Muovinen suojakupu mikrossa

Olen muutamana aamuna vaihteen vuoksi tehnyt itselleni kaurapuuroa. Kun elän yhden hengen taloudessa tuntuu niin pienen määrän keittäminen turhan monimutkaiselta. Ns pikakaurahiutaleet eivät miellytä minua maultaan ja olenkin päätynyt valmistamaan kaurapuuron kätevästi lautasella mikrossa aivan tavallisista kaurahiutaleista. Vain 1 dl kaurahiutaleita, 2 dl vettä ja 3 minuuttia normaalin mikron  täydellä teholla (minulla on 900 W). Sitten vaan hyppysellinen suolaa ja voinokare.

Isäni oli eläessään huipputarkka ja -täsmällinen perusinsinööri. Jäätyään leskeksi hän joutui opettelemaan aivan ruoanvalmistuksen alkeet. Hänen bravuurinsa olivat aamuisin kaurapuuro ja pikku herkutteluhetkiin suklaakiisseli.

Olin kerran koko perheen kanssa yöpymässä isän luona käydessämme pääkaupunkiseudulla. Silloin huomasin hänen tehneen tarkkana miehenä nomogrammin (käyttökelpoisen kätevä käyrästö, kumma ettei selitystä löytynyt suomalaisesta Wikipediasta, olisin laittanut tähän linkin) aamupuuron keittämisestä. Sen avulla pystyi Elovena merkkisistä kaurahiutaleista keittämään optimaalisella sähkökulutuksella (isäni oli sähköinsinööri!) ja hautomisella 1 ja 2 hengen annokset kaurapuuroa. Kun meitä oli yöpymässä 4 henkeä  (vaimoni, 2 lastamem ja minä) ei nomogrammi voinut suoraan toimia ohjeena keittoprosessille ja isäni oli yritettävä ekstrapoloida tarvittavat 'säätöparametrit'. Hän pyysi anteeksi, ettei pystynyt siksi varmistamaan sitä aamupuuron tasaista laatua mihin hän oli yksin tottunut.

Tuttavapiiriini kuului eräs minun ikäinen isäni työtoverina jonkin aikaa työskennellyt insinööri. Kun kerroin hänelle asuinseudulleni palattua tästä isän tekemästä kaurapuuron keittonomogrammista tämä tuttavani nauroi ja sanoi hyvin uskovansa että juuri minun tarkka ja täsmällinen isäni teki tuolla tavoin.

Itse olen joskus aikuisena muutaman kerran oikein harmitelut miksi en ole 100% perinyt tuollaista jämptiyttä isältäni. Sainhan vielä koulunkäyntinikin ensimmäiset 8 vuotta saksalaisessa koulussa preussilaisessa järjestyksessä. Ilmeisesti olin perinyt boheemit piirteeni hämäläiseltä äidiltäni, joka osasi olla suurpiirteisempi venäläiseen soromnoo (kirjoitin sen siinä muodossa kun suomalaiset ovat sitä tottuneet käyttömään!). Eli saatan olla eräänlainen hybridi tuossa tarkkuudessa ja täsmällisyydessä. Joskus saatan syyllistyä jopa muiden ihmisten inhoamaan 'pilkun viilaamiseen'.  Eli olematta insinööri on minulla sen verran insinööriysgeenejä verissä. Isän puolelta esi-isissäkin oli muutamia sotilasinsinöörejä jo 1800-luvulla.

Syyllistyn aina välillä rönsyilemään jutuissani. Minunhan piti kirjoittaa mikronaaltouunin muovisesta suojakuvusta ja kaurapuurin keitosta.

Olen yrittänyt löytää selvtystä miksi kaurapuuro valmistuuu nätisti kun lautasta ei peitä suojelevalla muovikuvulla. Kerran erehdyin suojaamaan lautasta muovikuvulla ja koko puurolautanen roiskahteli suojakuvulle valmistuksen aikana. Ilman suojakupua se vain kauniisti turposi imiessään vedet.

Olen yrittänyt turhaa googlettaa mistä tuo johtuu ja milloin kupua olisi hyvä käyttää ja milloin ei.  Ääh miten inhoan tuota jo puhekieleen googlettaa verbiksi muodostunutta nettihakemisen synonyymiä. Mutta suurin osa ihmisistä ymmärtää siitä mistä on kysymys.

Lukijoissa on varmaan joku, joka tietää tuollaisen kuvun käyttöohjeet. Sitä ei kannata kertoa, että mikro ei välttämättä ole terveellinen ruoan valmistustapa. Sitä arvelen itsekin kertomatta, mutta on se yhden ihmisen taloudessa silti kätevä apuväline.