Vieraat kielet ja oikeinkirjoitus

Sanoista on tullut minulle entistä tärkeämpiä myös eri kielillä. Jonkin aikaa sitten ostin kirjakaupan alennusmyynnistä "Whaddyacallit" nimisen kirjan. Alaotsikkona oli amerikanenglannin slangin ja amerikkalaisuuksien sanakirja.

Minulla oli joskus aikaisemmin kirjahyllyssä Valittujen Palojen slangisanakirja mutta sen oli kieliä harrastava poikani minulta vienyt. Piti hankkia uusi.

Keskustelin tyttäreni kanssa juhannuksena kielistä. Minä muistin miten lapsuudenkodissani autoritatiivisimman vastauksen suomenkielen kieliopista sai isältäni, joka oli äidinkieleltään venäjänkielinen. Vaikka puhuinkin nuorena venäjää isäni kanssa oli äidinkieleni ja kotikielemme silti suomi.

Tyttäreni kertoi taas kokemuksia Englannista. Ollessaan töissä siellä kyselivät siellä äidinkieleltään englanninkieliset häneltä, ulkomaalaiselta oman äidinkielensä oikeinkirjoitusohjeita.

Muistan minäkin miten suomenkielisessä lukiossa irvailtiin minua saksankielen kieliopin tuntemuksesta. Kas kun puhuin ja kirjoitin saksaa korvakuulolta kiitettävästi kun sen myös korvakuulolta olin alakoulussa oppinut. Mutta kieliopista en tiennyt kovinkaan paljoa. Jopa aivoni toimivat vielä pitkään suomalaisessa koulussa saksankielellä. Päässälaskutkin opin vasta lukion viimeisellä luokalla saksan sijasta ajattelemaan suomeksi.

Minä olin varmaan yli 50 v ikäinen kun ensimmäisen kerran oivalsin miksi amerikkalaisille lapsille 'spelling' (tavaus) oli niin tärkeä oppiaine ja miksi lapsille järjesteltiin jopa spelling-kilpailuja. Vaikka olinkin usein ihmetellyt amerikkalaisten huonoa oikeinkirjoitusta.

No on paljon muitakin asioita joita olen oppinut jälkijättöisesti. Eräs huvittavimpia näistä on ollut, että olin jo kolmen lapsen isä kun ensimmäistä kertaa oivalsin että eivät kaikki naaraspuoliset lehmät lypsä vaan ainoastaan poikineet. Sellaista se on olla kaupunkilaispoika joka oli vielä koulussa huono biologiassa. Hiukan hävettää jopa tunnustaa tuollainen tietämättömyys. Ettei makaronit kasva puissa oli kyllä tiedossani jo alle 10 vuotiaana.

Joskus 1980-luvun alkupuolella sain käsiini ensimmäisen englanninkielisen tekstin oikolukuohjelman (jotkut puhuvat oikaisuluvusta) ja sen mukana tuli lista englanninkielisistä homonyymeistä. Muistaakseni vuosi oli 1982 tai 1983 jolloin ostin ensimmäisen oman tietokoneen ja tekstinkäsittelyohjelman (uteliaille: Wordstar ja CP/M. Tietokoneella tapahtuvaan tekstinkäsittelyyn olin perehtynyt jo 1979.

En minä silloin spelling-aiheesta vielä ymmärtänyt mutta minua kiehtoi sanat jotka lausuttiin samalla tavoin mutta yleensä kirjoitettiin eri tavoin eli juuri nuo homonyymit.

Nyt juhannuksena kuulin uuden englanninkielisen ilmaisun 'butterface' eli voinaama. Aluksi kuvittelin että kyse olisi jostain keltaihoisesta tai muuten kalpeasta. Se on uutta slangia ja tarkoittaa hyvävartaloista naista, jolla on rumat kasvot - nopeasti ja huolimattomasti lausuttuna 'but her face' (suomeksi: mutta hänen kasvonsa) kuulostaa samalta kuin 'butterface'. Kun ryhdyin etsimään ilmaisua netistä löysin uuden aarteen Urban Dictionary ja sieltähän se butterface-sanakin löytyi.

Lisäksi suosittelen kiinnostuneille sfnet.keskustelu.kieli.kaantaminen uutisryhmää ja hauskoja käännöskukkasia.