailemaan. Tosin hänen kovaa tupakanpolttoaan en "diggaa" kun olen itse siltä osin raitistunut yli 8 v sitten. Mutta olen vuosien varrella havainnut Niklas Herlinin älykkääksi ja rohkeaksi oman tien kulkijaksi (olisiko isänsä geenejä?) eikä mielestäni ainakaan ulospäin näytä mitenkään edes öykkärimäiseltä, mikä ominaisuus monella rikkaalla tuntuu olevan pinnalla. Totuuttahan me ulkopuoliset emme näe emmekä tiedä.

Isojen miesten pojilla ei ole koskaan ollut helppoa. Tunnen empatiaa Niklas Herliniä kohtaan. Uskon hyvin että hänen isänsä on kotona ja häntä kohtaan ollut juuri sellainen kuin hän on kokenut. Minusta nämä tunnustukset ja paljastukset ovat olleet ihan asiallisia. Ja minusta Niklas Herlin on lausunnoissaan osoittanut myös kypsyyttä kun hän on ymmärtänyt isänsä valtavan merkityksen teollisuusimperiumin kehittäjänä ja muistaa vielä mainita saaneensa mittavan ja riippumattomuuden takaavan omaisuuden perintönä. Mutta ei sellainen yksilötasolla tietenkään mitenkään lievitä hänen tai hänen perheensä jäsenten kokemuksia. Uskoisin että moni vastaavia kokenut vaihtaisi pois ison osan omaisuuttaan jos saisi nuo tekemättömiksi. Ulkopuolisena minä jostain syystä luotan enemmän Niklas pojan lausuntoihin kuin äiti-Kirstin julkisuuteen antamiin lausuntoihin miten heidän avioliittonsa isä Pekan kanssa oli onnellinen.

Kyllä minäkin tiedän että en välttämättä ole kaikissa asioissa isänä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla enkä ainakaan virheittä. Ei siinä isänä olona onnistunut minunkaan isäni sataprosenttisesti vaikka hänestä hyvin myönteisesti mielellään kirjoitankin. Viittaan tuohon edellä lainaamani omaan kommenttiini.

Media repii hetken aikaa myyntiään edistääkseen omat lööppinsä aiheesta kunnes päästään seuraavan kohulööppiin. Alan minäkin jo toivoa että se olisi pääministeri Vanhasen ero.

Hyvä työnantaja testauspalvelu

Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus on avannut mielenkiintoisen 'Hyvä työnantaja testauspalvelu' sivuston verkossa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitää tutustua tarkemmin jota voin tarkemmin arvioida sivuston toimintaa.

Samantyyppisen aiheen ympärillä on Suomessa toiminut jo pitkään kansainvälisestikin toimiva Great Place to Work Instituutti. He ovat jo useita vuosia julkaisseet parhaiden työpaikkojen ranking listoja. Ne perustuvat hyvin fiksuihin valintakriteereihin joissa myös työntekijöiden mielipiteillä on suuri merkitys. Puutteena on tietenkin että siihen kilpailuun pitää aina osallistua ja siten ulkopuolelle voi jäädä loistaviakin yrityksiä. Toisaalta yritykset joissa johtokin tuntee ettei kaikki ole ihan kohdallaan tuskin osallistuvat tuollaiseen kilpailuun eli on odotettavissa että kilpailuun osallistuvat yritykset ovat muutenkin muita parempia työpaikkoja kun rohkenevat osallistua tuollaiseen kisaan.

Työntekijän viihtyvyys työpaikalla ei ole mikään ihan pikku juttu. Kunhan sen vain entistä useampi työnantajakin ymmärtäisi. Parantamisen varaa olisi.

Bisnesmoraali ja erilaiset kannusteet

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä. Kuuntelin ja luin Nokian matkapuhelinyksikön entinen lakiasiainjohtaja Anne-Liisa Palmu-Joronen haastatteluja eri medioissa. Mahtavaa luettavaa.

Toinen eilinen herkkupala oli MTV3:n 45 min specialissa esitetty ja tästä vielä nähtävissä oleva "Pankkiirin paljastukset", Geraint Andersonista tehty ohjelma.

Tänään taas järkytyksellä luen että ei nämä valtionyhtiöiden ohjaajat ja ministerit mitään opi tai eivät kerta kaikkiaan ymmärrä. Ovat niin kauan eläneet näissä korkeissa norsunluutorneissaan. Hiukan samaa mistä tuo Palmu-Joronen puhuu.

Loputon röyhkeys, häikäilemättömyys ja ahneus näyttäisi olevan noissa kaikissa mukana jossain muodossa. Taitaa olla seitsemät kuolemansynnit ja tässä mukana.

Ja ex-ministeri Iiro Viinasenkin haastattelu tuli "Itse asiassa kuultuna" sarjassa ja oli sekin aika mielenkiintoinen.

Mielenkiintoista oli Viinasen vertailu politiikan ja bisnesmaailman huipulta. Hän piti bisnestä kovempana paikkana ja politiikkaa joten rehdimpänä. Ehkä se tuolla alemmalla tasolla on toisinpäin ainakin minun kokemuksieni mukaan. Tosin olen minä poikkeuksiin törmännyt liike-elämässäkin.

Itsenäinen pörssiyhtiö?

Kyllä minä kovasti ihmettelen miten ministerit Häkämies ja Katainen nyt itkevät julkisuudessa Telia-Soneran yhtiökokouksen tekemää bonusten poistopäätöstä. Otsikko oli "Katainen ja Häkämies: Bonukset takaisin Telia Soneran johdolle!" Iltalehdessä sama juttu.

On se sitten kumma kun Häkämies on moneen kertaan monen muun poliitikon lailla sanonut ettei itsenäisen pörssiyhtiön toimintaan voi valtio vaikuttaa muuten kun vain yhtiökokouksissa omistajan ääntä käyttämällä. Ja lopusta määrä sitten toimiva johto.

Ja nyt itketään että Ruotsin hallituksen olisi pitänyt etukäteen kysyä Suomen ao ministereiden tai hallituksen mielipidettä. Miksi? Siellähän se yhtiökokouksessa selvisi ;)

Luonnonvastaiset kannusteet - Perverse Incentives

Minulla on eräs lempiaihe monen muun lempiaiheen rinnalla. Eli luonnonvastaisiksi kannusteiksi nimeämäni (engl Perverse Incentives). Olen kirjoittanut siitä useaan kertaan täällä blogissa.

Sain taas kuulla aiheeseen liittyvän surkuhupaisan tosikertomuksen. Erään yrityksen puhelinpalvelupisteessä oli johto keksinyt uudet selkeät ja yksinkertaiset tuottavuusmittarit, nehän on nykyään muotia. Hienosti nimitetään "Key Performance Indicators" - jotenkin suomennettuna avainlukukuvaajat. Balanced Scorecard on yksi aika yleinen käytössä oleva järjestelmä. Ja sen voi toteuttaa myös hyvin mutta usein myös huonosti jolloin se ohjaa vain väärään, ei haluttuun suuntaan. Ja silloin siitä muodostuu tuo ns luonnonvastainen kannuste.

Mutta tähän tosikertomukseen: tarinan yritys päätti maksaa bonusta sen mukaan miten moneen puheluun kukin asiakaspalvelija oli kuukaudessa vastannut.

Ei mennyt kauaakaan kun nuoret työntekijät keksivät että hehän voivat hiljaisina aikoina soittaa toisilleen ja siten parantaa omaa bonustaan. Kesti aikansa kunnes tuo oivallettiin johdossakin.

Nykyäänhän sanotaan usein että "sitä saa mitä tilaa". Tässä oli tilattu paljon puheluita ja yritys sai paljon puheluita kuten oli halunnut ;)

Mittakaavaetu

Istuin kokouksessa jossa ison jättiläisyrityksen edustaja kehuu miten he saavuttavat kokonsa johdosta "suuruuden ekonomiaa". En viitsinyt olla epäkohtelias ja huomauttaa että mikään luonnonlaki tuo ei kuitenkaan ole.

Jotkut puhuvat mittakaavaedusta tai skaalaedusta mutta kaikilla tarkoitetaan käsittääkseni samaa. En viitsinyt laittaa linkkiä Wikipediaa kun siellä oleva kirjoitus oli aika laiha.

Googlella löysin erään blogin otsikon "Pienuuden joustavuus, suuruuden ekonomia" joka näytti sekö osuvalta että houkuttelevalta. Mutta blogi oli ns suljettu johon ei päässyt ilman julkaisijan suostumusta.

Muistelin jossain kirjoittaneeni aiheesta ja löytyihän se:

Mittakaavaetu ei ole luonnonlaki. Joskus voi käydä toisinpäinkin. Byrokratia lisääntyy ainakin vaikka minkälainen virtaviivaistettu ja ulkoistettu prosessi asian ympärille luodaan. Se lienee melkein luonnonlaki ;)

Barack Obama

Katsoin viime yönä Barack Obaman televisiopuhetta. Muistelen tänään jossain iltapäivälehdessä nähneeni puolustusvoiman komentajan lausunnon Barack Obaman karismasta.

Kyllä Barack Obamalla on karismaa. Kyllä nämä Suomen poliitikkojohtajat tuntuu vaisuilta ja epäuskottavilta kun vertaa. Kyllä siinä amerikkalaiset haastattelevat median edustajat saivat perusteltuja ja vaikuttavia vastauksia kysymyksiinsä. Ei ollut mitään Vanhasen tai Kataisen puheista paistavaa epävarmuutta.

Puhe ja koko kyselytilaisuus oli niin suggestiivinen että en päässyt nukkumaan kun oli pakko kuunnella ja katsella ihan loppuun asti.

Musta Joutsen ilmestyi

Minua alkoi huvittaa kun kuulin maanantaina Ylen uutisissa että Musta Joutsen on vihdoinkin löytynyt.

Musta Joutsen kun on tullut kuuluisaksi myös toisella tavoin (englanniksi). Eli amerikkalainen matemaatikko Nassim Taleb on kirjassaan Musta Joutsen käyttänyt mustaa joutsenta esimerkkinä erittäin epätodennäköiselle sattumalle. Taleb käyttää Mustaa Joutsenta esimerkkinä miten joku asia on erittäin epätodennäköinen ja se silti tapahtuu. Hänen teostaan pidetään tärkeänä analyysinä miten ei pitäisi luottaa itsestäänselvyyksinä pidettyihin asioihin.

Näen ympärilläni päivittäin miten erilaisia päätöksiä tehdään perustuen jotenkin itsestäänselvyyksinä pidettyihin argumentteihin. Ja sitten ihmetellään kun tapahtuukin se mitä pidettiin erittäin epätodennäköisenä.

Musta Joutsen onkin olemassa ja on näyttäytynyt ;) Suosittelen ajatusseikkailua kaikille.