En voinut lukea Kotimaa-lehden artikkelia vihastumatta tämän Ihmisoikeusliitto nimisen kansalaisjärjestöksi itseään nimittävän järjestön omituista logiikkaa.
Kirjoitin ihmetellen kyseisen järjestön kannanotosta pikkupoikien silpomiseen uskonnonvapauden nimissä eli pikkupoikien ympärileikkaukseen.
Roomalaiskatolinen kirkko kieltää maailmanlaajuisesti paavin arvovallalla edelleen jäseniltään syntyvyyden säännöstelyn käyttämällä raskauden ehkäisyyn nykyaikaisia keinoja. Toivottavasti tämä järjestö ottaa tasapuolisuuden nimissä myös katolisen kirkon käsityksen tutkittavakseen.
Kotimaan haastattelussa sanotaan (lihavointi minun):
"Kouroksen mukaan nyt selvittelyn alle otettava asia on äärimmäisen haastava.
- Totta kai aikuiset ihmiset saavat päättää, jos he haluavat synnyttää paljon lapsia. Mutta onko ehkäisyä hyväksymättömissä vanhoillislestadiolaisperheissä kasvaneilla aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä? Entä onko tässä ideologisessa ympäristössä aitoa mahdollisuutta valita, jos esimerkiksi vaihtoehto olisi se, että yhteisö hylkäisi, Kouros pohtii."
Aivan yhtä hyvin voi kysyä onko katolisissa perheissä kasvaneilla "aitoa mahdollisuutta olla valitsematta ehkäisemättömyyttä". Tai katolis-ideologisessa ympäristössä valita?
En minä vastusta tuollaisen selvityksen tekemistä. Toivoisin vain tasapuolista muidenkin uskontokuntien arviointia. Ja ylipäänsä eri uskontojen ja niiden eri fundamentalistifraktioiden asennetta ihmisoikeuksiin myös Suomessa. Riittäisi jo Suomessakin tekemistä. Esimerkiksi onko fundamentalisti-islamilaisessa perheessä kasvaneilla tytöillä ja naisilla aitoa mahdollisuutta valita käyttävätkö huivia tai saavatko vapaasti valita seurustelukumppaninsa yms. Minusta ihmisoikeuksien ajamisen pitäisi mennä kaikenlaisen poliittisen korrektiudenkin edelle. No ehkä liioittelen tässä - eihän huivin käyttö sinänsä hengenvaaraa muodosta. Mutta väärän poikaystävän valintahan voisi olla vaikka ei Suomessa ns kunniamurhia kai suuremmin ole esiintynyt.
Mitä nyt meidän supisuomalaisessa romaniyhteisössä nuo kummitelleet verikosto ja väistämisvelvollisuus-"kulttuurit". Tässä vielä puoli-romaanin poliisin vetoomus asiasta.
Minulla ei haastatellun Kouroksen tavoin ("Hänen oma käsityksensä lestadiolaisuudesta on pääpiirteittäin hyvin positiivinen") ole kovin myönteistä kuvaa lestadiolaisuudesta. Minulla on joskus nuoruudessani ollut lestadiolaiskodeissa kasvaneita tyttö- ja naisystäviä. Kyllä heihin oli onnistuttu nuoruudessa istuttamaan aivan hirveät vielä aikuisenakin vaikuttavat synnintunnot mitä normaaleimmista asioista. No rehellisyyden nimissä olen sellaista havainnut muidenkin uskontojen edustajissa jos ovat riittävän fundamentalistiympäristössä kasvaneet.
Ettei lukija ymmärrä väärin: minusta jokaisella naisella tai miehellä on oltava vapaus valita tai olla valitsematta ehkäisynsä ja siihen käyttämänsä keino. Aborttia en tässä yhteydessä pidä ehkäisykeinona. Koska kunnioitan ihmisen elämää suhtaudun aborttiin skeptisyydellä mutta ymmärrän sen (nykymuotoisen) sallimisen välttämättömyyden. Toivoisin toki että valistusta lisäämällä voitaisiin aborttien määrää saada laskemaan. Mutta sallisin myös lääkärille oikeuden omantunnon syistä kieltäytyä abortoinnista.
Mutta eipähän nämä asiat helppoja tai yksinkertaisia ole. Tuli vain mieleeni kun tuon lestadiolaisuusjutun luin.
17.1.2009
Uudissanoja ja pikaviestintää
Irkkaaminen, surffaaminen, googlettaminen, mesettäminen, skypettäminen, galtsu, naamakirja - onko nämä uudissanat tuttuja? Tiedätkö mistä noissa on kysymys ja käytätkö niitä?
Noista edellä olevista kolme kuuluu ns pikaviestimiin (englanniksi instant messaging lyhennys IM). Eli irkkaaminen, mesettämienn ja skypettäminen ovat kaikki verbejä pikaviestimien irc, Microsoft Messenger ja Skype. Muitakin on mutta ne eivät liene Suomessa yhtä yleisiä ja uusia on tulossa koko ajan. Tuoreet lisäykset ovat menestyneen Googlen markkinoille tuomat Gtalk ja Gchat. Jotkut pikaviestimet kuten ICQ ovat jonkin aikaa kestäneen kukoistuksen jälkeen jäänet ainakin minun käsitykseni mukaan syrjemmälle.
Mielenkiintoista tässä pikaviestimien historiassa on, että IRC on alunperin suomalaisen opiskelijan keksimä ja kehittämä. Minäkin olin kuvitellut että IRC oli nuorten keino tutustua ja pitää yhteyttä toisiinsa netin välityksellä kun omat lapseni tekivät sitä. Kunnes menin töihin yritykseen jossa koko henkilökunta käytti yrityksen omaa ulkopuolisilta suojattua IRCiä. Minulle se oli aikamoinen herätys että nuorison työkaluja voi käyttää myös hyödylliseen viestintään.
Itse aloin käyttää Messengeriä ja Skypeä melkein heti niiden ilmestyttyä. Ja aika aikaisessa vaiheessa otin käyttöön myös web-kameran. Muistan miten nuorena olin lukenut Jules Vernen romaaneja jossa oli kuvattu kaikenlaisia ihmeellisiä silloin futuristisiksi koettuja vimpaimia. Kuvapuhelin oli yksi näistä utopioista. Nythän kuvaa ja ääntä voi välittää useimmilla pikaviestimillä verkon yli.
Muistan miten ulkomailla opiskellut tyttäreni kertoi koti-ikävänsä helpottaneen heti kummallisesti kun olin asentanut web-kameran kotiimme ja hän näki ulkomailta käsin suoraan olohuoneeseemme ja siellä kameran takana isänsä ja äitinsä. Aika nopeasti hänkin hankki web-kameran omaan tietokoneeseensa sinne ulkomaiselle campukselle.
Ihan kelpoja web-kameroita hankkii nykyään kotikäyttöön 40-60 eurolla eikä niiden asentaminenkaan MS Messengeriin tai Skypeen ole vaikeaa maallikollekaan. Halvempia ja kalliimpiakin on mutta tuon hintaisillakin selviää ihan hyvin.
Minun kaikki (2 kpl) lapsenlapseni ovat samalla seutukunnalla mutta jos olisivat muualla niin tuollaisella web-kameralla, mikrofonilla ja kuulokkeilla pystyy taikomaan erinomaisen ääni- ja kuvayhteyden läheisiinsä.
Eikä ole väliä vaikka toinen osapuoli olisi maapallon toisella puolella. Eikä rupattelu linjoilla maksa hurjia kuten kalliilla ulkomaisilla kännykkäpuheluilla.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että internetin kautta välitetty viestintä ei ole yhtä turvallista kuin esimerkiksi tavalliset lanka- tai kännykkäpuhelut. Joten mitään kovin arkaluontoista tai bisnesviestintää ei kannata riskeerata.
Noista edellä olevista kolme kuuluu ns pikaviestimiin (englanniksi instant messaging lyhennys IM). Eli irkkaaminen, mesettämienn ja skypettäminen ovat kaikki verbejä pikaviestimien irc, Microsoft Messenger ja Skype. Muitakin on mutta ne eivät liene Suomessa yhtä yleisiä ja uusia on tulossa koko ajan. Tuoreet lisäykset ovat menestyneen Googlen markkinoille tuomat Gtalk ja Gchat. Jotkut pikaviestimet kuten ICQ ovat jonkin aikaa kestäneen kukoistuksen jälkeen jäänet ainakin minun käsitykseni mukaan syrjemmälle.
Mielenkiintoista tässä pikaviestimien historiassa on, että IRC on alunperin suomalaisen opiskelijan keksimä ja kehittämä. Minäkin olin kuvitellut että IRC oli nuorten keino tutustua ja pitää yhteyttä toisiinsa netin välityksellä kun omat lapseni tekivät sitä. Kunnes menin töihin yritykseen jossa koko henkilökunta käytti yrityksen omaa ulkopuolisilta suojattua IRCiä. Minulle se oli aikamoinen herätys että nuorison työkaluja voi käyttää myös hyödylliseen viestintään.
Itse aloin käyttää Messengeriä ja Skypeä melkein heti niiden ilmestyttyä. Ja aika aikaisessa vaiheessa otin käyttöön myös web-kameran. Muistan miten nuorena olin lukenut Jules Vernen romaaneja jossa oli kuvattu kaikenlaisia ihmeellisiä silloin futuristisiksi koettuja vimpaimia. Kuvapuhelin oli yksi näistä utopioista. Nythän kuvaa ja ääntä voi välittää useimmilla pikaviestimillä verkon yli.
Muistan miten ulkomailla opiskellut tyttäreni kertoi koti-ikävänsä helpottaneen heti kummallisesti kun olin asentanut web-kameran kotiimme ja hän näki ulkomailta käsin suoraan olohuoneeseemme ja siellä kameran takana isänsä ja äitinsä. Aika nopeasti hänkin hankki web-kameran omaan tietokoneeseensa sinne ulkomaiselle campukselle.
Ihan kelpoja web-kameroita hankkii nykyään kotikäyttöön 40-60 eurolla eikä niiden asentaminenkaan MS Messengeriin tai Skypeen ole vaikeaa maallikollekaan. Halvempia ja kalliimpiakin on mutta tuon hintaisillakin selviää ihan hyvin.
Minun kaikki (2 kpl) lapsenlapseni ovat samalla seutukunnalla mutta jos olisivat muualla niin tuollaisella web-kameralla, mikrofonilla ja kuulokkeilla pystyy taikomaan erinomaisen ääni- ja kuvayhteyden läheisiinsä.
Eikä ole väliä vaikka toinen osapuoli olisi maapallon toisella puolella. Eikä rupattelu linjoilla maksa hurjia kuten kalliilla ulkomaisilla kännykkäpuheluilla.
Tärkeää on kuitenkin muistaa että internetin kautta välitetty viestintä ei ole yhtä turvallista kuin esimerkiksi tavalliset lanka- tai kännykkäpuhelut. Joten mitään kovin arkaluontoista tai bisnesviestintää ei kannata riskeerata.
Tunnisteet:
Kulttuuri
15.1.2009
Poliittisista blogikirjoittajista ja heidän väristään
Viime kunnallisvaaleissa havaitsin aika monen poliittisen toimijan kokonaan unohtaneen blogissaan mitä puoluetta he edustavat. Jäin jopa miettimään, että häpeävätkö poliittiset toimijat jo omaa puoluettaan? Kyllä minä tietenkin tiedän Lipposen, Niinistön, Kataisen, Vanhasen ja Urpilaisen puolueet. Mutta erilaisilta 'pienemmiltä' toimijoilta on tuo poliittinen kanta unohtunut mainita.
En minä tarkoita, että jokaisen bloginkirjoittajan omaa poliittista kantaansa pitäisi julistaa mutta poliittisella mandaatilla esimerkiksi jonkun kunnallisen lautakuntapaikan saaneelta jo odotan puoluekannan ilmoittamista.
Jos oikein saivartelen niin voi tietenkin kysyä mitenkäs jos on ns sitoutumaton mutta jonkun puolueen kupeessa jollakin mandaatilla lautakuntapaikalleen päässyt?
Ennen viime kunnallisvaaleja valitinkin muutamalle ehdokkaalle tiedon puuttumista heidän nettisivuillaan. Kyllä he kaikki korjasivat puuttuvan tiedon siitä mainitttuani, joten ehkä se oli vain lipsahdus. Kumman yleinen kuitenkin.
En minä tarkoita, että jokaisen bloginkirjoittajan omaa poliittista kantaansa pitäisi julistaa mutta poliittisella mandaatilla esimerkiksi jonkun kunnallisen lautakuntapaikan saaneelta jo odotan puoluekannan ilmoittamista.
Jos oikein saivartelen niin voi tietenkin kysyä mitenkäs jos on ns sitoutumaton mutta jonkun puolueen kupeessa jollakin mandaatilla lautakuntapaikalleen päässyt?
Ennen viime kunnallisvaaleja valitinkin muutamalle ehdokkaalle tiedon puuttumista heidän nettisivuillaan. Kyllä he kaikki korjasivat puuttuvan tiedon siitä mainitttuani, joten ehkä se oli vain lipsahdus. Kumman yleinen kuitenkin.
Tunnisteet:
Kulttuuri
Taantumayritysten tukeminen ja muuta ajankohtaista
Kielen käyttö mielikuvien luomisessa on mielenkiintoista. Ja noihin usein liittyvä newspeak. Mietin tässä ilmaisujen taantuma ja lama eroa. Ehkä tässä taantuma sana on vielä oikea ilmaisu kun kyse on kuitenkin aika uudesta alamäestä.
Otsikon asiaa kirjoitti Ilta-Lehden kolumnisti Kalle Isokallio. Jota joskus ihan lempikolumnistikseni olen kutsunut. Niin kai sitä pitää sellaisista joilla on samanlaisia mielipiteitä kuin itsellään.
Tuossa tuoreessa kolumnissaan isokallio kirjoittaa:
"Yritysten etujärjestöjen vaatimuksiin yritysten rahoituksen tukemisesta veronmaksajien varoin ei myöskään pidä suostua. Ei terveellä yrityksellä ole vaikeuksia saada rahoitusta."
ja
"Terveen yrityksen rahoitustilanne onkin tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Huonoja yrityksiä ei kannata tukea nousu- eikä laskusuhdanteessa."
Eli ihan samaa kuin mitä minä olen kirjoittanut. Viimeksi kirjoitin kuukausi sitten asiasta.
Toinen kieleen liittyvä ihmetyksen aihe mutta myös vallankäyttöön liittyvä on pääministeri Vanhasen haastattelu, alkuperäisenä ruotsinkielisenä tässä Hufvudstadsbladetissa, jossa hän kertoo mitä mieltä kansalaisten pitää olla maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ja mistä ylipäänsä kansalaiset saavat puhua ja mitä kansalaiset saavat ylipäänsä ajatella. No ainakin siltä tuo haastattelu vaikutti.
Vastaavaa ajatuspoliisitouhua en kovin usein Suomessa ole havainnut julkisuudessa. Median tiukkaan poliittista johtoa hännystelevään itsesensuuriin olen törmännyt ensimmäisen kerran yli parikymmentä vuotta sitten. Siihen saakka olin kuin häkissä kasvatettu. Uskoin kuvitelmaan vapaasta länsimaisesta lehdistöstä. No onhan se ihan vapaata. Jos omistat jonkun lehden voit määrätä mitä siellä kirjoitetaan. Eli ei sitä suoraan määrää presidentti eikä pääministeri eikä suoraan mikään puoluetoimistokaan.
Tästä eteenpäin saa pääministeri Vanhasen mukaan siis kaikenlaisesta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhua ja kirjoitaa vain myönteisesti. Jos et ole kiltti sinuun lyödään "rasisti" leima.
Tulee mieleen se takavuosien tilanne Itävallassa jossa meidän nykyinen tasavallan presidentti Halonen etunenässä tuomitsivat vallankäyttäjät oikeistopopulistiksi leimatun Jörg Haiderin vaalivoiton. Eli ikään kuin Itävallan kansa olisi demokraattisissa vaaleissa äänestänyt väärin.
Henkilökohtaisesti en ole yltiöoikeistolainen enkä ole yltiökansallismielinen. En ole rasisti enkä pidä valkoista rotua mitenkään parempana tai huonompana kuin mitään muutakaan rotua. Enkä preferoi mitenkään edes kristinuskoa. Tosin eräät islamin fundamentalistiset, myös Suomeen jo maahanmuuttajien myötä levinneet muodot eivät kyllä nauti ymmärrystäni. Minä en ymmärrä että meillä uskonnonvapauden nimissä pitäisi alkaa suhtautua myönteisesti tai vapaamielisesti burkan taakse itsensä peittäviin naisiin. Ja ihmettelen etteivät naisten emansipaatiota eteenpäin ajavat feministijärjestöt ole ottaneet asiakseen ajaa tuollaisen naisen alistamisen lopettamista. Niin, olen toki lukenut miten burkaa puolustavat islamistit verhoavat sen olevan tarkoitetun vain naisten "suojelemiseksi". Saattaisi se jossain puistossa jopa suojatakin naista joukkoraiskaukselta ;)
Mutta ymmärrän erittäin hyvin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisten huolenaiheet. Ja vaikka miten yritän rivien välistäkin lukea maahanmuuttokriittisten huolia en ymmärrä että he vastustaisivat työperäistä maahanmuuttoa mitenkään. Eli tulee tänne minkä värinen tai uskoinen tahansa tekemään töitä niin olen kaikkein kriittisimmissäkin puheenvuoroissa ymmärtänyt että tervetuloa.
Meillä pitäisi olla varaa kohtuulliseen huminataariseenkin maahanmuuttoon. Muistan miten meille Suomeen aikoinaan tuli Chilestä pakolaisia niin en muista mitenkään suurempaa vastarintaa nousseen täällä. Ja se uuskielessä kotoutumiseksi kutsuttukin ilmiö toimi kohtuullisen hyvin.
Eli kyllä pääministerinkin pitää ymmärtää järkipuhetta. Ei maahanmuutto- tai monikulttuurisuuskriittisyys synny tyhjästä vain jostain ihmisen alkukantaisesta ksenofoobisesta tunnereaktiosta vierautta kohtaan. Sille on on ihan rationaalisia syitä.
Sen toki myönnän että asioista keskusteleminen on vaikeaa kun pitää samalla yrittää välttää viattomien yksilöiden leimaamista. Jos sanon että ongelmia on erityisesti islamilaisista maista kuten Afganistanista, Irakista, Iranista ja Somaliasta humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden kanssa niin se ei suinkaan tarkoita että ongelmat koskisivat jokaista yksilöä. No turha tätä tässä on erikseen luetella. Osa lukijoista ymmärtää ja osa ei halua edes ymmärtää. Minun mielestäni nämä jälkimmäiset peittävät silmänsä ja korvansa todellisuudelta.
Otsikon asiaa kirjoitti Ilta-Lehden kolumnisti Kalle Isokallio. Jota joskus ihan lempikolumnistikseni olen kutsunut. Niin kai sitä pitää sellaisista joilla on samanlaisia mielipiteitä kuin itsellään.
Tuossa tuoreessa kolumnissaan isokallio kirjoittaa:
"Yritysten etujärjestöjen vaatimuksiin yritysten rahoituksen tukemisesta veronmaksajien varoin ei myöskään pidä suostua. Ei terveellä yrityksellä ole vaikeuksia saada rahoitusta."
ja
"Terveen yrityksen rahoitustilanne onkin tänä vuonna parempi kuin viime vuonna. Huonoja yrityksiä ei kannata tukea nousu- eikä laskusuhdanteessa."
Eli ihan samaa kuin mitä minä olen kirjoittanut. Viimeksi kirjoitin kuukausi sitten asiasta.
Toinen kieleen liittyvä ihmetyksen aihe mutta myös vallankäyttöön liittyvä on pääministeri Vanhasen haastattelu, alkuperäisenä ruotsinkielisenä tässä Hufvudstadsbladetissa, jossa hän kertoo mitä mieltä kansalaisten pitää olla maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta ja mistä ylipäänsä kansalaiset saavat puhua ja mitä kansalaiset saavat ylipäänsä ajatella. No ainakin siltä tuo haastattelu vaikutti.
Vastaavaa ajatuspoliisitouhua en kovin usein Suomessa ole havainnut julkisuudessa. Median tiukkaan poliittista johtoa hännystelevään itsesensuuriin olen törmännyt ensimmäisen kerran yli parikymmentä vuotta sitten. Siihen saakka olin kuin häkissä kasvatettu. Uskoin kuvitelmaan vapaasta länsimaisesta lehdistöstä. No onhan se ihan vapaata. Jos omistat jonkun lehden voit määrätä mitä siellä kirjoitetaan. Eli ei sitä suoraan määrää presidentti eikä pääministeri eikä suoraan mikään puoluetoimistokaan.
Tästä eteenpäin saa pääministeri Vanhasen mukaan siis kaikenlaisesta maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta puhua ja kirjoitaa vain myönteisesti. Jos et ole kiltti sinuun lyödään "rasisti" leima.
Tulee mieleen se takavuosien tilanne Itävallassa jossa meidän nykyinen tasavallan presidentti Halonen etunenässä tuomitsivat vallankäyttäjät oikeistopopulistiksi leimatun Jörg Haiderin vaalivoiton. Eli ikään kuin Itävallan kansa olisi demokraattisissa vaaleissa äänestänyt väärin.
Henkilökohtaisesti en ole yltiöoikeistolainen enkä ole yltiökansallismielinen. En ole rasisti enkä pidä valkoista rotua mitenkään parempana tai huonompana kuin mitään muutakaan rotua. Enkä preferoi mitenkään edes kristinuskoa. Tosin eräät islamin fundamentalistiset, myös Suomeen jo maahanmuuttajien myötä levinneet muodot eivät kyllä nauti ymmärrystäni. Minä en ymmärrä että meillä uskonnonvapauden nimissä pitäisi alkaa suhtautua myönteisesti tai vapaamielisesti burkan taakse itsensä peittäviin naisiin. Ja ihmettelen etteivät naisten emansipaatiota eteenpäin ajavat feministijärjestöt ole ottaneet asiakseen ajaa tuollaisen naisen alistamisen lopettamista. Niin, olen toki lukenut miten burkaa puolustavat islamistit verhoavat sen olevan tarkoitetun vain naisten "suojelemiseksi". Saattaisi se jossain puistossa jopa suojatakin naista joukkoraiskaukselta ;)
Mutta ymmärrän erittäin hyvin maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskriittisten huolenaiheet. Ja vaikka miten yritän rivien välistäkin lukea maahanmuuttokriittisten huolia en ymmärrä että he vastustaisivat työperäistä maahanmuuttoa mitenkään. Eli tulee tänne minkä värinen tai uskoinen tahansa tekemään töitä niin olen kaikkein kriittisimmissäkin puheenvuoroissa ymmärtänyt että tervetuloa.
Meillä pitäisi olla varaa kohtuulliseen huminataariseenkin maahanmuuttoon. Muistan miten meille Suomeen aikoinaan tuli Chilestä pakolaisia niin en muista mitenkään suurempaa vastarintaa nousseen täällä. Ja se uuskielessä kotoutumiseksi kutsuttukin ilmiö toimi kohtuullisen hyvin.
Eli kyllä pääministerinkin pitää ymmärtää järkipuhetta. Ei maahanmuutto- tai monikulttuurisuuskriittisyys synny tyhjästä vain jostain ihmisen alkukantaisesta ksenofoobisesta tunnereaktiosta vierautta kohtaan. Sille on on ihan rationaalisia syitä.
Sen toki myönnän että asioista keskusteleminen on vaikeaa kun pitää samalla yrittää välttää viattomien yksilöiden leimaamista. Jos sanon että ongelmia on erityisesti islamilaisista maista kuten Afganistanista, Irakista, Iranista ja Somaliasta humanitaarisista syistä maahan muuttaneiden kanssa niin se ei suinkaan tarkoita että ongelmat koskisivat jokaista yksilöä. No turha tätä tässä on erikseen luetella. Osa lukijoista ymmärtää ja osa ei halua edes ymmärtää. Minun mielestäni nämä jälkimmäiset peittävät silmänsä ja korvansa todellisuudelta.
Tunnisteet:
Johtaminen
12.1.2009
Tykkään isä Mitrosta
Kirkosta eronneena mutta lapsena ortodoksiksi kastettuna minä tunnustan tykkääväni isä Mitrosta. Tässä hänestä toinen esittely.
Hän edustaa minulle hyvin lähellä sellaista myönteistä mielikuvaa joka minulle aikoinaan syntyi suomalaisista ortodoksipapeista. Lisään aivan tarkoituksella tähän tuon 'suomalaisista', koska tietooni on tullut ulkomailta myös suurta suvaitsemattomuutta toisuskoisia kohtaan. Eikä ortodoksikirkko ole ulkomailla mitenkään vapaa antisemitismistä.
Mutta hiukan ehkä on minuakin alkanut vaivata, että hänestä on melkein tullut jo lausunto-automaatti, joka näkyy melkein kohta televisio-ohjelmassa kuin ohjelmassa. Kannattaisi ehkä hiukan säännöstellä julkisuuskuvaansa. Mutta kyllä hän on ollut ortodoksikirkolle aivan mahtava mainos- ja puhemies.
Mutta hänen julkkisasemansa tai suosionsa varmaan ärsyttääkin monia. Varmaan oman kirkkokuntansa piirissäkin hänen suosiotaan saatetaan karsastaa. Eivät kirkkokunnan sielunpaimenetkaan ole vapaita kateuden synnistä. Mikäli muistan oikein niin häneltä oli jossain vaiheessa jopa määräajaksi evätty papinvirassa toiminta, mutta siitä tuntuu tiedon löytäminen näin jälkikäteen aika vaikealta.
Minun mielestäni ortodoksikirkon kannattaisi kyllä suunnitelmallisesti hyödyntää isä Mitron saavuttamaa julkkisasemaa myönteisten asenteiden lisäämiseksi ortodoksikirkkoa kohtaan.
Ja pitää toivoa että isä Mitron oma pää kestää tuollaisen ryöpytyksen nöyrällä mielellä.
Hän edustaa minulle hyvin lähellä sellaista myönteistä mielikuvaa joka minulle aikoinaan syntyi suomalaisista ortodoksipapeista. Lisään aivan tarkoituksella tähän tuon 'suomalaisista', koska tietooni on tullut ulkomailta myös suurta suvaitsemattomuutta toisuskoisia kohtaan. Eikä ortodoksikirkko ole ulkomailla mitenkään vapaa antisemitismistä.
Mutta hiukan ehkä on minuakin alkanut vaivata, että hänestä on melkein tullut jo lausunto-automaatti, joka näkyy melkein kohta televisio-ohjelmassa kuin ohjelmassa. Kannattaisi ehkä hiukan säännöstellä julkisuuskuvaansa. Mutta kyllä hän on ollut ortodoksikirkolle aivan mahtava mainos- ja puhemies.
Mutta hänen julkkisasemansa tai suosionsa varmaan ärsyttääkin monia. Varmaan oman kirkkokuntansa piirissäkin hänen suosiotaan saatetaan karsastaa. Eivät kirkkokunnan sielunpaimenetkaan ole vapaita kateuden synnistä. Mikäli muistan oikein niin häneltä oli jossain vaiheessa jopa määräajaksi evätty papinvirassa toiminta, mutta siitä tuntuu tiedon löytäminen näin jälkikäteen aika vaikealta.
Minun mielestäni ortodoksikirkon kannattaisi kyllä suunnitelmallisesti hyödyntää isä Mitron saavuttamaa julkkisasemaa myönteisten asenteiden lisäämiseksi ortodoksikirkkoa kohtaan.
Ja pitää toivoa että isä Mitron oma pää kestää tuollaisen ryöpytyksen nöyrällä mielellä.
Tunnisteet:
Kulttuuri
Ilmastomuutos
Yritän olla samaan aika mieleltäni avoin ja ennakkoluuloton mutta myös epäilevä ja kyseleväinen. Eikä nuo ominaisuudet kai ole mitenkään vastakkaisia edes.
Ilmaston lämpeneminen ja erilaiset siihen liittyvät kauhuskenaariot mietityttävät. Samoin mietityttää mikä on totuus. Omalla luonnontieteellisellä osaamisella ja ymmärryksellä olen ihan hukassa.
Mediasta saamme laajasti lukea ihmisen toimillaan aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Monet ellei useimmat meistä ovat nähneet Al Goren elokuvan 'Epämiellyttävä totuus' Ja minkälaista taistelua käydään maailman pelastamiseksi ennustetulta katastrofilta. En siis viittaa linkeillä sellaiseen tietoon jota ympäristömme suorastaan pursuaa korville ja silmillemme koko ajan ja joka puolelta.
Mutta olen törmännyt aika mielenkiintoisiin tietoihin kun olen yrittänyt perehtyä myös kriittisiä ja vastakkaisia argumentteja esittäviin. Erittäin mielenkiintoista aineistoa löytyy fil.tri Boris “Boba” Winterhalterin netissä julkaisemista sivustoista. Tässä linkki Boris Winterhalterin kotisivuille. Lisäksi Winterhalter julkaisee blogia, jossa on myös asiaa liittyvää keskustelua. Hänellä on pari muutakin blogia mutta niiden päivitys on ollut aika harvaa. Joka tapauksessa Winterhalterin sivuilta ja siellä käydystä keskustelusta löytyy lukuisia mielenkiintoisia linkkejä. Minulta meni tuntikaupalla kun lueskelin niitä vain pintapuolisesti ja yritin perehtyä aiheeseen.
Mutta olen löytänyt tällaisetkin sivut. Vaikka minulla on kolme vanhinta lasta käynytkin joskus aikoinaan Rudolf Steiner koulua ja monelta osin suhtaudun Rudolf Steinerin ajatuksiin myönteisesti en ole kuitenkaan antroposofi. Muistan kuinka aikoinaan erään Steiner-koulun oppilaan isältä taisin kuulla ensimmäisen kerran ilmaisun 'valaistunut' kun puhuimme miten opettajissa on vannoutuneita, sanoisinko ihan fundamentalistisia antroposofeja ja sitten sellaisia 'tavallisempia'. En siis ole antroposofian 'valaisema' vaikka yritän antroposofiaankin suhtautua avoimella mielellä.
Mutta lukekaa itse ja muodostakaa omat käsityksenne. Ympäristöaihe on kutenkin meille kaikille hyvin tärkeä.
Ilmaston lämpeneminen ja erilaiset siihen liittyvät kauhuskenaariot mietityttävät. Samoin mietityttää mikä on totuus. Omalla luonnontieteellisellä osaamisella ja ymmärryksellä olen ihan hukassa.
Mediasta saamme laajasti lukea ihmisen toimillaan aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Monet ellei useimmat meistä ovat nähneet Al Goren elokuvan 'Epämiellyttävä totuus' Ja minkälaista taistelua käydään maailman pelastamiseksi ennustetulta katastrofilta. En siis viittaa linkeillä sellaiseen tietoon jota ympäristömme suorastaan pursuaa korville ja silmillemme koko ajan ja joka puolelta.
Mutta olen törmännyt aika mielenkiintoisiin tietoihin kun olen yrittänyt perehtyä myös kriittisiä ja vastakkaisia argumentteja esittäviin. Erittäin mielenkiintoista aineistoa löytyy fil.tri Boris “Boba” Winterhalterin netissä julkaisemista sivustoista. Tässä linkki Boris Winterhalterin kotisivuille. Lisäksi Winterhalter julkaisee blogia, jossa on myös asiaa liittyvää keskustelua. Hänellä on pari muutakin blogia mutta niiden päivitys on ollut aika harvaa. Joka tapauksessa Winterhalterin sivuilta ja siellä käydystä keskustelusta löytyy lukuisia mielenkiintoisia linkkejä. Minulta meni tuntikaupalla kun lueskelin niitä vain pintapuolisesti ja yritin perehtyä aiheeseen.
Mutta olen löytänyt tällaisetkin sivut. Vaikka minulla on kolme vanhinta lasta käynytkin joskus aikoinaan Rudolf Steiner koulua ja monelta osin suhtaudun Rudolf Steinerin ajatuksiin myönteisesti en ole kuitenkaan antroposofi. Muistan kuinka aikoinaan erään Steiner-koulun oppilaan isältä taisin kuulla ensimmäisen kerran ilmaisun 'valaistunut' kun puhuimme miten opettajissa on vannoutuneita, sanoisinko ihan fundamentalistisia antroposofeja ja sitten sellaisia 'tavallisempia'. En siis ole antroposofian 'valaisema' vaikka yritän antroposofiaankin suhtautua avoimella mielellä.
Mutta lukekaa itse ja muodostakaa omat käsityksenne. Ympäristöaihe on kutenkin meille kaikille hyvin tärkeä.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
10.1.2009
Vihje: Pankkikulut alas
Olen antanut lähipiirissäni vinkin pankkikulujen alentamiseksi. Useimmat pankit veloittavat viitteettömistä maksuista paljon enemmän kuin viitteillä varustetuista.
Mikä sen yksinkertaisempaa: lisäät maksuusi viitenumeron. Joka tapauksessa vastaanottaja näkee keneltä se maksu on.
Eikä sen tarvitse olla joka kerta erilainen. Minun kaikki vinkistä oppia ottaneet ovat ottaneet käyttöön numeron 5225.
Itse asiassa viitenumeron keksiminen on ihan helppoa: ota mikä tahansa numero ja menet selaimella tänne viitenumerolaskuriin.
Näitä viitenumerolaskureita näyttää netissä olevan enemmänkin ja eri tarpeisiin. Tuo linkkini antaa numerolle 522 tarkistusnumeron 5 eli koko viitenumeroksi tulee siis 5225.
Tämä laskuri tekee pidemmän listan tilauksesta.
Ja sitten joku oli laittanut nettiin pienen Excel taulukkolaskentaan laitettavan ohjelmakoodinpätkän jolloin voi Excel taulukossa sitten mielin määrin luoda toimivia viitenumeroita. Taisi joku sanoa että sillä voi luoda vain korkeintaan kuusinumeroisia viitenumeroita. Viitenumerohan saa olla 19 merkkiä + tarkistusnumero = 20 merkkiä pitkä. Olen minäkin joskus tuollaisen ohjelmanpätkän koodannut mutta en enää muista mihin sen talletin. Ei se mikään monimutkainen eikä pitkä edes ollut. Taisi silloin kymmenessä minuutissa tulla koodattua. Nykyään olisi hitaampaa kun en ole pitkään aikaan koodannut edes hyvin vuoksi.
Se joka haluaa perusteellisemmin tutustua viitenumeroasiaan niin Finanssialan keskusliiton sivulla on tietoa yleisemmintäällä ja erityisesti viitenumerosta tässä.
Mutta jos haluat päästä helpolla niin kirjoita vain vaikkapa 5225. Helppo muistaa jos on vaikka matkoilla tms ja pitää vaikkapa lähettää lapsille rahaa ;) Yleensä kikka pätee yksityisihmisten välisessä maksujenvälityskanssakäymisessä (sanahirviö).
Mutta jos laskulla lukee viitenumero niin käytä ehdottomasti sitä ja vain sitä. Muuten maksusi selvittely menee hyvin vaikeaksi vastaanottajalla.
Ja voit levittää tätä hyvää sanomaa eteenpäinkin ihan vapaasti.
Mikä sen yksinkertaisempaa: lisäät maksuusi viitenumeron. Joka tapauksessa vastaanottaja näkee keneltä se maksu on.
Eikä sen tarvitse olla joka kerta erilainen. Minun kaikki vinkistä oppia ottaneet ovat ottaneet käyttöön numeron 5225.
Itse asiassa viitenumeron keksiminen on ihan helppoa: ota mikä tahansa numero ja menet selaimella tänne viitenumerolaskuriin.
Näitä viitenumerolaskureita näyttää netissä olevan enemmänkin ja eri tarpeisiin. Tuo linkkini antaa numerolle 522 tarkistusnumeron 5 eli koko viitenumeroksi tulee siis 5225.
Tämä laskuri tekee pidemmän listan tilauksesta.
Ja sitten joku oli laittanut nettiin pienen Excel taulukkolaskentaan laitettavan ohjelmakoodinpätkän jolloin voi Excel taulukossa sitten mielin määrin luoda toimivia viitenumeroita. Taisi joku sanoa että sillä voi luoda vain korkeintaan kuusinumeroisia viitenumeroita. Viitenumerohan saa olla 19 merkkiä + tarkistusnumero = 20 merkkiä pitkä. Olen minäkin joskus tuollaisen ohjelmanpätkän koodannut mutta en enää muista mihin sen talletin. Ei se mikään monimutkainen eikä pitkä edes ollut. Taisi silloin kymmenessä minuutissa tulla koodattua. Nykyään olisi hitaampaa kun en ole pitkään aikaan koodannut edes hyvin vuoksi.
Se joka haluaa perusteellisemmin tutustua viitenumeroasiaan niin Finanssialan keskusliiton sivulla on tietoa yleisemmintäällä ja erityisesti viitenumerosta tässä.
Mutta jos haluat päästä helpolla niin kirjoita vain vaikkapa 5225. Helppo muistaa jos on vaikka matkoilla tms ja pitää vaikkapa lähettää lapsille rahaa ;) Yleensä kikka pätee yksityisihmisten välisessä maksujenvälityskanssakäymisessä (sanahirviö).
Mutta jos laskulla lukee viitenumero niin käytä ehdottomasti sitä ja vain sitä. Muuten maksusi selvittely menee hyvin vaikeaksi vastaanottajalla.
Ja voit levittää tätä hyvää sanomaa eteenpäinkin ihan vapaasti.
Tunnisteet:
Sekalaista
9.1.2009
Eläkevakuutuksesta kolmannes katoaa kuluihin!
Törmäsin yllättävän mielenkiintoiseen nettisivuun. Tämä kannattaa nuorempienkin lukea jos ovat ajatelleet sijoittaa vanhuudenturvaansa pitkällä tähtäimellä.
Olen kirjoittanut TEL järjestelmän tuhlaamisesta mutta näyttää tämä kirjoituksen perusteella koskevan kovin paljon muutakin vakuutus- ja sijoitustoimintaa.
Lisäänpä vielä toisen samaa asiaa käsittelevän Kauppalehden artikkelin.
Olen kirjoittanut TEL järjestelmän tuhlaamisesta mutta näyttää tämä kirjoituksen perusteella koskevan kovin paljon muutakin vakuutus- ja sijoitustoimintaa.
Lisäänpä vielä toisen samaa asiaa käsittelevän Kauppalehden artikkelin.
Tunnisteet:
Johtaminen
7.1.2009
Humanitaarinen apu Gazassa
Kuuntelen ja katselen huolestuneena uutisia lähi-idästä. Voi kunpa täällä Pohjolassa tietäisikin totuuden. Ihmisten välisessä kanssakäymisessä nähdään usein vikaa molemmissa osapuolissa.
Tulipa mieleeni hyvin kerettiläisiä ajatuksia humanitaarisesta avusta. Ymmärrän hyvin että saattaisin olla toista mieltä jos olisin tuolla taistelualueella mutta sallittakoon erilaiset ajatuskuviot. Aluksi aioin kirjoittaa ajatusleikit mutta se olisi kuulostanut liian irvokkaalta kun kyse ei ole mistään hiekkalaatikkoleikeistä vaan konfliktista, jossa tapetaan ihmisiä ja lisäksi vielä aika paljon siviilejä.
Kun näin Punaisen Ristin ajavan konfliktialueelle muutaman tunnin tulitauon jäin miettimään "Miksi?". Pitäisikö sittenkin antaa väkivaltaisten barbaarien tappaa toisiaan ihan rauhassa mukaan luettuna omien kansalaistensa siviilitkin?
Nythän tuota sodankäyntiä yritetään saada jotenkin näyttämään keskiaikaisen ritarilliselta jossa siviilit olisivat aivan kuin poissuljettuja. Ja jos siviilit kärsivät niin "ritarillisesti" (laitoin aivan tarkoituksellisesti sitaatteihin!) annetaan humanitaarisen avun paikkailla "erehdyksiä" (tässäkin sitaatit tarkoituksella!).
Miksei anneta kaikkien barbaarimaisten raakuuksien toteutua täysimääräisesti ja sitten myöhemmin tuomitaan viimeisen päälle ankarasti barbaarimaisuuksista jossain kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Vanhana pasifistina olen sitä mieltä että ns oikeutetut sodatkin pitäisi tulkita kokonaisuudessaan oikeudettomiksi - oli syy ihan mikä tahansa. On meillä kansainvälisesti olemassa niin paljon koneistoja erilaisten ristiriitatilanteiden sovittelemiseksi että mikää sota ei enää ole oikeutettua.
Mene sitten tuosta Gazastakin sanomaan kumpi siellä on hyökkääjä ja kumpi on "oikeutettu" puolustaja?
Ymmärrän kyllä holocaustin läpikäyneitä juutalaisiakin että tätä nykyä kun heillä on valmiuksia puolustaa itseään he sen myös tekevät vaikka en enää kaikilta osin ymmärtäisi tai hyväksyisi. Tosin ymmärrän myös vastapuolen vapaustaistelijoita joita mysö usein terroristeiksi nimitetään. Joskus aiheellisesti joskus aiheetta.
Eikä tuo kiistely maakaasusta Venäjän ja Ukrainan välillä sekään tunnu oikein sympaattiselta.
Ahdistaa välillä tällainen maailman meno.
Tulipa mieleeni hyvin kerettiläisiä ajatuksia humanitaarisesta avusta. Ymmärrän hyvin että saattaisin olla toista mieltä jos olisin tuolla taistelualueella mutta sallittakoon erilaiset ajatuskuviot. Aluksi aioin kirjoittaa ajatusleikit mutta se olisi kuulostanut liian irvokkaalta kun kyse ei ole mistään hiekkalaatikkoleikeistä vaan konfliktista, jossa tapetaan ihmisiä ja lisäksi vielä aika paljon siviilejä.
Kun näin Punaisen Ristin ajavan konfliktialueelle muutaman tunnin tulitauon jäin miettimään "Miksi?". Pitäisikö sittenkin antaa väkivaltaisten barbaarien tappaa toisiaan ihan rauhassa mukaan luettuna omien kansalaistensa siviilitkin?
Nythän tuota sodankäyntiä yritetään saada jotenkin näyttämään keskiaikaisen ritarilliselta jossa siviilit olisivat aivan kuin poissuljettuja. Ja jos siviilit kärsivät niin "ritarillisesti" (laitoin aivan tarkoituksellisesti sitaatteihin!) annetaan humanitaarisen avun paikkailla "erehdyksiä" (tässäkin sitaatit tarkoituksella!).
Miksei anneta kaikkien barbaarimaisten raakuuksien toteutua täysimääräisesti ja sitten myöhemmin tuomitaan viimeisen päälle ankarasti barbaarimaisuuksista jossain kansainvälisessä tuomioistuimessa.
Vanhana pasifistina olen sitä mieltä että ns oikeutetut sodatkin pitäisi tulkita kokonaisuudessaan oikeudettomiksi - oli syy ihan mikä tahansa. On meillä kansainvälisesti olemassa niin paljon koneistoja erilaisten ristiriitatilanteiden sovittelemiseksi että mikää sota ei enää ole oikeutettua.
Mene sitten tuosta Gazastakin sanomaan kumpi siellä on hyökkääjä ja kumpi on "oikeutettu" puolustaja?
Ymmärrän kyllä holocaustin läpikäyneitä juutalaisiakin että tätä nykyä kun heillä on valmiuksia puolustaa itseään he sen myös tekevät vaikka en enää kaikilta osin ymmärtäisi tai hyväksyisi. Tosin ymmärrän myös vastapuolen vapaustaistelijoita joita mysö usein terroristeiksi nimitetään. Joskus aiheellisesti joskus aiheetta.
Eikä tuo kiistely maakaasusta Venäjän ja Ukrainan välillä sekään tunnu oikein sympaattiselta.
Ahdistaa välillä tällainen maailman meno.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
4.1.2009
TILTU malli julkisella sektorilla
Minua on alkanut ottaa päähän. Joku blogiani alusta alkaen seurannut voi tietenkin sanoa, että 'sinuahan on ottanut päähän koko ajan milloin mikäkin asia'.
TILTU mallilla tarkoitan viime aikoina muotiin tullutta tilaaja-tuottaja-mallia, jossa julkinen sektori toimii ainoastaan palvelujen tilaajana ja verovaroista maksajana ja palvelut tuottaa joku ulkoistettu palveluntuottaja.
Sattui silmiini kirjoitus jossa ilmeisesti Oulusta HUS:iin rantautunut Juha Ojala hehkuttaa "Oulussa teknisellä sektorilla tiltu laski kustannuksia 30-40%".
Huhuh. Jos johtaja alkaa huomata omassa organisaatioissaan löytyvän tuollaisia säästökohteita ceteris paribus eli 'muiden asioiden pysyessä muuttumatta' pitäisi kyllä alkaa tuijottaa omia johtamistaitojaan peilistä.
Heti yritetään vetää jotenkin luonnonlain omaisesti vain suora johtopäätös että muuttamalla palvelun tuottaminen ulkoistetuksi voidaan heti saada huomattavia säästöjä.
Eihän tämä voi todella olla niin että kun vain palveluntuottaja vaihdetaan julkiselta yksityiselle sektorille niin kustannukset pelkästään siitä alenee 30-40%. Johan tuossa pitäisi kriittisen kuulijankin alkaa ihmetellä mikä se simsalabim-temppu on.
Siinä muuttuu samalla jotain muutakin. Pitää alkaa pika-pika tieteelliset tutkimukset muuttuuko esimerkiksi ulkoistuksessa auringonpilkkujen asento tai vaikutus vai tingitäänkö jossain olennaisessa. Samalla pitäisi kriittisesti tutkia myös sitä miksei sellainen tinkiminen onnistu julkisella puolella. Ja olisiko sellainen tinkiminen tilaajan näkökulmasta katsottuna ylipäänsä toivottavaa. Vai tapahtuuko se tinkiminen tavallaan tilaajan ymmärtämättä tai tietämättä kun sitä ei tilaaja-tuottaja ulkoistussopimuksessa ollut eksplisiittisesti eli suoraan määritelty.
Ainakin minä olen ollut huomaavinani että monessa ulkoistuksessa palvelunsisältöä on 'virtaviivaistettu' (=huononnettu!) aiemmasta tai palveluntuottamiseen käytetään halvempaa henkilöstöä ja entistä vähemmän.
Vähemmällä henkilöstöllä palvelujen tuottamisen ikävät seuraukset näkee erityisesti vanhusten hoidossa erilaisissa laitoksissa. Ex-vaimoni vertasikin terävästi että laitosvangit ja maatalouden lehmätkin saavat enemmän liikuntaa ulkona kuin vanhuksia hoitavien laitosten vanhukset. Se on olevinaan 'tuottavuuttaa' mutta oikein arvioituna kyse on huonompilaatuisesta palvelusta.
Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen joudun toki myöntämään että julkishallintoon on pesiytynyt tehottomuutta, laiskottelua ja huonoja käytäntöjä yms mutta myös osaamatonta ja huonoa johtamistaitoa. Mutta ei tällainen ole mikään julkisen sektorin yksinoikeus. Samanlaiseen idiotiaan törmää myös yksityisellä sektorilla kun yritykset ovat riittävän isot ja niitä johtavat omia bonuksiaan ja optioitaan optimoivat kvartaalitalouden opit sisäistäneet apina-johtajat (termi vapaasti lainattu Lenita Airistolta).
TILTU mallilla tarkoitan viime aikoina muotiin tullutta tilaaja-tuottaja-mallia, jossa julkinen sektori toimii ainoastaan palvelujen tilaajana ja verovaroista maksajana ja palvelut tuottaa joku ulkoistettu palveluntuottaja.
Sattui silmiini kirjoitus jossa ilmeisesti Oulusta HUS:iin rantautunut Juha Ojala hehkuttaa "Oulussa teknisellä sektorilla tiltu laski kustannuksia 30-40%".
Huhuh. Jos johtaja alkaa huomata omassa organisaatioissaan löytyvän tuollaisia säästökohteita ceteris paribus eli 'muiden asioiden pysyessä muuttumatta' pitäisi kyllä alkaa tuijottaa omia johtamistaitojaan peilistä.
Heti yritetään vetää jotenkin luonnonlain omaisesti vain suora johtopäätös että muuttamalla palvelun tuottaminen ulkoistetuksi voidaan heti saada huomattavia säästöjä.
Eihän tämä voi todella olla niin että kun vain palveluntuottaja vaihdetaan julkiselta yksityiselle sektorille niin kustannukset pelkästään siitä alenee 30-40%. Johan tuossa pitäisi kriittisen kuulijankin alkaa ihmetellä mikä se simsalabim-temppu on.
Siinä muuttuu samalla jotain muutakin. Pitää alkaa pika-pika tieteelliset tutkimukset muuttuuko esimerkiksi ulkoistuksessa auringonpilkkujen asento tai vaikutus vai tingitäänkö jossain olennaisessa. Samalla pitäisi kriittisesti tutkia myös sitä miksei sellainen tinkiminen onnistu julkisella puolella. Ja olisiko sellainen tinkiminen tilaajan näkökulmasta katsottuna ylipäänsä toivottavaa. Vai tapahtuuko se tinkiminen tavallaan tilaajan ymmärtämättä tai tietämättä kun sitä ei tilaaja-tuottaja ulkoistussopimuksessa ollut eksplisiittisesti eli suoraan määritelty.
Ainakin minä olen ollut huomaavinani että monessa ulkoistuksessa palvelunsisältöä on 'virtaviivaistettu' (=huononnettu!) aiemmasta tai palveluntuottamiseen käytetään halvempaa henkilöstöä ja entistä vähemmän.
Vähemmällä henkilöstöllä palvelujen tuottamisen ikävät seuraukset näkee erityisesti vanhusten hoidossa erilaisissa laitoksissa. Ex-vaimoni vertasikin terävästi että laitosvangit ja maatalouden lehmätkin saavat enemmän liikuntaa ulkona kuin vanhuksia hoitavien laitosten vanhukset. Se on olevinaan 'tuottavuuttaa' mutta oikein arvioituna kyse on huonompilaatuisesta palvelusta.
Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen joudun toki myöntämään että julkishallintoon on pesiytynyt tehottomuutta, laiskottelua ja huonoja käytäntöjä yms mutta myös osaamatonta ja huonoa johtamistaitoa. Mutta ei tällainen ole mikään julkisen sektorin yksinoikeus. Samanlaiseen idiotiaan törmää myös yksityisellä sektorilla kun yritykset ovat riittävän isot ja niitä johtavat omia bonuksiaan ja optioitaan optimoivat kvartaalitalouden opit sisäistäneet apina-johtajat (termi vapaasti lainattu Lenita Airistolta).
Tunnisteet:
Johtaminen,
Yhteiskunta
2.1.2009
Pikkupoikien ympärileikkaus ja Ihmisoikeusliitto
Olen seurannut mielenkiinnolla viimeaikaista keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen myötä käytyä keskustelua maahanmuutosta. Samalla olen joutunut yhä uudelleen ihmettelemään miten monikulttuurisuuden ja maahanmuuton eräistä kielteisistä lieveilmiöstä avoimesti kirjoittavia ja keskustelevia ihmisiä suorastaan järjettömällä kiihkolla on yritetty mm toimittajien toimesta leimata äärioikeistolaisiksi rasisteiksi. Aivan kuin kysymys olisi jostain täysin tabu aiheesta.
Korkein oikeus antoi ratkaisunsa ettei pikkupoikien uskonnollisista syistä johtuva ympärileikkaus ole kiellettyä. Ihmisoikeusliitto niminen, kansalaisjärjestönä esiintyvä yhdistys on puoltanut ympärileikkausta julkisessa terveydenhuollossakin ja että siitä (minun mielestäni) laittoman silpomisen sallimisesta pitäisi suorastaan säätää lakikin.
Mielestäni uskomattoman hyvän analyysin tällaisesta pikkupoikien "ihmisoikeuksien puolustuksesta" kirjoitti Suomeen kotiutunut amerikan-venäläis-juutalainen Vera Izrailit blogikirjoituksessaan.
Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soinivaarakin suhtautuu aika kielteisesti asiaan. Minä olen silti enemmän Vera Izrailitin kannalla.
Selityskin löytyy: koko järjestö on yhteiskunnan rahoilla kustannettu, vain näennäisesti kansalaisjärjestö joka antaa ihmisoikeuskysymyksissä poliittisesti korrekteja lausuntoja aina tarvittaessa. Järjestön hallituksessa istuu mm tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso tohtori Arajärvi. En toki halua olla epäämässä tasavallan presidentin puolisolta kuulumista johonkin kansalaisjärjestöön. Mutta minulla on omakohtaista kokemusta järjestön "avoimesta" kansalaisjärjestöluonteesta kun aikoinaan yritin liittyä rivijäseneksi. Ei onnistunut päästä jäseneksi.
Aitoakin ihmisoikeustyötä tekeviä kotimaisia kansalaisjärjestöjä on olemassa. Mutta ne eivät ole vallankäyttäjien talutusnuorassa eivätkä annan tilauksesta julkisvallalle poliittisesti korrekteja "Suomi on oikeusvaltio"-lausuntoja kuten minun (ja monen muun) mielestä Ihmisoikeusliitto tekee.
Tämä edellä viitaamani Vera Izrailit on mielenkiintoinen kirjoittaja. Itsekin maahanmuuttaja ja toisen kulttuurin edustajana hän suhtautuu hyvin kriittisesti kritiikittömään monikulttuurisuuden palvontaan. Samanlaisia kriittisiä mielipiteitä on esittänyt julkisuudessa myös toinen maahanmuuttaja iranilainen Arman Alizad. Hän sanoi eräässä haastattelussa aika kärkevästi, että jos tämä Suomi on niin mahdottoman huono maa maahanmuuttajalle kun he valittavat niin voihan täältä valittamisen sijasta muuttaa pois takaisin omiensa joukkoon.
Tulee mieleen miten tylysti laulaja Rainer Frimanin romani-heimoveljet suhtautuivat Frimanin lausuntoon kun hän mielipiteenään kertoi, että voisi olla hyvä että romanit joskus katsoivat myös peiliin. Ja ettei kaikki vika ole vain valtaväestössä ja yhteiskunnassa. Minä ainakin koin Frimanin lausunnot antaa kritiikkiä myös omaa heimoaan kohtaan suurena rohkeuden osoituksena. Ja ne lisäsivät hänen arvoaan ainakin minun silmissäni huomattavasti.
Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54
"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä että asioista keskustellaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.
Korkein oikeus antoi ratkaisunsa ettei pikkupoikien uskonnollisista syistä johtuva ympärileikkaus ole kiellettyä. Ihmisoikeusliitto niminen, kansalaisjärjestönä esiintyvä yhdistys on puoltanut ympärileikkausta julkisessa terveydenhuollossakin ja että siitä (minun mielestäni) laittoman silpomisen sallimisesta pitäisi suorastaan säätää lakikin.
Mielestäni uskomattoman hyvän analyysin tällaisesta pikkupoikien "ihmisoikeuksien puolustuksesta" kirjoitti Suomeen kotiutunut amerikan-venäläis-juutalainen Vera Izrailit blogikirjoituksessaan.
Vihreiden ex-kansanedustaja Osmo Soinivaarakin suhtautuu aika kielteisesti asiaan. Minä olen silti enemmän Vera Izrailitin kannalla.
Selityskin löytyy: koko järjestö on yhteiskunnan rahoilla kustannettu, vain näennäisesti kansalaisjärjestö joka antaa ihmisoikeuskysymyksissä poliittisesti korrekteja lausuntoja aina tarvittaessa. Järjestön hallituksessa istuu mm tasavallan presidentti Tarja Halosen puoliso tohtori Arajärvi. En toki halua olla epäämässä tasavallan presidentin puolisolta kuulumista johonkin kansalaisjärjestöön. Mutta minulla on omakohtaista kokemusta järjestön "avoimesta" kansalaisjärjestöluonteesta kun aikoinaan yritin liittyä rivijäseneksi. Ei onnistunut päästä jäseneksi.
Aitoakin ihmisoikeustyötä tekeviä kotimaisia kansalaisjärjestöjä on olemassa. Mutta ne eivät ole vallankäyttäjien talutusnuorassa eivätkä annan tilauksesta julkisvallalle poliittisesti korrekteja "Suomi on oikeusvaltio"-lausuntoja kuten minun (ja monen muun) mielestä Ihmisoikeusliitto tekee.
Tämä edellä viitaamani Vera Izrailit on mielenkiintoinen kirjoittaja. Itsekin maahanmuuttaja ja toisen kulttuurin edustajana hän suhtautuu hyvin kriittisesti kritiikittömään monikulttuurisuuden palvontaan. Samanlaisia kriittisiä mielipiteitä on esittänyt julkisuudessa myös toinen maahanmuuttaja iranilainen Arman Alizad. Hän sanoi eräässä haastattelussa aika kärkevästi, että jos tämä Suomi on niin mahdottoman huono maa maahanmuuttajalle kun he valittavat niin voihan täältä valittamisen sijasta muuttaa pois takaisin omiensa joukkoon.
Tulee mieleen miten tylysti laulaja Rainer Frimanin romani-heimoveljet suhtautuivat Frimanin lausuntoon kun hän mielipiteenään kertoi, että voisi olla hyvä että romanit joskus katsoivat myös peiliin. Ja ettei kaikki vika ole vain valtaväestössä ja yhteiskunnassa. Minä ainakin koin Frimanin lausunnot antaa kritiikkiä myös omaa heimoaan kohtaan suurena rohkeuden osoituksena. Ja ne lisäsivät hänen arvoaan ainakin minun silmissäni huomattavasti.
Mielenkiintoista oli lukea aivan tuoreesta City-lehdestä monikulttuurisuuskriittisen Jussi Halla-ahon haastattelu. Kun Halla-ahoa on kunnallisvaalivoiton jälkeen joka suunnassa mediastakin käsin röykytetty oli ilahduttavaa lukea ihan asiallinenkin haastattelu. Vastaavalle journalistiselle tasolle eivät ole valtamedioiden toimittajat oikein kyenneet. Mielenkiintoisen poikkeuksen teki Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma, joka kuukauden kuluttua kriittisestä kirjoituksestaan lausui itse omassa kommentissaan 19.12.2008 17:45:54
"Reilun kuukauden sulattelun jälkeen en pidä enää itsekään tätä kirjoitusta journalistisen urani onnistuneimpana suorituksena. Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu. Maahanmuuttoasiaa - toisesta näkökulmasta - myös tuoreessa, tänään iltapäivällä julkaistussa Viikon valopää, Minna Sirnö -blogissa."
Mutta kaiken kaikkiaan hyvä että asioista keskustellaan avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
Olen tottunut euroon - oletko sinä?
Tuli tässä uuden vuoden mietiskelyn yhteydessä yhtäkkiä mieleen, että olen tottunut jo euroon. Aika harvoin suoritan enää kertolaskua päässäni jossa muunnan eurot markoiksi ymmärtääkseni luvun suuruusluokan. Itse asiassa en enää muista koska viimeksi olisin sellainen muunnoksen tehnyt. Erilaisten hintojen ja arvojen vertaaminen euroissa on muuttunut jo ihan arkipäiväksi. Tottuminen tapahtui asteittain joten on vaikea sanoa mitään tarkkaa aikaa. Ehkä jossain 4-6 vuoden kohdalla.
Edellisen kerran samanlaista tapahtui kun 1960-luvulla muutettiin markat nykymarkoiksi. Olin silloin paljon nuorempi tietenkin. Mutta silloinkin meni vuosia ettei tarvinnut enää suorittaa kertolaskua sadalla ymmärtääkseen markkamäärän suurusluokkaa.
Mutta kyllä euroihin siirtyminen aikamoiset piilohinnankorotukset toteutti meidän huomaamattamme. Virallisesti elinkustannusindeksi (1951 elinkustannusindeksi) on kohonnut joulukuusta 2001 marraskuuhun 2008 hiukan yli 13 prosenttia ainoastaan. Esimerkkinä eli jos henkilöauton pesu maksaa huoltoaseman pesuautomaatissa nykyään 22 euroa olisi sen pitänyt maksaa markan loppuaikoina v 2001 lopulla 114 mk. Kun asiasta olen keskustellut muistelijoiden kanssa ovat kaikki samaa mieltä että siihen aikaan tuollaisten hintojen vaatimusta olisi pidetty häikäilemättömänä ryöväämisenä. Taisi kaikilla herkuilla pesu huoltoaseman automaatilla olla siihen aikaan jotain 50-60 markan luokkaa eli puolet nykyisestä hintatasosta.
Ja kyllä vähittäiskauppa silloin 1963 samalla tavoin käytti hyväkseen ihmisten hintasokeutta. Silloin kaikki tuntui nykymarkoissa niin halvalta. Ihan kuten aluksi euroissakin tuntui. Paitsi kun kertoi eurohinnan kuudella. Silloin vasta tajusi todellisen hinnan suuruusluokan. Nyt 7 vuoden jälkeen olen jo tottunut ja turtunut.
Samanlaisen kehityksen havaitsen kun menen kahville johonkin keskikaupungin kahvilaan. Tai vaikka vähän syrjemmällekin. Ja puhun nyt ihan tavallisesta kahvista. Vaikka baristat tekevätkin cafe lattea tai cafe macchiatoa niin ihan tavallinen, pitkään lämmitysalustalla väkevän kitkeräksi seistessä muhinut kahvi maksaa parhaimmillaan muutaman euron. Markka-aikaan 2-3 markkaa eli 30-50 senttiä oli ihan normaali hinta moisesta. Aika iso ero jos inflaatio on jyrännyt vain 13% koko aikana.
Tuollaisissa nostalgiamuisteloissa vielä kummittelee "vanha hyvä" markka-aika. Muuten olen ainakin minä jo euroihin ja sen mukana tuomiin uusiin hintasuhteisiin ihan tottunut.
Edellisen kerran samanlaista tapahtui kun 1960-luvulla muutettiin markat nykymarkoiksi. Olin silloin paljon nuorempi tietenkin. Mutta silloinkin meni vuosia ettei tarvinnut enää suorittaa kertolaskua sadalla ymmärtääkseen markkamäärän suurusluokkaa.
Mutta kyllä euroihin siirtyminen aikamoiset piilohinnankorotukset toteutti meidän huomaamattamme. Virallisesti elinkustannusindeksi (1951 elinkustannusindeksi) on kohonnut joulukuusta 2001 marraskuuhun 2008 hiukan yli 13 prosenttia ainoastaan. Esimerkkinä eli jos henkilöauton pesu maksaa huoltoaseman pesuautomaatissa nykyään 22 euroa olisi sen pitänyt maksaa markan loppuaikoina v 2001 lopulla 114 mk. Kun asiasta olen keskustellut muistelijoiden kanssa ovat kaikki samaa mieltä että siihen aikaan tuollaisten hintojen vaatimusta olisi pidetty häikäilemättömänä ryöväämisenä. Taisi kaikilla herkuilla pesu huoltoaseman automaatilla olla siihen aikaan jotain 50-60 markan luokkaa eli puolet nykyisestä hintatasosta.
Ja kyllä vähittäiskauppa silloin 1963 samalla tavoin käytti hyväkseen ihmisten hintasokeutta. Silloin kaikki tuntui nykymarkoissa niin halvalta. Ihan kuten aluksi euroissakin tuntui. Paitsi kun kertoi eurohinnan kuudella. Silloin vasta tajusi todellisen hinnan suuruusluokan. Nyt 7 vuoden jälkeen olen jo tottunut ja turtunut.
Samanlaisen kehityksen havaitsen kun menen kahville johonkin keskikaupungin kahvilaan. Tai vaikka vähän syrjemmällekin. Ja puhun nyt ihan tavallisesta kahvista. Vaikka baristat tekevätkin cafe lattea tai cafe macchiatoa niin ihan tavallinen, pitkään lämmitysalustalla väkevän kitkeräksi seistessä muhinut kahvi maksaa parhaimmillaan muutaman euron. Markka-aikaan 2-3 markkaa eli 30-50 senttiä oli ihan normaali hinta moisesta. Aika iso ero jos inflaatio on jyrännyt vain 13% koko aikana.
Tuollaisissa nostalgiamuisteloissa vielä kummittelee "vanha hyvä" markka-aika. Muuten olen ainakin minä jo euroihin ja sen mukana tuomiin uusiin hintasuhteisiin ihan tottunut.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
1.1.2009
Hyvää Uutta Vuotta!
Oli minulla jotain asiantynkääkin olevinaan mutta odottakoon näin uudenvuodenyön kunniaksi seuraavaa arkea. Ne on kuitenkin taas jotain kielteisiä asioita tai ajatuksia. Oikein odottelen että pääsisin pitkästä aikaa kirjoittamaan jotain positiivistakin.
Mutta nyt se positiivinen asia: Hyvää Uutta Vuotta!
Mutta nyt se positiivinen asia: Hyvää Uutta Vuotta!
Tunnisteet:
Sekalaista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)