Muslimiystävilleni

Minulla on muslimiystäviä ja tuttavia. Toivon ja myös uskon että ymmärtävät myös kirjoittamani kritiikin kohdistuvan lähinnä islamin fundamentalistisiin alueisiin. Kunnioitan ystävieni uskoa enkä odota heidän syövän joulukinkkuani tai juovan kanssani alkoholipitoisia juomia (monet muuten juovat kuitenkin silloin tällöin). Ymmärrän myös jos he viettävät uskonsa mukaista paastokuukautta, Ramadania. Eikä minulla ole ollut mitään asenne- tai suhtautumisongelmia heidän kanssaan.

Mutta jos naispuoliset heistä työtovereina itse tai heitä holhoavat miehensä olisivat vaatineet saavansa Suomessa käyttää asiakaspalvelussa työpaikalla abayjaa, burkaa ja niqabia vastustaisin sellaista. Tietääkseni on kiistanalaista kuuluivatko ne edes islamin uskoon. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin ja käsitellyt siellä myös näkemystäni romaninaisten ns kansallispuvusta työpaikan asuna.

Muutenkin moni noista fundamentalismi-islamin säädöksistä on vain naisia alistavia ja halventavia. Pidänkin ihmeellisenä ettei muuten niin aktiivinen naisliike ole tuollaisiin seikkoihin puuttunut Suomessa.

Myöskin vaatimuksia työn keskeyttämisoikeudesta päivittäisiä rukoushetkiä varten pidän käytännössä hankalina ellei mahdottomina toteuttaa. Riippuu tietenkin ammatista ja työympäristöstä.

Lisäksi pitäisi opetusviranomaistemme vahvistaa peruskoulujen islamin uskonnon opetussuunnitelma. Liikkuu nimittäin aika vahvoja huhuja että opetukseen valvomattomassa nykymuodossaan sisältyisi merkittäviä vihakomponentteja kristittyjä ja juutalaisia kohtaan. Jos sellaisen opetuksen katsottaisiin kuuluvan aitoon islamiin olisin valmis kieltämään kokonaan sellaisen uskonnonopetuksen ja -harjoittamisen Suomessa. Kyllä rasimia vastaan laadittujen säädösten pitäisi toimia myös tuohon suuntaan.

Ymmärrän että jotkut ahtaat islamin fundamentalistiset tulkinnat saattaisivat edellyttää poikkeamista yleisesti hyväksytyistä länsimaisista perusoikeuksista tai -velvollisuuksista. Mutta minusta edes uskonnon harjoittamisen vapauden nimissä poikkeamia näistä Suomessakin yleisesti hyväksytyistä oikeuksista ei pitäisi sallia. Olen siis ahdasmielinen liberaali.

Jos tuollaisia vaatimuksia haluaa esittää suomalaiselle yhteiskunnalle uskonnon harjoittamisen vapauden nimissä on minusta sittenkin parempi miettiä että sellaiset ihmiset harkitsisivat muuttamista (takaisin?) esimerkiksi Afganistaniin, Irakiin, Iraniin, Somaliaan tai Saudi-Arabiaan tms (vaikka siellä ei ihan samanlainen sosiaaliturva ehkä olisikaan) tai sitten vain kohtuullisesti sopeutumaan suomalaisen yhteiskunnan normeihin.

Muslimiystäväni ovat ymmärtäneet pelisäännöt eikä heillä ongelmia olekaan eikä minulla myöskään heidän kanssaan. Ja osa heistä kuten Venäjältä aikoinaan tulleet tataarit ovat yhtä suomalaisia kuin minäkin puolihämäläisenä osin venäläisine juurineni.