Eilen tuli vuosi eropäätöksestäni ja muuta ajankohtaista

Eilen oli perjantai ja 13. päivä. Yleensä nuo 13. pv ja perjantai ovat minun onnenpäiviäni.

Vuosi sitten päättäessäni erota 13.6. ei ollut kuitenkaan perjantai-päivä. Exäni kertoi jälkeenpäin tehneensä vastaavan eropäätöksen jo aikaisemmin. No minähän en sitä silloin tiennyt ja siksi pidän tuota 13.6. omalta osaltani päätöksentekopäivänä.

Tiedä häntä oliko kyse onnenpäivästä vai ei. Sen näyttää vain aika. Tulipahan vain mieleeni. Juhlistin kuitenkin vuosipäivää muutamalla hyvällä punaviinilasillisella. Yksin. Vaikka yksin juomista en yleensä suosittelekaan. Suosittelen tätä punaviiniä: Vin d'Alsace Pinot Noir 2006 ja valmistaja Domaine Joseph Scharsch. Minulle suositteli eräs viiniasiantuntijakollegani. Hintakin ihan siedettävä, hiukan toistakymmentä euroa.

Työpaikkani henkilöstölehdessä ilmestyi toissapäivänä haastatteluni. Olin toinen haastatelluista 55+ seniorityöntekijöistä. Kirjoituksen tarkoitus oli korostaa kuinka tärkeitä eri ikäiset työntekijät ovat työpaikoilla ja mielestäni toimittaja oli aiheen aika hyvin onnistunut ydintämään.

Tuossa blogin otsikossa mainitut ikävuodetkin kun minulla kohta vaihtuvat niin että pääsen tähän eläkelakien muutoksen jälkeen säädettyyn alimpaan vanhuuseläkeikään (63 v). Toivottavasti jaksan isäni tavoin pysyä vireänä jotta voin sitten joskus 80 v juhlapuheessa hänen tavoin sanoa, että "ehkä nyt minun on myönnettävä olevani vanhus".

Tuossa henkilöstölehden haastattelussa sanoinkin, että aion olla työssä niin kauan kuin työ maistuu ja minulla on vielä annettavaa (toivottavasti muidenkin mielestä ;)

Kesäni on alkanut vaikka lomailenkin joskus loppukesästä.

Kesän mausta olen kuitenkin päässyt jo osalliseksi kun vanhin poikani osti kesämökille uuden moottoriveneen. Taitaa siinä olla melkein 200 hv V6 moottorissa. Taidan minä tyytyä ainakin yksin ajaessani vanhaan pikkuveneeseen jota voi soutaa tai sitten ajaa pienellä 3,5 hv perämoottorilla. Tässä yhteydessä jotenkin kadehdin nuoruutta - ja hulluutta. Miksi hulluutta? Mietin mitä tuollaisen lähes 200 hv moottoriveneen ajaminen maksaa. Vaikka se on kuinka kivaa, senhän joutuu ikuinen pikkupoika minussa tunnustamaan, niin kyllä se käy kukkarolle.

Muistan kun kerran erään nuorehkon kollegani kanssa keskustelin hänen muhkeasta ja kalliista työsuhdeautostaan ja sen mielettömästä verotuskäsittelystä niin hän myönsi kaikki argumenttini oikeiksi mutta lisäsi "että se on silti niin pirun kivaa".

No siinäkin yhteydessä muistelin itseäni kuin aikoinaan ajoin kaasu-nestejousitetuilla Citroen autoilla, parhaimmillaan vaimollanikin oli omansa. Eräs naapurini kysyi kerran että onko tuo Citroen hyvä auto kun noin siitä tykkäät. Siihen jouduin sanomaan, että ei ole, mutta sen pehmeä kulku maanteillä hivelee takapuoltani niin miellyttävästi.

Vaikka aina silloin tällöin varmaan kesälläkin runoratsuni laukkaa tänne blogiin, onhan meillä mökillä kunnollinen nettiyhteyskin (tietenkin nörteillä pitää sellainen olla) niin hyvää alkavaa kesää kaikille!