15.9.2007

Työpaikkakiusaaminen

Olen törmännyt työpaikkakiusaamiseen muutamassa työpaikassa työurani aikana.

Yhdessä paikassa saatoin olla uhrikin, vaikka en sitä itse täysin oivaltanut. Minulla on ollut sen verran hyvä omanarvontunto, että pidin kiusaajaa vain hankalana, yhteistyökyvyttömänä ja omituisena. Jälkeenpäin ymmärsin hänen tehneen melkoisen määrän myyräntyötä selkäni takana häiritäkseen työtäni. Osin hän siinä onnistuikin selvisi minulle jälkeenpäin. Onneksi en ollut tämän ihmisen välitön alainen. Hänen välittöminä alaisinaan työskennelleet vaihtuivatkin tiuhaan tahtiin. Melkein pari kertaa vuodessa näin jonkun alaisen itku kurkussa irtisanoutuneen.

Miksi hänen esimiehensä eivät reagoineet? Mietin usein siihen esimiehen reagoimattomuuteen selitystä jo talossa ollessani. Selitys oli ilmeisesti aika yksinkertainen. Tämä työpaikkakiusaaja oli yrityksen pääkirjanpitäjä ja siinä tehtävässä varmaan taitavin koskaan tapaamani. Huipputaitavana hän teki myös suuren osan esimiehensä talousjohtajan tehtävistä. Kun muutaman kerran talousjohtajalle ihmettelin hän totesi pragmaattisesti työvoimatoimistosta aina löytyvän itkusilmissä poislähteneiden tilalle jonossa uusia merkonomeja. Niin pääsihän hän itse helpolla kun kiusaaja teki hänenkin töitään.

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä 37/2007 oli juttu sairastuneesta rauhanturvaaja-luutnantista, joka oli ollut ulkomailla työpaikkakiusaajan alaisena rauhanturvaajajoukoissa. Surullista luettavaa miten työpaikan ilmapiiri voi sairastuttaa ihmisen.

Olen kirjoittanut huhtikuussa 2007 narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.

Tähän mennessä näitä minun tuntemiani työpaikkakiusaajia tuntuu yhdistävän tuollaiset narsistisen persoonallisuushäiriöisen tunnusmerkit. Kaikissa tapauksissa on ollut kyse työssään erittäin taitavista ihmisistä, joita on yhdistänyt tunne-elämän köyhyys tai peräti olemattomuus.

En ole lääkäri, joten en kykene tietenkään kiusaajista mitään virallista diagnoosia tekemään. Mutta tuo muutama vuosi sitten oppimani tästä asiasta on antanut minulle ainakin riittävän selityksen.

Mutta vaikka selitys on hyvä se ei silti oikeuta työpaikkakiusaamiseen. Ongelma on vain hirveän vaikea, kun kyse usein on todella erittäin taitavista työntekijöistä. Ja on paljon yrityksiä, joissa ylin johto punnitsee yhden ilmapiirin pilaajan niin tärkeäksi, että sellainen saa pilata hyvän työilmapiirinkin. Nämä ovat niitä työpaikkoja joissa julistus ”henkilöstö on tärkein voimavaramme” toteutuu vain juhlapuheissa

1 kommentti:

  1. Aika monen kanssa asiasta puhuttu, ja yllättävän iso osa silmät kirkkaina kertoo, ettei heidän työpaikalla kiusata. Vähän kun rapsuttaa pintaa, alkaa erilaisia kiusan muotoja paljastua jokaisen työpaikasta. Yleisin on jonkinlainen seläntakana puhuminen ja kiusatun motiivien arvuuttelu. Suuri osa on varsin vaisua aina se laittaa ihmettelemään, että miten pomoksi oikein pääsee? Ei tartte ku asiaosaaminen - ihmissuhdetaitoja harvemmin mitataan missään työpaikassa ennen esimiesasemaan nimittämistä.

    VastaaPoista