Olen ollut jo pari viikkoa kotona elpymässä ja toipumassa. Olosuhteet huonmioon ottaen ihan jo kelpo kunnossa.
Vaihdoin uuteen asuntoon eilen. Päätöksen olin tehnyt ennen sairastumista ja huoli muutosta hiukan vaivasi sairasvuoteella. Lähipiiri on antanut aivan mielettömästi apua jota ilman muutto ei olisi onnistunut. En täällä blogissa käytä ihmisten nimiä joiten kiitos on täällä kollektiivinen mutta jokaista kiitän vielä uudemmankin kerran henkilökohtaisesti. Pidänkin tuota saamaani apua eräänä kaikkein parhaimpana syntymäpäivälahjana.
Menetin autotallin ja taloyhtiön saunassa sijainneen uima-altaan. Sain tilalle pienen pihan jos se korvaisi menetyksen.
Raportoin lisääkin kunhan jaksan.
22.6.2010
19.5.2010
Olen sairaalassa
Sairstuin viime viikolla pahasti (keuhkokuumetta jne) mutta nyt on olo jo hiukan kohenemaan päin. Raportoin myöhemmin lisää kunhn voimat palautuvat. Pahin hätä on käsittääkseni ohi.
2.5.2010
Pidän baletista - onkohan minulla venäläinen balettigeeni?
Iltalehden kolumnisti Mattiesko Hytönen mainitsi vapunpäivänä nähneensä maailman parhaan balettiesityksen edellisenä sunnuntaina: "Se oli Eifman Balletin vierailuesitys Punainen Giselle Kansallisoopperassa."
Sunnuntaina tuli Ylen Teema-kanavalla dokumenttielokuva tästä venäläisestä koreografista ja hänen balettiteatteristaan. En ollut mitenkään valinnut tv-kanavaa mutta usein televisio on valmiiksi Teema-kanavalla. Ohjelma oli niin vangitseva että en voinut tehdä mitään muuta kun katsoa tuo vangitseva 1 h 20 min pituinen ohjelma.
Elokuvan nähtyäni en ihmettele Mattiesko Hytösen arviota. Koko Eifmanista kertova elokuvakin oli jatkuvaa baletin juhlaa.
Pieniä palasia Eifmanista ja hänen koreografiastaan löytää tästä Youtube'ista.
Kai minun puoliksi hämäläisessä sielussani on palanen venäläistä balettigeeniä kun näin kovasti innostuin.
Sunnuntaina tuli Ylen Teema-kanavalla dokumenttielokuva tästä venäläisestä koreografista ja hänen balettiteatteristaan. En ollut mitenkään valinnut tv-kanavaa mutta usein televisio on valmiiksi Teema-kanavalla. Ohjelma oli niin vangitseva että en voinut tehdä mitään muuta kun katsoa tuo vangitseva 1 h 20 min pituinen ohjelma.
Elokuvan nähtyäni en ihmettele Mattiesko Hytösen arviota. Koko Eifmanista kertova elokuvakin oli jatkuvaa baletin juhlaa.
Pieniä palasia Eifmanista ja hänen koreografiastaan löytää tästä Youtube'ista.
Kai minun puoliksi hämäläisessä sielussani on palanen venäläistä balettigeeniä kun näin kovasti innostuin.
1.5.2010
Valamon luostarin johtajakoulutus
Käydessäni Valamon luostarissa menneellä viikolla sattui silmiini siellä 18-19.05.2010 pidettävän seminaarin ohjelmalehtinen.
Seminaarin nimi kertoo jo mistä on kysymys:
"Tarvitaanko hyvyyttä, totuutta ja kauneutta kvartaalitaloudessa?"
Tässä linkki lisätietoihin. Jos olisin nuorempi ja vielä johtamiskoulutuksessa osallistuisin tuohon vaikka omin varoin.
Seminaarin nimi kertoo jo mistä on kysymys:
"Tarvitaanko hyvyyttä, totuutta ja kauneutta kvartaalitaloudessa?"
Tässä linkki lisätietoihin. Jos olisin nuorempi ja vielä johtamiskoulutuksessa osallistuisin tuohon vaikka omin varoin.
Ylen ex-johtaja Mikael Jungner
Jungnerin johdolla Yleisradio saavutti hänen viisi vuotta kestäneen uransa aikana Suomen parhaat työpaikat, isojen työpaikkojen sarjassa 5. sija.
Saavutus on ainakin minun arvomaailamassani loistava. Tuon järjestön palkinto on aidosti osoitus hyvästä työpaikasta myös työntekijöiden mielestä. Minusta se erottuu tuossa suhteessa kovasti muista vastaavista. Olen nähnyt joidenkin konsulttitoimistojen jakavan tuollaisia palkintoja asiakkailleen ja ainakin eräissä tuntemissani tapauksissa vaikuttaa kuin palkinnon saisi suurimman laskun vuoden aikana maksanut asiakas.
Sääli ettei Jungner saanut jatkoaikaa. Harvoin työntekijät omaa johtajaansa samalla tavoin arvostavat. Kai se oli se väärän puolueen (=SDP) jäsenkirja joka esti jatkon.
Toivotan onnea ja menestystä Jungnerille jatkotehtävissä. Luulisi löytyvän jonkun ennakkoluulottoman kapitalistin joka ymmärtäisi jäsenkirjasta huolimatta palkata tuollaisia tuloksia saavuttaneen johtajan. Ja saihan Jungner Ylen taloudenkin jonkinlaiseen tasapainoon.
Tässä Jungnerin viimeisen työpäivän haastattelu aamutelevisiossa.
Saavutus on ainakin minun arvomaailamassani loistava. Tuon järjestön palkinto on aidosti osoitus hyvästä työpaikasta myös työntekijöiden mielestä. Minusta se erottuu tuossa suhteessa kovasti muista vastaavista. Olen nähnyt joidenkin konsulttitoimistojen jakavan tuollaisia palkintoja asiakkailleen ja ainakin eräissä tuntemissani tapauksissa vaikuttaa kuin palkinnon saisi suurimman laskun vuoden aikana maksanut asiakas.
Sääli ettei Jungner saanut jatkoaikaa. Harvoin työntekijät omaa johtajaansa samalla tavoin arvostavat. Kai se oli se väärän puolueen (=SDP) jäsenkirja joka esti jatkon.
Toivotan onnea ja menestystä Jungnerille jatkotehtävissä. Luulisi löytyvän jonkun ennakkoluulottoman kapitalistin joka ymmärtäisi jäsenkirjasta huolimatta palkata tuollaisia tuloksia saavuttaneen johtajan. Ja saihan Jungner Ylen taloudenkin jonkinlaiseen tasapainoon.
Tässä Jungnerin viimeisen työpäivän haastattelu aamutelevisiossa.
30.4.2010
Kiersin Suomea viikon
Kiersin viikon Suomea. Matkustin erään ystäväni kanssa Rovaniemelle 23.04. yhden ainoan päivän aikana. Aikamoinen rupeama melkein 1000 km. Matkatoverini suoriutui ajomatkasta esimerkillisesti. Hiukan hävetti etten minä joutunut tai päässyt ajamaan yhtään. Tietenkin voin aina puolustautua senioriteetin (ja kremppojen ;) tuomilla erivapauksilla. No, isolla amerikanraudalla ehkä matka oli hiukan helpompi kuin jos jollain pikkukotterolla olisi liikuttu.
Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.
Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.
Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.
Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.
Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.
No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.
Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.
Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.
Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.
Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.
Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.
Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.
Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.
Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.
Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.
Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)
En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".
Lauantaina 24.04. olimme eräässä kokouksessa (kokous oli masentava!) ja sunnuntaina 25.04. lähdimme sitten hitaasti ajelemaan etelään päin. Nyt pääsin minäkin välillä ratin taakse ajamaan.
Ensimmäinen etappimme oli Kuusamo ja Rukatunturi. Kovasti on muuttunut 1970-luvun alkupuolelta jolloin matkailualan ammattilaisena tutustuin paikkaan. Aikamoinen turistirysä.
Toinen etappimme oli Suomussalmi ja siellä Talvisotaan liittyvät asiat erityisenä kohteena museotie Raatteen tie. Saimme aivan maanmainion ja tietäväisen oppaan. Ja niin opin minäkin aimo annoksen kotimaan historiaa autenttisilla paikoilla.
Sieltä matka jatkui Kuopioon mutta yllätykseksemme ortodoksinen kirkkomuseo oli suljettu jo v 2009 puolella ja avataan uudistettuna vasta vuonna 2011. No toinen paikka oli J.V.Snellmanin kotimuseo Kuopiossa. Saimme erinomaisen opastuksen.
Ja taas matka jatkui. Kun ortodoksinen kirkkomuseo ei ollut auki suuntasimme Heinävedelle. Minun suosituksestani ajattelimme ensin Lintulan naisluostaria. Minä arvelin ettö siellä on tunnelma hartaampi eikä se ole vielä samanlainen markkinapaikka kuin Uusi Valamo. Lintulan igumenia (luostarin johtajatar) ei ollut kuitenkaan kovin lyhyellä varoitusajalla kovin myötämielinen videokuvauslupaan mutta lupasi että pihalla saa suhteellisen vapaasti kuvata.
No niin. Tässä nyt selviää lukijalle että ystäväni, jonka matkaseuraksi olin lähtenyt kun olin osa-aikaeläkeviikolla, oli keräämässä aineistoa ja kuvaamassa videodokumenttia. Minulle hyvin opettavaista olla mukana ja oppia samalla myös kotimaan historiaa.
Lintulan luostari ei ollut videokuvaajan näkökulmasta riittävän kuvauksellinen. Tarkoitus oli visualisoida idän kirkon ja Bysantin vaikutusta omalta osaltaan Suomeen ja suomalaisuuteen.
Eli mitäpä sitten kun suunta kohti Uuden Valamon luostaria. No nyt huhtikuun lopulla se ei ollutkaan täynnä tungeksivia turisteja. Tunnelma oli juuri sellaine jota haettiin ja luostarin johtaja igumeni Sergei oli myömielinen hankkeelle ja antoi tarvittavat kuvausluvat. Saimme kuvata myös iltajumalanpalveluksen. Ja yövyimme luostarihotellissa. Vierailu oli yllättävän sympaattinen kun pahin tai paras (miten sen ottaa) turistirysä-aika ei ollut painamassa päälle. Saimme kokea todellista luostarin rauhaa.
Seuraavana aamuna lähdimme sitten aika aikaisin liikkeelle. Ystäväni teki vielä aamulla joitain täydentäviä still-kuvauksia. Mutta seuraava kohde oli hiukan sivussa vaikka kuuluikin käsikirjoitukseen eli Olavinlinna Savonlinnassa. Sade oli seuranamme mutta kuvaukset onnistuivat ripeästi.
Tavoitteena oli tehdä vierailu erään yhteisen ystävämme luona Jämsässä. Saavuimme n 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta olimme tiedottaneet ja sopineet aikatauluista ka perheessä ymmärrettiin ettei tällaisessa retkessä kyetty aivan sekuntiaikataululla liikkumaan.
Vierailu yhteisen ystävämme luona oli kaikin puolin mieliinpainuva. Minä olin alunperin ehdottanut että emme viipyisi kauaa ja vaivaisi ja rasittaisi talon sairaudeszta toipuvaa isäntää liikaa. No sehän olin minä joka jäin suustani kiinni ja viivytin lähtöä. Matkakumppanini muistuttikin sitten kphteliaasti ja vaivihkaa että ainakin minun tarkoitukseni oli päästä vielä saman päivänä pääkaupunkiseudulle kotiin. Haikealla mielin hyvästelimme isäntäväen ja saavuimme myöhään keskiyön tunteina Kauniaisiin.
Ystäväni jatkoi vielä siitä omaan kotiinsa länsi-Suomeen.
Ystäväni oli ollut monessa kohtaa huolissaan miten voohdyn tai jaksan matkassa. Kas kun hän on oman perheensä kanssa matkalla ja keskeyttää matkan koko ajan milloin minkäkin kuvauksen vuoksi ovat perheenjäsenet jo vuosien varrella kyllästyneet jatkuviin pysähdyksiin ja keskeytyksiin. Ihan ymmärrettävää. Minulel matka oli taas ainutkertainen seikkailu.
Minulla oli ollut kivaa. Vakuutin että olin nauttinut täysin siemauksin matkasta. Se oli mukavaa vaihtelua harmaaseen arkeeni. Olin oppinut paljon kotimaan historiaa ja automatkojen aikana meillä oli ollut todella mielenkiintoisia suorastaan briljantteja keskusteluja. Harvoin saan päiväkaupalla nauttia vastaavanlaisesta dialogista.
Voisin lähteä mukaan toistekin. En ollut varautunut ihan näin pitkään paluumatkaan vaikka ystäväni ioli minulta etukäteen kysynyt että sopiiko että tulemme hitaasti takaisin etelään ja kiertelemme eri paikoissa. Eli kyllä ehdot olivat selvät. Olin vain jotenkin mielikuvissani ehkä varautunut 1-2 päivää lyhyempään paluumatkaan.
Mutta kulttuuri-pläjäys oli todella hieno kun siihen liittyi vielä nuo mielenkiintoiset dialogimme automatkan aikana. Ystäväni oli monipuolisesti sivistynyt ja omasi mm historiassa täysin ylivertaiset tiedot minuun verrattuna. Lukion päästötodistuksessa melkein 50 v sitten historiassa oli todistuksen ainoa numero 7 ja sain siitä silloin moitteet isältäni (jolla itsellääänkin oli lukion päästötodistuksessa historiassa 7 ;). Pidin historiaa kouluaikoinakin mielenkiintoisena mutta en siinä muodossa kuin sitä koulussa päntättiin päähän vuosilukuineen ja nippeltitietoineen kuninkaiden kruunaus- ja kuoklinvuosista yms. Kaarle Suuren muistan kruunatun vuonna 800. Samoin muistan Ranskan vallankumoukzen 14. heinäkuuta 1789 ja taisin olla luokalla ainoa joka tiesin ko vallankumousken tunnusanat alkuperäiskielellä. Nippelitietoahan nekin ovat.
Hieno viikko takana. Harmaa arki palaa taas. Ai niin. Sovin sitten vaihtavani asuntoa pienempään ja varaudun tuleviin eläkepäiviin. Jos jaksan henkisesti ja fyysisesti niin ehkä eläköodyn jossain 1-2 vuoden päässä. Pitää yrittää seurata noita pääministeri Vanhasen aivoituksia pidennetyistä työurista ;)
En taida jaksaa oikaisulukea edes koneellisesti. Menköön juttu ulos "raakana".
15.4.2010
Pidän Jaakko Tepon musiikista
Tunnustan mielihyvin että olen ihastunut jo vuosikymmenet sitten Jaakko Tepon eli Ruikonperän multakurkun kupletteihin. Kun muuten olen klassisen musiikin kannattaja niin se voi joistakin ihmisistä tuntua aika erikoiselta.
Jos et ole koskaan kuullut Jaakko Tepon kupletteja niin suosittelen etsimään Youtube'ista ja kuuntelemaan. Esimerkiksi tästä.
Mutta minä sen sijaan olen aina ihan myyty kun kuulen Jaakko Tepon laulavan. Sääli että kaverin trubaduurin ura loppui liian lyhyeen vakavaan sairastumiseen.
Toisaalta ymmärrän jos tuon kaltainen musiikki ei sykähdytä. Makuja on monenlaisia.
Jos et ole koskaan kuullut Jaakko Tepon kupletteja niin suosittelen etsimään Youtube'ista ja kuuntelemaan. Esimerkiksi tästä.
Mutta minä sen sijaan olen aina ihan myyty kun kuulen Jaakko Tepon laulavan. Sääli että kaverin trubaduurin ura loppui liian lyhyeen vakavaan sairastumiseen.
Toisaalta ymmärrän jos tuon kaltainen musiikki ei sykähdytä. Makuja on monenlaisia.
1.4.2010
Teiden kunnosta ja ylläpidosta
Iltalehti kirjoitti tänään aiheesta, josta minulla on omakohtaista kokemusta otsikolla 'Tulvalammikko voi rikkoa autosi'. Kerroin omasta kokemuksestani elokuussa 2007.
Iltalehden artikkeli unohtaa kertoa ettei edes kaskovakuutus tuollaista vahinkoa korvaa. Minä onnistuin saamaan Kauniaisten kaupungilta osittaisen korvauksen - sain korvausta 2/3 auton arvosta. Mutta Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksissa käyttämän vakuutusyhtiö Pohjolan ketkut korvauslakimiehet keksivät vähentää tuosta korvauksesta 1/3 sillä perusteella että olisinkin osasyyllinen vahinkoon kun olin "huolimattomuuttani" ajanut Kauniaisten kaupungin pääliikenneväylällä olevaan "lätäkköön" tarkastamatta sen syvyyttä etukäteen (kyse oli Kauniaisten keskustassa olevasta rautatiealikäytävästä).
Viimeisin valitukseni tuollaisesta järjettömyydestä, jollaisen vain vakuutusyhtiön juristi voi keksiä, paikalliseen hallinto-oikeuteen tyssäsi sitten päätökseen että asiaa ei voikaan käsitellä hallinto-oikeudessa kun ei ole kysymys mistään muotovirheestä tms. Asia olisi pitänyt viedä riitajuttuna käräjäoikeuteen ja vaikka oikeusturvavakuutus olisi kattanut omat asianajo-kulut olisi vaarana ollut että jos häviät maksat vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tunnen meidän tuomioistuinlaitoksen jopa suoranaisen mädännäisyyden ja vähintäänkin sen, että lopputulos voi hyvin selvässäkin asiassa olla sattumanvarainen. Sitä kuluriskiä en viitsinyt ottaa. Sillä vastapuolen asianajokulut saattavat hyvinkin yksinkertaisessa jutussa nousta nopeasti useisiin tuhansiin euroihin eikä nykyiset oikeusturvavakuutukset enää korvaa häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Iltalehden jutun lisäksi teiden kunto ja ylläpito tuli esiin muutenkin eilen kun ajelin pääkaupunkiseudulla isoja pääkatuja ja törmäsin useissa paikoissa ajoradassa lähes 40-50 läpimitan kokoisiin reikiin asfaltissa. Ilahden haastattelema asiantuntija kertookin samaisessa jutussa
"Ankaran talven jäljiltä myös kuivat routakuopat ovat tavallista syvempiä ja terävämpiä. Gunell varoittaa, että auton rengas, vanne tai pyöränripustus voi vaurioitua, jos routakuoppaan täräyttää kovalla vauhdilla."
Olisi mielenkiintoista tietää tuollaisessa tapauksessa mitä sanoo vakuutusyhtiöiden käytäntö ja keksisikö siellä joku neropatti lakimies että tuollaiset kuopat pitää vain kiertää. Jos ajat siihen niin olet heti osasyyllinen.
Vanhemmat meistä muistavat kun Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen v 1956. Silloin monet suomalaiset naureskelivat suorastaan pilkallisesti neuvostoliittolaisten tienrakennustaidolle ja päällystysosaamiselle kun tienpinnassa oli jos jonkinlaisia routavaurioita. Olen itsekin matkustellut aikoinaan Neuvostoliitossa maanteillä ja siellä oli hyvinkin tavanomaista että jollain tärkeällä päätiellä saattoi aivan yllättäen olla jopa 50 cm läpimittaisia kuoppia.
Nykyään naureskelen että Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta meidän tiestömme näyttää monessa paikkaa olevan 1950-luvun Neuvostoliiton tasolla ellei vielä huonommalla.
Ja vakuutusyhtiö Pohjolassa en taatusti vakuuta mitään. Vaikka en minä usko että muut vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti sen reilumpia olisivat korvaamaan vahinkoja. Kyllähän kansa tietää ;)
Iltalehden artikkeli unohtaa kertoa ettei edes kaskovakuutus tuollaista vahinkoa korvaa. Minä onnistuin saamaan Kauniaisten kaupungilta osittaisen korvauksen - sain korvausta 2/3 auton arvosta. Mutta Kauniaisten kaupungin vastuuvakuutuksissa käyttämän vakuutusyhtiö Pohjolan ketkut korvauslakimiehet keksivät vähentää tuosta korvauksesta 1/3 sillä perusteella että olisinkin osasyyllinen vahinkoon kun olin "huolimattomuuttani" ajanut Kauniaisten kaupungin pääliikenneväylällä olevaan "lätäkköön" tarkastamatta sen syvyyttä etukäteen (kyse oli Kauniaisten keskustassa olevasta rautatiealikäytävästä).
Viimeisin valitukseni tuollaisesta järjettömyydestä, jollaisen vain vakuutusyhtiön juristi voi keksiä, paikalliseen hallinto-oikeuteen tyssäsi sitten päätökseen että asiaa ei voikaan käsitellä hallinto-oikeudessa kun ei ole kysymys mistään muotovirheestä tms. Asia olisi pitänyt viedä riitajuttuna käräjäoikeuteen ja vaikka oikeusturvavakuutus olisi kattanut omat asianajo-kulut olisi vaarana ollut että jos häviät maksat vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Tunnen meidän tuomioistuinlaitoksen jopa suoranaisen mädännäisyyden ja vähintäänkin sen, että lopputulos voi hyvin selvässäkin asiassa olla sattumanvarainen. Sitä kuluriskiä en viitsinyt ottaa. Sillä vastapuolen asianajokulut saattavat hyvinkin yksinkertaisessa jutussa nousta nopeasti useisiin tuhansiin euroihin eikä nykyiset oikeusturvavakuutukset enää korvaa häviötapauksessa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Iltalehden jutun lisäksi teiden kunto ja ylläpito tuli esiin muutenkin eilen kun ajelin pääkaupunkiseudulla isoja pääkatuja ja törmäsin useissa paikoissa ajoradassa lähes 40-50 läpimitan kokoisiin reikiin asfaltissa. Ilahden haastattelema asiantuntija kertookin samaisessa jutussa
"Ankaran talven jäljiltä myös kuivat routakuopat ovat tavallista syvempiä ja terävämpiä. Gunell varoittaa, että auton rengas, vanne tai pyöränripustus voi vaurioitua, jos routakuoppaan täräyttää kovalla vauhdilla."
Olisi mielenkiintoista tietää tuollaisessa tapauksessa mitä sanoo vakuutusyhtiöiden käytäntö ja keksisikö siellä joku neropatti lakimies että tuollaiset kuopat pitää vain kiertää. Jos ajat siihen niin olet heti osasyyllinen.
Vanhemmat meistä muistavat kun Neuvostoliitto palautti Suomelle Porkkalan vuokra-alueen v 1956. Silloin monet suomalaiset naureskelivat suorastaan pilkallisesti neuvostoliittolaisten tienrakennustaidolle ja päällystysosaamiselle kun tienpinnassa oli jos jonkinlaisia routavaurioita. Olen itsekin matkustellut aikoinaan Neuvostoliitossa maanteillä ja siellä oli hyvinkin tavanomaista että jollain tärkeällä päätiellä saattoi aivan yllättäen olla jopa 50 cm läpimittaisia kuoppia.
Nykyään naureskelen että Suomi on rikkaampi kuin koskaan mutta meidän tiestömme näyttää monessa paikkaa olevan 1950-luvun Neuvostoliiton tasolla ellei vielä huonommalla.
Ja vakuutusyhtiö Pohjolassa en taatusti vakuuta mitään. Vaikka en minä usko että muut vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti sen reilumpia olisivat korvaamaan vahinkoja. Kyllähän kansa tietää ;)
28.3.2010
Päivän mietteitä
Kauheaa. Jouduin sanomaan lapsenlapsilleni miniäni välityksellä että eivät voi tulla nyt sunnuntaina virpomaan. Mutta asuntoni on kuin kaaos kun olen ollut useita päiviä matkoilla, tavarat ja matkalaukut ovat vielä leväällään ja kaikki on sikin sokin. Juuri ja juuri olen saanut pesukoneella pestyä likaiset vaatteet. Nekin on leväällään vielä kaappiin laittamatta (laiska kun olen). Mutta muu siivous on kesken (tai oikeammin jopa aloittamatta). Pappa pyytää kovasti anteeksi lapsenlapsiltaan.
Matkalla minua alkoi ärsyttää eräs asia. Miesten alushousut. Olen säännöllisesti ostanut uusia mutta en ole tarkemmin katsonut yksityiskohtia. Luin vähän aikaa sitten jossain ilmaislehdesssä Pirkka, Me tai S-ryhmän Yhteishyvä. Joku kuluttaja kysyi miksei nykyään miesten alushousuissa olen enää oikeaa sepalusta. Ja vastaus oli sen mukaan että kuluttajat eivät halua. Tuota juttua minä en oikein usko vaan ennemminkin että on vain halvempaa tuottaa ilman sepalusta olevia alushousuja. Ja miten hankalaa on miehelle WC-käynti kun yritä pitkien housujen sepaluksen kautta miten sieltä löytyisi alkushousujen yläreuna ja miten sen sitten sieltä saisi sopivasti laskettua.
Taidan mennä heti maanantaina ostamaan uudet kunnon alushousut ja nyt olen tarkkana että ne on sepaluksella varustettua mallia. Enkä katso tällä kertaa edes hintaa.
Matkalla minua alkoi ärsyttää eräs asia. Miesten alushousut. Olen säännöllisesti ostanut uusia mutta en ole tarkemmin katsonut yksityiskohtia. Luin vähän aikaa sitten jossain ilmaislehdesssä Pirkka, Me tai S-ryhmän Yhteishyvä. Joku kuluttaja kysyi miksei nykyään miesten alushousuissa olen enää oikeaa sepalusta. Ja vastaus oli sen mukaan että kuluttajat eivät halua. Tuota juttua minä en oikein usko vaan ennemminkin että on vain halvempaa tuottaa ilman sepalusta olevia alushousuja. Ja miten hankalaa on miehelle WC-käynti kun yritä pitkien housujen sepaluksen kautta miten sieltä löytyisi alkushousujen yläreuna ja miten sen sitten sieltä saisi sopivasti laskettua.
Taidan mennä heti maanantaina ostamaan uudet kunnon alushousut ja nyt olen tarkkana että ne on sepaluksella varustettua mallia. Enkä katso tällä kertaa edes hintaa.
21.3.2010
Lempitaitelijoita
Amos Andersonin taidemuseossa on paraikaa erään suosikkitaiteilijani näyttely. Eli tämä on yksi suosikeistani M.C.Escher. En ole vielä ehtinyt käydä näyttelyssä mutta aikaa on toukokuun loppuun asti. Joka tapauksessa suosittelen.
Muutenkin taidemakuni taitaa olla hiukan kiero kun toinen suursuosikkini on yhtä omituinen Salvador Dali. Ja eräs toinen minuun vaikutuksen tehnyt oli 1400-luvulla elänyt Hieronymus Bosch.
Tavanomaisemmista taiteilijoista olen ihaillut Rembrandtia ja nuoremmista venäläistä Ilja Repiniä.
Suomalaisista nykytaitelijoista olen jostain kumman syystä tykästynyt Soile Yli-Mäyryyn.
On toki paljon muitakin kuvataiteiljoita joita ihailen mutta tuli nyt mieleen tuollainen kavalkadi.
Muutenkin taidemakuni taitaa olla hiukan kiero kun toinen suursuosikkini on yhtä omituinen Salvador Dali. Ja eräs toinen minuun vaikutuksen tehnyt oli 1400-luvulla elänyt Hieronymus Bosch.
Tavanomaisemmista taiteilijoista olen ihaillut Rembrandtia ja nuoremmista venäläistä Ilja Repiniä.
Suomalaisista nykytaitelijoista olen jostain kumman syystä tykästynyt Soile Yli-Mäyryyn.
On toki paljon muitakin kuvataiteiljoita joita ihailen mutta tuli nyt mieleen tuollainen kavalkadi.
7.3.2010
Ahneudella rikastunut Herlin: ”Voinko syyttää ahtaajia?”
Olen aikaisemminkin kirjoittanut Niklas Herliniä sivuten.
Hänen viimeinen kommenttinsa Jari Tervon Uudessa Suomessa kirjoittamaan kolumniin "Pyhä lakko" oli herkullista luettavaa. Tässä uutinen asiasta ja itse kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
Kuten puoli vuotta sitten kirjoitin Niklas on aivan erityisellä tavalla fiksu. Kannattaa lukea hänen kommenttinsa.
Hänen viimeinen kommenttinsa Jari Tervon Uudessa Suomessa kirjoittamaan kolumniin "Pyhä lakko" oli herkullista luettavaa. Tässä uutinen asiasta ja itse kirjoitus on kokonaisuudessaan luettavissa tässä.
Kuten puoli vuotta sitten kirjoitin Niklas on aivan erityisellä tavalla fiksu. Kannattaa lukea hänen kommenttinsa.
6.3.2010
Vaihteeksi taas rasismista
Satuinpa katsomaan televisiosta tuoreen Strada ohjelman. Ohjelma kertoo olevansa TV1:n viikoittainen kulttuurin ajankohtaisohjelma ja sitä juontavat Ivan Puopolo ja Sanna Stellan.
Olen yleensä pitänyt Strada ohjelman älykkäästä ja huumoripitoisesta lähestymistavasta aiheisiinsa mutta nyt se meni mauttomuuksiin näyttämällä vuorotellen hakaristejä, Klu Klux Klan huppupäitä ja sitten haastattelemalla kuin sattumalta yllättävän johdattelevilla kysymyksillä erinomaisesti perusteltuja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä nettisivustollaan kirjoittanutta kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa.
Ivan Puopolo esitti johdattelevia kysymyksiä mutta ei missään vaiheessa edes väittänyt että hän olisi itse lukenut Halla-ahon kirjoituksia eli leimasi Halla-ahon mielipiteet torilla kuulemiensa huhujen perusteella. Valitettavasti siinä laski käsitykseni Ivan Puopolon toimittajan taidoista. Huonosti oli taustatyöt tehty. Pidän tuota Ivan Puopoloa nimittäin sen verran fiksuna kaverina että jos olisi lukenut alkuperäiset lähteet eikä kaikenlaisia kukkahattutätien selitysteoksia niin tuskin olisi kysynyt niin tyhmiä.
Koko käsite rasismi on nykyään huvittavan helposti lankeava leimakirves kun se tuntuu sopivan melkein mihin tahansa syrjintään. Ja vaikka ei ole kyse syrjinnästä puhumattakaan rotusyrjinnästä niin tuolla rasismi sanalla yritetään lyödä jonkinlainen poltinmerkki ja yhtäläisyysmerkki kuin maahanmuuttokriittinen olisi aina samaa kuin rotuvihaaja.
Mutta en minä sokea ole. Maahanmuuttokritiikin taakse on ryhmittäytynyt myös rotuvihaa osoittavia henkilöitä. Olen muutaman sellaisen kanssa keskustellut ja havainnut että eivät hekään oikeasti taida vihata kenenkään tänne muuttaneen rotua. He eivät vain ole osanneet kertoa ja perustella mielipidettään samanlaisella tiedemiehen eksaktiudella kuin mitä esimerkiksi FT Jussi Halla-aho on osannut tehdä. Sitten on jossain aivan joku pieni arjalaista rotupuhtautta 1930-luvun hengessä vaaliva marginaaliryhmä - minun mielestä vain pieni hihhulijoukko.
Mutta minä uskon että suomalaiset ovat kuitenkin henkisesti tervettä kansaa eivätkä lähde kaikenlaisten ääriliikkeiden matkaan ellei ole pakko ja joku terve vaikutuskanava löytyy omille näkemyksille. Minäkin uskon että seuraavat eduskuntavaalit ovat pitkälti maahanmuuttovaalit. Kansa on saanut tarpeekseen vaaliraha- ja lautakasasotkuista ja pehmosia puhuvasta maahamuuttoministeri Thorsista yms ja tähän maahamnmuuttoasiaan liittyen eivät enää tuohtumatta jaksa katsella sitä loputonta ilmaisen rahan syytämistä jolla pyöritetään nykyistä rahakkaaksi muuttunutta monikulttuurisuuden valekaapuun verhoutunutta maahanmuttajabisnestä. Etenkin nyt kun on alkanut julkisestikin paljastua että meillä Suomessa on Euroopan ellei koko maailman runsaimmat melkein kenelle tahanasa maksettavat avustukset. Ja samaan aikaan omalta väestöltä leikataan vain koko ajan erilaisia palveluja.
Jos olisin nuorempi ja vielä "poliittisesti koskematon" saattaisin lähteä mukaankin. Mutta menetin poliittisen koskemattomuuteni ajat sitten enkä sen jälkeen pitänyt politiikkaa enää omalle "selkärangalleni" sopivana. Mutta taustavaikuttajana yritän olla seuraavissa vaaleissa.
Olen yleensä pitänyt Strada ohjelman älykkäästä ja huumoripitoisesta lähestymistavasta aiheisiinsa mutta nyt se meni mauttomuuksiin näyttämällä vuorotellen hakaristejä, Klu Klux Klan huppupäitä ja sitten haastattelemalla kuin sattumalta yllättävän johdattelevilla kysymyksillä erinomaisesti perusteltuja maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä nettisivustollaan kirjoittanutta kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahoa.
Ivan Puopolo esitti johdattelevia kysymyksiä mutta ei missään vaiheessa edes väittänyt että hän olisi itse lukenut Halla-ahon kirjoituksia eli leimasi Halla-ahon mielipiteet torilla kuulemiensa huhujen perusteella. Valitettavasti siinä laski käsitykseni Ivan Puopolon toimittajan taidoista. Huonosti oli taustatyöt tehty. Pidän tuota Ivan Puopoloa nimittäin sen verran fiksuna kaverina että jos olisi lukenut alkuperäiset lähteet eikä kaikenlaisia kukkahattutätien selitysteoksia niin tuskin olisi kysynyt niin tyhmiä.
Koko käsite rasismi on nykyään huvittavan helposti lankeava leimakirves kun se tuntuu sopivan melkein mihin tahansa syrjintään. Ja vaikka ei ole kyse syrjinnästä puhumattakaan rotusyrjinnästä niin tuolla rasismi sanalla yritetään lyödä jonkinlainen poltinmerkki ja yhtäläisyysmerkki kuin maahanmuuttokriittinen olisi aina samaa kuin rotuvihaaja.
Mutta en minä sokea ole. Maahanmuuttokritiikin taakse on ryhmittäytynyt myös rotuvihaa osoittavia henkilöitä. Olen muutaman sellaisen kanssa keskustellut ja havainnut että eivät hekään oikeasti taida vihata kenenkään tänne muuttaneen rotua. He eivät vain ole osanneet kertoa ja perustella mielipidettään samanlaisella tiedemiehen eksaktiudella kuin mitä esimerkiksi FT Jussi Halla-aho on osannut tehdä. Sitten on jossain aivan joku pieni arjalaista rotupuhtautta 1930-luvun hengessä vaaliva marginaaliryhmä - minun mielestä vain pieni hihhulijoukko.
Mutta minä uskon että suomalaiset ovat kuitenkin henkisesti tervettä kansaa eivätkä lähde kaikenlaisten ääriliikkeiden matkaan ellei ole pakko ja joku terve vaikutuskanava löytyy omille näkemyksille. Minäkin uskon että seuraavat eduskuntavaalit ovat pitkälti maahanmuuttovaalit. Kansa on saanut tarpeekseen vaaliraha- ja lautakasasotkuista ja pehmosia puhuvasta maahamuuttoministeri Thorsista yms ja tähän maahamnmuuttoasiaan liittyen eivät enää tuohtumatta jaksa katsella sitä loputonta ilmaisen rahan syytämistä jolla pyöritetään nykyistä rahakkaaksi muuttunutta monikulttuurisuuden valekaapuun verhoutunutta maahanmuttajabisnestä. Etenkin nyt kun on alkanut julkisestikin paljastua että meillä Suomessa on Euroopan ellei koko maailman runsaimmat melkein kenelle tahanasa maksettavat avustukset. Ja samaan aikaan omalta väestöltä leikataan vain koko ajan erilaisia palveluja.
Jos olisin nuorempi ja vielä "poliittisesti koskematon" saattaisin lähteä mukaankin. Mutta menetin poliittisen koskemattomuuteni ajat sitten enkä sen jälkeen pitänyt politiikkaa enää omalle "selkärangalleni" sopivana. Mutta taustavaikuttajana yritän olla seuraavissa vaaleissa.
Pikkusieluinen pääministeri Vanhanen?
Pääministeri Vanhanen kävi Intiassa vihkimässä monikansallisen Nokian avaaman tehtaan mutta ärsyyntyi julkisuuteen asti kun hänen kotimaisessa omistuksessa olevasta lähikaupastaan ei löytynyt monopoli-Valion kalliimpaa maitoa vaan ainoastaan halvempaa kotimaista maitoa jonka pakkaa monikansallinen Arla-Ingman ja sentään kotimaisilla tuotantolaitoksilla ja kotimaisella työvoimalla.
Sinänsä huvittavaa että näin hänen nykyisen naisystävänsä vastikään monikansallisen Lidlin myymälässä ruokaostoksilla. En huomannut vahtia oliko hänen ostoksensa oikeaoppisesti pelkästään kotimaista alkuperää.
Mutta olin hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Minusta tämä osoitti että elämme vielä hyvin demokraattisessa ja turvallisessa valtiossa. Melkein teki mieli käydä onnittelemassa Sinikka Mertalaa ja esittää terveiset ja toivomukset että tällainen lintukoto-olotila saataisiin mahdollisimman pitkään säilymään yhteiskunnassamme. Hänen miesystävänsähän liikkuukin tietääkseni jo panssaroiduilla autoilla.
Sinänsä huvittavaa että näin hänen nykyisen naisystävänsä vastikään monikansallisen Lidlin myymälässä ruokaostoksilla. En huomannut vahtia oliko hänen ostoksensa oikeaoppisesti pelkästään kotimaista alkuperää.
Mutta olin hyvin iloinen tästä kohtaamisesta. Minusta tämä osoitti että elämme vielä hyvin demokraattisessa ja turvallisessa valtiossa. Melkein teki mieli käydä onnittelemassa Sinikka Mertalaa ja esittää terveiset ja toivomukset että tällainen lintukoto-olotila saataisiin mahdollisimman pitkään säilymään yhteiskunnassamme. Hänen miesystävänsähän liikkuukin tietääkseni jo panssaroiduilla autoilla.
Kiirettä on pitänyt
Olen joskus itsekin ihmetellyt miten aikaisemmin täysipäivätyötä tehdessä vapaa-aikaa oli jotenkin enemmän tai ainakin siltä näin jälkikäteen katsellen tuntuu. Nyt pukkaa koko ajan kiirettä päälle. Ihan hävettää sekin miten harvoin olen ehtinyt lapsenlapsiani tavata. Pitää yrittää parantaa tapojaan.
Kirjoittamisen aiheitakin tuntuu välillä olevan ihan liikaa. Pitäisi vain sitkeästi istua kerran päivässä alas ja kirjoittaa. Turha näitä aiheita on kerätä pidemmäksi aikaa. Tai en minä tiedä. Mitä näistä mitään velvollisuuttakaan on turhaan ottaa ellei nyt sitten ajattele että on jotain velvollisuuksia lukijoitaan kohtaan.
Siskon kuolema oli kova paikka. Kuten eräs sisareni pitkäaikainen ystävätär sanoi: sinun ainoa isosiskosi. Kuoleman kohtaaminen on aina hetki pysähtyä muistamaan tämän maallisen elämän rajallisuus. Minäkin kohtasin sen lähes 9 vuotta sitten saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin siitä hyvin ymmärsin saaneeni ikäänkuin jatko-aikaa. Kuolema kun on niin lopullinen. Itse tunnustaudun lähinnä agnostikoksi ja tunnen viehtymystä ajatusleikkeihin kuten Pascalin vaakaan.
Kirjoitan vasta myöhemmin sisareni Vantaan kaupungissa julkisessa terveydenhuollossa saamasta huonosta hoidosta jota mieluummin kutsuisinkin heitteillejätöksi. En voi enkä haluakaan syyttää ketään yksittäistä henkilöä vaan kritisoida koko järjestelmää. Se on joissakin kunnissa ajettu niin alas että se ei ole enää kykenevä huolehtimaan asianmukaisesti sairaanhoidosta.
Erilaisilla priorisoinniksi nimitetyillä luokituksilla on rakennettu järjestelmä jossa kiltit ja kuuliaiset ihmiset ajetaan erilaisiin toisen luokan tai ehkä peräti kolmannen luokan odotusjonoihin. Sen vuoksi minäkin kävin jo yhden kerran sisareni mukana terveyskeskuksessa valvoakseni että hän saisi asianmukaista hoitoa. No jaa. Sai entistä vahvempia särkylääkkeitä (jotka eivät sitten edes sopineet) ja sitten kotiin odottamaan että sitten joskus olisi päässyt kuukauden kuluttua sairaalaan magneettikuvaukseen. Varsinaista diagnoosia sairauden laadusta ei kukaan lääkäri ollut terveyskeskuksessa osannut tehdä vaikka sairaus oli yllättäen alkanutkin jo noin kuukausi sitten.
Sisareni osalta vajaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa tuollaisen priorisointi-ratkaisun tekivät ambulanssikuljettajat. Sisareni soitti minulle aamulla huolissan että hän tunsi oikean kätensä toimintakyvyttömäksi. Kun tiesin hänet kiltiksi ihmiseksi joka ei halua turhaan vaivata edes ambulansseja komensin hänet lähes vihaisesti välittömästi soittamaan ambulanssin eikä ollenkaan miettimään onko se tarpeellista tms. Ambulanssi tuli ja ambulanssihenkilöstö teki tuollaiset pikakokeet käsien motoriikasta yms sen selvittämiseksi ettei kysymyksessä ollut alkava aivohalvaus. Lääkäreitähän ei kumpikaan ambulanssin mukana tullut henkilö ollut mutta silti tekivät päätöksen että eivät vie sisartani sittenkään sairaalaan jossa joku vastuullinen lääkäri tekisi kuitenkin jonkinlaisen diagnoosin ja päätöksen ilman hoitoa kotiin lähettämisestä. Kilttinä ihmisenä sisareni tyytyi päätökseen. Häijympi ihminen olisi vaatinut vientiä sairaalaan aitoihin tutkimuksiin.
Toisen kerran heti seuraavalla viikolla päädyimme sisareni kanssa yhteistuumin ambulanssin soittamiseen
En minä odota että lääkärit mitään jumalia olisivat. Ymmärrän hyvin että kokemattoman tavallisen yleislääkärin jossain hankalammassa tapauksessa olisi tukeuduttava kokeneemman ja ehkä erikoislääkärin konsultaatioon mutta miksi se on tehty meidän terveyskeskusjärjestelmässämme lähes mahdottomaksi? Eikä erikoislääkäritkään tietenkään mitään jumalia ole hekään.
No tulipahan kirjoitettua pidempään kuin olin ajattelut vaikka tuossa alussa sanoinkin "kirjoitan vasta myöhemmin". Pitää muista asioista kirjoittaa toiseen juttuun.
Kirjoittamisen aiheitakin tuntuu välillä olevan ihan liikaa. Pitäisi vain sitkeästi istua kerran päivässä alas ja kirjoittaa. Turha näitä aiheita on kerätä pidemmäksi aikaa. Tai en minä tiedä. Mitä näistä mitään velvollisuuttakaan on turhaan ottaa ellei nyt sitten ajattele että on jotain velvollisuuksia lukijoitaan kohtaan.
Siskon kuolema oli kova paikka. Kuten eräs sisareni pitkäaikainen ystävätär sanoi: sinun ainoa isosiskosi. Kuoleman kohtaaminen on aina hetki pysähtyä muistamaan tämän maallisen elämän rajallisuus. Minäkin kohtasin sen lähes 9 vuotta sitten saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin siitä hyvin ymmärsin saaneeni ikäänkuin jatko-aikaa. Kuolema kun on niin lopullinen. Itse tunnustaudun lähinnä agnostikoksi ja tunnen viehtymystä ajatusleikkeihin kuten Pascalin vaakaan.
Kirjoitan vasta myöhemmin sisareni Vantaan kaupungissa julkisessa terveydenhuollossa saamasta huonosta hoidosta jota mieluummin kutsuisinkin heitteillejätöksi. En voi enkä haluakaan syyttää ketään yksittäistä henkilöä vaan kritisoida koko järjestelmää. Se on joissakin kunnissa ajettu niin alas että se ei ole enää kykenevä huolehtimaan asianmukaisesti sairaanhoidosta.
Erilaisilla priorisoinniksi nimitetyillä luokituksilla on rakennettu järjestelmä jossa kiltit ja kuuliaiset ihmiset ajetaan erilaisiin toisen luokan tai ehkä peräti kolmannen luokan odotusjonoihin. Sen vuoksi minäkin kävin jo yhden kerran sisareni mukana terveyskeskuksessa valvoakseni että hän saisi asianmukaista hoitoa. No jaa. Sai entistä vahvempia särkylääkkeitä (jotka eivät sitten edes sopineet) ja sitten kotiin odottamaan että sitten joskus olisi päässyt kuukauden kuluttua sairaalaan magneettikuvaukseen. Varsinaista diagnoosia sairauden laadusta ei kukaan lääkäri ollut terveyskeskuksessa osannut tehdä vaikka sairaus oli yllättäen alkanutkin jo noin kuukausi sitten.
Sisareni osalta vajaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa tuollaisen priorisointi-ratkaisun tekivät ambulanssikuljettajat. Sisareni soitti minulle aamulla huolissan että hän tunsi oikean kätensä toimintakyvyttömäksi. Kun tiesin hänet kiltiksi ihmiseksi joka ei halua turhaan vaivata edes ambulansseja komensin hänet lähes vihaisesti välittömästi soittamaan ambulanssin eikä ollenkaan miettimään onko se tarpeellista tms. Ambulanssi tuli ja ambulanssihenkilöstö teki tuollaiset pikakokeet käsien motoriikasta yms sen selvittämiseksi ettei kysymyksessä ollut alkava aivohalvaus. Lääkäreitähän ei kumpikaan ambulanssin mukana tullut henkilö ollut mutta silti tekivät päätöksen että eivät vie sisartani sittenkään sairaalaan jossa joku vastuullinen lääkäri tekisi kuitenkin jonkinlaisen diagnoosin ja päätöksen ilman hoitoa kotiin lähettämisestä. Kilttinä ihmisenä sisareni tyytyi päätökseen. Häijympi ihminen olisi vaatinut vientiä sairaalaan aitoihin tutkimuksiin.
Toisen kerran heti seuraavalla viikolla päädyimme sisareni kanssa yhteistuumin ambulanssin soittamiseen
En minä odota että lääkärit mitään jumalia olisivat. Ymmärrän hyvin että kokemattoman tavallisen yleislääkärin jossain hankalammassa tapauksessa olisi tukeuduttava kokeneemman ja ehkä erikoislääkärin konsultaatioon mutta miksi se on tehty meidän terveyskeskusjärjestelmässämme lähes mahdottomaksi? Eikä erikoislääkäritkään tietenkään mitään jumalia ole hekään.
No tulipahan kirjoitettua pidempään kuin olin ajattelut vaikka tuossa alussa sanoinkin "kirjoitan vasta myöhemmin". Pitää muista asioista kirjoittaa toiseen juttuun.
25.2.2010
Sisareni kuoli eilen
Sisareni kuoli eilen. Kunhan hiukan selviän tästä kirjoitan asiasta hiukan laajemmin. Ja se aihe on meidän terveydenhuolto vai pitäisikö puhua sairaudenhoitojärjestelmästä. Sen alasajo on mennyt jo niin siivottomaksi että minua suorastaan hävettää.
Mutta on parempi että kerään voimia ja ajatuksiani ennen kuin alan kirjoittaa niin tulee harkitumpaa tekstiä.
Mutta on parempi että kerään voimia ja ajatuksiani ennen kuin alan kirjoittaa niin tulee harkitumpaa tekstiä.
24.2.2010
EU-Kreikan huijarit vai kotimaan köyhät?
Eräs tuttavani soitti eilen ja oli kauhuissaan että Suomen "osuus" Kreikan konkurssikypsän valtion avustamisessa on noin 300 miljoonaa euroa. Kyllä tämä hiukan ihmetyttää että meidän on otettava tänä vuonna toistakymmentä miljardia velkaa mm tuollaisia tarpeita varten. Milloinkas se Kreikan valtio maksaa sen meille takaisin? Ja jos kykenee ylipäänsä maksamaan takaisin niin miksi ei lainaa itse?
Samaan aikaan meillä puhutaan edelleen palvelujen riisumisesta ja säästämisestä ja totta kai ne asiat aina koskettavat noita kaikkein köyhimpiä.
Irvokasta oli kun kuuntelin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijaa joka kertoi että köyhimmille maksettava toimeentulotuki Suomessa voitaisiin nostaa samalle kohtuulliselle tasolle (=ylöspäin!) jolla se oli ennen vuoden 1990-luvun alun lamaa noin 500 miljoonalla.
Eli kyllä nämä on priorisointeja suosimmeko me oman maan kansalaisia vai köyhdytämmekö heidät entisestään ja autamme jotain EU--huijareita.
Toinen aika irvokas luku oli kun lueskelin mitä maksaa ne humanitaariset turvapaikanhakijalapset (sellaisia isoja parrakkaita nuorukaisia!). Yhden lapsen vastaanotto maksaa vuodessa 57000 euroa. Kun vertailuluvuksi laitettiin kuinka monta lasta tuolla yhden "lapsen" yhden vuoden vastaanottokuluilla voitiin rokottaa kehitysmaiden lapsia niin määrä oli 250'000 lasta voitiin tuolla summalla rokottaa (en nyt muista ulkoa mikä rokote se oli). Huhuh.
Kun noita lukuja aina välillä laittaa vastakkain niin alkaa miettiä mitenkjähän tuolla päätöksentekijöiden päässä nuo priorisoinnit oikein tapahtuvat vai eikö siellä kukaan todellisuudessa ajattelekaan mitään.
Samaan aikaan meillä puhutaan edelleen palvelujen riisumisesta ja säästämisestä ja totta kai ne asiat aina koskettavat noita kaikkein köyhimpiä.
Irvokasta oli kun kuuntelin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijaa joka kertoi että köyhimmille maksettava toimeentulotuki Suomessa voitaisiin nostaa samalle kohtuulliselle tasolle (=ylöspäin!) jolla se oli ennen vuoden 1990-luvun alun lamaa noin 500 miljoonalla.
Eli kyllä nämä on priorisointeja suosimmeko me oman maan kansalaisia vai köyhdytämmekö heidät entisestään ja autamme jotain EU--huijareita.
Toinen aika irvokas luku oli kun lueskelin mitä maksaa ne humanitaariset turvapaikanhakijalapset (sellaisia isoja parrakkaita nuorukaisia!). Yhden lapsen vastaanotto maksaa vuodessa 57000 euroa. Kun vertailuluvuksi laitettiin kuinka monta lasta tuolla yhden "lapsen" yhden vuoden vastaanottokuluilla voitiin rokottaa kehitysmaiden lapsia niin määrä oli 250'000 lasta voitiin tuolla summalla rokottaa (en nyt muista ulkoa mikä rokote se oli). Huhuh.
Kun noita lukuja aina välillä laittaa vastakkain niin alkaa miettiä mitenkjähän tuolla päätöksentekijöiden päässä nuo priorisoinnit oikein tapahtuvat vai eikö siellä kukaan todellisuudessa ajattelekaan mitään.
21.2.2010
Kuka Suomea hallitsee?
Ai että oli makea lausuma uudessa Suomen Kuvalehdessä 7/2010 artikkelissa TEL-valta uusjakoon. Ruotsinmaalaisen Konjunkturinstitut'in tutkimusjohtaja Juhani Vartiainen sanoo:
"Ruotsi on parlamentaarinen ja Suomi on korporatiivinen valtio. Suomessa päättävät etupiirit, Ruotsissa eduskunta".
Voiko tuota enää paremmin lausua?
"Ruotsi on parlamentaarinen ja Suomi on korporatiivinen valtio. Suomessa päättävät etupiirit, Ruotsissa eduskunta".
Voiko tuota enää paremmin lausua?
Radikaali-minäni liikenteessä
Käväisin perjantaina eduskuntatalon edessä jo kohta kolme viikkoa nälkälakkoa pitäneen Marko Sihvosen bileissä. Vanha radikaali minussa koki käynnin mielenkiintoisena.
Kas kun olen minäkin kerran ollut nälkälakon kanssa tekemisissä nuorena sivarina mutta silloin virasto jolle olin ultimaatumin asettanut ymmärsi sentään korjata menettelytapansa lainmukaisiksi ajoissa. Myöhemmin samaisen viraston päällikkö kehui toimintaani joka oli johtanut hänen virastossaan olennaisiin parannuksiin. Eivät olisi itse siihen sisältä käsin kyenneet hänen sanojensa mukaan. Tarvittiin sitkeä ja rohkea ulkopuolinen.
Uskon vakaasti tämän päivän kansalaisjournalismiin. Aktiiviset henkilöt eivät ole enää pelkän Hesarin yleisönosastokirjotusten sensuurin armoilla vaan voivat itse toimittaa sisältöä nettiin hyvinkin vaivattomasti.
Tietotulva ja suorastaan tietoähky on tietenkin totta. Kaikki viestit eivät aina tavoita suuria lukijamassoja. Mutta näyttää päätöksentekijöitä kuitenkin selvästi vaivaavan netin matala julkaisukynnys ja sensuroimattomuus.
Milloin on vaadittu vastuullista toimittajaa tai moderoijaa sensuroimaan kirjoituksia. Milloin halutaan estää nimimerkkikirjoittelu. Lapsipornosuodatin oltiin jo keksivinään vaikka lähes jokainen asiantuntija kertoi ettei se mitään auta suorastaan päinvastoin. Helpottaa lapsipornon etsimistä. Mutta käytössähän se on. Ja samaa tekniikkaa on jo yritetty ehdottaa laajennettavaksi peliaddiktioita vastaan ja samalla epäsuorasti suojelemaan Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen bisneksiä ellei se ollut kokonaan sen tarkoituskin.
Viimeisin keksintö on vastikään Norjasta poliisille kopioitu nettisivuille laitettava punainen ilmiantonappi. Suomessa se on vain väriltään sininen. Minun visioni on jo että se on hetken aikaa nettisivuilla vapaaehtoinen kunnes se määrätään jollain säädöksellä pakolliseksi. Ja jos oikein pelätään niin tehdään samanlainen temppu kuin tuon lapsipornon kanssa että pannaan asialle nuo eri operaattorit jotka alkavat vaatia noita asiakkailtaan. Näissä kaikissa touhuissahan on aina perusteluina avainsanat lapsiporno, huumejutut, järjestäytynyt rikollisuus yms eli taatusti normaalikansalaista iljettävä toiminta. Ja näin saadaan asiaa tuntematon suuri yleisö ikään kuin nämnä erilaiset vapauden ja yksityisyyden rajoitukset ja jos ryhdyt puolustamaan kansalaisvapauksia saat ikään kuin leiman että suosit lapsipornoa tai huumerikollisuutta tms.
Liitykää Effiin tai lukekaa ainakinmitä siellä kirjoitetaan. Siellä nimittäin kirjoitetaan sellaista mitä Hesari ei aina kirjoita vaikka väittääkin että kirjoittaa mitä maassa tapahtuu.
Ja palatakseni tuohon Marko Sihvosen ja nyt jo kumppaneiden nälkälakkoon niin ei siitä oikein uutisoida ikään kuin jostain median yhteisestä konsensuksesta johtuen. Ihme että Nelosen Maria sentään rohkeni haastatella 17.2. ohjelmassaan Marko Sihvosta. Ylen toimittajien auto komennettiin saamani tiedon mukaan pois kesken ohjelman teon.
Mutta mielenkiintoisia ovat nämä nykyajan tiedotuskanavien mahdollisuudet: Suoraa videolähetystä joka näkyy ympäri maailmaa netissä tulee sieltä nälkälakkolaisten asuntovaunuista lähes koko ajan. Linkit löytyy tuolta supportmarkosihvonen.com sivuston pääsivun oikealta reunalta.
Kas kun olen minäkin kerran ollut nälkälakon kanssa tekemisissä nuorena sivarina mutta silloin virasto jolle olin ultimaatumin asettanut ymmärsi sentään korjata menettelytapansa lainmukaisiksi ajoissa. Myöhemmin samaisen viraston päällikkö kehui toimintaani joka oli johtanut hänen virastossaan olennaisiin parannuksiin. Eivät olisi itse siihen sisältä käsin kyenneet hänen sanojensa mukaan. Tarvittiin sitkeä ja rohkea ulkopuolinen.
Uskon vakaasti tämän päivän kansalaisjournalismiin. Aktiiviset henkilöt eivät ole enää pelkän Hesarin yleisönosastokirjotusten sensuurin armoilla vaan voivat itse toimittaa sisältöä nettiin hyvinkin vaivattomasti.
Tietotulva ja suorastaan tietoähky on tietenkin totta. Kaikki viestit eivät aina tavoita suuria lukijamassoja. Mutta näyttää päätöksentekijöitä kuitenkin selvästi vaivaavan netin matala julkaisukynnys ja sensuroimattomuus.
Milloin on vaadittu vastuullista toimittajaa tai moderoijaa sensuroimaan kirjoituksia. Milloin halutaan estää nimimerkkikirjoittelu. Lapsipornosuodatin oltiin jo keksivinään vaikka lähes jokainen asiantuntija kertoi ettei se mitään auta suorastaan päinvastoin. Helpottaa lapsipornon etsimistä. Mutta käytössähän se on. Ja samaa tekniikkaa on jo yritetty ehdottaa laajennettavaksi peliaddiktioita vastaan ja samalla epäsuorasti suojelemaan Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen bisneksiä ellei se ollut kokonaan sen tarkoituskin.
Viimeisin keksintö on vastikään Norjasta poliisille kopioitu nettisivuille laitettava punainen ilmiantonappi. Suomessa se on vain väriltään sininen. Minun visioni on jo että se on hetken aikaa nettisivuilla vapaaehtoinen kunnes se määrätään jollain säädöksellä pakolliseksi. Ja jos oikein pelätään niin tehdään samanlainen temppu kuin tuon lapsipornon kanssa että pannaan asialle nuo eri operaattorit jotka alkavat vaatia noita asiakkailtaan. Näissä kaikissa touhuissahan on aina perusteluina avainsanat lapsiporno, huumejutut, järjestäytynyt rikollisuus yms eli taatusti normaalikansalaista iljettävä toiminta. Ja näin saadaan asiaa tuntematon suuri yleisö ikään kuin nämnä erilaiset vapauden ja yksityisyyden rajoitukset ja jos ryhdyt puolustamaan kansalaisvapauksia saat ikään kuin leiman että suosit lapsipornoa tai huumerikollisuutta tms.
Liitykää Effiin tai lukekaa ainakinmitä siellä kirjoitetaan. Siellä nimittäin kirjoitetaan sellaista mitä Hesari ei aina kirjoita vaikka väittääkin että kirjoittaa mitä maassa tapahtuu.
Ja palatakseni tuohon Marko Sihvosen ja nyt jo kumppaneiden nälkälakkoon niin ei siitä oikein uutisoida ikään kuin jostain median yhteisestä konsensuksesta johtuen. Ihme että Nelosen Maria sentään rohkeni haastatella 17.2. ohjelmassaan Marko Sihvosta. Ylen toimittajien auto komennettiin saamani tiedon mukaan pois kesken ohjelman teon.
Mutta mielenkiintoisia ovat nämä nykyajan tiedotuskanavien mahdollisuudet: Suoraa videolähetystä joka näkyy ympäri maailmaa netissä tulee sieltä nälkälakkolaisten asuntovaunuista lähes koko ajan. Linkit löytyy tuolta supportmarkosihvonen.com sivuston pääsivun oikealta reunalta.
11.2.2010
Saako vanhus vaihtaa asuinpaikkakuntaa?
Perustuslakimme sanoo seuraavasti perusoikeudet yleisotsikon alla:
9 §
Liikkumisvapaus
Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Mutta milloin tuo vapaa oikeus valita asuinpaikkansa loppuu? Sehän nimittäin loppuu. Muistan tarkoiin tutkineeni miten saisimme 400 km päässä laitoksessa asuvan anopin lähemmäs tytärtään eli vaimoani. Sepä ei ollutkaan käytännössä mahdollista.
Kunnallistalous asettaa rajat. Ei kukaan kunta halua uutta laitosasukasta joka aiheuttaa kunnalle enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Teoriassa asuinkunnan vaihtomahdollisuus on jotenkin olemassa mutta vaatii todennäköisesti yli-inhimillisiä ponnisteluja taistella byrokratiaa vastaan.
Tästä muistelenkin. Erään lapsemme odotusaikana työssäkäyvä vaimoni päätti käydä hänelle lähimmässä äitiysneuvolassa eikä oman kaupunginosamme neuvolassa joka oli paljon kauempana. Voi sitä porua, meuhkaa ja byrokratiaa mikä siitä seurasi mutta kun hän ei antanut periksi perääntyi byrokratia. Ja miksei olisi perääntynyt? Eihän muutaman äidin siirtyminen jonkun keinotekoisen rajan toiselle puolelle voi olla mikään hirveä kuormitus- tai kustannuskysymyskään. Kysymyshän on kansalaisten palvelusta.
Mutta vastaus tuohon otsikon kysymykseen lienee edelleen: vain sellainen vanhus joka rahoittaa kaiken elämisensä itse saa käytännössä vaihtaa asuinpaikkaa. Eli mikään tasa-arvo ei tässä vallitse vaan tuloerot ratkaisevat sitten käytännössä.
Kaikkea sitä minäkin eläkeikäisenä jo mietin.
9 §
Liikkumisvapaus
Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Mutta milloin tuo vapaa oikeus valita asuinpaikkansa loppuu? Sehän nimittäin loppuu. Muistan tarkoiin tutkineeni miten saisimme 400 km päässä laitoksessa asuvan anopin lähemmäs tytärtään eli vaimoani. Sepä ei ollutkaan käytännössä mahdollista.
Kunnallistalous asettaa rajat. Ei kukaan kunta halua uutta laitosasukasta joka aiheuttaa kunnalle enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Teoriassa asuinkunnan vaihtomahdollisuus on jotenkin olemassa mutta vaatii todennäköisesti yli-inhimillisiä ponnisteluja taistella byrokratiaa vastaan.
Tästä muistelenkin. Erään lapsemme odotusaikana työssäkäyvä vaimoni päätti käydä hänelle lähimmässä äitiysneuvolassa eikä oman kaupunginosamme neuvolassa joka oli paljon kauempana. Voi sitä porua, meuhkaa ja byrokratiaa mikä siitä seurasi mutta kun hän ei antanut periksi perääntyi byrokratia. Ja miksei olisi perääntynyt? Eihän muutaman äidin siirtyminen jonkun keinotekoisen rajan toiselle puolelle voi olla mikään hirveä kuormitus- tai kustannuskysymyskään. Kysymyshän on kansalaisten palvelusta.
Mutta vastaus tuohon otsikon kysymykseen lienee edelleen: vain sellainen vanhus joka rahoittaa kaiken elämisensä itse saa käytännössä vaihtaa asuinpaikkaa. Eli mikään tasa-arvo ei tässä vallitse vaan tuloerot ratkaisevat sitten käytännössä.
Kaikkea sitä minäkin eläkeikäisenä jo mietin.
Poliisin ilmiantonappula nettisivustoille
Poliisi on tiedottanut valmistaneensa Norjasta lainaamansa idean eli nettisivustoille laitettavan ylimääräisen ilmiantonappulan. Norjassa nappula on ollut punainen mutta meillehän sellainen ei tietenkään sovi ja meillä siitä tulee sininen. Tietoviikko raportoi siitä hiukan laajemmin.
Ja olihan tuosta jo ennakkovaroitus Kauppalehdessä joulukuussa.
Kun ei saatu pakollista moderoijaa keskustelupalstoille eikä saatu kiellettyä nimimerkkikirjoittelua niin on keksitty tällainen lääke.
Kansalaisjournalismi on pelottavaa kun se ei ole enää establishmentin valvonnassa. Netti on liian iso ja nopea verrattuna siihen että muutaman kerrean aina silloin tällöin otetaan päämedioiden päätoimittajat tai muuten vastaavat vallanpitäjien kamareihin keskusteluihin jotta sitten ymmärtävät vastuunsa yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja muuten aika hyvin tuota vastuutaan kantavatkin.
Kyllä minä tiedän ja ymmärrän että ei vapaa kansalaisjournalismi ole aina tasoltaan samaa luokkaa kuin arvostettujen laatulehtien toimittama aineisto. Mediakriittistä tarkastelusilmää niiden lukijoilta tarvitaan.
Mutta sitä joutuu aina silloin tällöin havaitsemaan ettei se Helsingin Sanomatkaan aina kerro ihan avoimesti mitä kaikkea maassa tapahtuu. Toimitetussa mediassa on aina se uutiskynnys pullonkaulana. Ja usein olen kuullut sitä selitettävän syyksi tosiasialliselle sensuurille yhteiskunnallisesti hyvinkin tärkeästä aiheesta. Usein aihe on jotenkin poliittisesti epäkorrekti.
Mitäpä tuota enää laajemmin kommentoimaan. Jos et pidä niin suosi EFFIä.
Ja olihan tuosta jo ennakkovaroitus Kauppalehdessä joulukuussa.
Kun ei saatu pakollista moderoijaa keskustelupalstoille eikä saatu kiellettyä nimimerkkikirjoittelua niin on keksitty tällainen lääke.
Kansalaisjournalismi on pelottavaa kun se ei ole enää establishmentin valvonnassa. Netti on liian iso ja nopea verrattuna siihen että muutaman kerrean aina silloin tällöin otetaan päämedioiden päätoimittajat tai muuten vastaavat vallanpitäjien kamareihin keskusteluihin jotta sitten ymmärtävät vastuunsa yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja muuten aika hyvin tuota vastuutaan kantavatkin.
Kyllä minä tiedän ja ymmärrän että ei vapaa kansalaisjournalismi ole aina tasoltaan samaa luokkaa kuin arvostettujen laatulehtien toimittama aineisto. Mediakriittistä tarkastelusilmää niiden lukijoilta tarvitaan.
Mutta sitä joutuu aina silloin tällöin havaitsemaan ettei se Helsingin Sanomatkaan aina kerro ihan avoimesti mitä kaikkea maassa tapahtuu. Toimitetussa mediassa on aina se uutiskynnys pullonkaulana. Ja usein olen kuullut sitä selitettävän syyksi tosiasialliselle sensuurille yhteiskunnallisesti hyvinkin tärkeästä aiheesta. Usein aihe on jotenkin poliittisesti epäkorrekti.
Mitäpä tuota enää laajemmin kommentoimaan. Jos et pidä niin suosi EFFIä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
