Mitä on työperäinen maahanmuutto?

Nyt on alettu mediassa jatkuvasti hehkuttamaan työperäisen maahanmuuton puolesta. Tottahan toki. Osaan minäkin laskea yksi ynnä yksi on kaksi. Hieno asia ja tärkeä, että kun työikäisten määrä suhteessa vähenee ja eläkeläisten määrä kasvaa niin tarvitaan työikäisiä tekemään töitä ja maksamaan veroja yms.

Mutta sitten minulla alkaa herätä kysymyksiä. Työelämässä ollessani aloitin ihmettelyni usein sanonnalla, että pitää tehdä tyhmiä kysymyksiä, vaikka olen vakaasti sitä mieltä että tyhmiä kysymyksiä ei ole edes olemassa. On vain tyhmää olla kysymättä.

No niin. Ensin aloin miettiä mitä se työ meillä on, johon sitä työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan? Ei minusta ole mitään työperäistä maahanmuuttoa, jos meidän rajojen yli virtaa - nyt yleistän tarkoituksella aika rajusti, jotta lukija ymmärtäisi miten käsitteillä hämärretään tosiasioita - luku- ja kirjoitustaidottomia ja sopeutumiskyvyttömistä kulttuureista (mukaan luetuna myös uskonto!), joille koko länsimainen elämänmuoto on lähes kirosana ja naisen asema on perinteisesti alistettu synnytyskoneeksi ja miehen seksiobjektiksi - ja tietenkin hoitamaan keittiöhommat.

Mistä maista ja kulttuureista meille halutaan muuttaa? Ja miksi?

Espanjasta tulee meille nuoria terveydenhuollon henkilöitä julkiselle sektorille paikkaamaan työvoimapulaa kun siellä nuorisotyöttömyys hipoo 30%. Samoin meille on tuotu filippiiniläisiä sairaanhoitajia osin terveydenhuoltoon osin eläkeläisten hoivaan. Filippiiniläiset ovat suosittuja myös merenkulussa ja monissa öljysheikkkien maissa. Halpaa ja ahkeraa työvoimaa. Eikä sen kokoista kansaa heidän oma saarensa kykene elättämään. Merkittävää on, että näistä maista tulee aidosti työperäistä maahanmuuttoa. Työpaikat on jo etukäteen ratkottu ennen maahan tuloa.

Mutta lähes kaikki tulee joko suoraan julkiselle sektorille tai sitten epäsuorasti esimerkiksi yksitysisiin palvelukoteihin vanhusten hoitoon. Mutta ei tuolta tulla hengailemaan rautatieaseman liepeille tai sossun luukuille.

Virolaisia tulee luontevasti Suomenlahden yli. Matka on lyhyt, kieliosaaminen on helppoa kun on sukulaiskansasta kyse ja kulttuuritausta on samankaltainen. Ja sieltä on tullut jo sukupolvea, joka ei ole kasvanut enää kommunismissa eikä ole imenyt sen aatteen epämiellyttävimpiä puolia. Ja ovat lisäksi työteliäitä - eivät he tänne tulee pelkästään sosiaaliturvan varaan notkuilemaan.

Virolaiset ovat ainoa iso ryhmä, joita on mielestäni tullut työperäisen maahanmuuton perusteella. Ja lisäksi virolaisia on työllistynyt jullkisen sektorin lisäksi myös aidosti yksityissektorilla. Mm rakennusalahan tuntuu kokonaan olevan pääosin virolaisten työntekijöiden varassa.

Virolaisen työperäisen maahanmuuton suurena katalysaattorina toimii isot erot palkkatasossa ja sosiaaliturvassa, vaikka en uskokaan, että pelkästään sen takia omasta maasta tultaisiin.

En tässä käsittele olenkaan sitä mahdollisuutta mitenkä paljon edellä kuvattu työperäinen maahanmuutto syö ns kantasuomalaisten työllisyyttä ja edistääkö se jo 50+ ikäisten työntämistä työttömyysputkeen.

Niistä maista ja kulttuureista, joista maahanmuuton perusteet ovat ns humanitaariset - epämääräinen käsite, joka on syntynyt aidon pakolaisen käsitteen rinnalle.- tulee myös työntekijöitä, mutta usein vasta seuraavasta täällä Suomessa kasvaneesta, kouluja käyneestä ja suomenkielen oppineesta uudesta sukupolvesta vasta 10 -30 vuoden kuluttua. Tosin olisi hyvä tietää mitä mahdolliset tutkimukset sanovat sosiaalisen syrjäytymisen periytyvyydestä. Kantasuomalaisten osaltahan sellaista on on tutkimuksinkin havaittu tapahtuvan.

Minusta olisi edelleen tärkeää, että maahanmuutosta ja sen erilaisiin muotoihin  liittyvistä ei-toivotuista lieveilmiöistä voitaisiin keskustella avoimesti ja kriittisestikin ilmnan että krittiisiä näkemyksiä edustavat heti leimataan ksenofoobikoiksi, rasisteiksi tai impivaaralaisiksi. Myönnän toki, että sellainen keskustelu saattaa koskea jollain tavoin joihinkin maahanmuuttajaryhmiin, mutta ei se minusta saisi olla peruste koko avoimen keskustelun lakaisemiseksi maton alle. Olen nimittäin minäkin saanut elämäni aikana ihan sopivasti oman osani ns ryssävihasta. eikä se ole ollut ollenkaan kivaa. Vain hyvällä itsetunnolla sen on voinut kestää.

Sinänsä olen pahoillani, että Putinin Ukraina-seikkailujen vuoksi russofobia on taas noussut voimakkaasti pintaan. En minökään Putinini temppuja pidä asiallisina tai hyväksyttävinä, mutta on minusta väärin syyllistää koko Venäjän kansa siitä asiasta.