Kalle Isokallio on hyvä pakinoitsija

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta oli ilo lukea Kalle Isokallion tuoretta kolumnia Iltalehdestä

Olen vuosien varrella seurannut välillä itkien ja välillä nauraen suurina "saneerausguruina" tituleerattuja yritysjohtajia. Latinaksi voisi kai nimetä "Veni, vidi, vici" ja suomeksi "Tulin, näin, voitin" vaikka mitään ei voiton jälkeisestä jatkosta kerrottakaan .

Saneeraaja viipyy firmassa muutaman vuoden, potkii pois "ylimääräisen" henkilökunnan tarpeettomana ja loputkin työntekijät vaihdetaan kertaalleen tuoreempiin ja nykyään myös nuorempiin. Ja hups seurauksena kvartaalitulokset nousevat muutaman kerran räjähdysmäisesti. pörssikurssi kohoaa huimasti ja siinä vaiheessa myönnetyt optiot voikin jo muuuttaa rahaksi.

Ja kun yritys on saneerattu on johtajan aika jo siirtyä seuraavaan firmaan entistä paremmin optioeduin ja kultaisin kädenpuristuksin kun headhunterit ovat löytäneet tällaisen todellisen kultamunia munivan "hanhen" saneeraamaan taas seuraavaa ongelmayritystä.

Mutta sitten tapahtuu kummia. "Hyvin" saneeratut yritykset alkavat muutaman vuoden kuluttua voida pahoin ja tulos painuu alas, mutta sehän on tietenkin jo seuraavan johtajan syy ja hänet voidaan leimata syntipukiksi ettei osannut jatkaa hyvin käynnistettyä saneerausta.

Mielenkiintoista on ollut havaita miten palkatut yritysjohtajat ovat menneet omistajien selän taakse perustellen saneerauksiaan omistajien vaatimuksia. Useimmitenhan näyttää nykyän saneeraus tarkoittavan YT neuvotteluja ja henkilöstän vähennystä.

Muistelen jotain tuoreita televisiohaastatteluja jossa UPM:n yhtiökokouksen joitain omistajia haastateltiin eikä kukaan heistä tuntunut vaativan suuri massairtisanomisia. Voi tietenkin olla että haastattelun otos oli huono eikä edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Mutta usein on jäänyt mietityttämään että leikkivätkö palkolliset johtajat myös omistajia.

Eräässä valtioenemmistöisessä yhtiössä joskus herätinkin kysymyksen miten Suomen kansaa ja veronmaksajia omistajana parhaiten palvellaan jos omistajan toivomuksiin ja vaatimuksiin pyritään vastaamaan. Eihän pääomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttävä julkishallinnon virkamies ole kuitenkaan kuin vain yksi kansalaisomistaja vaikka käyttääkin koko julkisvallan äänivaltaa.

Määrävää markkinasemaa käyttävät tai monopoliyritykset ovat erityisen kuvottavia. Kun ei ole kunnon toimivia markkinoita on tuloksenteko usein kiinni vain siitä miten löperöt ovat toimintaa valvovat viranomaiset vai istuvatko he säännöllisesti yritysjohdon kanssa samoissa ravintolapöydissä pitkillä lounailla tai illallisilla keskustelemassa toimialansa valvonnasta. Sidoryhmähallintoa nääs :) Ja myönteisessä yhteistyön hengessä tietenkin, odottaahan Savonlinnan oopperajuhlat taas ensi kesänä sponsoroitua vierailua.

Minun mielestä jopa lahjontakin on Suomessa ihan yksinkertaista: hankit lahjottavalle hallituspaikan, maallikko-tilintarkastajan tehtävän tms ja maksat työtehtävään nähden kohtuuttoman ja ylisuuren palkkion tms mukavaa. Heheh - eihän maksullisen työn tekeminen voi olla lahjontaa, eihän?

Kalle Isokallion kolumneissa ovat argumentoinnit aina olleet kohdallaan (ainakin minun mielestäni) ja siksi niitä on niin mukava lukea.