29.8.2007

Auto hajosi

Sattuipa käymään viikko sitten keskiviikon ukkosmyrskyissä huonosti. Ajoin rankkasateessa rautatien alikulkutunneliin Kauniaisten keskustassa. Vettä tuli kuin kaatamalla ja ajoradalla tunnelissa oli paljon vetta. Taisi siellä olla mennyt edellä linja-auto, mutta en huomannut mitenkään arvioida sen perusteella veden syvyyttä.

No siinäpäs kävi. Tunnelin alimmalla kohdalla vettä oli todella paljon ja yritin painaa lisää kaasua. Moottori sammui, eikä sen jälkeen mikään hätävilkkuja lukuunottamatta toiminut. Olin tunnelin syvimmällä kohdalla. Tunnelin seinämiä katsomalla havaitsi veden pinnan vain kaatosateessa koko ajan kohoavan.

Kyllä siinä jonkinmoinen pakokauhu valtasi. Aluksi muistin ohjeet, että hukkuvasta autosta pitää päästä mahdollisimman nopeasti ulos ja aukaisin ovea, mutta sieltä oikein ryöpsähti vetta autoon sisään. Sain oven joten kuten suljettua. Eli vettä oli yli kynnyskoteloiden. Arvelin veden syvyydeksi yli 40 senttimetriä hurjimmillaan.

Tässä vaiheessa tajusin, että olihan minulla kännykkä ja soitin 112 hätänumeroon. Oli ruuhkaa mutta jäin jonoon. Hetken kuluttua sieltä vastattiin ja luvattiin lähettää apua, pitihän auto saada tunnelista pois.

Kun minulla oli tunnelin pohjalla hätävilkut päällä huomasivat muut autoilijat veden syvyyden autostani, olihan sitä pitkälti ohi puskureiden. Ja kaikki kääntyivät ympäri etsimään kiertotietä.

Kun poliisi ehti paikalle oli kaatosade jo laantunut ja veden pinta tunnelissa laski nopeaa vauhtia, mutta auto ei silti enää käynnistynyt eikä starttikaan pyörinyt.

Poliisit työnsivät auton pois tunnelista kun Lada oli kuitenkin sen verran kevyt. Onneksi poliisi keksi kysyä onko minulla kasko, en siinä hädässä edes ymmrätänyt siihen kuuluvan hinauksenkin. Ja kun minulla oli kasko tilasin hinurin vetämään auton jonnekin korjaamolle.

Korjaamolla sitten paljastui perjantaina että kone oli hörpännyt vetta sen verran joka sylinteriin, että se oli sitten entinen kone.

Diagnoosi oli joka tapauksessa musertava: entinen moottori.

Nyt viikkoa myöhemmin paljastui kaskovakuutuksen konnankoukku:

---------- lainaus -----------
Korvausvelvollisuuuden ulkopuolelle jäävät vahingot
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut
- vedestä ajettaessa veden peittämällä tiellä tai alueella
---------- lainaus -----------

Siellähän se luki selvästi, sivuja ehdoissa oli yli 20. Eipä tuota voi selvemmin sanoa.

Kyllä tämä muutaman tonnin ylimääräinen lasku kruunasi kaikki kesän 2007 vastoinkäymiseni. KÄÄK.

23.8.2007

Ministeri ehdottaa tietokoneäänestystä

No niin. Nyt meillä on ministeri joka aikoo tuoda meille tietokoneäänestämisen. Ehkä siihen vielä liitetään kännykällä äänestäminen – Nokia-maa kun olemme.

Italiassa viihtyvä nuorin poikani kertoikin, että kännykän yleisnimeksi Italiassa on muodostunutkin ”il noocchia” (toivottavasti oikea kirjoitusasu) ja lausutaan jotenkin ”il nookkia”

Olen viime vuonna kirjoittanut peräti kahteen kertaan tietokoneiden käytöstä demokraattisen maan äänestyksissä ja äänestysten väärentämisestä. Olen elättänyt itseäni tietokoneiden ohjelmoinnilla, ylläpidolla yms lähes 30 vuotta. Luotan tietokoneisiin suurin piirtein yhtä vähän kuin autoihin.

Kuka tästä tietokoneäänestyksestä oikeasti hyötyy? Mikä on tämän investoinnin takaisinmaksuaika – vai onko tämä tuollainen ars-pro-ars juttu, josta mitään taloudellista hyötyä ei odotetakaan? Pitäähän Suomessa johtavana tietoyhteiskuntana olla tietokonevaalitkin.

Huhuh. Ministeriraukka. Joku vetää ylähuulesta ja kovaa. Eikö meillä ole hyödyllisempia investointikohteita enää?

Eutanasia-mietelmiä mökiltä

Olin ulkomailla asuvan vanhimman tyttäreni (40 v) kanssa kesämökillä lähes viikon ja keskustelimme kaikenlaista. Kyllä siinä hyvin unohtuivat työasiat ja muutkin murheet.

Kerroin tässä blogissa aikaisemmin lankoni hautajaisista
ja langon saamasta huonosta sairaalahoidosta

Jotkut tutut, osa lapsistanikin, ovat lukeneet huolestumiseni huvittuneina ja ovat arvelleet minun vain kuvittelevan. Heidän luottamuksensa suomalaiseen terveydenhuoltoon on ollut vankkumaton.

Mutta nyt Nokian tapaus puhutti. Kun lehdet alkavat kirjoittaa alkaa tavallinen suomalainenkin herätä. Mistä ”laatulehdet” eivät kirjoita sitä ei ole. Hymy, Alibi, 7 päivää, Oho ja mitä niitä on saavat kirjoittaa mitä tahansa niin sehän ei tavallista suomalaista hetkauta. Sosiaalipornoa tai skandaaleja ne vaan ovat.

Tyttäreni ensimmäinen akateeminen loppututkinto oli moraalifilosofiasta, saattaa olla että geeneilläkin on ollut osuutensa ;) Hän on kääntynyt ortodoksiseen uskoon ja on naimisissa juutalaisen kanssa. Minun arvio on, että molemmat ovat jonkin sortin älykköjä. Mies on jo väitellyt kauppatieteen tohtori ja samaiseen tavoitteeseen on tyttärenikin pyrkimässä.

Hänen Amerikan juutalaisen libertaari-miehensä vakaa hoitotahto on, että hänen henkensä eteen on lääkärien tehtävä kaikki mahdollinen. Perusteena on hyvin pitkälle juutalaisten kokema joukkotuho, jonka seurauksena elämän kunnioitus on noussut arvoon mittaamattomaan.

En itse ollut koskaan havainnut tai oivaltanut erästä seikkaa vaikka paljon seuraan eri maiden virtauksia mm eutanasia-asiassa (jota vastustan jyrkästi!). Voimakkainta ”arvottoman elämän” jonkinlaista nopeutettua lopettamista tunnutaan kannattavan voimakkaasti protestanttisissa yhteiskunnissa, katolisissa maissa eutanasian yms kannatus on tyttäreni ja hänen miehensä mukaan harvinaista.

Toinen hämmästyttävä ja omakohtainen havainto Suomesta on, että yllättävän paljon noita mielipiteitä tuntuu löytyvän vanhusten ja sairaanhoidon ammattilaisissa. Nyt kun olen alkanut tarkkailla niin paljon enemmän kuin olin osannut kuvitellakaan.

Tänään keskustelin vielä samasta asiasta erään hengenmiehen kanssa. Hän totesi ettei ongelmia ollut muutamia kymmeniä vuosia sitten kun ei ollut kaikenlaisia ihmekoneita ja –lääkkeitä. Ihmiset vain kuolivat. Nyt on toinen toistaan kalliimpia koneita, joilla ihmisten elämää voidaan pitkittää suurilla kustannuksilla. Nyt on mukaan tullut jo liberaali, talouteen tukeutuva bisnes-ajattelu. Hänkin myönsi, että nykyaikaisen liberaalit uskontosuunnat ovat muuttuneet noissakin suhteissa vapaamielisiksi ja mukauttavat jo oppejaan nykyaikaiseen bisnes-ajatteluun..

Olen aikaisemmin kirjoittanut Kalle Könkkölästä kirjoitus saattoi silloin vaikuttaa kärkkäältäkin, mutta kerron tässä ihailevani Kalle Könkkölää. Hän on osannut hyödyntää meidän yhteiskuntamme vammaistuet ja on sillä tehnyt varmaan mahtavan työn vammaisjärjestöissä muiden vammaisten hyväksi.

Niiden samojen sanojen perusteella, mitä Kuopiossa lääkäri viime kesänä vaimolleni hänen veljestään eli lankomiehestäni esitti olisi Könkkölänkin elämä ajat sitten pitänyt jollain nopeutetulla hoitamattomuudella saada loppumaan ”arvottomana”.

Eräs ison sairaalan ylilääkärituttavani kertoikin, että ongelma ei olekaan sairaan liittäminen elämää ylläpitäviin letkuihin vaan sitten myöhemmin se tilanne, että kuka tekee päätöksen letkujen irrottamisesta. Sekin näkökohta pani minut miettimään.
Arkkiatri Pelkonen on ollut aktiivinen keskustelija näissä asioissa lääketieteen eettisissä kysymyksissä, mutta hänen viimeisimmät puheenvuoronsa vain poikkeuksellisista yksittäistapauksista (Nokian tapaukset) ovat ainakin minusta olleet hiukan liikaa puolustelevia. Liekö sitten niin, että oman ammattikunnan kunniaa on puolustettava vähän enemmän kuin olisi tasapuolista. En nimittäin usko, että arkkiatrin asemassa oleva lääkäri olisi noin tietämätön esimerkiksi sairaaloissa vallitsevista nykykäytänteistä ja –asenteista.

Itse kuvittelin joskus nuorempana olevani suhteellisen vapaamielinen mutta huomaan muuttuneeni vanhemmiten konservatiiviseksi fundamentalistiksi. Mitä ne sanoivatkaan Kari Suomalainen ja Winston Churchill ihmisen kehityksestä iän myötä. Nuorena radikaali ja vanhana konservatiivi. Jatketaan keskustelua.

6.8.2007

Naisen logiikka

Olen työurani aikana ollu töissä sekä nais- että miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla.

Esimiehenäni on ollut sekä miehiä että naisia. Alaisina minulla on ollut sekä miehiä että naisia.

Miehissä ja naisissa on ainakin minulle selittämättömiä eroja. Siksi olen tässäkin blogissa kirjoittanut, että nainen (karkeasti yleistettynä yleisnimikkeenä!) tulee minulle varmaan ikuisesti olemaan mysteeri.

Mutta naisen logiikasta minulla on hieno tosikertomus, jonka perusteella olen ajoittain suuresti ihaillut naisen logiikkaa. Ainakin minä jouduin tunnustamaan kertomuksen kuvaamassa asiassa naisen logiikan ylivertaisuuden miehen logiikkaan. Eikä tämä ole mikään Speden sketsi vaikka minä sitä hauskana pidänkin.

Vanhin tyttäreni taisi olla jotain 8-9 vuotias. Silloinen vaimoni odotti muistaakseni kolmatta lastamme siihen aikaan.

Minulla on aina ollu lasten kasvatusperiaate, että kaikkeen lasten tiedonjanoon on vastattava avoimesti ja rehellisesti ja väsymättä. Kyselyhän on lapsen keino oppia oppia ja rakentaa itseään.

Olimme koko perhe saunassa ja vanhin tyttäreni, silloin 8-9 vuotias kysyä paukauttaa:"Isä, jos haluaa tulla kolmilapsiseksi perheeksi niin kuinka monta kertaa pitää laittaa piliä pimppiin?"

Kauhea kysymys. "Laudatur-matemaatikon sieluni" alkoi muodostaa kuumeisesti jotain sarjakehitelmää, jossa syöttötietoina oli parisuhteen kesto vuosissa, vuodessa olevien viikkojen lukumäärä, vuosien mittaan ehkä aleneva "seksifrekvenssi" yms - monimutkainen yhtälö. Tuskan hiki ehti jo nousta otsalleni, mutta päätin olla uskollinen kasvatusperiaatteilleni ja vastata avoimesti ja rehellisesti.

Silloin sanoi vaimoni saunan lauteilta eleettömästi kuin maailman selvimpänä ja yksinkertaisimpana asiana: "ainakin kolme kertaa".

Olin järkyttynyt: Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs, täysin totuudellinen ja tyydytti tyttäremme tiedon nälän. Jouduin menemään itseeni ja miettimään mikä minua miehenä vaivasi, että en kyennyt vastaavaan.

Tuollaisen tapahtuman jälkeen olen entistä enemmän kunnioittanut naisia, naisten logiikkaa ja yksinkertaisia K.I.S.S. ratkaisuja monimutkaiseltakin näyttäviin ongelmiin.

Positiivisuus

Edellisen kirjotuksen kommenteista sain aiheen kirjoittaa positiivisuudesta.

Olen vuosikymmenet inhonnut "tekopirteitä" ihmisiä. Aina joskus tapaan ihmisiä, jotka ovat niin pirteän oloisia, että tekevät suorastaan kuvottavan vaikutuksen.

En silti osaa kuvata positiivisen ja tekopirteäksi kutsumani ihmisen eroja. Kysymys on ehkä jostain aitouden tunteesta. Tekopirteä teeskentelee.

Teeskentelyllä en tarkoita suurten klovnien tapaa hauskuttaa ihmisiä ja kuitenkin sieltä takaa paistaa suuren klovnerian surumielisyys.

Upein muisto positiivisuudesta on omalta äidiltäni. Siitä hiukan myöhemmin.

Näitä erilaisia arvoja käsittelee iän myötä yhä useammin. Ja yhä useammin joudun huomaamaan saaneeni omilta vanhemmiltani mitä arvokkaimpia elämänohjeita. Niitä ei nuorena aina oivaltanut, mutta vanhemmiten älyää.

Uskon perineeni ainakin osan myönteisestä ajattelutavastani nimenomaan äidiltä. Äitini positiivisuudesta esimerkki: nuorena 21 v alkoi paria vuotta vanhempi tyttöystäväni odottaa vauvaa. Itse olen aina pitänyt lapsista ja vaikka lapsen teko ei ollut mitenkään suunniteltu aloin ajatella naimisiin menoa.

Sitten tulikin "tenkapoo". Miten kertoisin vanhemmilleni tapahtuneesta "vahingosta"? Äidille kaikenlaisten vahinkojen kertominen oli helpompaa kuin isälle. Usein isälle asiat kerrottiinkin äidin välityksellä ja suodattamina.

Aluksi äiti oli tietenkin hyvin vihainen ja kommentit olivat suurinpiirtein jotain sen kaltaisia, että "etkö nyt osannut olla tuon varovaisempi" tms.

Mutta ei mennyt montaa minuuttia, kun äiti jo oli kääntänyt asiat myänteisiksi: "no nythän on ainakin varmistettu että te voitte saada yhdessä lapsia".

Nyt vielä yli 40 vuotta myöhemmin, äidin oltua kuollut jo 20 vuotta, ihailen ja muistelen edelleenkin tuota ymmärtävää myönteisyyttä. Voi kun jaksaisin ja kykenisin itse suhtautumaan yhtä myönteisesti lapsilleni ja lapsenlapsilleni (heitä on vasta 1 kpl) erilaisiin ilmiöhin.

5.8.2007

Langon hautajaiset

Kirjoitin aikaisemmin täällä blogissa lankoni siivottoman huonosta sairaalahoidosta.

Hoito onnistui. Vihdoinkin lankoni kuoli.

En ole lääketieteen asiantuntija mutta tervettä ns maalaisjärkeä väittäisin kohtuullisesti omaavani. En siten pysty kiistelemään terveydenhuollon henkilöstön kanssa minkälaiseen kuntoon lankoni olisi hyvällä hoidolla saatu.

Mutta sen osaan maalaisjärjelläni arvioidan, että hoidon taso julkisessa terveydenhuollossa näyttää olevan kovin selektiivistä. "Arvokkaita" ihmisiä hoidetaan hyvin, mutta "arvottomat" näytetään jätettävän vain minimaaliselle "perushoidolle", niin sitä olen kuullut kutsuttavan. Hän ei siis kuulunut ns tehostetun hoidon piiriin.

Kerroin havainnoistani sisareni tyttärelle, joka työskentelee Ruotsissa vanhusten hoidon piirissä. Lankonihan ei ollut edes vanhus. Lankoni kuoli 56 vuotiaana. Sisareni tytär oli järkyttynyt kuulemastaan. Ruotsissa ei hänen mukaansa ole missään vaiheessa vielä alennuttu vastaaviin "säästölinjauksiin".

"Arvottomista" tuli mieleeni, että olisi tuossa aihetta Aki Kaurismäelle pienen ihmisen puolesta kantaaottavaan elokuvaan.

Henkiin ei lankomiestäni enää saa. Ehkä hän saa sen nk ikuisen elämän vaikka ei itse uskossa tietääkseni ollutkaan.

Hautajaiset olivat kauniit. "Raavaana miehen" itkin minäkin, tietenkin miehekkäästi hillityn tukahdutetusti. Itse asiassa olin tuntenut lankoni kauemmin kuin entisen vaimoni, jonka kanssa olin sentään yli 28 vuotta. Itse asiassa lankoni oli se, joka tutustutti minut nuorempaan sisareensa.

Eli ystävyys lankoni kanssa kesti jonkin verran kauemmin kuin avioliittoni. Lankoni ei ehtinyt kuitenkaan enää ymmärtää eroamme. Ehkä kaikkien osapuolten onneksi.

Kaksinkertainen surutyöni on alkanut.

2.8.2007

Nainen kotiin


Vaimoni, pitänee jo ehkä sanoa entinen, muutti pois kodistamme.

Ostin tilalle naisen. Kun olen haastavasti kertonut tutuilleni ostaneeni naisen niin mielleyhtymät ovat mielenkiintoiset. Joku epäilee minun tilanneen kiinalaisen tai thaimaalaisen naisen elämääni sulostuttamaan. Joku on epäillyt minun hankkineen postimyynnistä ns pumpattavan Barbaran.

Minulle meni erossa jalkalamppu. Kun menin etsimään jalkalamppua löysin hienon naisfiguuria muistuttavan jalkalampun. Kaupassa oli myös miesfiguuri-jalkalamppu, mutta hetero kun olen ostin naisen itselleni.

Shoppailua alakuloon miehillekin

Tuntiessani näinä aikoina lievää alakuloa olen havainnut shoppailun piristävän. En ole sitä aikaisemmin havainnut itsessäni ja olen luullut sen kuuluvan pääasiassa naisten itselääkintäarsenaaliin.

Mutta, aah kuinka ihanaa oli tuhlata johonkin oikein tarpeettomaan. Ostin GPS paikannuslaitteen, jonka avulla saan kännykästäni tehtyä navigaattorin autoon. Totaalisen tarpeeton minun käytössäni, mutta kai sen jonkin aikaa pitää puuhastelua yllä kunnes sen havaitsen tarpeettomaksi ja hylkään koko vimpaimen. Kuten lukija tekstistä havaitsee ymmärrän jo nyt laitteen tarpeettomuuden. Kunhan lääkitsin alakuloani shoppailulla.

"Miehisyysgeeni"?

Juttelin tänään erään miespuolisen työtoverin kanssa autoista. Hän on minua paljon nuorempi, nykyaikainen valistunut nuori. Kantaa huolta ympäristöstä ja paljon muusta. Hän myös pyöräilee työmatkansa eikä omista autoa. Työpaikkamme parkkipaikalla oli toinen toistaan muhkeampia GT, GTS yms lisäkirjaimilla varustettuja toinen toistaan komeampia työsuhdeautoja.

Itse ajan kyllä henkilöautoa, mutta merkkiä tai mallia en pidä hirveän tärkeänä. Minulle kyse on puhtaasta kulkuvälineestä ja sen pkohtuulliset tai pienet kustannukset ovat tärkeää. Tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella ei auton avulla tarvitse enää näyttää kenelläkän mitään.

Nuorempi työtoverinikin totesi, että autot eivät ole hänelle koskaan olleet mitenkään kiinnostavia. Hän kertoikin usein autoista puhuvassa miesseurassa kokevansa itsensä ulkopuoliseksi.

Huumorin pilke silmäkulmassa totesinkin hänelle, että puuttuisiko häneltä tuo auto- ja naisjuttuihin johtava miehisyysgeeni. Onneksi työtoverini tuntee minut ja on huumorintajuinen. Nauroimmekin molemmat tuolle tokaisulleni "miehisyysgeenistä".

Oli minulla kerran yksi naisystävätär, joka hienon Mersunsa jyhkeää lattiavaihdetta puristaessaan kertoi ajattelevansa tuhmia. Minäkin siitä julkeasta herjasta melkein punastuin.

Siinä yhteydessä meille sukeutuikin mielenkiintoinen keskustelu auton merkityksestä miehille ylipäänsä. Julkitoin myös ajatukseni, että minulle eri auton merkeillä ja malleilla on selvästi sukupuoli. Vaikka olen aikaisemmin täällä blogissa kirjoittanutkin naisen jäävän minulle ikuiseksi mysteeriksi niin autojen sukupuolijaottelu on ollut hauska ajatusleikkiä.

Ranskalaiset autot, erityisesti intohimoisesti rakastamani Citroenit, ovat kaikki olleet naispuolisia. Volkswagenit ja Volvot ovat selvästi miehiä enkä kovin naisellista Mersuakaan ole havainnut. Selvittäkää itsellenne oman autonne sukupuoli;) se ajatusleikki on ihan hauska. Siinä ajatusleikissä voi sitten autossaan havaita kaikenlaisia sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia.

Jotkus japanilaiset autot ovat olleet arvoituksellisia. Hondat ovat selvästi tyylikkäitä japanilaisia kaunottaria. Mutta onko Subaru mies- vai naispuolinen? Siinä arvoitus ;)

1.8.2007

Ihmisten tyypitys

Törmäsin joskus vuosia sitten Myers-Briggs nimettyyn ihmisten typologialuokitukseen ja se kolahti kohdalle. Alkoi oikein harmittaa etten ollut aikaisemmin kohdannut tuota.

Se selitti minulle lukuisan määrän työpaikkojen ihmissuhdejuttuja, joita olin aikaisemmin nimittänyt vain ihmissuhdekemiaksi, mutta en ollut löytänyt sille kunnolla selvittävää tekijää. Se oli melkein alkemiaa ;)

Omatkin sympatiani ja antipatiani saivat hyvältä tuntuvan selityksen. Ruotsinkielinen sanonta "lika barn leka bäst" (=samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten) osoitti tässä pätevyytensä. Ihmiset joista pidin työpaikalla ja joiden kanssa pärjäsin parhaiten olivat hyvin lähellä omaa luokitustani.

Testit työpaikalla tehtiin lisenssioiduilla testikyselylomakkeilla ja siihen aikaan ne olivat vain englanninkielisiä. Muutaman sadan testikysymyksen perusteella minut oli luokiteltu parhaiten ryhmään ENTP kun itse olin lopputulosta näkemättä arvioinut itseni ryhmään INTP. Ero oli lähinnä akselilla ekstrovertti-introvertti.

Itse asiassa testin tulos oli oikeampi kuin oma arvioni. Oli kyllä ollut nuorempana huomattavasti enemmän introvertti, mutta työelämässä ja johtotehtävissä olin monta kertaa joutunut "oppimaan pois ujoudesta ja arkuudesta". Aikuisena minuun tutustuneet ihmiset eivät voineet kuvitellakaan minua sisäänpäin kääntyneeksi intovertiksi mitä kuitenkin pohjimmiltani tunnen kuitenkin olevani. Siperia on opettanut ;)

Muitakin käyttötapoja löysin vaikka mitenkä paljon.

Tieteellisesti tuo lienee kiistanalainen (ainakin Wikipediassa näinlukee, en ole sitä sen suuremmin tutkinut), mutta kyllä minä tuota perustellumpana pidän kuin kahvinporoista ennustamista tai astrologiaa ;)

Ja eihän akupunktionkaan pitäisi toimia vaan senkin pitäisi olla tieteellisesti pelkkää huuhaata ja silti se kumma kyllä toimii. Siitä minula on myös omakohtaista kokemustakin.

Skeptikkojen puhtaasti tieteellisiin faktoihin perustuvat katsomukset ovat sillä tavoin hiukan rajoittuneita, etteivät puhdasverisimmät skeptikot hyväksy akupunktiotakaan kun siellä puhutaan jostain epämääräisistä meridiaaneista, joita ei tieteessä tunneta.