Pitkä kirjoitustauko – sielun itsehoitoa

Hävettää että olen laiminlyönyt ystäviäni ja lukijoitani. Monet jo ovat arvelleet minut peräti ehkä kuolleen tai muuten vain seonneen. No seonnut olen ehkä saattanut olla jo ennenkin mutta hengissä olen. Pyydän näin julkisestikin anteeksi puhumattomuuttani. Yli 2 kk olen pitänyt hiljaisuutta.

Näin jälkikäteen joudun tunnustamaan itselleni ja myös lukijoilleni, että kyllä avioero oli kovempi paikka kuin aluksi itselleni suostuin myöntämään. Vaikka olisihan minun se 30 vuotta aiemmasta erosta oppineena pitänyt ymmärtää. En kai ollut sittenkään oppinut. Erosta alkaa olla kulunut kohta vuosi ja tuntuu tuska helpottavan ainakin hiukan. Ja vaikka aluksi epäilin kykenenkö säilyttämään asialliset puhevälit exääni sekin on kutakuinkin onnistunut.

Onneksi en juopottele enkä käytä minkäänlaisia psyykelääkkeitä niin en ole ainakaan jäänyt niiden koukkuun. Ehkä niiden avulla olisi tuska ollut tilapäisesti helpompi kestää mutta mikä olisi ollut hinta. Yllättävän paljon olen kuullut esimerkiksi bentsodiatsepiinien synnyttämästä riippuvuudesta. Eikä kuulemani jutut ns onnellisuuspillereistä ole olleet mitään hirveän myönteisiä. Äly vähenee, tunneskaala kapeutuu ja saattaa muuttua eräänlaiseksi tasapaksuksi zombieksi. Onnellisuuspillereiden posiitiviseksi puoleksi voinee lukea sen miehillä kuulemma sukupuoliyhteydessä siemensyöksyä hidastavaa vaikutusta ellei sitten kokonaan lopu mikä ei taas kai ole toivottavaa (heheh ;) Alkoholin suhteen olen oikeastaan aina edustanut näkemystä että sitä ei pidä juoda suruihin eikä murheisiin. Joitain ilon hetkiä sillä voi juhlistaa. Kuten eräs tuttuni joskus osuvasti sanoi: murheet oppivat nopeasti uimaan alkoholissa.

Minulle on parasta lääkettä ollut musiikki. Kaikissa muodoissaan. Ja sen lisäksi työnteko on pitänyt ajatukset poissa alakuloa lisäävistä asioista.

Virittelin vanhan levysoittimenkin toimintakuntoon ja olen soitellut sillä vanhoja LP-levyjä. Vaikka niillä on kaikenlaisia rahinoita yms niin jotkut levytykset ovat olleet ihan ikimuistoisia. Onneksi en koskaan suuremmin hankkinut musiikkia C-kaseteilla. Jäi se välivaihe pois. Jotenkin aikoinaan LP-äänilevyjä keränneenä tuntuu idioottimaiselta ja turhalta että se kaikki sama musiikki pitäisi taas uudestaan ostaa CD-levyillä. Tosin aika paljon hyviä vanhoja tulkintoja on onnistuttu remasteroimaan. On minulla itsellänikin ollut suunnitelma muuntaa vanhat vinyylit digimuotoon. Eipä ole tullut tehtyä – olen tainnut pari levyä muokata. Hidasta puuhaa oli.

Toinen sieluani lääkitsevä juttu on aika maallinen: puolen vuoden autottomuuden jälkeen ostin muutama viikko sitten itselleni jälleen auton. Vihreät ystäväni varmaan miettivät halveksivasti noin ympäristövihamielistä tekoa. Eikä auton merkkikään ollut ihan minun automielikuviini istuva ;) Vaikka lieneekin aika järkivalinta kun sain vielä edullisesti. Ruotsalainen, ei kuitenkaan Ruotsissa valmistettu laatuauto Volvo. Onpahan ainakin kaikki turvajutut kohdallaan. Kyllä ”kuolasin” muutaman kuukauden rakastamaani Sitikkaa mutta onneksi väritön järki voitti.

Työinto ja –halukin on hiukan alakulon väistyessä kohentunut. Ja minut valittiin työpaikallani luottamusmieheksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. On siinä haastetta kerrakseen kun olen aika pitkän ajan työelämästäni edustanut pääasiassa työnantajapuolta.

Yleensä muutenkin pääsiäinen on ollut minulle eräänlainen kevään taitekohta. Eräänlainen vuotuisen uudelleensyntymisen aika vaikka ei suurempia vastoinkäymisiä edes olisi ollut kuten minulla viime vuonna. Jotenkin kun lämpö ja valo lisääntyy muuttuu ihmisen mielikin.

Lapsillanikin tuntuu menevän kaikinpuolin hyvin. Ainahan sellainenkin vanhempia lämmittää.

Ja jännintä on nyt huhti-toukokuun vaihteessa, että muutun yksinkertaisesta isoisästä kaksinkertaiseksi. Poikani perheeseen syntyy aivan pikapuoliin pikkuinen poika kohta 3 v isosiskon seuraksi. On tämä nykyaika aika jännää että lapsen sukupuolikin jo etukäteen voidaan selvittää. On tämä jännää.