Kuormasta ei syödä

Minulla on ollut työelämässä ja esimiestehtävissä muutamia periaatteita. Ei nepotismia ja kuormasta ei syödä. Puhunpa tuosta jälkimmäisestä. Ja kaverien vaimot ovat olleet myöskin aina tabuja. Sen sijaan minun kauniita vaimojani ovat hyvätkin kaverini katsoneet oikeudekseen yrittää käpelöidä selkäni takana. Ja näin on hyvistä kavereista tullutkin entisiä kavereita. Eräästä todella hyvästä ystävästä luovuin tämän syyn vuoksi varmaan yli kolmenkymmenen vuoden ystävyyden jälkeen kun kaveri ei edes kyennyt pyytämään anteeksi vaimoni kopeloimistyrityksiään.

Minulla oli kerran, itse asiassa kaksikin eri kertaa, hurmaava ja kaunis naispuolinen apulainen ja vielä vapaakin. Taisin molemmissa tapauksissa ihastua, myöhemmässä tapauksessa ainakin. Enkä minä kaikkiin naispuolisiin alaisiin ole aina ihastunut. Mietin monta kertaa ihan vakavasti miten ratkaisisin ongelman. Pitäisikö alainen irtisanoa jotta voisi ryhtyä yrittämään suhdetta?

Vaikka kaunis naisen takapuoli on ihan vastustamaton en kuitenkaan ole ollut pyllylle taputttelevaa tai nipistelevää tyyppiä eli olen kyennyt hillitsemään käytöstäni kaikenlaisista testosteronimyrskyista huolimatta. Eli voi olla että nämä alaiseni eivät koskaan ihastumistani havainneet vaikka uskoisin naisten vaistojen näissä asioissa pelaavan.

Mutta pidin näppini kurissa vaikka se aivan ylen määrin vaikeaa olikin. Olin elämäni ensimmäisessä työpaikassa nähnyt miten hankala asetelma muodostui kun johtajalla ja alaisella oli suhde. Ja silloin joskus jo lukiolaispoikana oivalsin miten tärkeä periaate työpaikan ilmapiirin hyvänä pitämiseksi on periaate ettei ns kuormasta syödä.

Olen edelleen samaa mieltä.

Ai niin, Ja hyvää juhannusta! Lähden mökille viettämään synttäreitäni.