Lähdekritiikkiä mediaihmisillekin

Sattui silmiini mielenkiintoinen medianluotettavuutteen liittyvä blogijuttu ja siihen kirjoitetut kommentit.

Avoimin silmin media seuratessa tulee hyvin usein mieleen missä se median riippumattomuus tms näkyy, kun isoissakin laatulehdissä seurataan ja toistetaan lähes kritiikittä viranomaisten tiedotteiden lisäksi jossain puoluetoimistossa, eduskuntaryhmässä tms.

Seurattuani vuosikausia mm kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä on minua jäänyt sekä itkettämään että huvittamaan se innokkkuus jolla media tarjoilee valtion tms tuilla elävien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisesti korrekteiksi muokattuja mediakampanjoita ja toisaalta taas vaikenee kuin hauta aidosti riippumattomien ja vapaiden kansalaisjärjestöjen teemoista.

Joku lanseerasikin onnistuneen ilmaisun, jossa mediaa nimitettiin "vallan sylikoiraksi"
Ihmisoikeuskysymyksetkin on rajattu aika turvallisiin aiheisiin: pakolaiset, romanit, sukupuoliset vähemmistöt.

Laajasti lähes kritiikitöntä mediatilaa sai Suomen Amnestyn uuden puheenjohtajan ylilyönti nimetä kotimainen perheväkivalta ihmisoikeusaiheisiin. Tietääkseni Amnesty järjestön toimialan pitäisi moninaisista ja hyvin perustelluista syistä keskittyä ja rajoittua asemamaan ulkopuolisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Häpeäksi suomalaiselle medialle pidän internettiä tätä nykyä jo parempana tiedonlähteenä. Mediakritiikkiä joutuu harrastamaaan tietenkin ihan yhtä paljon kuin kotimaista mediaa seuratessa mutta näkökulma on laajempi.

Pitäisiköhän taas vuosikymmenien jälkeen alkaa suomenkielisenä lukea ruotsinkielistä laatulehti Hufvudstadsbladetia. Ainakin 40-60 luvulla se tarjosi kaikkein vähiten väritetyn näkökulman ulkomaanuutisissaan.