7.3.2009

Luonnonvastaiset kannusteet

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin useaan otteeseen nimikkeen perverse incentives alla. Eli tässä tuorein ja tässä aiempi jo kaksi ja puoli vuotta vanha juttu.

Käsite tuli esiin mielenkiintoisella tavalla tänään lauantai-aamuna Ylen Ykkösaamu ohjelmassa jossa haastateltiin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikasta tämänhetkisestä taloustilanteesta ja maailmanlaajuisesta lamasta. Ohjelman näkee tästä linkistä jälkikäteen muutaman viikon. En pidä Erkki Liikasesta henkilönä alkuunkaan (tosin tuntematta häntä suuremmin henkilökohtaisesti, kirjeenvaihtomme jäi aikoinaan yksipuoliseksi) mutta arvio on enemmän tuollainen eettis-moraalinen. Mies on todennäköisesti huippuälykäs ja taitava kyynärpäistäänkin. Kuvaisin käsitteellä "liukas luikki" jos se ilmaisisi näkemystäni lukijalle.

Mutta mielenkiintoista oli pääjohtaja Liikasen analyysi eräästä suuresta Amerikan talouskriisin osatekijästä. Hän kertoi suureksi ongelmaksi paljastuneen luottolaitosten johtajien kannusteet. Pankinjohtajat saivat sitä suuremmat kannusteet (bonukset) mitä enemmän ja mitä suurempia luottoja myönnettiin ulos. Kannusteita ei ollut suinkaan suhteutettu siihen tulivatko lainat koskaan maksetuiksi takaisin.

Ja riskejä pienennettiin sitten jakamalla riskit erilaisiksi johdannaisiksi muutettuina ja myymällä ne erilaisille jälleenrahoittajille esim ns hedge rahastoille.

Eli Yhdysvaltain luottolaitosten johtajat nauttivat valtavia luonnonvastaisia taloudellisia kannusteita - oiva esimerkki perverse incentives'eistä. Ja kun niiden johdannaisia levitettiin ympäri maapallon globaaleille finanssimarkkinoille niin nyt niitämme noiden kannusteiden tuloksia.

Tekee mieleni taas muistella vanhoja sanontoja että "sitä kerää satona mitä on kylvänyt" joka taitaa olla ihan raamatullinen (muistikuvani voi pettää) tai sitten työelämässä nykyään usein kuullun "sitä saa mitä tilaa".

"Sitä saa mitä tilaa" olen kuullut usein käytettävän yrityselämässä kun vain numeroilla johtavat yritysjohtajat asettavat erilaisia avainluku-suoritustaso-mittareita alaisilleen ja ne usein muodostavat sitten myös taloudellisen palkitsemisen mittariston. Eräs tällainen paljon nykyään käytetty järjestelmä on saanut nimen Balanced Scorecard.

Mutta ei auringon alla asiat mitään uusia ole. Kuuluisa amerikkalainen management professori Peter Drucker kirjoitti jo vuonna aiheesta Managemnet by Objectives.

Minulla oli kunnia kuunnella jo 1970-luvun alkupuolella siihen aikaan tunnetun Management by Objectives kirjoja kirjoittaneen gurun John W Humble'in oppeja erään keskieurooppalaisen opinahjon kurssilla ja siten vielä keskustella henkilökohtaisestikin mittaamisen ongelmallisuudesta. Termiä "perverse inventive" ei varmaan siihen aikaan 1970-luvun alussa ollut edes keksitty mutta ilmiö oli toki tunnettu jo silloin. Itse kuulin koko käsitteestä tuolla nimellä vasta n 3 v sitten. Ja ymmärsin että ilmiö oli siihen aikaan ollut jo amerikkalaisten bisnesprofessorien tutkimuskohteena.

Eli kun kuuntelin pääjohtaja Liikasen haastattelua ja lausuntoa tajusin että meidän koko globaali talouskriisi on kiteytettynä noiden luonnonvastaisten kannusteiden lopputulosta.

Ja ketkä ovat hyötyneet? Lukekaapa erään tuttavani Kauppalehden blogissa muutama päivä sitten kirjoittama esimerkki. Voiko tuota enää selvemmin kuvailla.

Hurraa perverse incentives - vielä lapsenlapsemme maksavat noita amerikkalaisten pankinjohtajien kannusteita Suomessakin.

Herätys. Kyllä nyt kannattaa erilaiset yritysjohtajien bonukset ja optiot yms kannusteet evaluoida uudestaan perusteellisesti. Eihän noita kannusteita nauttivat yritysjohtajat niitä itse mene huonontamaan.

Ai niin. Yksi asia jäi kokonaan käsittelemättä: eläkeputki. Minun mielestäni se olisi välittömästi tukittava ja lopetettava. Jos oikeasti halutaan pidentää ihmisten työssäoloa niin tuollaista eläkeputkea ei minun mielestäni saisi olla helpottamassa työnantajia saneerauksissaan. Mutta miten asia pitäisi hoitaa on sitten kokonaan toinen juttu. Keski-Euroopassa kuitenkin saneerauksissa ei tuollaista eläkeputkea ole käytettävissä ja se heijastuu siellä ikääntyvien pidentyneinä työurina. Tässä tekee mieleni viitata edelliseen kirjoitukseeni ja siellä esittämääni "sitä saa mitä tilaa" näkökohtaan.

3 kommenttia:

  1. Tykkäsin tuosta Liukas Luikki nimestä. Kuvaa tätä ketkua savolaispoikaa erinomaisesti. Viimeksi hän osoitti laajan vastuullisuutensa häviämällä viikoksi kommentoimasta rahamaailman raadollisuuden vaikutuksia maahamme. Edellisen kerran hän yllätti meidät kaikki silloin valtionvarainministerinä, ehdottaen tinkimistä Stockmannin kassalla.

    Olen aika vakuuttunut, että hänen finanssiosaamisensa rajoittuu tinkimissuositukseen. Ja vastuun kantamisesta hyvä esimerkki edellä.

    VastaaPoista
  2. Hakki47: Kiva kun tykkäsit nimityksestä.

    Nimitys ei ole minun keksimäni. Taisi olla jossain lasten sarjakuvassa. Mutta en ole kuullut sillä kenenkään muun luonnehtivan Liikasta.

    Nimi kuvaa minusta osuvasti Liikasta: sanavalmis, nokkela, pinta kuin teflonia - likakaan ei tartu, nopea, luikkii sopivasti piiloon, tulee sopivasti esiin ja taisi siihen sarjakuvahahmoon liittyä jotain muitakin vähemmän mairittelevia ominaisuuksia. Kunhan ei vain olisi ollut Aku Ankassa joku käytettyjen autojen kauppias eli ytimekkäästi "Liukas Luikki".

    Voi olla että kun minäkin asuin parikymmentä vuotta Savossa niin ilmeikkäät sanonnat tarttuivat savolaisittain minunkin puheenparsiin.

    VastaaPoista
  3. Lisäys edelliseen kommenttiin. Nyt vasta tajusin että sehän on muodossa liukas luikku kansalliskirjailijaltamme Aleksis Kivelta Seitsemästä veljeksestä ja nimitys on lyhyt luonnehdinta nuorimmaisesta Pikku Eerosta.

    VastaaPoista