Meistä on vihdoinkin tullut eurooppalaisia!

No nythän on päästy vihdoinkin alkuun siinä suuresti haaveillussa, toivotussa ja odotetussa eurooppalaistumisessa.

Ai osaammeko juoda sivistyneesti alkoholia? Vai olemmeko oppinneet pikkusievän small-talkin?

Eehei. Ei kyse ole olleenkaan tuollaisesta.

Me olemme saaneet lisääntyneen (holtittoman) maahanmuuton siunauksena etnisen väkivallan (niin, osamme me sitä jossain muodossa toki itsekin!), levottomuudet ja terrorismin. Ja olemme oppineet eurooppalaisilta kollegoiltamme sievistelevän uuskielen ja ei toivottujen poliittisten ryhmien boikotoinnin.  Enkä nyt tässä enempää erikseen mainitse spesifisesti yksittäisiä maita, ilmansuuntia tai uskontoja, etten syyllistyisi vihapuhekirjoitteluun.

Ja eteläinen naapurimmekin hyväksyi vihdoin lain homoparien parisuhteen rekisteröinnistä. Sitä muuten pidän asiallisena ja hyvänä asiana ilman sarvia ja hampaita.  
 
Hiukan on käsittämätöntä, että vielä muutamia viikkoja sitten kaikki oli niin auvoista meillä, että holtittoman maahanmuuton epäkohdista keskustelua nostattaneet piiritkin oli onnistuttu ajamaan nurkkaan häpeämään ja leimaamaan pelkiksi vihapuheisiksi rasisteiksi. Tarvittaessa rasisti-nimityksen tilalle voi vaihtaa omasta viiteryhmästä riippuen yhtä hyvin halveksiviksi leimakirveiksi kelpaavat fasisti tai natsi. Feministit voivat vielä  käyttä miespuolisista nimitystä shovinisti.

Mutta iloitkaamme kuitenkin tästä ihansta uudesta eurooppalaisesta identiteetistämme. Saimmehan jälleen oman suuresti ansioituneen komisaarimmekin Brysseliin hoitamaan samat meille tuomansa ihanuudet ja menestystekijät muihinkin jäsenmaihin.