25.4.2006

Kalle Isokallio on hyvä pakinoitsija

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta oli ilo lukea Kalle Isokallion tuoretta kolumnia Iltalehdestä

Olen vuosien varrella seurannut välillä itkien ja välillä nauraen suurina "saneerausguruina" tituleerattuja yritysjohtajia. Latinaksi voisi kai nimetä "Veni, vidi, vici" ja suomeksi "Tulin, näin, voitin" vaikka mitään ei voiton jälkeisestä jatkosta kerrottakaan .

Saneeraaja viipyy firmassa muutaman vuoden, potkii pois "ylimääräisen" henkilökunnan tarpeettomana ja loputkin työntekijät vaihdetaan kertaalleen tuoreempiin ja nykyään myös nuorempiin. Ja hups seurauksena kvartaalitulokset nousevat muutaman kerran räjähdysmäisesti. pörssikurssi kohoaa huimasti ja siinä vaiheessa myönnetyt optiot voikin jo muuuttaa rahaksi.

Ja kun yritys on saneerattu on johtajan aika jo siirtyä seuraavaan firmaan entistä paremmin optioeduin ja kultaisin kädenpuristuksin kun headhunterit ovat löytäneet tällaisen todellisen kultamunia munivan "hanhen" saneeraamaan taas seuraavaa ongelmayritystä.

Mutta sitten tapahtuu kummia. "Hyvin" saneeratut yritykset alkavat muutaman vuoden kuluttua voida pahoin ja tulos painuu alas, mutta sehän on tietenkin jo seuraavan johtajan syy ja hänet voidaan leimata syntipukiksi ettei osannut jatkaa hyvin käynnistettyä saneerausta.

Mielenkiintoista on ollut havaita miten palkatut yritysjohtajat ovat menneet omistajien selän taakse perustellen saneerauksiaan omistajien vaatimuksia. Useimmitenhan näyttää nykyän saneeraus tarkoittavan YT neuvotteluja ja henkilöstän vähennystä.

Muistelen jotain tuoreita televisiohaastatteluja jossa UPM:n yhtiökokouksen joitain omistajia haastateltiin eikä kukaan heistä tuntunut vaativan suuri massairtisanomisia. Voi tietenkin olla että haastattelun otos oli huono eikä edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Mutta usein on jäänyt mietityttämään että leikkivätkö palkolliset johtajat myös omistajia.

Eräässä valtioenemmistöisessä yhtiössä joskus herätinkin kysymyksen miten Suomen kansaa ja veronmaksajia omistajana parhaiten palvellaan jos omistajan toivomuksiin ja vaatimuksiin pyritään vastaamaan. Eihän pääomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttävä julkishallinnon virkamies ole kuitenkaan kuin vain yksi kansalaisomistaja vaikka käyttääkin koko julkisvallan äänivaltaa.

Määrävää markkinasemaa käyttävät tai monopoliyritykset ovat erityisen kuvottavia. Kun ei ole kunnon toimivia markkinoita on tuloksenteko usein kiinni vain siitä miten löperöt ovat toimintaa valvovat viranomaiset vai istuvatko he säännöllisesti yritysjohdon kanssa samoissa ravintolapöydissä pitkillä lounailla tai illallisilla keskustelemassa toimialansa valvonnasta. Sidoryhmähallintoa nääs :) Ja myönteisessä yhteistyön hengessä tietenkin, odottaahan Savonlinnan oopperajuhlat taas ensi kesänä sponsoroitua vierailua.

Minun mielestä jopa lahjontakin on Suomessa ihan yksinkertaista: hankit lahjottavalle hallituspaikan, maallikko-tilintarkastajan tehtävän tms ja maksat työtehtävään nähden kohtuuttoman ja ylisuuren palkkion tms mukavaa. Heheh - eihän maksullisen työn tekeminen voi olla lahjontaa, eihän?

Kalle Isokallion kolumneissa ovat argumentoinnit aina olleet kohdallaan (ainakin minun mielestäni) ja siksi niitä on niin mukava lukea.

21.4.2006

Minne veroeurot ovat hävinneet?

Yritin kuumeisesti miettiä mikä olisi positiivista kirjoitettavaa ja mieleeni tulee vain purnausta.

Hankin luettavaksi Promerit sivustolta Maijaliisa Hiekkasen kirjoittaman ilmeisesti omakustanteen SORRETTUJEN JA SORTAJIEN SUOMI. Erinomaisessa kirjassa on esitetty mm hyvä kysymys miten voi olla mahdollista, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja silti kaikesta "joudutaan" säästämään.

Terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, koulutuksesta, maanpuolustuksesta, eläkkeistä yms kaikesta koko ajan säästetään ja tingitään ja kiistellään. Missä rahat ovat tai mihin ne koko ajan menevät? Ainakin pieni- ja keskipalkkaisesta palkkatyöstä maksetaan valtavia veroja koko ajan.

Onko tämä vain jättimäisten v 1992 laman pankkitukien seurausta? Vanhaa Wärtsilän tai punapääoman Kansan tukien maksamista edelleen, ne kai oli minimaalisia pankkitukeen verrattuna - vaikka olivatkin kai sotakorvausten veroisia? Vai onko tämä rahojen ja omaisuuden raakaa uusjakoa jossa meille rakennetaan uutta jättimiljonäärien luokkaa? Vai onko tämä vain EU:n laajenemisen tukemista?

18.4.2006

Lähdekritiikkiä mediaihmisillekin

Sattui silmiini mielenkiintoinen medianluotettavuutteen liittyvä blogijuttu ja siihen kirjoitetut kommentit.

Avoimin silmin media seuratessa tulee hyvin usein mieleen missä se median riippumattomuus tms näkyy, kun isoissakin laatulehdissä seurataan ja toistetaan lähes kritiikittä viranomaisten tiedotteiden lisäksi jossain puoluetoimistossa, eduskuntaryhmässä tms.

Seurattuani vuosikausia mm kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä on minua jäänyt sekä itkettämään että huvittamaan se innokkkuus jolla media tarjoilee valtion tms tuilla elävien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisesti korrekteiksi muokattuja mediakampanjoita ja toisaalta taas vaikenee kuin hauta aidosti riippumattomien ja vapaiden kansalaisjärjestöjen teemoista.

Joku lanseerasikin onnistuneen ilmaisun, jossa mediaa nimitettiin "vallan sylikoiraksi"
Ihmisoikeuskysymyksetkin on rajattu aika turvallisiin aiheisiin: pakolaiset, romanit, sukupuoliset vähemmistöt.

Laajasti lähes kritiikitöntä mediatilaa sai Suomen Amnestyn uuden puheenjohtajan ylilyönti nimetä kotimainen perheväkivalta ihmisoikeusaiheisiin. Tietääkseni Amnesty järjestön toimialan pitäisi moninaisista ja hyvin perustelluista syistä keskittyä ja rajoittua asemamaan ulkopuolisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Häpeäksi suomalaiselle medialle pidän internettiä tätä nykyä jo parempana tiedonlähteenä. Mediakritiikkiä joutuu harrastamaaan tietenkin ihan yhtä paljon kuin kotimaista mediaa seuratessa mutta näkökulma on laajempi.

Pitäisiköhän taas vuosikymmenien jälkeen alkaa suomenkielisenä lukea ruotsinkielistä laatulehti Hufvudstadsbladetia. Ainakin 40-60 luvulla se tarjosi kaikkein vähiten väritetyn näkökulman ulkomaanuutisissaan.

Tietotekniikan ulkoistaminen ei tuo kuviteltuja hyötyjä

Kun aloittelin tätä blogia päätin olla kirjoittamatta nörtti-ammattiini liittyvistä asioista. Mutta nörtti kun olen en näköjään malta pysyä niistä erossa.

Luin mielenkiinnolla uutisen Digitodaystä , jossa todetaan että "It-ulkoistussopimukset eivät useinkaan tuo odotettuja kustannussäästöjä".

Edellinen ulkoistusaalto oli joskus 80-luvulla ja lopputulos kai oli hyvin samanlainen. Taisin silloin ihmetelläkin tuota ulkoistushinkua erityisesti aikana jolloin IT jutut alkoivat olla muutakin kuin pelkästään konttoripäällikön taloushallinnon rationalisointia.

Isojen yhtiöiden IT-osastoista syntyi erillisiä firmoja, jotka sitten ryhtyivät myymään omistajilleen vähintään yhtä kalliitta palveluja kuin ne olivat aikaisemmin olleet itse tuotettuinakin. Muistelen, että ruotsalaiset konsultit olivat tässä liiketoiminnassa ahkerasti mukana rahastamassa.

Tänään tuo ulkoistusvimma tuntuu vielä ihmeellisemmältä kun IT kuuluu elimellisenä osana yritysten ydinliiketoimintojaan.

Samanlainen kummastelun aihe on verkottuminen. Eihän siinä mitään pahaa sinänsä ole mutta vaara epäonnistuneeseen toteutukseen on suuri. Kerronpa omakohtaisen esimerkin: aikaisemmassa kerrostaloasunnossamme oli koko talo laajakaistaverkossa. Toteutus oli nykyään hyvin tavanomainen:

Talon sisäverkosta vastasi
firma A, jonne myös vikailmoitukset tehtiin
firma B vastasi yhteyksistä ulkomaailmaan ja teknisesti kai joutui vuokraamaan osan kaapeleista firmalta C

Kun tein tarkkaan analysoidun vikailmoituksen puhelimella ja sähköpostilla (ohjeiden mukaan) firmaan A sain 2-3 päivän kuluttua puhelinsoiton talon kellarin jakamosta firman E huolto- ja korjausmieheltä. Ja jos oikein ymmärsin oli välissä oli vielä firma D jolle firma B (tai C?) oli ulkoistanut verkon huolto- ja korjaustyöt.

No joka tapauksessa huoltomies kyseli mikä oli vikana eikä hän kertonut saaneensa muuta tietoa kun että vikaa pitää käydä selvittelemässä osoitteessa X.

Alkuperäisessä vikailmoituksessa olin kertonut vian mitä todennäköisimmin olevan talojakamossa reitittimessä, mutta pääsemättä jakamon laitteille en kyennyt sitä varmistamaan. Toisena mahdollisuutena olin esittänyt, että jossain asunnossa joku "himoimuroitsija" latasi vuorokaudet ympäriinsä esimerkiksi musavideoita netistä kyykyttäen koko talon nettiyhteydet.

Nyt seurasi toinen surkuhupaisa havainto: huoltomiehellä ei ollut käyttäjätunnus/salasana oikeuksia talojakamon laitteisiin. Ylipäänsä ihmettelin miksi kiinteistön verkkoyhteyksistä "kokonaisvastuuta" kantavalla firmalla ei etätestattu tai etäkäynnistetty härveleitä. Eli muutamien minuuttien hommasta tehtiin "kärpäsestä härkänen".

Tässä tapaukessa ongelma oli jollain tavoin hoitunut jo vuorokautta ennen huoltomiehen käyntiä, koska liikenne oli alkanut taas pelata. Eli huoltomies tuli aivan turhaan.

Kun samanlaista oli aikaisemminkin ollut suivaannuin tällaisesta verkottamis/ulkoistus-idiotiasta, jonka sitten viime kädessä me asukkaat kuitenkin maksamme. Kirjoitin isännöitsijälle perustellun selvityksen toimenpidehdotuksin.

Vajaa vuotta myöhemmin taloyhtiö irtisanoi koko talon verkkoyhteydet, kun firma A ei suostunut ottamaankaan toimivuudesta aitoa kokonaisvastuuta. San jälkeen taloyhtiö suositteli jokaiselle asukkaalle omien henkilökohtaisten ADSL yhteyksien hankkimista.

Tunnen muitakin vastaavan karmivia ulkoistus- tai verkottumisesimerkkejä. Ulkoistus voi olla hyvä ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä jos omassa firmassa ei ole sopivaa osaamista, mutta pidemmällä tähtäimellä suosittelisin aina tekemään perustellut vertailulaskelmat. Joustavuus muuttuvilla markkinoilla voi olla sekin hyvä ulkoistusta puoltava argumentti, mutta silloinkin on hyvä tietää minkä lisähinnan siitä maksaaa.

Ulkopuoisten neuvoihin luottamisesta viittaan aina vanhaan kansan viisauteen: "Sen lauluja laulat jonka leipää syöt". Erityisen tarkkaan kannattaa tässä tarkastella ulkopuolisen konsultti-asiantuntijan asemaa. Muistaakseni asiallisten konsulttien eettiset ohjeet kieltävät heitä konsultoimasta tuotteita tai palveluja joita he itse tai heidän lähipiirinsä myyvät. Kas kun IT alalla on yhä edelleen yleistä luottaa konsulttiin, jonka on käyttöön jopa "maksutta" tarjonnut jotain hankittavaa hyödyketta myyvä yritys.

Muistui vielä eräs hyvä kikka jolla saattaa sumentaa asiakkaan arvostelukyvyn: Eräs IT-alan yritys valitsi hallitukseensa suurimman asiakkaansa toimitusjohtajan. Oli mielenkiintoista sivusta havaita, että sen jälkeen mikään kritiikki oman yrityksenkin sisäpuolelta IT toimittajan laskujen "rasvaisuudesta" ei mennyt perille. Kävin itsekin ulkopuolisena esittämässä uusia ja edullsempia "tehdään itse"-ratkaisuvaihtoehtoja mutta kaikki vaikutti kilpistyvän tuohon ulkoistettuun "oman toimittajayrityksen" kritiikittömään suosikkiasemaan. Jos kyse olisi ollut palkkajohtajasta olisin epäillyt lahjuksia mutta kyse oli yrityksen omistaja-johtajasta.