29.3.2015

Kävin sairaalassa veritankkauksessa!



Tulipa käytyä sairaalassa "veritankkauksessa". Oli aika vetämätön olo ja selvisikin, että hemoglobiini oli laskenut jo huolestuttavan alhaalle (oli mitattaessa 81). Parilla veripussilla punasoluja saatiin parannettua lähelle 100 ja pääsin kotiin. Ei sekään kovin korkea ole mutta tilannetta seurataan. Syy on arvioitu ja johtunee vuosi sitten eturauhassyövän sädehoidon aiheuttamista vaurioista. Olihan minulle selostettu silloin, että vauriot voivat ilmetä vasta pitkien aikojen kuluttua. Eräitä lääkityksiä muutettiin paremman hoitotasapainon saavuttamiseksi.

Eräs asia jäi minua häiritsemään tässä julkisessa terveydenhuollossa. Kun yritin puhelimitse selvittää kuka ja missä ottaa vastuun tällaisen case'in hoitamisesta. Kaikki tahot tuntuivat pallottelevan toisilleen ja selvästi oli havaittavissa, että sairaanhoitajat olivat monessa paikassa ottaneet eräänlaisen portinvartijakerberoksen roolin, ettei potilas vain heille olisi työntymässä. Omalla terveysasemalla, jota olen joskus kehunut oli takaisinsoittoa hoitaneella sairaanhoitajalla niin kiire, että hän suoraan kertoi, ettei hänellä ole aikaa kuunnella puhelimessa enempää ja tarjosi viikon kuluttua terveyskeskuksen päivystysaikaa tyylin nyt otat tai jätät. Otin tarjotun ajan vaikka kyllä minä akuutimpi tapaus katsoin olevani.

Osaan olla aika sitkeä asiakas, joka ei anna periksi hylkäystä. Muistan kuinka mm omaa vanhempaa sisartani palloteltiin eikä annettu asianmukaista diagnoosia tai hoitoa. Sisareni oli minua kiltimpi ja enemmän auktoriteettiuskoinen kuin minä. Kunnes minä päädyin, että nyt loppu pallottelu hänet viedään "väkisin tunkemalla" ambulanssilla sairaalaan. Tuskin ambulanssilla tuotua potilasta sentään tutkimatta kotiin palautetaan.

Mutta tämä väkisin hoitoon työntyminen oli jo myöhäistä. Oli talven pahat lumimyrskyt eikä ambulanssi päässyt lähellekään rappukäytävää. Eivätkä ensihoitajat vaivautuneet ottamaan kuljetusvuodettakaan mukaan kun oli niin "hankala lumimyrsky".

Siskoni pääsi kahden ensihoitajan tukemana hissiin ja kadulle ja sai parin sadan metrin matkan puolessa välissä ambulanssille kollapsin ja sydän pysähtyi. Ambulanssissa ryhdyttiin elvyttämään, sydän käynnistyi mutta tuhoa oli jo tapahtunut.

Ruumiinavauksessa selvisi sisartani vaivanneen aikaisemmin havaitsematta jäänyt sepelvaltimotauti ja terveyskeskus oli pitkään hoitanut venytyskauluksella selittämätöntä  niskakipua sen enempää sitäkään tutkimatta.

Samanlaista valohoitoa minäkin sain pitkään. Kaikki vaivani johtuivat, että olin joskus tupakoinut kymmeniä vuosia. Vasta kun omalääkärini lopetti terveyskeskuksessa sain tilalle pirteän ja osaavan nuorehkon naislääkärin. Ja sitten alkoi tapahtua. Sydämessä oli jotain, minkä johdosta uusi lääkärini laittoi lähetteen erikoissairaanhoitoon sydänspesialisteille. Sydäntutkimuksiin oli hiukan jonoa. Viikkoa myöhemmin sain häneltä puhelinsoiton ja pyynnön tulla käsikopelotutkimukseen, kun eturauhasen ns PSA arvo oli melkoisesti koholla. Ja taas lähete erikoissairaanhoidon urologin tutkimuksiin. Ja alkava eturauhassyöpähän sieltä löytyi.
Kerron nämä pitkät jorinat opiksi ja ojennukseksi. Opiksi sillä tavoin, että me osaisimme avustaa kilttejä läheisiämme saamaan asianmukaista hoitoa. Sitä kun nykyisellään joutuu selvästi vaatimaan. Nöyrät ja kiltit jäävät helposti jalkoihin ja hoitamatta kun joku kerberos-portinvartija sairaanhoitaja terveyskeskuksessa tai erikoissairaanhoidossa katsoo ettei hoitoa tarvita ilman, että hänellä olisi siihen vastuuta. Minä olen oppinut jo sen verran härskiksi, että ”kiva kuulla mielipiteenne”, mutta haluan silti vastuullisen hoitavan lääkärin tekemään arvion hoidon tarpeesta tai tarpeettomuudesta.

2 kommenttia:

  1. No jopas nyt jotakin. Onneksi sait itsesi kuntoon.

    Se mikä ei tapa, jättää kitumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti kuntoon minua ei vielä saatu. Hemoglobiini saatiin tuolla punasolutankkauksella nousemaan tosi huionosta arvosta 81 siedettävään arvoon 97. Normaalisti hemoglobiini on minulla 130 paikkeilla. Normaalit viitearvot ovat miehillä 134–167 g/l mutta minun normaaliarvoni mahtuu vielä hyväksyttäviin.

      Poista