Sattuipa silmiini tuore juttu englantilaisesta vanhainkodista.
Yli 80-vuotiaat asukit loukkaantuivat kuin tuollaista kyselyä ryhdyttiin tasa-arvon nimissä tekemään. Tarkoitus on varmaan ollut alunperin hyvä ettei homoja tai lesboja syrjittäisi vanhainkotivalinnoissa. Mutta irvokkaaksi on mennyt jos vanhainkodissa jo asuvien yli 80 v ikäisten seksuaalista suuntautumista aletaan kartoittaa 4 kertaa vuodessa tapahtuvalla kyselyllä. Jos asukkaat eivät suostu vastaamaan loukkaavaksi kokemaansa uteluun menettää hoivakoti yhteiskunnan maksamat isot avustuksensa.
Mutta kyllä Isosta Britanniasta kuuluu muutakin hurjaa. Islamin uskonnollinen laki sharia on siellä jo eräillä paikoilla hyväksytty osaksi sikäläistä oikeusjärjestelmää. Tässä linkki uutiseen.
Aika hurjaa. Järki ohoi.
Mutta kai tässä pitää yrittää silti samalla jotain mediakritiikkiä yrittää harrastaa: siteeraamani Daily Mail ei ole minään brittiläisenä laatulehtenä tunnettu. Toisaalta olen menettänyt paljon uskoani ns laatulehtiin. Niillä tuntuu monella olevan Suomessakin omat agendansa ajettavana. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun joku keltaiseen lehdistöön kuuluva lehti paljastaa jotain yhteiskunnallisia idiotismeja, joista ns laatulehdistö on vaiennut tai vaikenee.
28.12.2008
25.12.2008
Alakulo ei ole sama kuin masennus
Kuulin juuri mielenkiintoisen ajatuksen laulajalta, joka kantaa taiteilijanimeä Sting: Alakulo ei ole samaa kuin masennus, joka on hänen mielestään kliininen tila.
Ajatus oli mielenkiintoinen sillä minäkin koen aina silloin tällöin alakuloa mutta en silti koe itseäni mitenkään pysyvästi masentuneeksi. Masentunut on minun mielestäni menettänyt elämänilonsa. En minä elämäniloani tunne mitenkään menettäneeni vaikka ei elämä jatkuvaa myötämäkeä olisikaan ollut. Ei se ole kenellekään jatkuvaa myötämäkeä vaikka miten onnekkaalta naapurin silmissä näyttäisikin. Sellaisen näkökulman on elämä opettanut. Kaikilla on ristinsä kuten on tapana sanoa.
Ajatus oli mielenkiintoinen sillä minäkin koen aina silloin tällöin alakuloa mutta en silti koe itseäni mitenkään pysyvästi masentuneeksi. Masentunut on minun mielestäni menettänyt elämänilonsa. En minä elämäniloani tunne mitenkään menettäneeni vaikka ei elämä jatkuvaa myötämäkeä olisikaan ollut. Ei se ole kenellekään jatkuvaa myötämäkeä vaikka miten onnekkaalta naapurin silmissä näyttäisikin. Sellaisen näkökulman on elämä opettanut. Kaikilla on ristinsä kuten on tapana sanoa.
Tunnisteet:
Terveys
23.12.2008
Hyvää Joulua! Merry Christmas!
Merry Christmas and Happy New Year to All My Friends!
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystävilleni!
Jos vain ehdin yritän kirjoitella pyhinä muutamista joulukuun tapahtumista.
Myös Presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnosta. Ihan niin ihmisoikeusystävänä en Ahtisaarta pidä kuin julkisuudessa on hehkutettu. Olisi hän presidenttiaikanaan voinut täällä johtamassaan Suomen tasavallassa jotain tehdäkin ihmisoikeusasioissa mutta eipäs tehnyt. Tosin ei tehnyt Koivistokaan eikä näytä Halonenkaan tekevän. Mutta eipä heille ole Nobelin palkintoa annettukaan ansioistaan ihmisoikeusasioissa.
No niin. Yksi noista asioistahan tuli jo tuohon kirjoitettuakin.
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystävilleni!
Jos vain ehdin yritän kirjoitella pyhinä muutamista joulukuun tapahtumista.
Myös Presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnosta. Ihan niin ihmisoikeusystävänä en Ahtisaarta pidä kuin julkisuudessa on hehkutettu. Olisi hän presidenttiaikanaan voinut täällä johtamassaan Suomen tasavallassa jotain tehdäkin ihmisoikeusasioissa mutta eipäs tehnyt. Tosin ei tehnyt Koivistokaan eikä näytä Halonenkaan tekevän. Mutta eipä heille ole Nobelin palkintoa annettukaan ansioistaan ihmisoikeusasioissa.
No niin. Yksi noista asioistahan tuli jo tuohon kirjoitettuakin.
Tunnisteet:
Sekalaista
16.12.2008
Pankkien tukeminen
En ole pankkialan asiantuntija. Mutta yritän ymmärtää mitä yhteiskunnassamme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Nyt monessa paikassa kerrotaan että pankkeja pitää tukea, jotta ne pystyvät lainoittamaan yrityksiä.
Mutta mihin ne yritykset tarvitsevat lainoja jos kauppa ei käy? Ei kai ajatuksena ole että pankit pönkittävät yrityksiä lainaamalla rahaa vaikka kauppa ei käy?
Sen sijaan ymmärrän hyvin että kansalaisia (sekä yrittäjiä että muita) on rauhoitettava että luottaisivat edelleen pankkitoimintaan. Mutta en minä ole ymmärtänyt että Suomessa mitään pakokauhureaktioita olisi vielä syntynyt että ihmiset kävisivät tyhjentämässä pankkitilejään.
Mutta tuota perussanomaa jota olen lukenut ainakin mediassa vaikka kuinka monta sataa kertaa en ymmärrä.
Mihin yritykset sitä rahaa tarvitsevat pankeista jos kauppa ei käy? Eikä se kaupan käynti minun järjellä ajatellen siitä elvy että yritykset saavat pankista lainata rahaa. Ja sen taas ymmärrän hyvin jos kansalaiset vierastavat jo kuluttamista ja varautuvat irtisanomisiin ja lomautuksiin.
Kirjoitin massalomautuksista ja irtisanomisista ja muutamaa päivää myöhemmin kuuluisa kansainvälinen konsulttitoimisto vahvisti näkemykseni. Ongelmana ovatkin meidän yritysjohtajamme joiden sopeutuksen keinovalikoimassa ovat kärjessä massalomautukset ja irtisanomiset. Ja sen seurauksena tietenkin työntekijät varautuvat pahimpaan ja alentavat ylimääräistä kulutustaan.
Tosin tuota edellä olevaa kun alkaa miettiä huomaa hyvin nopeasti miettivänsä ikuista ongelmaa: oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa? Eli mikä on syy ja mikä sen seuraus vai onko kyseessä monimutkaisempi kierre jossa seurauskin vaikuttaa syihin seuraavalla kierroksella.
Toisaalta joudun taas palaamaan median toimittajiin. Jos heiltä loppuu ammattitaito analysoida asioita ja uutisia he julkaisevat vain sitä mikä heille jostain valmiina syötetään. Eli meiltä kansalaisilta vaaditaan jatkuvaa mediakriittistä valppautta lukemamme suhteen.
Aah. On tämä monimutkaista ja vaikeaa välillä ;)
Mutta mihin ne yritykset tarvitsevat lainoja jos kauppa ei käy? Ei kai ajatuksena ole että pankit pönkittävät yrityksiä lainaamalla rahaa vaikka kauppa ei käy?
Sen sijaan ymmärrän hyvin että kansalaisia (sekä yrittäjiä että muita) on rauhoitettava että luottaisivat edelleen pankkitoimintaan. Mutta en minä ole ymmärtänyt että Suomessa mitään pakokauhureaktioita olisi vielä syntynyt että ihmiset kävisivät tyhjentämässä pankkitilejään.
Mutta tuota perussanomaa jota olen lukenut ainakin mediassa vaikka kuinka monta sataa kertaa en ymmärrä.
Mihin yritykset sitä rahaa tarvitsevat pankeista jos kauppa ei käy? Eikä se kaupan käynti minun järjellä ajatellen siitä elvy että yritykset saavat pankista lainata rahaa. Ja sen taas ymmärrän hyvin jos kansalaiset vierastavat jo kuluttamista ja varautuvat irtisanomisiin ja lomautuksiin.
Kirjoitin massalomautuksista ja irtisanomisista ja muutamaa päivää myöhemmin kuuluisa kansainvälinen konsulttitoimisto vahvisti näkemykseni. Ongelmana ovatkin meidän yritysjohtajamme joiden sopeutuksen keinovalikoimassa ovat kärjessä massalomautukset ja irtisanomiset. Ja sen seurauksena tietenkin työntekijät varautuvat pahimpaan ja alentavat ylimääräistä kulutustaan.
Tosin tuota edellä olevaa kun alkaa miettiä huomaa hyvin nopeasti miettivänsä ikuista ongelmaa: oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa? Eli mikä on syy ja mikä sen seuraus vai onko kyseessä monimutkaisempi kierre jossa seurauskin vaikuttaa syihin seuraavalla kierroksella.
Toisaalta joudun taas palaamaan median toimittajiin. Jos heiltä loppuu ammattitaito analysoida asioita ja uutisia he julkaisevat vain sitä mikä heille jostain valmiina syötetään. Eli meiltä kansalaisilta vaaditaan jatkuvaa mediakriittistä valppautta lukemamme suhteen.
Aah. On tämä monimutkaista ja vaikeaa välillä ;)
Tunnisteet:
Johtaminen,
Yhteiskunta
12.12.2008
Nostalgia 3 - EU kritiikkiä v 1993
Nyt en sorru enää suuremmin nostalgiaan - ainakaan tänään ;)
Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:
EY-kysymyksiä:
Taustaa
Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.
Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.
Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.
Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.
Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.
Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.
EY-kysymys
Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.
Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.
Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.
Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.
Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.
Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.
Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.
Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:
EY-kysymyksiä:
Taustaa
Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.
Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.
Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.
Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.
Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.
Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.
EY-kysymys
Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.
Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.
Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.
Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.
Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.
Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.
Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
Nostalgiaa 2- kirjoitus eräässä nettilehdessä 1996
Lapsenteko - vain heterojen yksinoikeus?
Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Olemme juuri päässeet tiedon valtatien makuun ja saaneet tuntumaa virtuaaliin kontaktimaailmaan. Samaan aikaan homoille ja lesboille puuhataan lakia, joka mahdollistaisi naimisen - no, kai se on jotenkin onnistunut jo nytkin, tarkoitin rekisteröintiä johonkin avioliiton kaltaiseen olotilaan. Kahdesti naineena - viiden lapsen isänä pitäisi kai sanoa: viidesti - en tiedä mikä siinä avioliiton omaisessa rekisteröinnissä niin ihanaa on, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyse onkin homo/lesboparin keskinäisten perintöverojen minimoinnista - pelkän perinnön olisi kai voinut järjestää testamentillakin.
Tuttavapiirissäni on homoja, muutaman lesbonkin olen tuntenut - enkä pode homofobiaa tai mitään muutakaan aversiota heitä kohtaan - mukavia tuttavia kaikki, eräitä kopeloitsijoita lukuunottamatta, mutta sellaisia väittävät naiset löytyvän hetero-miehistäkin riittämiin. Parisuhteen rekisteröinnin voin jotenkin hyväksyä - toki näen, että yhteiskunnassamme on tärkeämpiäkin epäkohtia lainsäädännölle. Adoptiolasta en kuitenkaan hyväksyisi samoin kuin en hyväksy adoptiolasta yksinäiselle vanhallepojalle tai -piiallekaan. Liekä syynä ennakkoluuloisuus vai kristillinen kasvuympäristö?
Mutta nyt on kehitetty varsinainen herkkupala - samaa sukupuolta olevat voivat "tuottaa" oman yhteisen lapsenkin - surffaajasukupolven virtuaalilapsen.
Japanilainen Matsushita Electric on kehittänyt tuotteen "Metamor Face" - multimedia-video-tulostimen. Tulevat virtuaalivanhemmat kuvauttavat itsensä videokameralla. Kuva digitalisoidaan ja molempien vanhempien piirteistä lasketaan tulevan lapsen - virtuaalilapsen -ulkoasu. Järjestelmästä saadaan myös sievä perhepotrettikin valokuva-albumiin - isä, äiti ja esikoinen.
Uutinen ei kerro, että onko järjestelmässä mahdollisuus useamman lapsen perhepotrettiin. Voi tietenkin olla, vasta 2. sukupolven päivitysversio mahdollistaa useamman lapsen tuottamisen.
Vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä herää: aletaanko virtuaalilapsista maksaa lapsilisiä ja otetaanko virtuaalilapset huomioon lapsiperheiden asumistukia laskettaessa - tarvitseehan uusi virtuaalilapsia tuottava järjestelmä oman "lasten huoneen".
Sanomattakin on selvää, että tämä virtuaalilapsi myöhemmin kykenee kasvamaan ja aikuistumaan ja perheen valokuva-albumi voidaan varmaan hukuttaa valokuvilla. Digitaalikameroilla otettuihin kuviin voidaan tietenkin uusilla kuvankäsittelyohjelmilla ympätä saumattomasti virtuaalilapsikin: Tässä isä ja äiti virtuaalilapsen kanssa kesämökillä, ruotsinlaivalla yms. Järjestelmän esiversiossa tosin on vasta mahdollisuus saada lapsen kuva n. viisivuotiaana, koska Matsushitan edustajan mukaan kaikki pikkuvauvat ovat niin saman näköisiä.
Vakavia eettisiä kysymyksiäkin herää: saako virtuaalilasta "parannella" vai pitääkö tyytyä Matsushitan bittinikkareiden "siitos"-algoritmeihin. Syntyykö aitoa kilpailua siitä, minkä yrityksen multimedia-videotulostimella syntyy parhaimmat tai kauneimmat lapset - ja saako Microsoft tässäkin valta-aseman integroidessaan siitosohjelman suoraan käyttöympäristöön - ehkä uusi "aikuisten Bob"- käyttöliittymä (K-18). Onko kyseessä porno? Pitäisikö Internetissä sensuroida virtuaalilapset, saisiko perhepotreteissa näkyä herttaiset pienet pilit ja pimpit vai olisiko kyseessä pederasteja kiinnostava lapsiporno?
Mitäpä jos koko virtuaalilapsi ja tekoälyjärjestelmä ympätään yhteen ja lapsen "vanhemmat" ryhtyisivät opettamaan virtuaalilastaan?
Liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä: Milloin rakennetaan parannettu multimedia-video sodomisteillekin? Olisihan se kiva nähdä virtuaalitodellisuudessa vaikkapa Cicciolinan ja susikoiran laadukas risteytys Truecolor tulosteena.
Minä alan kyllä kohta vaatia lainsäätäjältä, että verkossa IRCaajatkin saisivat jotenkin laillistaa ja rekisteröidä parisuhteensa - virtuaaliavioliitto erotukseksi kulissiavioliitosta tai avoliitosta. Jos olen ymmärtänyt filosofi Pekka Himasen cyberavaruuden sanomaa oikein voivat virtuaaliavaruuden ihmissuhteet olla paljon syvempiä ja aidompia kun raaka ja suora kasvokontakti ja kun jo kaikenlaista virtuaaliseksiäkin on saatavilla (ja todella KAIKILLE SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOILLE)
MIHIN ENÄÄ OIKEAA IHMISTÄ TARVITAAN?
Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Olemme juuri päässeet tiedon valtatien makuun ja saaneet tuntumaa virtuaaliin kontaktimaailmaan. Samaan aikaan homoille ja lesboille puuhataan lakia, joka mahdollistaisi naimisen - no, kai se on jotenkin onnistunut jo nytkin, tarkoitin rekisteröintiä johonkin avioliiton kaltaiseen olotilaan. Kahdesti naineena - viiden lapsen isänä pitäisi kai sanoa: viidesti - en tiedä mikä siinä avioliiton omaisessa rekisteröinnissä niin ihanaa on, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyse onkin homo/lesboparin keskinäisten perintöverojen minimoinnista - pelkän perinnön olisi kai voinut järjestää testamentillakin.
Tuttavapiirissäni on homoja, muutaman lesbonkin olen tuntenut - enkä pode homofobiaa tai mitään muutakaan aversiota heitä kohtaan - mukavia tuttavia kaikki, eräitä kopeloitsijoita lukuunottamatta, mutta sellaisia väittävät naiset löytyvän hetero-miehistäkin riittämiin. Parisuhteen rekisteröinnin voin jotenkin hyväksyä - toki näen, että yhteiskunnassamme on tärkeämpiäkin epäkohtia lainsäädännölle. Adoptiolasta en kuitenkaan hyväksyisi samoin kuin en hyväksy adoptiolasta yksinäiselle vanhallepojalle tai -piiallekaan. Liekä syynä ennakkoluuloisuus vai kristillinen kasvuympäristö?
Mutta nyt on kehitetty varsinainen herkkupala - samaa sukupuolta olevat voivat "tuottaa" oman yhteisen lapsenkin - surffaajasukupolven virtuaalilapsen.
Japanilainen Matsushita Electric on kehittänyt tuotteen "Metamor Face" - multimedia-video-tulostimen. Tulevat virtuaalivanhemmat kuvauttavat itsensä videokameralla. Kuva digitalisoidaan ja molempien vanhempien piirteistä lasketaan tulevan lapsen - virtuaalilapsen -ulkoasu. Järjestelmästä saadaan myös sievä perhepotrettikin valokuva-albumiin - isä, äiti ja esikoinen.
Uutinen ei kerro, että onko järjestelmässä mahdollisuus useamman lapsen perhepotrettiin. Voi tietenkin olla, vasta 2. sukupolven päivitysversio mahdollistaa useamman lapsen tuottamisen.
Vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä herää: aletaanko virtuaalilapsista maksaa lapsilisiä ja otetaanko virtuaalilapset huomioon lapsiperheiden asumistukia laskettaessa - tarvitseehan uusi virtuaalilapsia tuottava järjestelmä oman "lasten huoneen".
Sanomattakin on selvää, että tämä virtuaalilapsi myöhemmin kykenee kasvamaan ja aikuistumaan ja perheen valokuva-albumi voidaan varmaan hukuttaa valokuvilla. Digitaalikameroilla otettuihin kuviin voidaan tietenkin uusilla kuvankäsittelyohjelmilla ympätä saumattomasti virtuaalilapsikin: Tässä isä ja äiti virtuaalilapsen kanssa kesämökillä, ruotsinlaivalla yms. Järjestelmän esiversiossa tosin on vasta mahdollisuus saada lapsen kuva n. viisivuotiaana, koska Matsushitan edustajan mukaan kaikki pikkuvauvat ovat niin saman näköisiä.
Vakavia eettisiä kysymyksiäkin herää: saako virtuaalilasta "parannella" vai pitääkö tyytyä Matsushitan bittinikkareiden "siitos"-algoritmeihin. Syntyykö aitoa kilpailua siitä, minkä yrityksen multimedia-videotulostimella syntyy parhaimmat tai kauneimmat lapset - ja saako Microsoft tässäkin valta-aseman integroidessaan siitosohjelman suoraan käyttöympäristöön - ehkä uusi "aikuisten Bob"- käyttöliittymä (K-18). Onko kyseessä porno? Pitäisikö Internetissä sensuroida virtuaalilapset, saisiko perhepotreteissa näkyä herttaiset pienet pilit ja pimpit vai olisiko kyseessä pederasteja kiinnostava lapsiporno?
Mitäpä jos koko virtuaalilapsi ja tekoälyjärjestelmä ympätään yhteen ja lapsen "vanhemmat" ryhtyisivät opettamaan virtuaalilastaan?
Liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä: Milloin rakennetaan parannettu multimedia-video sodomisteillekin? Olisihan se kiva nähdä virtuaalitodellisuudessa vaikkapa Cicciolinan ja susikoiran laadukas risteytys Truecolor tulosteena.
Minä alan kyllä kohta vaatia lainsäätäjältä, että verkossa IRCaajatkin saisivat jotenkin laillistaa ja rekisteröidä parisuhteensa - virtuaaliavioliitto erotukseksi kulissiavioliitosta tai avoliitosta. Jos olen ymmärtänyt filosofi Pekka Himasen cyberavaruuden sanomaa oikein voivat virtuaaliavaruuden ihmissuhteet olla paljon syvempiä ja aidompia kun raaka ja suora kasvokontakti ja kun jo kaikenlaista virtuaaliseksiäkin on saatavilla (ja todella KAIKILLE SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOILLE)
MIHIN ENÄÄ OIKEAA IHMISTÄ TARVITAAN?
Tunnisteet:
Tietoyhteiskunta,
Yhteiskunta
Nostalgiaa tietotekniikasta
Kirjoitin joskus varmaankin v 1995 seuraavanlaisen jutun nettiin. Oli ihan mukava itsekin lukea vanhoilta turvakopioilta mitä tuli silloin kirjoitettua. OSaa opeista voi aivan hyvin soveltaa vieläkin. Eli juttu seuraa tässä:
Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia
Kuka on asiantuntija
Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".
Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.
Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.
Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?
Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.
Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.
Halvin tietokone ja ohjelmisto
Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?
Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.
Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.
Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.
Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.
Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?
Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.
Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.
Uudet muisti-rohmut
Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).
Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.
Tarinan moraali
Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).
Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:
Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.
Erilainen Internet-surffauskirja
Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.
Erilainen Unix-oppikirja
Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.
Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6
Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia
Kuka on asiantuntija
Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".
Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.
Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.
Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?
Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.
Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.
Halvin tietokone ja ohjelmisto
Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?
Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.
Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.
Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.
Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.
Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?
Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.
Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.
Uudet muisti-rohmut
Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).
Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.
Tarinan moraali
Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).
Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:
Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.
Erilainen Internet-surffauskirja
Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.
Erilainen Unix-oppikirja
Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.
Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6
Tunnisteet:
Tietoyhteiskunta
Islamilaisesta fundamentalismista
Aihe josta kirjoitan nyt on aika arkaluontoinen, Monikulttuurisuuden kritiikittömille kannattajille aihe on varmaan mitä kauhistuttavin. Mutta uskoisin että heidänkin olisi hyvä perehtyä aiheeseen. En ole periaatteellinen monikulttuurisuuden vastustaja enkä vastusta maahanmuuttoakaan mistään periaatteellisista tai xenofoobisista syistä. Pakolaisen lapsena ymmärrän myös turvapaikan suuren merkityksen.
Aihe on islam. En ole uskontotieteilijä enkä käsittele islamia minään kokonaisuutena. Aivan kuten kristinuskossakin ei kristinuskoa pidä tuomita jonkun yksittäisen lahkon opetuksien perusteella niin ei islamiakaan pidä arvioida yhden ainoan suuntauksen perusteella. En käytä ilmaisua lahko koska tässä on aiheena erään arvostetun shiaalaisjohtajan, nyt jo edesmenneen Ajatollah Seyyed Ruhollah Khomeini opetukset ja kirjoitukset. Shiialaisuudesta löytyy tietoja Wikipediasta ja tällaiselta suomalaiselta sivustoltakin. Mistään ihan pienestä lahkosta ei siis ole kysymys. Meille Suomen lienee eniten shiaalaisia tullut Irakista ja Afganistanista. Somalialaiset lienevät enemmän sunnimuslimeja. Mutta en väitä tietäväni minkälaisia uskonnollisia oppeja Suomeen muuttaneet muslimit tunnustavat.
Olen aikaisemminkin viitannut Khomeinin kirjoituksista suomennettuun kirjaan, jonka nimi ja ISBN numero jäljempänä.
Sain kirjan uudestaan haltuuni.Se on jostain syystä poistettu monesta kirjastosta. Mikähän lie syynä? Onko se nykyhetkeen liian tulenarkaa vai onko joku muu syy? Vai esittääkö se jotain ei-hyväksyttävää kiihotusta liian suoraan ja siitä pitää siksi vaieta ja peräti sensuroida?
Suomalaiselle kirja on aika järkyttävää luettavaa. Se on juutalaisvastainen, naisten tasa-arvoa polkeva, ja pedofilian ainakin epäsuorasti hyväksyvä kun siellä kirjoitetaan 9 vuotiaistakin aviopuolisoista aivan kuin päivänselvistä ja hyväksyttävistä asioista. Alle 9 vuotiaitakin aviopuolisoita saisi hyväksikäyttää ajatollahin sääntöjen mukaan jos he eivät siitä traumatisoidu. Eikä kyse ole mistään satoja vuosia vanhoista kirjoituksista. Ajatollah Khomeini oli Iranin johtaja vv 1979-1989 eli kuolemaansa asti. Kirja julkaistiin Suomessa 1980 kun ajatollah oli Iranin valtionpäämies. Julkaisuajankohdassa oli hiukan samanlaista rohkeutta kuin Chaplinilla aikoinaan filmatessaan Hitlerin vielä eläessä ja ollessa vallankahvassa Diktaattori nimisen filminsä.
Sukupuolielämä, sukupuolielimet mukaan luettuna naisten kuukautiset ja virtsaamisen ja ulostamisen säännöt ovat ainakin näin länsimaisen nykyihmisen mielestä omituisen korostetusti esillä kirjoituksissa. Ja niistä on kirjassa lukematon määrä mitä ihmeellisemmiltä tuntuvia määräyksiä.
Kommentoin Suomen Kuvalehden kolumnisti Leena Sharman kirjoitusta jossa hän jyrkästi tuomitsee perussuomalaisten monikulttuurisuuskriittisen helsinkiläisen kunnallisvaalivoittaja-ääniharavan Jussi Halla-ahon ajatukset:
Tässä kommenttini Leena Sharman kirjoitukseen:
Sharma kirjoitti Halla-ahosta "Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille." Luin joskus aikoinaan kirjastosta lainaamani kirjan: Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia: Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2. Suosittelen Sharmalle tämän suuresti arvostetun islamilaisen uskonnollisen johtajan kirjan lukemista. Ainakin minä järkytyin lukemastani kun kirjan aineisto kiertyi niin voittopuolisesti "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihan "genitaaliuskonnosta" en rohkenisi puhua kun tunnen sentään lukuisia älykkäitä ja sivistyneitä muslimeja mutta kyllä tuon kirjan aineisto länsimaisen ihmisen silmissä muistutti Euroopankin pimeästä keskiajasta. Mutta ihan väärillä jäljillä Halla-aho ei ole. Kyllä hänen analyysinsä poleemisuudestaan huolimatta on selvästi asiaa tuntevaa.
Olen ollut havaitsevinani että kritiikittömien monikulttuurisuuskannattajien joukossa on ollut paljon nykyaikaisia naisia. En ole huomannut että niissä joukoissa olisi milloinkaan esitetty mitään arvostelua fundamentalisti-islamin em kuvatun kaltaisia oppeja kohtaan tai se on jotenkin koettu ettei meillä meille maahan muuttaneiden islamilaisten joukossa sellaista esiintyisi. Mikä lienee aikamoinen harhaluulo. Ainoa varsinainen asia johon naisliike muun yhteiskunnan myötä on mielestäni jotenkin ottanut kantaa on tyttöjen sukupuolielimien silpominen. Mutta sitähän vastaan taistellaan jopa niissä maissa joissa tämä silpominen on yleistä. Eli kyse on ilmeisesti eräänlaisesta poliittisesti korrektista vastustuksesta.
Omasta mielestäni on tärkeää että jonkinlainen maassa maan tavalla järjestely olisi voimassa. Sen pitäisi koskea myös erilaisia fundamentalistisia ääriryhmiä. Ei meidän ainakaan minun mielestäni edes uskonnollisen monikulttuurisuuden nimissä pidä hyväksyä, sallia tai edistää ihan mitä tahansa.
Aihe on islam. En ole uskontotieteilijä enkä käsittele islamia minään kokonaisuutena. Aivan kuten kristinuskossakin ei kristinuskoa pidä tuomita jonkun yksittäisen lahkon opetuksien perusteella niin ei islamiakaan pidä arvioida yhden ainoan suuntauksen perusteella. En käytä ilmaisua lahko koska tässä on aiheena erään arvostetun shiaalaisjohtajan, nyt jo edesmenneen Ajatollah Seyyed Ruhollah Khomeini opetukset ja kirjoitukset. Shiialaisuudesta löytyy tietoja Wikipediasta ja tällaiselta suomalaiselta sivustoltakin. Mistään ihan pienestä lahkosta ei siis ole kysymys. Meille Suomen lienee eniten shiaalaisia tullut Irakista ja Afganistanista. Somalialaiset lienevät enemmän sunnimuslimeja. Mutta en väitä tietäväni minkälaisia uskonnollisia oppeja Suomeen muuttaneet muslimit tunnustavat.
Olen aikaisemminkin viitannut Khomeinin kirjoituksista suomennettuun kirjaan, jonka nimi ja ISBN numero jäljempänä.
Sain kirjan uudestaan haltuuni.Se on jostain syystä poistettu monesta kirjastosta. Mikähän lie syynä? Onko se nykyhetkeen liian tulenarkaa vai onko joku muu syy? Vai esittääkö se jotain ei-hyväksyttävää kiihotusta liian suoraan ja siitä pitää siksi vaieta ja peräti sensuroida?
Suomalaiselle kirja on aika järkyttävää luettavaa. Se on juutalaisvastainen, naisten tasa-arvoa polkeva, ja pedofilian ainakin epäsuorasti hyväksyvä kun siellä kirjoitetaan 9 vuotiaistakin aviopuolisoista aivan kuin päivänselvistä ja hyväksyttävistä asioista. Alle 9 vuotiaitakin aviopuolisoita saisi hyväksikäyttää ajatollahin sääntöjen mukaan jos he eivät siitä traumatisoidu. Eikä kyse ole mistään satoja vuosia vanhoista kirjoituksista. Ajatollah Khomeini oli Iranin johtaja vv 1979-1989 eli kuolemaansa asti. Kirja julkaistiin Suomessa 1980 kun ajatollah oli Iranin valtionpäämies. Julkaisuajankohdassa oli hiukan samanlaista rohkeutta kuin Chaplinilla aikoinaan filmatessaan Hitlerin vielä eläessä ja ollessa vallankahvassa Diktaattori nimisen filminsä.
Sukupuolielämä, sukupuolielimet mukaan luettuna naisten kuukautiset ja virtsaamisen ja ulostamisen säännöt ovat ainakin näin länsimaisen nykyihmisen mielestä omituisen korostetusti esillä kirjoituksissa. Ja niistä on kirjassa lukematon määrä mitä ihmeellisemmiltä tuntuvia määräyksiä.
Kommentoin Suomen Kuvalehden kolumnisti Leena Sharman kirjoitusta jossa hän jyrkästi tuomitsee perussuomalaisten monikulttuurisuuskriittisen helsinkiläisen kunnallisvaalivoittaja-ääniharavan Jussi Halla-ahon ajatukset:
Tässä kommenttini Leena Sharman kirjoitukseen:
Sharma kirjoitti Halla-ahosta "Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille." Luin joskus aikoinaan kirjastosta lainaamani kirjan: Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia: Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2. Suosittelen Sharmalle tämän suuresti arvostetun islamilaisen uskonnollisen johtajan kirjan lukemista. Ainakin minä järkytyin lukemastani kun kirjan aineisto kiertyi niin voittopuolisesti "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihan "genitaaliuskonnosta" en rohkenisi puhua kun tunnen sentään lukuisia älykkäitä ja sivistyneitä muslimeja mutta kyllä tuon kirjan aineisto länsimaisen ihmisen silmissä muistutti Euroopankin pimeästä keskiajasta. Mutta ihan väärillä jäljillä Halla-aho ei ole. Kyllä hänen analyysinsä poleemisuudestaan huolimatta on selvästi asiaa tuntevaa.
Olen ollut havaitsevinani että kritiikittömien monikulttuurisuuskannattajien joukossa on ollut paljon nykyaikaisia naisia. En ole huomannut että niissä joukoissa olisi milloinkaan esitetty mitään arvostelua fundamentalisti-islamin em kuvatun kaltaisia oppeja kohtaan tai se on jotenkin koettu ettei meillä meille maahan muuttaneiden islamilaisten joukossa sellaista esiintyisi. Mikä lienee aikamoinen harhaluulo. Ainoa varsinainen asia johon naisliike muun yhteiskunnan myötä on mielestäni jotenkin ottanut kantaa on tyttöjen sukupuolielimien silpominen. Mutta sitähän vastaan taistellaan jopa niissä maissa joissa tämä silpominen on yleistä. Eli kyse on ilmeisesti eräänlaisesta poliittisesti korrektista vastustuksesta.
Omasta mielestäni on tärkeää että jonkinlainen maassa maan tavalla järjestely olisi voimassa. Sen pitäisi koskea myös erilaisia fundamentalistisia ääriryhmiä. Ei meidän ainakaan minun mielestäni edes uskonnollisen monikulttuurisuuden nimissä pidä hyväksyä, sallia tai edistää ihan mitä tahansa.
Tunnisteet:
Yhteiskunta
9.12.2008
Massalomautuksista ja irtisanomisista
On aika shokeeraava kuulla ja lukea jatkuvista uusista ilmoituksista miten siellä ja täällä yrityksissä suunnitellaan vähennettäväksi satoja ihmisiä. Ja yhteenlaskettuna kyse on jo melkoisista määristä.
Olen seurannut eräitä YT-neuvotteluja hiukan lähemminkin. En ole välttynyt ajatukselta että potkuilla paikkaillaankin huonosti onnistuneen johdon virheitä uusilla lisävirheillä. Mitä enemmän lomautat tai irtisanot ihmisiä sitä kovemman "saneeraajan" sulan saat hattuusi. Ja kun kaikilla johtajillakin on esimiehensä niin olemalla "kova saneeraaja" saat hiukan armoa huonoista tuloksistasi huolimatta ja jatkoaikaa istua pallillasi ja kuitata ehkä vielä yhdet ryöstöviljelyoptiot tai -bonukset. Ja ehkä tehokkaana saneeraajana onnistut saaman itsellesi uuden työpaikankin sillä välin. Johtajaseuraajasi joutuu sitten saamaan "kurat niskoilleen" kun saneerauksen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa ja näkyvät.
Kun seuraa näiden tehosaneeraajien uraa olen huomaavinani että ne tekevät sitä samaa koko uransa. Olenkin joskus ihmetellyt että milloin headhunterit alkavat etsiä sellaisia johtajia joitka eivät ole suuremmin saneeranneet vaan ovat saanet johtamansa yritykset kukoistamaan - siinähän luulisi olevan tavoittelemisen arvoisia taitoja.
Mielenkiintoisen havainnon sain keski-Euroopasta. Esimerkiksi Hollannissa paikallisissa suurissa sanomalehdissä sekä vasemmalla että oikealla ja myös talouslehdissä ei olen nähtävissä irtisanomisuutisia. Pikemminkin puhutaan koroista ja työajanlyhennyksiä tai yritysostoista.
Törmäsin tänään myös aika mielenkiintoisen artikkeliin "Thinking Twice About Supply-Chain Layoffs", joka löytyi maineikkaan amerikkalaisen Harvard Business Schoolin viikkouutisoinnista. Siinä bisneskoulun apulaisprofessori Zeynep Ton toteaa:
"Cutting the wrong employees can be counterproductive for retailers, new research from Harvard Business School professor Zeynep Ton concludes. One suggestion: Pay attention to staff who handle mundane tasks such as stocking and labeling. Your customers do."
Vapaasti lyhentäen suomeksi, että väärien työntekijöiden vähentäminen voikin heikentää tuottavuutta. Ja neuvoo kiinnittämään huomiota arkipäiväisiä tai tylsiä (sana mundane tarkoittaa molempia) töitä tekevään henkilöstään. Meillä Suomessahan juuri tuollainen henkilöstö pannaan ensimmäisenä kilometritehtaalle. Jos ei muun syyn vuoksi niin ainakin pelotteeksi jäljelle jääneille että osaavat olla nöyriä. Management by fear eli pelkojohtamista parhaimmillaan. Tuntuu eräänlaiselta muotitaudilta nykyisessä suomalaisessa yrityskulttuurissa.
Havaintoesimerkki ei tietenkään ole mikään yleispätevä luonnonlaki mutta mielenkiintoista että sellaisen julkaisee juuri tällaisena aikana ehkä maailmankuuluisimman bisneskoulun apulaisprofessori.
Yksi tällaisen menon mahdollistaja on meidän vielä toistaiseksi hyvä sosiaaliturvamme. Yritysten johtajat voivat ilman suurempia omantunnon pistoksia lomauttaa tai irtisanoa ihmisiä. Rakennetut eläkeputketkin on viritetty tällaiseen yritysten tulosten parantamiseen yhteiskunnan varoilla.
En ole enää ollenkaan vakuuttunut onko meidän sosiaaliturvammekaan enää mitään Euroopan huippuluokka. Muutama kuukausi sitten lueskelin mielenkiinnolla netissä jotain eurooppalaista sosiaaliturvavertailua eikä Suomi siinä mitenkään edukseen poikennut. En laittanut linkkiä talteen mutta taidankin kirjoitella siitä aiheesta ihan erikseen. Muistan kuitenkin käyneeni sen jälkeen eräitä mielenkiintoisia keskusteluja onko enää mikään lottovoitto syntyä Suomeen jos vertailumaita ovat muut korkean aineellisen elintason länsimaat.
Olen seurannut eräitä YT-neuvotteluja hiukan lähemminkin. En ole välttynyt ajatukselta että potkuilla paikkaillaankin huonosti onnistuneen johdon virheitä uusilla lisävirheillä. Mitä enemmän lomautat tai irtisanot ihmisiä sitä kovemman "saneeraajan" sulan saat hattuusi. Ja kun kaikilla johtajillakin on esimiehensä niin olemalla "kova saneeraaja" saat hiukan armoa huonoista tuloksistasi huolimatta ja jatkoaikaa istua pallillasi ja kuitata ehkä vielä yhdet ryöstöviljelyoptiot tai -bonukset. Ja ehkä tehokkaana saneeraajana onnistut saaman itsellesi uuden työpaikankin sillä välin. Johtajaseuraajasi joutuu sitten saamaan "kurat niskoilleen" kun saneerauksen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa ja näkyvät.
Kun seuraa näiden tehosaneeraajien uraa olen huomaavinani että ne tekevät sitä samaa koko uransa. Olenkin joskus ihmetellyt että milloin headhunterit alkavat etsiä sellaisia johtajia joitka eivät ole suuremmin saneeranneet vaan ovat saanet johtamansa yritykset kukoistamaan - siinähän luulisi olevan tavoittelemisen arvoisia taitoja.
Mielenkiintoisen havainnon sain keski-Euroopasta. Esimerkiksi Hollannissa paikallisissa suurissa sanomalehdissä sekä vasemmalla että oikealla ja myös talouslehdissä ei olen nähtävissä irtisanomisuutisia. Pikemminkin puhutaan koroista ja työajanlyhennyksiä tai yritysostoista.
Törmäsin tänään myös aika mielenkiintoisen artikkeliin "Thinking Twice About Supply-Chain Layoffs", joka löytyi maineikkaan amerikkalaisen Harvard Business Schoolin viikkouutisoinnista. Siinä bisneskoulun apulaisprofessori Zeynep Ton toteaa:
"Cutting the wrong employees can be counterproductive for retailers, new research from Harvard Business School professor Zeynep Ton concludes. One suggestion: Pay attention to staff who handle mundane tasks such as stocking and labeling. Your customers do."
Vapaasti lyhentäen suomeksi, että väärien työntekijöiden vähentäminen voikin heikentää tuottavuutta. Ja neuvoo kiinnittämään huomiota arkipäiväisiä tai tylsiä (sana mundane tarkoittaa molempia) töitä tekevään henkilöstään. Meillä Suomessahan juuri tuollainen henkilöstö pannaan ensimmäisenä kilometritehtaalle. Jos ei muun syyn vuoksi niin ainakin pelotteeksi jäljelle jääneille että osaavat olla nöyriä. Management by fear eli pelkojohtamista parhaimmillaan. Tuntuu eräänlaiselta muotitaudilta nykyisessä suomalaisessa yrityskulttuurissa.
Havaintoesimerkki ei tietenkään ole mikään yleispätevä luonnonlaki mutta mielenkiintoista että sellaisen julkaisee juuri tällaisena aikana ehkä maailmankuuluisimman bisneskoulun apulaisprofessori.
Yksi tällaisen menon mahdollistaja on meidän vielä toistaiseksi hyvä sosiaaliturvamme. Yritysten johtajat voivat ilman suurempia omantunnon pistoksia lomauttaa tai irtisanoa ihmisiä. Rakennetut eläkeputketkin on viritetty tällaiseen yritysten tulosten parantamiseen yhteiskunnan varoilla.
En ole enää ollenkaan vakuuttunut onko meidän sosiaaliturvammekaan enää mitään Euroopan huippuluokka. Muutama kuukausi sitten lueskelin mielenkiinnolla netissä jotain eurooppalaista sosiaaliturvavertailua eikä Suomi siinä mitenkään edukseen poikennut. En laittanut linkkiä talteen mutta taidankin kirjoitella siitä aiheesta ihan erikseen. Muistan kuitenkin käyneeni sen jälkeen eräitä mielenkiintoisia keskusteluja onko enää mikään lottovoitto syntyä Suomeen jos vertailumaita ovat muut korkean aineellisen elintason länsimaat.
Tunnisteet:
Johtaminen,
Yhteiskunta
3.12.2008
Olenko rasisti jos mietin tällaisia asioita?
Keskustelu pakolaisista ja muista maahanmuuttajista on mielestäni saanut ihan hysteerisiä piirteitä ja tuntuu että kovin ovat toimittajatkin ulkona asioista.
Luin tuoreen pakolaisjutun Hesarista.
Jutussa sanotaan näin: "Muutama kuukausi sitten Hodan pääsi autokyydillä Keniaan. Ilman kantamuksia ja rahaa. Keniasta hän löysi "matkanjärjestäjän", jolle maksoi lentomatkan Eurooppaan talonsa omistusoikeudella. Suomeen hän sanoo tulleensa laivalla Ruotsin kautta."
Eli Hodan tuli meille oman kertomuksensa mukaan Ruotsista. Ehkä hän oli sitä ennen ollut jossain muussakin EU-maassa mutta sitä ei haastattelu kerro.
Laitan tähän linkin Pakolaisneuvonta ry nimisen järjestön tiedotteeseen
10 Väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ja lainaan sieltä tähän kohdan
"Dublin-asetus
Niin sanotun Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (myös Norja ja
Islanti), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.
Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU maassa. Tällöin hakija palautetaan vastuussa olevaan maahan turvapaikkamenettelyyn."
Miksi me emme palauta näitä pakolaisia EU:ssa sopimallamme tavalle turvapaikkamenettelystä vastaavalle EU maalle? Vai onko meillä vain liikaa rahaa johonkin muuhun EU maahan verrattuna?
Vai onko lukutaitoni vajavainen enkä ymmärrä lukemaani. Tai olenko vain paha ja empatiakyvytön maahanmuuttajavihamielinen?
Luin tuoreen pakolaisjutun Hesarista.
Jutussa sanotaan näin: "Muutama kuukausi sitten Hodan pääsi autokyydillä Keniaan. Ilman kantamuksia ja rahaa. Keniasta hän löysi "matkanjärjestäjän", jolle maksoi lentomatkan Eurooppaan talonsa omistusoikeudella. Suomeen hän sanoo tulleensa laivalla Ruotsin kautta."
Eli Hodan tuli meille oman kertomuksensa mukaan Ruotsista. Ehkä hän oli sitä ennen ollut jossain muussakin EU-maassa mutta sitä ei haastattelu kerro.
Laitan tähän linkin Pakolaisneuvonta ry nimisen järjestön tiedotteeseen
10 Väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ja lainaan sieltä tähän kohdan
"Dublin-asetus
Niin sanotun Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (myös Norja ja
Islanti), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.
Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU maassa. Tällöin hakija palautetaan vastuussa olevaan maahan turvapaikkamenettelyyn."
Miksi me emme palauta näitä pakolaisia EU:ssa sopimallamme tavalle turvapaikkamenettelystä vastaavalle EU maalle? Vai onko meillä vain liikaa rahaa johonkin muuhun EU maahan verrattuna?
Vai onko lukutaitoni vajavainen enkä ymmärrä lukemaani. Tai olenko vain paha ja empatiakyvytön maahanmuuttajavihamielinen?
Tunnisteet:
Yhteiskunta
Linkinvaihto
Tässä tarjoaa eräs paikka linkkiä sivulleni jos sijoitan heidän/hänen linkkinsä omalle sivulleni. Pitääpä katsella ja miettiä.
Lisäsin nyt tuon Oikotiedon linkin suosikkeihini. Jospa tämä lisäisi lukijoita puolin ja toisin.
Lisäsin nyt tuon Oikotiedon linkin suosikkeihini. Jospa tämä lisäisi lukijoita puolin ja toisin.
Tunnisteet:
Sekalaista
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)