Työkyvyttömyyseläkkeestä

Uskon vakaasti, että hyvässä työilmapiirissä jaksaa olla pidempään työssä. Liian monessa työpaikassa alkaa työhalut mennä liian aikaisin jonkun pönäkän käskyttäjän komennossa. Erästä tunnettua tv-mainoksen slogania lainaten: mistä niitä kaikkia tuleekin noin paljon?

No se ei varsinaisesti ollut asiani. Minua alkoi jälleen mietityttää kysymys milloin ihmisen oikeasti pitäisi olla oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Asia tuli minulle mieleen kun näin televisiossa todella virkeän ja vireän työkyvyttömyyseläkeläisen haastattelun. Mies oli entiseltä ammattiltaan metsuri ja oli päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle 55 vuotiaana. Reippaasti hän näytti auttavan vaimoaan eri tehtävissä. Vaimon nimissä ilmeisesti kaikki yrittäminen tapahtui, mutta ohjelmaa katsoessa selvästi ymmärsi että yhdessähän siinä yritetään. Oli kaikenlaista elintarvikkeiden kasvatusta, lohien ja rapujen kasvatusta. Ja kaikkea aivan kaupallisesti myyntiinkin - ei siis mitään pienimuotoista omatarveviljelyä.

Aloin miettiä raskaita ruumiillisia töitä ja niissä jaksamista. Metsurit, palomiehet, balettitanssijat yms ovat sellaisissa fyysistä huippukuntoa edellyttävissä tehtävissä joissa on ihan järjetontä kuvitella ihmisen pärjäävän johonkin yleiseen 65 v eläkeikään asti. Palomiehillä ja balettitanssijoilla oli ainakin ennen huomattavan alhaiset yleiset vanhuuseläkeiät.

Armeijan kapiaisia ja lentäjiä en laittaisi ihan samaa kategoriaan. On varmaan seikkoja jotka puoltavat lentäjien normaalia alhaisempaa eläkeikää. Kapiaisten alhaisia vanhuuseläkeikiä en ole koskaan ymmärtänyt.

Mutta tuo televisiohaastattelun kohde pani mietttimään. Onko oikein, että johonkin muuhun tehtävään vielä hyvin varmaan yli 10 vuodeksi kykenevälle aletaan maksaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä? Toisaalta pitäisikö kaverin vain ryhtyä apaattisen toimettomaksi ja silloin hän olisikin oikeutettu siihen työkyvyttömyyseläkkeeseen?

Olen nähnyt myös alkoholismin takia eläköityneitä, jotka ovat raitistuneet ja ryhdistäytyneet ja kykenevät sen jälkeen ihan täysipainoiseen työelämäänkin.

Irvokkain esimerkki on kansanedustajien ns sopeutumiseläke. Taitaa olla aika monta tohtorinväitöskirjaakin rahoitettu tuolla eläkemuodolla. Tämä sopeutumiseläke on kuitenkin näiden aprikointien ulkopuolella. Se on joka tapauksessa täysin moraaliton eläkemuoto.

Toisaalta ei minusta ole mitään järkeä väittää täysin työkyvyttömiä ihmisiä jollain järjettömillä perusteilla työkykyisiksi jos he eivät sellaisia kerta kaikkiaan ole.

Missä muuten kulkee raja, että entiseen ammattiin työkyvyttömäksi tullutta aletaan vielä kouluttaa uuteen ammattiin? Ja mitä muita reunaehtoja siinä silloin on?

En myöskään välttämättä haluaisi, että omaa yritteliäisyyttään jotain uutta taloudellistakin hyötyä tuottavaa puuhaa harjoittavaa rangaistaisiin verrattuna laakereillaan lepäävään muuten samassa asemassa olevaan. Tuollaisesta syystä työkyvyttömyyseläkkeen menettäminen muodostaisi aikamoisen kannusteloukunkin.

Ei minulla ole mitään ratkaisua. Mutta silti aloin tuon ohjelman nähtyäni miettiä noita asioita. Mutta mukava oli nähdä ahkera ja vireä työkyvyttömyyseläkeläinen häntä itseäänkin pirteänä pitävässä puuhassa.

Ai niin. Nykyäänhän on nuorena työkyvyttömäksi joutuvan eläke kovasti pienempi kuin ennen kun eläkkeen karttumaprosentti lopuille laskennallisille työvuosille on huomattavan pieni. Joskus aikoinaan työeläkkeissä oli työkyvyttömyyseläke ihan samansuuruinen kuin täysi vanhuuseläke. Sekin huononnettiin noin vain huomaamatta joskus takavuosina ilman että siitä suurempaa älämölöä syntyi.

Tekisi joskus mieleni sanoa, että kun 'herrat' parantavat omia eläke-etujaan niin ne samaan aikaan huonontavat tavallisten ihmisten eläke-ehtoja.