Lankesin erääseen paheeseeni

Käyskentelin perjantaina Sello nimisessä ostosparatiisissa Leppävaarassa. Yleensä tiedän mitä noista isoista kauppakeskuksista haen mutta nyt käyskentelin ihan vain ympäriinsä.

Akateemisen kirjakaupan ovella oli houkuttelevat mainoslaput alennusmyynnistä.

Tarjouksena oli esimerkiksi kolme normaalisti noin 5 euroa maksavaa pokkaria kympilla. No enhän minä voinut vastustaa. Faktaa ja fiktiota pari kassillista. Siinä se yksi paheistani.

Englanninkielen slangisanoja täynnä oleva sanakirja kympillä kun ei ollut pokkari mutta silti edullinen. Opettelen englanninkielisiä räävittömyyksiä kun vanhin tyttäreni muuttaa takaisin jenkkilään ja olin ajatellut käydä kylässä.

Toinen kiinnostava oli suomi - englanti lakikielen sanakirja, oli ihan pakko ostaa. Mielenkiintoista vertailu luettavaa kun 1990-luvun alussa jouduin tuota erikoissanastoa opiskelemaan valittaessani Suomen valtion touhuista YK:n ihmisoikeustoimikunnalle - sinne kun kelpasivat vain YK:n viralliset kielet.

Toimittaja Roman Schatzin faktan ja fiktion sekamelskaa "Rakasta minut" kirjassa on paraikaa loppusuoralla yöpöydälläni. Oli se tänään aamiaispöydässänikin. Juu, on minulla huono tapa lukea ruokapöydässä. Ja nuorempana luin löhötessäni kylpyammeessa. Huonoja tapoja. Mutta annan itselleni armon niistä.

Minun pitäisi aina kiertää kaukaa kirjakaupat. Saahan samoja kirjoja useimmiten kirjastostakin eikä maksa mitään. Kertyy vaan hyllyyn pölyjä keräämään. Edellisen barbaariteon (=kirjojen hävitys kotoa) tein n 7 vuotta sitten kun muutin perheeni pääkaupunkiseudulle. En jaksanut enää kerta kaikkiaan raahata sitä kirjamäärää mukana. Antikvaariset kirjakaupat eivät olleet kiinnostuneita. Sinne olisi pitänyt olla Päätaloa tai Paasilinnaa tms ja olisivat muutenkin valinneet kermat päältä kun minä asetin ehdoksi: kaikki tai ei mitään. Mitään rahaa en edes halunnut. Halusin vain kirjat hyvään kiertoon. Onneksi eräs naapurini suostui ottamaan vastaan kun oli pienessä hiprakassa eikä vaimo ollut kuulemassa. Kannoinkin koko seinällisen kirjoja pienissä jätesäkeissä naapurin pihalle sadekatoksen alle. Itselläni säilytin vain muutaman sanakirjan ja eräitä tunnearvoilla varustettuja, esimerkiksi kirjoittajiensa minulle lahjoittamia ja signeeraamia.

Seuraavaksi taidan ottaa lukuvuoroon perjantain ostoksista Kingsley Amisin "Otetaan taas" kirjan, jonka alaotsikkona on "Juomisen nautinnot". Ylistää kuulemma juopottelua ;)